Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
‘Tai ehkä on helpompi kysyä, että mitä (yhta tai useampaa) filosofista kirjaa suosittelisit kaikille luettavaksi?’
Albert Camus’n Putoaminen. Se on sopivan lyhyt jokaisen luettavaksi, mutta myös ‘sopivan ongelmallinen' juttu miehestä, joka traagisen sattuman kautta alkaa tajuta 'hyveellisen' elämänsä perustuneen moraaliseen itsepetokseen. Dostojevskilainen tyyppi, etten sanoisi.
Kun luin aikoinaan Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen Kirjoituksia kellarista olin lopullisesti myyty mies Dostojevskin suhteen. Kirjoituksia kellarista on Dostojevskin ratkaiseva askel psykologisen ja filosofisen romaanin suuntaan ja näin jälkeenpäin tarkastellen sitä voi pitää ehkä parhaana ‘johdatuksena’ eksistentialismiin. Kellariloukon miehen sisäinen problematiikka ennakoi Raskolnikovin 'ylevää' moraalinihilismiä.
Minulle Kellariloukon mies tuo itsetilityksissään mieleen 'piinakopissaan' elävän 'katumuksentekijätuomari' Jean-Babtiste Clamencen Albert Camus’n Putoamisessa. Itse paholainen kadehtisi näiden miesten [toivotonta] yritystä päästä oman saatanallisen ylpeytensä herraksi [perfektionistisen itsekritiikin paradoksi].
‘A man can be himself only so long as he is alone, and if he does not love solitude, he will not love freedom, for it is only when he is alone that he is really free.’
Markkinaliberalismin kannattaja väittää, että ihminen on rationaalinen valitsija. Miksi mainoksien avulla sitten yritetään myydä tuotteita useimmiten lähes tiedostamattomiin haluihin ja tunteisiin [seksuaalisuus, narsismi, turhamaisuus sekä erottautumisen tai samaistumisen tarve] kuin johdonmukaiseen ja pitkäjännitteiseen harkintaan eli järkeen vetoamalla [mahdollisimman asiallinen informaatio]?
Vastaus. Sen vuoksi, koska markkinaliberaali tietoisesti valehtelee uskovansa kaikkien ihmisten olevan rationaalisia valitsijoita. Hän kyllä sisimmässään tietää, etteivät ihmiset ole sellaisia. Itseään hän kuitenkin pitää rationaalisena. Niinpä kapitalismin ytimessä piilee aina tekopyhyys, valhe ja huijaus sekä karkeimmissa että hienostuneimmissa muodossaan [vrt. Aristoteleen ‘pienisieluisuus’].
Mutta. Kaupankäynti eri muodoissaan on tietysti välttämättömyys, jota ilman ihmiset eivät voi elää. Näin ollen jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana tahtomattaan jossain vaiheessa sekä huijarin että huijattavan rooliin. Kukaan ei ole tässä asiassa viaton. Vasta kuolema vapauttaa meidät moraalisesta itsepetoksesta. Perisyntiä on perusteltu mielestäni epäuskottavammallakin argumentilla.
Pihlströmiltä samaa vanhaa filosofista huttua, joka ei johda yhtään mihinkään, jos sen nyt ylipäätään on tarkoitus mihinkään johtaa. Nylen psykologisesti paljon kiinnostavampi. Saarikiveltä aiheeseen hyvin sopivia kysymyksiä ja sujuvaa juontoa. Kuuntelijan kommentti apofaattisesta teologiasta tämän session parasta antia. Miten puhua Jumalasta eli sanoa sanomaton? Olemalla hiljaa? Sopii minulle.
'Herrat'? - - Ainakaan nuo youtube-videon herrat ei fuulaa. Ne vain puhuu sen, minkä ne tietää tai uskoo eli uskoo tietävänsä muttei välttämättä tiedä tai myönnä uskovansa.
Kurahaaran veljekset on aina ollut suosikeitani. Veljekset pitävät kurahaaran perinteitä ja kaikkinaisia traditioita hienosti pystyssä. Jumalallisuudesta sitävastoin mieleeni tulee Mahalia.Lord, don´t move the mountain.. "Ans olla vuoren paikallaan."
Uskontoa vai katsomustietoa? Mainio keskustelu Sari Valton ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Etenkin Arno Kotro osoittaa jälleen olevansa selväjärkisimpiä ja fiksuimpia henkilöitä, mitä tulee näkemykseen elämänkatsomustiedon ja uskontojen yhteisopetuksen pedagogisesti pätevästä järjestämisestä.
‘Uskontotieto’ ei oppiaineena voi korvata uskontoa eikä elämänkatsomustietoa vaan se tulee pikemminkin latistamaan molempien, etenkin elämänkatsomustiedon, opetuksen pelkäksi uskonto-fakta-triviaksi. Tämä palvelee huonosti niin tunnustuksellisen uskonnon- kuin filosofiaan ja psykologiaan kytkeytyvän elämänkatsomusopetuksen järjestämistä.
Elämänkatsomustieto-aineen tulisi antaa valmiuksia oman identiteetin etsimiseen ja rakenta/u/miseen, joten opetuksellisesti siinä on kyse pedagogisen [kasvatuksellisen, ohjaavan] ja didaktisen [tiedollisen, teknisen] lähtökohdan integraatiosta. Tässä mielessä elämänkatsomustietoa voi pitää eräänlaisena lukiotason kognitiiviset valmiudet saavuttaneiden ‘kasvatuskurssina’.
Kärjistäen sanottuna: 1] Tunnustuksellisessa opetuksessa opetetaan/opitaan uskoa ilmentävien dogmien merkitys, soveltaminen ja käyttö, 2] tiedollisessa opetuksessa omaksutaan pelkkä eri uskontojen, aatteiden ja eettisten ongelmien fakta-matriisi tai –luettelo. Elämänkatsomuksen omakohtaisen pohtimisen heräämiseen ja kannustamiseen oman identiteetin kannalta ei tällaisessa opetuksessa edes pyritä. Ensimainitussa elämänkatsomuksen pohtimista ei ‘enää’ tarvita, koska ratkaisut esimerkiksi arvokysymyksiin [mm. eutanasia, abortti] on jo annettu, ja jälkimmäisessä riittää kun käydään robottimaisesti läpi eri aatteiden ja eettisten ongelmien peruslinjaukset.
Edellä kuvattu tilanne on didaktisesti ja pedagogisesti vähintäänkin ristiriitainen. Ei siis ihme, että Arno Kotro vastustaa uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä uskontotieto-nimikkeen alle. Siinä ei olisi kysymys mistään katsomuksen pohdinnasta eikä oikeastaan edes opettamisesta vaan joko/sekä annetun uskon tai/että annetun tosiasia-aineiston esittelemisestä, ikään kuin uskontotiedon opettaja olisi esittelevä virkamies ja outo pedagoginen hybridi: tunnustuksellinen tohtori Jekyll ja tunnustukseton Mr. Hyde samassa persoonassa.
Vai löytyykö ‘uskontotieto’ nimiseen opetussuunnitelmaharhailuun sittenkin ratkaisu keskustelun toisesta osapuolesta eli uskontotietoa kannattavasta Mikko Taristosta, joka on paitsi elämänkatsomustiedon myös uskonnon opettaja, vaikka onkin julkisesti ateisti? Uskontojen tuntemisen merkitystä elämänkatsomustiedon ja ylipäätään kulttuurin ymmärtämisen alueella korostava, mutta silti paljon laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kytköksiä opetukseensa sisällyttävä elämänkatsomustiedon ja psykologian opettaja Kotro [myös ateisti] lohkaisi laittamattomasti, että tilanteen näin ollen, hänen, varmistaakseen media-draaman kaaren huipentuman käydyssä keskustelussa, pitäisi kai elämänkatsomustiedon jatkuvuuden puolustajana kääntyä nyt ateistista uskovaiseksi.
No, Kotro tässä asiassa kuitenkin on oikeassa. Pelkkä uskontotieto latistaa ja kutistaa elämänkatsomusopetuksen sisällön eikä palvele tunnustuksellistakaan opetusta kovin hyvin. Tariston ‘pedagoginen optimismi’ ei riitä pitämään elämänkatsomustiedon opetuksen tasoa korkealla uudistetussa opetussuunnitelmassa, mutta mitään muutakaan ei hänen uskontotietoa puolustavista perusteluistaan oikein jää käteen.
Minun aavistukseni on, että pakolaiskysymys ajaa Euroopan totaaliin kriisiin sen vuoksi, että EU:n perimmäisenä tarkoituksena on/oli luoda turvallisuusympäristö, joka yhdistää, ja samalla minimoi, paikallis-kansalliset intressit kapitalistisen globalisaatiokehityksen eli mahdollisimman vapaan markkinatalouden ja etenkin finanssispekuloinnin välineeksi.
Massiivinen pakolaisuus horjuttaa kansallisten identiteettien yhtenäisyyttä ja luo halpatyövoimareservin pääoman käyttöön. Konservatiivis-nationalistinen oikeisto ei voi hyväksyä ainakaan ensin mainittua ja kokee sen uhkaavan sisäistä ja ulkoista ‘tasapainoaan’. Sen sijaan liberaalille oikeistolle [esim. A. Stubb] isänmaa on pelkkä poliittisen opportunismin väline, klishee, jota toistellaan kuin tyhjää mantraa, ja jonka substanssi löytyy pikemminkin pörssikursseista kuin kansallisista arvoista.
Eri maiden kansallisten oikeistojen ja ylipäätään konservatiivien kannatus kasvaa tällä hetkellä jatkuvasti. Vasemmisto sen sijaan on tässä tilanteessa jotakuinkin eksyksissä, koska sen maahanmuuttoa ideologisin perustein puolustava liberaali eettinen universalismi on de facto kaventamassa sen poliittisia ja ammattiliittoihin sitoutuneita edunvalvontapyrkimyksiä: maahanmuuttajat kun tekevät sekä työnantajan iloksi että omaksi ja esim. koko suomalaisen yhteiskunnan hyödyksi [?] töitä halvemmalla kuin valtion ‘viralliset’ kansalaiset.
Pelkästään asetelma oikeistokonservatismi – vasemmistoliberalismi, ilman maahanmuuttajiakin, riittää aiheuttamaan vaikeita kiistoja EU: ssa, puhumattakaan nyt siitä, että globaali kapitalismi on ajautumassa finanssispekulatiivisen helvetinkoneensa kiihdyttämänä kohti olemassaolonsa suurinta katastrofia mm. verosuunnittelun ja veroparatiisien eli yksityisen pääoman kasautumisen seurauksena. Jos ja kun suuryritykset kiertävät veroja yhä tehokkaammin [laillisesti, sic], yhteiskuntien sosiaalinen eriarvoisuus kärjistyy kärjistymistään. Tällainen suurjännite on ollut yksi kahden maailmansodan perimmäisistä katalysaattoreista.
Pakolaisuus on lähes kaikkiin muutoksiin sopeutuvalle kapitalismille yhtä aikaa sekä positiivinen mahdollisuus että uhka. Mahdollisuus se on lisääntyvän ja alistuvan halpatyövoiman osalta, mutta uhka, mikäli se tulee hajottamaan kansallisvaltioiden sisäistä yhtenäisyyttä ja siten koko EU:n turvallisuuspoliittista vakautta, joka on vapaan markkinatalouden toiminnan perimmäinen edellytys.
Viime kädessä kyse on pääoman pyrkimyksestä vallata kaikessa tuotannossa markkinajohtajuus – projekti, joka ilmentää vapaan markkinatalouden sisäistä ristiriitaa ehkä kaikkein konkreettisimmin. Jotta tämä tämä projekti ‘onnistuisi’, se ajautuu jatkuvasti kumoamaan itsensä ja aiheuttaa finanssikriisin toisensa perään. Kapitalismin [kuten ehkä kaiken evoluution] ytimessä on kontrafinaalinen paradoksi: sokea pyrkimys laajentua, kunnes tapahtuu väistämätön romahdus [tunnetaan taloustieteessä nimellä markkinakupla ja evoluutiobiologiassa nimellä populaatiota ylläpitävän ympäristön kantokyvyn ylittyminen].
Tasapuolisuuden nimissä ja poliittisen realismin hengessä on lisättävä, että kontrafinaalisuus pätee myös kommunismiin. Mutta jos kapitalismi on eräänlainen jatkuva formulakisa, joka päät/t/yy seinään, koska kaasupoljin juuttui pohjaan, niin kommunismissa sen sijaan näytellään vapaus- ja demokratia-nimistä pysähtynyttä tragikomediaa. Kommunismi alkaa emansipaatio-anarkismista ja päätyy paranoidiseen korruptioon. Kommunismi kaventaa radikaalisti ihmisoikeuksia ja sanavapautta, ainakin sellaisia vapauksia ja oikeuksia, jotka me täällä Suomessakin olemme länsieurooppalaisen kulttuuriperinnön [mm. parlamentaarinen demokratia] vaikutuksesta omaksuneet.
Ehkä epäilymme kommunistisen järjestelmän legitimaatio-ongelmista hellittäisi, jos omaksuisimme ‘itämaisemman’ subjekti[ttomuus]käsityksen? Tällaista muutosta ei kuitenkaan voi vaatimalla vaatia, se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen ja varsin pitkän ajan kuluessa [esim. 2000 vuotta].
Mutta jälleen toisin päin kääntäen ja kysyen: mitä merkitystä on sananvapaudella maailmassa, jota hallitsevat yhä harvalukuisemmiksi käyvät, toistensa kanssa kilpailevat veroparatiisi[-monopolit], joita demokraattinen poliittinen järjestelmä ei pysty lainsäädännöllään kontrolloimaan – pikemminkin päinvastoin, koska nykyiset verosuunnittelun ja finanssispekuloinnin keinot ja tavat on legitimoitu nimenomaan parlamentaarisesti?
Miksi demokraattisessa parlamentarismissa voidaan sallia verosuunnittelun ja veronkierron/veropetoksen välisen juridisen rajan hämärtyminen siinä määrin kuin nykyään vapaassa markkinataloudessa tapahtuu? Jos ja kun tällainen toiminta sallitaan, stubbilais-thatcheriläisten on eettisesti kestämätöntä ellei peräti hävytöntä valittaa mistään kestävyysvajeesta.
Verojen ‘laillinen’ kiertäminen on suuryrityksille aivan liian helppoa, ja valtavat rahamäärät - siis sadat miljoonat eurot, jotka esim. Suomen valtio tällä tavoin vuosittain menettää ovat osaltaan aiheuttamassa valtion velan kasvua. Jos suuryritykset maksaisivat veronsa asianmukaisesti, ei Suomen nykyhallituksen SSS-miesten tarvitsisi leikata tukia opetuksesta ja sosiaalituista. Mutta koska verosuunnittelu [lue veronkierto] on paitsi maan tapa myös maailman tapa, mitään ei näytä olevan tehtävissä. Tavallinen kansalainen on voimaton, koska hänen eduskuntaan äänestämänsä edustajat eivät pysty vaikuttamaan asiaan eivätkä välttämättä edes halua toimia aktiivisesti verosuunnittelun/-kierron ehkäisemiseksi. Thatcher-Stubbin eufemismit harmaan talouden suitsimisesta isänmaan edun nimissä kuittaan valheiksi ja poliittiseksi paskapuheeksi. ....... Asian näin ollen ja sitä tästä perspektiivistä katsoen on pakko myöntää, että kuka tahansa demokraattinen ja ‘kohtuullisen’ liberaali puolueeton humanisti ja/tai skeptikko on perimmäisessä kantaa ottamattomuudessaan pelkkä tuulenpieksäjä eli tyhjänpuhuja – siis pikemminkin osa edellä mainittua ongelmaa kuin osa sen ratkaisua. Näin sanoessani tarkoitan myös itseäni, en ainoastaan vaikkapa kaikkien jaarittelijoiden kruunaamatonta kuningasta eli Michel de Montaignea ja hänen perinteensä monineuvoista jatkajaa Jukka Kemppistä.
Miten ja kuinka paljon kansainvälinen oikeus määrittää EU:n pakolaiskriisin ratkaisuja. Pitäisikö kansainvälisiä sopimuksia uudistaa ja jos, niin miten. Maija Elonheimon keskustelukaverina ‘Brysselin koneessa’ on tällä kertaa kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.
Miten voi niin vähään sisältyä niin paljon? Yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan tämä laulu on kauneinta ja koskettavinta koskaan kuulemaani musiikkia. Kaukana kylän laidalla lumihangessa paljasjaloin kampiliiraansa veivaava yksinäinen ja unohdettu vanha ukko on se, mitä inhimillisestä elämästä jää lopulta jäljelle. * https://www.youtube.com/watch?v=sIIS-UgixGE
Der Leiermann, 24th Lieder from Die Winterreise, Music by Franz Schubert to a poem by Wilhelm Müller, performed by Dietrich Fischer-Dieskau (baritone) and Alfred Brendel (pianist). ...... https://www.youtube.com/watch?v=pze4NxCOjg0Schubert
Der Leiermann - Thomas Quasthoff / Daniel Barenboim * https://en.wikipedia.org/wiki/Winterreise https://croor.wordpress.com/2012/03/06/der-leiermann/ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kampiliira https://fi.wikipedia.org/wiki/Posetiivi https://fi.wikipedia.org/wiki/Winterreise
Kiitos kortista. Eilen tuli. Mirò on merkillinen ja kiehtova. Niin – mitä ei näe, kun näkee? Koska ihmisellä on valmius nähdä nimenomaan jotain pikemminkin kuin jotain muuta tai ei-mitään, hän näkee vain sen, mitä näkee. Ei ole mahdollista nähdä jotain samalla, kun näkee jotain muuta. Vai pitäisikö sanoa, että siitä, minkä näkee, jotain jää väistämättä näkemättä, koska se ei hahmotu ymmärryksessä. - - Havaita kokea, ymmärtää, selittää. Mitä eroa näillä käsitteillä käytännössä lopulta on? Minun mielestäni hyvin vähän, mutta jos mitään eroa niiden välillä ei tehdä, mikään merkityksellinen kommunikaatio ei ole mahdollista. Havainnon ja kokemisen ymmärtäminen edellyttää käsitteellisen eron tekemistä, mikä tietysti rajoittaa itse kokemisen ulottuvuutta [jos sanan ‘kokemus’ käyttö nyt ylipäätään on mahdollista tai mielekästä ilman ajattelua], mutta tällaista on tietoisuuden dialektiikka. Ymmärtääksemme meidän on luotava kokemukselle rajat ja ne syntyvät vain käsitteellisen eron tekemisen kautta. Hinta, joka kokemusta ja havaintoa tarkentavasta ymmärryksestä, tietämisestä ja kielellisestä kommunikaatiosta [ajattelun mahdollistavana dialektisena erontekona] maksetaan, ostetaan väistämättä kokemisen välittömyyden, syvyyden ja kokonaisuuden kustannuksella. Mutta onko merkityksellinen kommunikaatio sitten mahdollinen jollain muulla tavalla? Vastaan kysymykseen kysymyksellä. Mikä on inhimillisen ajattelun vastakohta tai jokin [muka] ei-ajateltavissa oleva mutta silti ‘käyttökelpoinen’ vaihtoehto’? Fantasia, meditaatio? Fantasia on mielikuvituksen [kokemuksen] rajattomuutta, meditaatio [kokemuksen] hiljaisuutta, mutta voiko pelkästään niiden avulla kommunikoida? Eikö kommunikaatio kielellisinä merkityksinä mahdollistu lopulta vain yhteisten ja yleisten [kieliopillisten] sääntöjen puitteissa? Säännöt eivät kuitenkaan ole johdettavissa suoraan kokemuksesta itsestään vaan ne ovat tietoisuuden eli inhimillisen ajattelun eli käsitteellisen järjen eli symbolisten funktioiden ‘asettumista’ niin sanotusti rakenneyhtäläiseen suhteeseen kokemuksen kanssa. Mutta tässäkin kohtaa kysymme, luoko pikemminkin ihmisjärki tuon rakenneyhtäläisyyden vai onko se kokemuksen itsensä ominaisuus. Emme kuitenkaan saa emmekä tule saamaan lopullista vastausta tällaiseen kysymykseen, koska ei ole olemassa rajakohtaa, jonka toisella puolella on kieli ja toisella puolella kokemus. Näin päädymme joko 1] kysymysten loputtomaan ketjuun, 2] kehäpäättelyyn tai 3] uskomme jonkin auktoriteetin [uskonnollinen, kulttuurinen, tieteellinen] legitimoiman vastauksen totuuteen. Auktoriteettiin vetoaminen on kehäpäättelyn logiikan psykologinen muoto, jonka pyrkimyksenä on pysäyttää kysymisen regressio. Ongelmana ei ole se, ettemme saisi vastauksia esittämäämme kysymykseen. Vastauksia saamme nimittäin aivan liikaa voidaksemme tietää, mikä on oikea vastaus. Ongelmana on alunperin se, että ylipäätään kysyimme ja kysymme. Ehkä ainakin miksi-kysymykset pitäisi näin ollen kieltää tykkänään – ?
Volkswagen ja päästöt, Nokian renkaat ja testihuijaukset. Talous ja moraali – ovatko ne kuin tuli ja vesi? Nykymaailmassa talouden kieli on korostuneessa asemassa. Johtaako se moraalikeskustelun köyhtymiseen? Aiheen äärellä ovat taloudesta ja moraalista kirjan toimittaneet tohtori Sari Kivistö ja professori Sami Pihlström sekä maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Huipputekniikan avulla hengissä pysyvän huippufyysikko Stephen Hawkingin mielestä ihmislajin pitäisi kehittää sellaista avaruusteknologiaa, jolla se pystyy pakenemaan juuri teknologisen kehityksen väistämättömänä ‘sivuvaikutuksena’ seuraavaa maapallon tuhoutumista ihmisen kannalta asumiskelvottomaksi. Entäs sitten, kun tämä uusi uljas teknologiamme tuhoaa myös uuden pakopaikkamme olosuhteet asuinkelvottomiksi? Pako jatkuu – ja jatkuu – aina uuden ja kehittyneemmän teknologian avulla. Loputtomiin. Tämä on desperadon logiikkaa. Mutta koska kaikki evoluutio patoamattomassa ekspansiivisuudessaan näyttää eri muodoissaan päätyvän tuhoutumiseen, emme voi tilanteelle mitään, koska me – sattumasta syntyneet - emme ole poikkeuksia evoluutiossa. Me vain jatkamme kuin kerran liikkeeseen sysätty lumipallo, josta on kehkeytynyt lumivyöry, kunnes hajoamme omaan mahdottomuuteemme. Teknologia ei meitä pelasta vaan itse asiassa sinetöi näennäisesti nerokkaan lajimme tuhoutumisen.
Keksimisellä ei ole logiikkaa, ei edes sattuman logiikkaa, jos sellaista nyt ylipäätään voi olla olemassa, mikäli logiikka ymmärretään säännöksi [ehdoksi], joka mahdollistaa pätevän päättelyn. Säännöissä ei ole poikkeuksia kuin sääntöjen ehdoilla; sattuma sen sijaan rikkoo ennakoimattomasti vallitsevan säännön, eihän se muuten olisi sattuma. Näin ollen nerokas idea on ikään kuin ajatusvirhe, jota ei voi johtaa mistään ja josta ei johdonmukaisesti päättelemällä voi johtaa uutta ainutkertaista ideaa [‘sattumaa’]. Suurin osa ajattelustamme on aiempien nerokkaiden ajatusten uudelleen muotoilua ja sovellutusta, myös teknologiassa. Maailmassa on siis esitetty hyvin vähän todella nerokkaita ideoita - ilmeisesti myös sen vuoksi, että maailma kaikessa monimuotoisuudessaan on äärimmäisen yksinkertainen prosessi. Oikeastaan maailman/elämän voi oivaltaa [jos ylipäätään oivaltaa, mikä on jo toinen juttu] ‘enintään’ yhden ainoan kerran, minkä jälkeen siitä ei ole enää mitään uutta sanottavaa. Niin tai näin: ‘rest is silence, let it be’ [Hamlet]. ...... Lahjakas osuu maaliin, johon muut eivät osu. Nero osuu maaliin, jota muut eivät näe. [Schopenhauer]
Usko tai älä usko, mutta tätä [ainakin sen kahta ensimmäistä kappaletta] kuuntelin joskus -80-luvun lopulla melkein joka päivä. Chrissie Hynde ja The Pretenders.
Jos harmonia tai harmonian progressio poistetaan on mahdotonta johtaa melodioita loogisesti mistään. Toisin sanoen melodia voi tarkoittaa silloin mitä tahansa ja kuulostaa miltä tahansa, mistä seuraa ettei ole väliä sillä, onko soittaessa intentoitu ‘melodia’ hälyä ja/tai sekava kudos äänimassaa: pelkkä kuuloaistin antama vaikutelma riittää tekemään ko. aistimuksesta ns. musiikkia. Eikö free-jazz [osittain myös intialainen musiikki] ole juuri tätä: melodialla ei ole kytköstä harmoniaan vaan pelkästään rytmiin – jos aina siihenkään. Mikä siis tekee musiikista musiikkia? Pelkkä äänien sarjasta/ketjusta aistittu/koettu mielihyväkö? Vai jokin ‘loogisemman intuition’ tasolla johdettu rakenne? Onko vain jonkinlaiseen harmoniseen keskukseen perustuva musiikki palautettavissa rakenteeseen tai muotoon [ja päinvastoin], kun taas erilaisten tällaista ‘keskusta karttavien’ ääniketjujen ‘legitimaatio’ palautuu aistikokemuksen ‘ei-mihinkään’.
Legitimaatio on tässä tapauksessa jonkinlaista ironiaa tai paradoksi, koska ei ole olemassa itse itsensä legitimoivaa nautintoa. Legitimaatiolla ei ole oikeastaan mitään ‘muuta’ tekemistä aistien kanssa kuin se, että aistikokemuksesta saadusta intuitiosta voi puhua ainoastaan käsitteellisenä hahmona tai rakenteena, jollaisia aistikokemuksessa itsessään ei ole.
Tällainen on yhdellä tavalla esitettynä tietoisuuden paradoksi. Skolastiikassa se johdettiin alunperin jo Aristoteleen muotoilemana yksityiskäsitteiden [yksilöoliot, havaittu aistittava maailma] ja yleiskäsitteiden [rationaalisesti päätelty ikuisten ideoiden maailma, universaali järki] väliseksi eroksi. Sitä ei kyennyt Aristoteles ratkaisemaan tyydyttävästi, eivät skolastikot eikä kukaan muukaan. Emme myöskään me – ainakaan inhimillisestä ajattelusta eli tietoisuudesta käsin.
Yleiskäsitteisiin uskova universalisti elää järjen itseriittoisessa valtakunnassa, joka ei välttämättä kosketa ainuttakaan yksilöoliota. Silti sosiaalisesti konstruoituihin ei-välttämättömiin yksilökäsitteisiin luottava nominalisti ei hänkään kykene ajattelemaan [ainakaan loogisen koherenssin, ristiriidattomuuden ja tähän tarvittavan johdonmukaisuuden säilyttäen] ilman vähintäänkin yhtä yleiskäsitettä – ‘samankaltaisuus’, kun taas ne, jotka yrittävät ‘ratkaista’ tietoisuuden ongelman kielellisen tietoisuuden ulkopuolelta käsin, keskittyvät olemaan kysymättä yhtään mitään. Mutta se, joka yrittää päästä eroon tietoisuudesta, päätyy eroon myös kaikesta [ymmärrettävästä] kommunikaatiosta ja siten muista ihmisistä ja koko häntä ympäröivästä yhteiskunnasta. Onnistuessaan hän ikään kuin katoaa itse maalaamaansa maisemaan, kuten tuo kiinalainen taitelija-mystikko. Mutta tietenkin tässä on kyse ‘vain’ metaforasta, kielikuvasta. Todellisuudessa ihminen ei pysty pakenemaan tietoisuutta muualle kuin uniinsa tai kuolemaan – jos sinnekään.
En ole enää pitkään aikaan kuunnellut Sarasvuota, enkä aio kuunnella. Jos joku yrittää julkisesti uskotella meille olevansa nyttemmin hyvä ja positiivinen ihminen, vaikka onkin tehnyt aiemmin pahoja asioita, ja että olisi ihan kiva, jos me muutkin olisimme positiivisia ja hyviä eli parantaisimme nöyrästi [?] huonot tapamme kuten hän, niin mistä tässä oikein kysymys, mitä se lopulta sanojastaan kertoo? Minulle Sarasvuo on sisimmältään omahyväinen, ylemmyydentuntoinen – joskus jopa röyhkeä, laskelmoiva ja omaa egoaan mainostava kyyninen medianarsisti, joka lobbarin ja konsultin tavoin markkinoi miellyttäviä, houkuttelevia eli sopivan tyhjiä kliseitä, ikään kuin ne ihan oikeasti koskettaisivat sinua ja minua henkilökohtaisesti, ikään kuin me kaikki olisimme samassa veneessä – hänen veneessään. No, ainakaan minä en ole siinä veneessä. Minulla kun on ihan oma vene, jota en kuitenkaan markkinoi kenellekään; - ei suinkaan sen vuoksi, että se on hieman rapistunut ja vuotava paatti vaan siksi, että sillä nyt vain ei tehdä bisnestä, ei vaikka sen voisi kunnostaa moraalisen ‘survival-matkan’ rahantekovälineeksi. En tee bisnestä omilla hyveilläni [tai paheillani]. En myy itseäni. Moraalinen integriteetti ylipäätään ei ole kauppatavaraa vaan jotain yksinomaan itsessään arvokasta ja jollekin ihmiselle henkilökohtaisesti kuuluvaa eikä mitään pörssikursseilla mitattavaa ja tuotteistettua. No, ilmeisesti olen pudonnut nyky-yhteiskunnan kelkasta lopullisesti ja hyvä niin. Goodbye. Joskus ihan rehellinen ‘looserius’ eli rahan riivaamasta massakulttuurista irtautuminen on moraalisesti arvokkaampaa kuin kaikki tämä huoraamiseen rinnastettava markkinointivouhotus, jonka väitetään olevan paras tie nautintoon eli onneen. Mutta nautinnolla on hyvin vähän tekemistä onnen kanssa, mikäli onni ymmärretään pääosin mielen tyyneydeksi ja mielen rauhaksi. Muun muassa tämän vuoksi Jari Sarasvuo on ja pysyy pelkästään positiivisen ajattelun kauppalopona, jolle tärkeintä on elämysbisnes. Kaikki tuo hänen pseudoautenttinen ja pseudosyvällinen jaarittelunsa valmistaa meitä tekemään hänen kanssaan ‘kunnon kaupat’ – siis ostamaan häneltä hänen itsensä ‘valmistaman’ idean. Sarasvuo myy itseään, kuten niin moni muukin nykymaailmassa, jossa tämänkaltainen huoraamisen laji on kuulemma paras tapa saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa - toisin sanoen rahaa = nautintoa = onnea. - Hm. - Tuliko siis aluperin avoimeen ja rehelliseen tiedonvälitykseen uskoneesta ja siihen pyrkineestä mutta sittemmin läpeensä korruptoituneesta ja vallanhimoisesta citizen Kane’sta onnellinen ihminen? Jos tuli, niin silloin maailman onnellisin ihminen on samalla maailman yksinäisin ihminen. Se saattaa kyllä pitää paikkansa, mutta aivan eri syistä ja motiiveista johtuen kuin kansalainen Kane’n tapauksessa.
Jari Sarasvuon, tuon lipevästi sanasumua suoltavan konsulttikäärmeen, sijaan lukekaa ja kuunnelkaa mieluummin Tommi Melenderiä. Hänen ajatuksistaan löytyy stoalaiseen tapaan kestävää ja tasapainoista viisautta eikä mitään medianarsistista jeesustelua, johon myös valistusevolutiivisen totuussanoman äänekäs älykkötorvi Tuomas Enbuske banaalin ja faktan mauttomasti toisiinsa sekoittavassa informaatioviihteessään jatkuvasti sortuu.
Paitsi että kommenttini on yksipuolinen ja lähes vihamielinen, voidaan huomata, etten todellakaan ole kuunnellut Jari Sarasvuota pitkiin aikoihin. Ehkä hänen juttunsa ovat muuttuneet vuosien mittaan hieman aidommalla tavalla rehellisiksi. Minun kuulemani Sarasvuo sen sijaan oli äänessä pelkästään oman esillä olemisen tarpeensa, ei niinkään mahdollisesti pätevien oivallustensa vuoksi.
Oma yhteiskuntakritiikkini taitaa kiteytyä suurelta osin tämän kirjan ennakoimaan visioon: Guy Debord ja Spektaakkelin yhteiskunta. Sen verran paljon vihaan mainossaastetta, jollaiseksi koko informaatioteknologinen kulutusmaailmamme on nykyään muuttunut. Situationistina en itseäni silti pidä. Mutta eipä tainnut situationismi onnistua itse situationisteiltakaan. Kulutuskapitalismia kun ei pääse pakoon eikä sen kritisoimisesta näytä olevan juuri mitään hyötyä.
On syytä huomata, että Debord lähestyi myöhemmällä iällään tematiikkaa, jonka Debordista innostunut Jean Baudrillard sittemmin toi esiin simulaationa ja simulacrumina. Debordin Spektaakkelin yhteiskunta on toteutunut lähes kirjaimellisesti, eikä ole liioiteltua väittää, että etenkin Debord ja Baudrillard [osaltaan myös Umberto Eco] tavallaan ennakoivat nykyisin niin ‘muodikkaan’ informaatiosodankäynnin mediateoreettisen perustan. Voisi jopa sanoa, että koko nykyinen nettimaailmamme eri muodoissaan on yhtä ja samaa indoktrinoivien informaatiosisältöjen välillä käytävää ideologista taistelua hegemoniasta [vrt. Gramsci, Althusser, Zizek]. ...... https://en.wikipedia.org/wiki/The_Society_of_the_Spectacle https://en.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord https://fi.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord https://en.wikipedia.org/wiki/Spectacle_%28critical_theory%29 http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/nayn-siis-olen-olemassa/ ..... http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2007-1/paatos10708.html .... https://en.wikipedia.org/wiki/Jean_Baudrillard https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Baudrillard ..... https://fi.wikipedia.org/wiki/Infosota .... https://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Gramsci#Hegemony https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Althusser#Ideological_state_apparatuses
Verotusneuvos Markku Hirvosen mielestä Nordean ‘ylin johto on omaksunut järjestäytyneen rikollisuuden periaatteen, jonka mukaan, jos joudut kiinni, älä tunnusta mitään, kiistä kaikki’ [Ylen Aamu-TV 9.4].
Megasuurten pankkien ja sijoitusyhtiöiden toimintaa on hyvin vaikea erottaa järjestäytyneestä rikollisuudesta jo sen vuoksi, että liiketoiminnan laillisuus eli lain kirjaimen toteuttaminen [muodollinen normi] ei vielä takaa lain yhteiskunnallista legitimaatiota, jota määrittää mm. sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Laki itsessään on kyllä läsnä päätöksentekotilanteessa, jossa lain legitimoivan hengen eli etiikan pitäisi toteutua, mutta koska lain moraalinen oikeutus ei sisälly siihen itseensä vaan viime kädessä sen tulkitsijoihin, tarvitaan kontrollia. Kontrollikaan ei silti pysty aina paljastamaan sitä, toteutuuko lain noudattamisessa oikeudenmukaisuus vai ei - olettaen tietysti, että laki itsessään on yleisesti ottaen järkevä ja ‘suhteellisen?’ tasapuolinen. Legitimaatio on lopulta vain eräänlainen hyvä aikomus tai hyvässä uskossa toimimista.
Mitä monimutkaisempia ovat toiminnan ehtojen ja toimintaa mahdollistavien normien juridiset muotoseikat, sitä vaikeampaa on kontrollin läpivalaista etenkin megasuuren liiketoiminnan ‘oikeudenmukaisuusvaikutuksia’, joissa lain legitimaatio osaltaan ilmenee. Legitimaatio kun ei ole pelkkä laillisuuden motiiviin liittyvä velvoite/oikeutus vaan myös laillisen toiminnan seurauksien ennalta arvioimista.
Koska legitimaatioon tarvitaan näin ollen ainakin teoriassa lähes yli-inhimillisiä kykyjä omaava auktoriteetti, ei ole mitään omituista siinä, että historian suosituin lain oikeuttava/legitimoiva instanssi on ollut kaikkinäkevä, kaiken ennakoiva ja kaikkivaltias Jumala, jonka tahtoa yksilön omatunto ‘vapaaehtoisesti’ noudattaa. Nykyään, näinä sekulaarin ja liberaalin demokratian aikoina, Jumala on ‘alennettu’ poliisiksi ja omantunnon tilalle palkattu kallis huipputason bisnesjuristi, tuo ‘strategisen totuuden’ nerokkain ja moraalittomin ilmentymä.
Legitimaation perusajatuksena on, että viime kädessä jokin inhimillinen instanssi oikeuttaa lain omalla auktoriteetillaan, jota ei voi kyseenalaistaa. Pelkkä pakko ei kuitenkaan saa aikaan velvoitetta noudattaa auktoriteetin antamaa käskyä [on mieletöntä vaatia orjaa hyväksymään orjuutensa]. Kansalaisen pitää hyväksyä käskyn velvoittavuus [hallitsijan oikeus käskeä] henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti. Ongelmana on se, millaisella menettelytavalla lain legitimoiva poliittinen auktoriteetti [hallitsija, parlamentti, hallitus] valitaan, koska juuri menettelytavassa [etenkin äänestysoikeus] kiteytyy yksityisen kansalaisen hallintoa kohtaan kokema luottamus, joka on legitimaation psykologinen perusta.
Menettelytapa ei kuitenkaan ole yhtä kuin legitimaatio vaan, kuten sanottu, pelkästään yksi tapa saada selville kansalaisen hallintoa kohtaan ilmaisema/kokema luottamus, joka on legitimaation lähtökohta ja perusta. Kun kansa on ilmaissut äänestyksellä luottamuksensa hallitsijaehdokkaita kohtaan, oikeus vaatia hyväksyntää lakipäätöksille siirtyy sille instanssille, joka tulee valituksi valtaan. Pitää muistaa, että parlamentaarinen demokratia on aina edustuksellista, eikä kansalainen voi koskaan olla täysin varma, että hänen edustajansa käyttää hänen antamiaan valtuuksia juuri hänen kannaltaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Legitimaatio on lopulta ikään kuin virtuaalinen elementti, eräänlainen performatiivi, jolla joku hyväksyy ja antaa jollekin toiselle tietyn roolin suhteessa häneen itseensä ja muihin ihmisiin [vrt. kaste tai ylipäätään vihkiminen]. Lyhyesti ja yksinkertaisesti tiivistettynä: koska legitimaatio perustuu ensisijaisesti ‘hyvässä uskossa’ tapahtuvaan suostumiseen ja hyväksymiseen eikä yksipuoliseen uhkaan ja pakkoon, sen alkuperää on lähes mahdoton ilmaista autenttisesti käsitteellisenä argumenttina. Legitimaatio ei ole edes sopimus vaan pikemminkin kokemuksellinen edellytys, joka johtaa sopimukseen – jotain todellista mutta kuitenkin virtuaalista. Se syntyy tavallaan ei-mistään = tyhjästä [vrt. Carl Schmitt]. Se on ‘ero’ joka yhdistää, sana joka ‘tekee’.
