April 16, 2009

Dekkarikirjailija Dostojevskin 'erehdys'(?)



(Hei - - kuvat ja teksti ei nyt synkkaa yhteen täysin asiallisesti?!)
Ylimmän kuvan kaljupäinen irstas äijä ei ole meikäläinen (vaikka yhdennäköisyyttä kyllä löytyy) vaan ukko-Karamazov. Pöydässä istuvat veljekset Aljosha (ilmeisesti vas.) ja Ivan. Vanhin poika Dmitri ilmestynee piakkoin vetämään ukkoa turpaan. Palvelija Smerdjakov tuijottaa taustalla, oven edessä seisten, ihailemaansa Ivania (ellei kyseessä sitten ole jo itse vihainen Dmitri - tuskin). Pöydän takana istuu? luultavasti vanhempi palvelija Grigori.

Oletan siis (en tiedä), että kuva liittyy kolmannessa kirjassa/luvussa - Hekumoitsijat - kerrottuihin tapahtumiin, jotka alkavat sivulta 174 ja päättyvät sivulla 204, ja joiden aikana Dmitri tunkeutuu taloon pahoinpidellen isäänsä perintöriitojen ja mustasukkaisuuden takia. Isällä ja pojalla sattuu nimittäin olemaan sama ihastuksen kohde: Agrafena Aleksandovna Svetlova! (tunnetaan paremmin lempinimellä Grusenka). Varsinainen murha tapahtuu pari päivää myöhemmin.

Kielimafia teki viimeisiä muutoksiaan 23.4 klo: 12.05.
Versio A

Tässä esimerkki 'visapäästä', joka ei ole joko lukenut kunnolla Karamazoveja tai sitten hän haluaisi kirjoittaa sen uudelleen rikoksen osalta - ellei hän sitten peräti ole ollut yhteydessä Dostojevskin henkiruumiiseen ja keskustellut tämän kanssa kirjailijan intentioista!

(Tunnustan kuitenkin heti perään, että Pasasen kommentti on mainio ja päätin pohtia väitettään varsinkin, kun tarkoitukseni oli maaliskuun lopulla lukea Riivaajien jälkeen Karamazovien veljekset uudestaan - 35 vuoden! tauon jälkeen. Nyt se on tehty. - - Idiootti on paraikaa luvun alla ja Meriltä lahjaksi ('tietokilpailupalkinnoksi') saatu uusin painos (2008) Rikoksesta ja rangaistuksesta odottaa vuoroaan).

Anonyymi sanoi...

Luin tässä taannoin kirjan, siinä oli murhakuvaus, joka on siitä lähtien kaihertanut mieltäni. Myöhemmin sain kuulla että oli kyse kesken jääneestä kirjasta ja se kai osittain selittää asian.

Niin, siis… miksi Smerdjakov pyyhki paperinpainimen puhtaaksi ja laittoi sen paikoilleen? Hänhän halusi osoittaa että murhaaja, siis Mitja oli toiminut harkitsemattomasti, kuin äkkipikaisuuksissaan, jättäen rahojen päällyspaperin todisteeksi itseään vastaan. Miksi ei myös paperinpaininta, murha-asetta? Verinen paperinpainin surmatun vieressä olisi tehostanut vaikutelmaa: tässä uhri, tuossa ase, tuolla revitty käärinpaperi, murhan motivaatio. Näin lavastus olisi ollut täydellinen. Sillä eihän Smerdjakov tiennyt mitään survimesta; ja jollakin Mitjan täytyy surmata isänsä. Miksei siis tuo paperinpainin, jolla hänet on jo surmattu? Sehän olisi ollut täysin loogista.

Kyseessä on siis kirjailijan tekemä virhe. Erehdys. Hänen on ensin täytynyt miettiä kuinka Mitjan syyllisyys todistetaan ja vasta sen jälkeen kuinka surma varsinaisesti tapahtuu. Hän keksii survimen todistajineen Mitjan syyllisyyden vahvistamiseksi, mutta myös siksi, että jollakin hänen on lyötävä Grigoria. Ja häntä Mitjan on lyötävä sen vuoksi että saadaan aikaan veri, joka lopullisesti sinetöi Mitjan syyllisyyden. Ja kun on survin, ei tarvita paperinpaininta verisenä todisteeksi, sillä sehän olisi vääjäämättömästi osoittanut että Mitja on syytön. Sen vuoksi Smerdjakov toimii vastoin logiikkaa ja kuvaus Fedor Pavlovitsin surmasta ontuu.

