Tämä blogi täyttää lokakuussa 10 vuotta. Toivotan
sille onnea ja jätän sille vähitellen hiljaiset hyvästit, joita olen
valmistellut jo lähes kahden vuoden ajan. Blogin lopettaminen on käynyt
mielessäni monesti aiemminkin vuosien varrella, mutta nyt se alkaa tulla
lopullisesti ajankohtaiseksi. Päivää ja hetkeä en vielä
tiedä.
14 comments:
Julkaisen tämän tekstin jo tänään, koska en tiedä, pystynkö julkaisemaan sitä enää huomenna. Yritän kuitenkin edelleen jatkaa näiden epämääräisten päreiden väsäämistä niin pitkään kuin jaksan ja pystyn.
:(
voispit'' *vaa( iq, statusq
Kiitos näistä kirjoituksista, niitä on ollut hauska lukea.
Miksi näin?
Olen tullut jo tässä vaiheessa siihen lopputulemaan, että filosofia toden totta on jotakin muuta kuin turhaa - nimittäin paskaa. Kyllä, näin ilmaisen asian suoraan ja rehellisesti ja lopulta vain tuon ilmi sen, mitä sinä sisällä sisimmissäsi olet koko filosofisen urasi säilyttänyt: ammoisen tuskan, joka syntyy tästä kaikesta kasaantuneesta ajattelun pääomasta ja jolla ei oikeastaan ole mitään varsinaista merkitystä.
Toki sillä on merkitystä, muttei merkitystä siinä mielessä, että merkitys vaatii aina merkityksen; ilman merkitystä ei ole merkitystä; sinun on oletettava, ettei pohjimmaisella merkityksellä ole mitään, mutta joka vain ''syntyy'', kun joku päättää antaa merkitykselle merkityksen ja näin meillä on ''merkitys'', joka oikeastaan on vain muodollinen ilmaisu jollekin ei-millekään ja samaan aikaan jollekin - siis ei millekään. Merkityksiä ei ole! Tämä ''Miikan omnipoeettinen sääntö - ei laki'' ei ole tullut vielä tunnetuksi, mutta eiköhän joku keksi sen sisällölle jonkin sisällön, merkityksen. Pitäähän minun itsekin tässä välissä keksiä tuolle jokin merkitys, koska en tajua omasta teoriastani oikeastaan yhtään mitään. Tämän loogis-matemaattisen johtotuleman pohjalta totean: filosofia on paskaa!
Tietysti joku tässä kohtaa toteaa terävästi: tarvitaanko mitään merkityksiä. Sanon kuin skeptikkokin tykkää sanoa: merkitys vaatii merkitystä. Kysyessäsi merkityksen vaadittavuutta sinulla itse asiassa on jo jokin merkitys siitä, että tarvitaanko mitään merkityksiä. Helppoa.
Mitä hyötyä Nietztchestä oli? Ei mitään, sillä hänkin kuoli. Mies on kuollut ja kuopattu, kukaan ei enää kaiva häntä haudastaan ja anna hänelle henkeä, jotta voisimme taas nauttia miehestä ja hänen ajatuksistaan. Jos ihminen olisi kuolematon, kaikella olisi merkitys. Kohta sinäkin Rauno kuolet, joka on valitettavaa. Sinä katoat - kaikki on ohi. Et tiedä minne joudut, koska et tiedä. Minäkään en ikävä kyllä tiedä, vaikka oikeastaan taidankin tietää.
Olivatko Hitlerin teot vääriä. Sanot kyllä, itse en edes vastaa. Oikeastaan en edes kysy: jos kysyn, olen puhunut paskaa. Ei ole olemassa mitään ''oikeaa'' tai ''väärää'' ainoastaan ei-mitään ja kaikkea: ei-vääryyttä ja vääryyttä, eli vääryyttä, joka kumoaa ei-vääryyden ja päinvastoin. Puhumme paradoksista. Höpön löpön, mitään paradokseja ei ole olemassakaan, me olemme vain keksineet jonkin joka on samaan aikaan sekä x että ei-x. Sitten kuvittelemme, että kyseessä olisi ''mahdottomuus''. ''Anna mahdollisuus vain sille, jolle kykenet.'' -Miika 2014
Sinä varmastikin olet rahtusen hämilläsi tästä tekstistä, koska niin olen minäkin. En ole tippaakaan provosoitunut, lähinnä eponnistunut. En ole sofisti, mutten ole Sokrateskaan: olen kusipää, joka puhuu paskaa. Ymmärrätkö Rauno? Lopeta blogaus hyvän sään aikana, koska olet elänyt ja nyt olet tässä. Ilman menneisyyttä, ilman tulevaisuutta. Nykyhetkikin meni jo. Mitään ei ole, vaikka itseasiassa taidankin tietää, että on.
Iloitsisin, jos saisin hieman torua ja saarnata kahvipöydässä yhtä aikaa Sokrateelle, Aristoteleelle, Humelle, Moorelle, Kantille, Nietzchelle, Wittgensteinille, Herakleitokselle, Kierkegaardille, Schopenhauerille, Heideggerille, Leibnizille, Spinonzalle, Sokrateelle,
Hegelille... ja niin edelleen. Jokainen parrakas mies katsoisi minua tuimasti, mutta sanomani saisi jok'ikisen vääntyilemään pitkin pituuttaan sanojeni tuskasta. Mutta sinulle Rauno, sinulle en vosi esittää minkään sorttista torua. Sinä elät vielä.
Eipä ole mitään lisättävää tuohon. Vähentää ehkä voisin, mutta en aio ryhtyä väittelemään - enää.
'Miksi näin?'
Siksi, koska en elä enää kauan.
http://www.basambooks.com/kirja/952-5534-36-7/runoja-elaman-tarpeettomuudesta/#.VC5BnhY4RLM
Tuo kirja voisi sopia viimeisten päivien lohdutukseksi.
'Niin synkkää, että naurattaa.'
http://www.kiiltomato.net/abul-ala%C2%B4-al-maacutearri-runoja-elaman-tarpeettomuudesta/
Minulta on löytynyt tuo kirja hyllystä jo varmaan reilut 5 vuotta.
OK.
Koska vaikuttaa siltä, että kaikki on pian ohi, olisi mielenkiintoista kuulla syy. Syöpä? Vai oletko jo niin iäkäs?
Vakava sairaus, mutta ei syöpä. En sano nyt sen enempää. Sanon ehkä myöhemmin.
Post a Comment