Kuvassa ilmastofundamentalistien ja ilmastoskeptikoitten käyrät Uuden Vuoden lämpötiloista alkaen 1890. Siitä vain valitsemaan totuudenkaltaisin häkkyrä. - - Tai miksei sitten vaikka miellyttävimmän näköinen. Toi punanen on aika kiva. Eikun sini-turkoosi - mun lempiväri.*
Pulttibois - Säämies
'Tää on menny ihan vituiks. Tää ei anna enää mitään.' (Erkki Nyström-Petelius)
*
http://www.crh.noaa.gov/lbf/?n=newyeardaycli_vtn
10 comments:
noi n'yttä (maan)järistyskäyriltä. hui. uusi vuosi oo armokas
kiva kun google on niin iso googleta sää ja kaikki on siinä. mitä noihin käyriin tulee..
alls well
siunattua vuotta sinulle!
http://starstuff.blogspot.com/?expref=next-blog käyrä
Toivon, että syvällinen luovuutesi ja hullu verbaalinen iloittelusi jatkuisi tänäkin vuonna! (Ja miksei myös ensivuonna?)
Ps. Tuo kuvan kaavio on 1:1 EKG:stäni kun luen näitä (inohan sanaa "päre", paitsi jos se on katolla) juttujasi.
miksi-mikis,
Hyviä Uusia Vuosia vaan sinullekin.
Päreen sijasta voisin tietysti käyttää esim. Nietzchseltä kupattua nimikettä 'Unzeitgemässe Betrachtungen', mutta Juhani Ahon lastuista muokatussa päre-nimikkeessä kiteytyy mielestäni 'Sanomani' (siis se, minkä sanoin) olennaisin sisältö (eli Asia, minkä 'kuori'/kieli ilmaistessaan peittää) kalevalais-suomalais-kansallisella tavalla: banaali yhdistyneenä syvällisyyteen, joka ei täysin tiedosta itseään, mutta reflektoi silti todellisuutta periaatteessa dialektisella tarkkuudella, joskin juuri siksi ajattelun 'reunalle' ajautuneena.
Reaalinen on murtumakohta, joka - mikäli ajattelu todella on syvää - tunkeutuu dialektisen päättelyn varmuuteen ja ilmaisee sen perimmäisen parallaksisuuden.
'Totuus' on näin ollen (ikäänkuin antinomisesti) kahden fundamentaalisen näkökulman välinen ero/katkos, jota ilman ajattelu 'tukehtuu' omaan itseviittaavuuteensa.
Katkos/ero reaalisena uhkaa kuitenkin aina tuhota koko reflektiosysteemin: katkos (ja sen aikaansaama sietämättönän vetovoimainen jännite) sysää ajattelun liikkeelle ollen samalla valmiina ottamaan ('vetämään') sen takaisin itsenä pohjattomuuteen.
Reaalinen on kuin kohtu: synnyttävä äiti maa, joka uhkaa syödä dialektisen ajattelun äärimmäiselle reunalle päätyneet lapsensa, jotka eivät uskalla enää edetä eivätkä myöskään haluaisi kääntyä pois.
Mutta reaalinen houkuttaa meitä loputtomiin, sillä katkos/ero on energeettisesti varattu positio/situaatio. Halun ydin.
SAMPERI, tÄSSÄ PUHUU KYLLÄ JO PÄREHÖYLÄ.
Ps. Huomenna, eikun 4.1:stä, käyn kirjastosta lainaamassa Suomalais-Ugrilais sanakirja. Tai ainakin jotain. (Ja samalla vien Alkoon tyhjät pullot pois.)
"Lastu" on ihan kiva sana. Yl. sanat ovat kivoja, etenkin jos/kun ne ovat oikeassa paikassa. On tietysti olemassa niin pitkiä yhdys-sanoja että ne on pakko panna eri paikkaan. (Näitä ei saa sekottaa sanoihin joita ei saa toisistaan irti.)
Yleensä sanat riittävät kertomaan.
Ei tästä puutu enää kuin pari-kolme mainosmiestä (yksi saa olla nainenkin) selittämässä, että "ei asia näin ole. Eikä muuten näinkään. Voi olla ettei ole ees olemassa. Mutta, hei, mehän tehdään siitä triptyykki... tai mitä näitä nyt on, joku kumminkin?"
(Saaks lähettää onnitteluja? No vaikkei saiskaan niin jouluisia ja jauhoisia (?) terveisiä myös van Vaarille ja Tapsalle ja HG:lle! Eikä pidä unohtaa Virtasiakaan!)
http://www.youtube.com/watch?v=pQCGehx8yBk
http://www.youtube.com/watch?v=qoe5Bf-c8dM
Post a Comment