Onko uusliberalismin umpikujasta enää ulospääsyä vai tekeekö finanssi- eli fiktio-velkavetoinen maailma lopullisen konkurssin?

David Harvey

I
Siteeraan tässä päreessä vasta ilmestyneestä Kurssi kohti konkurssia - talouskriisin syyt ja seuraukset David Harveyn artikkelin alkua sekä sen lopun eli viimeisen luvun viimeisen kappaleen [s, 233-36; 261].

Toivottavasti tämä tekstifragmentti antaa mahdolliselle kävijälle aiheen lukea Harveyn artikkelin kokonaisuudessaan ja saman tien koko kirjan, jossa pohditaan nykyisen talouskriisin ratkaisumahdollisuuksia maailman asiantuntevimpien vasemmistolaisten tutkijoitten näkökulmasta. 

Tuubivideosta [osa III] kuuluu/näkyy piirrosanimaatiolla havainnollistettua Harveyn luennointia, jossa hän tekee erinomaisen selkeää yhteenvetoa kapitalismin logiikasta, toiminnasta ja etenkin sen sisäisestä ristiriidasta.Toisessa tuubivideossa [osa IV] Harvey puhuu Lontoon Cityssä marraskuun Occypy London-tilaisuudessa.

II
Antikapitalistisen siirtymän organisoimisesta

Kapitalismin maantieteellinen kehitys on saavuttanut sellaisen kriiittisen vaiheen, jossa sekä valta-asetelmat muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla että talouden dynamiikka on kovalla koetuksella. Terveen kapitalistisen talouden vähimmäismääränä pidetty kolmen prosentin vuotuinen kasvu näyttää yhä epätodennäköisemmältä eikä sitä saavuteta, jollei turvauduta erilaisiin kuvitteellisiin ratkaisuihin [mikä onkin ollut tyypillistä finanssimaailmassa ja osakemarkkinoilla viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana].

On syytä uskoa, että ainoana vaihtoehtona on uusi globaalin hallinnon malli, jolla järjestetään siirtyminen nollakasvun talouteen. Jotta tämä olisi mahdollista oikeudenmukaisella tavalla, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sosialismi tai kommunismi.

1990-luvun lopulta lähtien Maailman sosiaalifoorumissa on tuotu esille, että 'toisenlainen maailma on mahdollinen'. Nyt on ryhdyttävä toimeen ja selvitettävä paitsi se, miten toisenlainen sosialismi tai kommunismi on mahdollinen, myös se miten näihin vaihtoehtoihin voidaan siirtyä. Nykyinen kriisi tarjoaa mahdollisuuden pohtia juuri tätä.

I
Nykyinen kriisi on seurausta niistä toimenpiteistä, joilla aikaisempi kriisi yritettiin ratkaista:

a] Onnistunut hyökkäys järjestäytynyttä työväestöä ja sen poliittisia instituutioita vastaan. Tuolloin otettiin myös käyttöön maailmanlaajuiset työvoimareservit, kehitettiin työvoimakustannuksia säästävää teknologiaa ja kiristettiin kilpailua. Näiden toimien tuloksena palkat ovat alentuneet maailmanlaajuisesti [palkkatulojen vähentyminen bruttokansantuotteessa lähes kaikkialla] ja epävarmoissa olosuhteissa elävä työvoimareservi.

b] Kapitalismi on avattu paljon laajemmalle kansainväliselle kilpailulle siten, että aikaisempia monopolivallan rakenteita ja kansallisvaltioon perustunutta monopolikapitalismia on karsittu. Globaalin kilpailun koveneminen pudotti yhtiöiden voitot matalammalle tasolle kaikilla muilla aloilla paitsi finanssialalla. Epätasaisesta maantieteellisestä kehityksestä ja alueiden välisestä kilpailusta muodostui kapitalistisen kehityksen olennainen osa, mikä taas on johtanut siihen, että valtahegemonia on alkanut siirtyä muualle, varsinkin [joskaan ei pelkästään] Itä-Aasiaan.

