Mitäpä siitä, vaikka elämä menee? Se on
niin kallistakin [Stanislaw Jerzy Lec]
*
December 31, 2013
December 29, 2013
Kärsimyksestä ja tuskasta
The greatest evil is physical pain
[Saint Augustine]
Illness is the doctor whom we pay most
heed; to kindness, to knowledge we make promise only; pain we obey
[Marcel Proust]
After great pain, a formal feeling comes.
The Nerves sit ceremonious, like tombs [Emily Dickinson]
The person who grieves suffers his
passion to grow upon him; he indulges it, he loves it; but this never happens in
the case of actual pain, which no man ever willingly endured for any considerable
time [Edmund Burke]
If pain could have cured us we should
long ago have been saved [George Santayana]
When there is pain, there are no words.
All pain is the same [Toni Morrison]
*
December 28, 2013
December 27, 2013
CCR live at the Royal Albert Hall 1970 – vielä, ehkä viimeisen, kerran.
*
CCR live at the Royal Albert Hall 1970 [tässä updatessa
on toistaiseksi paras äänen ja ehkä kuvankin laatu CCR:n 4/1970 toisesta Lontoon
keikasta].
*
December 24, 2013
Ajateltu melankolia
Kemppinen kirjoitti päreessään Ruma pappi:
‘Melankolia eli raskasmielisyys on näet synti ja se on myös
ajattelematonta. Siinä on kovin usein takana asioita, joita ei jaksa kohdata,
siis syyllisyyttä.’
.
Melankolia on syvällisin totuus koko ihmisen
elämästä. Se on kaipuuta, joka ei milloinkaan saavuta täyttymystä eikä siis voi
olla pelkkää iloa kuin ehkä sekopäisimmässä vitalismissa [Nietzschen
hourupäisimmät eli epäuskottavimmat ‘dionysismit’] tai naiiveimmassa
empirismissä [esim. kaukaisia kiviä palvovat ihmiset: mm. Esko Valtaoja].
Kristillinen synti melankolia minun puolestani saakin olla, koska kristinusko on
useimmiten tuonpuoleisuuteen kohdistuvaa hyödyn tavoittelua, enkä arvosta
sellaista kristillisyyttä. Ajattelemattomuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Tuo
syyllisyyslogiikka taas on tässä yhteydessä filosofisesti pelkkää freudilaista
kyökkipsykologisointia, psykologisella ennakkoluulolla leimaamista, jota
pahimmillaan voi pitää tieteen [psykologiako luotettava tiede - haha]
legitimoimana ‘rasismina’. Totuushan on juuri päinvastainen: melankolikko
filosofina [en siis puhu patologisesti depressiivisestä ihmisestä] nimenomaan
näkee maailman läpi – eikä näe mitään muuta kuin ikuisen syklin: ilmaantumisen
ja katoamisen, syntymisen ja kuoleman – siitä melankolia, sillä melankolinen
näkijä ei ole fantasioihin lankeava mystikko-esteetikko edes luonnon suhteen
vaan lähinnä stoalaisuuteen päin kallistuva ‘myrkyllinen’ ironikko-humanisti,
jolle elämä on pikemminkin kammottava erehdys kuin utopistinen tai edes
epikurolainen lupaus onnesta.
.
Mutta höpötä sinä mitä höpötät. Ihminen, joka
liian harvoin osaa olla hiljaa, saatikka sitten keskittää ajatuksiaan
systemaattisesti johonkin omakohtaisesti ‘perustavaksi’ koettuun, ei kuitenkaan
edes ehdi ymmärtää [ehkä hän ei haluakaan ymmärtää], mitä puhuu, sillä puhuminen
ja ajatteleminen ‘kilpailevat’ toistensa kanssa mielen ‘hegemoniasta’. Puhuminen
on narsistista performaatiota, ajatteleminen spekuloivaa kontemplaatiota.
Kirjoittaminen on sinulle puhumista, ei ajattelua: toisin sanoen
ajattelemattomuutta. Carpe diem: ole siis hetki hiljaa ja mieti. Vedä pitkä
ajatusviiva.Vai onko sellainen kokemus liian ahdistava? Hm. Kukahan tässä ei
jaksa kohdata asioita...?
.
Triviarikasta joulua
.
RR
*
December 23, 2013
Melankolia ja luopumisen dialektiikka
Ote vastauksesta blogikommentaattorille hänen
sähköpostiviestiinsä.
.
[....]
Kaikki on siis mahdollista – myös ja etenkin pahin, enkä
näin ollen pysty asettamaan itselleni mitään positiivisia ‘optioita’
tulevaisuuden suhteen.
.
Olen saamassa kohta loppuun Juhani Sarsilan
esseekirjan ‘Melancholica, poleemisia esseitä’ ja teen siitä, mikäli jaksan,
lyhyen esittelypäreen. Jos joku haluaa tietää, minkälainen on maailman- ja
elämänkatsomukseni, niin kannattaa lukea juuri tuo kirja. Myös Pauli Pylkön
‘Luopumisen dialektiikka’ on tietyin varauksin läheinen. - - Kutsun itseäni
nykyään ‘myrkylliseksi humanistiksi’. Tätä nimitystä kumpikaan edellä
mainituista ei tosin käytä.
.
.
Rauno Räsänen
Subscribe to:
Posts (Atom)