Taloushistorioitsija Markku Kuisma varoittaa veronkierron seurauksista: ‘Tien päässä on yhteiskunnan romahdus ja kaikkien sota kaikkia vastaan. - Finanssisektorin sääntelyn purkaminen vapautti helvetinkoneen. - Pankkiirit eivät ole pahoja, mutta järjestelmä on’.
Jos ihminen asettaa elämänsä päämääräksi onnellisuuden, hän ei todennäköisesti tavoita sitä, sanoo kirjailija Tommi Melender. Melenderin mielestä onni on väistämättä elämän sivutuote.
Melender näkee 1800-luvun teollisen murroksen kehitysoptimismissa yhtäläisyyksiä meidän aikaamme. Tekninen kehitys loi 1800-luvulla ennen näkemättömän edistyksen ja mammonan palvonnan. Mutta jo tuolloin edistysuskolla oli myös ankaria arvostelijoita. Ranskalainen kirjailija Flaubert kritikoi aikansa henkistä ilmapiiriä rajusti. Hän oli sitä mieltä, että porvarilla ei ole sielua.
Tommi Melender arvelee, että länsimainen onnellisuuden käsitys on edelleen kovin porvarillinen. Onnellisuuden edellytyksenä on ennen kaikkea menestys, sekä taloudellinen että sosiaalinen menestyminen. Ihanteiden onnellinen ihminen on ihanneporvari. Tämä näkyy muun muassa onnellisuusoppaissa. Melenderin mukaan länsimaissa voi puhua suorastaan onnellisuusteollisuudesta.
Esimerkiksi USA:ssa onnellisuusteollisuuden liikevaihto 10 miljardia dollaria vuodessa.
Onnellisuusteollisuus perustuu julmaan optimismiin. Ne jotka eivät pärjää, eivät ole osanneet vain kamppailla tarpeeksi. Onnettomuus on lopulta ihmisen oma vika. Onnellisuusteollisuuden ideologia on Melenderin mukaan selvän uskonnollista. Sen juuret ovat kalvinismissa.
Minulle kieli ja tietoisuus ovat sama asia. Ihmistä lukuun ottamatta älykkäimmälläkään eläimellä ei ole niin monimutkaista ja monimuotoista symbolifunktiokoodausta kuin ihmisellä, eivätkä älykkäimmätkään eläimet hautaa lajitovereitaan, mikä merkitsee, että niiltä puuttuu jokaisen uskonnon perustava intuitiivinen lähtökohta eli itsetietoinen taju kuolemasta ja ikuisuudesta. .... Onko tietoisuus kielenä maailma/universumi, joka katsoo itseään silmiin? Tästä seuraa kaksi kysymystä ja oletusta. Miten tuo silmä näkee itsensä = maailman? Onko 1] kieli irti maailmasta kuin mestattu ‘tietoisuuspää’ katsomassa itseään hetken verran ennen sammumistaan, vai onko 2] kieli täysin sulautunut maailmaksi eli kääntäen: onko maailma silmä, joka näkee, muttei katso johonkin erityiseen kohteeseen, koska se näkee kaiken katsomatta? [pansykismi]. Onko kieli maagikko koneessa eli universumin taikuri vai maaginen kone eli universumi itsessään?
"Ihmistä lukuun ottamatta älykkäimmälläkään eläimellä ei ole niin monimutkaista ja monimuotoista symbolifunktiokoodausta kuin ihmisellä, eivätkä älykkäimmätkään eläimet hautaa lajitovereitaan, mikä merkitsee, että niiltä puuttuu jokaisen uskonnon perustava intuitiivinen lähtökohta eli itsetietoinen taju kuolemasta ja ikuisuudesta."
Hautaus ja mahdollinen itsetietoisuus eivät ole niin suorassa suhteessa toisiinsa. Eläimillä on tavattu hautauskäytäntöjä. Sitten voidaan myös puhua siitä, onko jollain eläimillä jo todettu jonkinasteinen itsetietoisuus.
1 ‘Hautaus ja mahdollinen itsetietoisuus eivät ole niin suorassa suhteessa toisiinsa. Eläimillä on tavattu hautauskäytäntöjä.’
Ei suorassa suhteessa, mutta epäsuorassa aivan varmasti. En spekuloi asiasta enempää, koska en halua ajautua loputtomaan biologis-psykologis-metafyysiseen väittelyyn tietoisuuden ikään kuin ‘tieteellisistä tasoista’. Se väittely ei johda kuin juupas-eipäs-umpikujaan evidenssistä käytävässä legitimaatiokamppailussa.
Tämä asia ei ratkea pelkkään empiiriseen evidenssiin vetoamalla, koska ratkaisu on lopulta väistämättä intuitiivinen valinta, joka ei seuraa loogisella välttämättömyydellä niin sanotuista faktoista. Humen giljotiinia voidaan soveltaa tälläkin tavoin. Silti ja juuri siksi en väitä olevani täysin oikeassa. Olen vain vahvasti tätä mieltä, mutta pidän valintaani rationaalisesti oikeutettuna. Niin luultavasti toista mielipidettäkin edustava tekee. Voimme vain yrittää sietää toisiamme.
2 ‘Sitten voidaan myös puhua siitä, onko jollain eläimillä jo todettu jonkinasteinen itsetietoisuus.’
Siitä minä en väitä mitään. Voi olla, että on, mutta ihminenhän sen määrittelee eikä tuo ‘jokin eläin’ itse. Joten jätän omaan arvoonsa nämä arviot.
Simpanssilla ja ihmisellä on 98%sti samat geenit, mutta kulttuurisesti näiden kahden lajin erot älykkyydessä ovat täysin eri maailmasta. 2%n geenierolla on ratkaiseva merkitys. Yhteisten geenien huomattavan suuri määrä ei siis ole ratkaisevaa vaan erottavien 2%n geenien ‘laatu’, mikäli näin epämääräinen ilmaus sallitaan. En kuitenkaan – tietenkään - kiellä ihmisen ja simpanssin biologisevolutiivista sukulaisuutta. Painotan vain tiettyä ‘laadullisesti’ fundamentaalista eroa ihmisen ja simpanssin välillä. Biologeilla on tapana korostaa yhtäläisyyksiä, mutta minä korostan eroja – kieltämättä yhtäläisyyksiä.
Ihmisen tietoisuuden/kielen ainutlaatuisuuden tosiasia ei merkitse ihmisen arvon ylemmyyttä muihin eläinlajeihin nähden. Pikemminkin kyse on ihmisen fysikaalis-biologisen valmiuden ja kyvykkyyden paitsi määrällisestä [symbolifunktion radikaali monimutkaistuminen] myös laadullisesta [‘ontologisoituminen’] ‘hypertrofiasta’, liikakasvusta, joka johtaa lajin tuhoon, koska se ei adaptoidu ekologiseen ympäristöönsä. ..... Rustin Cohle: I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist... I think human consciousness is a tragic misstep in evolution. We became too self-aware. Nature created an aspect of nature separate from itself - we are creatures that should not exist by natural law... We are things that labor under the illusion of having a self, that accretion of sensory experience and feelings, programmed with total assurance that we are each somebody, when in fact everbody's nobody... I think the honorable thing for our species to do is to deny our programming. Stop reproducing, walk hand in hand into extinction - one last midnight, brothers and sisters opting out of a raw deal.
http://en.wikipedia.org/wiki/Rustin_Cohle
"True Detective: The Long Bright Dark (#1.1)" (2014)
[....] Vaihtaminen [Tauschen] ja petkuttaminen [Täuschen] ovat usein läheisesti yhteydessä tosiinsa. Taloudelle perustuva ihmisten hallinta näyttäytyy hirvittävänä petoksena juuri silloin, kun se pysyy epäpoliittisena karttamalla kaikkea poliittista vastuuta ja näkyvyyttä. Vaihdon käsite ei millään tavalla sulje pois sitä, että toiselle osapuolelle koituu vahinkoa ja että molemminpuolisten sopimusten järjestelmä muuttuu lopulta mitä katalimmaksi riiston ja sorron järjestelmäksi. Kun riiston kohteet puolustautuvat, he eivät tietenkään voi tehdä sitä taloudellisin keinoin. On myös itsestään selvää, että taloudellisen vallan haltija pyrkii estämään kaikki yritykset valta-asemansa muuttamiseksi ja leimaa ne ‘ulkotaloudelliseksi’ väkivallaksi ja rikokseksi. Ihanteellinen vaihdolle ja molemminpuoliselle sopimuksille perustuva, itsessään rauhanomainen yhteiskunta jää näin olen toteutumatta. Valitettavasti myös koronkiskurit ja kiristäjät vetoavat sopimusten pyhyyteen ja periaatteeseen pacta sunt servanda [‘sopimukset on pidettävä’]. [....]
[....] ‘Mutta tekniikan neutraalius on jotain muuta kuin kaikkien tähänastisten alueiden neutraalius. Tekniikka on aina vain väline, ja se palvelee mitä tai ketä tahansa, se ei ole neutraali. Tekniikan immanenssista ei voida johtaa ainuttakaan inhimillistä tai henkistä päätöstä, vähiten sellaista, joka johtaisi neutraaliuteen. Kaikenlaiset kulttuurit, kansat ja uskonnot, jokainen sota ja rauha voivat käyttää tekniikkaa aseena. Välineiden ja aseiden muuttuminen jatkuvasti yhä käyttökelpoisemmiksi tekee myös niiden käytöstä yhä todennäköisempää. Teknisen edistyksen ei tarvitse olla sen paremmin metafyysistä kuin moraalista, ei edes taloudellista, ollakseen edistystä. Kun vielä monet tänä päivänä odottavat tekniseltä täydellistymiseltä myös humanitaaris-moraalista edistystä, yhdistävät he täysin maagisella tavalla tekniikan ja moraalin ja olettavat jokseenkin naivisti, että nykyisen tekniikan suurenmoista välineistöä käytetään ainoastaan heidän omien tarkoitustensa mukaisesti. He siis olettavat sosiologisesti, että heistä itsestään tulee näiden pelottavien aseiden herroja ja että he saavat käyttää sitä suunnatonta valtaa, joka niihin kuuluu. Mutta tekniikka itse pysyy, saanen sanoa, kulttuurisesti sokeana. Puhtaasta ‘pelkästään-tekniikasta’ ei siksi voida johtaa yhtäkään niistä seurauksista, joita henkisen elämän keskusalueista on muutoin johdettu: ei kulttuurisen edistyksen käsitettä, ei klerkin [virkamiehen] tai henkisen johtajan tyyppiä eikä määrätynlaista poliittista järjestelmää.’ [....]
Crime And Punishment - Raskolnikov's Article. - From the 2002 BBC adaptation of F.M. Dostoevsky's novel. John Simm as Raskolnikov, Ian McDiarmid as Porfiry Petrovich, Shaun Dingwall as Razumikhin.
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö, Kevätvirsiä viidakko kaikaa. Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö, Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö. Nyt on toivon ja lempehen aika!
Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään, Joka huokuili henkeä hallan Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään, Elon onnea laulaa se enteillään, Kevättunteille tuottavi vallan.
Nyt tunnen, kuin sieluni siivet sais Ja mä leivona nousta voisin, Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais Ja mun riemuni oikean kaiun sais, Ja mä oikea laulaja oisin! *** https://www.youtube.com/watch?v=9fcIx3GQiEk *** Kevätsointuja kuuluu perinteisesti Ylioppilaskunnan laulajien vappuohjelmistoon, sillä se on perustajansa säveltämä Kevätserenadi. Musiikkipedagogina ja säveltäjänä tunnettu P. J. Hannikainen (1854-1924) sävelsi laulun vuonna 1898 ja Larin-Kyösti teki siihen sanat, jotka alkavat "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö".
Tämän kanervan poimin maan on syksy jo kuollut muistat kai emme enää tapaa päällä maan ajan tuoksu kanervakankaan muista jään sua odottamaan * I’ve gathered this sprig of heather Autumn is dead you will remember On earth we’ll see no more of each other Fragrance of time sprig of heather Remember I wait for you forever * Olen riipinyt kanervanvarvun syksy on kuollut muistatko sen emme kohtaa enää maan päällä ajan tuoksu kanervanvarpu ja muistatko että odotan * J’ai cueilli ce brin de bruyère
Analyysi: Sote-uudistus on täynnä ongelmia – kuka ratkaisee tämän pirullisen listan?
Sipilän hallitus on tekemässä sote-mullistusta. Julkiset palvelut siirtyvät markkinaehtoisen kilpailun piiriin. Hallituksen uudistukselle antama runsaan vuoden valmisteluaika on järkyttävän lyhyt koko ajan paisuneen uudistuksen rakentamiseen. Siitä voi vielä tulla soten kohtalo. Pirullisia yksityiskohtia on paljon. Ne voivat pilata uudistuksen. Sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto esittää analyysissään niistä muutaman.
https://www.youtube.com/watch?v=ekxXvgbDr3M .... Albert Camus on nihilism. Camus kertoo haastattelussa teatteriin ohjaamastaan Dostojevskin romaanista Riivaajat.
Hamlet on mahdoton ihminen, joka ei pysty päättämään mitään. Hamlet pyrkii moraaliseen ja tiedolliseen ehdottomuuteen, mutta ei nimenomaan tämän lähes hysteerisen ehdottomuutensa takia pysty perustelemaan itselleen, miksi on järkevää kostaa isän murha ja nousta kuninkaaksi tappamalla, kuten teki isän tappanut veli, kuten teki isä ja kuten tekivät kaikki aiemmat kuninkaat. Mikä silloin lopulta muuttuisi - jos mikään? Hamlet on älyllisessä umpikujassa elävä ihminen, jota ristiriitaiset motiivit repivät kappaleiksi.
Hamletin kaltaista ei ollut olemassa ennen Shakespearen näytelmää eikä hänenkaltaisiaan tyyppejä tullut näkyviin uudestaan kuin vasta 300 vuotta näytelmän ilmestymisen jälkeen. Dostojevskin Kellariloukon mies on Hamlet. Camus’n Sivullinen, Mersault, on Hamlet. Scorsesen Taksikuski, Travis Bickle, on Hamlet. Myös Camus'n Putoamisen Jean-Babtiste Clamence on Hamlet. Hamlet on ensimmäinen modernin aikakauden ihminen. Ehkä myös viimeinen.
Synkkä saaga Amerikan Etelästä. Nic Pizzolato on vuonna 1975 New Orleansissa syntynyt kirjailija ja käsikirjoittaja. Pizzolaton palkittu esikoisromaani Galveston on käännetty lähes 20 kielelle. Romaani ilmestyi vuonna 2010, seuraavana vuonna Pizzolato kirjoitti kaksi jaksoa tanskalaissarja Rikoksen jenkkiversioon Jälkiä jättämättä, sitä seuraavana vuonna eli 2012 hän kirjoitti tämän kotiosavaltioonsa sijoittuvan sarjan True Detective, joka alkoi pyöriä HBO:lla 2014. Toinen kausi tuli ensi-iltaan 2015.
Television tiiliskivissä keskustelemassa True Detectivestä on käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti ja J.P. Pulkkinen.
Richard Dawkins on idiootti, mitä logiikkaan ja metafysiikkaan tulee. David Bentley Hart sen sijaan on ilmiömäisen lahjakas ajattelija - jopa niin lahjakas, että jotkut pitävät häntä kerettiläisenä, joka nyt vain jostain syystä sattuu kuulumaan ortodoksiseen kirkkoon.
Antonio Gramsci kirjoitti Mussolinin vankilassa 1930-luvulla: ‘Vanha maailma on kuolemassa. Uusi ei ole vielä syntynyt. Elämme [siitä syystä] hirviöiden aikaa.’
Hannu Reimen kolumni
http://areena.yle.fi/1-3466974
'[...] Varoufakis kertoi tapaamisestaan Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen kanssa. Hän oli selostanut saksalaiselle kollegalleen hallituksensa tavoitteita, jotka heijastelivat kreikkalaisten äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Schäuble vastasi tähän näin: vaalit eivät saa muuttaa minkään maan talouspolitiikkaa. Piste. Kreikkalaisministeri totesi saksalaiselle vastapuolelleen, että tuohan on suurin mahdollinen lahja Kiinan kommunistiselle puolueelle, joka myös ajattelee samoin. Kiinassa tosin ei järjestetä edes vaaleja, mitä kyynisesti ajatellen voisi jopa pitää eurooppalaista käytäntöä rehellisempänä.'
Juuri tämä kyseinen live-versio ‘Sitting on the top of the world’ klassikosta paranee vuosi vuodelta. Se on parasta rock-blues-trio-virtuositeettia ikinä. Sopii kuunnella Jack Brucen vahvaa ja antaumuksellista laulua sekä leijuvatempoista mutta tarkkaa ja Roger Watersin [Pink Floyd] mielestä koko blues-rock genren musikaalisinta bassonkäsittelyä, lähes raivokkaalla intensiteetillä taiturimaisen kevyesti ja tyylikkäästi improvisoivaa Eric Claptonia parhaimmillaan ja kuinka Ginger Baker, yksi rockin taitavimmista ja vahvimmista rumpaleista, käyttää bluesin soitantaan hevin hevin raskasta mutta nopeaa kättä.
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tätä nimenomaista versiota kehun. Ikään kuin se olisi koko ajan hajoamassa kolmeen eri suuntaan mutta pysyisi kuitenkin betonimaisen varmasti kasassa Brucen bassokulkujen muodostaman äärimmäisen raskaan ja silti jotenkin aavemaisen kevyen temporakenteen paaluttamana.
Kiitos elämästä, Äiti Pari riviä tein kirjaimia tänään Siinä kaikki. Olen onnellinen. ...... Oli kerran ystäväjoukko ja nuoruus. Kaikki eli. Joka päivä oli kuin luominen yhä olisi jatkunut. Nyt minä yksin, entisen varjo, läpikotaisin muistojen syömä laho, kaatuva puu, aste asteelta lähenemässä maan turhuutta, hiljaisuutta. ..... Suvimaisema: lahdentyven, saunaranta ja vene ja helle, männiköntuoksu, kukat, välkkyvät kalat, lapsi, lapsia, lapset ja vanha onnellinen kaiku: Isä, hei! ..... Tein laulun perhosesta ja henkäisin: Se lensi. ..... Läikähti lämmin lämminta vasten, ryöpsähti yli. Me vaikenimme. Milloin ja missä? emmehän tienneet. Olimme kaksin ja rakastimme. ..... Pirkkalasta Pispalasta Harjutieltä, huiskis, pulteri Tahmelan lähteeseen. Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten... Ja aurinko kurkisti korkeuteen. ..... On valo syttynyt ikkunaas. Olet kotona taas. Olen kaivannut sinua sinne. ..... Ja Pohjantähti on paikallaan, jäät katsomaan. Vuo jatkuu. Mistä minne? ..... Et kesää viihtynyt täällä päin. Vain tähdet näin, kun tuoksui kukkarinne. ..... Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu. Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä.
* Hieno kokoelma Lauri Viidan kaikkein viimeisimpiä fragmentteja. Minä tosin en kiittäisi äitiä elämästä enkä ei sen puoleen ketään muutakaan. Mitä kiittämistä voi olla siinä, että sairastaa skitsofreniaa lähes koko aikuisen elämänsä ajan? Viita kuitenkin kuoli taksionnettomuudessa hieman näiden rivien kirjoittamisen jälkeen. No, ehkä Viidalla oli ‘etiäinen’ ja hän pystyi näin ennakoimaan lähtönsä ja kiitti itse asiassa elämänsä loppumisesta. Sitä paitsi Viita pääsi onnettomuuden kautta nopeasti ja luultavasti varsin kivuttomasti pois skitsofrenian riivaamien ajatustensa ja kielensä kuilusta, joka siis oli hänen elämänsä kohtalo. Oman kohtaloni nopeaa loppumista tässä itsekin, päivästä toiseen kituen, odottelen. Mutta kaunis on Lauri Viidan epilogi elämälleen. Onneksi hän sitä jopa nimittää. Tuohon asenteeseen en minä pysty, voin vai ihailla runoilijan kielellistä taitoa ja mielen kuulasta tyyneyttä, jonka tulkitsen stoalaisuudeksi eli traagisen optimismin sävyttämäksi elämästä luopumisen hiljaisuudeksi. Ei uskoa, ei toivoa ja silti jotenkin toimia, kuten Eino Leino totesi.
No nyt sai Vasemmistoliitto johtoonsa kunnon älykön, joka ei kanna mukanaan homehtunutta ideologista painolastia [dogmaattista marxismia], joka ei ole pelkkä ‘hiphop-punaliberaali’ ja jolla on selkeä näkemys oikeudenmukaisesta talouspolitiikasta – ainakin teoriassa.
'Rosa Luxemburg oli puolalais-saksalainen vasemmistopoliitikko, sosialistinen filosofi ja vallankumouksellinen, joka surmattiin vuonna 1919 epäonnistuneen kapinayrityksen jälkeen.Luxemburg oli 1970-luvun vasemmistonuorten suuri sankari mutta hänen poliittinen ajattelunsa ei ole kovinkaan hyvin tunnettua.Rosa Luxemburg ennakoi kysyntävetoista talousteoriaa jo kauan ennen Keynesiä, sanoo yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen. Luxemburg näki että Euroopan sosialistit näkivät teollisuuskapitalismin liian ahtaasti.Luxemburg kritisoi jopa itse Marxia, joka Luxemburgin mielestä käsitti Euroopan talouden liian suljettuna järjestelmänä.Luxemburg oivalsi, että myös siirtomaat olivat olennainen osa Euroopan taloutta.Luxemburg näki, että siirtomaat olivat tulossa merkittäväksi kysynnän kohteeksi eurooppalaisille tuotteille.' *** Teppo Eskelinen: 'Sorron rajat. Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona'. Tutkijaliitto 2015.
http://netn.fi/artikkeli/taloudellisen-kasvun-julmuus *** Teppo Eskelisen alustus, joka on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 27.1.2015.
http://www.kantti.net/artikkeli/2015/02/yksityisomaisuus-ja-yhteisomaisuus-filosofiasta-globaalipolitiikkaan *** Slavoj Zizekin mukaan Rosa Luxemburg oli niin rankka tyyppi, että itse Leninin salaisen poliisin Tsekan pahamaineinen päällikkö Felix Dzerzhinski pelkäsi häntä.
1 Yritä edes joskus ymmärtää, mitä erilaisia asioita omistaminen on tai miten eri tavoin se voidaan määritellä. Kyseessä ei suinkaan ole niin itsestään selvä asia kuin luulet. Kuuntele siis Teppo Eskelisen selkeä alustus aiheeseen. ..... Yksityisomaisuus ja yhteisomaisuus: filosofiasta globaalipolitiikkaan.Teppo Eskelisen alustus Filosofiakahvilassa Kuopiossa 27.1.2015.
2 Kuuntele myös, miten ministeri Anne Berner ratkaisee omistamisen ongelman tuosta vaan totaalisesti ja lopullisesti – simbsalabim – ikään kuin hänen ratkaisunsa seuraukset olisivat etukäteen täysin selvillä. No joo, kyllä ne ovatkin, mutta onko mitään järkeä hyväksyä niitä – siis sosiaalista eriarvoisuutta?
http://areena.yle.fi/1-3433802
‘Tohtori Raimon Märän Vapun jälkipolttona Paula Koivuniemi ja Timo Soini esittävät toivebiisin "Mä Kuuntelen Timppaa" ja liikenneministeri Anne Berner näyttää uskomattoman taikatempun, jossa koko valtionomaisuus häviää. Kaiken huipentaa Jussi "menenkö pois" Niinistö ja Antti "en kommentoi" Tuisku.’
John Fogerty Live Concert At Bospop Festival Weert Holland 2014.
https://www.youtube.com/watch?v=BDfmJvCzdR8
‘Holy shit John's never sounded better, both playing and voice. No one does these tunes like he does. Such a humble classy guy too. Excellent recording you must have had soundboard access or something. Thank you!’
Verkkolehti Sarastuksen kommentaattori osuu Brexitistä iloitessaan jopa yhden kerran asian ytimeenkin.
Mutta mistä nämä kaikki myytit ja selittely kertovat? Miksi median, poliitikkojen ja talousmaailman on niin käsittämättömän vaikea hyväksyä, että kaikkien kansakuntien tiet eivät vieneetkään kohti fukuyamalaista historian loppua ? En voi kuin siteerata Allum Bokharin ja Milo Yiannipouloksen artikkelia ”Brexit: Miksi globalistit hävisivät”:
'Tämä on globalistien kuolettava heikkous. He eivät ymmärrä ihmisten erilaisuutta, ja joissakin he tapauksessa he suorastaan vihaavat sitä. Muistakaamme, että erilaisista kulttuuri- ja kansallisuustaustoistaan huolimatta nämä ihmiset opiskelivat samoissa kansainvälisissä yliopistoissa, työskentelivät samoissa monikansallisissa pankeissa ja osallistuivat samoihin kansainvälisiin kokouksiin. Heille lontoolaisessa globalistissa ja istanbulilaisessa globalistissa ei oikeasti ole mitään eroa. He näyttävät samalta, puhuvat samaa kieltä ja tavatetessaan toisensa pystyvät todennäköisesti muistelemaan samanlaisia kokemuksiaan. Strasbourgista Dubain kautta Davosiin, globalismi on kansakunta itsessään.
Ei siis ole mikään ihme, että nämä ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä sitä, miksi plebeijit kotona ovat niin kiintyneitä kansallisiin identiteetteihinsä ja taistelevatkin niin kovasti niiden puolesta. He ovat jatkuvasti ärsyyntyneitä siitä, että äänestäjät eivät halua hypätä heidän kelkkaansa, pistää lippuja piiloon ja ryhtyä kasvottomiksi, juurettomiksi globaalin yhteiskunnan jäseniksi. Ennusteemme mukaan heitä ärsyttää jatkossakin.’
Siis minkä ihmeen velvoitteen tai välttämättömyyden ja järjestyksen mukaan? Olen miettinyt tätä Anaksimandros-sitaattia vuosikaudet, enkä ole tullut hullua hurskaammaksi, joskin se, että sitä mietin, tarkoittaa, että pidän sitä äärimmäisen syvällisenä ajatuksena. ....... ‘Olemassaolossa vallitsee Schopenhauerin mukaan ”ikuinen oikeudenmukaisuus”, joka takaa sen, että maailmassa esiintyvä kärsimys on oikeudenmukaista. Koska elämä tapahtuu aina toisten kustannuksella, kukaan yksilö ei ole viaton mitä tulee kärsimyksen tuottamiseen, ja kaikki ovat siten jossain mielessä ”ansainneet” oman kärsimyksensä. Tämä ajatus tuo mieleen Anaksimandros-fragmentin: ”Mistä olevilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen välttämättömyyden mukaan: ne näet antavat oikeutta ja kostavat toisilleen vääryyden ajan järjestyksen mukaan.” Kanta tulee myös lähelle intialaisperäistä ajatusta karman laista, vaikka Schopenhauer ei varsinaisesti esitä, että kärsimyksen määrä ja laatu tulisi kunkin osaksi täsmällisellä oikeudenmukaisuudella.’
Thales ei tiettävästi kirjoittanut mitään. Anaksimandros kirjoitti, mutta hänen ajatuksiinsa ovat enimmäkseen säilyneet myöhempien filosofien — varsinkin peripateetikkojen ja näiden kommentaattorien — selostusten perusteella. Vaikka nämä selostukset ovat osin epäluotettavia, ovat ne silti arvokkaita todistuksia sekä Anaksimandroksen olemassaolosta että hänen ajattelustaan. Anaksimandrokselta on säilynyt vain yksi aito tekstiote, jota on tapana kutsua filosofian ensimmäiseksi lauseeksi. Kyseessä on alkuaan Theofrastoksen teksti,[8] jota Simplikios Aristoteles-kommentaarissaan siteeraa.[9] Aluksi sitaatti on epäsuora: "Anaksimandros ... sanoi olioiden alkulähdettä ja elementtiä äärettömäksi." Diels & Kranz (DK) ja moni muu pitää sanoja "alkulähde" (ἀρχή, arkhē) ja "ääretön" (ἄπειρον, apeiron) Anaksimandroksen omina ilmaisuina, jos kohta edellinen on myös usein kyseenalaistettu ja katsottu Aristoteleen käyttämäksi termiksi. Sitten seuraa suoraksi lainaukseksi katsottu jakso:
»Mistä olioilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen velvoitteen mukaan: ne näet korvaavat ja kostavat toisilleen oikeudenloukkauksen aikajärjestyksen mukaan.[10]»
Tässä Anaksimandros puhuu "varsin runollisin sanakääntein", kuten Theofrastos Simplikioksen välityksellä tekstikatkelmaa luonnehtii. Kysehän on periaatteessa luonnollisista ilmiöistä, joita kuitenkin kuvaillaan lainopillisin käsittein. Anaksimandroksen kuvasto tulee ymmärrettävämmäksi, kun otetaan huomioon kaksi seikkaa. Ensiksikin dike (δίκη) ei vielä Anaksimandroksen aikaan ollut yhtä yksiselitteisesti juridinen termi ('oikeus') kuin Platonilla parisataa vuotta myöhemmin. Kielenparreltaan Anaksimandros mieluumminkin vertautuu Homerokseen, jolla dike enimmäkseen viittaa siihen, mikä itse kullekin kuuluu ja mitä jokainen näin ollen on oikeutettu itselleen vaatimaan.[11] Taustalla on käsitys, että jokaisella on jumalan (Zeuksen) osoittama ja takaama oma tilansa, jolle tunkeutuminen on adikia eli oikeudenloukkaus, sekä oma arvonsa, joka takaa esimerkiksi kestiystävyyden jopa kerjäläiselle.[12] Toiseksi, on esitetty syitä ajatella, että Anaksimandros olisi ottanut kaikkeuskäsityksensä malliksi kreikkalaisen kaupunkirakenteen ja sen heijastaman poliittisen ajattelun, johon kuului aristokraattisesti ymmärretty tasapuolisuus (ἰσονομία, isonomia): kaikilla väestöryhmillä on oma elämänpiirinsä, jonka ylläpito perustuu sopusointuun ja järjestykseen.[13] Jos Anaksimandroksen käsitys heijastaa yhteiskunnallisen tasapainon ihannetta, on selvää että oppositiossa olevien elementtien, kuten esimerkiksi kuuman ja kylmän aineen, tunkeutuminen toistensa tilaan vertautuu oikeudenloukkaukseen.[14] Tätä taustaa vasten Anaksimandroksen kielikuva on varsin luonteva.[15]
Anaksimandros tuntuu sanovan, että luonnon ainesosat maksavat samalla mitalla toisilleen yksilöitymiseensä kohdistuvat loukkaukset. Tästä herää kysymys, miten apeiron liittyy tähän kokonaisuuteen.
Tähän väliin linkkaan löytämäni hienon konsertin, sen, missä Fogerty vuonna 1987, kaiketi ensimmäistä kertaa sitten 1972 jälkeen, soitti CCR-musiikkia uudelleen.
Kukaan, edes konsertin järjestäjä ei, soittajien lisäksi [ja heitä oli kielletty paljastamasta asiaa kenellekään], tiennyt etukäteen, että Fogerty soittaisi keikalla pääosin omaa CCR-materiaaliaan. Kuten uploadaajakin kirjoittaa, tämä on ensimmäinen kerta 15 vuoteen. ...... Se Dylanin, Harrisonin, Taj Mahalin ym. kanssa lähes puoli vuotta aiemmin [19.2.87] tapahtunut esiintyminen oli kyllä ensimmäinen kerta, muttei varsinaisesti mikään keikka. John oli viimein myöntynyt eräässä klubitapahtumassa esittämään ainakin Proud Maryn, kun Dylan oli sitä vaatimalla vaatinut sanomalla, että muuten ihmiset luulevat sen olevan Tina Turnerin biisi. Johnin mukaan itse asiassa Bob Dylan oli tavallaan se henkilö, joka ‘pakotti’ hänet esittämään omia CCR-biisejään. Tämä projekti tosin toteutui vasta 1997 Blue Moon Swampin ilmestymisen jälkeen, kuten muistamme.
‘There has been a story floating around that Dylan told Fogerty “that he must start playing “Proud Mary” or people would “start thinking that Ike and Tina Turner wrote it”.’ - ‘“We’re gonna do this ah because Bob Dylan asked me to do this.”’ ...... John kertoo Vietnam-veteraanikonsertista, että kun hän keikan alussa The Old Man down the Road alkuriffin jälkeen alkoikin yllättäen soittaa Born on the Bayou’ta, tunnelma salissa kohosi väittömästi ja nousi lopulta kattoon asti ellei läpikin. Hän on kuulemma harvoin kokenut samanlaista tunnetta lavalla ja kyllä tämän tunnelman voi konkreettisesti aistia ihmisten käytöksestä.
Dylan tietää, Dylan on hieno mies ja hieno musiikintekijä.
Bändi on minulle tässä konsertissa melko samantekevää, mutta huomionarvoisaa minusta on, etä tuolloin Fogertyn lauluääni oli minusta aivan nuoruutensa vahvuinen. En missään tapauksessa sano, että olisi huonontunut tuosta, mutta käheyttä siihen on sittemmin hieman tullut. Tuosta -87 vuoden konsertista on siitäkin kulunut jo liki kolmekymmentä vuotta.
Zeppeliinit sai pitää tekijänoikeutensa eikä perustelut ole loppujen lopuksi kovin huonoja, vaikka me ‘kaikki tiedämme’, että Page on ‘transponoinut’ Stairwayn introidean Spiritin Taurus biisistä.
No juu, tämä meni nyt näin, mutta me kaikki tiedämme lopun olevankin sitten enemmän tai vähemmän, kuten Jukka Kuoppamäki lauloi: "lainaa vain, lainaa vain, oot mulle pienokainen..."
Jukka Kuoppamäki? Jaa, on voinut laulaakin, mutta Maarit sen tunnetuksi teki, Heikki Harman käännöksenä. No, sinä puhut tietenkin vertauskuvallisesti. Biisit ovat 'vain' lainaa ja alkavat elää omaa enemmän tai vähemmän itsenäistä elämäänsä kuin omat lapset.
Mielelläni vertauskuvallisen ajatuksen taakse menisin, mutta totta puhuen kirjoitushetkellä muistin kappaleen olevan Kuoppamäkeä, - Maaritin laulamisen tottakai heti jälkeenpäin muistin.
Muuten olen sitä mieltä, että voisit vielä blogata uusia kirjoituksia.
Olen pohtinut blogin-jatkamisasiaa jo vuoden verran ja päätynyt aina negatiiviseen ratkaisuun. En jaksa enää keskittyä uusiin bloggauksiin. Tämä kommentointi-palsta on sopivan ‘syrjäinen’ ja rauhallinen lokero minun nykyisiin tarpeisiini. Toki uusien blogi-postausten tekeminen on aina mahdollista, mutta toisaalta aika toimii minua vastaan. Mitä pitempään odotan ‘oikeaa ja otollista hetkeä’, sitä vähemmän luultavasti jaksan tehdä mitään asian eteen.
En tiedä, onko Bloggerissa joku maksimi kommenttien määrän suhteen. Jos on, niin viimeistään siinä tilanteessa minun on sitten kai pakko tehdä uusi blogi[postaus], saadakseni uutta tilaa kommenttien julkaisemiseen. Toki kommenttitilaa on Päreitä-blogi täynnään, mutta tietenkin haluan julkaista niitä vain viimeisimmässä postauksessa.
Blogin jatkaminen on siis kuitenkin mahdollista. Enempää en voi luvata.
‘Heti kun ihminen harhailee sivuun järjestyksestä, ahdistus ottaa hänestä pakkovallan. Hän on oman surkeutensa herra, syrjäytetty monarkki, joka kapinoi itseään vastaan ja jolta puuttuvat velvollisuudet ja yhteisölliset siteet. Hän juoksee yksin maailmankaikkeudessa tai yrittää juosta ei mihinkään.’
Jos Eaglesin Hotel California ei ole plagiaatti, niin ei sitten mikään. Jethro Tullin Ian Anderson ei ole kuitenkaan vetänyt asiaa oikeuteen. Satunnainen kommentaattori hapuilevalla englannillaan ymmärtää ja kunnioittaa Andersonin perusteluja. Minä en. Kyseessä on yksi ja sama kappale, jonka oikeuksista vähintään puolet pitäisi kuulua Andersonille.
‘Exactly, Jethro Tull! Finally a man with sense. Nobody owns a chord progression. ... Although Hotel California is sounds alot like this track. So I agree with the interviewer. It must have been at least an influence. But in the end of the day it is not determined by a chord progression whether a song is going to make it or not.’
Tuo Jethro Tullilta tehty pölliminen tuli minulle uutena, aivan selvältä se kuulostaa; Hotel Californiahan se.Kun paljon tekee, myös erehdyksiä sattuu. Sellaisena pitäisin Beatlesin kaiketi jopa syytteessä olemista Chuck Berryn vohkimisesta. Sitten oli se surullinen tapaus, kun Harrisonin My Sweet Lord oli aivan selvä kopio. Vahinkoja näissä sattuu, joku sävelkulku alkaa kiertää päässä, eikä osaa yhdistää sitä olemassa olevaan valmiiseen tavaraan. Eri asia saattaa olla, jos tällainen on usein toistuvaa. Meillä oli joskus Laurila-nimisen naisen levy-yhtiö, joka iskelmämusiikin alalla teki kopioita itä-Eurooppalaisista, täällä aiemmin tuntemattomista, kappaleista.
Eivätköhän melkein kaikki alkuperäisen rock'n roll tyylin biisit olleet yhtä plagiaattia tai ainakin eräänlaista pastissia. Esimerkkinä nyt vaikka CCR ja Travelin’ Band. Entä kuinka moni blues biisi on käytännöllisesti katsoen plagiaatti? Rap-pompotteluista nyt puhumattakaan, jos kohta rap yleisesti ottaen ei ole musiikkia vaan [epä]rytmikästä ja paasaavaa puhekikkailua? Näitähän piisaa.