c] Kaikkein joustavinta ja liikkuvinta pääoman muotoa eli rahapääomaa on vahvistettu ja käytetty pääomaresurssien globaaliin uusjakoon [elektronisten markkinoitten avulla]. Tämä on johtanut paitsi perinteisten keskusalueiden teollisuuden taantumiseen myös uudenlaisiin [hyvin epäoikeudenmukaisiin ja sortaviin] teollistumisen muotoihin ja tapoihin riistää luonnonvaroja ja maatalouden raaka-aineita uusilla kehittyvillä markkinoilla. Seuraukset ovat nähtävissä: finanssiyhtiöidsen tuottavuus on parantunut ja on keksitty uusia tapoja globalisoida ja 'vähentää' riskejä luomalla fiktiivisen pääoman markkinoita.

d] Yhteiskuntahierarkian alatasoilla kapitalistista luokkavaltaa ja kasautumista on tehostettu tekemällä toiset osattomiksi. Alkuperäiskansoihin ja maalaisvästöihin kohdistuneet alkuperäisen kasautumisen uusimmat kierrokset ovat saaneet lisäpontta keskustalouksien alempien luokkien varallisuuden tuhoutumisesta [näin kävi Yhdysvaltojen 'sub-prime'-asuntomarkkinoilla varsinkin afrikkalais-amerikkalaisen väestön varallisuudelle].

e] Velkatalouden laajentaminen niin valtioiden, yhtiöiden kuin kotitalouksienkin osalta äärimmilleen, mikä vahvisti muutoin heikentyntynyttä kysyntää [ennen kaikkea Yhdysvallooissa ja Iso-Britanniassa, mutta myös muissa maissa aina Latviasta Dubaihin].

f] Heikon tuottavuuden tason kompensoiminen rakentamalla kokonainen sarja osakemarkkinakuplia, jotka puhkesivat vuosien 2007 ja 2008 taitteessa ja jotka muistuttivat pyramidihuijauksia. Nämä kuplat saivat lisäilmaa finanssipääomasta, ja niitä edelsivät erilaiset finanssitalouden innovaatiot kuten esimerkiksi johdannaiskauppa.

Näiden toimenpiteiden avulla tuotettujen muutosten taakse ryhmittyneillä poliittisilla voimilla on ollut selkeä luokkaluonne ja oma ideologiansa, uusliberalismi. Uusliberalismin mukaan vapaat markkinat ja vapaa kauppa sekä henkilökohtainen aloitteellisuus ja yrittäjyys takaavat kaikkein varmimmin yksilönvapauden, ja kaiken lisäksi 'holhousvaltion' purkaminen esitetään kaikkien etuna.

Käytännössä kuitenkin valtion on pitänyt taata rahoitusinstituutioiden toimintakyky, mikä on johtanut rahoitusjärjestelmien kertakaikkisieen 'moraalikatoon' [tämä prosessi alkoi Meksikon ja kehitysmaiden velkakriisistä 1980]. Lisäksi valtio on pyrkinyt sekä kunnallisella että kansallisella tasolla takaamaan 'yritysystävällisen' ympäristön houkutellakseen investointeja kovassa kilpailussa.

Ihmisten edut ovat jääneet toissijaisiksi pääoman etuihin nähden ja eturistiriidoissa ne on pitänyt uhrata. Tämä muodostui esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston [IMF] rakennemuutosohjelmien vallitsevaksi käytännöksi 1980-luvun alkupuolelta lähtien [vrt. Kongon kohtalo/rr]. Uusi järjestelmä on siis ollut eräänlaista kapitalistiluokkaa palvelevaa kommunismia.

Olosuhteet ovat luonnollisesti vaihdelleet paljonkin riippuen paikasta, luokkasuhteista, poliittisista ja kulttuurisista perinteistä sekä poliittisten ja taloudellisten voimasuhteiden muutoksista.

II
Miten vasemmisto voisi tarttua tämän kriisin dynamiikkaan? Kriisiaikoina kapitalismin irrationaalisuus paljastuu kaikille. Vaikka on olemassa sekä pääoman että työn ylijäämä, näyttää siltä, ettei ole mitään keinoa tuoda niitä yhteen kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä ja tyydyttämättömistä tarpeista huolimatta.

Vuoden 2009 keskikesän aikoihin Yhdysvalloissa oli kolmannes kiinteästä pääomasta käyttämättä samalla, kun noin 17 prosenttia työvoimasta oli työttömänä tai työskenteli tahtomattaan osa-aikaisena. Mikä voisi olla järjettömämpää?

