Kuvassa Björn Wahlroos, Jussi Halla-aho ja Rauno Räsänen - mutta missä järjestyksessä?*
(Kielimafia teki uuden vierailunsa ja täydensi kappaleita sosiaalipalveluiden surkeasta organisoinnista sekä loppuyhteenvedosta. -- Osa II ja PS. - 12.9; viimeisin lisäys loppukappaleisiin - klo: 15.55)
*
I
Ennakkoluuloisen käsitykseni mukaan Jussi Halla-ahon kaltaiset ihmiset ovat ihan oikeasti niitä, jotka rakentavat perimmältään rasistista eli perusteettomien distinktioitten yhteiskuntaa. Siis yhteiskuntaa, joka rakentuu tiettyjen ihmisryhmien muka itsestään selvien = annettujen eli selkokielellä: valheellisesti/virheellisesti perusteltujen privilegioiden varaan.
Valheellisten siksi, että millään ihmisryhmällä ei voi aidosti olla ansaitsematonta etuoikeutta suhteessa toiseen - kuten esim. aatelisarvo ja siihen perustuva paremmuus perittyine diplomaattipasseineen.
Etuoikeus (nykyään erioikeus; wikilinkki sisältää hiukan laajemman määritelmän kuin, mihin etuoikeus-termillä itse viittaan) ja oikeus pitää yrittää selkeästi erottaa toisistaan. Demokratiassa tuo ero kuitenkin hämärtyy ja sen on tarkoituskin hämärtyä (etuoikeuden kustannuksella), mutta pahimmillaan se myös mystifioituu ja siten ideologisoituu (oikeuden kustannuksella).
Privilegio on ominaisuus, joka legitimoidaan (saadaan ja annetaan) yleensä jollain traditionaalisella tai ylipäätään perin abstraktilla ja pääsääntöisesti valtasuhteen mystifioivalla perusteella (rotu, isänmaa, uskonto, tapakulttuuri - jopa vapaus ja tasa-arvo).
Oikeus taas on jotakuinkin (suurin varauksin) demokraattisen (perustellun) päätöksenteon tulos, joka voidaan myös tuon (poliittisen) päätöksenteon puitteissa (äänestysperiaatteella) evätä - mikä on tietysti kovin ongelmallinen asia, kuten nykyäänkin huomataan.
Esimerkiksi vanhusten hoitoa ja heidän kotiapunsa surkeaa tilaa kritisoidaan yleisesti, mutta samalla näistä palveluista kuitenkin - valtuustojen enemmistöpäätöksillä - poistetaan resursseja lopettamalla määrärahoja.
Kotiavun organisointi tökkii Suomessa pahasti - sitä enemmän, mitä enemmän on rationalisoitu, varmennettu laatua, ulkoistettu ja kilpailutettu.
Sosiaalipalveluiden kilpailuttamistavoite sekä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien järjettömän tiukasti eriytetetyt toimenkuvat (= kallista ja usein terveen järjen vastaista työn suunnittelua) esim. juuri kotiavun työtehtävien jaossa ovat nimittäin yhdistyneenä käytäntönä aiheuttaneet sen, että suhteellisesti edulliset avohuollon ratkaisut joudutaan entistä useammin korvaamaan kalliimmalla laitoshoidolla (vaikka tarkoitus oli nimenomaan säästää rahaa!) - - ja/tai että noin 1½ euron 'liikatulon' vuoksi palvelujen ulkopuolelle jääviä puolivammaisia väliinputoajia (joilla ei ole yksityistä apua - esim. sukulaisia) jätetään täysin oman onnensa nojaan - lähes heitteille (ks. osa II).
Voidaan siis täydellä syyllä väittää, että myös uusliberaali demokratia luo privilegioita - rikkaiden privilegioita.
Mutta siihenhän kapitalismi ja uusliberaali 'demokratia' juuri pyrkii.
'Kun tuloerot kasvavat, taloudessa menee hyvin', kuuluu Björn Wahlroosin uskontunnustus (kyseessä tosiaankin on credo - ei fakta).
Kun eri kulttuureja edustavien ryhmien väliset erot pysyvät tarpeeksi suurina, kansalaisilla ja kansalla menee hyvin, voitaisiin puolestaan kärjistetysti muotoilla Jussi Halla-ahon uskontunnustus.
Perimmältään Halla-aho ja Wahlroos ovat siten samassa veneessä. Heillä on sama päämäärä:
Pääoman kasautumisen ja etnis-hierarkisten privilegioiden perustalle rakentuva/rakennettu - selkokielisesti määriteltynä: rasistinen yhteiskunta.