Tyylillinen samankaltaisuus ei kuitenkaan ole plagiaattirikos. Entä sitten ei ainoastaan lähes täysin samanlainen sointukierto vaan myös täysin samanlainen laulumelodiakulku [Hotel California/When we used to know]? Sitä en hyvällä tahdollakaan voi pitää vain sattumanvaraisena ja tiedostamattomana ratkaisuna [joka sekin on plagiointia, mutta toki paljon anteeksiannettavampaa], koska sen samankaltaisuus ei ole enää pelkästään [sointu]teoreettista vaan sanoisinko performatiivisesti tunnistettavaa. Sen mieltää välittömästi Ian Andersonin biisiksi, jos vain on sattunut kuulemaan molemmat kappaleet. Hiukan ihmettelen Mr. Andersonin ‘jalomielistä’ ja ‘anteliasta’ asennetta olla nostamatta plagiaattisyytöstä, sillä minun mielestäni Anderson, vaikkei olekaan velvoitettu tällaisessa tapauksessa yhtään mihinkään, kuitenkin laiminlyö oikeuksiaan. Vaikka omapahan on asiansa, sillä kukaan muukaan ei syytettä voi nostaa, ellei hän sitä biisin tekijänä ja oikeuksien omistajana itse tee. Ei vaikka lakimiehet miten vakuuttelisivat ja jopa anelisivat. Niinpä Eagles’in levy-yhtiöpomot ovat varmasti monta kertaa huokaisseet syvään helpotuksesta.
Zeppeliinien ‘Stairwayn’ tapaus on paljon mutkikkaampi, koska Spiritin Tauruksessa on vain joitain hyvin epämääräisiä sointukiertoyhtäläisyyksiä sen kanssa ja ne tunnistaa kunnolla oikeastaan vasta sitten, kun joutuu vertailemaan näitä kahta kappaletta toisiinsa. Yhtäläisyyksiä löytyy, mutta kyseessä on kaksi eri biisiä, kun taas We used to know ja Hotel California ovat yksi ja sama biisi. Yhtäläisyys on jopa selvempää kuin My Sweet Lord/He’s so fine tapauksessa. Jos Anderson veisi jutun oikeuteen, hän luultavasti voittaisi sen, koska kyllä siinä jos missä toteutuvat plagiaattirikoksen tunnusmerkit.
Plagiaatti rikoksena on viihteen/taiteen yhteydessä tietysti hankala, leimaava ja yksipuolinen termi, koska kaikki luova toiminta on intermediaalista eli perustuu saatuihin vaikutteisiin, mutta en minä sitä termiä ole keksinyt vaan oikeusfilosofit ja viimeistään lakimiehet, jotka ovat kehittäneet siitä käyttökelpoisen tavan rahastaa ihmisten ahneudella ja kateudella [joskus on ihan oikeasti kyse myös oikeudenmukaisuudesta].
Zeppeliinien tapauksessa plagiaattisyytöksen raukeaminen on merkittävää etenkin juridisten käytäntöjen, toisin sanoen lain soveltamismahdollisuuksien kannalta, koska jos se melko heiveröinen joskin ilmeinen yhteys, joka Stairwayn introteemalla ja Tauruksen välillä voidaan tunnistaa, olisi tulkittu plagiaatiksi, seurauksena olisi saattanut olla ‘anelevien’ juristien invaasio varsin monien artistien pakeille. George Harrisonin MSL:n kaltaisesta tapauksesta ei minun mielestäni ole epäselvyyttä [vaikkei George välttämättä plagioinutkaan tietoisesti], mutta rock-pop-maailma on väärällään tapauksia, joissa biisin voi väittää muistuttavan ‘liikaa’ jotain toista, aiempaa kappaletta. Johonkin samankaltaisuuden raja on kuitenkin aina vedettävä ja nyt se vedettiin tähän. Spiritin Randy Craig Wolfe esitti edustajansa välityksellä ‘Zeppeliineille’ 40 miljoonan dollarin korvausvaatimukset, ihan pienistä rahoista ei siis ollut kyse. Hotel Californian oikeuksista voisi vaatia jopa enemmän. Mutta Ian Anderson ei näemmä halua saada vittumaisen miehen viittaa päälleen – eikä hän ilmeisesti ole myöskään rahan tarpeessa - - .
Kumma kyllä asetelmasta We used to know/Hotel California ei ole mainintaa Wikipediassa Music plagiarism’ia käsittelevän tekstin ‘Unsettled, alleged and forgiven incidents’ osassa, mutta otan siitä lopuksi siteerauksen, joka saattaisi osaltaan selittää myös Ian Andersonin asenteen: ‘A portion of the Bruce Springsteen single "Radio Nowhere" sounds similar to Tommy Tutone's 1982 hit, "867-5309/Jenny." Tommy Heath's response was "I'm really honored at a similarity, if any, I think there's too much suing in the world now."’
Rahasta näissä on kysymys. Ihanteellisessa tapauksessa taide kai kehittyisi yhteisistä aineksista. Silloin, kun musiikkikappaleet eivät olleet rahallisesti arvokkaita, oli aivan luonnollista, että kaverilta lainattiin surutta. Se oli jopa kunnianosoitus. Esimerkkinä oikein vanha blues, mistä täytyisi tekijöitä mainitessa olla hyvin varovainen, jos haluaa olla oikeassa.
Kuuntelin tänään Sibeliukselta ensin 6:nen sinfonian, sitten Tapiolan, ja heti perään pitkästä aikaa superyhtyettä BBM eli Bruce, Baker, Moore. Loistavaa musiikkia molemmilta.
Tuo Mooren, Brucen ja Bakerin kohtaaminen on hieno, kiitos siitä, aiemmin en ole sitä kuullut. Vähän ihmeelliseltä tuntuu, kun aina on puhuttu Brucen ja Bakerin huonoista, joskus ilmeisesti nyrkkien tasolle yltyneistä, väleistä.
Bakerilla ja Brucella oli ihan oikeasti huonot välit ja se lienee ollut yksi syy, minkä takia Clapton ei Rock’n Roll Hall of Fame esiintymisten jälkeen, keväällä 1993, uskaltanut tehdä Cream-kiertuetta. Creamin paluu olisi ollut varma menestys varsinkin, kun bändin yhteissoitto oli alkanut toimia välittömästi ja hyvässä hengessä RRHF:n esiintymisharjoituksissa, melkein 25 vuotta viimeisen Cream-keikan jälkeen. Bruce ja Baker olivat valmiita, mutta Claptonille varma suurmenestys ei ollut riittävä syy: hän pelkäsi, että tulisi silloin kaikesta huolimatta tehneeksi ‘virheen’. Erkki on nimittäin sanonut, että jos hän olisi alunperin tiennyt Jackin ja Gingerin välit niin huonoiksi, hän tuskin olisi ollut perustamassa Creamiä.
Cream oli Bakerin idea, mutta ei se, että Bruce tulee basistiksi. Clapton halusi kuitenkin Brucen ja koska Baker halusi ehdottomasti soittaa Claptonin kanssa, hän lopulta hyväksyi valinnan, mutta Clapton ei siis vielä silloin tajunnut, miten vakavia henkilökohtaisia erimielisyyksiä Bakerillä ja Brucella oli. Sitä on sitten ihmetelty pitkään ja hartaasti, miten ja miksi nämä kaksi kuitenkin soittivat niin erinomaisesti yhteen, vaikka henkilösuhteet olivat mitä olivat. Yksi syy on itsestään selvä: Eric Clapton. Kumpikin halusi soittaa Claptonin kanssa. Toinen syy on myös itsestään selvä: bändin yhteissoitto kulki alusta asti hyvin ja suuren inspiraation vallassa. Clapton sanoikin Brucen kuoleman jälkeen: ‘He was a tremendous inspiration to me.’
Baker on tunnetusti vaikea tyyppi ja Bruce ilmeisesti pahimmillaan härnäsi häntä myös pelkän ärsyttämisen vuoksi. Nämä kaksi oli riidelleet jo ennen Creamiä, jopa lavalla, mutta vasta biisin jälkeen. Baker oli ajanut Brucea takaa heitellen rumpukapuloita hänen niskaansa, koska Jack oli onnistunut kettuilemaan bassorytmiikassa Gingerin melkein pihalle – tahallaan.
‘Moore muodosti 1994 entisten Cream-muusikoiden Jack Brucen ja Ginger Bakerin kanssa yhtyeen BBM, joka julkaisi albumin Around The Next Dream. BBM hajosi yhtyeen ristiriitoihin, ja Moore palasi tämän jälkeen bluesin pariin. Hän levytti 1995 henkilökohtaisimman albuminsa Blues for Greeny, joka oli kunnianosoitus hänen monivuotiselle ystävälleen ja ohjaajalleen Peter Greenille.’
‘Gary Moore käytti useilla levytyksillään aikoinaan Peter Greeniltä ostamaansa, sittemmin soundiltaan tunnetuksi tullutta Gibson Les Paul -kitaraa. Green purki aikoinaan kitaran osiin, ja kootessaan sitä kytki vahingossa kaulamikrofonin väärin päin niin että mikrofonin vaihe ja maa olivat päin vastoin kuin alun perin. Tästä syntyi voimakkaasti keskiääniä korostava – ”honottava” – kitarasoundi, jota kuullaan useilla Gary Mooren bluesajan kappaleilla, ja Fleetwood Macin kappaleella Albatross, jonka Peter Green soitti kyseisellä kitaralla. Moore myi sittemmin kitaran jälleen eteenpäin.’
Edellä siteeratun wikipediatiedon perusteella voisin kärjistää, että jos Peter Green olisi soittanut Creamissä, se olisi ainakin jossain määrin kuulostanut tuollaiselta kuin Moore BBM:ssä 1993-94, olkoonkin, että virtuoosimaisuudesta huolimatta ja joskus ehkä liian kovasta tatsista johtuen Moore ei soita niin suurella tunteella ja niin herkillä nyansseilla kuin Green, mutta kitaran soundi ja bluesskaalasoitto on hyvin samankaltaista kuin Greenillä. Jack Brucelle tällainen soittotapa kyllä kelpasi, luultavasti myös Bakerille, vaikka Bakerin musiikilliset mieltymykset olivat luultavasti hyvinkin erilaiset kuin Moorella.
300:nen kommentin kunniaksi julkaistaan perustavaa laatua oleva tieto-opillinen ja ontologinen fakta.
Tätä loogista ja empiiristä välttämättömyyttä etenkin realismia edustavat naturalistit eivät koskaan ole täysin ymmärtäneet, ja he ovatkin ymmärtämättömyytensä vuoksi väistämättä ajautuneet epäkoherentteihin argumentteihin ellei peräti magiaan havainnon ja käsitteiden välisen suhteen selittämisessä.
‘The transcendental subject, as the sustainer of the world of space and time, cannot itself be in the world of space and time; as a sustainer of the realm of within which the principle of sufficient reason operates, it can itsef be neither object or agent of that principle. For these reasons it could never be an object of empirical knowlwdge to anyone – quite apart from the fact that, for other reasons considered separately, it cannot be an object of knowledge to itself. Yet its existence is a necessary preseupposion of our having the experience we do have. Putting this the other way round, this whole world of experience is perfectly real, just as real as it presents itself as being, but it is unconceptualizable in any terms other than such as presuppose the existence of a subject. This is, in a nutshell, what transcendental idealism means.’
Brian Magee: The Philosophy of Schopenhauer [1997; s.116]
Pakko tuoda vielä tämä video kommenttilootaan. Kuva on hiukan huonompi kuin aiemmassa BBM-linkissä, äänen laatu ehkä hieman parempi, mutta City of Goldin jälkeen tuleva BBMn [Bruce, Baker, Moore] versio Creamin I Feel Freestä on niin hyvä, että se kelpaa aivan hyvin Sibeliuksen jälkeen esitettäväksi. Gary Moore sopii tähän bändiin kuin nenä päähän; mieshän soittaa vähintään yhtä hyvin kuin Clapton, ellei paremmin. En voi kuin ällistellä sitä virtuositeetin tasoa, joka näistä tyypeistä huokuu. Homma toimii niin hyvin, etten ihmettele lainkaan Jack Brucen hetkittäin lähes nauravaa ilmettä. Ginger Bakerin rummutus näyttää rennolta halonhakkuulta, mutta rumpujen ääni kuulostaa kuin kahden varsin svengaavasti kumisevan bassorummun tahdittamalta ilmatorjuntapatterilta. BBM on kuin Cream: jopa enemmän kuin osiensa summa. Tätä lentoa ei kuitenkaan kestänyt kuin hädin tuskin yhden vuoden verran. Sitten, ensimmäisen ja ainoan albumin jälkeen, ‘erimielisyydet’ lopettivat jatkoaikeet. Live-esiintymisten perusteella tämä bändi oli kuitenkin yksi suurista, aivan varmasti.
1 Ohimennen voisin mainita, että eihän se Knausgårdin ensimmäinen ‘Taisteluni’ kirja nyt mikään elämää suurempi kuvaus ole, mutta riittänee, jos se kuvaa elämää elävästi ja eletyn tuntuisesti. Kyse ei siis ole mistään tekemällä tehdystä fiktiosta [mitähän ne ovat?] vaan häpeilemättömän narsistisesta autofiktiosta, joka ei yritä kaunistella yhtään mitään, ellei nyt sitten siinä mielessä, että Knausgård tietoisesti jättää jotain kertomatta tai ainakin sellainen tunne minulle jäi ensimmäisen osan jälkeen. Mutta sehän juuri on kirjailijan tarkoituskin. Voin siis [mikäli jatkan sarjan lukemista] odottaa lisää ‘paljastuksia’, jotka eivät kuitenkaan toistaiseksi ole vaikuttaneet mitenkään skandaalimaisilta vaan miltei sympaattisilta ja joskus jopa, tosin vain hetken aikaa, hieman tylsiltä. Mutta sitähän arki ja ihmissuhteet ovat: yhtä aikaa lamaannuttavan tylsiä ja hätkähdyttävän dramaattisia.
Karl Oven sukulaisilla on tietenkin aivan erilainen suhde tuohon tekstiin, aivan kuten kirjoittajalla itsellään, koska kyse on lähtemättömästi ja peruuttamattomasti omasta elämästä ja omista kokemuksista. Yllättävän vaivattomasti lukija kuitenkin lähtee seuraamaan minäkertojan arkisista arkisimpien kokemusten kaikille tavalla tai toisella tuttua draamaa, joka, ajoittaisesta pitkäveteisyydestään huolimatta, pitää lukijan otteessaan. Knausgårdin ansio lienee ainakin siinä, että hän onnistuu tekemään täysin banaalista koukuttavaa ilman, että turvautuu rivouksiin ja solvauksiin. Hän on kuin onkin uskottavalla tavalla rehellinen – vai?
Mitä ‘Taisteluni’-sarjan kirjalliseen innovatiivisuuteen tulee [ensimmäisen osan perusteella], niin varmaankin Knausgårdia on sen suhteen hehkutettu aivan liikaa. Ei hän nyt mikään romaanin uudistaja ole, vaikka tuokin Pohjoismaiden kirjalliselle areenalle eräänlaista ‘Internet-proosan’ narsistista avoimuutta. Autofiktiolla ei sitä paitsi muutenkaan ole kovin merkittäviä perinteitä Pohjoismaissa, toisin kuin esim. Ranskassa [esim. juuri Proust]. Haluaisin silti Flaubertia soveltaen sanoa, että Knausgård on hyvä siitä huolimatta, että häntä kehutaan. Ja onhan koko muutamassa vuodessa kirjoitettu kuusiosainen [3500 s.] Taisteluni-sarja jo itsessään melkoinen suoritus. Knausgård ei ole kirjoittanut laskelmoivasti, suuret myyntiluvut mielessään kuten niin moni tiettyyn genreen erikoistunut ‘juoniautomaatti’ vaan kirjoittamisen pakosta ja ilosta.
Meillä Suomessa Knausgårdin kaltaista minä-kerrontaa löytyy ainakin Pentti Saarikosken päiväkirjoista, tosin ilman dialogipainotteisuutta. Knausgårdin vaikuttajista merkittävin lienee Marcel Proustin ‘Kadonnutta aikaa etsimässä’ ja ehkä myös teorian tasolla James Joycen Odysseys, joka on nerokas sanataiteellinen luomus ja kuitenkin samalla, ainakin romaanitaiteellisesti arvioiden, omaan verbaali-näppäryyteensä enemmän tai vähemmän harkitusti sortuva intertekstuaalinen kaaos. Verrattuna ajoittain rasittavan hysteeriseen Dostojevskiin [jota yhä pidän psykologisen narratiivin suurimpana nerona] Joyce on Odysseuksessaan kuin temppuileva sirkusakrobaatti, joka on vaarassa paitsi katkaista jalkansa myös menettää järkensä. Jos Joyce on ajoittain lähes psykoottinen ja siten kaiken ‘toiminnallisen terapian tavoittamattomissa’, niin Knausgårdia voisi puolestaan pitää kaikkien psykiatrien ihannetapauksena. Kas tässä mies, joka on merkittävällä tavalla nostanut omaelämäkerrallisen terapia-kirjoittelun tasoa tekemällä myös kaikkein banaaleimmista traumoistaan kaikille ymmärrettävää autofiktiivistä proosaa.
Lopuksi sanottakoon, että Karl Oven teksti, kuten itse mies habituksineen, luultavasti kiehtoo enemmän naisia kuin miehiä. Kirjallisuuden tuntija par excellence, Tommi Melender, jopa kertoo, että kaikki hänen naisten kanssa Knausgårdista käymänsä keskustelut ovat naisten osalta päätyneet viimein Karl Oven ulkonäköön. Mieshän on ihanan herkkä – ja komea!
2 Tarkoituksena on lukea myös Taisteluni-sarjan toinen osa, jota sanotaan kuudennen osan ohella ehkä parhaimmaksi, mutta en ole vielä lainkaan varma luenko. En tosin taida olla enää varma yhtään mistään, jos nyt ikinä ennenkään olen ollut. Paitsi siitä, että olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta, ellei satu uskomaan Jumalaan ja jumalalliseen kaitselmukseen.
‘Einesbaarin’ Knausgård- keskustelu ei muuten virittänyt minun Knausgård-tutustumistani vaan olin jo aiemmin keväällä päättänyt kesän aikana lukea häntä. Hassu yhteensattuma vain, että olin saanut Knausgårdin kaksi ensimmäistä osaa juuri samana päivänä, kun huomasin Einesbaarissa nimimerkki Tapsan kirjoituksen. Tällä kertaa suostun kyllä ymmärtämään Tapsan kritiikkiä, joskin luen silti mieluummin Knausgårdia kuin Päätaloa. Kumpi on parempi kirjailija, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta tuskin tämä on mikään relevantti kysymys, sillä meiltä puuttuu objektiivinen mittari jolla arvioida asiaa tai sanotaan niin, että kirjailijan arvoa koskien validin arvioinnin tekemiseksi tarvitaan niin monta indikaattoria/muuttujaa, ettei mittauksesta voi saada yleistettävissä olevaa tulosta vetämättä mutkia suoriksi, mikä tarkoittaa juuri sitä, mikä yritettiin mittauksella välttää: pelkkä subjektiivinen mielipide. Sen verran on kuitenkin nyt selvää, ettei Knausgård niin hyvä kirjailija ole kuin lööpit antavat ymmärtää, joskin oman kokemushistoriansa ja kokemusmaailmansa kuvaajana hän on ihan kelpo luettavaa.
Tällaista musiikkia eivät modernin klassisen musiikin säveltäjät enää osaa eivätkä halua tehdä. Kun länsimaisen musiikin muoto ja sisältö erkaantuivat toisistaan, kauniit melodiat ‘loppuivat’ ja ‘katosivat’ historian hämärään. Jos musiikilliseksi sisällöksi riittää pelkkä ilmaisullisuus eli ekspressiivinen improvisaatio vailla harmoniarakenteeseen sidottua melodista muotoa, tuloksena on pahimmillaan pelkkää ristiriitaa ja melua, ei melodista kauneutta. Klassisessa musiikissa impressionismi eli sävellyksen sisäisen muodon ja autonomian korostus merkitsee siirtymää klassisesta eli ‘metafyysisestä’ muotorakenteesta kohti ekspressionismia eli rakenteellista ja ilmaisullista pluralismia. Wagneria, Mahleria, Debussy’tä ja Sibeliusta voi pitää rajakohtina musiikillisen impressionismin ja ekspressionismin välillä ja kuten tiedämme, Sibelius ei lopultakaan valinnut ekspressionismia vaan kehitti oman tiensä, joka päätyi viimein vaikenemiseen ja hiljaisuuteen: ikäänkuin rakenteellisen muodon 'loppuminen' olisi merkinnyt hänelle myös koherentin ja merkityksellisen ilmaisun loppua. Vaikka jo Beethoven alkoi säveltää klassisen muotorakenteen rajoilla liikkuvaa musiikkia, niin silti Mozart on vielä kuin eri planeetalta, ainakin jos häntä vertaa 1900-luvun moderniin klassiseen musiikkiin. Mozartin musiikki on parhaimmillaan puhdasta ja kirkasta kauneutta, johon ainoakaan muodollinen tai ilmaisullinen dissonanssi ei rohkene kajota.
David Gilmouren kitaransoitto kuulostaa ‘Shine on You Grazy Diamond’issa’ Peter Geeniltä eikä ihme, sillä Greenillä on ollut suuri vaikutus Gilmoureen. Tämä upea piisi löytyy ainoalta ostamaltani Pink Floydin albumilta ‘Wish You Were Here’ [1975]. Paras progebändi so far?
‘While the tune influenced an entire generation of guitarists, "Albatross" was a clear influence on Pink Floyd's David Gilmour's playing style, from the single-string three note bends, the rhythmic pulsing bass and harmony guitars, to its spacey ambience. On numerous occasions Gilmour has acknowledged the influence of Green on his style, and performed "Albatross" on Jools Holland's BBC Radio 2 show on 10 November 2008.’
''Jos musiikilliseksi sisällöksi riittää pelkkä ilmaisullisuus eli ekspressiivinen improvisaatio vailla harmoniarakenteeseen sidottua melodista muotoa, tuloksena on pahimmillaan pelkkää ristiriitaa ja melua, ei melodista kauneutta.''
Ymmärrän musiikista liian vähän. Ja se on harmi. Mutta minulla heräsi joitakin ajatuksia.
Eikö moderni klassinen musiikki ole sitä taidetta parhaimmillaan? Se on siis osoittautunut ylivertaiseksi tavaksi ilmaista jotakin elämästä. Toisinaan sitä on vaikea ymmärtää ja päädytään helposti ''pelkkää ristiriitaa ja melua'' -näkemykseen, toisin sanoen ei ymmärretä - mikä pahempaa, ei haluta ymmärtää! tuota ''sekavaa'' musiikkia, jotta tämä musiikki voisi tuottaa täyttymyksen. Mielestäni harmonia ja melodisuus onkin monesti viime kädessä liian pinnallinen ja ''helppo'' tapa ilmaista yhtään mitään syvempää - paitsi ehkä puhdasta ja kirkasta kauneutta (saattaa olla, että tämä on sittenkin se mihin musiikissa pitäisi pyrkiä..?)
Tietysti on selvää, kuten sanot, että ei kaikki moderni klassinen musiikki tosiaankaan toimi. Siihen on kuitenkin mahdollista päästä sisälle ja näin melodinen musiikki tuntuu turhan pliisulta. Eikä sekään haittaa, vaikka meneekin yli hilseen. Eihän elämästä kaikkea voi ymmärtää.
1 ‘Mielestäni harmonia ja melodisuus onkin monesti viime kädessä liian pinnallinen ja ''helppo'' tapa ilmaista yhtään mitään syvempää - paitsi ehkä puhdasta ja kirkasta kauneutta.’
En väitä, etteikö moderni klassinen musiikki, kuten sen musiikillinen rinnakkaisilmiö populaarimusiikissa: free-jazz, voisi olla ‘syvällistä ja vaikuttavaa’. Kaunista se ei minun esteettis-metafyysisten makutottumusteni mukaan kuitenkaan ole ja menettää sen vuoksi suuren osan nautittavuudestaan.
Tässä on kyse aatteellis-kulttuurisen kehityksen suurista linjoista, joita taiteen kehitys yleisesti heijastaa, kuten tästä kommenttini sitaatista varmaankin voi päätellä: ‘Klassisessa musiikissa impressionismi eli sävellyksen sisäisen muodon ja autonomian korostus merkitsee siirtymää klassisesta eli ‘metafyysisestä’ muotorakenteesta kohti ekspressionismia eli rakenteellista ja ilmaisullista pluralismia.’
Taiteen kehitys kulkee staattisuudesta ja pysyvyydestä kohti diversiteettiä: monipuolistumista, pluralismia ja siten hajoamista siinä missä kaikki muukin ihmislajin luova ja intellektuaalinen kehitys. Siitä tässä on kyse, ei niinkään syvällisyydestä tai pinnallisuudesta, ja melodinen harmonia ilmentää vain erään vaiheen klassisen musiikin kehityksessä: vaiheen, johon ei voi enää palata hyväksymättä toiston pysyvyyttä eli melodiarakenteen rajallisuutta. Muussa tapauksessa, kuten nyt on tapahtunut, ajaudutaan tarkasti hahmoteltujen kaoottisten äänimaisemarakenteiden loputtomuuteen.
Itse valitsen kuunteluni kohteeksi mieluummin toiston pysyvyyden melodiarakenteen rajallisuutena, esim. ortodoksinen kirkkolaulumusiikki, kuin täysin vapaan ilmaisullisen äänimaailman. Toki tästä periaatteesta ja mieltymyksestä on monia poikkeuksia, esimerkkinä nyt vaikka Sibeliuksen 4. sinfonia. Vokaaliteos Luonnotar sen sijaan on minulle ‘liian moderni’, mutta Luonnotar olikin Sibeliuksen ehkä modernistisin kokeilu. 1900-luvun alun moderni ekspressionismi kokeiluineen aiheutti Sibeliuksen säveltäjänluonteelle sisäisen kriisin, jonka hän tavallaan ratkaisi kirjoittamalla 5:nen sinfonian. Sen muotokieli ei ole modernistista, vaikka teos sisällöllisesti onkin enemmän modernistinen kuin klassinen.
2 Ongelman ytimenä tässä on tietysti mielihyvä. Moderni klassinen musiikki tai free-jazz tuottaa suurta mielihyvää innokkaalle kuulijalleen, mutta miten voidaan väittää, että moderni klassinen/free-jazz olisi nimenomaan kaunista musiikkia tai että edes Tristan ja Isolde sisältäisi yksinomaan kaunista musiikkia? Wagnerin ooppera rikkoo klassisen muodon rajoituksia juuri Tristanissa merkittävällä tavalla ja saa aikaan nautinnollisen vaikutuksen, joka ei ole kauniin aiheuttamaa mielihyvää vaan seksuaaliseksi tulkitun metafyysisen kaipauksen ylevyyttä: tunnetta, jossa sekoittuvat ihastus ja kauhu olemassaolon musertavan äärettömyyden edessä, mikä tekee ihmisen osan maailmassa häviävän pieneksi ja vähäpätöiseksi. Kauneus rauhoittaa mieltä, ylevä saattaa mielen ekstaattiseen kaaokseen.
Vaikuttavaa ja syvällistä moderni musiikki siis hyvinkin on, mutta samalla pikemminkin hämmentävää ja rumaa kuin kaunista verrattuna siihen, miten olemme kreikkalaisen kulttuuriperinteen esittämän metafyysisen muotoihanteen määrittämänä tulleet kauneuden tuntemaan. Kreikkalaisille kauneus oli olemisen perimmäisen harmonian ilmenemismuoto.
Kauneus ei siis ole syvällisyyden tunnusmerkki vaan jotain muuta, jonka ytimestä löytyy tiettyyn muotorakenteeseen sidottu rajallisten variaatioiden toisto ja harmonia, joka pyrkii välttämään dissonanssia. Siitä syntyy kauneus, joka on syvällistä, koska se on ‘pinnallista’, koska se pysähtyy tietyn muotoihanteen sanelemaan ilmaisuun eikä hajoa ties minne jonkun ekspressiivisen syvällisyystavoittelun nimissä.
Vai ei Suomea muka osata markkinoida ulkomailla? No, Pekka Kuusisto ainakin osaa, vaikkei mikään markkinointikonsultti olekaan. Näin tehokkaaseen Suomi-lobbaukseen ei pääministeri Juha Sipilän kauppakomppania ikinä pysty.
Onhan tuo Kuusiston encore ihan hillitön ja varmaan kaikki esiintyvät taiteilijat voivat kadehtia sitä, kuinka hyvin saa yleisön mukaansa. Yleisö sitä paitsi laulaa upean hyvin nuotissa.
Yleensä nuo Suomi-kuva-jutut ovat brändeineen ja tyhjän puhumisineen aika vaivaannuttavia. - Ei, Joulupukki ei asu Suomessa.
Dietrich Fisher-Dieskaun hienosti tulkitsema riipaiseva lied-kappale, Der Leiermann, löytyy Schubertin Winterreise-sarjasta, joka on genrensä kuuluisin ja nykyäänkin usein esitetty teos. Tämä Talvinen matka-sarjan viimeinen laulu kertoo kylän ulkopuolella, tien varressa posetiiviaan veivaavasta vanhasta miehestä, joka seisoo paljain jaloin lumihangessa.
Saksalaiselle alkuperäistekstille ei näinkään ymmärrettävässä tapauksessa ole itsestään selvää käännösvaihtoehtoa. YouTube-videon tekstitys ja alla oleva versio eivät ole ihan samanlaisia. Wilhelm Müllerin runo menee ilman riimityksiä ja vapaasti käännettynä seuraavasti.
“Kylän takana olevalla tiellä seisoo posetiivariukko, joka veivaa kampea kohmeisilla sormillaan niin hyvin kuin osaa; hän heiluu lumihangessa paljain jaloin edestakaisin, eikä hänen pienellä lautasellaan koskaan ole kolikkoakaan; kukaan ei kuuntele häntä, kukaan tervehdi häntä, ja koirat haukkuvat hänen ympärillään; hän veivaa kampea antaen kaiken mennä ja tapahtua niin kuin se tapahtuu eikä hänen posetiivinsa koskaan hiljene. Kummallinen vanha mies, lähtisinkö kulkemaan sinun kanssasi, soittaisitko posetiivillasi minun laulujani?”
https://www.youtube.com/watch?v=sIIS-UgixGE
Der Leiermann, 24th Lieder from Die Winterreise, Music by Franz Schubert to a poem by Wilhelm Müller, performed by Dietrich Fischer-Dieskau (baritone) and Alfred Brendel (pianist). * Winterreise-sarja on Schubertin viimeinen sävellystyö ja Der Leiermann sen viimeinen laulu. Niinpä Der Leiermann lienee myös Schubertin viimeinen sävellys ennen kuolemaa ja mitä/mikä onkaan tässä tuo vanha posetiivariukko, Der Leiermann, muuta kuin kuolema. * https://fi.wikipedia.org/wiki/Winterreise https://en.wikipedia.org/wiki/Winterreise
Wilhelm Müller:
Der Leiermann
Drüben hinterm Dorfe Steht ein Leiermann, Und mit starren Fingern Dreht er, was er kann.
Barfuß auf dem Eise Schwankt er hin und her; Und sein kleiner Teller Bleibt ihm immer leer.
Keiner mag ihn hören, Keiner sieht ihn an; Und die Hunde brummen Um den alten Mann.
Und er läßt es gehen Alles, wie es will, Dreht, und seine Leier Steht ihm nimmer still.
Wunderlicher Alter, Soll ich mit dir gehn? Willst zu meinen Liedern Deine Leier drehn?
Slavoj Zizek on parhaimmillaan selkeä, terävä ja hauska, mutta pahimmillaan loputtomiin rönsylevä ja vaikeasti ymmärrettävää käsiteapparaatistoa käyttävä puhekone, joka ei meinaa millään päästä itse asiaan [toki viimein aina pääsee] ja joka soveltaa esim. Stalinin ja Maon kommentteja joskus hyvin omituisella tavalla kapitalismiin ja ylipäätään kaikkeen politiikkaan. Koska en itse ole koskaan ollut ideologisesti sitoutunut sosialisti vaan pikemminkin ‘syrjäänvetäytyvä vasemmistoänkyrä’, en aina löydä pointtia, joka noihin heittoihin sisältyy tai ainakin koen ne mauttomiksi. Minulle Stalin ja Mao [kuten Hitler ja Mussolini] olivat ja pysyvät diktaattoreina verrattuna länsimaiseen parlamentaarisen demokratian perinteeseen. Ideologiakriitikkona Zizek on kuitenkin tällä hetkellä lähes ylittämätön ja parhaimmillaan filosofisen journalismin kirjoittajana. Hän saattaa myös teoreettisena filosofina olla omaperäinen, mutta silti aivan liian rönsyilevä ja joidenkin mielestä jopa sekava [mutta kuka lopultakin on pätevä väittämään näin?] jättääkseen pysyvää jälkeä nimenomaan filosofian historiaan. Tässä hän ehtii vastailla parissakymmenessä minuutissa monenlaisiin ajankohtaisiin ja perustaviin kysymyksiin.
Mielenkiintoinen on Zizekin arviointi hänen ja läheisen ystävänsä sekä aatetoverinsa Alain Badioun välisestä ideologisesta eroavuudesta. Zizekin mukaan he ovat niin läheisiä, että juuri tämän läheisyyden vuoksi myös perimmäiset erot heidän ajattelunsa välillä korostuvat vahvasti. Badiou on huomattavasti konservatiivisempi kommunisti kuin täydellistä remonttia marxismiin kaipaava liberaalimpi Zizek.
‘Hyvä’ taide kauneutena ei ole maailmallisella muttei myöskään ‘mystisellä’ tavalla itseisarvoista, koska hyvyys, kauneus ja totuus ovat perimmältään olemassa pahuuden, rumuuden ja epätoden vastakohtana. Ei ole olemassa pysyvää ideaalista kauneutta ilman aineellisen maailman muuttuvaista rumuutta. Niinpä täydellinen kauneus on koko ajan vaarassa romahtaa pirstaleiksi aineelliseen muutokseen, jossa [en siis sano josta] se väistämättä saa ilmaisunsa ja merkityksensä todistaen mahdollisuudesta kokea mahdollisimman täydellinen mielihyvä, joka ei kuitenkaan palaudu fysiologisesti orgastiseen kokemukseen.
‘Huono’ taide sen sijaan on itseisarvoista, koska se perustuu aina pelkkään preferenssiin, intressiin ja pyyteeseen eikä pyri ylittämään näitä lähtökohtiaan millään tavoin vaan tekee propagandaa yksinomaan niiden puolesta. Huono taide jakautuu a] mainoksiin ja b] taiteeseen taiteen itsensä vuoksi. Mainokset yrittävät aina myydä meille jotain: niiden olemisen tapa on huoraaminen ja huijaaminen. Niinpä poliittinen taide on propagandistista mainostaidetta jos mikä. Taiteeseen taiteen itsensä vuoksi luokittelen esim. Andy Warholin ‘kopiotaiteen’ ja ylipäätään abstraktin ekspressionismin sekavimmillaan.
Mainosten ainoa olemassaolon tarkoitus on mainostetun [taide]tuotteen myynnin edistäminen: rahallinen ja poliittinen voitto. Taiteen sen itsensä vuoksi ainoa tarkoitus on ‘puhdas ilmaisu’ vailla viittauspistettä, mikä tarkoittaa kaikkia mahdollisia viitepisteitä. Siinä missä mainokset pyrkivät sitomaan kokemuksemme vain tiettyihin pragmaattisiin tarkoitusperiin, siinä art pour l’art pyrkii sanoutumaan irti kaikista sitoumuksista ja konventioista, lopulta koko maailmasta. Taide taiteen itsensä vuoksi on tyhjä, kuollut merkki.
Kauneus on kuitenkin tässä maailmassa olematta silti tästä maailmasta ja tämän maailman lakeija tai orja. Kauneuden perimmäinen ‘tarkoitus’, jonka [vain] ihminen sille antaa, on toimia rumuuden, sekavuuden ja hämmennyksen vastakohtana. Kauneus ei tee mitään ymmärrettävämmäksi, todemmaksi tai täydemmäksi ja oikeastaan kauneus ei edes lohduta rumuuden ja pahuuden maailmassa. Kauneus on kuin tähti, joka hohtaa kylmää mutta lumoavaa kirkkauttaan keskellä pimeyttä, ja jos tuo kirkkaus meitä muka lohduttaa, hyvä niin, vaikkei se olekaan [‘hyvän’] taiteen itsensä funktio vaan meidän kokemuksemme siitä.
Jos hyvä taide kauneutena olisi pelkkää käytännöllistä intressiä, subjektiivista tai kollektiivista, miksi ylipäätään käyttäisimme täysin abstraktia käsitettä täysin konkreettisesta merkityksestä, sikäli kuin merkitys nyt voi olla konkreettinen? Eikö olisi mielekkäämpää puhua silloin politiikan ja taloustieteen kieltä, jossa taiteen arvon ja sen aiheuttaman elämyksellisen intensiteetin taso määritellään viimeistään taidehuutokaupoissa ja stadionesiintymisissä?
Nykyaikainen ‘taidemediatalous’ on tietysti sekin koettu, kokeiltu ja testattu alunperin jo uskonnollisen taiteen ilmentymissä, jotka ovat muuttuneet sittemmin joko a] museaalisiksi turistikohteiksi, joita käydään ihmettelemässä [katselemassa ja kuuntelemassa] kuin rauhoitettuja eläimiä tarhassaan tai b] pirstoutuneiksi ja synkretistisiksi tajunnansekoitus- ja stimulointikulteiksi esimerkiksi erilaisten pelimaailmojen käytänteissä.
Kauneus on kuitenkin aina olemassa ja pysyy ikuisesti perimmäisen mielihyvän ideaalina. Täysin epävarmaa sen sijaan on, voiko kauneus teknisen uusintamisen aikakaudella enää lainkaan uusiutua. Toisto ei luo vaan kopioi ja kopiot ovat reifikoituneita: jähmettyneitä ja kuolleita muotoja. Ehkä Walter Benjamin oli siis lopultakin aivan liian optimistinen. Voisin jopa väittää, että jo Lascaux’in luolamaalaukset ylsivät kauneuden ytimeen eikä myöhempi kehitys ole ollut periaatteessa muuta kuin näiden alkukuvien hengen ja intensiteetin jäljittelyä.
