Taju meni - ehkä lopullisesti

Kirjoitettu kommentiksi Merin kommenttiin päreessä kirjallista kitkutusta.
*
LSD:n kokeilu terapeuttisessa tarkoituksessa oli yksi (monista) surullinen vaihe skitsofrenian hoidon historiassa. Ja nimenomaan jopa antipsykiatriaa lähellä olevien tahojen (esim. Ronald Laing) historiassa.

Kokeilujen tulokset olivat vähintäinkin kyseenalaisia (psyykkisen tilan arviointi ennen ja jälkeen kokeen vaikeaa) - joskus jopa katasfrofaalisia (trippi jäi päälle) tai plus miinus nolla (ei reaktiota).
Kaikkea sitä mielen vapauttamisen nimissä tehdäänkin. Eikö olisi parempi pitää mieli 'vankilassaan' ja tarkastella maailmaa sieltä käsin ihan vain varovasti - vailla illuusioita jostain autuaaksi tekevästä tajunnan laajentumasta.

Ekstaattisen hörhöilemisen harjoittamiseen - jos siihen on pakottavaa tarvetta - löytyy kyllä helpompia ja vaarattomampiakin konsteja. Kuten nyt esimerkiksi amerikkalaisten sarjafilmien katselu...
*
Lääke on potentiaalin ja kontingentin funktionsa vuoksi ymmärretty aina samanaikaisesti myös myrkyksi (ks. PS.), mitä seikkaa saatamme tietenkin pitää ikäänkuin lieventävänä asianhaarana tuomitessamme noitten antipsykiatristen ja reichilaisten LSD-poppamiesten toimia 1960-luvulla.

Toki aina jälkeenpäin voi olla viisaampi, mutta kun ajattelen vielä kerran näitten psykiatrien beat-generation-henkistä ja hippi-ideologista maailmankatsomusta, en voi edelleenkään olla ihmettelemättä, mikä merkillinen autuus tajunnan laajenemisen tavoitteluun oikein sisältyy/yi.

Kysehän on mielen tasapainoa horjuttavasta epänormaalista tilasta, joka voi toki olla nimenomaan autuaallinen, mutta johon väistämättä kehittyy addiktio, koska ihminen ei voi elää jatkuvaa orgasmia kuin kuolemassa.

Trippien välillä pitää elää ihan vain tavallista, tylsää ja huolten täyttämää elämää. Ja mitä pakonomaisemmin trippiä pyrkii jatkamaan sekä ylläpitämään, sitä vähemmän siitä saa kicksejä. Nautinnot kun ovat yleensä aina askeettisia ja muuttuessaan eksessiivisiksi ne latistuvat.

Tämä kritiikki ei tosin välttämättä päde intohimoiseen (ja pakkoneuroottiseen) uskonnonharjoittamiseen eikä tietyn varauksin polygaamiseen seksiin, joskin mainittuja ilmiöitä tulee tarkastella yleistämistä välttäen tapauskohtaisesti.

Fenomenologian hengessä voidaan kuitenkin nyt esittää fundamentaalinen kysymys: onko pyrkimys ekstaasiin - sekä 'itseaiheutettuun' (seksuaalisuus: dopamiinin ja endorfiinien luonnollinen vapautuminen) että lääkkeen ikäänkuin ulkoapäin stimuloimaan - oire 'kuolemanvietistä´?!

Vastaukseni kuulu: kyllä. Näin lähellä elämänvietti ja kuolemanvietti ovat toisiaan. Itse asiassa ne sisältyvät erottamattomasti toisiinsa.
*
PS.
Pharmacy
c.1386, "a medicine," from O.Fr. farmacie, from M.L. pharmacia, from Gk. pharmakeia "use of drugs or medicines," from pharmakeus "preparer of drugs," from pharmakon "drug, poison, philter, charm, spell, enchantment." Meaning "use or administration of drugs" is attested from c.1400; that of "place where drugs are prepared and dispensed" is first recorded 1833. Pharmacist coined in Eng. 1834.