Ilkka Pasanen

(Kemppisen blogista maaliskuun lopulta - https://www.blogger.com/comment.g?blogID=17011369&postID=1554409836015713132)
*
Minusta vaikuttaa siltä, että Ilkka Pasaselle Dostojevskin ainut virhe tai erehdys piilee loppujen lopuksi pelkästään siinä, ettei hän ole kertonut meille avoimesti, tiesikö Smerdjakov survimesta vai ei (hymiö).

Pasanen näyttää nimittäin tietävän kirjailijan 'virheestä' jotain, mitä me emme voi päätellä tekstistä edes epäsuorasti; toisin sanoen sen tietämiseen lukijalla pitäisi olla vallan erityinen intuitio! Toisin sanoen - Pasanen tietää 'liikaa'...

Mutta mikä hämmästyttävintä Pasanen näyttäisi jopa väittävän, että Dostojevski ei ole itsekään huomannut, ettei Smerdjakov tiennyt mitään survimesta. Tämä on ennenkuulumaton paljastus ja mullistanee täysin Karamazov-tulkinnat (haha).

Entä mitä faktoja meillä on survimesta Pasasen tekstikohtaan liittyen?

Karamazovien veljesten sivulla 561 (Karisto, 6. painos, 1997) lukee euraavasti:

'Mitjan kädessä oli vaskinen survin ja sen hän paiskasi koneellisesti nurmikolle. Survin putosi parin askeleen päähän Grigorista, mutta ei nurmikolle vaan polulle kaikkein näkyvimpään paikkaan.'

Sivulla 889 Smerdjakov kertoo:

'- Oli, oli, juoksi pois! Dmitri Fedorovits oli siis ollut. - Hän tappoi Grigorin! - Missä? kuiskasin hänelle [ukko-Karamazoville/rr]. - Tuolla, nurkassa, hän osoitti ja puhui myös kuiskaamalla. - Odottakaa, sanoin. menin nurkkaan etsimään ja seinän luona törmäsin Grigori vasiljevitsiin, hän makasi maassa, verissään, tiedottomana. Siis Dmitri Fedorovits oli todellakin käynyt, välähti mielessäni ja samassa minä päätin lopettaa jutun äkkiä jne...'

Tämän verran tiedämme tarkkaan siitä, oliko Smerdjakovilla mahdollisuus tietää survimesta vai ei. Mutta Pasaselle tämä ei riitä. Hän näemmä haluaisi, että kirjailija olisi ilmaissut eksplisiittisesti, että Smerdjakov ei havainnut tai että hän nimenomaan havaitsi survimen, ja kun näin ei tehdä, Pasanen päättelee survimen olevan pelkkä jälkeenpäin väsätty lavastus, jolla Mitjan syyllisyys saadaan kätevimmin todistettua.

Mutta Smerdjakov joko näki survimen tai sitten hän vain yksinkertaisen kylmäverisesti ja oikein päätteli tietäen rikostutkijoidenkin päättelevän, että Mitja on joka tapauksessa lyönyt Grigoria jollain 'tylpällä' esineellä kuten sanonta kuuluu, ja että tuolla samalla esineellä hän myös tuli tappaneeksi isänsä. Sen vuoksi vaskinen paperinpainin on tietenkin syytä puhdistaa ja asettaa entiselle paikalleen.

Mutta huom! - Tämä ei kuitenkaan olisi ollut välttämätöntä, sillä vaikka paperinpainin olisi jäänyt ukko-Karamazovin vierelle kuten Smerdjakovin avaama rahakirjekuorikin, niin se ei olisi todistanut Mitjaa syyttömäksi vaan tehnyt todistamisen pelkästään monimutkaisemmaksi - toki siten hieman epäuskottavammaksi.

Olisi vain todettu, että Mitjalla oli survin, mutta hän tappoi paperinpainikkeella. Vastaus siihen, miksi hän teki näin jäisi hämärän peittoon, mutta niin jää moni muukin asia tässä rikoksessa. Etenkin se, että Smerdjakov muka kykeni näyttelemään kaatumatautikohtausta niinkin pitkään täysin uskottavasti ilman, että hänet ja hänen aidot kohtauksensa hyvin tunteneet ja kokeneet palvelija Grigori, tämän vaimo ja ukko-Karamazov eivät epäilleet mitään.
*
Survimen suhteen löytyy kyllä eräs epäselvyys. Mitjan puolustusasianajaja Fetjukovits toteaa edellä mainitun kirjan sivulla 1033 loppupuheenvuorossaan:

'Enkä ole unohtanut edes sitä [survin/rr] tielle enkä hajamielisyydessäni ja hämmennyksissäni pudottanut sitä: ei, me [Mitja/rr] nimenomaan viskasimme pois aseemme, sillä se on löydetty noin viidentoista askeleen (bold/rr) päästä siitä paikasta, missä Grigori oli tuupertunut maahan.'