Voiko kapitalismi selvitä tästä traumasta? Ilman muuta voi. Mutta millä hinnalla? Tämä kysymys jättää varjoonsa toisen kysymyksen: voiko kapitalistiluokka uusintaa valtansa huolimatta kaikista taloudellisista, sosiaalisista, poliittisista, geopoliittisista ja ekologisisista ongelmista?

Tähänkin kysymykseen vastaus on kyllä. Melkoisen joukon ihmisiä on kuitenkin ensin annettava työnsä hedelmät vallanpitäjille, luovuttava monista oikeuksistaan ja säästöistään [kuten eläkkeestä ja asunnosta] sekä kärsittävä ympäristötuhojen seurauksista.

Elinolosuhteitten huonontuminen taas tarkoittaa nälkään nääntymistä monille niistä, jotka jo nyt kamppailevat selviytymisestään yhteiskunnan pohjalla. Luokkaerot tulevat kasvamaan entisestään, kuten olemme jo nähneet. Kaikesta tästä seuraavaa levottomuuutta ei luultavasti riitä tukahduttamaan aivan mitätätön määrä poliittista sortoa, poliisiväkivaltaa ja militaristista valtiokontrollia.

[.....]

VII
[.....]
Marxin ja Engelsin Kommunistisessa manifestissa esittämän käsityksen mukaan kommunisteilla ei ole omaa puoluetta. Kommunistit ovat aina ja kaikkialla niitä, jotka ymmärtävät kapitalistisen järjestelmän rajat, epäonnistumiset ja tuhoisat tendenssit, kuten myös ne lukemattomat ideologiset naamiot ja väärät oikeutukset, joita kapitalistit ja heidän puolustelijansa [varsinkin media] tuottavat pitääkseen yllä luokkavaltaansa.

Tämä on kiinnostava määritelmä. Vaikka perinteinen institutionalisoitunut kommunismi on lähestulkoon kuollut ja kuopattu, niin tämän määritelmän mukaisia de facto kommunisteja on keskuudessamme miljoonia, kaikki valmiita kehittämään ymmärrystään ja toimimaan luovasti kapitalismin syrjäyttämiseksi.

Mikäli 'toisenlainen maailma on mahdollinen', kuten vaihtoehtoisen globalisaation liike 1990-luvun lopulla julisti, miksei voitaisi myös todeta, että 'toisenlainen kommunismi on mahdollinen'? Kapitalistisen kehityksen nykyiset olosuhteet vaativat jotakin tämänsuuntaista, mikäli todellinen muutos halutaan saada aikaan.
*
Artikkeli perustuu David Harveyn pitämään puheeseen Maailman sosiaalifoorumissa Porto Alegressa vuonna 2010.

II
http://www.youtube.com/watch?v=qOP2V_np2c0
RSA Animate - Crises of Capitalism. - In this RSA Animate, renowned academic David Harvey asks if it is time to look beyond capitalism towards a new social order that would allow us to live within a system that really could be responsible, just, and humane?

III
http://davidharvey.org/2011/11/videodavid-harvey-at-occupy-london-november-12-2011/
Video: David Harvey at Occupy London November 12, 2011

IV
Kurssi kohti konkurssia

Sisällysluettelo

Juha Koivisto, Yrjö Kallinen & Antti Ronkainen – Ankarat ajat: kovenevan uusliberalismin kiihtyvä kriisiytyminen

Leo Panitch & Martijn Konings – Myytit uusliberaalista deregulaatiosta

Wolfgang Fritz Haug – Mitä meidän tulisi tietää Marxista ymmärtääksemme paremmin “finanssikriisiä”

Andrew Kliman – Ilmiasu ja olemus: uusliberalismi, finansialisaatio ja kapitalistisen tuotannon kriisi

David McNally – Finanssisektorin epävakaus ja globaali ylikasautuminen: alustava analyysi nykyisestä suuresta lamasta

Stuart Hall & Doreen Massey – Mitä kriisi tarkoittaa?

Mario Candeias – Uusliberalismin viimeinen konjunktuuri: orgaaninen kriisi ja “jälkiuusliberaalit” suuntaukset

David Harvey – Antikapitalistisen siirtymän organisoimisesta

Tuohtuneiden taloustieteilijöiden manifesti

Sanasto & lisälukemistoa
*
http://kurssikohtikonkurssia.wordpress.com/
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=386
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Harvey_(geographer)
http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Harvey
http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=ecb39f96-675e-45e4-817b-46169b96114c
http://tuatara.wellington.net.nz/~weawgtn/
http://www.versobooks.com/authors/136-david-harvey

Ahneus hyödyttää kaikkia, raha motivoi ihmisiä parhaiten?