En halua kuitenkaan olla taiteen suhteen niin pessimistinen kuin Platon, joka piti taidetta imitaation imitaationa ymmärtäen sen ikuisia ideoita jäljittelevän luonnon matkimiseksi. Platonille kauneus ei ollut niinkään aistillisen kokemisen kuin matemaattis-käsitteellisen ajattelun asia, mutta miten voi olla kauneutta, joka ei kosketa aisteja? Onko mahdollista ymmärtää kauneus yksinomaan intellektuaalisena prosessina [ikään kuin olisi olemassa sellaista kuin pelkkä intellektuaalisuus]? Ehkä lukumystiikkaan taipuvainen Platon ajatteli näin, mutta miten ylipäätään voi olla olemassa suuria oivalluksia ilman syvää emotionaalista hämmennystä ja riemua, joissa emme olisi osallisia koko sielullamme ja ruumiillamme emmekä vain älyllämme? Ei mitenkään, ja tämä pätee myös Platoniin, joka halusi tehdä intellektuaalisesta pohdinnasta filosofiaa, filosofiasta matematiikkaa ja matematiikasta sellaisen kauneuden lähteen ja kohteen, joka ei muka millään tavoin ole kosketuksessa aisteihin.
Haluan Lascaux’n esimerkillä osoittaa, että uudet innovaatiot ja uusien merkityskokemusten ilmaantuminen tapahtuu jollekin/kullekin ihmiselle aina ensimmäisen kerran [jokaiselle vuorollaan ja ajallaan], ja kaikki ‘ensimmäiset kerrat’ maailman esittämisessä ja avaamisessa ja avautumisessa ovat tekijälleen tai kokijalleen väistämättä enemmän tai vähemmän järisyttävä kokemus, jota ei koskaan enää jälkeenpäin voi saavuttaa yhtä ainutkertaisesti. Sellaiseen ei mikään keinoäly kykene, koska se ei voi olla merkityskokemushistorialtaan ainutkertainen. Jos kykenisi, kyseessä ei olisi perustavaan algoritmiin palautettavissa oleva keino-äly vaan sattumanvaraisen biopsykohistoriallisen evoluution tuote, ihminen. * En aio esittää esimerkkejä hyvästä taiteesta, koska tarkoitukseni on ollut vetää vain yleislinjaa eli mitä hyvä taide ei ainakaan ole. Kukin pohdiskelkoon tykönään, mistä yksittäisestä teoksesta pitää, mistä ei ja miksi. Niin teen minäkin ja olen varma siitä, kuten kaikki muutkin, että hyvää taidetta on olemassa.
PS. Kauniin ja ylevän eroa kannattaa pohtia myös Schillerin runoustyyppijaottelun kautta. Naiivi ja sentimentaalinen runous ovat mutatis mutandis analogisia jaottelulle kauniin ja ylevän kokemuksen kanssa.
Taide taiteen itsensä vuoksi [jos sellaista ylipäätään voi olla olemassa] yrittää mahdotonta mahdottomalla tavalla. Se pyrkii irtaantumaan propagandistisesta taiteesta hylkäämällä kaikki tietoiset intressit ja elämään eräänlaista pyhää ja puhdasta virtuaalielämää. Tämä on tietenkin totaali itsepetos, koska kaikki inhimillinen toiminta on aina jossain muodossa ja kontekstissa sidottu intressiin. Niinpä viittauspisteetön taide taiteen itsensä vuoksi voidaan ilman suurempia hankaluuksia välineellistää nokkelan mainossuunnittelijan projekteissa merkeiksi, joihin liitetään mitä tahansa haluttua merkitystä ja intressiä, koska ko. ‘autonominen’ taidetuote itsessään ei pyri eikä pysty sisäisesti vastustamaan tai estämään ainuttakaan tulkintaa. Tässä mielessä l‘art pour l’art on paitsi vastustuskyvytöntä myös ‘vaarallista’, mikäli se halutaan valjastaa propagandistisen käytännön palvelukseen.
Zizek on aina ajan hermolla. Joskus vain ihmettelen, miten ihmeessä hän ja hänen konservatiivisempi ystävänsä Alan Badiou voivat päästä minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen kommunismista. Onko vapauden suurin uhka nykyisessä teknokapitalismissa sitä, ettei tiedosta olevansa epävapaa eläessään ‘näkymättömän’ [esim. google] kontrollin ja sääntelyn ehdoilla? Luultavasti on, mutta miten ihmeessä juuri kommunismi voisi synnyttää tunteen vapaudesta, joka on oikeasti autenttinen eikä indoktrinoitu, sillä kommunismissa [näin ainakin reaalisosialismin historia todistaa] vapautta kontrolloidaan enemmän tai vähemmän ‘näkyvästi’?
Zizek [joka ei ole anarkisti] korostaa yksilön henkilökohtaisen vapauden [*] merkitystä mielestäni varsin liberaalilla ja ehkä jopa utooppisella tavalla, vaikka pitääkin samalla juuri valtiota välttämättömänä kansalaisten oikeuksien ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta. En usko, että Badiou ymmärtää vapauden kommunismissa samalla tavalla vaan korostaa huomattavasti enemmän vapauden ideologista puoluesidonnaisuutta ja vasemmiston lähes dogmaattisesti yhtenäistä arvopohjaa, mikä Zizekillekin on tietysti olennaisen tärkeää muttei ensisijaista, koska hän siis painottaa vapautta aina ensin yksilön kautta. Vai ymmärränkö sittenkin väärin Zizekin Hegeliltä omaksuman Sittlickeit-perustaisen, positiivisen vapauden olemuksen, joka ei ole vapautta ulkoisesta pakosta [liberaali anarkismi] eikä myöskään‘vapautta’ noudattaa moraalilakia [Kantin velvollisuusetiikka] vaan vapautta toteuttaa yhteisen yhteisöllisyyden ihannetta [perhe ~ kansa ~ valtio] - mitä tämä sitten käytännössä merkitseekään: mieleen tulee väistämättä uskonnollinen yhteisö [vrt. Heideggerin käsitys autenttisuudesta [*]. Vapauskäsityksen hämäryys ja ristiriitaisuus on joka tapauksessa yksi kommunistisen ideologian suurimpia ongelmia – ikään kuin sisäänrakennettu sen ihmiskäsitykseen.
[*] Mieleen tulee väistämättä ongelmallinen ja hämärä ‘autenttinen’ vapaus; - vrt. Heidegger, jolle autenttisuuden mahdollistaa yksilöllinen paatos oman kieli- ja kulttuuriyhteisön sisällä. Sartre sen sijaan tulkitsee Heideggerin autenttisuuden pelkästään yksilön omaksi valinnaksi [‘huonoa uskoa’, siis tekopyhyyttä ja teeskentelyä vastaan asettuva individualismi], myös omaksi poliittiseksi valinnaksi [poliittinen ‘situationalismi’], kun taas Heideggerilla autenttisuus merkitsee yksilön ja yhteisön välillä vallitsevaa toiminnallista harmoniaa, joskaan ei ilman kritiikkiä. Heidegger ei siis hyväksynyt ehdottomasti natsien vaatimaa kritiikitöntä omistautumista yhteisölle ja Führerille, ei myöskään biologista rotuoppia eikä militaristista politiikkaa, vaikka halusikin alunperin lähes harhaisesti pitää kansallissosialismia ratkaisuna liberaali-demokraattisen arvopluralismin ja päättämättömyyden aiheuttamaan kulttuuriseen lamaannukseen [vrt. Carl Schmitt]. Voisi sanoa Heideggerin eläneen jonkun aikaa diktatorisen valtapolitiikan sokaisemassa utooppisessa harhassa, kuten teki aikoinaan myös Platon ennen kuin jätti politiikan epäonnistuttuaan katkerasti poliittisena neuvonantajana useampaan kertaan.
https://www.youtube.com/watch?v=9OgEMZbiWCs
Philosopher Slavoj Žižek argues that our current brand of global capitalism is quickly outgrowing democracy and that a divorce between the two is inevitable. This leads to an array of social and geopolitical concerns regarding the public commons. These problems include but are not limited to ecology, biogenetics, finance, neo-apartheid, crisis management, intellectual property rights, and personal freedom. Žižek touches on all these topics and more in this epic delivery of political and social theory.
Muun muassa näiden kahden esimerkkikappaleen vuoksi Led Zeppelin on ollut yksi rockin historian musiikillisesti monipuolisimmista ja esitysvaikutukseltaan parhaista ellei paras bändi.
https://www.youtube.com/watch?v=mdrAdcxFB9c Led Zeppelin - Babe I'm Gonna Leave You
https://www.youtube.com/watch?v=w4THXeOD-Dw Led Zeppelin-Since I've Been Loving You w/ lyrics
‘As soon as we really have something to say, we are forced to be silent.’ [Maurice Maeterlinck]
Juuri tämän ‘pakottavuuden’ kohtaan päivittäin yrittäessäni ajatella elämää ja maailmaa, enkä ymmärrä niitä, jotka vain puhua paapattavat loputtomiin, vaikkeivät he lopulta pysty muuhun kuin oman agendansa [lue egonsa] markkinointiin. Tämä kritiikki pätee lopulta myös Slavoj Zizekiin, ei ainoastaan Jukka Kemppiseen - pahimmasta some-hölötyksestä nyt puhumattakaan. The rest and the best is silence.
Ai miksikö en sitten itse vaikene jo lopullisesti? Siksi että minäkin olen yhä vielä 'pinnallinen' eli kiinni elämässä/kommunikaatiossa kuin hukkuva pelastusrenkaassa - en uskalla päästää irti, vaikka tiedän, että pelastusrengas pitää minut vain tietyn ajan pinnalla muttei pelasta.
Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?
Tämä analyysi kannattaa kuunnella. Giánis Varoufakis on oikeassa.
Eurooppalaisia puheenvuoroja - Demokraattinen Eurooppa tai postmoderni 1930-luku
http://areena.yle.fi/1-3639851
”Euroopan unionilla on edessään kaksi vaihtoehtoa: se on demokratisoitava tai se hajoaa. Jos jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu ja koko EU-hanke romahtaa, seurauksena on postmoderni 1930-luku." - Tässä ovat vaihtoehdot, jotka taloustieteilijä Giánis Varoufakis on kuluneen vuoden aikana esittänyt Euroopalle lukuisissa kirjoituksissaan ja esiintymisissään. Hannu Reime esittelee Kreikan entisen valtiovarainministerin Giánis Varoufakisin näkemyksiä.
Mitä te meiltä oikein haluatte?’ Tämä oli erään nimeltä mainitsemattoman terveysaseman apulaisylilääkärin minulle syksyllä 2014 esittämä kysymys sen jälkeen, kun hän ei havainnut verikokeissani eikä sydänfilmissäni mitään erityistä huomautettavaa. Hämmästyin kysymyksen tahdittomuutta ellei suoranaista hävyttömyyttä ja menin aika lailla sanattomaksi. Nykyään tiedän, mitä minun olisi pitänyt hänelle vastata: ‘Mitä te täällä oikein teette?’
"Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?"
Luultavasti päivastoin: he olivat onnellisempia kuin me. (Varmaan siksi, kun tiesivät vähemmän?)
Tiedosta, ymmärryksestä ja tieteestä [filosofista jaarittelua, ensimmäinen luonnos]
Nykyään tiedämme paljon enemmän ja paljon tarkempia tosiasioita maailmasta kuin 2000 vuotta sitten, mutta ymmärrämme siitä samalla paljon vähemmän kokonaisuutena kuin antiikin ihmiset.
Minulle ymmärtäminen on aina metaforis-allegorista ja intentionaalista - jopa siinä määrin, että myös klassiseen logiikkaan perustuva semantiikka [tosi-epätosi] on metaforista ymmärrystä maailman oletetuista välttämättömyyksistä.
Tietäminen päätyy yhä enemmän ja enemmän sitä kohti, miten asiat tapahtuvat – ei sitä kohti, miten asiat ovat, koska asiat eivät koskaan ole pysyvästi yhtään mitään: kaikki oleminen on ohimenevästi hetkellistä. Tietämisessä ei viime kädessä ole kyse toden ja epätoden vastakkainasettelusta vaan asioiden kuvaamisesta mahdollisimman eksaktisti niiden aktuaalisuudessa eli ‘puhtaan tulemisen tilassa’. Tieto ei silloin edusta todellisuutta [representaatio] vaan tekee sen läsnä olevaksi [performaatio]. Oikeastaan kysymyksessä ei enää ole edes tieto vaan itse tapahtuminen tapahtumisessaan.
Koska olemme mahdollisimman varmoja tiettyjen ‘itsestään selvien’ asioiden tai ilmiöiden olemassaolosta, kysymys, ei ainoastaan niiden totuudesta ja epätotuudesta vaan ylipäätään mistä tahansa niihin liitetystä merkityksestä, aiheuttaa välittömästi siirtymisen allegoriaan – siis metaforiseen: kuvainnolliseen tulkintaan, joka on jos ei suoranaista taikauskoa kuten esim. kreationismi niin vähintäänkin pragmaattis-relativistista konstruktiota [‘muotia’]. On mieletöntä kysyä esim., onko ilma, jota hengitän totta vai ei tai tiedänkö vai enkö tiedä, onko käteni, jonka nostan ylös, olemassa vai ei’, koska en voi edes intuitiivisella tasolla kuvitella tietäväni, mitä on elää ilman happea tai kättä.
Antiikin kreikkalaisilla ei siis vielä ollut meidän omaksumaamme nyt jo lähes itsestään selvänä pidettyä tieteellistä informaatioperustaa, joka on tehnyt niin monista aiemmista maailmaan liittyvistä uskomuksista pelkkiä harhakuvitelmia, mutta juuri sen vuoksi antiikin ihmiset ymmärsivät maailman kokonaisuudessaan ‘paremmin’ kuin me, jotka tiedämme, ettei maailman tapahtumisessa ole kysymys ihmisen [pääosin tiedostamattomasti] maailmaan projisoimien henkivoimien vaikutuksesta vaan mahdollisesti päämäärättömästä tapahtumisesta, joka on läsnä joka hetki, mutta jota ei voi sitoa mihinkään kielelliseen symboliikkaan, ei edes hienostuneimpaan teoreettiseen ymmärrykseen, ajautumatta ja lankeamatta metaforiseen ja siten taikauskoiseen tulkintaan.
Mutta juuri ja ainoastaan tätä, toisin kuin eksakti tieto, voi olla ymmärryksemme maailmasta – eräänlaista ‘taikauskoa’. Onko sitten mahdollista ilmaista eksaktia tietoa ei-metaforisella, ei-klassiseen logiikkaan perustuvalla kielellä? Toisin sanoen – jos ja kun inhimillinen ajattelu kielenä on aina jo metaforista, onko mahdollista tietää ‘ilman ajattelua’? Mikä voisi olla inhimillisen ajattelun vastakohta tai edes vaihtoehto sille? Olipa vastaus mikä tahansa, se on tässä tapauksessa aina väärä. On toki mahdollista, että vastaus on oikea, mutta silloin sitä ei pysty kommunikoimaan kenellekään [ei ole olemassa yksityistä kieltä]. ....... Skolastisen perinteen mukaan Jumalassa yhdistyvät ‘puhdas oleminen ja puhdas tuleminen’, ja juuri sen vuoksi suuri ‘ihanteeni’ onkin tuon yhdistymisen latinakielinen termi: actus purus, josta tein itselleni osan blogini koodimerkkisarjaa - actus purunen.
Kun Jumalassa yhdistyvät täydellinen oleminen ja täydellinen tuleminen, on Jumala tästä johtuen samalla myös täydellinen esimerkki tiedon ja ymmärryksen yhdistymisestä. Mutta ennen kuin pystymme sanomaan näin, olemme tietysti aina jo langenneet metaforaan – siis ‘taikauskoon’.
Ajattelun dialektiikka on armoton. Me ymmärrämme, koska emme tiedä, emmekä voi enää ymmärtää, koska tiedämme.
Tiedosta, ymmärryksestä ja tieteestä [filosofista jaarittelua, toinen luonnos]
osa 1
‘"Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?"
Luultavasti päivastoin: he olivat onnellisempia kuin me. (Varmaan siksi, kun tiesivät vähemmän?) - No, tuosta tässä ei varmaankaan ollut kysymys..’ * Tavallaan juuri siitä oli kysymys. Antiikin kreikkalaisille maailma ja maailmankaikkeus oli vielä käsitettävissä käsitteillä, jotka ‘ymmärrettiin’ inhimillisen kokemuksen ja intentionaalisen toiminnan puitteissa [esim. Aristoteles]. Tämä rationaliteetin eli järjen käytön muoto on luonnontieteissä tietysti hylätty jo ajat sitten, mutta hylkäämisen mukana meni sitten myös kokonaisvaltainen merkityskokemuksellinen ymmärrys todellisuudesta.
Itse asiassa Aristoteleen metafyysisestä biologismista ja empirismistä tuli modernin tieteen kehittyessä juuri sitä, mitä se perimmältään onkin: äärimmilleen rationalisoitua ja systematisoitua arkijärkeä, joka perustuu animistiseen common sense-[taika]uskoon. Poleemisesti väitän kuitenkin, että kaikki ymmärrystietomme on tällaista arkijärjen common sense-‘animismia.’ Mutta sitä en väitä, että kyse olisi jotenkin elämisemme kannalta alempiarvoisesta asiasta. Meillä kun ei ole eikä voi olla muunlaista ymmärrystä siitä, mitä elämää ja olemassaoloa koskeviin mielekkyyden ja merkityksen ongelmiin tulee.
Teen jyrkän eron tiedon ja ymmärryksen sekä havainnon ja kokemuksen välillä. Ymmärrys on aina tuttuuteen perustuvaa arkista common sense-tietoa, siten myös kulttuurisesti ja historiallisesti rajattua. Toki myös fysikaalinen tieto on historian myötä kehittyvää, mutta se on samalla kasautuvaa ja täydentyvää toisin kuin välitön ja tuttu arkinen ymmärrys.
Jos arkinen ja tuttu tieto/ymmärrys on välitöntä, niin tieteellinen tieto on aina metodisesti tarkoin määriteltyä ja teknisesti rakennettua [esim. laboratoriot]. Näin ollen tieteellinen tieto ei kerro elämismaailmaan perustuvan ymmärryksen kokemuksista vaan metodisesti konstruoiduista, mahdollisimman puhtaista havainnoista. Vai väittääkö joku tosissaan kokeneensa Higgsin bosonin nähtyään sen tietokoneen monitorilta? Ja että hänen ymmärryksensä todellisuudesta [huom. ‘todellisuudesta’] lisääntyi sen vuoksi? Tällainen, sanokaamme tiedeuskovainen, sekoittaa toisiinsa teoreettisen informaation rakentaman havainnon/tietämisen ja elämismaailmamme välittömät intuitiot. Kyse on kahdesta kategorisesti hyvin erilaisesta rationaliteetista. Merkityksellinen kokemus on mahdollinen vain elämismaailmassa, [mahdollisimman] puhdas ‘tieteellinen’ havainto sen sijaan vain laboratorio-olosuhteissa.
Tieto ei siis lisää ymmärrystä vaan pikemminkin vähentää sitä ja pienentää sen aluetta. Mahdollisimman puhdas havaintotieto lähestyy triviaalia [ruusu on ruusu on ruusu] juuri sen vuoksi, että subjektiivinen perspektiivi on pyritty siinä metodologisesti ja teknologisesti minimoimaan, muutenhan kyseessä ei olisi eksakti tieteellinen tieto vaan joki muu tiedon modus. Sen sijaan elämälle välittömän mielekkyyden antava merkityksellinen kokemus ei milloinkaan ole vain puhdas havainto, koska se mahdollistuu vain elämismaailmassa. Tietysti tiedemieskin voi sanoa, että hän koki suuren tunteen nähdessään Higgsin bosonin, mutta tällä tunteella ei ole mitään tekemistä hänen havaintonsa tieteellisyyden kanssa – enintään siihen voi liittyä esteettiseksi nimittämäämme ylevyyden tai ihan vain pelkän onnistumisen tunnetta, joka seuraa siitä, että perusteellinen tutkimustyö tuotti ennakoidun tuloksen. Jos tiedemies kuitenkin haluaa liittää havaintoonsa merkityskokemuksellisen ymmärryksen elementtejä, hän suhtautuu bosoniinsa kuin joko a] taitelija teokseensa tai b] astrologi planeettoihin[sa]. Tällaisiakin tiemiehiä väistämättä löytyy, pelkästään sen peruuttamattoman asiaintilan vuoksi, että inhimillinen ajattelu on aina jo ensisijaisesti sidoksissa elämismaailman intentionaaliseen välittömyyteen.
Toki myös kokemuksellisesti välitön ymmärrystieto [jos mikä] on itsestään selvää [triviaalia], koska se ei kyseenalaista tai ainakaan sen ei olisi mielekästä kyseenalaistaa tai edes kysyä välittömien kokemusten tiedollista todistettavuutta. On jotakuinkin mieletöntä kysyä, onko ilma jota hengitän totta vai ei, tai tiedänkö käteni olevan olemassa vai enkö tiedä. Ei ole mitään mieltä kyseenalaistaa tietoamme tietämisemme mahdollistavien perustavien asiaintilojen olemassaolosta. Voimme kyllä ja meidän kai pitääkin tutkia noita asiaintiloja, mutta silti ne yhä aina jo muodostavat perustan tietämisellemme, ja tämän vuoksi johdonmukainen skeptisismi on loogisesti kumottavissa: emme voi johdonmukaisesti epäillä asioita ellemme aina jo ensin tiedä jotain välittömästi. Voin kyllä hyväksyä episteemisen [tietämisen oikeutusta koskevan] skeptisismin johonkin rajaan saakka täysin mahdollisena, mielekkäänä ja jopa välttämättömänä reaktiona suhteessa aistihavaintoon, mutta ontologinen [olemista koskeva] eli kaikkien tietämisen kohteiden olemassaolon epäily ei ole mahdollista ainakaan sille, joka kuuluu johonkin kieliyhteisöön, ja ‘kieletön’ ihminenhän ei voi kyseenalaistaa mitään, koska hän ei voi kommunikoida mitään [ei ole olemassa yksityistä kieltä].
Se, mitä kaikkea kuuluu tietämisemme mahdollistavien asiaintilojen piiriin [semanttiseen referenssikehykseen], ja mikä on sen ontologinen status, on tietysti perin hankala filosofinen ongelma itsessään, josta voi väitellä loputtomiin. Ovatko nuo asiaintilat empiiris-psykologis-historiallisia [tottumuksia ja tapoja, tulkinnallisia käytäntöjä] vai kantilaisittain havainnon ja tiedon mahdollistavia transsendentaalisia ehtoja [aika, avaruus, ymmärryksen muodot ja kategoriat, esim. kausaliteetti]?
Tulkittiinpa referenssikehystämme miten tahansa, väitän joka tapauksessa, että lisääntyvä tieteellinen tietomme universumista ja aineesta ei lisää ymmärrystämme elämismaailmassa ja elämismaailmasta vaan päinvastoin kaventaa sen aluetta samaan tapaan kuin logiikka mahdollistuu vain eräänlaisena käsitteellis-argumentatiivisena Prokrusteen vuoteena, joka katkaisee luonnolliselta kieleltä ‘jalat ja kädet’ saadakseen sen mahtumaan teknis-metodiseen viitekehykseen [yhdenmukaiseen, universaaliin kieleen tai algoritmiin], jossa ja jolla on mahdollista määritellä ihminen ja maailma loogis-laskennallisesti eksaktimmalla tavalla. Mutta algoritmi itsessään ei ymmärrä mitään, vain mahdollisimman elävää kieltä käyttävä ihminen ymmärtää, olipa hän sitten miten taikauskoinen tahansa.
Olen tieteen ja tekniikan suhteen aika lailla samaa mieltä kuin Heidegger. Tekniikka kuten mikä tahansa muukin tulkinnallinen ‘puite’ [Gestell] sekä paljastaa että kätkee todellisuutta, mutta tekniikan suhteen on olemassa se ilmeinen vaara, että tekniikka tulee paljastaessaan todellisuutta kätkeneeksi siitä huomattavasti enemmän kuin, mitä se paljastaa, siis ‘avaa’ ja mahdollistaa. Tieteellistekninen kehitys välineenä johonkin päämäärään on aina vaarassa muuttua päämääräksi itsessään, ja juuri se merkitsee elämismaailmallisen ymmärryksen vähenemistä minun käyttämässäni kontekstissa.
En ole kuitenkaan mikään luddiitti, enkä vihaa ‘koneita’ [(virtuaalisia) informaatiojärjestelmiä], mutta tämä myöntyväisyyteni ei johdu pelkästään mukavuudenhalustani vaan pikemminkin siitä, että olen samalla sekä teknodeterministi että teknopessimisti. Emme voi tekniselle kehitykselle yhtään mitään, mutta toisaalta emme myöskään pysty teknisen kehityksen avulla ratkaisemaan tekniikan itsensä tavalla tai toisella aiheuttamia ongelmia. Me vain ajaudumme tekniikan mukana kuin ajopuut. Tekniikka on kohtalomme, eikä ymmärryksemme meitä sen seurauksilta pelasta. Toki on niitä, jotka vilpittömästi uskovat tieteen ja tekniikan innovaatioihin kuin jumalalliseen voimaan, mutta heille pitää vain yrittää ‘antaa anteeksi’, koska he eivät lopultakaan tiedä, mihin uskovat, sillä teknologian seurauksia ei yksinkertaisesti voi tietää kukaan. Pahin tieteen ja tekniikan sivuvaikutus on kuitenkin, sanottakoon se vielä kerran tähän loppuun, ymmärryksen kaventuminen ‘algoritmin tasolle’. Algoritmi on kivettynyttä ymmärrystä, kuollutta muotoa, ihmisenä olemisen loppu.
Ehkä luonnonlakeja uhmaava ihminen, maailman ja ajattelun rajoja luotaavassa, ajoittain jopa ekstaattisessa itsetietoisuudessaan, on perimmältään deterministisen evoluution ‘epäonnistunut mutaatio’, joka hybrisessä mukavuudenhalussaan yrittää korjata ja täydellistää itseään ja ympäristöään tieteellä ja tekniikalla teknistäen lopulta ympäristönsä täysin, minkä seurauksena hän näivettyy ja kuihtuu kuin liian hygieenisissä oloissa kasvanut lapsi allergisen reaktion aiheuttamaan autoimmuunisairauteen.
‘Ketä poltti unelma totuudesta, sen vei tieto harhaan. Ketä poltti unelma kauneudesta, sen vei rakkaus harhaan. Ketä poltti unelma vapaudesta, näki itsensä pirstoina käyristä peileistä.’
Seurasin netistä Senaatintorin rasismimielenosoitusta sekä vilpitöntä joskin viileää ja ‘rationaalista’ myötätuntoa kokien että über-idealistista ‘rakkausliberaalia’ hössötystä vieroksuen. Päätin käväistä samalla ‘vastapuolen’ sivustoilla ja löytyihän sieltä tuore kannanotto tapahtuneeseen ja sen uutisointiin. Olen lukenut kirjan, jota Timo Vihavainen käyttää esimerkkinään - Tom Wolfe: Turhuuksien rovio, 1987. Kyseessä on bisnesmaailman ahneutta, median leimaamisvaltaa ja ihmisten sekä oikeusjärjestelmän hätkähdyttävän raadollista tekopyhyyttä kuvaava amerikkalainen aikalaisromaani, ei mikään oikeistokonservatismin poleeminen raamattu.
Turhuuksien rovion päähenkilö ei ole väkivaltaa aatteellaan lietsova taparikollinen vaan investointipankin huippumyyntimies omine ahneuden kyllästämine hedonistisine agendoineen [sellaisenaan tietenkin perustellusti finanssikapitalismikritiikin kohde; ks. nykyisen demarin Timo Harakan arvio, joka painottaa aivan eri asioita romaanissa kuin Vihavainen], ja toivoa sopii, että romaanin lukee mahdollisimman moni rasismia vastustava liberaaliutopisti, koska se paljastaa erinomaisesti ne liberaalidemokraattisen mediamaailman ruokkimat ennakkoluulot ja poliittisjuridisen ajojahdin, joiden kohteeksi ihmiset saattavat joutua, mikäli he epäonnekseen päätyvät sananvapauden nimissä sensaatioilla rahastavan lehdistön julkisuusmyllyyn, jonka tarkoituksena on tehdä, ei ainoastaan heidän erehdyksestään ja vahingostaan [kirjan esimerkissä kuolemantuottamus], vaan koko heidän elämäntavastaan moraalisen rappion ilmentymää ja siten tuhota heidän maineensa ja uransa.
Ylisensitiivisen arvoliberaalin ei nyt tule edellä kirjoitetun perusteella tehdä tulkintaa, jonka mukaan sivullisen kuoleman aiheuttanut fasisti olisi potkaissut uhriaan Elielinaukiolla muka vahingossa tai että hänen tekonsa olisi jotenkin vähäteltävissä vaan siten, että lehdistö ja valtamedia ylipäätään tekee joistain/tietynlaisista tapahtumista täysin suhteettomia. Samanlaiset potkut tai iskut puolen yön aikaan torin laidan nakkikioskilla ovat harvoin ylittäneet uutiskynnystä puhumattakaan siitä, että niistä olisi tehty pahimman luokan ideologisia provokaatioita. Joku tolkku uutisoinnissakin pitäisi olla eikä tämän tolkun löytäminen ole suinkaan mahdotonta. Sen sijaan sosiaalista mediaa emme voi hallita juuri mitenkään, sillä Internet avasi lopullisesti sananvapauden Pandoran lippaan ja sen viisauksista/vitsauksista me jokainen saamme nyt nauttia ja kärsiä elämämme loppuun asti.
Jos kuitenkin ollaan sitä mieltä, että tekemäni huomio ja vertailu merkitsee kuin merkitseekin tässä yhteydessä natsipotkijan teon vähättelyä, alkaa keskustelu muistuttaa erääseen, 1900-luvun alkupuolen merkittävän itävaltalaisen satiirikon, Karl Krausin aforismiin sisältyvää vastustamatonta logiikkaa. ‘Hän ei tarkoita minua. Mutta hänen kykenemättömyytensä ilmaista itseään siten, että hän ei ole tarkoittanut minua, on kuitenkin hyökkäys minua vastaan.’ Näin vainoharhaisen ja kieroutuneen päättely- ja syyttelykulttuurin vallitessa rationaalisin ja liberaaleinkin keskustelu väistämättä rappeutuu juupas-eipäs-jankutukseksi, joka paljastaa, että olemme jämähtäneet siihen, mistä aloitimmekin eli ad hominem-argumentointiin.
Analyyttinen filosofia syntyi oikeastaan logistisesta ohjelmasta, joka on ongelma-alueena kapea ja hankkeena mahdoton [vaikeasti kehämäinen] siinä mielessä, että sekä Frege että Russell sisällyttivät logiikkaan paljon juuri sitä, mitä nykyisin taas kutsutaan perusmatematiikaksi. Voidaan kysyä, oliko esimerkiksi Russellin kuuluisan artikkelin [On Denoting/1905] ja Fregen esseen ‘Über Sinn und Bedeutung’ vuodelta 1892 ongelmia oikeastaan olemassa ennen logisointi-ohjelmaa ja ennen kuin ohjelman toteuttamiseksi kehitetyt loogiset analysointimenetelmät keksittiin. Tuskin oli. Kuinka vakavia voivat olla filosofiset ongelmat, jotka ovat syntyneet siitä, että uusille loogisille analysointivälineille oli keksittävä käyttöä? Analyyttinen filosofia toimii tässä kuin aseteollisuus: uusia aseita on päästävä kokeilemaan oikeassa taistelutilanteessa. Jos sellaista ei ole käytettävissä, se voidaan provosoida esiin [amerikkalaisten täsmäiskulennokit Afganistanissa, Pakistanissa ja Jemenissä]. Monet analyyttisen filosofian ongelmat ovat syntyneet siitä, että teräville analysointiaseille tarvittiin käyttöä. Jos käyttömahdollisuutta ei luontevasti ilmaantunut, sellainen keksittiin.
Pauli Pylkkö: Mielikuva ja kielikuva - ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo 2015], s. 52.
Päivän Pohjois-Korea special. ‘Creepy as hell’. Todella puistattavaa. En osaa minäkään paremmin kuvailla tätä esitystä. Veikko Lavia on näköjään kuunneltu Pohjois-Koreassakin. Missähän päin katsomoa diktaattori muuten luuraa?
https://www.youtube.com/watch?v=gSedE5sU3uc
'North Korea children playing the guitar. Creepy as hell.'
'Mikä saa ihmisen vahingoittamaan kaltaisiaan, tappamaan toisen, tekemään joukkomurhan, kiduttamaan? Miten ihmisestä tulee pahoja tekoja tekevä hirviö? Vai onko pahuus meissä kaikissa ja voisiko meistä jokainen syyllistyä hirmutekoihin tietyissä olosuhteissa? Voidaanko paha kitkeä meistä pois?
Sari Valton ohjelmassa pohditaan pahuuden ilmiötä filosofisesta, moraalisesta että lääketieteellisestä näkökulmasta. Vieraina ovat pitkän linjan filosofi Torsti Lehtinen sekä mielentilatutkimuksia tekevä oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen.'
Kannattiko yliopistoista tehdä yrityksiä? Kyllä kannatti, vastaa sijoittaja. Opiskelijalla sen sijaan on aivan toisenlainen kokemus ja käsitys asiasta.
Radiosta kuultua. Nämä eivät ole aivan sanatarkkoja sitaatteja eivätkä edusta minun mielipidettäni, mikä se sitten lieneekään. ...... Bob Dylan sai kirjallisuuden Nobel palkinnon 2016. Tätä menoa Keith Richards ja Ozzy Osborne saavat kemian Nobelin ensi vuonna.
Kirjallisuus tarvitsee Nobelin, Bob Dylan ei.
Voin hyvin ymmärtää Nobel lautakuntaa ja sen päätöstä. Kirjojen lukeminen on rankkaa puuhaa. ...... http://areena.yle.fi/1-3705892
Nationalismin juuret ovat Ranskan suuressa vallankumouksessa, sanoo toimittaja Heikki Aittokoski. Vaikka eurooppalaisella nationalismilla on huono maine, voi sen ajatella saaneen aina myös hyviä asioita. Se voi olla myös kansakuntia ja yhteisöjä koossa pitävä liima ja tervettä isänmaallisuutta, joka ei ole vihamielistä ja muita pois sulkevaa.
Aittokoski muistuttaa kuitenkin että nationalistinen ajattelu ei ole mikään luonnonlaki vaan se on ideologia joka on synnytetty tietoisesti ja tarkoituksella politiikan välineeksi.
Nationalismin huono maine on ennen kaikkea Natsi-Saksan hirveiden aatteiden ja tekojen aiheuttamaa.
Nykyinen nationalismin nousu Euroopassa johtuu siitä, että globaali maailma on monimutkainen ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Niinpä on suuri houkutus ajatella, että rajojen sulkeminen ja sisäänpäin kääntyminen ratkaisisi kaikki ongelmat.
‘Missä kulkee taiteen ja moraalin raja? Ei missään. Taiteilija on taiteilijana aina moraalisesti vaarallisella ei kenenkään maalla. Hän kokeilee hyvän tavan ja moraalin rajoja ja voi tässä mielessä paeta vastuutaan kätkeytymällä esteetikon kaapuun. Nousee esiin vanha kysymys: voimmeko esteettisessä mielessä ihailla sitä, minkä moraalisesti tuomitsemme?’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 86-87]
‘Filosofi Zlavoj Žižek on kirjoittanut länsimaisen buddhismin ja globaalin kapitalismin yhteydestä. Tutkimusten mukaan länsimaista buddhismia, mindfulness mukaanlukien, harjoittaa 80% suuryritysjohtajista. Buddhalaisuuden ytimessä on olemassaolon hauraus: mikä tahansa voi milloin tahansa muuttua. Se täsmää myös globaaliin markkinatalouteen, joka on yritysjohtajan työkenttä. Tällä kentällä mielenterveyden säilyttämiseen tarvitaan sisäistä etäisyyttä, jota meditoiminen tuo.’
Ihminen on sattuma sattumien maailmassa. Maailmalla ei ole yleistä merkitystä. Sillä ei ole muuta merkitystä kuin minkä me sille annamme, intohimomme, toimintamme kehittämisen hetkellä.
Sitaatti viestistä ystävälle. ....... En osaa sanoa mitään lohduttavaa vaikka mieli tekisi. Sanat tuntuvat tällaisissa tilanteissa niin kovin teennäisiltä ja pinnallisilta. Ehkä kyse on vain minun omasta kyvyttömyydestäni ilmaista etenkin surun, ahdistuksen ja tuskan tunnetta, joka on kuitenkin ollut koko elämäni ytimessä enoni ja isäni lähes yhtäaikaisen kuoleman jälkeen vuodesta 1968. Sen saman tunteen joudun nyt kohtaamaan konkreettisesti sinun kauttasi, vaikka toivo tässä vielä vahvasti elääkin – ja ehkä ihmiselle ei ole annettukaan mitään muuta kuin toivo, joka taipuu tosiasioitten hyväksymiseen, nöyrtymiseen ja lopulta luopumiseen.
Me ihmiset emme ole muuta kuin ajattelevia ruohonkorsia, kuten Pascal kirjoitti, ja usein tuntuu siltä, että suurin tragediamme syntyy juuri tämän tosiasian tajuamisesta. Tragedian umpikujasta pääsemiseksi on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Toista kutsun transsendenttiseen tarkoitukseen tai päämäärään kohdistuvaksi uskoksi ja toista ‘onnelliseksi tietämättömyydeksi’, sillä onnellinen tai ainakin vähemmän ahdistunut voi kai olla vain se, joka on lakannut kysymästä itseltään ja maailmalta ‘miksi’, eikä enää halua, tavoittele tai odota tulevaisuudelta oikeastaan yhtään mitään.
En tiedä, ajatteletko sinä samalla tavalla, ovathan elämänkulkumme ja osin myös luonteemme erilaisia, vaikka alkoholi niitä ehkä yhdistääkin. Eino Leinon ‘Tumma’ tekee minuun joka tapauksessa yhtä suuren vaikutuksen kuin 45 vuotta sitten.
Jos mielenrauha sinun tilanteessasi on mahdollista, niin sitä sinulle nyt toivon, edes muutaman hetken ajaksi.
Tumma
Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä ....... ....... Tuska ilmoille ajoihe: “Oi isoni, ota minutkin kera Kalman kartanoihin, kun olen maammon tumma lapsi, syntymässä säikähtänyt, näen kauhut kaikkialla, enin ihmisten elossa.”
Nousi ääni nurmen alta, sana Tuonelta samosi: “Säikkyivät isätkin ennen, toki aikansa elivät. Autio elämän aamu, Manan ilta autiompi. Pirtit on pienet Tuonelassa, maan alla kaitaiset kamarit, kuu ei loista, päiv’ ei paista, yksin istut, yksin astut, toukka seuloo seinähirttä, itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa.”
Poika Tuonelta palasi, tuli miesnä hiljaisena, istui tuttuhun tupahan; kohenti takassa tulta, talon töitä toimitteli, hymysuin hyreksi joskus sinipiioista saloilla, vellamoista veen selillä: meni merelle, metsähänkin, vei verkon, asetti ansan, niin eli ikänsä kaiken, ei iloiten eikä surren, pannen päivät päälletyksin niin tulevat kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat; päällimmäiseksi paremmat.
