Kuvassa kaksi huru-ukkoa ja Platon Tulitikkuja lainaamassa.*
Dialogi (joka ei ole kuvan tarinasta).
Minä: Hyvä rouva - minun täytyy tunnustaa, että te olette minulle kuin korkeimman idean aistimellinen ilmentymä.
Rouva: Ja minä sanon teille Räsänen, että te olette Suomen filosofian virallinen huru-ukko!
Minä: Hyvä rouva - te tunnette minut! Minä kiitän teitä. Saanen kuitenkin tarkentaa, että itse asiassa filosofia on minulle pakopaikka - käsitteiden ja abstraktioiden piilopirtti, jonne voin vetäytyä, kun teidän kaltaisenne 'aistimellinen idea' uhkaa mieltäni liiaksi. Sillä kuten Sanassakin sanotaan: - on hirmuista joutua elävän Nais - ee - Jumalan käsiin.
Rouva: ? - Hullu te olette!
Minä: Mutta juuri teidän takianne hullu - te tarkkakatseinen pihkasilmäni ja kuiskaileva kaarnakorvani. - - - Hmm. - - - Entä jos en tällä kertaa pakenisikaan filosofiaan. Tulkaapas hieman lähemmäs minua rouvaseni...
Rouva: Poliisi, poliisi, apua! Mielipuolinen filosofi- huru-ukko yrittää raiskata minut!
Minä: Hyvä rouva - te tunnette minut! Minä kiitän teitä. Saanen kuitenkin tarkentaa, että itse asiassa filosofia on minulle pakopaikka - käsitteiden ja abstraktioiden piilopirtti, jonne voin vetäytyä, kun teidän kaltaisenne 'aistimellinen idea' uhkaa mieltäni liiaksi. Sillä kuten Sanassakin sanotaan: - on hirmuista joutua elävän Nais - ee - Jumalan käsiin.
Rouva: ? - Hullu te olette!
Minä: Mutta juuri teidän takianne hullu - te tarkkakatseinen pihkasilmäni ja kuiskaileva kaarnakorvani. - - - Hmm. - - - Entä jos en tällä kertaa pakenisikaan filosofiaan. Tulkaapas hieman lähemmäs minua rouvaseni...
Rouva: Poliisi, poliisi, apua! Mielipuolinen filosofi- huru-ukko yrittää raiskata minut!
Minä: Liian myöhäistä huutaa. Täällä ei ole muita kuin me kaksi...
Rouva (miettii hetken aikaa): Eikö? - - - Ihanaa!- - - Te olette hurmaava ihminen herra huru-ukko. Älkää tosiaankaan paetko sinne filosofiaanne aivan kokonaan. Minä haluan ihan oikeasti olla teidän ikioma aistimellinen ideanne.
Tämän - kuvitteellisen - tapahtuman jälkeen Räsäsestä tuli entinen filosofi (teksti luetaan Rosvo-Roopen sävelellä).
18 comments:
Mitä nyt tapahtui, missä on mennyt uusiksi?
Koiraako nuo raapivat? Eihän sillä ole turkkia edes.
osh, såna kåiruuksia igen - bara skämt alltihop
"Rouva: Ja minä sanon teille Räsänen, että te olette Suomen filosofian virallinen huru-ukko!"
Jotenkin tästä lausahduksesta tuli mieleeni Daniil Harms. Onko hän viihtynyt lukulamppunne alla tiuhaan viime aikoina?
HG kirjoitti:
'Koiraako nuo raapivat? Eihän sillä ole turkkia edes.'
Se on porsas. Ajattelin antaa sille nimeksi joko Platon tai Hegel. Kumpikin sopi tarkoituksiini. Platon siitä nyt kumminkin tuli, vaikka 'idean aistimellinen ilmentymä' (ks. PS.) onkin lähinnä Hegeliltä, jota voi väljästi ja laajasti ottaen pitää aristoteelikkona.
Mutta ideaoppihan juontuu tietysti Platonilta, joten ironian hengessä porsaasta tuli tässä Platonin inkarnaatio!? Ja 'Häntä' nuo 'filosofiset?' huru-ukot tuossa rapsuttelevat...
PS.
Pyydän anteeksi rouva irvileukamaista mauttomuuttani; - porsasko muka representoisi tässä kuvassa epäsuorasti idean aistimellista ilmentymää (hymiö)?
Hegel oli osittain boljsjevismia missä saksalaista katederifilosofiaa ja osittain venäläistä messianismia.
Marxismi ei ollut venäläistä hengeltään. Hegel oli paljon enemmän heidän tapansa ajatella.