Herää siis kysymys verrattuna sivun 561 sitaattiin: miten on mahdollista, että Mitja kertojan mukaan pudotti survimen alunperin kahden askeleen päähän hänet yllättäneestä palvelija Grigorista, jos se kerran tutkijoiden toimesta löydettiin vasta 15 askeleen päästä?

Oliko Grigori raahautunut etäämmälle Dmitrin iskun jälkeen (tuskin)? Vai oliko survin jostain käsittämättömästä syystä peräti 'itse' liikkunut 13 askelta sen jälkeen, kun Mitja sen oli heittänyt maahan? Eikö kirjailija mahdollisesti ole itsekään huomannut, että tällaisia merkillisyyksiä tapahtui hänen teoksessaan, koska hän ei kerro meille mitään tästäkään asiasta?
Leikki leikkinä mutta kieltämättä tuota 13:sta askeleen siirtymää en itsekään ymmärrä, joskin sen vaikutus itse Smerdjakov-survin-problematiikkaan ei kaikesta huolimatta ole oleellinen, vaikka saatamme ajatella, että kahden askeleen päästä Smerdjakov varmaankin havaitsi survimen, mutta 15 askeleen etäisyydeltä se on jo paljon epätodennäköisempää.

Pasasen päättelyä voidaan kuitenkin yhä edelleen horjuttaa pelkästään toteamalla, että koska Smerdjakov näki verissään makaavaa Grigoria lyödyn - ja ilmeisesti jollain - kuten sanonta kuuluu - tylpällä esineellä, hän päätti jo senkin vuoksi, että nyt hänen tilaisuutensa on tullut, koska kaikki epäilyt kääntyvät ilman muuta Mitjaan, sillä oletettavasti Grigori ei kuole.

Grigorin todistusta pidettäisiin ensiarvoisen tärkeänä, joten Smerdjakov ei turhaan ollut huolestunut hänen eloonjäämisestään.

Joka tapauksessa - näin Smerdjakov kertoo Ivanille sivulla 889 (välitön jatko aiempaan sitaattiin):

'Siis Dmitri Fedorovits oli tosiaankin käynyt, välähti mielessäni ja samassa minä päätin lopettaa jutun äkkiä, koska Grigori Vasiljevits ei voinut nähdä mitään, kun makasi tajuttomana, vaikka olisikin vielä elossa.'

Smerdjakov ottaa riskin ja päättää tappaa ukon huolimatta siitä, että Grigorin vaimo saattaa herätä - 'himo sai minussa kokonaan vallan, henki tuskin kulki' ...(emt. s. 889).

Näin ollen Smerdjakov on minun mielestäni ollut koko ajan tarkoin selvillä siitä, että Mitjan voi lavastaa syylliseksi juuri sillä tavalla kuin tapahtui - ja ilman, että tuon Ivanin nihilismiä perverssisti ihailevan ja apinoivan ressentimenttisen lakeijan olisi tarvinnut tietää mitään survimen olemassaolosta.
*
Samanaikainen versio B samasta aiheesta eli kirje H:lle.

Hei

Kirjoittelen tässä pikku hiljaa pärekommenttia erään Ilkka Pasasen väitteeseen (Kemppisen blogissa kolme viikkoa sitten) siitä, että Dostojevski keksi jälkeenpäin Mitjan survimen, josta Smerdjakov ei muka voinut tietää mitään. Ja kuitenkin juuri tämän vuoksi Smerdjakov (vaikkei siis voinut tietää survimesta!) pani paperipainikkeen siististi takaisin kalautettuaan sillä ukko-Karamazovin kuoliaaksi.

Miksi? Eikö paperipainikkeen jättäminen uhrin viereen samaan tapaan kuin Smerdjakov lavastaen Mitjaa syylliseksi jätti tyhjän rahakirjekuorenkin olisi ollut vakuuttava näyttö murha-aseesta?

Pasanen väittää, että Dostojevski pohti ensin, miten Mitjan syyllisyys voidaan todistaa, ja keksi vasta sitten survimen, ja että jos paperipainin olisi ollut lattialla, Mitjan syyllisyys olisi kyseenalaistunut heti, koska hänhän käytti aseenaan survinta, josta siis (vielä kerran toistettuna) Smerdjakov ei tiennyt mitään, mutta toimi ikäänkuin olisi tiennyt.

Hyvä kommentti mutta ei mitenkään sataprosenttisen pätevä. Aion osoittaa vastaväitteeni perustelut eräiden sitaattien ja oman päättelyni kautta.