Hahhah. Kuka tämän sanoikin, on osoittanut tajuavansa oivallisesti median itsekritiikin puutteen ja Trumpin mediaa yhtä aikaa hyödyntävän ja kritisoivan taktiikan.
Jospa minäkin hieman ‘sometan’. Minulla on merkillinen tunne tai aavistus, jonka mukaan tämä juttu voisi tavalla tai toisella liittyä keväällä julkisesta blogimaailmasta vetäytyneeseen ‘Takkirautaan’.
‘Syyttäjä: Nuori nainen suunnitteli tappavansa ainakin 40 ihmistä kokkolalaisessa koulussa.’
‘Henkevä epäily totuuden objektiivisuudesta oli vaarassa muuttua valheen filosofiaksi. Siihen ansaan Heidegger ei langennut. Etsiessään kätkettyä totuutta, kreikkalaisten aletheiaa, hän jo nuorena piti virheellisenä Nietzschen väitettä, että totuus on eräänlainen erehdyksen laji. Hän suhtautui varauksellisesti myös amerikkalaiseen pragmatismiin.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s.167]
Slavoj Zizek on parhaimmillaan poliittisfilosofisena journalistina, pidettiinpä hänen esiintymistään sitten poseerauksena tai provokaationa. ....... Miten itse asiassa poliittinen korrektius valitsi Donald Trumpin.
Ihmiselle on annettu kaikkein suurin mahdollinen vapaus täydellisessä tietämättömyydessä elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se on kauhistuttava vapaus, jota me pakenemme henkiin, jumaliin ja metafysiikkaan, koska emme sitä ymmärrä emmekä kestä.
‘Joka kertoo Jumalan kuolleen, ei voi olla ateisti: Joka vakavissaan sanoo ‘Jumala on kuollut’ ja joka pohtii sitä koko elämänsä ajan, Nietzschen tavoin, ei ole ateisti. Niin luulevat vain ne, jotka menettelevät Jumalansa kanssa kuin taskuveitsensä kanssa. Kun se on hukkunut, se on sitten kerta kaikkiaan poissa. Mutta menettää Jumala on jotain muuta ja tämä ei vain sen takia, että Jumala ja taskuveitsi ovat sisällöllisesti erilaisia esineitä. Niin on ateismilla oma menettelytapansa, sillä monet, jotka ovat vanhentuneen uskontunnustuksen häkissä, jota he eivät vielä ole kaataneet kumoon, koska ovat joko liian mukavuudenhaluisia tai liian taitavia, ovat ateistisempia kuin suuret epäilijät. Että on pakko luopua vanhoista jumalista ja tämän luopumisen kestäminen on niiden jumalallisuuden säilyttämistä.’
[Heidegger: Der Ursprung des Kunstwerkes, 1935-36, 156]
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 625-626]
‘Dostojevskin romaani Riivaajat ja sen päähenkilön Stavroginin ja poliittisten toimijoiden, anarkistien, sosialistien ja nihilistien kuvaus on mainio analyysi poliittisten johtajien ja poliittisen karisman onttoudesta. Jopa rikollisen itsekkäät poliitikot voivat nauttia suurta kansansuosiota, ja heitä pidetään karismaattisina, vaikka jälkipolvien on vaikea ymmärtää, missä heidän karismansa on piillyt. Dostojevskin romaani on profetia 1900-luvun totalitarismien ja niiden johtajien valheellisesta poliittisesta imagosta ja näennäisestä karismasta. Se kuvaa niin tulevaa totalitarismia kuin kaikkeen ‘karismaattiseen’ poliittiseen kulttuuriin liittyvää vaaraa.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 630]
‘Toisen maailmansodan aikaiset eurooppalaiset tuskin olivat moraaliltaan sen kehnompia kuin eurooppalaiset tänään, mutta heidän toimintansa jäljet pelottavat. Postfasistisen Heideggerin analyysi modernista kulttuuritilanteesta on oikea: ihmisen kontrollista irti päässeet voimat ovat ottaneet ihmisen haltuunsa ja tehneet hänen parhaistakin aikeistaan instrumentin tuntemattoman Jumalan, jollei sitten Paholaisen, käsissä. Modernin teknologian irtipääsy selittää omalta osaltaan fasististen liikkeiden aiheuttaman katastrofin.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 644]
‘On olemassa myös sellaista uskollisuutta maaperää ja juuria kohtaan, jolla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.’ ...... ‘Jos moderni lukija on ideologisen determinismin uhri, hänen voi olla vaikea ymmärtää, että on mahdollista korostaa kotiseudun ja suvun ja heimon yhteenkuuluvuutta olematta kansallissosialisti. Se ei ole ristiriidassa Heideggerin viattomamman nationalistisen ajattelun kanssa.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s.89 ja s.454]
Väite, että yhteiskuntaluokat olisivat Nyky-Suomesta hävinneet, on pötypuhetta, sanoo kansanedustaja Anna Kontula. -Tällä puheella pyritään vain peittämään eriarvoisuutta. Kontulan mukaan yhteiskunnassa on edelleen mekanismeja, jotka tuottavat joillekin köyhyyttä ja toisille liikaa varallisuutta. -Suomalainen erikoisuus on se että meillä eliitti haluaa kutsua itseään keskiluokaksi. Työväenluokalle ominaista on se, että siihen kohdistuu paljon enemmän kontrollitoimia kuin vaikkapa keskiluokkaan. - Esimerkiksi yhden henkilön toimeentulotukihakemus saattaa olla 40 sivua pitkä. Siinä hakijalta kysytään sellaisia asioita, jotka viranomainen saisi suoraan toisilta viranomaisilta. Hakijaa siis juoksutetaan turhaan virastosta toiseen hakemaan papereita. Sen sijaan hyvätuloinen voi saada monenlaisia veroetuja ihan vain oman ilmoituksensa perusteella. Kontula ihmettelee sitä, miksi hyvätuloiseen luotetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin köyhään. - Eliitti ja keskiluokka ovat aina olleet sitä mieltä, että työväenluokkaiset ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi köyhänapua, kun siihen annetaan mahdollisuus. - Keskiluokka ei halua antaa työväenluokalle niitä vapauksia mistä se itse nauttii.
Jos minulla olisi kaikki maailman kankaat, hopea- ja kultalangoin kirjoitetut, yksi kirkas, yksi tumma, yksi yönsininen, valon, varjon, hämärän kankaat levittäisin ne jalkojesi juureen: mutta köyhänä minulla on vain unelmia; joten levitän ne jalkojesi juureen astuthan pehmeästi, sillä astut unelmilleni.
William Butler Yeats, ‘He Wishes for the Cloths of Heaven’
Sitaatti kirjasta Slavoj Zizek: Väkivalta [Nemo 2012]
Onneksi suurin osa ihmisistä ei ole ihan niin pihalla tässä asiassa kuin Leo Stranius, joka ei ymmärrä, mikä sukupuolisensitiivisyyskeskustelun perimmäinen pointti todella on. Jos oletamme, että on mahdollista saavuttaa jokin ideaalitilanne, jolloin ja jonka vallitessa ihminen kehittyessään tulee valitsemaan ja siten päättämään omasta sukupuolestaan, saamme odottaa ikuisuuden.
Mitään ‘luonnollista’ valintaa tai päätöstä sukupuolen suhteen ei ole, on vain geneettisen koodin määräämä taipumus, jota tietty kulttuurinen konteksti ja tietty persoonallinen valmius muokkaa, joskaan ei määrää. Straniuksen ‘metafyysinen’ ongelma piilee siinä, että hän todellakin näyttäisi odottavan lastensa pystyvän tekemään vapaita valintoja sukupuolensa määrittymisen suhteen. Tämä on täysin spekulatiivinen ja epärealistinen odotus: huonoa metafysiikkaa. Ihmisen valinnan vapaus on tässä asiassa [kuten kaikessa muussakin] vain suhteellista, sillä kromosomirakenne [tämä on kvantitatiivinen fakta] antaa sukupuolelle kohtuullisen pysyvät kehykset. Joitain poikkeuksia aina löytyy, mutta ne vahvistavat säännön.
Stranius haluaa kuitenkin välttää sukupuolirasismia ja ‘auttaa’ lapsiaan vapaassa valinnassa. Kysyisinkin Leolta, saivatko lapsesi alkunsa yhdynnästä vai tehtiinkö teidän perheessä keinosiemennys? Minä nimittäin oletan, että ollakseen loppuun asti johdonmukainen Stranius kieltäytyy lisääntymiseen tähtäävästä heteroseksuaalisesta yhdynnästä pelkästään sen takia, että siihen tarvitaan kaksi eri sukupuolta [sukupuolirasismiin tarvitaan aina kaksi eri sukupuolta]. Sukupuolineutraali [homoseksuaalinen?] parittelu ei tällaista erottelua tietenkään[?] tee.
Straniuksen päättely johtaakin lopulta rasismin väistämättömään kääntöpuoleen eli seksuaaliseen neutraliteettiin ad absurdum - tilanteeseen, jossa mikään valinta ei ole aidosti mahdollinen [ei ainakaan heteroseksuaalinen], koska a] jo itse valinta [joko tai], ollakseen mahdollinen, implikoi ‘rasistisen’ position [kaksi erillistä sukupuolta], mistä seuraa, että b] ‘kohtalo’, sattuma tai välttämättömyys [eikä suinkaan tahdon vapauden eli sisäisen itsemääräämisoikeuden omaava yksilö] determinoi ellei suorastaan predestinoi [ennalta määrää] valinnan ‘ulkoapäin’ ilman, että tiedostamme koko asiaa lainkaan.
Mutta eikö tämä tilanne ole käytännössä [mikäli ihmisellä siis enää siinä vaiheessa voi olla mitään tietoisuutta] vähintäänkin analoginen äärimmäisen kontrolliyhteiskunnan kanssa: orwellilainen indoktrinaatio-deprivaatio-helvetti, jonka ainut varmuus on sen semanttinen [merkityksiin ja merkityskokemuksiin liittyvä] epävarmuus ja epämääräisyys. Näin ollen anarkistinen eli subjektin metafyysiseen vapauteen perustuva äärimmäinen arvoneutraalius [teesi] johtaakin juuri päinvastaiseen eli gnostilaiseen fatalismiin [antiteesi], joka pyrkii ek-staasiin eli häivyttämään itse egon/tietoisuuden olemassaolon [synteesi], sillä ego on kaiken pahan, myös rasismia implikoivan sukupuolijaottelun, alku ja juuri – perisynti, etten sanoisi.
Miten tässä Leo nyt näin pääsi käymään? Pyrkiessäsi korostamaan yksilön ehdotonta vapaata valintaa, tulitkin lopulta, jos et aivan hävittäneeksi niin ainakin kadottaneeksi tuon vapauden. Olet de facto markkinoimassa kaaosta etkä suinkaan itsehallintaa ja intergriteettiä [autarkiaa]. Ja jos yksilö tällaisessa tilanteessa sukupuolisesti jotain muka valitsee, niin eikö hän tee sen pikemminkin ajopuun tavoin, ajautumalla johonkin sukupuoliseen situaatioon tai heitä noppaa siitä, mitä valitsee kuin päättää itsenäisesti psykofyysisestä taipumuksestaan, jonka suhteen hän on täysin varma. Ja mikä pahinta, sinun sukupuolineutraali[?] auttamisesi tai auttamatta jättämisesi vain entisestään sekoittaa seksuaalista identiteettiään etsivän mieltä. Huonoa metafysiikkaa, huonoa antropologiaa, huonoa politiikkaa.
1] Hallitus ei vieläkään ole virallisesti irrottanut Yleisradion rahoituspäätöstä budjettikehyksestä, vaikka periaatepäätös siitä on kyllä tehty. Onko Yle näin ollen pääministeri Juha Sipilän ‘panttivanki’ siihen asti, kunnes asia on virallisesti päätetty? Tällainen tilanne vaarantaa vakavasti Suomen vaikutusvaltaisimman tiedotusvälineen sananvapautta.
2] Tuleeko Juha Sipilän oikeistohallituksesta Suomen historian epäoikeudenmukaisin ja eniten sosiaalista eriarvoisuutta aiheuttava, koska sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset vaikuttavat merkittävästi eniten juuri eläkeläisten, sairaiden ja työttömien elämisen tasoon?
3] Aiheuttaako tuleva Sote-uudistus veronmaksajille enemmän menoja kuin säästöjä, koska se pirstoo terveydenhuollon toistensa kanssa kilpaileviin osiin: terveyspalveluyrityksiin, joiden perimmäinen tarkoitus on tuottaa näiden yritysten omistajille voittoa sekä ihmisten sairauksilla että tuotteistetulla käsityksellä terveydestä, ja jääkö sosiaaliturvan kehittäminen voittoa tuottamattomana toimintana pelkkien armopalojen eli käytännössä hyväntekeväisyyden varaan?
4] Leipäjonokerjäläisten määrä tulee siis tätä menoa vain lisääntymään, vaikka joku Ben Zyskowicz sen haluaisikin kieltää sosiaalipornografisen perversion muotona. Totuus on, että kerjäläisyys ‘hyvinvointiyhteiskunnassa’, kuten pornografia rakkauden biologisena ilmentymänä, kuvaa asioiden totuuden liian räikeällä tavalla juuri niiden mielestä, jotka yrittävät omien intressiensä ja tekopyhyytensä vuoksi pimittää sen, mitä tapahtuu todella.
5] Johtopäätös. Foucault’n lähes profeetallisesti hahmottelema kontrolli- ja biopolitiikka on alkanut toteutua Suomessa ennen näkemättömällä tavalla. **** http://www.kaleva.fi/jari/2016-12-01/
Satunnaisella kommentaattorilla on asiasta varma mielipide ja sen hän Sipilälle myös sähköpostitse kertoi.
‘– Nyt jumalauta oli kyllä semmonen teko sinä sairaiden, eläkeläisten ja pienituloisten tappaja, että on kyllä nyt syytä käydä siellä korvien välissä pieni keskustelu, sen mötikän, jota myös aivoiksi sanotaan, että nautitko enää Kansan luottamusta, eräs palautteenantaja kirjoitti.’
Toimiiko Antigone oikein? Paljon kritiikkiä on esitetty. Onko hän sekopäinen ja ylitunteellinen tyttö, onko hän anarkisti, onko hän ehkä terroristi? Onko hän ihailtava pyhimys vai julma heikompia kohtaan? Onko hän mies-nainen, Boudicca vai Jean d’Arc? Ajaako hän utopiaa ilman järkeviä perusteita vai onko hän suuri näkijä? Onko hän masennuksesta kärsivä nuori nainen vai oikeudentuntoinen sankaritar? Tekeekö sisar Ismene oikein, kun hän kieltäytyi auttamasta Antigonea? Sofokles antaa mahdollisuuden moniin tulkintoihin. Antigone on sekä neitsyt, joka uhraa itsensä, että nainen joka tekee itsemurhan rakkauden ja ideaaliensa vuoksi. Pääongelma on se, että Antigonen valtava rakkauden voima, Eros, ei löydä oikeaa kohdetta. Hänen on antauduttava kuoleman voimalle, Thanatokselle. ....... Sofokleen [n. 495-406 e.a.a.] tragediaa Antigone {442/41 e.a.a.] pidetään draamakirjallisuudessa täydellisenä taideteoksena. Näytelmässä toteutuvat muodon tasapaino ja klassinen idealismi samalla kun siinä esitetään inhimillisten tekojen pelottava epävarmuus, oikeiden ja väärien valintojen väistämättömät seuraukset. Goethe, Schiller, Nietzsche, Hölderlin, Hegel ja Marx näivät Antigonessa, kuten kreikkalaisessa tragediakirjallisuudessa yleensä, ihmiskunnan henkisen kehityksen huippupisteen.
Sofokles: Antigone, suomentanut Kirsti Simonsuuri [Like, 2011, s. 107-108, 95]
‘[...] Kun teen hyvän teon, en tee sitä näyttääkseni hyvältä Jumalan silmissä vaan siksi, etten voi tehdä muuta – jos toimisin toisin en voisi enää katsoa itseäni peilistä. Moraalinen teko on määritelmällisesti oman itsensä palkkio. 1700-luvulla elänyt taloustieteilijä-filosofi David Hume, itsekin uskovainen, teki tämän asian selväksi kirjoittaessaan, että ainoa tapa osoittaa todellista kunnioitusta Jumalaa kohtaan on toimia moraalisesti välittämättä tippaakaan Jumalan olemassaolosta.’
‘Saarikoski sanoo, että aiheetonta surua on raskas kantaa, käyttää siis kaunista kansanilmaisua ja puhuu itsestään. Mutta aiheettoman surun teologinen ja filosofinen nimi on ‘ahdistus’, tunne jolla ei ole kohdetta, ei tunnistettavaa syytä tai aiheuttajaa, ja joka seuraa ihmistä varjona väistyäkseen vain keinotekoisen euforian lyhyinä hetkinä. Ahdistuksen filosofiaa ja teologiaa on valaissut Sören Kierkegaard, jonka teoksia nuoren Saarikosken arvellaan lukeneen.’ [....]
‘Joka sanoo, että aiheettoman ahdistuksen täytyy olla synnynnäistä, joutuu samaan hengenvetoon ihmettelemään, miten ahdistus on parantanut lajin selviämismahdollisuuksia. Ainakin on helppo kuvitella ihmisen kanssa kilpaileva älykäs kädellislaji, joka ikuisen pirteänä ja optimistisena kohtaisi kaikki elämän vaikeudet, mäet ylös ja alas, ja jalkojen alla murenevan maan. Tuo laji, joka kiistäisi evolutiivisen ja kulttuurihistoriallisen ahdistusperiaatteen, ei tuottaisi runotta, mytologioita, uskontoja eikä filosofiaa. Se mitä pikimmin murhaisi itsevarmana kaikki kilpailijalajit.’
‘Ahdistuksen paradoksaalisuus piilee siinä, että on melkein mahdotonta kuvitella syvää taiteellista työtä tai uskonnollista kokemusta ilman ahdistusta. Vaikka se näyttää olevan kaiken viisauden välttämätön edellytys, ei juuri kukaan haluaisi sitä omalle kohdalle. Pyrkisimme varmasti viisauteen, jos pystyisimme siihen ilman ahdistusta. Samalla on myönnettävä, ettemme tunne ahdistuksen lähdettä koskaan tarpeeksi hyvin. Tuntemattomuus näyttää suorastaan kuuluvan ahdistuksen olemukseen: jos ahdistusta tunnettaisiin riittävästi, sen syytkin tunnettaisiin, eikä ahdistus olisi enää aitoa ahdistusta vaan pelkotila, jota voidaan manipuloida [esimerkiksi terapialla ja lääkkeillä].’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 225, 229, esseestä 'Saarikoski – ahdistus ja tunnustus']
‘On ehdotettu, että kivikautinen ihminen olisi ollut melkein tuollainen ahdistusperiaatteen kumoaja. Marshall Sahlinsin [1972, sivut 1-39, ensimmäinen luku ‘The original affluent society’] ja hänen seuraajansa ovat pyrkineet osoittamaan, että kivikautinen ihminen selvisi ilman raadantaa ja tuskallista ponnistusta, ja monet ovat myöhemmin nostaneet metsästäjä-keräilijän suorastaan kulttuuriseksi ihanteeksi. Lyhyt päivittäinen työaika, ei juuri vakavia ruumiin tai sielun sairauksia, ei ilmeisesti taidetta eikä varsinaista uskontoakaan. Siis ei ehkä ahdistustakaan.
Sahlinsin ihmiskäsitys ja kulttuurinäkemys on epäuskottavan optimistinen. Se perustuu valistuksenjälkeiseen työkäsitykseen, jonka mukaan työ on ennen muuta tehdastyöläisen ja maatyöläisen työ, siis kellolla mitattavissa oleva työ, jota joku ostaa ja toinen myy. Kivikautisen elämän raskaus ja ahdistus oli ehkä koko lailla muuta kuin työläisen riiston synnyttämä ahdistus, siis meidän valistuksenjälkeisen työkäsityksemme vieraantuneisuus-ahdistus, mitä voidaan jossakin määrin mitata kellolla ja rahalla. Sakari Pälsi kertoo tshuktshien seremoniallisesta murhatraditiosta, jonka mukaan perheen vanhimman pohjan oli surmattava vanha isänsä tämän niin vaatiessa [Pälsi, 1929, sivut 85-86]. Ilmeisesti metsästäjä-keräilijät joutuivat joskus surmaamaan vanhukset, vakavasti loukkaantuneet tai sairastuneet yhteisön jäsenet, kaikki synnynnäisesti vammaiset, ja ylipäätään ne, jotka eivät pysty liikkumaan ja toimimaan heimon elämänmuodon edellyttämällä tavalla. Kaikki vaihtoehdot, niin heimolle kuin uhrillekin, ovat surmaamista pahempia. Ehkä tämä edustaa kivikautista ahdistusta.
Jos kivikautinen ihminen todellakin oli iloisen onnellinen Sahlinsin hahmottelemalla tavalla, miksi ihmeessä hän asettui paikoilleen viljelemään maata, organisoi armeijamaisesti heimon alueiden aseellisen puolustamisen ja lopulta perusti institutionalisoituja uskontoja. Jotakin oli ihminen paitsi, ja jo se riitti ahdistuksen alkumuodon synnyttämiseen. Ehkä kivikautinen ihminen ahdistui, kun joutui surmaamaan sairaita ja vanhoja perheenjäseniä. Ehkä hän ahdistui ihmetellessään tärkeän riistaeläimen kannan romahdusta tai säähäiriötä, joka tuhoaa keräilijän satotoiveet. Ehkä häntä ahdisti hämärä toive turvallisemmasta tulevaisuudesta. Ehkä hän ahdistui, koska ei mielestään saanut riittävän vakuuttavaa selitystä olemassaololleen. Kierkegaardin mukaan jo lapsi on pysyvän ahdistuksen kourissa, koska on joka hetki kehittymässä joksikin muuksi kuin mitä jo on, ja tästä syystä sekä kaipaa että pelkää tulevaisuuttaan.’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 226-227, esseestä ‘Saarikoski – ahdistus ja tunnustus’]
‘Synnynnäisen ahdistuksen teologinen vastine on perisynti. Perisynnin idea on dialektiikassaan auttamattoman gnostishenkinen, sillä perisyntiin tuomitun ei ole helppo pitää Jumalaansa aivan kunniallisena tuomarina. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole virallisesti luopunut perisyntiopista, vaikka peruskoulun opetussuunnitelma melko avoimesti kieltää opin pätevyyden. Perisyntiopin pääpiirteet löytyvät Lutherin laatimasta tunnustuskirjasta, jonka nimi on Schmalkadenin opinkohdat [Luther 1537]. Aatamin seksuaalisesta uteliaisuudesta kiivastuneena Jumala erotti ihmisen hyvyyspiiristään ja syöksi Aatamista polveutuvan ihmiskunnan pysyvään syntitilaan. Näin se mitä nyt kutsumme ‘seksuaaliseksi vietiksi’, mutta jota ehkä pitäisi kutsua ‘seksuaaliseksi vaistoksi’, ja sen kiihottama liiallinen uteliaisuus ja mielikuvituksen liito – kauniimmin sanottuna tiedonhalu – on alun alkaenkin leimattu synnin lähteeksi, voimaksi, joka vieroittaa ihmisen Jumalasta, mutta samalla tekee hänestä vapauden määrän ja tietojen laadun suhteen jossakin määrin Jumalan kaltaisen. Miksi Jumala kiivastui ihmisen seksuaalisuudesta? Seksuaalinen vaisto houkutteli ihmisen kiistämään Jumalan sinänsä perustelemattoman auktoriteetin ja epäilemään vaikuttimia, jotka johtivat Jumalaa tiedon pimittämiseen ja salaamiseen, ja nousemalla Jumalaansa vastaan ihminen kasvatti ratkaisevasti jumalankaltaisuuttaan.
Jumalan auktoriteetin mureneminen alkoi siitä, että ihminen ei ollut tyytyväinen syihin ja perusteluihin, joilla Jumala selitti ihmisen olemassaoloa. Kun päästiin uuteen liittoon asti, oli ihminen saavuttanut jo melkein tasavertaisen neuvotteluaseman Jumalaan nähden. Lopulta nöyryytetyn Jumalan oli tunnustettava rakastavansa ja tarvitsevansa ihmistä. Jumalan oli pitkin hampain tunnustettava, että kaipasi ihmisen kuolevaisuutta ja ihmiseksi naamioituneena hän astui alas maailmaan kokeakseen sen.’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 227-228, esseestä ‘Saarikoski – ahdistus ja tunnustus’]
Onko Ruben Stiller saanut potkut vai eronnut? Kumpikin vaihtoehto on uusi merkki syvästä korruptiosta Yleisradion johdossa. ....... ‘Toimittaja Ruben Stiller ei vielä tällä viikolla palaa Pressiklubi-televisio-ohjelman juontajaksi. Yleisradion ohjelmatietojen mukaan tämäniltaisen ohjelman [16.12] juontaa toimittaja Sanna Ukkola.
Ukkola juonsi myös viimeviikkoisen Pressiklubin sen jälkeen, kun ohjelman vakituinen juontaja Ruben Stiller jäi sairauslomalle. Stiller on ollut näkyvästi esillä viimeaikaisessa Yleisradio-uutisoinnissa, kun hän vastusti Ylen johdon määräystä olla käsittelemättä pääministeri Juha Sipilää ja tämän suvun Terrafame-yhteyksiä Pressiklubissa.
‘Omat silmäni aukesivat, kun osallistuin taloustoimittajana ekonomistien jatkokurssille parikymmentä vuotta sitten. Kurssilla tutustuimme valtiovarainministeriön tietokonemalliin, johon voi syöttää lähtötietoja ja ennustaa niiden avulla kansantalouden kehitystä. Mallin käyttäjä valtiovarainministeriössä muisteli yhdessä erään työministeriön virkamiehen kanssa, kuinka he olivat saaneet 1980-luvun lopulla tehtäväksi ennustaa työllisyystilanteen 90-luvun puolivälissä. Malli kertoi, että silloin vallitsee suurtyöttömyys.
Tämä hämmästytti kovin virkamiehiä, sillä he olivat odottaneet, että ennuste kertoo työvoimapulasta. Niinpä he muokkasivat sisään syötettyjä tietoja, kunnes malli alkoi ennustaa työvoimapulaa.
Kokemus muistui mieleen, kun lehtijutussa kerrottiin tämän tietokonemallin kehittyneemmästä seuraajasta nimeltä Kooma. Sillä valtiovarainministeriön virkamiehet nykyisin laskevat esimerkiksi, paljonko uusia työpaikkoja kilpailukykysopimus synnyttää.’ .... Ote Heidi Hammarstenin kolumnista: Voiko numeroilla johtaa ihmisiä?
“Taiteen hyvinvointivaikutuksista – eli kyynisesti ilmaistuna sen hyödyllisyydestä – puhuminen olisi ollut Flaubertille lopullinen todiste siitä, että moukkamaiset porvarit ovat päättäneet tuhota sivilisaatiomme. Irvokkaimpina hän olisi pitänyt niitä, jotka väittävät kirjallisuuden lisäävän onnellisuutta. ‘Kolme onnen edellytystä ovat typeryys, itsekkyys ja hyvä terveys, mutta ilman typeryyttä ei kahdesta muustakaan ole iloa’, Flaubert sanoi. Porvareissa ruumiillistui aivan erityslaatuinen typeryys, joten oli ymmärrettävää, että he haaveilivat onnesta silloin kun eivät haaveilleet rahasta. Sivistyneen ihmisen kuului vihata moista onnellisuusjahtia sydämensä pohjasta.”
Lisää Joulun sanomaa. Kristiina Halkolan ‘Kohtaaminen’ Elaine Brownin alkuperäisenä esityksenä The Meeting.
https://www.youtube.com/watch?v=cHy_-YBtq-E
The Meeting, Elaine Brown
Yes he turned and be walked Past the eyes of my life And he nodded and sang without sound And his face had the look Of a man who knew strife And a feeling familiarly came around I said man Where have you been for all these years Man where were you when I sought you Man do you know me as I know you Man am I coming through And he spoke in a voice That was centuries old And be smiled in a way that was strange And his full lips of night Spoke about our people's plight And a feeling familiarly came around I said man Where have you been for all these years Man where were you when I sought you Man do you know me as I know you Man am I coming through And we sat and we talked About freedom and things And he told me about what he dreamed But I knew of that dream Long before he had spoke And a feeling familiarly came around I said man Where have you been for all these years Man where were you when I sought you Man do you know me as I know you Man am I coming through Man am I coming through * https://en.wikipedia.org/wiki/Elaine_Brown
Joulupäivän lahja pääministeri Juha Sipilälle ja suuryritysten rahavaltaa eli finanssikapitalismia edistävälle oikeistohallituksellemme.
http://areena.yle.fi/1-3319316
(USA, 2015) Noam Chomsky, eräs aikamme älyköistä, ruotii amerikkalaisen unelman romahduksen syitä. Niitä ovat mm. demokratiaa nakertava eriarvoisuus sekä rahan ja vallan keskittyminen.
The Fugs is a rock/protopunk group formed in the 1960's. This song is featured on their debut album "The Fugs First Album". Most recently the song can be heard during the end credits on the movie "Burn after Reading" by the Coen brothers.
Lyrics: Who can kill a general in his bed? Overthrow dictators if they're red? Fucking-a man! CIA Man!
Who can buy a government so cheap? Change a cabinet without a squeak. Fucking-a man! CIA Man!
Who can train guerillas by the dozens? Send them out to kill their untrained cousins? Fucking-a man! CIA Man!
Who can get a budget that's so great? Who will be the 51st state? Who has got the secrets as Service? The one that makes the other service nervous? Fucking-a man! CIA Man!
Who can take the sugar from it's sack, Pour in LSD and put it back? Fucking-a man! CIA Man!
Who can mine the harbors a' Nicaragua? Out hit all the hitman of Chicagua. Fucking-a man! CIA Man!
Who can be so overtly covert? Sometimes even covertly overt. Fucking-a man! CIA Man!
Whos the agency well known to God? The one that copped his staff and copped his rod? Fucking-a man! CIA Man! Fucking-a man! CIA Man! Fucking-a man! CIA Man! CIA Man! CIA Man! CIA Man! CIA Man! CIA Man! C I A *** https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fugs
Monday, nothing Tuesday, nothing Wednesday and Thursday nothing
Friday, for a change a little more nothing Saturday once more nothing
Sunday nothing Monday nothing Tuesday and Wednesday nothing Thursday, for a change a little more nothing Friday once more nothing
Montik gornisht, Dinstik Gornisht Midwoch an Donnerstik gornisht Fritik, far a noveneh gornisht pikveleh Shabas nach a mool gornisht
Lunes nada Martes nada Miercoles y Jueves nada Viernes, por cambia un poco mas nada Sabado otra vez nada
January nothing February nothing March and April nothing May and June a lot more nothing July nothing
'29 nothing '32 nothing '39, '45 nothing 1965 a whole lot of nothing 1966 nothing
reading nothing writing nothing even arithmetic nothing geography, philosophy, history, nothing social anthropology a lot of nothing
oh, Village Voice nothing New Yorker nothing Sing Out and Folkways nothing Harry Smith and Allen Ginsberg nothing, nothing, nothing
poetry nothing music nothing painting and dancing nothing The world's great books a great set of nothing Audy and Foudy nothing
fucking nothing sucking nothing flesh and sex nothing Church and Times Square all a lot of nothing nothing, nothing, nothing
Stevenson nothing Humphrey nothing Averell Harriman nothing John Stuart Mill nil, nil Franklin Delano nothing
Karlos Marx nothing Engels nothing Bakunin and Kropotkin nothing Leon Trotsky lots of nothing Stalin less than nothing
nothing nothing nothing nothing lots and lots of nothing nothing nothing nothing nothing nothing lots of it nothing! Not a God damn thing *** https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fugs_First_Album ..... Hector- Ei mittään [Työttömän arkiviisu]
01. Intro 02. Lover Man 03. Getting My Heart Back Together Again 04. I Don't Live Today 05. Foxy Lady 06. Bleeding Heart 07. Fire 08. Little Wing 09. Voodoo Child (Slight Return) 10. Room Full Of Mirrors 11. Purple Haze 12. Wild Thing
Haluatko ymmärtää esimerkiksi sitä, minkälaisen kulttuurisen ja hallinnollisen perinteen ilmentymää ja seurausta on nykyinen Vladimir Putinin Venäjä. Tästä kirjasta löytyvät myös Venäjän kehityksen alkuperäiset lähtökohdat.
Hyvää uutta elettävää vuotta, Vastapainon jäsen! Heti vuoden alkuun Vastapaino on kahden tapahtuman tiimoilta Helsingissä.
Aina ajankohtainen vapaus on teemana tämän vuoden Tieteen päivillä. Päivät järjestetään Helsingissä keskiviikosta sunnuntaihin 11.–15.1. Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Vastapaino kirjoineen on mukana päivillä, meidät löytää päärakennuksen aulasta. Tervetuloa kirjapöydän ääreen!
Taloustieteen tutkija, kirjailija Christer Lindholm ja filosofi Thomas Wallgren keskustelevat kansallismielisestä populismista talouspolitiikassa Antikvariaatti Sofiassa (Vuorikatu 5, Helsinki) torstaina 19.1. klo 18.30 alkaen. Keskustelun pohjana on Lindholmin kirja Viis taloudesta! 5 myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin. ....... Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton myötä kansallismielinen populismi on lyönyt itsensä läpi myös talouspolitiikassa - ja vieläpä kahdessa maassa, jotka ovat pitkään olleet kansainvälisen vapaakaupan edelläkävijöitä. Myöhemmin tänä keväänä Ranskakin voi saada äärikansallismielisen presidentin, jonka talouspoliittinen agenda on voimakkaasti sekä EU- että globalisaationvastainen. Kansallismielisen populismin nousua voi nähdä vastareaktiona talouspolitiikan pitkään jatkuneeseen vaihtoehdottomuuteen, joka on heikentänyt demokratiaa ja lisännyt äänestäjien tyytymättömyyttä vanhoihin valtapuolueisiin. Kansallismielinen populismi uhkaa kuitenkin viedä meidät ojasta allikkoon, ja siksi olisi kiireesti löydettävä vaihtoehto niin nykyiselle globalisaatiolle kuin kansallismielisten ajamalle protektionismillekin.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!
Edelliseen kommenttiin sisältyi viesti ja kutsu Vastapainolta. Juuri tästä on kyse. Kommentoin ja määrittelen asiaa myös omin sanoin.
Populismi on kohtalokas ‘lääke’ yritettäessä parantaa globaalin kapitalistisen talouden seurauksia: arvonihilismiä ja eriarvoistumista. Itse asiassa populismi-infektio on globaalin kapitalismin synnyttämä autoimmuunisairaus, joka pyrkiessään nationalistisen paatoksen ja protektionismin avulla säilyttämään ja ylläpitämään ‘yhteiskuntasolun/kansallisen organismin’ autonomian ja identiteetin, ilmentää samanlaista poliittista ruttoa, johon Eurooppa sairastui 1930-luvulla ja jonka seuraukset liiankin hyvin tiedämme. Globaali kapitalismi kalvaa salakavalasti maata demokraattisen legitimaation alta tehdessään etenkin finanssimarkkinoiden toimivuuteen vedoten maailmasta pelkästään suuryritysten pelikentän ja siten kaikista ihmisistä toisiaan vastaan kilpailevia pelureita, joiden ainoa identiteetti on hankkia elämässään yletöntä rahallista voittoa. Tätä kehitystä vastaan on asetetuttava mutta ei nationalistisen populismin uskonnollistyyppisen hämäryyden ja sekavan argumentaation paatoksella [‘virallisilla’ uskonnoilla on kyllä oma legitiimi roolinsa yhteiskunnissa] vaan perusoikeuksiin ja perustuslakiin vedoten silläkin uhalla, että vapaan markkinatalouden bisneslobbarit syyttävät meitä perustuslakifundamentalismista [ovatko bisneslobbarit sitten ‘perustuslakianarkisteja’]. Mutta parempi on demokratian, tasa-arvon ja todellisen vapauden nimissä olla mieluummin perustuslakifundamentalisti kuin kasvottoman finanssibisneksen helvetinkonetta pyörittävä investointipankkiiri tai epämääräisiin uskonnollistyyppisiin tunteisiin vetoava übernationalisti, joka kuvittelee, että voimme palata 1930-luvun lintukotoon tai vielä kauemmas historiaan nurkkakuntaisen argraari-yhteisön asukeiksi. Nyt on jälleen kerran tullut maltillisen liberalismin, harkitun identiteettipolitiikan [ehkä jopa ‘vapaan’ konservatismin] näytönpaikka. Globalisaatio on ‘pelastettava’ vapaan markkinatalouden arvonihilismiltä ja nationalistiselta protektionismilta, jotka molemmat pitävät parlamentaarista demokratiaa a] kontrolloimattoman finanssipelin ja/tai b] lähes patologiseen kunniantunteeseen perustuvan vallantahdon esteenä [*]. Tämä on ja on aina ollut vasemmistolaisen politiikan perimmäinen tehtävä.
[*] Oikeistolainen politiikka pyrkii aina hämärtämään ja estämään taloudellisen voiton ja yhteisöllisen arvon/arvostuksen välillä vallitsevan sisäisen ristiriidan avaamista ja paljastumista. Tämän vuoksi se rakentuu kaksinaismoraalille samassa mielessä kuin 1900-luvun alun oikeistofennomaaninen politiikka pyrki Suomen itsenäisyyttä tavoitellessaan enemmän tai vähemmän uskottelemaan työväestölle, että myös se tulisi ikään kuin automaattisesti vapautumaan ja itsenäistymään Suomen valtion itsenäistyessä. Todellisuudessa fennomaaniporvaristo ajoi vain oman sosiaalisen asemansa säilyttämistä ja turvaamista. Sitä samaa tekevät Kokoomus ja Perussuomalaiset nykyajan Suomessa, joskin on vaikea ymmärtää, mitä perussuomalaisuus lopulta oikein puolustaa. Vaikka Kokoomus painottaa vapaan markkinatalouden globaalia universaalisuutta myös arvojen moninaisuuden [ = arvojen hämärtymisen] suhteen ja Perussuomalaiset sen sijaan muukalaisuuden ulossulkevaa kontrolloitua partikularismia [‘aitojen’ arvojen säilyttämistä], ne eivät ole eri mieltä kansainvälisten finanssimarkkinoitten kaikkivoipaisuudesta. Niinpä Perussuomalaisten retoriikka duunarien puolueena on pelkkää puoluedemagogista populismia, jolle löytyy sukulaisia tämän hetken autoritaarisesta oikeistokonservatismista. Autoritaaris-konservatiivinen ratkaisu johtaa kuitenkin demokratiaa väheksyvään hallintoon, olipa sitten kyseessä suuryritysmalli tai nationalistinen 'uskonto'. Kumpikin vaihtoehto on vastenmielinen vasemmistolaiselle demokraatille.
