Funktionaalisten (tai disposito-) käsitteitten selittävä "kompetenssi" (reliabiliteetin ja validiteetin /so. luotettavuuden ja pätevyyden/ yhdistävä termi) perustuu pelkästään todennäköisyyksiin, jotka konfirmoidaan oletetun evolutiivisen hyödyn periaatteella, mitä puolestaan ei enää voida todistaa kausaalianalyyseilla (reduktiolla), koska itse hyötyargumentti on aina jo muodostettu teleologisten implikaatioitten pohjalle.
Mikäli päämärä sulkeistetaan epätieteellisenä eli siten ikäänkuin "menetetään", menetetään samalla kuitenkin myös kausaliteetti (newtonilaisessa merkityksessä), koska syy-seuraus-suhteella ei ole kaaoksessa relevanssia muille kuin kvanttifyysikoille, eivätkä heidänkään tiedolliskomputatiiviset resurssinsa riitä syy-suhteitten kattavaan tilastointiin epälineaarisessa ja ehkä jopa yli kymmen-ulotteisessa todellisuudessa.
Funktionaalisille käsitteille kuten kelpoisuus evoluutiobiologiassa ei voi tämän jälkeen olettaa/antaa muuta kuin ad hoc arvo. Ne siis selittävät asiat "meitä - ihmistä - varten."
PERUSVÄITTÄMÄNI:
Jos selityksen on oltava sellainen, että se lisää (positiivista) ymmärrystämme todellisuudesta, sen täytyy sisältää teleologinen elementti.
Jos/kun teleologinen elementti sulkeistetaan - objektiivisen tieteen nimissä, edessämme on kaksi vaihtoehtoa, jotka kumpikin toteutuvat:
1) Ymmärtääksemme jotain todellisuudesta (pelkän kuvauksen lisäksi) joudumme lisäämään kausaalisfysikaaliseen tieteen kieleen teleologisia implikaatioita - joko tietoisesti tai tiedostamattamme.
2a) Mikäli pyrimme mahdollisimman johdonmukaisesti välttämään teleologisia selityksiä, kadotamme sen vähänkin, minkä luulimme ymmärtävämme todellisuudesta!
2b) Jälkimmäinen tilanne on täsmälleen sama kuin Wittgensteinin Tractatuksen päätepiste: "Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava."
Huom!
On syytä tarkentaa, etten tarkoita tässä positiivisen ymmärryksen lisääntymisellä esimerkiksi sitä, että tietäisimme jotain fundamentaalisesti enemmän todellisuudesta.
Tarkoitan ymmärryksellä kahta asiaa:
I) Positiivinen ymmärrys (merkityksessä 1) mahdollistuu tarinoina ja teleologia puolestaan mahdollistaa tarinan.
II) Negatiivinen ymmärrys (merkityksissä 2a ja 2b) merkitsee, että tulemme jatkuvasti yhä tietoisemmiksi siitä, ettei meidän ole mahdollista tietää, ellemme luo todellisuudesta fiktiota (tarinaa) - mikä merkitsee, ettemme tule koskaan tietämään "mitään" (ontologis/fundamentaalisessa mielessä)!
Mutta juuri tämän - tietämättömyytemme - me voimme "todistaa äärettömän tarkasti." Toisin sanoen - tietämättömyys on paradoksaalisesti ainoa täydellisen eksakti/luotettava tiedon muoto.
Kaikki "muu varmuus" on informaatiosta ekstrapoloitua tarinointia, joka perimmältään siis aina palvelee ihmisen emootioihin sidottuja hyötyargumentteja.
Todennäköisyyksistä ja informaatio/tieto-dikotomiasta käytävän tieteellisen "kilpalaulannan" jätän oppineemmille (en sano kuitenkaan viisaammilleni...)RR
No comments:
Post a Comment