Psykoanalyysi, egopsykologia ja totuus

Seuraavassa sitaatteja kirjasta Psykoanalyysin isät ja äidit - teoreettisia näkökulmia (Therapeia-säätiö-2006)
Otteet ovat Johannes Myyrän artikkelista Toisen paikka - Jacques Lacan.

TOTUUS ANALYYSIN TAVOITTEENA

Lacanin mielestä Freudin tutkimusalue 'on subjektin [erotuksena egosta/rr] totuus. Touuden tutkimusta ei voi pelkistää kokonaan tavalliseen tieteellisen menetelmän objektiiviseen ja objektivoivaan tutkimukseen [kuten amerikkalainen, Freudinsa väärinkäsittänyt ja turmellut, sopeuttava egopsykologia tekee; Lacan kutsuu egopsykologiaa pejoratiivisesti ego-ortopediaksi, jossa ego ymmärretään todellisuuden itsehallitsevaksi, objektiiviseksi instanssiksi/rr - ks PS.].
Kyseessä on subjektin totuuden realisaatio. Se on ulottuvuus, joka alkuperäisena on irrotettava realiteetin käsitteestä - -. Analyysi on aina erityistapaus, vaikka usean analyytikon erityistapauksista voi jotain yleistääkin - - Analyysi on aina yksittäinen kokemus (Lacan 1966, 29).

Psykoanalyyttinen hoito ei tavoittele potilaan 'parantamista', vaan johtaa potilaan puhumaan omasta halustaan ja siten löytämään oman halunsa [halu laajasti ymmärrettynä; Lacan itse tekee kolmijaon: tarve, pyyntö, halu/rr] totuuden. Totuus psykoanalyysissa viittaa aina halun totuuteen.
'Totuus ei ole jotain annettua, jonka voisi käsittää muuttumattomana, vaaan etenevää dialektiikkaa.' (Lacan -1966, 144).

Se ei odota valmiina paljastumistaan, vaan se rakentuu hoidon myötä. Se ei voi myöskään olla yleinen kaikkia koskeva totuus, vaan aina ainutkertainen jokaisen potilaan oma (heideggerilaisittain je-meinige) totuus.

Sitä ei myöskään ole puheen ulkopuolella. Vasta puhe luo toden ja valheen. Siksi se ei voi olla 'objektiivisen' tieteen 'mittaama' totuus. Se liittyy kiinteästi valheeseen. Valhe ei ole sen vastakohta. Psykoanalyyttinen kokemus on osoittanut, että juuri valehdellessaan potilas usein paljastaa tiedostamattaan totuuden omasta halustaan.

Terapeutin tehtävänä on paljastaa tuo valheeseen sisältyvä totuus. Terapeutti tietää, että totuutta ei voi koskaan sanoa kokonaan. Siksi hän ei käske potilastaan sanomaan 'totuuden ja vain totuuden'. Potilaan kuulustelu ei ole terapiaa.
Totuus paljastuu myös erehdyksissä, virhesuorituksissa ja virhesanonnoissa [paitsi siis niillä, jotka eivät tee virheitä kuten esimerkiksi takkirauta, minkä vuoksi heidän totuutensa onkin yksi valtava 'virhe/valhe' ;/rr].

'Analyysissa totuus ilmestyy sen kautta, mikä ilmeisimmin edustaa erehdystä - lapsuksen kautta, toiminnassa, jota virheellisesti nimitetään virhetoiminnaksi. Virhesuorituksemme ovat onnistuneita suorituksia, virhesanontamme ovat tunnustuksen puhetta' (Lacan 1975, 292)
(s. 316)

PS.
Opiskelijaradikalismin hulluna vuonna 1968 Lacan saarnasi Hartmannin sopetumisnäkökulmaa vastaan. Hän piti egopsykologeja psykoanalyysin pettäjinä. He olivat tehneet menetelmästään human-engineering-tekniikan, jolla sopeutettiin vallitsevaan järjestelmään (s. 302).

'Lacanin mielestä heidän [egopsykologien] teoriassaan pidettiin egon ns. realiteettitestausta itsestäänselvyytenä. Egolla ajateltiin olevan biologiaan perustuva kyky arvioida todellisuutta. Lacan edusti täsmälleen päinvastaista näkökantaa.
Ego tunnistaa todellisuuden aina väärin. Ego itsekin on luonteeltaan neuroosia ja harhaa. Ego on aina subjektista vieraantunut, ja subjektin suhde siihen on imaginaarinen. Ego on kohde (objekti) subjektin maailmassa (s. 300).