Tässä yksi parhaimmista kuulemistani Kalle Haatasen haastatteluohjelmista. Tiina Arppe käsittelee vaikeaa aihetta erinomaisen kiinnostavasti ja selkeästi. Esimerkki. Fasismi ei ole pelkkä taloudellisten syy-seuraussuhteitten tulos [Polanyi] vaan myös ja ennen kaikkea lumovoimainen, uskonnonkaltainen rituaalijärjestelmä [Bataille].
http://areena.yle.fi/1-3874521
Kalle Haatanen: Uskonto ja väkivalta
Sosiologian dosentti Tiina Arppe on pohtinut nykyajan väkivaltaa sosiologian isän Émile Durkheimin uskontokäsityksiä ja ranskalaista aatehistoriaa vasten. Ranskalaiset filosofit ovat jo 1800-luvulta lähtien pohtineet paljon uskonnon ja väkivallan suhdetta. Ovatko uskonnot jo pohjimmiltaan väkivaltaisia vai antaako uskonto vain tekosyyn tehdä veritekoja vallan saamiseksi? Onko moneen uskontoon liittyvä uhriajattelu myös nykyisen väkivallan taustalla?
‘Mikä takaa, ettei oikeusvaltiota lakkauteta uudelleen, jos se lakkautettaisiin väliaikaisesti, kun talonpojat vastustavat yhteismailleen tunkeutuvia eliittejä? Ja kun se lakkautetaan seuraavan kerran, mikä estää kruunua ja aatelistoa ottamasta takaisin sen, minkä kauppiaat, liikemiehet ja maa-aateli ovat saavuttaneet kuluneen puolen vuosisadan mittaan? Itse asiassa kun se lakkautetaan seuraavan kerran, kenties koko moniarvoisuuteen johtanut prosessi romahtaa, koska kapea alainen intressien joukko nousee valtaan laajan liittoutuman kustannuksella. Poliittinen järjestelmä ei ota tätä riskiä. Tästä syystä moniarvoisuus ja siitä seurannut oikeusvaltio ovat olleet brittiläisten poliittisten instituutioiden pysyviä piirteitä. Ja myöhemmin nähdään, että kun moniarvoisuus ja oikeusvaltio vakiintuivat, syntyi kysyntää yhä suuremmalle moniarvoisuudelle ja laajemmalle poliittiseen prosessiin osallistumiselle.’
Daren Acemoglu, James A. Robinson: ‘Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty’, s. 299.
‘Windy: Kaija Saariahon musiikkiin niin kuin muuhunkin elämää synnyttävään kuulunee toteamus: Ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja sitten sitä haluaa aina.’
Tämä kommentti löytyy Yle Klassisen ikkunasta. Kunpa se olisikin totta. Wagneriin se minun kohdallani jossain määrin kyllä pätee, mutta Saariahosta en todellakaan voi sanoa samaa. Ehkä en ole riittävässä määrin yrittänyt kuunnella Saariahoa kärsivällisesti ja keskittyen. Wagneria kuuntelevat saavat yleensä ‘työvoiton’ hänen ‘metelistään’ ja alkavat tajuta ensin yksittäisiä melodioita ja nyansseja ja näiden oivallusten jälkeen he alkavat ymmärtää Wagnerin oopperoiden kontrapunktista koherenssia ja arkkitehtonista valtavuutta. Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista. Ehkä näin käy lopulta myös Saariahon äärimmäiseen modernismiin syventyessä.
Mitä Suomen[kin] politiikassa nykyään todella tapahtuu?
http://areena.yle.fi/1-3880450
Kalle Haatanen
Suomalaisen politiikan retoriikka
Suomen nykyisen hallituksen politiikan retoriikassa huomiota herättää syyllisten etsiminen, sanoo tutkijatohtori Jouni Tilli. Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Jouni Tilli on analysoinut hallituksen puheita uusimmassa kirjassaan ”Miten puhumme kun puhumme politiikkaa?” Pääministeri Juha Sipilän puheessa syntipukkeja ovat palkansaajat ja tulonsiirtojen varassa elävät ja heidän täytyy nyt kärsiä, että kansakunta pelastuu. Sen sijaan työnantajilta ja yrityksiltä vaaditaan vain vähän eli ripaus isänmaallisuutta. Hallituksen retoriikassa valtiosta tehdään jähmeä, kömpelö ja typerä toimija, joka ei osaa ketterästi reagoida ajan vaatimuksiin. Hallituksen puheessa valtio on se, joka estää kansakunnan nousun. -Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että Juha Sipilä on rakentanut toiminnastaan sellaista kuvaa, että hän suuressa armossaan laskeutuu Kempeleestä panemaan Suomen asiat kuntoon. Tillin mukaan Sipilä on rakentanut ajatusmallia, että yritysosaaminen pätevöittää kaikkeen. Hallituksen koulutuspoliittisessa puheessakin on Tillin mielestä ollut vahvasti syyllistävä kaiku. Esimerkiksi yliopistojen suhteen on käytetty voimakasta vastakkainasettelua. Luonnontieteitä ja muita soveltavia tieteitä kannattaa tukea mutta humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat kansakunnan elättejä.
1 Inklusiiviset taloudelliset ja poliittiset kierteet eivät synny itsestään. Usein ne ovat tulos taloudellista kasvua ja poliittista muutosta vastustavien eliittien ja olemassa olevien eliittien taloudelliseen ja poliittiseen valtaan pyrkivien merkittävästä kiistasta. Inklusiiviset instituutiot syntyvät ratkaisevissa tienhaaroissa, kuten Englannin mainiossa vallankumouksessa tai Jamestownin siirtokunnan perustamisessa Pohjois-Amerikassa, kun eri tekijöiden sarja heikentää eliittien otetta vallasta ja luo kannustimia moniarvoisen yhteiskunnan muodostamiseksi. Poliittisen kiistan tulos ei ole koskaan varma, ja vaikka jälkiviisaina pitäisimme monia historiallisia tapahtumia väistämättöminä, historian polku on kontingentti. Siitä huolimatta vakiintuneilla inklusiivisilla taloudellisilla ja poliittisilla instituutioilla on taipumus luoda hyvä kierre, positiivisen palautteen prosessi, joka kasvattaa näiden instituutioiden säilymisen ja jopa laajentumisen todennäköisyyttä.
Hyvä kierre vaikuttaa useilla mekanismeilla. Ensinnäkin moniarvoisten instituutioiden logiikan ansiosta diktaattorin, hallintoon kuuluvan ryhmittymän tai jopa hyvää tarkoittavan presidentin on vaikea kaapata valtaa kuten Franklin Roosevelt huomasi yrittäessään poistaa korkeimman oikeuden hänen vallalleen asettamat rajoitukset, tai kuten Sir Robert Walpole huomasi yrittäessään vastaavaa mustalain kattavalla valvonnalla. Kummassakin tapauksessa vallan keskittäminen entisestään yksilön tai pienen ryhmän käsiin olisi alkanut heikentää moniarvoisten poliittisten instituutioiden perustaa, ja moniarvoisuuden todellinen mitta on nimenomaan sen kyky vastustaa tällaisia pyrkimyksiä. Moniarvoisuus korostaa myös oikeusvaltion käsitettä, periaatetta, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, mikä on luonnollisesti mahdotonta yksinvaltaisessa monarkiassa. oikeusvaltio puolestaan tarkoittaa, että yksi ryhmä ei yksinkertaisesti voi käyttää lakia toisen ryhmän oikeuksien loukkaamiseen. Lisäksi oikeusvaltion periaate avaa ovet laajemmalle poliittiseen prosessiin osallistumiselle ja suuremmalle inklusiivisuudelle, sillä se tuo vahvasti esiin ajatuksen, että kansalaisten tulee olla yhdenvertaiset ei vain lain vaan myös poliittisen järjestelmän edessä. Tämä oli yksi periaatteista, joiden ansiosta brittiläisen poliittisen järjestelmän oli koko 1800-luvun vaikea vastustaa vahvoja vaatimuksia laajemmasta demokratiasta, ja se johti asteittain kaikkien aikuisten äänioikeuteen.
Daren Acemoglu, James A. Robinson: ‘Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty’, s. 321-322.
738 comments:
«Oldest ‹Older 201 – 400 of 738 Newer› Newest»‘Tai ehkä on helpompi kysyä, että mitä (yhta tai useampaa) filosofista kirjaa suosittelisit kaikille luettavaksi?’
Albert Camus’n Putoaminen. Se on sopivan lyhyt jokaisen luettavaksi, mutta myös ‘sopivan ongelmallinen' juttu miehestä, joka traagisen sattuman kautta alkaa tajuta 'hyveellisen' elämänsä perustuneen moraaliseen itsepetokseen. Dostojevskilainen tyyppi, etten sanoisi.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fall_%28Camus_novel%29
Kun luin aikoinaan Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen Kirjoituksia kellarista olin lopullisesti myyty mies Dostojevskin suhteen. Kirjoituksia kellarista on Dostojevskin ratkaiseva askel psykologisen ja filosofisen romaanin suuntaan ja näin jälkeenpäin tarkastellen sitä voi pitää ehkä parhaana ‘johdatuksena’ eksistentialismiin. Kellariloukon miehen sisäinen problematiikka ennakoi Raskolnikovin 'ylevää' moraalinihilismiä.
Minulle Kellariloukon mies tuo itsetilityksissään mieleen 'piinakopissaan' elävän 'katumuksentekijätuomari' Jean-Babtiste Clamencen Albert Camus’n Putoamisessa. Itse paholainen kadehtisi näiden miesten [toivotonta] yritystä päästä oman saatanallisen ylpeytensä herraksi [perfektionistisen itsekritiikin paradoksi].
https://en.wikipedia.org/wiki/Notes_from_Underground
Tuntuuko sinustakin siltä, että sinua on petetty? Oikein tunnettu. Elämä on huijausta, alusta loppuun saakka. Älä siis usko ainakaan evoluutioon.
‘A man can be himself only so long as he is alone, and if he does not love solitude, he will not love freedom, for it is only when he is alone that he is really free.’
Arthur Schopenhauer
Tommi Uschanov Kalle Haatasen haastateltavana kirjastaan Hätä on tarpeen: Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015.
http://areena.yle.fi/1-3190958
.......
Pessimisti on ihminen, joka on joutunut elämään optimistin kanssa [Elbert Hubbard.]
Markkinaliberalismin kannattaja väittää, että ihminen on rationaalinen valitsija. Miksi mainoksien avulla sitten yritetään myydä tuotteita useimmiten lähes tiedostamattomiin haluihin ja tunteisiin [seksuaalisuus, narsismi, turhamaisuus sekä erottautumisen tai samaistumisen tarve] kuin johdonmukaiseen ja pitkäjännitteiseen harkintaan eli järkeen vetoamalla [mahdollisimman asiallinen informaatio]?
Vastaus. Sen vuoksi, koska markkinaliberaali tietoisesti valehtelee uskovansa kaikkien ihmisten olevan rationaalisia valitsijoita. Hän kyllä sisimmässään tietää, etteivät ihmiset ole sellaisia. Itseään hän kuitenkin pitää rationaalisena. Niinpä kapitalismin ytimessä piilee aina tekopyhyys, valhe ja huijaus sekä karkeimmissa että hienostuneimmissa muodossaan [vrt. Aristoteleen ‘pienisieluisuus’].
Mutta. Kaupankäynti eri muodoissaan on tietysti välttämättömyys, jota ilman ihmiset eivät voi elää. Näin ollen jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana tahtomattaan jossain vaiheessa sekä huijarin että huijattavan rooliin. Kukaan ei ole tässä asiassa viaton. Vasta kuolema vapauttaa meidät moraalisesta itsepetoksesta. Perisyntiä on perusteltu mielestäni epäuskottavammallakin argumentilla.
Onkohan tämä K-kaupan, S-kaupan vai Lidl'n mainos? Harvinaisen hyvä. Tuottaja tosin kärsii jälleen kerran halpuutuksesta.
'Meillä ei kiskota munista'.
‘Silloin oikeusvaltio on kusessa, kun poliisilta menee pidätyskyky.’ [Petteri Koljonen]
Onko Petteri Koljonen Ruukinmatruunan oikea nimi?
‘Vanhat miehet ovat vaarallisia, heille on yhdentekevää, miten maailman käy.’ [Bernard Shaw]
‘Ylpeää ihmistä pystyvät haavoittamaan vain ne, joita hän rakastaa.’ [Dorothy Quentin]
Yksi vastaus minulla oli, mutta se ei sopinut kysymykseen. [Seinäkirjoitus]
Rauno tämä oli mielenkiintoinen ja innostava!
https://youtu.be/joRmf5pkN2E
Kiinnostavalta vaikuttaa. Kiitos vain linkistä. Palaan asiaan jossain vaiheessa, mikäli jaksan.
[jatkoa edelliseen kommenttiin]
Pihlströmiltä samaa vanhaa filosofista huttua, joka ei johda yhtään mihinkään, jos sen nyt ylipäätään on tarkoitus mihinkään johtaa. Nylen psykologisesti paljon kiinnostavampi. Saarikiveltä aiheeseen hyvin sopivia kysymyksiä ja sujuvaa juontoa. Kuuntelijan kommentti apofaattisesta teologiasta tämän session parasta antia. Miten puhua Jumalasta eli sanoa sanomaton? Olemalla hiljaa? Sopii minulle.
Älä ole hiljaa Rauno. Tämäkin nuorekas mies pitää ääntä yhä edelleen.
Jumalasta en tiedä, mutta eivät ne herrat minulle tärkeitä asioita aikaisemminkaan ole kertoneet, kuhan fuulaavat.
'Herrat'? - - Ainakaan nuo youtube-videon herrat ei fuulaa. Ne vain puhuu sen, minkä ne tietää tai uskoo eli uskoo tietävänsä muttei välttämättä tiedä tai myönnä uskovansa.
Juu, juu, mutta en minäkään paljoa tiedä, luotan pakotetustikin sanottuhin.En sentään kaikkeen.
Ratkaisu kaikkiin ongelmiin löytyy Kurahaaran veljeksiltä.
https://www.youtube.com/watch?v=kWshiq3k1JM
Kurahaaran veljekset on aina ollut suosikeitani. Veljekset pitävät kurahaaran perinteitä ja kaikkinaisia traditioita hienosti pystyssä. Jumalallisuudesta sitävastoin mieleeni tulee Mahalia.Lord, don´t move the mountain.. "Ans olla vuoren paikallaan."
Uskontoa vai katsomustietoa? Mainio keskustelu Sari Valton ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Etenkin Arno Kotro osoittaa jälleen olevansa selväjärkisimpiä ja fiksuimpia henkilöitä, mitä tulee näkemykseen elämänkatsomustiedon ja uskontojen yhteisopetuksen pedagogisesti pätevästä järjestämisestä.
‘Uskontotieto’ ei oppiaineena voi korvata uskontoa eikä elämänkatsomustietoa vaan se tulee pikemminkin latistamaan molempien, etenkin elämänkatsomustiedon, opetuksen pelkäksi uskonto-fakta-triviaksi. Tämä palvelee huonosti niin tunnustuksellisen uskonnon- kuin filosofiaan ja psykologiaan kytkeytyvän elämänkatsomusopetuksen järjestämistä.
Elämänkatsomustieto-aineen tulisi antaa valmiuksia oman identiteetin etsimiseen ja rakenta/u/miseen, joten opetuksellisesti siinä on kyse pedagogisen [kasvatuksellisen, ohjaavan] ja didaktisen [tiedollisen, teknisen] lähtökohdan integraatiosta. Tässä mielessä elämänkatsomustietoa voi pitää eräänlaisena lukiotason kognitiiviset valmiudet saavuttaneiden ‘kasvatuskurssina’.
Kärjistäen sanottuna: 1] Tunnustuksellisessa opetuksessa opetetaan/opitaan uskoa ilmentävien dogmien merkitys, soveltaminen ja käyttö, 2] tiedollisessa opetuksessa omaksutaan pelkkä eri uskontojen, aatteiden ja eettisten ongelmien fakta-matriisi tai –luettelo. Elämänkatsomuksen omakohtaisen pohtimisen heräämiseen ja kannustamiseen oman identiteetin kannalta ei tällaisessa opetuksessa edes pyritä. Ensimainitussa elämänkatsomuksen pohtimista ei ‘enää’ tarvita, koska ratkaisut esimerkiksi arvokysymyksiin [mm. eutanasia, abortti] on jo annettu, ja jälkimmäisessä riittää kun käydään robottimaisesti läpi eri aatteiden ja eettisten ongelmien peruslinjaukset.
Edellä kuvattu tilanne on didaktisesti ja pedagogisesti vähintäänkin ristiriitainen. Ei siis ihme, että Arno Kotro vastustaa uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä uskontotieto-nimikkeen alle. Siinä ei olisi kysymys mistään katsomuksen pohdinnasta eikä oikeastaan edes opettamisesta vaan joko/sekä annetun uskon tai/että annetun tosiasia-aineiston esittelemisestä, ikään kuin uskontotiedon opettaja olisi esittelevä virkamies ja outo pedagoginen hybridi: tunnustuksellinen tohtori Jekyll ja tunnustukseton Mr. Hyde samassa persoonassa.
Vai löytyykö ‘uskontotieto’ nimiseen opetussuunnitelmaharhailuun sittenkin ratkaisu keskustelun toisesta osapuolesta eli uskontotietoa kannattavasta Mikko Taristosta, joka on paitsi elämänkatsomustiedon myös uskonnon opettaja, vaikka onkin julkisesti ateisti? Uskontojen tuntemisen merkitystä elämänkatsomustiedon ja ylipäätään kulttuurin ymmärtämisen alueella korostava, mutta silti paljon laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kytköksiä opetukseensa sisällyttävä elämänkatsomustiedon ja psykologian opettaja Kotro [myös ateisti] lohkaisi laittamattomasti, että tilanteen näin ollen, hänen, varmistaakseen media-draaman kaaren huipentuman käydyssä keskustelussa, pitäisi kai elämänkatsomustiedon jatkuvuuden puolustajana kääntyä nyt ateistista uskovaiseksi.
No, Kotro tässä asiassa kuitenkin on oikeassa. Pelkkä uskontotieto latistaa ja kutistaa elämänkatsomusopetuksen sisällön eikä palvele tunnustuksellistakaan opetusta kovin hyvin. Tariston ‘pedagoginen optimismi’ ei riitä pitämään elämänkatsomustiedon opetuksen tasoa korkealla uudistetussa opetussuunnitelmassa, mutta mitään muutakaan ei hänen uskontotietoa puolustavista perusteluistaan oikein jää käteen.
http://areena.yle.fi/1-3210249
Kapitalismi ja etenkin finanssikapitalismi on modernin aikakauden tragedia ja helvetinkone.
http://areena.yle.fi/1-3234628
Tuulenpieksäntää
osa 1
Minun aavistukseni on, että pakolaiskysymys ajaa Euroopan totaaliin kriisiin sen vuoksi, että EU:n perimmäisenä tarkoituksena on/oli luoda turvallisuusympäristö, joka yhdistää, ja samalla minimoi, paikallis-kansalliset intressit kapitalistisen globalisaatiokehityksen eli mahdollisimman vapaan markkinatalouden ja etenkin finanssispekuloinnin välineeksi.
Massiivinen pakolaisuus horjuttaa kansallisten identiteettien yhtenäisyyttä ja luo halpatyövoimareservin pääoman käyttöön. Konservatiivis-nationalistinen oikeisto ei voi hyväksyä ainakaan ensin mainittua ja kokee sen uhkaavan sisäistä ja ulkoista ‘tasapainoaan’. Sen sijaan liberaalille oikeistolle [esim. A. Stubb] isänmaa on pelkkä poliittisen opportunismin väline, klishee, jota toistellaan kuin tyhjää mantraa, ja jonka substanssi löytyy pikemminkin pörssikursseista kuin kansallisista arvoista.
Eri maiden kansallisten oikeistojen ja ylipäätään konservatiivien kannatus kasvaa tällä hetkellä jatkuvasti. Vasemmisto sen sijaan on tässä tilanteessa jotakuinkin eksyksissä, koska sen maahanmuuttoa ideologisin perustein puolustava liberaali eettinen universalismi on de facto kaventamassa sen poliittisia ja ammattiliittoihin sitoutuneita edunvalvontapyrkimyksiä: maahanmuuttajat kun tekevät sekä työnantajan iloksi että omaksi ja esim. koko suomalaisen yhteiskunnan hyödyksi [?] töitä halvemmalla kuin valtion ‘viralliset’ kansalaiset.
Pelkästään asetelma oikeistokonservatismi – vasemmistoliberalismi, ilman maahanmuuttajiakin, riittää aiheuttamaan vaikeita kiistoja EU: ssa, puhumattakaan nyt siitä, että globaali kapitalismi on ajautumassa finanssispekulatiivisen helvetinkoneensa kiihdyttämänä kohti olemassaolonsa suurinta katastrofia mm. verosuunnittelun ja veroparatiisien eli yksityisen pääoman kasautumisen seurauksena. Jos ja kun suuryritykset kiertävät veroja yhä tehokkaammin [laillisesti, sic], yhteiskuntien sosiaalinen eriarvoisuus kärjistyy kärjistymistään. Tällainen suurjännite on ollut yksi kahden maailmansodan perimmäisistä katalysaattoreista.
osa 2
Pakolaisuus on lähes kaikkiin muutoksiin sopeutuvalle kapitalismille yhtä aikaa sekä positiivinen mahdollisuus että uhka. Mahdollisuus se on lisääntyvän ja alistuvan halpatyövoiman osalta, mutta uhka, mikäli se tulee hajottamaan kansallisvaltioiden sisäistä yhtenäisyyttä ja siten koko EU:n turvallisuuspoliittista vakautta, joka on vapaan markkinatalouden toiminnan perimmäinen edellytys.
Viime kädessä kyse on pääoman pyrkimyksestä vallata kaikessa tuotannossa markkinajohtajuus – projekti, joka ilmentää vapaan markkinatalouden sisäistä ristiriitaa ehkä kaikkein konkreettisimmin. Jotta tämä tämä projekti ‘onnistuisi’, se ajautuu jatkuvasti kumoamaan itsensä ja aiheuttaa finanssikriisin toisensa perään. Kapitalismin [kuten ehkä kaiken evoluution] ytimessä on kontrafinaalinen paradoksi: sokea pyrkimys laajentua, kunnes tapahtuu väistämätön romahdus [tunnetaan taloustieteessä nimellä markkinakupla ja evoluutiobiologiassa nimellä populaatiota ylläpitävän ympäristön kantokyvyn ylittyminen].
Tasapuolisuuden nimissä ja poliittisen realismin hengessä on lisättävä, että kontrafinaalisuus pätee myös kommunismiin. Mutta jos kapitalismi on eräänlainen jatkuva formulakisa, joka päät/t/yy seinään, koska kaasupoljin juuttui pohjaan, niin kommunismissa sen sijaan näytellään vapaus- ja demokratia-nimistä pysähtynyttä tragikomediaa. Kommunismi alkaa emansipaatio-anarkismista ja päätyy paranoidiseen korruptioon. Kommunismi kaventaa radikaalisti ihmisoikeuksia ja sanavapautta, ainakin sellaisia vapauksia ja oikeuksia, jotka me täällä Suomessakin olemme länsieurooppalaisen kulttuuriperinnön [mm. parlamentaarinen demokratia] vaikutuksesta omaksuneet.
Ehkä epäilymme kommunistisen järjestelmän legitimaatio-ongelmista hellittäisi, jos omaksuisimme ‘itämaisemman’ subjekti[ttomuus]käsityksen? Tällaista muutosta ei kuitenkaan voi vaatimalla vaatia, se vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen ja varsin pitkän ajan kuluessa [esim. 2000 vuotta].
osa 3
Mutta jälleen toisin päin kääntäen ja kysyen: mitä merkitystä on sananvapaudella maailmassa, jota hallitsevat yhä harvalukuisemmiksi käyvät, toistensa kanssa kilpailevat veroparatiisi[-monopolit], joita demokraattinen poliittinen järjestelmä ei pysty lainsäädännöllään kontrolloimaan – pikemminkin päinvastoin, koska nykyiset verosuunnittelun ja finanssispekuloinnin keinot ja tavat on legitimoitu nimenomaan parlamentaarisesti?
Miksi demokraattisessa parlamentarismissa voidaan sallia verosuunnittelun ja veronkierron/veropetoksen välisen juridisen rajan hämärtyminen siinä määrin kuin nykyään vapaassa markkinataloudessa tapahtuu? Jos ja kun tällainen toiminta sallitaan, stubbilais-thatcheriläisten on eettisesti kestämätöntä ellei peräti hävytöntä valittaa mistään kestävyysvajeesta.
Verojen ‘laillinen’ kiertäminen on suuryrityksille aivan liian helppoa, ja valtavat rahamäärät - siis sadat miljoonat eurot, jotka esim. Suomen valtio tällä tavoin vuosittain menettää ovat osaltaan aiheuttamassa valtion velan kasvua. Jos suuryritykset maksaisivat veronsa asianmukaisesti, ei Suomen nykyhallituksen SSS-miesten tarvitsisi leikata tukia opetuksesta ja sosiaalituista. Mutta koska verosuunnittelu [lue veronkierto] on paitsi maan tapa myös maailman tapa, mitään ei näytä olevan tehtävissä. Tavallinen kansalainen on voimaton, koska hänen eduskuntaan äänestämänsä edustajat eivät pysty vaikuttamaan asiaan eivätkä välttämättä edes halua toimia aktiivisesti verosuunnittelun/-kierron ehkäisemiseksi. Thatcher-Stubbin eufemismit harmaan talouden suitsimisesta isänmaan edun nimissä kuittaan valheiksi ja poliittiseksi paskapuheeksi.
.......
Asian näin ollen ja sitä tästä perspektiivistä katsoen on pakko myöntää, että kuka tahansa demokraattinen ja ‘kohtuullisen’ liberaali puolueeton humanisti ja/tai skeptikko on perimmäisessä kantaa ottamattomuudessaan pelkkä tuulenpieksäjä eli tyhjänpuhuja – siis pikemminkin osa edellä mainittua ongelmaa kuin osa sen ratkaisua. Näin sanoessani tarkoitan myös itseäni, en ainoastaan vaikkapa kaikkien jaarittelijoiden kruunaamatonta kuningasta eli Michel de Montaignea ja hänen perinteensä monineuvoista jatkajaa Jukka Kemppistä.
Katastrofia odotellen, rr
Puhelu
http://areena.yle.fi/1-2909074
That’s life.
http://areena.yle.fi/1-3237633
Miten ja kuinka paljon kansainvälinen oikeus määrittää EU:n pakolaiskriisin ratkaisuja. Pitäisikö kansainvälisiä sopimuksia uudistaa ja jos, niin miten. Maija Elonheimon keskustelukaverina ‘Brysselin koneessa’ on tällä kertaa kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.
Miten voi niin vähään sisältyä niin paljon? Yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan tämä laulu on kauneinta ja koskettavinta koskaan kuulemaani musiikkia. Kaukana kylän laidalla lumihangessa paljasjaloin kampiliiraansa veivaava yksinäinen ja unohdettu vanha ukko on se, mitä inhimillisestä elämästä jää lopulta jäljelle.
*
https://www.youtube.com/watch?v=sIIS-UgixGE
Der Leiermann, 24th Lieder from Die Winterreise, Music by Franz Schubert to a poem by Wilhelm Müller, performed by Dietrich Fischer-Dieskau (baritone) and Alfred Brendel (pianist).
......
https://www.youtube.com/watch?v=pze4NxCOjg0Schubert
Der Leiermann - Thomas Quasthoff / Daniel Barenboim
*
https://en.wikipedia.org/wiki/Winterreise
https://croor.wordpress.com/2012/03/06/der-leiermann/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kampiliira
https://fi.wikipedia.org/wiki/Posetiivi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Winterreise
Kiitos kortista. Eilen tuli. Mirò on merkillinen ja kiehtova. Niin – mitä ei näe, kun näkee? Koska ihmisellä on valmius nähdä nimenomaan jotain pikemminkin kuin jotain muuta tai ei-mitään, hän näkee vain sen, mitä näkee. Ei ole mahdollista nähdä jotain samalla, kun näkee jotain muuta. Vai pitäisikö sanoa, että siitä, minkä näkee, jotain jää väistämättä näkemättä, koska se ei hahmotu ymmärryksessä. - - Havaita kokea, ymmärtää, selittää. Mitä eroa näillä käsitteillä käytännössä lopulta on? Minun mielestäni hyvin vähän, mutta jos mitään eroa niiden välillä ei tehdä, mikään merkityksellinen kommunikaatio ei ole mahdollista. Havainnon ja kokemisen ymmärtäminen edellyttää käsitteellisen eron tekemistä, mikä tietysti rajoittaa itse kokemisen ulottuvuutta [jos sanan ‘kokemus’ käyttö nyt ylipäätään on mahdollista tai mielekästä ilman ajattelua], mutta tällaista on tietoisuuden dialektiikka. Ymmärtääksemme meidän on luotava kokemukselle rajat ja ne syntyvät vain käsitteellisen eron tekemisen kautta. Hinta, joka kokemusta ja havaintoa tarkentavasta ymmärryksestä, tietämisestä ja kielellisestä kommunikaatiosta [ajattelun mahdollistavana dialektisena erontekona] maksetaan, ostetaan väistämättä kokemisen välittömyyden, syvyyden ja kokonaisuuden kustannuksella. Mutta onko merkityksellinen kommunikaatio sitten mahdollinen jollain muulla tavalla? Vastaan kysymykseen kysymyksellä. Mikä on inhimillisen ajattelun vastakohta tai jokin [muka] ei-ajateltavissa oleva mutta silti ‘käyttökelpoinen’ vaihtoehto’? Fantasia, meditaatio? Fantasia on mielikuvituksen [kokemuksen] rajattomuutta, meditaatio [kokemuksen] hiljaisuutta, mutta voiko pelkästään niiden avulla kommunikoida? Eikö kommunikaatio kielellisinä merkityksinä mahdollistu lopulta vain yhteisten ja yleisten [kieliopillisten] sääntöjen puitteissa? Säännöt eivät kuitenkaan ole johdettavissa suoraan kokemuksesta itsestään vaan ne ovat tietoisuuden eli inhimillisen ajattelun eli käsitteellisen järjen eli symbolisten funktioiden ‘asettumista’ niin sanotusti rakenneyhtäläiseen suhteeseen kokemuksen kanssa. Mutta tässäkin kohtaa kysymme, luoko pikemminkin ihmisjärki tuon rakenneyhtäläisyyden vai onko se kokemuksen itsensä ominaisuus. Emme kuitenkaan saa emmekä tule saamaan lopullista vastausta tällaiseen kysymykseen, koska ei ole olemassa rajakohtaa, jonka toisella puolella on kieli ja toisella puolella kokemus. Näin päädymme joko 1] kysymysten loputtomaan ketjuun, 2] kehäpäättelyyn tai 3] uskomme jonkin auktoriteetin [uskonnollinen, kulttuurinen, tieteellinen] legitimoiman vastauksen totuuteen. Auktoriteettiin vetoaminen on kehäpäättelyn logiikan psykologinen muoto, jonka pyrkimyksenä on pysäyttää kysymisen regressio. Ongelmana ei ole se, ettemme saisi vastauksia esittämäämme kysymykseen. Vastauksia saamme nimittäin aivan liikaa voidaksemme tietää, mikä on oikea vastaus. Ongelmana on alunperin se, että ylipäätään kysyimme ja kysymme. Ehkä ainakin miksi-kysymykset pitäisi näin ollen kieltää tykkänään – ?
Tästä löytyy parempaa poliittista analyysia kuin eduskunnan kyselytunnilta. Tohtori Raimo ja pomoportaan polttopallo.
http://areena.yle.fi/1-3291700?autoplay=true
Onko bisneksellä moraalia?
Volkswagen ja päästöt, Nokian renkaat ja testihuijaukset. Talous ja moraali – ovatko ne kuin tuli ja vesi? Nykymaailmassa talouden kieli on korostuneessa asemassa. Johtaako se moraalikeskustelun köyhtymiseen? Aiheen äärellä ovat taloudesta ja moraalista kirjan toimittaneet tohtori Sari Kivistö ja professori Sami Pihlström sekä maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
http://areena.yle.fi/1-3269164
Huipputekniikan avulla hengissä pysyvän huippufyysikko Stephen Hawkingin mielestä ihmislajin pitäisi kehittää sellaista avaruusteknologiaa, jolla se pystyy pakenemaan juuri teknologisen kehityksen väistämättömänä ‘sivuvaikutuksena’ seuraavaa maapallon tuhoutumista ihmisen kannalta asumiskelvottomaksi. Entäs sitten, kun tämä uusi uljas teknologiamme tuhoaa myös uuden pakopaikkamme olosuhteet asuinkelvottomiksi? Pako jatkuu – ja jatkuu – aina uuden ja kehittyneemmän teknologian avulla. Loputtomiin. Tämä on desperadon logiikkaa. Mutta koska kaikki evoluutio patoamattomassa ekspansiivisuudessaan näyttää eri muodoissaan päätyvän tuhoutumiseen, emme voi tilanteelle mitään, koska me – sattumasta syntyneet - emme ole poikkeuksia evoluutiossa. Me vain jatkamme kuin kerran liikkeeseen sysätty lumipallo, josta on kehkeytynyt lumivyöry, kunnes hajoamme omaan mahdottomuuteemme. Teknologia ei meitä pelasta vaan itse asiassa sinetöi näennäisesti nerokkaan lajimme tuhoutumisen.
Keksimisellä ei ole logiikkaa, ei edes sattuman logiikkaa, jos sellaista nyt ylipäätään voi olla olemassa, mikäli logiikka ymmärretään säännöksi [ehdoksi], joka mahdollistaa pätevän päättelyn. Säännöissä ei ole poikkeuksia kuin sääntöjen ehdoilla; sattuma sen sijaan rikkoo ennakoimattomasti vallitsevan säännön, eihän se muuten olisi sattuma. Näin ollen nerokas idea on ikään kuin ajatusvirhe, jota ei voi johtaa mistään ja josta ei johdonmukaisesti päättelemällä voi johtaa uutta ainutkertaista ideaa [‘sattumaa’]. Suurin osa ajattelustamme on aiempien nerokkaiden ajatusten uudelleen muotoilua ja sovellutusta, myös teknologiassa. Maailmassa on siis esitetty hyvin vähän todella nerokkaita ideoita - ilmeisesti myös sen vuoksi, että maailma kaikessa monimuotoisuudessaan on äärimmäisen yksinkertainen prosessi. Oikeastaan maailman/elämän voi oivaltaa [jos ylipäätään oivaltaa, mikä on jo toinen juttu] ‘enintään’ yhden ainoan kerran, minkä jälkeen siitä ei ole enää mitään uutta sanottavaa. Niin tai näin: ‘rest is silence, let it be’ [Hamlet].
......
Lahjakas osuu maaliin, johon muut eivät osu. Nero osuu maaliin, jota muut eivät näe. [Schopenhauer]
Tämä on sitä ihtiään. Kyllä lähtee ja nytkyy.
https://www.youtube.com/watch?v=pKHWiFPnuek
Wilko Johnson/Roger Daltrey - Going Back Home [full album]
*
https://en.wikipedia.org/wiki/Going_Back_Home_%28Wilko_Johnson_and_Roger_Daltrey_album%29
Usko tai älä usko, mutta tätä [ainakin sen kahta ensimmäistä kappaletta] kuuntelin joskus -80-luvun lopulla melkein joka päivä. Chrissie Hynde ja The Pretenders.
https://www.youtube.com/watch?v=z_mR-SQsJ9A
Pretenders - Learning To Crawl (Full Album) 1984
.....
https://en.wikipedia.org/wiki/Learning_to_Crawl
https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Pretenders
Jos harmonia tai harmonian progressio poistetaan on mahdotonta johtaa melodioita loogisesti mistään. Toisin sanoen melodia voi tarkoittaa silloin mitä tahansa ja kuulostaa miltä tahansa, mistä seuraa ettei ole väliä sillä, onko soittaessa intentoitu ‘melodia’ hälyä ja/tai sekava kudos äänimassaa: pelkkä kuuloaistin antama vaikutelma riittää tekemään ko. aistimuksesta ns. musiikkia. Eikö free-jazz [osittain myös intialainen musiikki] ole juuri tätä: melodialla ei ole kytköstä harmoniaan vaan pelkästään rytmiin – jos aina siihenkään. Mikä siis tekee musiikista musiikkia? Pelkkä äänien sarjasta/ketjusta aistittu/koettu mielihyväkö? Vai jokin ‘loogisemman intuition’ tasolla johdettu rakenne? Onko vain jonkinlaiseen harmoniseen keskukseen perustuva musiikki palautettavissa rakenteeseen tai muotoon [ja päinvastoin], kun taas erilaisten tällaista ‘keskusta karttavien’ ääniketjujen ‘legitimaatio’ palautuu aistikokemuksen ‘ei-mihinkään’.
Legitimaatio on tässä tapauksessa jonkinlaista ironiaa tai paradoksi, koska ei ole olemassa itse itsensä legitimoivaa nautintoa. Legitimaatiolla ei ole oikeastaan mitään ‘muuta’ tekemistä aistien kanssa kuin se, että aistikokemuksesta saadusta intuitiosta voi puhua ainoastaan käsitteellisenä hahmona tai rakenteena, jollaisia aistikokemuksessa itsessään ei ole.
Tällainen on yhdellä tavalla esitettynä tietoisuuden paradoksi. Skolastiikassa se johdettiin alunperin jo Aristoteleen muotoilemana yksityiskäsitteiden [yksilöoliot, havaittu aistittava maailma] ja yleiskäsitteiden [rationaalisesti päätelty ikuisten ideoiden maailma, universaali järki] väliseksi eroksi. Sitä ei kyennyt Aristoteles ratkaisemaan tyydyttävästi, eivät skolastikot eikä kukaan muukaan. Emme myöskään me – ainakaan inhimillisestä ajattelusta eli tietoisuudesta käsin.