Toivo jaettuna kokemuksella on fenomenologinen totuus makrotalous-matematiikasta

I
YouTube-linkkini uusliberaali-talous-nörtin mukaan kapitalismissa ei ole mitään vikaa. Tilastot sen osoittavat. Ja että ahneus [tuo kapitalismin näkymätön käsi] kasvattaa bruttokansantuotetta. Kapitalismissa siis kaikki hyvin. Mutta - - .

Kyseessä on tyypillisesti yhden tilastomuuttujan varaan rakennettu argumentti. Ihmiset ostavat suurempia/kalliimpia kiinteistöjä, mikä tilastoihin tuijottamalla näkyy talouksien ja yksilöiden nettotulojen paikallaan pysymisenä [stagnaationa] alkaen 1970-luvulta, vaikka tulot tosiasiallisesti ovat kasvaneet reaaliomaisuuden/varallisuuden [käytännössä useimmiten velan] lisääntymisen myötä.

Yksistään tämä väite ei toki pysty kumoamaan koko David Harveyn argumentti-apparaatistoa, joka on yleiskatsauksellinen. Nörtti-analyytikko ei ole myöskään ottanut huomioon Akerlofin ja Shillerin [2009] keynes'läisiä pointteja koskien ihmisen psykologista [usein irrationaalista] käyttäytymistä suhteessa rahaan ja talouteen ylipäätään [psykologia kun ei kuulu kapitalismin teoriaan - hahhah - kyseessä on siis ihan oikeasti maaginen tiede, joka ennustaa luvuista siinä, missä poppamiehet ennustavat vaikka sammakoista tai linnun sisälmyksistä].

Jokin tässä mättää ja haisee. Tuo haju koskee [kuten magiasta puhuessani jo viittasin] porvarillisen taloustieteen yksipuolista operoimista matematiikalla ja tilastoilla, jotka eristävät taloustieteen lähes täydellisesti yhteiskuntaruumiin fenomenologiasta [poliittisesta ja arkisesta todellisuudesta] irtautuneeksi syöpäkasvaimeksi, joka on metastoitunut kaikkialle.

Esimerkki nro. 1. Porvarillinen taloustieteilijä on kuin kaupan kassa, jonka pitää naputella koodit ja numerot oikein. Ainoa moka, joka tällaisessa tiede-kapitalismissa voi tapahtua, on kassan lyöntivirhe, joka sekin on eliminoitu kvantti-matematiikalla. Näin yksinkertaista funktioltaan on monetaristinen talouspolitiikka - se elää aivan omaa elämäänsä täysin itsenäisesti jossain virtuaalisessa todellisuudessa.

Esimerkki nro. 2. Kapitalismissa kuten nyrkkeilyssä on säännöt ja jopa tuomarit [tosin kapitalismin tuomarit ovat jäävejä], mutta on järjetöntä väittää, etteikö kyseessä olisi kaksi äärimmäisen väkivaltaista urheilulajiia, jotka aiheuttavat aika ajoin vammoja kakille kilpailijoille. - Voittaja tietenkin tulee rikkaaksi ja saa kunniaa. Häviäjä saa pelkän aivovamman. Mitään epäoikeudenmukaista tässä turpiin mätkimisessä [nyrkkeily-kapitalismissa] ei kuitenkaan voi olla tai tapahtua. Kysynnän ja tarjonnan pelissä joku aina voittaa, joku taas häviää, kertoo meille maailman alkeellisin oikeudenmukaisuusteoria.

Samaan tapaan kapitalismi voi toimia tilastollisesti muka OK, mutta silti sen finanssi-, sosiaaliset-, poliittiset- ja ympäristövaikukset ovat noidankehämäisesti yhtä vuoristorataa.

