ONNI
1.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
2.
Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!
3.
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
*
(Viita Lauri, 1965)
7 comments:
Tsaarinajan junassa Herra istui talonpoikaa vastapäätä. Matka oli pitkä ja tylsä. Herra ehdotti että "kysytään toisiltamme kysymyksiä, ja se joka ei tiedä oikeaa vastausta, maksaa ruplan". Talonpoika sanoi että "hyvä Herra, te olette paljon oppineempi kuin minä. Sopisiko että jos minä en tiedä vastausta, maksan ruplan, ja jos Te ette tiedä, maksatte kaksi ruplaa?". Sopihan se. Talonpoika kysyi: "Mikä on se millä aamulla on kaksi jalkaa, päivällä kolme, illalla neljä, ja yöllä viisi?" Herra mietti melkein päänsä puhki, tunnusti sitten ettei tiedä, ja antoi kaksi ruplaa. "Mikäs se muuten on?" "Ei harmainta aavistustakaan", sanoi talonpoika ja antoi toisen ruplan takaisin.
Tiedän, että elämä on synkkää. Siksi en osaa suhtautua siihen vakavasti.
Harmillista.
Savossa ukko seisoi kilometritolpan vieressä jossa oli "3 km". Siihen tuli Herra joka kysyi "Mihin tästä on kolme kilometriä?". Ukko vastasi, että "varmaan joka suuntaan".
Tullessaan rajatilanteeseen, ihminen kokee voimattomuutensa ja heikkoutensa ja kärsii haaksirikon suhteessa kaikkeen olevaan - tiedettävyyden raja tulee eteen ja ihmisen on valittava tarttuminen elämään tai nihilistinen ajatuminen kohti epätoivoa.
Oman olemisensa kokemus, kokemus omasta eksistenssistä, antaa mahdollisuuden kohdata kaikenkäsittävä ja kokea kuinka Hän, joka On, on aavistuksenomaisen hetken läsnä. Olemisenvarmuus on koettavissa toisen eksistenssinsä kokevan ihmisen kanssa, yksin jää yksin, mutta toisen kanssa voi ojentautua kurottamaan siihen, mikä on elämä. Tarvitsee vain jättäytyä kaikenkäsittävän varaan. Määriteltäessä tämä kohde kadottaa olemuksensa eikä siten ole määriteltävissä; voimme vain hetkittäin kokea, että kaikenkäsittävä, Hän joka On, oli läsnä.
Carpe diem - paremmin: tartu järjellisen ulottumattomissa olevan Jumalan armoon.
Jaha. Nyt on Rauno jo evankelioitukin, ties monennenko kerran.
Kaksi ensimmäistä runoa ovat mitä sattuu luetteloita, mutta kolmas, yhden kaljupäisen gangsterinkin siteeraama, on hyvä. Viidalle ei kovin hyvin käynyt, tai sitten kävi.
llauri viita on mökkinaapurimme, annan kyllä mökin lainaksi, mutta siellä ei ole asdlliä, eikä puhelinta
Mökkiasia pannaan harkintaan, jollei sinne ole pitkä matka pyöräillä.
lempirunojani,
mutta miksi se ei ole tässä kokonaisuudessaaN? :O
Post a Comment