*
Sitaatti kirjasta Nevanlinna/Relander: Uskon sanat [s. 169-172]
*
JR
[....] Näkökulma joko on tai sitä ei ole. Omastani en ole varma, mutta tunnistan suunnilleen suunnan, johon pitäisi katsoa Se ei ole yhtään sen enempää tieteen kriiittisen katseen kuin tradition varassa lepäävän luonnollisen tiedonkaan näkökulmasta avautuva horisontti.
Juuri tässä kristinuskolla on jotain todella omaa: se on yhtä vähän traditionalistinen kuin tiede ja yhtä vähän rationaalinen kuin tradition myytti. Mutta se ei ole tiedettä eikä mytologiaa.
TN
Eikä tosiaankaan puolueeton näkökulma! Mutta eikö tästä heti seuraa, ettei kristinusko voi olla 'objektiivisesti totta'? Eikö suhteessa uskonasioihin olisi parempi omaksua uskontotieteellinen lähestymistapa, joka perustuu juuri puolueettomuuteen? Uskontotieteen lähtökohtanahan on pidättäytyä uskontojen esittämistä totuusväitteistä. Se tutkii uskontoja ottamatta kantaa niiden totuusarvoon.
Teesini on: tästä neutraalisuudesta seuraa aina asettuminen vanhan pyhän ja myytin puolelle kristinuskoa vastaan. Esimakua tästä logiikasta saa haastattelemalla uskontotieteilijöitä satunnaisotannalla. Heidän näkökulmansa on liki aina se, että valtaan päästyään kristinusko tuhoaa häikäilemättä jalot villit. Näin röyhkeä on kristinusko, vaikka se itse on vain myytti muiden joukossa.
En nyt kuitenkaan puhu uskontotieteilijöiden keskimääräisistä mieltymyksistä, vaan tietynlaisen, hyvin yleisen uskontotieteellisen maailmankuvan rakentumisesta.
Mitä näet tarkoittaa se, että uskontoja vain tutkitaan ottamatta kantaa niiden totuuteen? Ensin on kehiteltävä 'uskonto yleensä'. Sillä on ne-ja-ne tunnusmerkit. Niistä voidaan kiistellä loputtomiin, mutta yhteisenä tavoitteena on silti 'uskonnon yleensä' konstruoiminen. Lopputolos on jotakin tällaista: jokaisessa uskonnossa on pyhän alue, jota rituaalit ja kiellot ja säätelevät, sekä alkumyytti, joka perustelee ne.
'Uskonto yleensä' mahdollistaa vertailun. Tässä uskonnossa on tuo rituaali, tuossa taas tämä. Niinpä päädytään kuitenkin tähän: myytit muistuttavat alun perinkin jossain määrin toisiaan, varsinkin hellenistisellä ajalla tapahtuu synkretististä sulautumista ja suoranaista lainailuakin. Uskontotiede kuitenkin korostaa, että 'uskonto yleensä' ei ole sinänsä kiinnostavaa, se on vain tausta. Mielenkiintoisia sen sijaan ovat nämä pienet erot uskontojen välillä. Juuri niiden esille saamiseksi vertailua tehdään.
Uskontotieteen näkökulmasta kristinusko on siis yksi näistä myytti-rituaali-tabukonstellaatioista. Niinpä siinä ei määritelmän mukaan voi olla mitään perustavasti omaperäistä. Jeesusta siis pidettiin jumalihmisenä... Hetkinen, selaillaanpa vertailutaulukkoa... Aivan. Löytyi. Jeesuksen tausta on antiikin traditiossa, jossa kansanjohtajia usein pidettiin jumalan poikina. Niin, ja kristinusko kieltää seksin, islam taas sianlihan. Bobulo-heimo oli mielenkiintoista kyllä ehtinyt parahiksi lopettaa kannabalismin ennen kenttäantropologin paikalle saapumista, kristityt sen sijaan yhä mäystävät ehtoollistaan. Että tämmoisia eroja on.
On pelkkää etnosentrisyyttä, ideologiaa ja narsismia väittää omaa uskoaan poikkeukseksi, perustavasti erilaiseksi tai peräti totuudeksi. Niinhän jokainen uskonto tietenkin yrittää väittää, heh heh.
Mikä siis on uskontotieteen vääjäämätön horisontti? Se, että polyteismi on apriori oikeassa, ainakin verrattuna kristinuskoon, ja kristinusko on a priori väärässä. Polyteismi on näet joustavaa ja suvaitsevaa. Juutalainen ajatus valitusta kansasta on sekin uskontotieteen näkökulmasta röyhkeä ja potentiaalisti terroristinen. Sitä kukaan uskontotieteilijä ei shoahin vuoksi kuitenkaan voi sanoa ääneen.
Paradoksaaliseksi hännänhuipuksi on todettava, että uskontotiedekin on monoteistis-kristillisen tradition mahdollistama lähestymistapa, sen kulttuurinen sivutuote. Vasta monoteistinen Jumala puhdistaa maailman neutraaliksi: enää eivät kukkuloita vartioi haltiat ja pihoja tontut omine kvasifeodaalisine sääntöineen ja mittoineen, vaan jokainen maailman osa on samojen lakien mukaan rakentunut, samanarvoinen.
Kun tähän lisätään kristillinen ajatus uhrin puolelle asettumisesta vainoajia vastaan, mitä saamme? Voilà, jokainen kulttuuri on samanveroinen paitsi sikäli kuin iso kulttuuri [moderni kristillinen imperialismi] jahtaa pientä kulttuuria [esimodernia heimoa]. Uskontotiede asettuu jälkimmäisen puolelle.
Miksi? Koska vainotut ovat evankelisessa katsannossa totuuden positiossa. Tätä perustelua ei kuitenkaan koskaan tunnusteta, ei edes hiljaa itselle, koska tällöin lähtökohdaksi omaksuttu neutraalisuus asettuisi kyseenalaiseksi. Uskontotiede asettuu polyteismin puolelle monoteistisista syistä ja kristinuskoa vastaan kristillisistä syistä.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/usko-ei-todista-asiaa-josta-se-puhuu.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskontotiede
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Nevanlinna
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Relander
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2011/2011-03-10/pisteita/mita-abille-jai-mieleen-messusta
http://www.teos.fi/en/authors/index.php?sub=2&id=20