Muistakaamme jälleen, että porvarillinen taloustieteilijä eli kvantti-tietokone ei kyennyt ennustamaan massiivisen 2008 talouskuplan puhkeamista, vaikka monet [jopa keynesläis-kapitalistiset] ei-monetaristit siitä varoittivatkin - esim. Shiller jo 1999], koska matemaattisen mallinnuksen mukaan markkinoitten piti automaattisesti korjata kaikki riskit, kuumenemiset ja ylilyönnyt supertarkoilla riskitakuu-feedbackeillä.

[Kyseisen mallinnuksen metafysiikka ja antropologia perustuu oletukseen hyökykkeiden oikean arvon määräytymisestä vapaan kysynnän ja tarjonnan lain [mikä ihmeen laki tämä muka on?] puitteissa rationaalisten eli itsekkäitten päättäjien toimesta [ikäänkuin ihmiset olisivat aina rationaalisia (mitä on rationaalisuus?) ja itsekkäitä (onko rationaalisuus itsekkyyttä?). - On toki selvää, että joku arvo hyödykkeille markkinoilla aina saadaan, mutta onko se oikea - - vai todellisuudessa ja ainakin ennen pörssikuplia pikemmínkin äärimmäisen manipuloitu eli vääristynyt?!]

Mutta vika ei siis ole kapitalismissa vaan ihmisissä ja politiikassa. Näin ollen ihmisten ja politiikan pitää muuttua ja kapitalismin saatava toimia itsenäisesti uusliberalistisen anarko-ideaalin mukaan. Se hyödyttää kaikkia kaikessa [poliisien määrä tosin lisääntyy jatkuvasti - - ].

Voi pyhä yksinkertaisuus, mitä nörtti-logiikkaa. Tuollaiset tyypitkö ne sitten muka tietävät jotain globaalin maailman tilasta. Vittu ne ole muuta kuin muka yhteiskunnallisesti neutraaleihin tilastoihinsa ja omaan pieneen kaava-maailmaansa pakenevia piraatti-hakkereita, joilta menee paskat housuun, mikäli joutuisivat poliittisesti tiukan paikan eteen.

Me emme tarvitse taloustieteilijöiksi mitään numeromallinnuksiensa kanssa autistisesti näperteleviä pelle-pelottomia vaan taloustieteen ja maailmantilan kokonaisvaltaisesti hahmottamaan pyrkiviä asiantuntjoita, jotka eivät pelkää ajatella yhteiskunnan ongelmia myös politiikan, sosiologian, filosofian ja psykologian kannalta.

Mitä kapitalistisen ahneuden kansantaloudelliseen autuaaksitekevyyteen [kaikki hyötyvät] tulee, pidän tällaista väitettä sekä tilastollisesti, argumentatiivisesti että psykologisesti niin suurena bullshittina, etten alennu edes kritisoimaan sitä tässä yhteydessä. Halveksuntani olkoon siis tällä erää [harvinaista kyllä] sanatonta.

II
http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc&feature=relmfu
This lively RSAnimate, adapted from Dan Pink's talk at the RSA, illustrates the hidden truths behind what really motivates us at home and in the workplace.
*
Tästä animaatiosta saattaisi olla hyötyä ahneuden varaan rakentavalle nörtti-taloustieteilijällekin, koska me emme elä ja tee työtä paremmin yksinomaan rahallisten kannustimien varassa - me tarvitsemme 'korkeamman' tarkoituksen/motivaation työllemme ja tämän - Chicago-schoolin taloustieteilijöille täysin paradoksaalisen, käsittämättömän, jopa vaarallisen [it's a weird socialist conspiracy] faktan Dan Pink sujuvasti tässä animaatiossa todistaa ja osoittaa.
*
http://www.youtube.com/watch?v=NJGAs2KwoWk&feature=related - [uusliberaali talous-nörtti]
http://www.youtube.com/watch?v=qOP2V_np2c0 - [David Harvey ja kapitalismin kritiikki]
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Harvey_(geographer)
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_H._Pink
http://www.cartoonstock.com/directory/e/economic_forecasts.asp

Järkeä sokean vapauden järjettömyyteen - David Harvey'n kapitalismi-kritiikki

[Mörkö nousee haudastaan ja syö sinut Jyrki!]

Nam. Röyh! - - 'Dieser klein und freundlich finnisch Kapitalminister schmeckte sehr gut' (sagte Marx).- 'Jetzt wollen ich die Professoren Harvey und Zizek treffen. Hoffentlich bin ich nicht überfällig. Wir haben so viel zu sprechen und machen. Eine ganze Revolution noch einmal. Und dieses Mal starten wir aus Vereinigte Staaten von Amerika und - - natürlich China (vastuu kielioppi- ym. muista virheistä on yksin ja vain minun/rr).