*
II
Hieman kieli poskessa suosittelisin erittäin vakavin perustein, että sosiaali- ja osittain terveysalankin perusammattikoulutukseen pitäisi kehittää radikaalisti ja ennakkoluulottomasti uusi ammattinimike ja koulutuslinja: 'Yleishoitaja'.
Yleishoitajan koulutuksen omaava henkilö saisi tapauskohtaisesti (ei siis automaattisesti ja yleisesti, vaikka hänellä tutkinto ja pätevyys onkin) valmiudet ja valtuudet tehdä vaikkapa 3:a erityyppistä työtehtävää, jotka aiemmin on jaettu 3:lle eri ammatti- ja/tai avustajanimikkeelle.
Paradoksaalista kyllä juuri ammattiliitot ovat olleet markkinatalousvouhottajien ohella pahimpia jarruja sosiaalialan monenlaisten kenttätyötehtävien - ei rationaalistamisessa (se käsite on menettänyt uskottavuutensa myös kunta-alalla) vaan selkokiellä sanottuna 'järjellistämisessä' vanhusten ja vammaisten tarpeista joustavasti, toimivasti ja kokonaisvaltaisesti huolehtivaksi organisaatioksi.
Tätä päämäärää ei saavuteta vain esineellistävän ja laatua laskevan kilpailuttamisen sekä yhteistyökyvyttömän ja laajoista avohuollon visioista piittaamattomien sosiaali- ja terveysalan ammattiliittojen yhteiskunnallisesti yhteistyökyvyttömän edunvalvonnan tietä kulkien.
On valitettavaa, että suurin osa kunnallispoliitikoista tai muistakaan poliitikoista ei tätä ongelmaa ymmärrä tai ei siitä piittaa. Sama välinpitämättömyys näyttäisi pätevän myös sosiaali- ja terveysalan johtajiin! - - Puhutaan kyllä kauniisti, mutta tiukan paikan tullen seisotaan tumput suorina ja äänestetään jopa sellaisten palveluiden lakkauttamisen puolesta, joista on jo tullut niitä välttämättä tarvitseville itsestään selvä ja mahdollisesti jokaviikkoinen käytäntö (palaan aiheeseen tulevissa päreissäni).
*
Äidin (toki isä ja pojatkin tekevät hommia perheessä ;] ja tyttären - ylipäätään omaisten tekemän työn osittaminen ja organisoiminen sosiaalialan piirissä on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi tehtäväksi - ainakin verrattuna siihen tehokkuuteen ja joustavuuteen, miten äidit perheessä asioita parhaimmillaan hoitavat.
Eikö tällainen asiaintila ole jo häpeäksi koko sosiaalialan poliitikoille ja johdolle?! Mitä hemmettiä he tekevät noilla tutkinnoillaan, jos kerran 'edes' äidin perheessä ja ylipäätään omaistensa eteen tekemää työtä ei osata korvata ammattimaisesti?
Kirjoitin sanan 'edes' ironisesti lainausmerkeillä, koska toki äidillinen huolenpito lienee lopulta kaikkein vaikeimmin korvattavaa työtä maailmassa - - ja kuitenkin samalla kaikkein vähiten arvostettua yhteiskunnallisesti - mikä häpeällinen tilanne!
*
PS.
Tämä päre on sisällöltään flawed - viallinen ja säröinen. Jätän sen kirjoitusasun kuitenkin tällaiseksi, koska inspiroiduin käsittelemään asioita, joista tulen vielä kirjoittamaan lisää ja koska uskaltauduin samalla kohtaamaan osan niistä periaatteellisista - vakavista - vaikeuksista, joita tapaus Halla-aho ja politiikkaan liittyvät kysymykset minussa yleisesti herättävät.
Minun on erittäin vaikea pysyä johdonmukaisena juuri tämän teeman alueella ja puitteissa. - - Mutta ehkei se onnistu lopullisesti ja täysin milloinkaan - - keneltäkään.
*
http://www.waveneyvalleyblog.com/2008_05_22_archive.html
6 comments:
Järkyttävän hyvä kirjoitus.
Väljästi aiheen tiimoilta: Jos olen verkkokeskusteluja seuraamalla oppinut jotain, niin suhtautumaan kriittisesti kaikkein lahjakkaimpiinkin (ja etenkin heihin) niistä kirjoittajista, jotka eksplisiittisesti esittävat edustavansa älyä, rationaalisuutta ja todellisuusperiaatetta.* Ei ole niin merkityksetöntä detaljia, etteikö tällaiselle tielle ajautunut individi (vähintään siinä missä ryhmäkin) tulkitsisi sitä merkiksi (ja innostuisi rakentamaan sen varaan teoriaa) omasta paremmuudestaan. Millaisia tiedollisia nautintoja tuottaakaan joka-aamuinen metromatka, kun voi mielessään hykerrellä vastapäisissä penkeissä istuvien kasvonpiirteille, jotka aina niin ennalta-arvattavasti ja paljonpuhuvasti paljastuvat tuolle tai tälle roskasakille tyypillisiksi.
