Kuvassa ollaan niin lähellä muttei koskaan perillä.*
(Kielimafia tuli kahville ja ryhtyi taas rääkkäämään uutta tekstiäni lisäämällä huomautuksia - viimeksi klo: 18.55.)
*
Kommentti Androgyynihullumiehelle päreessään 160909.
*
AHM siteeraa:
Päivän mietelause:'"Ihmisen pitää tehdä itsemurha 20-vuotiaana", sanoo Sartre. Olen raskasmielinen luonnostani ja pidän siitä, puolittaisesta hulluudesta."' (Kalervo Palsa päiväkirjassaan 7.12.1967)
*
Hehheh. Kyllä.
Itsemurha olisi tosiaan pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Nyt on liian myöhäistä. Mutta ainahan voi tehdä 'väliaikaisia' itsemurhia eli masturboida tai nukkua. Niissä toimissa kun yhdistyvät niin kuoleminen kuin luominenkin. - - Nukkuva on kuollut muulle maailmalle mutta näkee unta ja orgasmissa simuloidaan siittämistä ejakuloimalla (ks. PS.), vaikka neurologisesti laukeaminen muistuttaakin kuoleman hetkeä.
Sartre muuten oli viimeiset vuotensa täysin sokea hänen toisenkin silmänsä irtisanouduttua viimein lopullisesti -70-luvun puoleenväliin mennessä. Sartre kyllä saneli tekstejä tämänkin jälkeen, mikä ei ole suinkaan epätavallista kirjailijoille tai eräille filosofeillekaan (mm. silmäsairas Nietzsche ja velkainen 'urakkatyömies' Dostojevski).
Kalervo Palsa oli mielestäni Timo K. Mukan henkinen veli. Molemmat ikäänkuin hukassa ja eksyneitä viettiensä viidakoihin/erämaihin.
Mutta kuten tiedämme (ainakin Lacan tiesi) jouissance eli seksuaalinen (orgastinen) nautinto (joka tarkoittaa tässä hieman eri asiaa kuin ei-seksuaalinen mielihyvä) ajaa ihmisen äärimmillään hulluuden partaalle, koska sitä ei voi tyydyttää lopullisesti koskaan. Nautinnon olemus on puute.
Askeesistakin tulee harjoittajalleen lopulta nautinnon lähde. Siis eräänlainen tuskan ja mielihyvän pakkoneuroottinen sekoitus.
Orkkuja, endorfiineja muttei lopullista täyttymystä - siinä nautinnon psykokemiallinen 'kaava'. Lopullinen täyttymys tulee vasta kuolemassa, jota pienet kuolemat: uni ja orgasmi ikäänkuin simuloivat.
Rolling Stonesin I can't get no Satisfaction on siis kirjaimellisesti totta - monessa mielessä.
*
PS.
Näin siis kokee vain mies, vaikka nainenkin toki laukeaa. Huomatkaa tämä 'luonnonmukainen' tosiasia - te äärikonstruktivisti Judith Butler ja/eli ne feministit, joille jopa biologinen sukupuoli on muka pelkkä sosiaalinen normi (!?)
*
academic.evergreen.edu/curricular/awareness/springlinks.htm
7 comments:
Butlerinkin sait mahtumaan postaukseesi. Olisi mielenkiintoista lukea päre Butlerista, sex/gender -vastakkainasettelusta ja niin pois päin.
mie oon päässy jo pyhimysten elämänkertoihin.. joten ei hättää
garruluksen tyyli on muuten vähän kuin pertti lindfors kirjassa luonnontieteen haaste teologialle ja filosofialle..(syst teol laitoksen julukaasu)
Pidä sinä alatyylisi sillä et sinä minnekään pääse ninni hördu - pysyt siinä missä olet ja ihmiset saaavat joskus päästä pois tollaisten kynsistä jotka valvovat kuin ddr:n sisällä konsanaan
hyi hitto mikä fuulaus - hyi hitto sanon minä tyylilläni koko ajan joka päivä hyi hitto fy fan fy fan såna apor
AHM
Tuskin kirjoitan Judith Butlerista pärettä. Minulle Butler on nimittäin Michel Foucault'n naispuolinen? duplikaatti.
Tosin hän edustanee ajoittain vielä äärimmäisempää sosiaalista konstruktivismia (ranskalaista - ei Bergerin ja Luckmannin) kuin mihin Foucault ikinä olisi erehtynyt.
