Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
September 12, 2007
Kansainvälisen tason kansallisuutta - Eppu Normaali
'Pelkkä' musiikki puhukoon puolestaan tällä kertaa. * Eppu Normaali: Kitara Taivas Ja Tähdet 1986 - Some say that Dire Straits is a poor man´s Eppu Normaali :) 04:03
Olikos se nyt jotenkin niin, että alla aamunkoiton, kun se soi ton, soiton, päävoiton. Murheellisten laulujen maa on kyllä myös hyvä. Ne olivat alkuun ujoja poikia, soittivat ensimmäisen konserttinsa Tampereella selin yleisöön.
'Vakiorämpytystä enkä saa sanoista paljon mitään selvää enkä irti. Mikä tämän homman filosofia on?'
* Vakiorämpytystä?! No ei kai sitä helvetti soikoon jaksa aina kuunnella Kom-teatteriakaan, vaikka ne hyviä onkin!
* Ei siis voi olla totta Kalevi! Oletsä ihan tosissaan näin pihalla tästä rokkiasiasta.
Vastaan kuitenkin: Tämä saattaapi Sielun veljien ohella olla jopa parasta suomalaista rock-musiikkia - toistan rockia (ei siis iskelmärokkia, jonka mestari on loistava Agents), jota on ehkä milloinkaan tehty - myös sanoituksiltaan.
Kyllä mä noteeraan Nurmion, Hectorin, Juicen, Dave Lindholmin, Heikki Salon sekä J. Karjalaisen ym. aivan huipulle, mutta Eput tekivät suomalaisesta rokista persoonallisen sekoituksen, jossa Martti Syrjän lyyrisyys ja verbaalivirtuoosisuus kohtaa Mikko Syrjän tarttuvat ja samalla monipuolisesti rokkaavat kitaramelodiat.
Synteesi hivelee sekä musiikin että sanoitusten rakastajaa.
Tämä kyseinen biisi kertoo - sanotaan nyt vaikka soittamisen ilosta. En jaksa nyt analysoida sulle siitä sen enempää.
* Alan kohta kääntyä catuluxen sinuun kohdistaman kritiikin kannalle: vaikka -60-luku oli kyllä ehdotonta vintagea myös rokin alueella, niin omintakeinen Suomirokkihan alkoi kehittyä vasta Kalevalasta ja sen seurannaisesta eli Hurriganesista - aivan 1970-luvun alussa.
* En toteaisi näin, ellen pitäisi itseäni jonkinsortin asiantuntijana tässä asiassa - jos ei ehkä muuten niin ainakin osaltaan veljeni (lastentarhanopettaja) kautta, joka itse on Suomi-rokin veteraaneja - vanha Ramonespunkkari (s.-60), ja jonka edesottamuksia sekä Suomirockin katu-uskottavaa asiantuntemusta olen läheltä seurannut ja opiksi ottanut.
Minun alkuperäiset lähtökohtani tosin eivät ole punkissa vaan -60-luvun (lopun) suurissa bändeissä kuten CCR, The Who, Beatles, Rollarit, Led Zeppelin, Deep Purple ja monet monet muut.
Broidi tuli sitten joitain vuosia perässä - ihan siinä Eppujen vanavedessä - ensin Ypö-Viis-yhtyeen mukana ja opiskelujen jälkeen Avo Heyskasessa, jota Martti Syrjä kutsui 'tuoksi -80-90-luvun vaihteen mielenkiintoiseksi ilmiöksi'.
En malta olla siteeramatta John Fogertya, kun hän ensi kerran kuuli sittemmin hyväksi ystäväväksi muodostuneen Bruce Springsteenin kahta biisiä 'My Hometown' ja I'm on Fire' vuoden 1985 albumiltaan 'Born In The USA':
'Olin lentää hämmästyksestä 'persuuksilleni' - en nimittäin voinut millään uskoa, että kukaan enää missään tekisi tällaista musiikkia (syntikka- ja diskoaikana/RR).
Mutta tämä Buckleyn 'Halleluja' on sielukkuudessaan jopa vieläkin sykähdyttävämpi kuin nuo Springsteenin - jo vanhat mutta edelleen kauniit balladit.
* Ja jos jostain löydät Stevie Wonderin kappaleen 'They won't go when I go', ('Fullfillingness First Final' LP:ltä - 1975) niin siinä on sulle myös eräs sielukkuuden huippuja.
Muistelen nuoruuttani kurkkua kuristaa kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa............................................................................................................
Jussin riimittely ansaitsee ainakin pienoisen analyysin.
Sanoitushan käsittelee ns. henkilökohtaista ongelmaa, joka yleistyi suuresti Suomessa edellisen hallituksen alepäätöksen vuoksi.
Sen tähden aihe on ajankohtainen. Toisaalta kyseinen laulun aihe on myös ikuinen, koska ainahan ihmiset ovat viinaa juoneet.
Jussin tekstissä nämä juomisen "lieveilmiöt" ovat hienosti esille.