*Autismia ihannoivassa maailmankuvassa t. kuvamaailmassa distinktioiden sosiokulttuurinen ja -emotionaalinen perusta on häivytetty täydelleen.
Timo,
kiitos kommentistasi. - - Mielihyvin ja suurella empatialla haluan olla kanssasi samaa mieltä - mikäli mahdollista.
Eräs amerikkalainen bloggaaja kirjoitti seuraavan erittäin mielenkiintoisen mietelmän aristokratiasta ja etuoikeuksista. Kirjoittajan tavaramerkkinä on äärimmäinen monisanaisuus, mutta suosittelen silti lukemaan tämän:
Let's say you were a person who didn't care at all about the Constitution, and you wanted to take America back to the past and establish a new order of hereditary nobility. What could be more deliciously reactionary than that? Real, live nobles, walking around on the street. So let's see what it would take to make it happen.
First, we need to define noble status. Our rule is simple: if either of your parents was a noble, you're a noble. While this is unusually inclusive for a hereditary order, it is the 21st century, after all. We can step out a little. And nobility remains a biological quality - a noble baby adopted by common parents is noble, a common baby adopted by noble parents is common.
Fine. What are the official duties and privileges of our new nobility? Obviously, we can't really call it a noble order unless it has duties and privileges.
Well, privileges, anyway. Who needs duties? What's the point of being a noble, if you're going to have all these duties? Screw it, it's the 21st century. We've transcended duties. On to the privileges.
The basic quality of a noble is that he or she is presumed to be better than commoners. Of course, both nobles and commoners are people. And people do vary. Individual circumstances must always be considered. However, the official presumption is that, in any conflict between a noble and a commoner, the noble is right and the commoner is wrong. Therefore, by default, the noble should win. This infallible logic is the root of our system of noble privilege.
For example, if a noble attacks a commoner, we can presume that the latter has in some way provoked or offended the former. The noble may of course be guilty of an offense, but the law must be extremely careful about establishing this. If there is a pattern of noble attacks on commoners, there is almost certainly a problem with the commoners, whose behavior should be examined and who may need supplemental education.
If a commoner attacks a noble, however, it is an extremely serious matter. And a pattern of commoner attacks on nobles is unthinkable - it is tantamount to the total breakdown of civilization. In fact, one way to measure the progress that modern society has made is that, in the lifetime of those now living, it was not at all unusual for mobs of commoners to attack and kill nobles! Needless to say, this doesn't happen anymore.
This intentional disparity in the treatment of unofficial violence creates the familiar effect of asymmetric territorial dominance. A noble can stroll anywhere he wants, at any time of day or night, anywhere in the country. Commoners are advised not to let the sun set on them in noble neighborhoods, and if they go there during the day they should have a good reason for doing so.
One of the main safeguards for our system of noble authority is a systematic effort to prevent the emergence of commoner organizations which might exercise military or political power. Commoners may of course have friends who are other commoners, but they may not network on this basis. Nobles may and of course do form exclusive social networks on the basis of nobility.
Most interactions between commoners and nobles, of course, do not involve violence or politics. Still, by living in the same society, commoners and nobles will inevitably come into conflict. Our goal is to settle these conflicts, by default, in favor of the noble.
(jatkuu)
For example, if a business must choose whether to hire one of two equally qualified applicants, and one is a noble while the other is a commoner, it should of course choose the noble. The same is true for educational admissions and any other contest of merit. Our presumption is that while nobles are intrinsically, inherently and immeasurably superior to commoners, any mundane process for evaluating individuals will fail to detect these ethereal qualities - for which the outcome must therefore be adjusted.
Speaking of the workplace, it is especially important not to let professional circles of commoner resistance develop. Therefore, we impose heavy fines on corporations whose internal or external policies or practices do not reflect a solid pro-noble position. For example, a corporation which permits its commoner employees to express insolence or disrespect toward its noble employees, regardless of their relationship in the corporate hierarchy, is clearly liable. Any such commoner must be fired at once if the matter is brought to the management's attention.