Yleiskäsitteisiin uskova universalisti elää järjen itseriittoisessa valtakunnassa, joka ei välttämättä kosketa ainuttakaan yksilöoliota. Silti sosiaalisesti konstruoituihin ei-välttämättömiin yksilökäsitteisiin luottava nominalisti ei hänkään kykene ajattelemaan [ainakaan loogisen koherenssin, ristiriidattomuuden ja tähän tarvittavan johdonmukaisuuden säilyttäen] ilman vähintäänkin yhtä yleiskäsitettä – ‘samankaltaisuus’, kun taas ne, jotka yrittävät ‘ratkaista’ tietoisuuden ongelman kielellisen tietoisuuden ulkopuolelta käsin, keskittyvät olemaan kysymättä yhtään mitään. Mutta se, joka yrittää päästä eroon tietoisuudesta, päätyy eroon myös kaikesta [ymmärrettävästä] kommunikaatiosta ja siten muista ihmisistä ja koko häntä ympäröivästä yhteiskunnasta. Onnistuessaan hän ikään kuin katoaa itse maalaamaansa maisemaan, kuten tuo kiinalainen taitelija-mystikko. Mutta tietenkin tässä on kyse ‘vain’ metaforasta, kielikuvasta. Todellisuudessa ihminen ei pysty pakenemaan tietoisuutta muualle kuin uniinsa tai kuolemaan – jos sinnekään.
Oletko kuunnellut Sarasvuota?
En ole enää pitkään aikaan kuunnellut Sarasvuota, enkä aio kuunnella. Jos joku yrittää julkisesti uskotella meille olevansa nyttemmin hyvä ja positiivinen ihminen, vaikka onkin tehnyt aiemmin pahoja asioita, ja että olisi ihan kiva, jos me muutkin olisimme positiivisia ja hyviä eli parantaisimme nöyrästi [?] huonot tapamme kuten hän, niin mistä tässä oikein kysymys, mitä se lopulta sanojastaan kertoo? Minulle Sarasvuo on sisimmältään omahyväinen, ylemmyydentuntoinen – joskus jopa röyhkeä, laskelmoiva ja omaa egoaan mainostava kyyninen medianarsisti, joka lobbarin ja konsultin tavoin markkinoi miellyttäviä, houkuttelevia eli sopivan tyhjiä kliseitä, ikään kuin ne ihan oikeasti koskettaisivat sinua ja minua henkilökohtaisesti, ikään kuin me kaikki olisimme samassa veneessä – hänen veneessään. No, ainakaan minä en ole siinä veneessä. Minulla kun on ihan oma vene, jota en kuitenkaan markkinoi kenellekään; - ei suinkaan sen vuoksi, että se on hieman rapistunut ja vuotava paatti vaan siksi, että sillä nyt vain ei tehdä bisnestä, ei vaikka sen voisi kunnostaa moraalisen ‘survival-matkan’ rahantekovälineeksi. En tee bisnestä omilla hyveilläni [tai paheillani]. En myy itseäni. Moraalinen integriteetti ylipäätään ei ole kauppatavaraa vaan jotain yksinomaan itsessään arvokasta ja jollekin ihmiselle henkilökohtaisesti kuuluvaa eikä mitään pörssikursseilla mitattavaa ja tuotteistettua. No, ilmeisesti olen pudonnut nyky-yhteiskunnan kelkasta lopullisesti ja hyvä niin. Goodbye. Joskus ihan rehellinen ‘looserius’ eli rahan riivaamasta massakulttuurista irtautuminen on moraalisesti arvokkaampaa kuin kaikki tämä huoraamiseen rinnastettava markkinointivouhotus, jonka väitetään olevan paras tie nautintoon eli onneen. Mutta nautinnolla on hyvin vähän tekemistä onnen kanssa, mikäli onni ymmärretään pääosin mielen tyyneydeksi ja mielen rauhaksi. Muun muassa tämän vuoksi Jari Sarasvuo on ja pysyy pelkästään positiivisen ajattelun kauppalopona, jolle tärkeintä on elämysbisnes. Kaikki tuo hänen pseudoautenttinen ja pseudosyvällinen jaarittelunsa valmistaa meitä tekemään hänen kanssaan ‘kunnon kaupat’ – siis ostamaan häneltä hänen itsensä ‘valmistaman’ idean. Sarasvuo myy itseään, kuten niin moni muukin nykymaailmassa, jossa tämänkaltainen huoraamisen laji on kuulemma paras tapa saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa - toisin sanoen rahaa = nautintoa = onnea. - Hm. - Tuliko siis aluperin avoimeen ja rehelliseen tiedonvälitykseen uskoneesta ja siihen pyrkineestä mutta sittemmin läpeensä korruptoituneesta ja vallanhimoisesta citizen Kane’sta onnellinen ihminen? Jos tuli, niin silloin maailman onnellisin ihminen on samalla maailman yksinäisin ihminen. Se saattaa kyllä pitää paikkansa, mutta aivan eri syistä ja motiiveista johtuen kuin kansalainen Kane’n tapauksessa.
Jari Sarasvuon, tuon lipevästi sanasumua suoltavan konsulttikäärmeen, sijaan lukekaa ja kuunnelkaa mieluummin Tommi Melenderiä. Hänen ajatuksistaan löytyy stoalaiseen tapaan kestävää ja tasapainoista viisautta eikä mitään medianarsistista jeesustelua, johon myös valistusevolutiivisen totuussanoman äänekäs älykkötorvi Tuomas Enbuske banaalin ja faktan mauttomasti toisiinsa sekoittavassa informaatioviihteessään jatkuvasti sortuu.
Paitsi että kommenttini on yksipuolinen ja lähes vihamielinen, voidaan huomata, etten todellakaan ole kuunnellut Jari Sarasvuota pitkiin aikoihin. Ehkä hänen juttunsa ovat muuttuneet vuosien mittaan hieman aidommalla tavalla rehellisiksi. Minun kuulemani Sarasvuo sen sijaan oli äänessä pelkästään oman esillä olemisen tarpeensa, ei niinkään mahdollisesti pätevien oivallustensa vuoksi.
Oma yhteiskuntakritiikkini taitaa kiteytyä suurelta osin tämän kirjan ennakoimaan visioon: Guy Debord ja Spektaakkelin yhteiskunta. Sen verran paljon vihaan mainossaastetta, jollaiseksi koko informaatioteknologinen kulutusmaailmamme on nykyään muuttunut. Situationistina en itseäni silti pidä. Mutta eipä tainnut situationismi onnistua itse situationisteiltakaan. Kulutuskapitalismia kun ei pääse pakoon eikä sen kritisoimisesta näytä olevan juuri mitään hyötyä.
On syytä huomata, että Debord lähestyi myöhemmällä iällään tematiikkaa, jonka Debordista innostunut Jean Baudrillard sittemmin toi esiin simulaationa ja simulacrumina. Debordin Spektaakkelin yhteiskunta on toteutunut lähes kirjaimellisesti, eikä ole liioiteltua väittää, että etenkin Debord ja Baudrillard [osaltaan myös Umberto Eco] tavallaan ennakoivat nykyisin niin ‘muodikkaan’ informaatiosodankäynnin mediateoreettisen perustan. Voisi jopa sanoa, että koko nykyinen nettimaailmamme eri muodoissaan on yhtä ja samaa indoktrinoivien informaatiosisältöjen välillä käytävää ideologista taistelua hegemoniasta [vrt. Gramsci, Althusser, Zizek].
......
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Society_of_the_Spectacle
https://en.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord
https://fi.wikipedia.org/wiki/Guy_Debord
https://en.wikipedia.org/wiki/Spectacle_%28critical_theory%29
http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/nayn-siis-olen-olemassa/
.....
http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2007-1/paatos10708.html
....
https://en.wikipedia.org/wiki/Jean_Baudrillard
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Baudrillard
.....
https://fi.wikipedia.org/wiki/Infosota
....
https://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Gramsci#Hegemony
https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Althusser#Ideological_state_apparatuses
Legitimaatiosta
[osa 1]
Verotusneuvos Markku Hirvosen mielestä Nordean ‘ylin johto on omaksunut järjestäytyneen rikollisuuden periaatteen, jonka mukaan, jos joudut kiinni, älä tunnusta mitään, kiistä kaikki’ [Ylen Aamu-TV 9.4].
Megasuurten pankkien ja sijoitusyhtiöiden toimintaa on hyvin vaikea erottaa järjestäytyneestä rikollisuudesta jo sen vuoksi, että liiketoiminnan laillisuus eli lain kirjaimen toteuttaminen [muodollinen normi] ei vielä takaa lain yhteiskunnallista legitimaatiota, jota määrittää mm. sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Laki itsessään on kyllä läsnä päätöksentekotilanteessa, jossa lain legitimoivan hengen eli etiikan pitäisi toteutua, mutta koska lain moraalinen oikeutus ei sisälly siihen itseensä vaan viime kädessä sen tulkitsijoihin, tarvitaan kontrollia. Kontrollikaan ei silti pysty aina paljastamaan sitä, toteutuuko lain noudattamisessa oikeudenmukaisuus vai ei - olettaen tietysti, että laki itsessään on yleisesti ottaen järkevä ja ‘suhteellisen?’ tasapuolinen. Legitimaatio on lopulta vain eräänlainen hyvä aikomus tai hyvässä uskossa toimimista.
Mitä monimutkaisempia ovat toiminnan ehtojen ja toimintaa mahdollistavien normien juridiset muotoseikat, sitä vaikeampaa on kontrollin läpivalaista etenkin megasuuren liiketoiminnan ‘oikeudenmukaisuusvaikutuksia’, joissa lain legitimaatio osaltaan ilmenee. Legitimaatio kun ei ole pelkkä laillisuuden motiiviin liittyvä velvoite/oikeutus vaan myös laillisen toiminnan seurauksien ennalta arvioimista.
Koska legitimaatioon tarvitaan näin ollen ainakin teoriassa lähes yli-inhimillisiä kykyjä omaava auktoriteetti, ei ole mitään omituista siinä, että historian suosituin lain oikeuttava/legitimoiva instanssi on ollut kaikkinäkevä, kaiken ennakoiva ja kaikkivaltias Jumala, jonka tahtoa yksilön omatunto ‘vapaaehtoisesti’ noudattaa. Nykyään, näinä sekulaarin ja liberaalin demokratian aikoina, Jumala on ‘alennettu’ poliisiksi ja omantunnon tilalle palkattu kallis huipputason bisnesjuristi, tuo ‘strategisen totuuden’ nerokkain ja moraalittomin ilmentymä.
http://areena.yle.fi/1-3064041
http://yle.fi/uutiset/verotusneuvos_hirvonen_nordean_toiminnasta_rikoksesta_voisi_olla_kysymys/8799713
https://en.wikipedia.org/wiki/Legitimacy_%28political%29
[osa 2]
Legitimaation perusajatuksena on, että viime kädessä jokin inhimillinen instanssi oikeuttaa lain omalla auktoriteetillaan, jota ei voi kyseenalaistaa. Pelkkä pakko ei kuitenkaan saa aikaan velvoitetta noudattaa auktoriteetin antamaa käskyä [on mieletöntä vaatia orjaa hyväksymään orjuutensa]. Kansalaisen pitää hyväksyä käskyn velvoittavuus [hallitsijan oikeus käskeä] henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti. Ongelmana on se, millaisella menettelytavalla lain legitimoiva poliittinen auktoriteetti [hallitsija, parlamentti, hallitus] valitaan, koska juuri menettelytavassa [etenkin äänestysoikeus] kiteytyy yksityisen kansalaisen hallintoa kohtaan kokema luottamus, joka on legitimaation psykologinen perusta.
Menettelytapa ei kuitenkaan ole yhtä kuin legitimaatio vaan, kuten sanottu, pelkästään yksi tapa saada selville kansalaisen hallintoa kohtaan ilmaisema/kokema luottamus, joka on legitimaation lähtökohta ja perusta. Kun kansa on ilmaissut äänestyksellä luottamuksensa hallitsijaehdokkaita kohtaan, oikeus vaatia hyväksyntää lakipäätöksille siirtyy sille instanssille, joka tulee valituksi valtaan. Pitää muistaa, että parlamentaarinen demokratia on aina edustuksellista, eikä kansalainen voi koskaan olla täysin varma, että hänen edustajansa käyttää hänen antamiaan valtuuksia juuri hänen kannaltaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Legitimaatio on lopulta ikään kuin virtuaalinen elementti, eräänlainen performatiivi, jolla joku hyväksyy ja antaa jollekin toiselle tietyn roolin suhteessa häneen itseensä ja muihin ihmisiin [vrt. kaste tai ylipäätään vihkiminen]. Lyhyesti ja yksinkertaisesti tiivistettynä: koska legitimaatio perustuu ensisijaisesti ‘hyvässä uskossa’ tapahtuvaan suostumiseen ja hyväksymiseen eikä yksipuoliseen uhkaan ja pakkoon, sen alkuperää on lähes mahdoton ilmaista autenttisesti käsitteellisenä argumenttina. Legitimaatio ei ole edes sopimus vaan pikemminkin kokemuksellinen edellytys, joka johtaa sopimukseen – jotain todellista mutta kuitenkin virtuaalista. Se syntyy tavallaan ei-mistään = tyhjästä [vrt. Carl Schmitt]. Se on ‘ero’ joka yhdistää, sana joka ‘tekee’.
http://areena.yle.fi/1-3064041
http://yle.fi/uutiset/verotusneuvos_hirvonen_nordean_toiminnasta_rikoksesta_voisi_olla_kysymys/8799713
https://en.wikipedia.org/wiki/Legitimacy_%28political%29
Taloushistorioitsija Markku Kuisma varoittaa veronkierron seurauksista: ‘Tien päässä on yhteiskunnan romahdus ja kaikkien sota kaikkia vastaan. - Finanssisektorin sääntelyn purkaminen vapautti helvetinkoneen. - Pankkiirit eivät ole pahoja, mutta järjestelmä on’.
http://yle.fi/uutiset/professori_varoittaa_veronkierron_seurauksista_tien_paassa_yhteiskunnan_romahdus_ja_kaikkien_sota_kaikkia_vastaan/8805225?ref=leiki-uup
Onni on elämän sivutuote
http://areena.yle.fi/1-3321603
Jos ihminen asettaa elämänsä päämääräksi onnellisuuden, hän ei todennäköisesti tavoita sitä, sanoo kirjailija Tommi Melender. Melenderin mielestä onni on väistämättä elämän sivutuote.
Melender näkee 1800-luvun teollisen murroksen kehitysoptimismissa yhtäläisyyksiä meidän aikaamme. Tekninen kehitys loi 1800-luvulla ennen näkemättömän edistyksen ja mammonan palvonnan. Mutta jo tuolloin edistysuskolla oli myös ankaria arvostelijoita. Ranskalainen kirjailija Flaubert kritikoi aikansa henkistä ilmapiiriä rajusti. Hän oli sitä mieltä, että porvarilla ei ole sielua.
Tommi Melender arvelee, että länsimainen onnellisuuden käsitys on edelleen kovin porvarillinen. Onnellisuuden edellytyksenä on ennen kaikkea menestys, sekä taloudellinen että sosiaalinen menestyminen. Ihanteiden onnellinen ihminen on ihanneporvari. Tämä näkyy muun muassa onnellisuusoppaissa. Melenderin mukaan länsimaissa voi puhua suorastaan onnellisuusteollisuudesta.
Esimerkiksi USA:ssa onnellisuusteollisuuden liikevaihto 10 miljardia dollaria vuodessa.
Onnellisuusteollisuus perustuu julmaan optimismiin. Ne jotka eivät pärjää, eivät ole osanneet vain kamppailla tarpeeksi. Onnettomuus on lopulta ihmisen oma vika. Onnellisuusteollisuuden ideologia on Melenderin mukaan selvän uskonnollista. Sen juuret ovat kalvinismissa.
Kalle Haatanen
Minulle kieli ja tietoisuus ovat sama asia. Ihmistä lukuun ottamatta älykkäimmälläkään eläimellä ei ole niin monimutkaista ja monimuotoista symbolifunktiokoodausta kuin ihmisellä, eivätkä älykkäimmätkään eläimet hautaa lajitovereitaan, mikä merkitsee, että niiltä puuttuu jokaisen uskonnon perustava intuitiivinen lähtökohta eli itsetietoinen taju kuolemasta ja ikuisuudesta.
....
Onko tietoisuus kielenä maailma/universumi, joka katsoo itseään silmiin? Tästä seuraa kaksi kysymystä ja oletusta. Miten tuo silmä näkee itsensä = maailman? Onko 1] kieli irti maailmasta kuin mestattu ‘tietoisuuspää’ katsomassa itseään hetken verran ennen sammumistaan, vai onko 2] kieli täysin sulautunut maailmaksi eli kääntäen: onko maailma silmä, joka näkee, muttei katso johonkin erityiseen kohteeseen, koska se näkee kaiken katsomatta? [pansykismi]. Onko kieli maagikko koneessa eli universumin taikuri vai maaginen kone eli universumi itsessään?
"Ihmistä lukuun ottamatta älykkäimmälläkään eläimellä ei ole niin monimutkaista ja monimuotoista symbolifunktiokoodausta kuin ihmisellä, eivätkä älykkäimmätkään eläimet hautaa lajitovereitaan, mikä merkitsee, että niiltä puuttuu jokaisen uskonnon perustava intuitiivinen lähtökohta eli itsetietoinen taju kuolemasta ja ikuisuudesta."
Hautaus ja mahdollinen itsetietoisuus eivät ole niin suorassa suhteessa toisiinsa. Eläimillä on tavattu hautauskäytäntöjä. Sitten voidaan myös puhua siitä, onko jollain eläimillä jo todettu jonkinasteinen itsetietoisuus.
https://en.wikipedia.org/wiki/Animal_consciousness
http://www.bbc.com/future/story/20120919-respect-the-dead
https://en.wikipedia.org/wiki/Burial#Burial_of_animals
1
‘Hautaus ja mahdollinen itsetietoisuus eivät ole niin suorassa suhteessa toisiinsa. Eläimillä on tavattu hautauskäytäntöjä.’
Ei suorassa suhteessa, mutta epäsuorassa aivan varmasti. En spekuloi asiasta enempää, koska en halua ajautua loputtomaan biologis-psykologis-metafyysiseen väittelyyn tietoisuuden ikään kuin ‘tieteellisistä tasoista’. Se väittely ei johda kuin juupas-eipäs-umpikujaan evidenssistä käytävässä legitimaatiokamppailussa.
Tämä asia ei ratkea pelkkään empiiriseen evidenssiin vetoamalla, koska ratkaisu on lopulta väistämättä intuitiivinen valinta, joka ei seuraa loogisella välttämättömyydellä niin sanotuista faktoista. Humen giljotiinia voidaan soveltaa tälläkin tavoin. Silti ja juuri siksi en väitä olevani täysin oikeassa. Olen vain vahvasti tätä mieltä, mutta pidän valintaani rationaalisesti oikeutettuna. Niin luultavasti toista mielipidettäkin edustava tekee. Voimme vain yrittää sietää toisiamme.
2
‘Sitten voidaan myös puhua siitä, onko jollain eläimillä jo todettu jonkinasteinen itsetietoisuus.’
Siitä minä en väitä mitään. Voi olla, että on, mutta ihminenhän sen määrittelee eikä tuo ‘jokin eläin’ itse. Joten jätän omaan arvoonsa nämä arviot.
Simpanssilla ja ihmisellä on 98%sti samat geenit, mutta kulttuurisesti näiden kahden lajin erot älykkyydessä ovat täysin eri maailmasta. 2%n geenierolla on ratkaiseva merkitys. Yhteisten geenien huomattavan suuri määrä ei siis ole ratkaisevaa vaan erottavien 2%n geenien ‘laatu’, mikäli näin epämääräinen ilmaus sallitaan. En kuitenkaan – tietenkään - kiellä ihmisen ja simpanssin biologisevolutiivista sukulaisuutta. Painotan vain tiettyä ‘laadullisesti’ fundamentaalista eroa ihmisen ja simpanssin välillä. Biologeilla on tapana korostaa yhtäläisyyksiä, mutta minä korostan eroja – kieltämättä yhtäläisyyksiä.
Ihmisen tietoisuuden/kielen ainutlaatuisuuden tosiasia ei merkitse ihmisen arvon ylemmyyttä muihin eläinlajeihin nähden. Pikemminkin kyse on ihmisen fysikaalis-biologisen valmiuden ja kyvykkyyden paitsi määrällisestä [symbolifunktion radikaali monimutkaistuminen] myös laadullisesta [‘ontologisoituminen’] ‘hypertrofiasta’, liikakasvusta, joka johtaa lajin tuhoon, koska se ei adaptoidu ekologiseen ympäristöönsä.
.....
Rustin Cohle: I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist... I think human consciousness is a tragic misstep in evolution. We became too self-aware. Nature created an aspect of nature separate from itself - we are creatures that should not exist by natural law... We are things that labor under the illusion of having a self, that accretion of sensory experience and feelings, programmed with total assurance that we are each somebody, when in fact everbody's nobody... I think the honorable thing for our species to do is to deny our programming. Stop reproducing, walk hand in hand into extinction - one last midnight, brothers and sisters opting out of a raw deal.
http://en.wikipedia.org/wiki/Rustin_Cohle
"True Detective: The Long Bright Dark (#1.1)" (2014)
[....] Vaihtaminen [Tauschen] ja petkuttaminen [Täuschen] ovat usein läheisesti yhteydessä tosiinsa. Taloudelle perustuva ihmisten hallinta näyttäytyy hirvittävänä petoksena juuri silloin, kun se pysyy epäpoliittisena karttamalla kaikkea poliittista vastuuta ja näkyvyyttä. Vaihdon käsite ei millään tavalla sulje pois sitä, että toiselle osapuolelle koituu vahinkoa ja että molemminpuolisten sopimusten järjestelmä muuttuu lopulta mitä katalimmaksi riiston ja sorron järjestelmäksi. Kun riiston kohteet puolustautuvat, he eivät tietenkään voi tehdä sitä taloudellisin keinoin. On myös itsestään selvää, että taloudellisen vallan haltija pyrkii estämään kaikki yritykset valta-asemansa muuttamiseksi ja leimaa ne ‘ulkotaloudelliseksi’ väkivallaksi ja rikokseksi. Ihanteellinen vaihdolle ja molemminpuoliselle sopimuksille perustuva, itsessään rauhanomainen yhteiskunta jää näin olen toteutumatta. Valitettavasti myös koronkiskurit ja kiristäjät vetoavat sopimusten pyhyyteen ja periaatteeseen pacta sunt servanda [‘sopimukset on pidettävä’]. [....]
Carl Schmitt: Poliittisen käsite [s. 85-86]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Schmitt
https://en.wikipedia.org/wiki/Carl_Schmitt
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Concept_of_the_Political
https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/en/old-research/clusters/RadicalCulturalConservatism/ystavavaivihollinen
[....] ‘Mutta tekniikan neutraalius on jotain muuta kuin kaikkien tähänastisten alueiden neutraalius. Tekniikka on aina vain väline, ja se palvelee mitä tai ketä tahansa, se ei ole neutraali. Tekniikan immanenssista ei voida johtaa ainuttakaan inhimillistä tai henkistä päätöstä, vähiten sellaista, joka johtaisi neutraaliuteen. Kaikenlaiset kulttuurit, kansat ja uskonnot, jokainen sota ja rauha voivat käyttää tekniikkaa aseena. Välineiden ja aseiden muuttuminen jatkuvasti yhä käyttökelpoisemmiksi tekee myös niiden käytöstä yhä todennäköisempää. Teknisen edistyksen ei tarvitse olla sen paremmin metafyysistä kuin moraalista, ei edes taloudellista, ollakseen edistystä. Kun vielä monet tänä päivänä odottavat tekniseltä täydellistymiseltä myös humanitaaris-moraalista edistystä, yhdistävät he täysin maagisella tavalla tekniikan ja moraalin ja olettavat jokseenkin naivisti, että nykyisen tekniikan suurenmoista välineistöä käytetään ainoastaan heidän omien tarkoitustensa mukaisesti. He siis olettavat sosiologisesti, että heistä itsestään tulee näiden pelottavien aseiden herroja ja että he saavat käyttää sitä suunnatonta valtaa, joka niihin kuuluu. Mutta tekniikka itse pysyy, saanen sanoa, kulttuurisesti sokeana. Puhtaasta ‘pelkästään-tekniikasta’ ei siksi voida johtaa yhtäkään niistä seurauksista, joita henkisen elämän keskusalueista on muutoin johdettu: ei kulttuurisen edistyksen käsitettä, ei klerkin [virkamiehen] tai henkisen johtajan tyyppiä eikä määrätynlaista poliittista järjestelmää.’ [....]
Carl Schmitt: Poliittisen käsite [s. 99-100]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Schmitt
https://en.wikipedia.org/wiki/Carl_Schmitt
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Concept_of_the_Political
https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/en/old-research/clusters/RadicalCulturalConservatism/ystavavaivihollinen
Maksa-arvot olivat koholla. Lääkäri määräsi puolen vuoden tipattomalle.
Mitä tekemistä sinun maksa-arvoillasi on Carl Schmittin kanssa? Ei tämä ole mikään lääkäriblogi. Eikä varsinkaan twitteri.
Suuret johtajat eivät 'tarvitse' omaatuntoa.
https://www.youtube.com/watch?v=4r60-5YK3-k
Crime And Punishment - Raskolnikov's Article. - From the 2002 BBC adaptation of F.M. Dostoevsky's novel. John Simm as Raskolnikov, Ian McDiarmid as Porfiry Petrovich, Shaun Dingwall as Razumikhin.
LÄÄKÄRIPALSTA
Kardiomyopatiasta huolimatta, lets sing.
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö,
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
Nyt on toivon ja lempehen aika!
Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään,
Elon onnea laulaa se enteillään,
Kevättunteille tuottavi vallan.
Nyt tunnen, kuin sieluni siivet sais
Ja mä leivona nousta voisin,
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
Ja mä oikea laulaja oisin!
***
https://www.youtube.com/watch?v=9fcIx3GQiEk
***
Kevätsointuja kuuluu perinteisesti Ylioppilaskunnan laulajien vappuohjelmistoon, sillä se on perustajansa säveltämä Kevätserenadi. Musiikkipedagogina ja säveltäjänä tunnettu P. J. Hannikainen (1854-1924) sävelsi laulun vuonna 1898 ja Larin-Kyösti teki siihen sanat, jotka alkavat "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö".
Jäähyväiset
Tämän kanervan poimin maan
on syksy jo kuollut muistat kai
emme enää tapaa päällä maan
ajan tuoksu kanervakankaan
muista jään sua odottamaan
*
I’ve gathered this sprig of heather
Autumn is dead you will remember
On earth we’ll see no more of each other
Fragrance of time sprig of heather
Remember I wait for you forever
*
Olen riipinyt kanervanvarvun
syksy on kuollut muistatko sen
emme kohtaa enää maan päällä
ajan tuoksu kanervanvarpu
ja muistatko että odotan
*
J’ai cueilli ce brin de bruyère
L’automne est morte souviens-t’en
Nous ne nous verrons plus sur terre
Odeur du temps brin de bruyère
Et souviens-toi que je t’attends
Guillaume Apollinaire
*
http://areena.yle.fi/1-3040076?autoplay=true
http://www.poetryintranslation.com/PITBR/French/Apollinaire.htm#anchor_Toc24461584
https://sites.google.com/site/jktekstejkuvia/apollinaire-1
https://fr.wikisource.org/wiki/L%E2%80%99Adieu_%28Apollinaire%29
....
https://fi.wikipedia.org/wiki/Guillaume_Apollinaire
https://en.wikipedia.org/wiki/Guillaume_Apollinaire
Analyysi: Sote-uudistus on täynnä ongelmia – kuka ratkaisee tämän pirullisen listan?
Sipilän hallitus on tekemässä sote-mullistusta. Julkiset palvelut siirtyvät markkinaehtoisen kilpailun piiriin. Hallituksen uudistukselle antama runsaan vuoden valmisteluaika on järkyttävän lyhyt koko ajan paisuneen uudistuksen rakentamiseen. Siitä voi vielä tulla soten kohtalo. Pirullisia yksityiskohtia on paljon. Ne voivat pilata uudistuksen. Sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto esittää analyysissään niistä muutaman.
http://yle.fi/uutiset/analyysi_sote-uudistus_on_taynna_ongelmia__kuka_ratkaisee_taman_pirullisen_listan/8858340
Voi vittu saatana tätä elämää!
https://www.youtube.com/watch?v=6fqC8jV6ZJs
Camus in ten minutes.
https://www.youtube.com/watch?v=ekxXvgbDr3M
....
Albert Camus on nihilism. Camus kertoo haastattelussa teatteriin ohjaamastaan Dostojevskin romaanista Riivaajat.
https://www.youtube.com/watch?v=a1gEelYecfQ
Dostoevsky's Notes from the Underground [Kirjoituksia kellarista/Kellariloukko] in ten minutes.
https://www.youtube.com/watch?v=OFVK4dptbPM
Albert Camus: La Chute – Putoaminen
chute
1. putous
2. vesiputous
3. pudotus
4. putoaminen
5. tuho
6. lasku
7. turmio
8. lankeemus
9. kaatuminen
10. sade
11. juuri
12. roikkuva osa
Muut/tuntemattomat
13. kompastus
14. horjunta
15. kukistuminen
16. hoipunta
......
http://selonteko.blogspot.fi/2007/10/pudotaan-yhdess-arvostelu-albert-camusn.html
*
https://fr.wikipedia.org/wiki/La_Chute_%28roman%29
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fall_%28Camus_novel%29
https://fi.wikipedia.org/wiki/Putoaminen_%28romaani%29
Hamlet on mahdoton ihminen, joka ei pysty päättämään mitään. Hamlet pyrkii moraaliseen ja tiedolliseen ehdottomuuteen, mutta ei nimenomaan tämän lähes hysteerisen ehdottomuutensa takia pysty perustelemaan itselleen, miksi on järkevää kostaa isän murha ja nousta kuninkaaksi tappamalla, kuten teki isän tappanut veli, kuten teki isä ja kuten tekivät kaikki aiemmat kuninkaat. Mikä silloin lopulta muuttuisi - jos mikään? Hamlet on älyllisessä umpikujassa elävä ihminen, jota ristiriitaiset motiivit repivät kappaleiksi.
Hamletin kaltaista ei ollut olemassa ennen Shakespearen näytelmää eikä hänenkaltaisiaan tyyppejä tullut näkyviin uudestaan kuin vasta 300 vuotta näytelmän ilmestymisen jälkeen. Dostojevskin Kellariloukon mies on Hamlet. Camus’n Sivullinen, Mersault, on Hamlet. Scorsesen Taksikuski, Travis Bickle, on Hamlet. Myös Camus'n Putoamisen Jean-Babtiste Clamence on Hamlet. Hamlet on ensimmäinen modernin aikakauden ihminen. Ehkä myös viimeinen.
David Bentley Hartin mukaan evoluutiopsykologia on meidän aikamme frenologiaa. Sattuvasti sanottu.
http://www.amazon.com/Experience-God-Being-Consciousness-Bliss/dp/0300166842
https://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frenologia
Mad Dog – Johnny Winter: Guitar Slinger. Kyllä kulkee. Joku osaa soittaa kitaralla bluesrokkia.
https://www.youtube.com/watch?v=_k7kfptZHC0
https://www.youtube.com/watch?v=wLWaYysVwI4
....
https://en.wikipedia.org/wiki/Guitar_Slinger_%28Johnny_Winter_album%29
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johnny_Winter
https://en.wikipedia.org/wiki/Johnny_Winter
Parhaimmillaan kirkkomusiikki osaa olla suorastaan tärisyttävää:
https://youtu.be/wm_PERitmGc
Ortodoksinen kirkkolaulu ylipäätään on kauneinta koskaan tehtyä musiikkia.
Television tiiliskivet
True Detective
http://areena.yle.fi/1-3373792
Synkkä saaga Amerikan Etelästä. Nic Pizzolato on vuonna 1975 New Orleansissa syntynyt kirjailija ja käsikirjoittaja. Pizzolaton palkittu esikoisromaani Galveston on käännetty lähes 20 kielelle. Romaani ilmestyi vuonna 2010, seuraavana vuonna Pizzolato kirjoitti kaksi jaksoa tanskalaissarja Rikoksen jenkkiversioon Jälkiä jättämättä, sitä seuraavana vuonna eli 2012 hän kirjoitti tämän kotiosavaltioonsa sijoittuvan sarjan True Detective, joka alkoi pyöriä HBO:lla 2014. Toinen kausi tuli ensi-iltaan 2015.
Television tiiliskivissä keskustelemassa True Detectivestä on käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Mika Ripatti ja J.P. Pulkkinen.
Richard Dawkins on idiootti, mitä logiikkaan ja metafysiikkaan tulee. David Bentley Hart sen sijaan on ilmiömäisen lahjakas ajattelija - jopa niin lahjakas, että jotkut pitävät häntä kerettiläisenä, joka nyt vain jostain syystä sattuu kuulumaan ortodoksiseen kirkkoon.
https://www.youtube.com/watch?v=gYpGMLwJ8Nk
http://www.firstthings.com/article/2010/01/the-dawkins-evolution
Tätä tuli kuunneltua kellarikämpässä 46 vuotta sitten ties miten monta kertaa ja volyymit kaakossa.
https://www.youtube.com/watch?v=_xvTmpc4eX4
https://fi.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin_II
Hän on kolleegani, mitä partaan tulee ja [oman] maailman huipulla me istutaan kumpikin.
https://www.youtube.com/watch?v=ueEQKZcXfjc
Antonio Gramsci kirjoitti Mussolinin vankilassa 1930-luvulla: ‘Vanha maailma on kuolemassa. Uusi ei ole vielä syntynyt. Elämme [siitä syystä] hirviöiden aikaa.’
Hannu Reimen kolumni
http://areena.yle.fi/1-3466974
'[...] Varoufakis kertoi tapaamisestaan Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen kanssa. Hän oli selostanut saksalaiselle kollegalleen hallituksensa tavoitteita, jotka heijastelivat kreikkalaisten äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Schäuble vastasi tähän näin: vaalit eivät saa muuttaa minkään maan talouspolitiikkaa. Piste. Kreikkalaisministeri totesi saksalaiselle vastapuolelleen, että tuohan on suurin mahdollinen lahja Kiinan kommunistiselle puolueelle, joka myös ajattelee samoin. Kiinassa tosin ei järjestetä edes vaaleja, mitä kyynisesti ajatellen voisi jopa pitää eurooppalaista käytäntöä rehellisempänä.'
Juuri tämä kyseinen live-versio ‘Sitting on the top of the world’ klassikosta paranee vuosi vuodelta. Se on parasta rock-blues-trio-virtuositeettia ikinä. Sopii kuunnella Jack Brucen vahvaa ja antaumuksellista laulua sekä leijuvatempoista mutta tarkkaa ja Roger Watersin [Pink Floyd] mielestä koko blues-rock genren musikaalisinta bassonkäsittelyä, lähes raivokkaalla intensiteetillä taiturimaisen kevyesti ja tyylikkäästi improvisoivaa Eric Claptonia parhaimmillaan ja kuinka Ginger Baker, yksi rockin taitavimmista ja vahvimmista rumpaleista, käyttää bluesin soitantaan hevin hevin raskasta mutta nopeaa kättä.
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tätä nimenomaista versiota kehun. Ikään kuin se olisi koko ajan hajoamassa kolmeen eri suuntaan mutta pysyisi kuitenkin betonimaisen varmasti kasassa Brucen bassokulkujen muodostaman äärimmäisen raskaan ja silti jotenkin aavemaisen kevyen temporakenteen paaluttamana.
https://www.youtube.com/watch?v=qDU_EHP0yl8
.......
https://fi.wikipedia.org/wiki/Goodbye
https://en.wikipedia.org/wiki/Goodbye_%28Cream_album%29
ONNI
Lauri Viita
Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
......
Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.
.....
Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!
.....
Tein laulun perhosesta
ja henkäisin: Se lensi.
.....
Läikähti lämmin lämminta vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.
.....
Pirkkalasta Pispalasta Harjutieltä, huiskis,
pulteri Tahmelan lähteeseen.
Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten...
Ja aurinko kurkisti korkeuteen.
.....
On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.
.....
Ja Pohjantähti on paikallaan,
jäät katsomaan.
Vuo jatkuu. Mistä minne?
.....
Et kesää viihtynyt täällä päin.
Vain tähdet näin,
kun tuoksui kukkarinne.
.....
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
*
Hieno kokoelma Lauri Viidan kaikkein viimeisimpiä fragmentteja. Minä tosin en kiittäisi äitiä elämästä enkä ei sen puoleen ketään muutakaan. Mitä kiittämistä voi olla siinä, että sairastaa skitsofreniaa lähes koko aikuisen elämänsä ajan? Viita kuitenkin kuoli taksionnettomuudessa hieman näiden rivien kirjoittamisen jälkeen. No, ehkä Viidalla oli ‘etiäinen’ ja hän pystyi näin ennakoimaan lähtönsä ja kiitti itse asiassa elämänsä loppumisesta. Sitä paitsi Viita pääsi onnettomuuden kautta nopeasti ja luultavasti varsin kivuttomasti pois skitsofrenian riivaamien ajatustensa ja kielensä kuilusta, joka siis oli hänen elämänsä kohtalo. Oman kohtaloni nopeaa loppumista tässä itsekin, päivästä toiseen kituen, odottelen. Mutta kaunis on Lauri Viidan epilogi elämälleen. Onneksi hän sitä jopa nimittää. Tuohon asenteeseen en minä pysty, voin vai ihailla runoilijan kielellistä taitoa ja mielen kuulasta tyyneyttä, jonka tulkitsen stoalaisuudeksi eli traagisen optimismin sävyttämäksi elämästä luopumisen hiljaisuudeksi. Ei uskoa, ei toivoa ja silti jotenkin toimia, kuten Eino Leino totesi.
http://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/lauri-viita/
No nyt sai Vasemmistoliitto johtoonsa kunnon älykön, joka ei kanna mukanaan homehtunutta ideologista painolastia [dogmaattista marxismia], joka ei ole pelkkä ‘hiphop-punaliberaali’ ja jolla on selkeä näkemys oikeudenmukaisesta talouspolitiikasta – ainakin teoriassa.
http://yle.fi/uutiset/li_andersson_voitti_vasemmistoliiton_jasenaanestyksen_uudesta_puheenjohtajasta/8933689
Teppo Eskelinen Kalle Haatasen ohjelmassa
http://areena.yle.fi/1-3414572
'Rosa Luxemburg oli puolalais-saksalainen vasemmistopoliitikko, sosialistinen filosofi ja vallankumouksellinen, joka surmattiin vuonna 1919 epäonnistuneen kapinayrityksen jälkeen.Luxemburg oli 1970-luvun vasemmistonuorten suuri sankari mutta hänen poliittinen ajattelunsa ei ole kovinkaan hyvin tunnettua.Rosa Luxemburg ennakoi kysyntävetoista talousteoriaa jo kauan ennen Keynesiä, sanoo yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen. Luxemburg näki että Euroopan sosialistit näkivät teollisuuskapitalismin liian ahtaasti.Luxemburg kritisoi jopa itse Marxia, joka Luxemburgin mielestä käsitti Euroopan talouden liian suljettuna järjestelmänä.Luxemburg oivalsi, että myös siirtomaat olivat olennainen osa Euroopan taloutta.Luxemburg näki, että siirtomaat olivat tulossa merkittäväksi kysynnän kohteeksi eurooppalaisille tuotteille.'