1
Luvusta 2 löytyy hieman editoitu lyhennelmä Jukka Peltokosken päreestä, jota täydentää tiiviydessään ja selkeydessään erinomainen David Harvey'n Crisis of Capitalism RSA animaatio-puhe-video, jonka jälkeen vasta tulee JP:n itsensä linkkaama puolen tunnin mittainen David Harvey-tuubaus The Crisis of Capitalism. Kolmas Harvey-video täydentää aihetta.

Harveyn (suom. Uusliberalismin lyhyt historia) tapa ajatella kapitalismia on argumentatiivisesti sekä asiantuntevaa että laaja-alaista ja aivan erityisellä tavalla, erityisestä perspektiivistä katsottuna, pätevää.

Kieltämättä tai ainakin omasta mielestäni tuo tapa ilmentää tiettyjä luonnontieteellisen metodiikan perushyveitä: selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Niinpä ei ole välttämättä täydellinen yllätys saada tietää, että Harvey väitteli alunperin geologiasta.1960-luvun lopulla hän siirtyi kuitenkin enemmän sosiaalitieteitten/-teorian alueelle, jossa hänestä on sittemmin tullut Marxin Pääoman huippuasiantuntija. Kohta 75-vuotias Harvey toimii edelleenkin antropologian professorina City University of New York'issa.

Olennaista Harveyn teoriassa on logiikka, jolla hän osoittaa nykyisen pitkälti luottorahalla ja finanssi-spekuloinnilla aikaansaadun (koska reaalitaloudesta ei enää saada tuottavia sijoituksia) keinotekoisen talouskasvun ja pääoman kasaantumispyrkimyksen olevan pakkomielteisen absurdia. Olemme käännekohdassa, koska kysyntä ei voi jatkua loputtomiin sellaisissa lukemissa, että talouden kasvu pysyisi taantuman/romahduksen estämiseksi jatkuvasti 3:ssa prosentissa.
Työvoimakuluja ei voi pitää loputtomiin nälkäpalkka-minimissä siirtämällä tehtaita kapitalistisen systeemin ulkopuolelle, koska kaikki työvoima alkaa jo olla kapitalismin sisällä. Yritykset laskea keskimääräisiä työvoimakustannuksia yhä lisää -70-luvun tasosta puolestaan ajaa systeemin konkurssiin ostovoiman huvetessa.

Absurdeinta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, ettei kapitalismi oman sisäisen logiikkansa vuoksi voi vähentää pääoman kasautumista eli yhä suurempia voittoja, koska suuremmat voitot ovat välttämätön merkki kasvusta ja siten välttämätön edellytys systeemin ylläpitämiseksi. Jos voitot laskevat yleisesti, merkitsee tämä samalla talouskasvun romahdusta. Kasvun on siis pakko jatkua loputtomiin tai systeemi romahtaa. Toisaalta - jos kasvu kuitenkin jatkuisi loputtomiin, se romahtaisi viime kädessä ekologiseen katastrofiin, josta jo nyt on merkkejä.

Vähäisempikin järki sanoo, että kapitalismi on syöksykierre, jolla on taipumus aiheuttaa tietyn ihmismäärän elintason nousun vastapainoksi syöksyvirtaukseen verrattavia tuhoja läpi koko yhteiskuntastruktuurin, mistä taas seuraa yhteiskuntarauhan järkkyminen (ks. PS).

Systeemiä on siis radikaalisti muutettava - - elleivät ihmiset tai paremmin toimeentulevat heistä sitten vain yksinkertaisesti yhä edelleenkin halua elää elintasohoukutuksen harhassa.

Tähän kehämäiseen ja itsepetokselliseen fantasiaan palaan seuraavassa Zizek-päreessäni.