Vasen ja oikea menevät kuin puurot ja vellit aivan mutun mukaan sitten ajan myötä kun nimet eivät enää oikeastaan enää kuvaa mitään muuta kuin jokaisen omaa soliphismia asiasta. Joku funtsii kuin possu ja toiset kuten rapsuttajat; asia on silti kuviteltu olevan yksi ja sama. Nihilismistä on siksi raskasta puhua koska kyse on vääristä määritteistä joita silti hoetaan.
Pitäisi oppia kuvaamaan jokainen aikakausi omilla nimillä eikä käyttää vanhoja kuluneita, ties milloin sopivia olleita käsitteitä ja nimiä.
Possu on söde, hän ei varmasti possu ole mutta rapsuttajia oli ja on.
Existenz kirjoitti:
'Jotenkin tästä lausahduksesta tuli mieleeni Daniil Harms. Onko hän viihtynyt lukulamppunne alla tiuhaan viime aikoina?'
Eipä ole, mutta pistän vihjauksenne korvan taakse ja tutustun jossain vaiheessa paremmin tuohon minulle aiemmin lähes tuntemattomaan tyyppiin. Vaikuttaa vikipedian perusteella mahdolliselta sukulaissielulta ;]
*
Luen paraikaa uusiksi lähinnä Dostojevskin tuotantoa (ja joitain häneltä aiemmin lukematta jääneitä) sekä musiikin filosofiaa/-estetiikkaa.
'Johdatus musiikkifilosofiaan (2008)'
'MUSIIKIN filosofia ja estetiikka (Kirjoituksia tunteen ja populaarikulttuurin merkityksistä - 2005)' (laaja 'kattaus', 500 sivua).
Kosioreissullahan kuvan Vatanen ja Ihalainenkin olivat, mutta ne oikeat huru-ukot taitavat muistaakseni olla Oprista ja Aleksista.
Mielenkiintoinen tämä Raunolan Ukon tulkinta, että vastahakoisten kaunotarten vastahako hänen hurmauksiaan kohtaan johtuukin vain ympäristön paineista.
Nainen on häilyväinen, sanotaan oopperassakin.
Tapsa P
Aivan.
'Oikeat' huru-ukot ovat Oprista ja Aleksista, mutta Vatanen ja Ihalainen sopivat jo 'projektinsa' vuoksi erinomaisesti Platon-Hegelin rapsuttajiksi (porsas idean aistimellisena ilmentymänä - hehheh - sille nauraisi jo itse Schopenhauer!).
Sitäpaitsi kyllä Aku Korhonen ja Uuno Laakso olivat aina mestarillisia huru-ukkoja missä tahansa elokuvassa, jos niin vaadittiin.
Ja edelleen: - La donna e mobile - 'Näin on', sano Manukin. Nainen vaihtaa mielipidettä niinkuin mustalainen hevosta.
Perimmältään naiset kuitenkin rakastavat aina renttuja (vaikkeivät välttämättä naikaan heitä), joskin minä yritän samastua enemmän älykkö-Ivaniin kuin tunteelliseen, mustasukkaiseen ja intohimoiseen murhaajaan? eli renttu-Dmitriin (Karamazov), jota toisaalta toki rakastan syvästi.
Aljosha sen sijaan on minun persoonani ilmentämäksi liian 'hyvä' ihminen. Mutta ilman muuta minä häntäkin rakastan - niinkuin kaikki muutkin ihmiset (Aljosha on (Idiootti-) ruhtinas Myshkinin 'sukua' joskin passiivisempi, ehkä tavallaan sympaattisempi ja nöyrempi (?).
Rakitinin tunteet Aljoshaa kohtaan tosin viilenivät, jos niitä koskaan oli ollutkaan kuin laskelmoidusti (lopulta kaverukset - väistämättä - vieraantuvat toisistaan), mutta Rakitinhan on perimmältään täysin utilitaristis-sosialistis-materialistinen opportunisti, joka muka rakastaa maailmaa ja ihmisiä ilman Jumalaa (eli yhteistä, transsendenttia vakaumusta siitä, mikä meitä perimmältään yhdistää yli kokemuksen ja halun subjektiivisten intressien).
Rakitin ei rakasta ketään muuta kuin itseään! Eli ei lopulta ketään...
Huippuälykkö - 'visapää ja Karamazovien omatunto' (Miusovin miete) Ivan, joka on nihilisti, sen sijaan viime kädessä vaikenee melkein aina - kohtaa lopulta Pirun ja tulee hulluksi...
Voi Ivan, miten jumaloinkaan sinua kuten Nietzscheä (samastin sinut Nietzscheen) 20-vuotiaana! Enää en sentään jumaloi (kuten en jumaloi Nietzscheäkään) mutta kunnoitan suuresti. Teodikea-spekulointisi ja suurinkvisiittorikuvaelmasi on yhä tänä päivänä silkkaa rautaa! - - - Nykyään arvostan kuitenkin kaikkia veljeksiä yhtä lailla.
