Empire'n [2000], Multitude'n [2004] ja Commonwealth'n [2009] isä [Michael Hardtin avustuksella]Antonio Negri yrittää ilmeisesti tässäkin saada kriitikkojaan Alain Badiouta ja Slavoj Zizekiä uskomaan Marxiin ilman marxilaisuutta - eli ilman Tapahtumaa [Badiou heideggerilais-maolaisittain] ja auktoriteettia [Zizek leninistisesti] vallankumouksellisen muutoksen välttämättömänä edellytyksenä. - Olen antanut itseni ymmärtää, että Zizekin mielestä Negri lobbaa marxilaisuuttaan kapitalismille ikäänkuin salaa ja puoli-ilmaiseksi, mutta vallankumous ei ole mikään kapitalismin sisään salakuljetettu Troijan hevonen, joka kätkee/sisältää metaforisesti molemmat marxilaiset fantasiat: a) nuoren [kommunistisen manifestin] Marxin vallankumousromantiikan ja b) etenkin vanhemman [Pääoma-]Marxin deterministisen uskon teollistuneimman valtion siirtymisestä kommunismiin. - Negrin vallankumous jää näin ollen nimenomaan metaforiseksi eli odotteluksi ja paikalliseksi pikku paukutteluksi ja puuhasteluksi, joilla pidetään yllä hyvää vallankumouksellista omaatuntoa [vrt. hyväntekeväisyys], mutta jolle kapitalismi nauraa ääneen pankkikabineteissaan ja sisäministeriöissään. - Autenttisen ja syvältä käyvän [nyt ei siis puhuta teknokraattien laskelmista] yhteiskunnallisen muutoksen ilmaisemiseksi ja synnyttämiseksi tarvitaan väistämättä - on aina tarvittu - [dialektisia] barrikadeja niin teoreettisen ajattelun, mielipiteitten ilmaisun kuin tekojenkin tasolla. - Ei on Kyllä - todellista poliittista merkitystä omaavalle Tapahtumalle/rr.
Keskimmäiset kuvat ovat limittäin [klikkaa niin näet]: Slavoj Zizek and Alain Badiou [keskustelevat] in Berlin, Germany, 2010.
*
Slavoj Zizek and Alain Badiou [istumassa eturivissä] in Berlin, Germany, 2010.
*
Alimmaisessa kuvassa Prof. Slavoj Zizek in a discussion with Judith Butler at European Graduate School, 2006.
*
*
*
http://www.volksbuehne-berlin.de/praxis/en/idee_des_kommunismus__philosophie_und_kunst/?id_datum=2532 [englanniksi]
*