PS.
[Pelko yhteiskuntarauhan järkkymisestä muuttaa poliittista keskustelua ja ylipäätään poliittista diskurssia aina turvallisuus-puheen (Barry Buzan) suuntaan, mikä on hyvissä ajoin ymmärrettävä perimmältään valtaeliitin epäargumentiksi (jolla lopetetaan kriittinen keskustelu tietyistä aiheista) eli propagandistiseksi hämäykseksi katteettomien etujen ja voittojen haalimiseksi ja säilyttämiseksi. - Esimerkkeinä tästä turvallisuus-puheen traditiosta ja sen kohteista käyvät niin sanottu Kekkos-ajan suomettuminen suhteessa NL:oon, sittemmin Putinin Venäjä, Nato ja etenkin maahanmuuttovastainen rasismi, joka ei ole kuulemma rasismia lainkaan vaan pikemminkin 'turvallistamiseen' tähtäävää valikoivaa diskriminointia.].

2
Peltokoski viittaa alkuperäisessä tekstissään (joka löytyy linkistä) melko nyrpistyneen oloisesti, ikäänkuin eräänlaisella 'vasta tulossa olevan keski-ikäisyyden' hybriksellä, myös Slavoj Zizekiin, josta hän kirjoitti aiemman päreensä. Misantrooppi-Zizek saattaakin olla varsin pahanmakuista lääkettä - eräänlainen alkoholin ja Antabuksen katkera ja ideologisesti jopa hengenvaarallinen sekoitus, joka kyseenalaistaa myös nuorten vasemmisto-idealistien perimmäiset motiivit ja heidän ratkaisuehdotustensa mahdollis-todelliset seuraukset.

Toisin sanoen Zizekin kritiikki osuu ajoittain ehkä terävämmin vasemmistoon kuin oikeistoon. Tarkoitukseni on palata Zizekiin tämän päreen jälkeen (ei heti mutta lähiaikoina), koska nyt myös Zizekistä on operoitu vastaavantyyppinen RSA animaatio kuin Harvey'sta.

Asialliselta osaltaan Peltokosken teksti toki kestää siteeramisen ja hänen bloginsa on tutustumisen arvoinen. En silti piruuttanikaan suosittele sitä oikeistolaisille, en edes oikeistodemareille tai muuten vain sielunsa Pääoman kasaamiseen myyneille rahapieruille. Näille ihmisille tarjoilen sen sijaan V. A. Koskenniemen eteeristä ja universumin ääret(tömyydet) tavoittavaa runoutta, joka tekee ah niin hyvää etenkin paatuneelle, kadotetulle ja eksistenssinsä syvyyksissä harhailevalle - tyhjääkin tyhjemmälle (joskin materiaalisesti 'täydelle') - sielulle - -

[Peltokoski tunnetaan myös Megafoni-verkkojulkaisu-toimikunnan jäsenenä ja ahkerana kirjoittajana.]

3
David Harvey ja kapitalistisen kasvun rajat

Jukka Peltokoski

The Crises of Capitalism -videolla Harvey kiteyttää käsityksensä siitä, mitkä ovat tyypilliset tavat analysoida finanssikriisiä.

1) Ensimmäisen mukaan kriisi johtuu psykologisista tekijöistä eli ihmiset ovat ahneita ja vallanhimoisia; 2) toisen mukaan kyse on instituutioiden epäonnistumisesta, joten tarvitaan parempaa sääntelyä; 3) kolmas katsoo, että taloustieteellinen teoria on ollut virheellistä ja tarvitaan tiedettä, joka antaa paremmat välineet hallita markkinoita; 4) neljäs katsoo kriisin viittaavan kulttuuriseen tautiin: anglo-amerikkalainen maailman arvot ja elämäntapa ovat kestämättömän maailmantalouden takana; 5) viidennen selitysmallin mukaan sääntelyä on ollut liikaa ja se on ollut vääränlaista.

Harveyn oma vastaus on, että kriisit ovat kapitalistisen talousjärjestelmän väistämätön ominaisuus. Ne johtuvat kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, joita ei voida ylittää kapitalismin puitteissa.

Yksinään tämän toteaminen olisi kuitenkin laiskaa ja merkityksetöntä. On tarkasteltava, mitä erityistä kriisit ilmaisevat kustakin kapitalismin historiallisesta vaiheesta. Tätä työtä Harvey mainostaa tehneensä uudessa kirjassaan The Enigma of Capital.