Sitäpaitsi minua hieman huvittaa ironisesti se, että Pasanen ikäänkuin haluaisi välttämättä tietää, tiesikö Smerdjakov survimesta vai ei, ja että koska kirjailija ei sitä paljasta (rikosromaanissa - häh), Dostojevski ei ole Pasasen mukaan ollut itsekään tietoinen (!?), että Smerdjakov toimi epäloogisesti siihen nähden, mitä pystyi tietämään murha-aseesta.

Näin yksioikoiseen syytteeseen tämän rikoksen logiikka ei kuitenkaan kaadu. Smerdjakoville nimittäin riitti aivan hyvin syyksi paperipainimen asettamiselle entiselle paikalleen jo se, että Mitja oli kalauttanut verissään makaavan Grigorin puolikuoliaaksi mitä ilmeisimmin jollain 'tylpällä' ja raskaalla esineellä, kuten sanonta kuuluu olettaen, että rikostutkijat päättelevät Mitjan tappaneen myös isänsä tuolla samalla esineellä.

Todistaminen olisi tietysti tullut tässä tapauksessa - mikäli murha-asetta ei löydettäisi - monimutkaisemmaksi, mutta lopputulos olisi ollut sama: Mitja on syyllinen. Näin lienee Smerdjakov minun mielestäni ajatellut. Olihan hän muutenkin suunnitellut kaiken äärimmäisen tarkasti etukäteen.

Toistan vielä Pasasen väitteeseen viitaten: 'Smerdjakov ei tiennyt survimesta' -, että ei kai Dostojevski hitto soikoon kaikkea voi kertoa etukäteen. Mikä rikosromaani se sellainen enää olisi - - - vaikka loppujen lopuksihan ukon murha ja oikeudenkäynti on Karamazoveissa 'vain' suuri kehyskertomus, jonka ytimestä löytyy aatteellinen ja moraalinen pohdiskelu sekä sanoma.

Kyseessä kun ei ole mikään Agatha Christien shakkipelinomainen dekkari, jossa ollaan kiinnostuttu vain murhan teknisestä todistamisesta, ei mistään psykologisista, moraalisista ja/tai yhteiskunnallisista tekijöistä sen taustalla.

Survimen suhteen voidaan kyllä esittää yksi kommentti, joka antaa hetkellisesti aiheen kritisoida Dostojevskin mahdollista epätarkkuutta murhan teknisen todistamisen suhteen, mutta joka ei edelleenkään horjuta itse Smerdjakovin toiminnan logiikan uskottavuutta (ks. versio A, sitaatti puolustusasianajaja Fetjukovitsilta).

Toistan tässäkin kohtaa yhä sitä, ettei lukijalle voi, pidä eikä tarvitse kertoa kaikkea, mitä kirjan fiktiivisessä todellisuudessa tapahtuu, koska silloin kertomuksesta tulisi lähinnä dokumentti.
.....
rr






4 comments:

dudivie said...

Minusta vaikuttaa yhä enevässä määrin siltä, että Dostojevskin ainut virhe tai erehdys on ollut siinä, ettei hän kertonut meille avoimesti, tiesikö Smerdjakov survimesta vai ei (hymiö).

http://www.theonion.com/content/news/media_having_trouble_finding_right?utm_source=a-section

ettei lukijalle voi, pidä eikä tarvitse kertoa kaikkea, mitä kirjan fiktiivisessä todellisuudessa tapahtuu, koska silloin kertomuksesta tulisi lähinnä dokumentti.

Rauno Rasanen said...

Ninni

Obama = Smerdjakov? Raskaimman sarjan pilaa.

Sitaatti linkistäsi.

'The New York Times newsroom is reportedly still undecided on whether or not to print a recent letter received from Obama, in which the president threatens to kill another helpless citizen every Tuesday and "fill [his] heavenly palace with slaves for the afterlife" unless the police "stop the darkness from screaming."'

Hahhah. - - Mitähän 'oikea' Barak tähän sanoo?

Noh - USA on vapaa maa. Siellä saa huumori kukkia vapaasti. Ilman pelkoa fatwasta...Mutta että murhaaja presidenttinä..?!

Rauno Rasanen said...

Ninni

Huomioi muutos.

'Minusta vaikuttaa siltä, että Ilkka Pasaselle Dostojevskin ainut virhe tai erehdys piilee loppujen lopuksi pelkästään siinä, ettei hän ole kertonut meille avoimesti, tiesikö Smerdjakov survimesta vai ei (hymiö).'

oinoinon said...

yur pictures geting better!