HEI (varaudu pahimpaan!) seuraavassa osa vuoden 1955 Käpylän 'nuorisotiedotteesta'
Nuorisotiedotteen levyarviontiosio. Arvioijana Käpylän rock'asilly- spesialisti 'stiff-muffin beaver'.
***
Egotripin 'Vielä koittaa uusi aika', on täysin klisheemäinen suoritus. Täysin klisheemäistä hehkutusta täysi. Miten sinä voit retkahtaa tällaiseen!
Tyhjyyttään kumisevien sanontojen ääntely, joissa mukava melodia peittää rankkoine taustoineen koko banaalin asian mitäänsanomattomuuden eikä koskaan muodostu edes itsessään - kuten pitäisi - LP:n ytimeksi.
Nuori ihminen kuuntelee musiikkia etsien siitä omaa ilmaisumuotoaan. Näin on luonnollista - ja sitä pitää EDISTÄÄ! Mutta tätä minä en halua edistää: hössöntössöä sanoitusta - progekaapun naamioitunutta mitäänsanomattomuutta!
***
1954 tällainen olisi saattanut jopa tehota, koska ihmisillä oli vielä konkreettisia unelmia kuten hedelmät ja nailonsukat. Tänään se on pelkää banaalia toistoa, tunteen/ajattelun näivettämistä!
Viron matkassa, jonka lahjonnan (ja joille suoritetut maksut) hoitivat ulkoministeriön miehet, joilla ei ole nimeä, kiinnostaa lopulta pelkkä vaarallinen seikkailu - ei edes alkoholi!
Samoin käy koko Egotripin matkassa: hyvin alkanut tunneviehtymys ja sen varmuus päätyy äärimmäisen kiihtymyksen kautta lässähtäen ei-mihinkään.
Egotrippi on 'nihilistinen' bändi' par excellence'. Uskokaa tai älkää, mutta 'Egari' on kulttibändi (väärällä, sisällöttömällä tavalla); esimerkiksi Tuomari Nurmio sen sijaan on, mitä on - vailla teknokromeluurista musiikivallia, johon 'Trippi' turvautuu...
Mutta olkoon.
EGOTRIPPI: En edes sääli sinua. Olet yksinkertaisesti - jos ei väärässä niin 'vinossa'.
7 comments:
Kerrankin järkevä musiikkiarvostelu. Missähän tuolloin oltiin ja minkähän ikäisinä. Minulla on sellainen hämärä muistikuva meikäläisistä hellanduudelis-rokkareista, mutta muistikuvat taitavat olla vanhoista filmeistä. Rok-Jerry oli peräti repäisevä ja takakeno rohkea.
a-k.h
Oho! Ai ettei niissä kymmenissä muissa tekeleissäni ole ollut mitään järkeä..?!
Noo...et sä sitä tarkoittanut ;), mutta kieltämättä: pop-/rockjournalismi ylipäätään on aika surkeaa.
Frank Zappa kiteytti tämän asiaintilan oivallisen purevaan tapaansa: 'Rockjournalismissa ihmiset, jotka eivät osaa kirjoittaa, haastattelevat ihmisiä, jotka eivät osaa puhua'.
Hehheh...tosi ilkeää mutta samalla ainakin jossain määrin täysin totta.
akh..suu kiinni
kaikki tämä antaa vain aavistuksen
hännen viisaudestaan
me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen
kuka voisi tajuta koko hänen mahtinsa pauhun job 26:14
palatakseni
niin kauan kunen katso sit' mik' on ilmoitettu
löydän vain salatun
eikä salattua ole ekenenkään hyvä lähestyä...
asiasta poiketaksein
hyvää juhannusta, lähden sitä nyt viettänään
Anonymous vaikutti ihan catuluxelta. Remu, Häkkinen ja Järvinen rynkyttivät (Teemassako se oli) todella mahtavasti. Olen kyllä kuunnellut heitä livenäkin rintakehä täristen. Hurnalistina säälin toimittajaa, joka joutuu haastattelemaan Remua. Siinä ei savua kynä, vaan haastattelijan pää.
Jaa, se olikin kafkaesque.
a.k.h
arvostan assosiaatioitasi, ja otan nöyrästi vastaan jokaisen päähäsi pälkähtävän, mutta ylläolevasta anonymouksesta en tiedä mitään. anonyymikirjoittelu ei mene minun jakeluuni - se on vähän sellaista homekasvukeskustelua.
No niin. Luulo ei ole tiedon väärtti.Tässä taisi olla kyseessä Raunon inkarnoitunut omatunto.
Post a Comment