Nykykriisejä täytyy Harveyn mukaan analysoida ennen kaikkea velkatalouden näkökulmasta. Uusliberalistinen kapitalismin vaihe alkoi Harveyn mukaan 1970-luvulla sen seurauksena, että työvoima oli saavuttanut kansallisissa puitteissa voimakkaan aseman ja tehnyt itsestään pääomalle kallista. Pääomapiirit vapauttivat kansainväliset pääomamarkkinat ja antoivat näin pääomalle suoran pääsyn työvoimaan kaikkialla maailmassa.

Pääoman vapauttamista on Harveyn mukaan seurannut palkkatason matala ja suorastaan negatiivinen kehitys, joka on puolestaan luonut vajetta kysynnässä. Ostovoimaa paikkaamaan on sen sijaan syntynyt monitasoinen ja monimutkainen luototusjärjestelmä luottokorteista asuntolainamarkkinoihin ja erilaiset rahoittajat ovat alkaneet näytellä ratkaisevaa roolia taloudessa.

Talouskasvun painopiste on siirtynyt reaalitaloudesta finanssitalouteen, joka räjähdysherkkänä järjestelmänä on sittemmin kriisiytynyt vähän väliä – ja monesti nimenomaan asunto- ja kiinteistömarkkinoiden osalta.

Kriisit ovat kapitalistisen talouden ”systeeminen riski”, joka ei ratkea kapitalismin puitteissa, vaan ainoastaan siirtyy markkinoilta tai maanosasta toiselle. Kriisi uhkaa aina, mikäli poliitikot ja investoijat eivät kykene pitämään yllä keskimääräistä kolmen prosentin vuotuista talouskasvua.

Tällainen imperatiivi tarkoittaa, että vuosi vuodelta pääomapiirien on löydettävä tuottavia sijoituskohteita yhä suuremmalle määrälle rahaa. Tämä ei lisäksi voi globaalistuneessa tilanteessa tapahtua enää avaamalla uusia markkinoita kapitalismin ulkopuolelle. Uutta kysyntää on löydettävä järjestelmän sisältä jo olemassa olevien kuluttajien piiristä.

1970-luvulta lähtien pääomalla on ollut vaikeuksia tehdä tuottoisia sijoituksia reaalitalouden piirissä. Yhä suurempi osa voitoista on sen sijaan kerätty finanssimarkkinoilta. Harvey kysyy, onko kolmen prosentin vuotuinen kasvu mahdollista loputtomiin.

Yksinkertainen kysymys, johon on yhtä yksinkertaista vastata. Ei tietenkään. Loputon kapitalistinen kasvu ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Harveyn hypoteesi on, että olemme kapitalistisen kehityksen käännepisteessä. Pääomapiireillä on yhä vaikeampaa pitää yllä kolmen prosentin vuotuista kasvua – eikä se joka tapauksessa ole mahdollista ekologisesta tilanteesta johtuen. Kapitalistisen järjestelmän uusintaminen on yleisessä kriisissä.

Tämä ei tosin tarkoita, etteikö uusia superrikkaita eliittejä syntyisi jatkuvasti eri puolille maailmaa.

4
http://www.youtube.com/watch?v=qOP2V_np2c0
RSA Animate Crises of capitalism (David Harvey) - - In this RSA Animate, renowned academic David Harvey asks if it is time to look beyond capitalism towards a new social order that would allow us to live within a system that really could be responsible, just, and humane? - This is based on a lecture at the RSA (www.theRSA.org).
*
http://www.jukkap2p.net/index.php?option=com_content&view=article&id=105:david-harvey-ja-kapitalistisen-kasvun-rajat&catid=42:teoria&Itemid=63 -  (The Crisis of Capitalism)
*
http://www.youtube.com/watch?v=YYQb0fthNfI&NR=1
David Harvey: The Crisis Today: Marxism 2009
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Harvey
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Harvey_(social_theorist_and_geographer)
http://davidharvey.org/reading-capital/
http://www.vastapaino.fi/vp/images/tekstinaytteet/978-951-768-210-7.pdf
http://www.intokustannus.fi/kirjailijat/peltokoski_jukka/
http://www.jukkap2p.net/
http://sosialismi.net/blog/2009/11/02/vasemmiston-kriisi-haastattelussa-jukka-peltokoski/
http://megafoni.kulma.net/index.php?auth=10
http://megafoni.kulma.net/
http://en.wikipedia.org/wiki/Barry_Buzan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antabus
http://newhumanist.org.uk/2325/of-human-greed-laurie-taylor-interviews-david-harvey