En tunne kuin Butlerin perusidean(t), mutta se riittää, koska tunnen jonkun verran Foucault'a.
Olen kirjoittanut Foucault'sta melko paljon enkä katso Butlerin näkökantojen tuovan mitään oleellisesti uutta tämän perustavaan, filosofistyyppiseen mutta vahvasti sosiaali-, tieteen-, oppi-, idea- eli aatehistoriaperustaiseen esitykseen.
En siis kutsuisi Foucault'n sosiaalista konstruktivismia välttämättä argumentaatioksi vaan esitykseksi, koska Foucault ei rakentele todellisuudesta väittämiä, joita voisi oikeuttaa tai kumota vaan pikemminkin kuvailee sitä, miten ja miksi hän näkee asioitten järjestyksen tapahtuneen ja toteutuneen.
Tänä syksynä ilmestyy viimeinkin suomeksi 'Tarkkailla ja rangaista' ohella Foucault'n ehkä merkittävin teos 'Sanat ja asiat' (englanniksi The Order of Things'). Kannattaa lukea niin selviää, mitä Foucault tarkoittaa käsitteellä episteme.
Se ei ole mikään ihan vähäinen käsite vaan kattavampi kuin Kantin ymmärryksen muodot tai Kuhnin paradigma - eräänlainen strukturalistin strukturalistinen (ks. PS.) symboli aikakauden (useimmiten tiedostamattomalle - lukuunottamatta ehkä Foucault'n tietoisuutta ;/) eetokselle tai (jos vähän liioittellaan) jopa itse hegeliläiselle 'maailmanhengelle' ;/].
*
PS.
Struktuureja voidaan tässä kyllä painottaa jopa huvittavuuteen asti. Olihan Foucault'n ajattelu vielä 1966, jolloin teos 'Les Mots et choses' alunperin ilmestyi, kiinni strukturalismissa tai kuten hän itse määritteli: tiedon arkeologiassa. 1970-luvulla hänestä tuli sitten nietzscheläinen valtagenealogi.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Episteme
AHM
Niin. Sex/gender-jaottelu. Mitä se oikein merkitsee?
Butler on ollut joskus aiemmin niin äärimmäistä mieltä, että jopa biologista sukupuoltakin voi pitää historiallis-sosiaalisena konstruktiona ja normituksena.
Konstruktivismista (mikään ei ole filosofisen realismin periaatteilla itsenäisesti olemassa) seuraa myös, että voimme itse valita paitsi genderimme myös seximme, koska ei ole löydetty mitään viime käden geneettistä näyttöä siitä, että jokin sukupuoli todella olisi aidosti ja perimmäisesti olemassa (vrt. lajien itsenäiseen olemassaoloon kohdistuva, eräiden evoluutiobiologien esittämä kritiikki).
Toisin sanoen - kärjistäen - jos sedällä on munat, niin hän voi silti olla täti myös sexiltään - ei ainoastaan genderiltään. Riippuu siitä, miten hän biologiansa valitsee ja konstruoi.
Mitäs siihen sanot? Pitäisköhän tässä mennä ihan vapaaehtoisesti sukupuolentarkistustesteihin? Jos jostain päin laajaa vatsalaukkuani löytyisi vaikka kohtu.
Jos on tullut vaikka yöllä unissaan valittua itsensä naisena?
(Aivan tätä ei Sartre kuitenkaan liene tarkoittanut pitäessään itsensä valitsemista eksistentiaalisesti vapaana ja samalla vastuullisena tekona).
Valveilla en muista tällaista valintaa tehneeni - kuin ehkä ihan pilan päiten - dramatisaationa tvs.
Hmm. Mutta mikäs olisikaan sen kiinnostavampaa kuin esiintyä - eikä ainoastaan esiintyä vaan kokea olevansa oikeasti nainen miehen sukupuolessa.
Ovatko Butlerin androgyynit siis transvestiitteja tai äärimmillään hermafrodiitteja eli interseksuaaleja? - - Panseksuaalisuus sen sijaan merkitsee liki mystistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman seksualisoimista.
No - Butler on sittemmin ottanut maltillisemman kannan tekemäänsä sex/gender-jakoon saamansa ja perustelluksi arvioimansa kritiikin vuoksi.
Foucaultia olen jonkun verran lukenut joskus, Butleria - tai lähinnä hänen tekstiensä representaatioita - melko niukasti. Kyllähän evoluutiopsykologia on melko vahvasti jo osoittanut, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio.
Post a Comment