This is an especially valuable tool for promoting the nobility: it literally achieves that result. In practice it makes the noble in any meeting at the very least primus inter pares. Because it is imprudent for commoners to quarrel with him, he tends to get what he wants. Because he tends to get what he wants, he tends to advance in the corporate hierarchy. The result, which should be visible in any large business without dangerous commonerist tendencies, will be a predominance of nobles in top executive positions.
And, of course, this should be especially the case in government... but enough. We've made the point.
And what exactly is that point? Well, three points.
One: this system is profoundly unhinged and bizarre, and completely inappropriate in anything like a sane, civilized society.
Two: it is - save for the change in terminology - a fairly close description of the present legal status of non-Asian minorities (NAMs) [=s.o. mustat ja latinot--TH:n huom.] in present-day America. (Which is by no means the only modern government to adopt such a system.) [...]
Väität Halla-ahon haluavan rakentaa etniselle hierarkialle perustuvan yhteiskunnan. Et perustele väitettäsi millään, mitä Halla-aho on itse sanonut, mikä ei ole sattumaa, koska mitään tuohon viittaavaa ei Halla-ahon teksteistä löydy. Päinvastoin: hän on aina ja systemaattisesti puolustanut periaatetta, että ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla rodusta, uskonnosta, etnisestä ryhmästä jne. riippumatta. Tuomionsa hän sai siitä, että kirjoitti islamista samaan tapaan, jolla kristinuskosta on totuttu kirjoittamaan ilman rangaistuksen pelkoa.
Kuten tuo Yhdysvaltain rotupolitiikkaa satirisoiva bloggaaja (Mencius Moldbug), Halla-aho on hyökännyt kirjoituksissaan sellaisia kaksoisstandardeja vastaan, joilla suojellun vähemmistön törkeää käytöstä peitellään ja puolustellaan, tai joiden vuoksi tällaisen vähemmistön ja kantaväestön välisissä konflikteissa syylliseksi katsotaan lähtökohtaisesti aina jälkimmäinen, tai joiden takia vähemmistöltä sallitaan se, mikä on enemmistöltä kielletty. Erityisesti Halla-aho on kritisoinut sitä, että kehitysmaista Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa on perusteltu maahanmuuttajien kulttuurien erityisellä rikkaudella, josta kulttuurisesti köyhien ja surkeiden suomalaisten tulisi olla kiitollisia. Lyhyesti sanottuna siis Halla-aho vaatii, että ihmisiin sovellettaisiin samoja sääntöjä ja arvioperusteita alkuperästä ja uskonnosta riippumatta, kun taas hänen kritiikkinsä kohteet vaativat ihmisiä kohdeltavan eri tavoin riippuen esim. naaman väristä.
Mikäli sinua ja kommenttejasi TH on uskominen, näyttää siltä, että olen Halla-ahon kanssa täysin samaa mieltä, mitä tulee ns. kaksoisstandardeihin.
Mutta.
On sitten kokonaan toinen juttu, voidaanko Halla-ahoa itseään (tai minua) pitää täysin vapaana kyseisten standardien piilevästä käytöstä.
Minä kun en noin vain usko, että se, mitä ihmiset julkisesti sanovat, on yksi yhteen heidän perimmäisten motiiviensa kanssa.
Enhän usko aina sitäkään, mitä itse sanon (itsekritiikin huipentuma ;/\)
En yritä tehdä tätä asiaa (liian) helpoksi, koska se ei sitä ole eikä tule olemaan.
Väitän pikemminkin, että me jäämme aina joittenkin kaksoistandardien vangeiksi, edustimmepa tämän tyyppisissä asioissa sitten mitä kantaa tahansa ja millä perusteilla tahansa.
*
Halla-aho on minulle olkiukko (ks. päreeni 14.9). - - Olen siis rakentanut itselleni 'oman' Halla-ahon ja toimin hänen suhteensa niinkuin parhaaksi näen.
Jo tämän - täysin tietoisesti hyödynnetyn argumentatiivisen virheen - takia osallistun näihin väittelyihin vain silloin, kun se minulle sopii ja sillä tavalla kuin katson sen kätevästi palvelevan minun tarkoitusperiäni.
Koko tämä rasismiväittely on niin pahasti mystifioitunutta ja ideologisoitunutta, että mieluummin pysyttelisin siitä kokonaan erossa, ellen - yllättävää kyllä - kokisi pystyväni sen kautta ilmaisemaan omia 'ennakkoluulojani eli vakaumuksiani' ehkä hiukan suoremmin ja tehokkaammalla retoriikalla kuin ilman mitään provokatorista kiinnekohtaa - - tai miksi en sanoisi sitä uudestaan: ilman olkiukkoja!
nobles, walking around on the street helping eac other each step!
Post a Comment