Toisaalta Hectorin "Juodaan viinaa" ja Eppujen Baarikärpänen ovat aika siistejä verrattuna tähän Jussin viinaballadiin.
Tämä voittaa realistisessa rumuudessaan jopa Leevin Jos Helsinkin on hetkisen kaunis-biisin 11-0. Toisaalta Leevin kertsi siinä biisissä on äärimmäisen hieno.
Lopuksi on todettava että tämä on ihan säveltämisen arvoinen kappale; H.Salon litania: KuKa, Missä, Milloin ja mIksi täyttynee...
You ask me 'bout the clothes I wear And you ask me why I grow my hair And you ask me why I'm in a band I dig doin' one night stands You wanna see me do my thing All you gotta do is plug me into high
I said high High voltage rock 'n' roll
You ask me why I like to dance And you ask me why I like to sing And you ask me why I like to play I got to get my kicks some way You ask me what I'm all about Come and let me hear you shout high
20 comments:
Olikos se nyt jotenkin niin, että alla aamunkoiton, kun se soi ton, soiton, päävoiton. Murheellisten laulujen maa on kyllä myös hyvä. Ne olivat alkuun ujoja poikia, soittivat ensimmäisen konserttinsa Tampereella selin yleisöön.
rauno
tässä sinulle jotakin hyvin hyvin kaunista:
http://www.jeffbuckley.com/
news.asp?id=113
RR
Vakiorämpytystä enkä saa sanoista paljon mitään selvää enkä irti. Mikä tämän homman filosofia on?
Laulun sanoja. Lyriikkaa.
Siis runoutta veli. Kirjallista lahjakkuutta ja hienoa sanataidetta. Ja sanoilla leikittelyä.
Mr. lakelainen. Samantyyppinen on tämä.
"Me ikävämme karkoitimme kauas Gruusiaan,
on vanha riimi muusiaan siis joku
muu sijaan."
a-k.h kirjoitti
'Vakiorämpytystä enkä saa sanoista paljon mitään selvää enkä irti. Mikä tämän homman filosofia on?'
*
Vakiorämpytystä?! No ei kai sitä helvetti soikoon jaksa aina kuunnella Kom-teatteriakaan, vaikka ne hyviä onkin!
*
Ei siis voi olla totta Kalevi! Oletsä ihan tosissaan näin pihalla tästä rokkiasiasta.
Vastaan kuitenkin: Tämä saattaapi Sielun veljien ohella olla jopa parasta suomalaista rock-musiikkia - toistan rockia (ei siis iskelmärokkia, jonka mestari on loistava Agents), jota on ehkä milloinkaan tehty - myös sanoituksiltaan.
Kyllä mä noteeraan Nurmion, Hectorin, Juicen, Dave Lindholmin, Heikki Salon sekä J. Karjalaisen ym. aivan huipulle, mutta Eput tekivät suomalaisesta rokista persoonallisen sekoituksen, jossa Martti Syrjän lyyrisyys ja verbaalivirtuoosisuus kohtaa Mikko Syrjän tarttuvat ja samalla monipuolisesti rokkaavat kitaramelodiat.
Synteesi hivelee sekä musiikin että sanoitusten rakastajaa.
Tämä kyseinen biisi kertoo - sanotaan nyt vaikka soittamisen ilosta.
En jaksa nyt analysoida sulle siitä sen enempää.
*
Alan kohta kääntyä catuluxen sinuun kohdistaman kritiikin kannalle: vaikka -60-luku oli kyllä ehdotonta vintagea myös rokin alueella, niin omintakeinen Suomirokkihan alkoi kehittyä vasta Kalevalasta ja sen seurannaisesta eli Hurriganesista - aivan 1970-luvun alussa.
*
En toteaisi näin, ellen pitäisi itseäni jonkinsortin asiantuntijana tässä asiassa - jos ei ehkä muuten niin ainakin osaltaan veljeni (lastentarhanopettaja) kautta, joka itse on Suomi-rokin veteraaneja - vanha Ramonespunkkari (s.-60), ja jonka edesottamuksia sekä Suomirockin katu-uskottavaa asiantuntemusta olen läheltä seurannut ja opiksi ottanut.
Minun alkuperäiset lähtökohtani tosin eivät ole punkissa vaan -60-luvun (lopun) suurissa bändeissä kuten CCR, The Who, Beatles, Rollarit, Led Zeppelin, Deep Purple ja monet monet muut.
Broidi tuli sitten joitain vuosia perässä - ihan siinä Eppujen vanavedessä - ensin Ypö-Viis-yhtyeen mukana ja opiskelujen jälkeen Avo Heyskasessa, jota Martti Syrjä kutsui 'tuoksi -80-90-luvun vaihteen mielenkiintoiseksi ilmiöksi'.
Ko. bändit nauttivat jonkinlaista kulttimainetta Kotkassa.