Lopuksi
Rouva on hyvä vaan. Nam. Sanoo James Potkukelkka. Vilosovi. Lähtekäämme salaiseen piilopaikkaan jatkoille.
eriLa donna e mobile
Koska miehet eivät sano yhtään mitään ja pitävät ennakkopidätyksen ns. muutoksiin omina vetoina ja näin antavat naisten löytää jonnekin jossakin jotenkin ja satuttavat sielunsa siinä kun mies vain vaikenee ja pelaa - sanoisinko jotain rumaa - siinä, kun toinen kamppailee järjen ja väärinymmärryksen keskuudessa kenenkään siitä piittaamatta. Vaikeneminen ja sillä lailla kieltäminen on historian aikana ollut pahin mahdollinen synti: kun jätkä peloissaan juoksee karkuun kyselevää naista se on enemmän akka kuin nainen itse:
La donna e mobile
Puhu sinä hevosista ja etenkin mustalaisista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Potkukelkka
N.O. Hääppönen on sinun nimesi - darling.
Nietzschen juttu on minulla ollut aivan selvä, samoin Schopenhauer (vaikka siihen on tuha jäädä, se mies osaa vain nähdä osan oikeastaan osatotuuden mikä ei ole edes mielenkiitoista enää sillä se juontaa Brian Traceyn aikoihin milloin tahdosta tuli jonkinlainen tabu: nyt eletään2009 ja filosohvi vailla tuota imagoa mikä sinullakin pitäisi tajuta se. Goodbye, tuo Hänet minulle; menemme postimerkkiautomaatille eikä minnekään jatkoille.
Perkele näitä teknisten aivokääpiöiden pilaa. Perkele ja perkele sille, että naiset pelkäävät jo ajatuksia ja kaikkea mikä liikkuu ja mies pelkää kaikkea mikä ei liiku ja mikä kysyy. Jumalauta mitä miehiä meillä on Suomessa: vätyksiä, idiootteja ja silloin ei pidä imarrella itsensä Dostojevskjin idiootilla sillä se oli vielä älykästä.
Manibois te ootte: mami-boys.
Pelkkää teatteria kuules ukko. Lue Karjalainen ja
tästä ote
Kun oikein tarkkaan lukee Tuntemattoman rivien välitkin, niin kyllä sieltä todellakin käy ilmi, että heinäkuussa 1721 Gambiasta lähteneen orjalaivan perämiehellä meni myrskyssä sekaisin tyyrpuuri ja paapuuri, joten New Yorkin sijasta laiva rantautuikin Viipurin Salakkalahteen.elämän teatteria ja orjalaivan elämää - kohti uusia horisontteja tai horro-sontteja.
Viittaakohan HG Karjalaisellaan mustaan Rokkaan?
Raunous - jos minun pitäisi samastua johonkin Karamazovin hahmoon, niin valitsisin isäukon, ainoan katu-uskottavan tyypin koko kirjasta. Mutta onneksi ei tarvitse.
Mutta James Potkukelkka on minunkin mielifilosofini. Apuva. Happi loppuu ja...
Lehteen.
"Vaikuttaa vikipedian perusteella mahdolliselta sukulaissielulta"
Näin juuri. Luulen, että pidät Harmsin proosarunoista/novelleista.
Lisäksi Savukeidas on juuri suomentanut Harmsin novelleja:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=1780
Tapsa P
Fiktiossa ei kysellä katu-uskottavuuden perään. Merkillinen on mielipiteesi. Toden totta. Mitähän kirjallisuutta sinä oikein luet? Epikriisejä ja esitutkintaraporttejako?
Se lukee Raamattua; siinä on uskottavuus sellainen, että se on ulkoistettu kaduille tai siis kiville. Ja siksi heidän ei tarvitse välittää katu-uskottavuudesta koska se on sisäänommeltu eli Jumala on heidän puolella.
Me muut vaan ollaan vaarassa koska tämä itseoikeutettu pitävät meidät vain dorkina kun emme tajuuuuuu mitään, että voi tost noin diilata Jumskin kaa niin se hoitaa ,että on hyvä itsetunto (ie omatunto) mutta totuushan on siksi päinvastoin sillä vastuu jää tyystin kivien varaan. Kiven sisälle.
Aika lähelle osuit.
Taisin kerran paljastaakin jossakin täällä blogilanden laitumilla, että luin varhaisessa teini-iässä demarien puoluekokouspöytäkirjat 1955-58.
Sen jälkeen katselin maailmaa eri silmin.
Post a Comment