Sä olet lehti ruokalassa
resuiseksi selattu
Pukuhuoneen korttipakka,
ihan loppuun pelattu
Sä olet yksin yksinäinen
Mä olen yksin yksinäinen
Mä olen onnen kerjäläinen,
kurjuuden kuningas
Sä olet baarin kaljalasi
janoisin huulin hiottu
Muslimien musta kivi,
niin sileäksi suudeltu
Sä olet yksin yksinäinen
Mä olen yksin yksinäinen
Mä olen onnen kerjäläinen,
kurjuuden kuningas
san. H. Nurmio
Onpas helkutin hienoja kielikuvia, Ak.
Ja myös analyysi ihmisen perusyksinäisyydestä ja...vieraantuneisuudesta.
Tiivistettynä kahteen ja puoleen minuuttiin. Tämä on taidetta tämä.
Kiitos kafkaesque
Olen mykistynyt.
En malta olla siteeramatta John Fogertya, kun hän ensi kerran kuuli sittemmin hyväksi ystäväväksi muodostuneen Bruce Springsteenin kahta biisiä 'My Hometown' ja I'm on Fire' vuoden 1985 albumiltaan 'Born In The USA':
'Olin lentää hämmästyksestä 'persuuksilleni' - en nimittäin voinut millään uskoa, että kukaan enää missään tekisi tällaista musiikkia (syntikka- ja diskoaikana/RR).
Mutta tämä Buckleyn 'Halleluja' on sielukkuudessaan jopa vieläkin sykähdyttävämpi kuin nuo Springsteenin - jo vanhat mutta edelleen kauniit balladit.
*
Ja jos jostain löydät Stevie Wonderin kappaleen 'They won't go when I go', ('Fullfillingness First Final' LP:ltä - 1975) niin siinä on sulle myös eräs sielukkuuden huippuja.
catulux
Tuo Nurmion laulu ja sanoitus nousee samaan kategoriaan kuin Juicen 15. yö.
Eräänlainen 'sekulaari virsi'.
Rauno
Hyvä selitys. Ymmärsin yhtä paljon kuin kiinalaisten sanakirjan kanssa suomentamasta leikkuupuimurin käyttöohjeesta (jos sellainen olisi).
En sentään ole ihan pihalla, vai?
akh on kylmä hukka.
Sullahan on kolmivuotissynttärit ens kuussa, mitä haluat lahjaksi?
"Anteeksi nimeni on Jurva.
Saankö käydä seuraanne?
On elo surua
vaan teil´on iloa.
Onnitella saanko teitä?"
Työ loppu, tuli hoppu
vodkalimet ja liuottimet
automme pakattiin,
matkalla joimme
minkä voimme,
toisemme hakattiin
Festivaalin portilla
pyrki housuun tortilla
Poliisi nappasi Anssin
ja tonki sen repun
tähysti pepun
ja joi sen pomeranssin
Ja ne huusi, viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
Ensin kiusasi helle,
saarnasi Pelle
uhkasi selvitä kaali,
Anssi autosta toi sen
tärpätin joi sen
ja oli ihan animaali
Ja se huusi, viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
viinaa viinaa, tsat tsat tsaa
Muistelen nuoruuttani kurkkua kuristaa kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa............................................................................................................
jes
Ylentävää, mutta en ole vielä tuossa iässä. Kolmivuotissynttärit odottavat.
Jussin riimittely ansaitsee ainakin pienoisen analyysin.
Sanoitushan käsittelee ns. henkilökohtaista ongelmaa, joka yleistyi suuresti Suomessa edellisen hallituksen alepäätöksen vuoksi.
Sen tähden aihe on ajankohtainen. Toisaalta kyseinen laulun aihe on myös ikuinen, koska ainahan ihmiset ovat viinaa juoneet.
Jussin tekstissä nämä juomisen "lieveilmiöt" ovat hienosti esille.
Toisaalta Hectorin "Juodaan viinaa" ja Eppujen Baarikärpänen ovat aika siistejä verrattuna tähän Jussin viinaballadiin.
Tämä voittaa realistisessa rumuudessaan jopa Leevin Jos Helsinkin on hetkisen kaunis-biisin 11-0. Toisaalta Leevin kertsi siinä biisissä on äärimmäisen hieno.
Lopuksi on todettava että tämä on ihan säveltämisen arvoinen kappale; H.Salon litania: KuKa, Missä, Milloin ja mIksi täyttynee...
You ask me 'bout the clothes I wear
And you ask me why I grow my hair
And you ask me why I'm in a band
I dig doin' one night stands
You wanna see me do my thing
All you gotta do is plug me into high
I said high
High voltage rock 'n' roll
You ask me why I like to dance
And you ask me why I like to sing
And you ask me why I like to play
I got to get my kicks some way
You ask me what I'm all about
Come and let me hear you shout high
I said high
High voltage rock 'n' roll
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/86/Bon_Scott.jpg
Ja musiikki puhui, thank you for the music
Olen kuvakommentoija.
Syrjien nimmarit
Muisto vuodelta -88
Post a Comment