***
Teppo Eskelinen: 'Sorron rajat. Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona'. Tutkijaliitto 2015.
http://netn.fi/artikkeli/taloudellisen-kasvun-julmuus
***
Teppo Eskelisen alustus, joka on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 27.1.2015.
http://www.kantti.net/artikkeli/2015/02/yksityisomaisuus-ja-yhteisomaisuus-filosofiasta-globaalipolitiikkaan
***
Slavoj Zizekin mukaan Rosa Luxemburg oli niin rankka tyyppi, että itse Leninin salaisen poliisin Tsekan pahamaineinen päällikkö Felix Dzerzhinski pelkäsi häntä.
1
Yritä edes joskus ymmärtää, mitä erilaisia asioita omistaminen on tai miten eri tavoin se voidaan määritellä. Kyseessä ei suinkaan ole niin itsestään selvä asia kuin luulet. Kuuntele siis Teppo Eskelisen selkeä alustus aiheeseen.
.....
Yksityisomaisuus ja yhteisomaisuus: filosofiasta globaalipolitiikkaan.Teppo Eskelisen alustus Filosofiakahvilassa Kuopiossa 27.1.2015.
http://www.kantti.net/artikkeli/2015/02/yksityisomaisuus-ja-yhteisomaisuus-filosofiasta-globaalipolitiikkaan
http://media.kantti.net/luennot/2015/filosofiakahvila/20150214_eskelinen.mp3
.....
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teppo_Eskelinen
2
Kuuntele myös, miten ministeri Anne Berner ratkaisee omistamisen ongelman tuosta vaan totaalisesti ja lopullisesti – simbsalabim – ikään kuin hänen ratkaisunsa seuraukset olisivat etukäteen täysin selvillä. No joo, kyllä ne ovatkin, mutta onko mitään järkeä hyväksyä niitä – siis sosiaalista eriarvoisuutta?
http://areena.yle.fi/1-3433802
‘Tohtori Raimon Märän Vapun jälkipolttona Paula Koivuniemi ja Timo Soini esittävät toivebiisin "Mä Kuuntelen Timppaa" ja liikenneministeri Anne Berner näyttää uskomattoman taikatempun, jossa koko valtionomaisuus häviää. Kaiken huipentaa Jussi "menenkö pois" Niinistö ja Antti "en kommentoi" Tuisku.’
Ah Carmen, sinä julkea ja petollinen – ihana nainen.
https://www.youtube.com/watch?v=_8y1dj7bvjE
Nyt jää Antero Mertarantakin toiseksi.
http://yle.fi/urheilu/3-8979845
‘Islantilaisselostaja ei ollut pysyä housuissaan - tämä huikea selostus jää historiaan.’
John Fogerty Live Concert At Bospop Festival Weert Holland 2014.
https://www.youtube.com/watch?v=BDfmJvCzdR8
‘Holy shit John's never sounded better, both playing and voice. No one does these tunes like he does. Such a humble classy guy too. Excellent recording you must have had soundboard access or something. Thank you!’
Verkkolehti Sarastuksen kommentaattori osuu Brexitistä iloitessaan jopa yhden kerran asian ytimeenkin.
Mutta mistä nämä kaikki myytit ja selittely kertovat? Miksi median, poliitikkojen ja talousmaailman on niin käsittämättömän vaikea hyväksyä, että kaikkien kansakuntien tiet eivät vieneetkään kohti fukuyamalaista historian loppua ? En voi kuin siteerata Allum Bokharin ja Milo Yiannipouloksen artikkelia ”Brexit: Miksi globalistit hävisivät”:
'Tämä on globalistien kuolettava heikkous. He eivät ymmärrä ihmisten erilaisuutta, ja joissakin he tapauksessa he suorastaan vihaavat sitä. Muistakaamme, että erilaisista kulttuuri- ja kansallisuustaustoistaan huolimatta nämä ihmiset opiskelivat samoissa kansainvälisissä yliopistoissa, työskentelivät samoissa monikansallisissa pankeissa ja osallistuivat samoihin kansainvälisiin kokouksiin. Heille lontoolaisessa globalistissa ja istanbulilaisessa globalistissa ei oikeasti ole mitään eroa. He näyttävät samalta, puhuvat samaa kieltä ja tavatetessaan toisensa pystyvät todennäköisesti muistelemaan samanlaisia kokemuksiaan. Strasbourgista Dubain kautta Davosiin, globalismi on kansakunta itsessään.
Ei siis ole mikään ihme, että nämä ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä sitä, miksi plebeijit kotona ovat niin kiintyneitä kansallisiin identiteetteihinsä ja taistelevatkin niin kovasti niiden puolesta. He ovat jatkuvasti ärsyyntyneitä siitä, että äänestäjät eivät halua hypätä heidän kelkkaansa, pistää lippuja piiloon ja ryhtyä kasvottomiksi, juurettomiksi globaalin yhteiskunnan jäseniksi. Ennusteemme mukaan heitä ärsyttää jatkossakin.’
https://sarastuslehti.com/2016/06/29/brexit-myytit/
Schopenhauer, Anaksimandros
1
“[V]älttämättömyyden mukaan” ....”ajan järjestyksen mukaan”; tai “velvoitteen mukaan“.... “aikajärjestyksen mukaan.”
Siis minkä ihmeen velvoitteen tai välttämättömyyden ja järjestyksen mukaan? Olen miettinyt tätä Anaksimandros-sitaattia vuosikaudet, enkä ole tullut hullua hurskaammaksi, joskin se, että sitä mietin, tarkoittaa, että pidän sitä äärimmäisen syvällisenä ajatuksena.
.......
‘Olemassaolossa vallitsee Schopenhauerin mukaan ”ikuinen oikeudenmukaisuus”, joka takaa sen, että maailmassa esiintyvä kärsimys on oikeudenmukaista. Koska elämä tapahtuu aina toisten kustannuksella, kukaan yksilö ei ole viaton mitä tulee kärsimyksen tuottamiseen, ja kaikki ovat siten jossain mielessä ”ansainneet” oman kärsimyksensä. Tämä ajatus tuo mieleen Anaksimandros-fragmentin: ”Mistä olevilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen välttämättömyyden mukaan: ne näet antavat oikeutta ja kostavat toisilleen vääryyden ajan järjestyksen mukaan.” Kanta tulee myös lähelle intialaisperäistä ajatusta karman laista, vaikka Schopenhauer ei varsinaisesti esitä, että kärsimyksen määrä ja laatu tulisi kunkin osaksi täsmällisellä oikeudenmukaisuudella.’
http://filosofia.fi/node/6847#Schopenhauerin etiikka
http://filosofia.fi/node/6847#Schopenhauerin%20filosofian%20nelj%C3%A4%20vaihetta
2
"Filosofian ensimmäinen lause"
Thales ei tiettävästi kirjoittanut mitään. Anaksimandros kirjoitti, mutta hänen ajatuksiinsa ovat enimmäkseen säilyneet myöhempien filosofien — varsinkin peripateetikkojen ja näiden kommentaattorien — selostusten perusteella. Vaikka nämä selostukset ovat osin epäluotettavia, ovat ne silti arvokkaita todistuksia sekä Anaksimandroksen olemassaolosta että hänen ajattelustaan. Anaksimandrokselta on säilynyt vain yksi aito tekstiote, jota on tapana kutsua filosofian ensimmäiseksi lauseeksi. Kyseessä on alkuaan Theofrastoksen teksti,[8] jota Simplikios Aristoteles-kommentaarissaan siteeraa.[9] Aluksi sitaatti on epäsuora: "Anaksimandros ... sanoi olioiden alkulähdettä ja elementtiä äärettömäksi." Diels & Kranz (DK) ja moni muu pitää sanoja "alkulähde" (ἀρχή, arkhē) ja "ääretön" (ἄπειρον, apeiron) Anaksimandroksen omina ilmaisuina, jos kohta edellinen on myös usein kyseenalaistettu ja katsottu Aristoteleen käyttämäksi termiksi. Sitten seuraa suoraksi lainaukseksi katsottu jakso:
»Mistä olioilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen velvoitteen mukaan: ne näet korvaavat ja kostavat toisilleen oikeudenloukkauksen aikajärjestyksen mukaan.[10]»
»ἐξ ὧν δὲ ἡ γένεσίς ἐστι τοῖς οὖσι, καὶ τὴν φθορὰν εἰς ταῦτα γίνεσθαι κατὰ τὸ χρεών· διδόναι γὰρ αὐτὰ δίκην καὶ τίσιν ἀλλήλοις τῆς ἀδικίας κατὰ τὴν τοῦ χρόνου τάξιν.»
Tässä Anaksimandros puhuu "varsin runollisin sanakääntein", kuten Theofrastos Simplikioksen välityksellä tekstikatkelmaa luonnehtii. Kysehän on periaatteessa luonnollisista ilmiöistä, joita kuitenkin kuvaillaan lainopillisin käsittein. Anaksimandroksen kuvasto tulee ymmärrettävämmäksi, kun otetaan huomioon kaksi seikkaa. Ensiksikin dike (δίκη) ei vielä Anaksimandroksen aikaan ollut yhtä yksiselitteisesti juridinen termi ('oikeus') kuin Platonilla parisataa vuotta myöhemmin. Kielenparreltaan Anaksimandros mieluumminkin vertautuu Homerokseen, jolla dike enimmäkseen viittaa siihen, mikä itse kullekin kuuluu ja mitä jokainen näin ollen on oikeutettu itselleen vaatimaan.[11] Taustalla on käsitys, että jokaisella on jumalan (Zeuksen) osoittama ja takaama oma tilansa, jolle tunkeutuminen on adikia eli oikeudenloukkaus, sekä oma arvonsa, joka takaa esimerkiksi kestiystävyyden jopa kerjäläiselle.[12] Toiseksi, on esitetty syitä ajatella, että Anaksimandros olisi ottanut kaikkeuskäsityksensä malliksi kreikkalaisen kaupunkirakenteen ja sen heijastaman poliittisen ajattelun, johon kuului aristokraattisesti ymmärretty tasapuolisuus (ἰσονομία, isonomia): kaikilla väestöryhmillä on oma elämänpiirinsä, jonka ylläpito perustuu sopusointuun ja järjestykseen.[13] Jos Anaksimandroksen käsitys heijastaa yhteiskunnallisen tasapainon ihannetta, on selvää että oppositiossa olevien elementtien, kuten esimerkiksi kuuman ja kylmän aineen, tunkeutuminen toistensa tilaan vertautuu oikeudenloukkaukseen.[14] Tätä taustaa vasten Anaksimandroksen kielikuva on varsin luonteva.[15]
Anaksimandros tuntuu sanovan, että luonnon ainesosat maksavat samalla mitalla toisilleen yksilöitymiseensä kohdistuvat loukkaukset. Tästä herää kysymys, miten apeiron liittyy tähän kokonaisuuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anaksimandros
Tähän väliin linkkaan löytämäni hienon konsertin, sen, missä Fogerty vuonna 1987, kaiketi ensimmäistä kertaa sitten 1972 jälkeen, soitti CCR-musiikkia uudelleen.
Tribute Vietnam vets.
Kukaan, edes konsertin järjestäjä ei, soittajien lisäksi [ja heitä oli kielletty paljastamasta asiaa kenellekään], tiennyt etukäteen, että Fogerty soittaisi keikalla pääosin omaa CCR-materiaaliaan. Kuten uploadaajakin kirjoittaa, tämä on ensimmäinen kerta 15 vuoteen.
......
Se Dylanin, Harrisonin, Taj Mahalin ym. kanssa lähes puoli vuotta aiemmin [19.2.87] tapahtunut esiintyminen oli kyllä ensimmäinen kerta, muttei varsinaisesti mikään keikka. John oli viimein myöntynyt eräässä klubitapahtumassa esittämään ainakin Proud Maryn, kun Dylan oli sitä vaatimalla vaatinut sanomalla, että muuten ihmiset luulevat sen olevan Tina Turnerin biisi. Johnin mukaan itse asiassa Bob Dylan oli tavallaan se henkilö, joka ‘pakotti’ hänet esittämään omia CCR-biisejään. Tämä projekti tosin toteutui vasta 1997 Blue Moon Swampin ilmestymisen jälkeen, kuten muistamme.
‘There has been a story floating around that Dylan told Fogerty “that he must start playing “Proud Mary” or people would “start thinking that Ike and Tina Turner wrote it”.’ - ‘“We’re gonna do this ah because Bob Dylan asked me to do this.”’
......
John kertoo Vietnam-veteraanikonsertista, että kun hän keikan alussa The Old Man down the Road alkuriffin jälkeen alkoikin yllättäen soittaa Born on the Bayou’ta, tunnelma salissa kohosi väittömästi ja nousi lopulta kattoon asti ellei läpikin. Hän on kuulemma harvoin kokenut samanlaista tunnetta lavalla ja kyllä tämän tunnelman voi konkreettisesti aistia ihmisten käytöksestä.
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/John-Fogerty-Onnenpoika/743652
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/847950/Ramerockmiehen+via+dolorosa
https://www.youtube.com/watch?v=Oxs-PHTSZ5I
http://njnnetwork.com/2011/01/the-day-bob-dylan-helped-john-fogarty-perform-ccr-again/
https://www.youtube.com/watch?v=314ADFn4xmA
Dylan tietää, Dylan on hieno mies ja hieno musiikintekijä.
Bändi on minulle tässä konsertissa melko samantekevää, mutta huomionarvoisaa minusta on, etä tuolloin Fogertyn lauluääni oli minusta aivan nuoruutensa vahvuinen. En missään tapauksessa sano, että olisi huonontunut tuosta, mutta käheyttä siihen on sittemmin hieman tullut. Tuosta -87 vuoden konsertista on siitäkin kulunut jo liki kolmekymmentä vuotta.
Zeppeliinit sai pitää tekijänoikeutensa eikä perustelut ole loppujen lopuksi kovin huonoja, vaikka me ‘kaikki tiedämme’, että Page on ‘transponoinut’ Stairwayn introidean Spiritin Taurus biisistä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/06/30/mista-savellysten-ideat-tulevat
http://www.salon.com/2016/06/23/led_zeppelin_not_guilty_stairway_verdict_is_a_modest_victory_for_creativity/
No juu, tämä meni nyt näin, mutta me kaikki tiedämme lopun olevankin sitten enemmän tai vähemmän, kuten Jukka Kuoppamäki lauloi: "lainaa vain, lainaa vain, oot mulle pienokainen..."
Jukka Kuoppamäki? Jaa, on voinut laulaakin, mutta Maarit sen tunnetuksi teki, Heikki Harman käännöksenä. No, sinä puhut tietenkin vertauskuvallisesti. Biisit ovat 'vain' lainaa ja alkavat elää omaa enemmän tai vähemmän itsenäistä elämäänsä kuin omat lapset.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maarit_(albumi)
http://aanitearkisto.fi/firs2/fi/kappale.php?Id=Lainaa+vain
Mielelläni vertauskuvallisen ajatuksen taakse menisin, mutta totta puhuen kirjoitushetkellä muistin kappaleen olevan Kuoppamäkeä, - Maaritin laulamisen tottakai heti jälkeenpäin muistin.
Muuten olen sitä mieltä, että voisit vielä blogata uusia kirjoituksia.
Olen pohtinut blogin-jatkamisasiaa jo vuoden verran ja päätynyt aina negatiiviseen ratkaisuun. En jaksa enää keskittyä uusiin bloggauksiin. Tämä kommentointi-palsta on sopivan ‘syrjäinen’ ja rauhallinen lokero minun nykyisiin tarpeisiini. Toki uusien blogi-postausten tekeminen on aina mahdollista, mutta toisaalta aika toimii minua vastaan. Mitä pitempään odotan ‘oikeaa ja otollista hetkeä’, sitä vähemmän luultavasti jaksan tehdä mitään asian eteen.
En tiedä, onko Bloggerissa joku maksimi kommenttien määrän suhteen. Jos on, niin viimeistään siinä tilanteessa minun on sitten kai pakko tehdä uusi blogi[postaus], saadakseni uutta tilaa kommenttien julkaisemiseen. Toki kommenttitilaa on Päreitä-blogi täynnään, mutta tietenkin haluan julkaista niitä vain viimeisimmässä postauksessa.
Blogin jatkaminen on siis kuitenkin mahdollista. Enempää en voi luvata.
Yksipuolisesti tulkitun negatiivisen vapauden kirous.
‘Heti kun ihminen harhailee sivuun järjestyksestä, ahdistus ottaa hänestä pakkovallan. Hän on oman surkeutensa herra, syrjäytetty monarkki, joka kapinoi itseään vastaan ja jolta puuttuvat velvollisuudet ja yhteisölliset siteet. Hän juoksee yksin maailmankaikkeudessa tai yrittää juosta ei mihinkään.’
Hugues-Félicité Robert de Lamennais
https://en.wikipedia.org/wiki/Hugues_Felicit%C3%A9_Robert_de_Lamennais
https://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_ja_negatiivinen_vapaus
.......
http://www.gaudeamuskirja.fi/ranskalainen-yhteiskuntateoria/
Jos Eaglesin Hotel California ei ole plagiaatti, niin ei sitten mikään. Jethro Tullin Ian Anderson ei ole kuitenkaan vetänyt asiaa oikeuteen. Satunnainen kommentaattori hapuilevalla englannillaan ymmärtää ja kunnioittaa Andersonin perusteluja. Minä en. Kyseessä on yksi ja sama kappale, jonka oikeuksista vähintään puolet pitäisi kuulua Andersonille.
‘Exactly, Jethro Tull! Finally a man with sense. Nobody owns a chord progression. ... Although Hotel California is sounds alot like this track. So I agree with the interviewer. It must have been at least an influence. But in the end of the day it is not determined by a chord progression whether a song is going to make it or not.’
https://www.youtube.com/watch?v=VAnh1waFPeY
https://www.youtube.com/watch?v=rXB6WcKrtdo
https://www.youtube.com/watch?v=xny0Uj4--tk
Tuo Jethro Tullilta tehty pölliminen tuli minulle uutena, aivan selvältä se kuulostaa; Hotel Californiahan se.Kun paljon tekee, myös erehdyksiä sattuu. Sellaisena pitäisin Beatlesin kaiketi jopa syytteessä olemista Chuck Berryn vohkimisesta. Sitten oli se surullinen tapaus, kun Harrisonin My Sweet Lord oli aivan selvä kopio. Vahinkoja näissä sattuu, joku sävelkulku alkaa kiertää päässä, eikä osaa yhdistää sitä olemassa olevaan valmiiseen tavaraan. Eri asia saattaa olla, jos tällainen on usein toistuvaa. Meillä oli joskus Laurila-nimisen naisen levy-yhtiö, joka iskelmämusiikin alalla teki kopioita itä-Eurooppalaisista, täällä aiemmin tuntemattomista, kappaleista.
Muusikoiden foorumissa esitetään paljon väitteitä ja monet vaikuttavat kiistattomilta plagiaateilta. Mikko Alatalolta en hämmästyisi mistään.
osa 1
Eivätköhän melkein kaikki alkuperäisen rock'n roll tyylin biisit olleet yhtä plagiaattia tai ainakin eräänlaista pastissia. Esimerkkinä nyt vaikka CCR ja Travelin’ Band. Entä kuinka moni blues biisi on käytännöllisesti katsoen plagiaatti? Rap-pompotteluista nyt puhumattakaan, jos kohta rap yleisesti ottaen ei ole musiikkia vaan [epä]rytmikästä ja paasaavaa puhekikkailua? Näitähän piisaa.
Tyylillinen samankaltaisuus ei kuitenkaan ole plagiaattirikos. Entä sitten ei ainoastaan lähes täysin samanlainen sointukierto vaan myös täysin samanlainen laulumelodiakulku [Hotel California/When we used to know]? Sitä en hyvällä tahdollakaan voi pitää vain sattumanvaraisena ja tiedostamattomana ratkaisuna [joka sekin on plagiointia, mutta toki paljon anteeksiannettavampaa], koska sen samankaltaisuus ei ole enää pelkästään [sointu]teoreettista vaan sanoisinko performatiivisesti tunnistettavaa. Sen mieltää välittömästi Ian Andersonin biisiksi, jos vain on sattunut kuulemaan molemmat kappaleet. Hiukan ihmettelen Mr. Andersonin ‘jalomielistä’ ja ‘anteliasta’ asennetta olla nostamatta plagiaattisyytöstä, sillä minun mielestäni Anderson, vaikkei olekaan velvoitettu tällaisessa tapauksessa yhtään mihinkään, kuitenkin laiminlyö oikeuksiaan. Vaikka omapahan on asiansa, sillä kukaan muukaan ei syytettä voi nostaa, ellei hän sitä biisin tekijänä ja oikeuksien omistajana itse tee. Ei vaikka lakimiehet miten vakuuttelisivat ja jopa anelisivat. Niinpä Eagles’in levy-yhtiöpomot ovat varmasti monta kertaa huokaisseet syvään helpotuksesta.
Zeppeliinien ‘Stairwayn’ tapaus on paljon mutkikkaampi, koska Spiritin Tauruksessa on vain joitain hyvin epämääräisiä sointukiertoyhtäläisyyksiä sen kanssa ja ne tunnistaa kunnolla oikeastaan vasta sitten, kun joutuu vertailemaan näitä kahta kappaletta toisiinsa. Yhtäläisyyksiä löytyy, mutta kyseessä on kaksi eri biisiä, kun taas We used to know ja Hotel California ovat yksi ja sama biisi. Yhtäläisyys on jopa selvempää kuin My Sweet Lord/He’s so fine tapauksessa. Jos Anderson veisi jutun oikeuteen, hän luultavasti voittaisi sen, koska kyllä siinä jos missä toteutuvat plagiaattirikoksen tunnusmerkit.
Plagiaatti rikoksena on viihteen/taiteen yhteydessä tietysti hankala, leimaava ja yksipuolinen termi, koska kaikki luova toiminta on intermediaalista eli perustuu saatuihin vaikutteisiin, mutta en minä sitä termiä ole keksinyt vaan oikeusfilosofit ja viimeistään lakimiehet, jotka ovat kehittäneet siitä käyttökelpoisen tavan rahastaa ihmisten ahneudella ja kateudella [joskus on ihan oikeasti kyse myös oikeudenmukaisuudesta].
osa 2
Zeppeliinien tapauksessa plagiaattisyytöksen raukeaminen on merkittävää etenkin juridisten käytäntöjen, toisin sanoen lain soveltamismahdollisuuksien kannalta, koska jos se melko heiveröinen joskin ilmeinen yhteys, joka Stairwayn introteemalla ja Tauruksen välillä voidaan tunnistaa, olisi tulkittu plagiaatiksi, seurauksena olisi saattanut olla ‘anelevien’ juristien invaasio varsin monien artistien pakeille. George Harrisonin MSL:n kaltaisesta tapauksesta ei minun mielestäni ole epäselvyyttä [vaikkei George välttämättä plagioinutkaan tietoisesti], mutta rock-pop-maailma on väärällään tapauksia, joissa biisin voi väittää muistuttavan ‘liikaa’ jotain toista, aiempaa kappaletta. Johonkin samankaltaisuuden raja on kuitenkin aina vedettävä ja nyt se vedettiin tähän. Spiritin Randy Craig Wolfe esitti edustajansa välityksellä ‘Zeppeliineille’ 40 miljoonan dollarin korvausvaatimukset, ihan pienistä rahoista ei siis ollut kyse. Hotel Californian oikeuksista voisi vaatia jopa enemmän. Mutta Ian Anderson ei näemmä halua saada vittumaisen miehen viittaa päälleen – eikä hän ilmeisesti ole myöskään rahan tarpeessa - - .
Kumma kyllä asetelmasta We used to know/Hotel California ei ole mainintaa Wikipediassa Music plagiarism’ia käsittelevän tekstin ‘Unsettled, alleged and forgiven incidents’ osassa, mutta otan siitä lopuksi siteerauksen, joka saattaisi osaltaan selittää myös Ian Andersonin asenteen: ‘A portion of the Bruce Springsteen single "Radio Nowhere" sounds similar to Tommy Tutone's 1982 hit, "867-5309/Jenny." Tommy Heath's response was "I'm really honored at a similarity, if any, I think there's too much suing in the world now."’
https://fi.wikipedia.org/wiki/Intermediaalisuus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pastissi
https://en.wikipedia.org/wiki/Music_plagiarism
https://en.wikipedia.org/wiki/Music_plagiarism#Cases
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/06/30/mista-savellysten-ideat-tulevat
Rahasta näissä on kysymys. Ihanteellisessa tapauksessa taide kai kehittyisi yhteisistä aineksista. Silloin, kun musiikkikappaleet eivät olleet rahallisesti arvokkaita, oli aivan luonnollista, että kaverilta lainattiin surutta. Se oli jopa kunnianosoitus. Esimerkkinä oikein vanha blues, mistä täytyisi tekijöitä mainitessa olla hyvin varovainen, jos haluaa olla oikeassa.
Kuuntelin tänään Sibeliukselta ensin 6:nen sinfonian, sitten Tapiolan, ja heti perään pitkästä aikaa superyhtyettä BBM eli Bruce, Baker, Moore. Loistavaa musiikkia molemmilta.
https://www.youtube.com/watch?v=uKhCHvaAc3o
https://www.youtube.com/watch?v=mKdNRv5l7UQ
https://www.youtube.com/watch?v=3OcOTzVARDA
https://www.youtube.com/watch?v=IQHRamBvGi4
https://www.youtube.com/watch?v=WQx2WndUHQk&t=1184s
Tuo Mooren, Brucen ja Bakerin kohtaaminen on hieno, kiitos siitä, aiemmin en ole sitä kuullut. Vähän ihmeelliseltä tuntuu, kun aina on puhuttu Brucen ja Bakerin huonoista, joskus ilmeisesti nyrkkien tasolle yltyneistä, väleistä.
Bakerilla ja Brucella oli ihan oikeasti huonot välit ja se lienee ollut yksi syy, minkä takia Clapton ei Rock’n Roll Hall of Fame esiintymisten jälkeen, keväällä 1993, uskaltanut tehdä Cream-kiertuetta. Creamin paluu olisi ollut varma menestys varsinkin, kun bändin yhteissoitto oli alkanut toimia välittömästi ja hyvässä hengessä RRHF:n esiintymisharjoituksissa, melkein 25 vuotta viimeisen Cream-keikan jälkeen. Bruce ja Baker olivat valmiita, mutta Claptonille varma suurmenestys ei ollut riittävä syy: hän pelkäsi, että tulisi silloin kaikesta huolimatta tehneeksi ‘virheen’. Erkki on nimittäin sanonut, että jos hän olisi alunperin tiennyt Jackin ja Gingerin välit niin huonoiksi, hän tuskin olisi ollut perustamassa Creamiä.
Cream oli Bakerin idea, mutta ei se, että Bruce tulee basistiksi. Clapton halusi kuitenkin Brucen ja koska Baker halusi ehdottomasti soittaa Claptonin kanssa, hän lopulta hyväksyi valinnan, mutta Clapton ei siis vielä silloin tajunnut, miten vakavia henkilökohtaisia erimielisyyksiä Bakerillä ja Brucella oli. Sitä on sitten ihmetelty pitkään ja hartaasti, miten ja miksi nämä kaksi kuitenkin soittivat niin erinomaisesti yhteen, vaikka henkilösuhteet olivat mitä olivat. Yksi syy on itsestään selvä: Eric Clapton. Kumpikin halusi soittaa Claptonin kanssa. Toinen syy on myös itsestään selvä: bändin yhteissoitto kulki alusta asti hyvin ja suuren inspiraation vallassa. Clapton sanoikin Brucen kuoleman jälkeen: ‘He was a tremendous inspiration to me.’
Baker on tunnetusti vaikea tyyppi ja Bruce ilmeisesti pahimmillaan härnäsi häntä myös pelkän ärsyttämisen vuoksi. Nämä kaksi oli riidelleet jo ennen Creamiä, jopa lavalla, mutta vasta biisin jälkeen. Baker oli ajanut Brucea takaa heitellen rumpukapuloita hänen niskaansa, koska Jack oli onnistunut kettuilemaan bassorytmiikassa Gingerin melkein pihalle – tahallaan.
‘Moore muodosti 1994 entisten Cream-muusikoiden Jack Brucen ja Ginger Bakerin kanssa yhtyeen BBM, joka julkaisi albumin Around The Next Dream. BBM hajosi yhtyeen ristiriitoihin, ja Moore palasi tämän jälkeen bluesin pariin. Hän levytti 1995 henkilökohtaisimman albuminsa Blues for Greeny, joka oli kunnianosoitus hänen monivuotiselle ystävälleen ja ohjaajalleen Peter Greenille.’
‘Gary Moore käytti useilla levytyksillään aikoinaan Peter Greeniltä ostamaansa, sittemmin soundiltaan tunnetuksi tullutta Gibson Les Paul -kitaraa. Green purki aikoinaan kitaran osiin, ja kootessaan sitä kytki vahingossa kaulamikrofonin väärin päin niin että mikrofonin vaihe ja maa olivat päin vastoin kuin alun perin. Tästä syntyi voimakkaasti keskiääniä korostava – ”honottava” – kitarasoundi, jota kuullaan useilla Gary Mooren bluesajan kappaleilla, ja Fleetwood Macin kappaleella Albatross, jonka Peter Green soitti kyseisellä kitaralla. Moore myi sittemmin kitaran jälleen eteenpäin.’
Edellä siteeratun wikipediatiedon perusteella voisin kärjistää, että jos Peter Green olisi soittanut Creamissä, se olisi ainakin jossain määrin kuulostanut tuollaiselta kuin Moore BBM:ssä 1993-94, olkoonkin, että virtuoosimaisuudesta huolimatta ja joskus ehkä liian kovasta tatsista johtuen Moore ei soita niin suurella tunteella ja niin herkillä nyansseilla kuin Green, mutta kitaran soundi ja bluesskaalasoitto on hyvin samankaltaista kuin Greenillä. Jack Brucelle tällainen soittotapa kyllä kelpasi, luultavasti myös Bakerille, vaikka Bakerin musiikilliset mieltymykset olivat luultavasti hyvinkin erilaiset kuin Moorella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gary_Moore
Gary Mooresta olen aina tykännyt. Kohtaamisensa B.B. Kingin kanssa on hieno.
300:nen kommentin kunniaksi julkaistaan perustavaa laatua oleva tieto-opillinen ja ontologinen fakta.
Tätä loogista ja empiiristä välttämättömyyttä etenkin realismia edustavat naturalistit eivät koskaan ole täysin ymmärtäneet, ja he ovatkin ymmärtämättömyytensä vuoksi väistämättä ajautuneet epäkoherentteihin argumentteihin ellei peräti magiaan havainnon ja käsitteiden välisen suhteen selittämisessä.
‘The transcendental subject, as the sustainer of the world of space and time, cannot itself be in the world of space and time; as a sustainer of the realm of within which the principle of sufficient reason operates, it can itsef be neither object or agent of that principle. For these reasons it could never be an object of empirical knowlwdge to anyone – quite apart from the fact that, for other reasons considered separately, it cannot be an object of knowledge to itself. Yet its existence is a necessary preseupposion of our having the experience we do have. Putting this the other way round, this whole world of experience is perfectly real, just as real as it presents itself as being, but it is unconceptualizable in any terms other than such as presuppose the existence of a subject. This is, in a nutshell, what transcendental idealism means.’
Brian Magee: The Philosophy of Schopenhauer [1997; s.116]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Transsendentaalinen_idealismi
https://en.wikipedia.org/wiki/Transcendental_idealism
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riitt%C3%A4v%C3%A4n_perusteen_periaate
https://en.wikipedia.org/wiki/Principle_of_sufficient_reason
https://www.amazon.com/Philosophy-Schopenhauer-Bryan-Magee/dp/0198237227
Tästä ei musiikki ja virtuositeetti parane.
https://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4
Jean Sibelius - The Violin Concerto in D minor, Op. 47
Violin : Maxim Vengerov
Conductor : Daniel Barenboim
Chicago Symphony Orchestra (CSO)
1. Allegro moderato in D minor
2. Adagio di molto in B-flat major
3. Allegro, ma non tanto in D major
****
https://www.youtube.com/watch?v=gpS_u5RvMpM
Sarah Chang plays Sibelius Violin Concerto in D minor
Jaap van Zweden conducting the Radio Filharmonisch Orkest (RFO)
1. Allegro Moderato - 1:07
2. Adagio di molto - 17:18
3. Allegro, ma non tanto - 25:09
Pakko tuoda vielä tämä video kommenttilootaan. Kuva on hiukan huonompi kuin aiemmassa BBM-linkissä, äänen laatu ehkä hieman parempi, mutta City of Goldin jälkeen tuleva BBMn [Bruce, Baker, Moore] versio Creamin I Feel Freestä on niin hyvä, että se kelpaa aivan hyvin Sibeliuksen jälkeen esitettäväksi. Gary Moore sopii tähän bändiin kuin nenä päähän; mieshän soittaa vähintään yhtä hyvin kuin Clapton, ellei paremmin. En voi kuin ällistellä sitä virtuositeetin tasoa, joka näistä tyypeistä huokuu. Homma toimii niin hyvin, etten ihmettele lainkaan Jack Brucen hetkittäin lähes nauravaa ilmettä. Ginger Bakerin rummutus näyttää rennolta halonhakkuulta, mutta rumpujen ääni kuulostaa kuin kahden varsin svengaavasti kumisevan bassorummun tahdittamalta ilmatorjuntapatterilta. BBM on kuin Cream: jopa enemmän kuin osiensa summa. Tätä lentoa ei kuitenkaan kestänyt kuin hädin tuskin yhden vuoden verran. Sitten, ensimmäisen ja ainoan albumin jälkeen, ‘erimielisyydet’ lopettivat jatkoaikeet. Live-esiintymisten perusteella tämä bändi oli kuitenkin yksi suurista, aivan varmasti.
https://www.youtube.com/watch?v=tPPXLcS1loU
https://en.wikipedia.org/wiki/Bruce-Baker-Moore
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bruce-Baker-Moore
https://www.youtube.com/watch?v=3OcOTzVARDA
Knausgård, osa 1
1
Ohimennen voisin mainita, että eihän se Knausgårdin ensimmäinen ‘Taisteluni’ kirja nyt mikään elämää suurempi kuvaus ole, mutta riittänee, jos se kuvaa elämää elävästi ja eletyn tuntuisesti. Kyse ei siis ole mistään tekemällä tehdystä fiktiosta [mitähän ne ovat?] vaan häpeilemättömän narsistisesta autofiktiosta, joka ei yritä kaunistella yhtään mitään, ellei nyt sitten siinä mielessä, että Knausgård tietoisesti jättää jotain kertomatta tai ainakin sellainen tunne minulle jäi ensimmäisen osan jälkeen. Mutta sehän juuri on kirjailijan tarkoituskin. Voin siis [mikäli jatkan sarjan lukemista] odottaa lisää ‘paljastuksia’, jotka eivät kuitenkaan toistaiseksi ole vaikuttaneet mitenkään skandaalimaisilta vaan miltei sympaattisilta ja joskus jopa, tosin vain hetken aikaa, hieman tylsiltä. Mutta sitähän arki ja ihmissuhteet ovat: yhtä aikaa lamaannuttavan tylsiä ja hätkähdyttävän dramaattisia.
Karl Oven sukulaisilla on tietenkin aivan erilainen suhde tuohon tekstiin, aivan kuten kirjoittajalla itsellään, koska kyse on lähtemättömästi ja peruuttamattomasti omasta elämästä ja omista kokemuksista. Yllättävän vaivattomasti lukija kuitenkin lähtee seuraamaan minäkertojan arkisista arkisimpien kokemusten kaikille tavalla tai toisella tuttua draamaa, joka, ajoittaisesta pitkäveteisyydestään huolimatta, pitää lukijan otteessaan. Knausgårdin ansio lienee ainakin siinä, että hän onnistuu tekemään täysin banaalista koukuttavaa ilman, että turvautuu rivouksiin ja solvauksiin. Hän on kuin onkin uskottavalla tavalla rehellinen – vai?
Mitä ‘Taisteluni’-sarjan kirjalliseen innovatiivisuuteen tulee [ensimmäisen osan perusteella], niin varmaankin Knausgårdia on sen suhteen hehkutettu aivan liikaa. Ei hän nyt mikään romaanin uudistaja ole, vaikka tuokin Pohjoismaiden kirjalliselle areenalle eräänlaista ‘Internet-proosan’ narsistista avoimuutta. Autofiktiolla ei sitä paitsi muutenkaan ole kovin merkittäviä perinteitä Pohjoismaissa, toisin kuin esim. Ranskassa [esim. juuri Proust]. Haluaisin silti Flaubertia soveltaen sanoa, että Knausgård on hyvä siitä huolimatta, että häntä kehutaan. Ja onhan koko muutamassa vuodessa kirjoitettu kuusiosainen [3500 s.] Taisteluni-sarja jo itsessään melkoinen suoritus. Knausgård ei ole kirjoittanut laskelmoivasti, suuret myyntiluvut mielessään kuten niin moni tiettyyn genreen erikoistunut ‘juoniautomaatti’ vaan kirjoittamisen pakosta ja ilosta.
Meillä Suomessa Knausgårdin kaltaista minä-kerrontaa löytyy ainakin Pentti Saarikosken päiväkirjoista, tosin ilman dialogipainotteisuutta. Knausgårdin vaikuttajista merkittävin lienee Marcel Proustin ‘Kadonnutta aikaa etsimässä’ ja ehkä myös teorian tasolla James Joycen Odysseys, joka on nerokas sanataiteellinen luomus ja kuitenkin samalla, ainakin romaanitaiteellisesti arvioiden, omaan verbaali-näppäryyteensä enemmän tai vähemmän harkitusti sortuva intertekstuaalinen kaaos. Verrattuna ajoittain rasittavan hysteeriseen Dostojevskiin [jota yhä pidän psykologisen narratiivin suurimpana nerona] Joyce on Odysseuksessaan kuin temppuileva sirkusakrobaatti, joka on vaarassa paitsi katkaista jalkansa myös menettää järkensä. Jos Joyce on ajoittain lähes psykoottinen ja siten kaiken ‘toiminnallisen terapian tavoittamattomissa’, niin Knausgårdia voisi puolestaan pitää kaikkien psykiatrien ihannetapauksena. Kas tässä mies, joka on merkittävällä tavalla nostanut omaelämäkerrallisen terapia-kirjoittelun tasoa tekemällä myös kaikkein banaaleimmista traumoistaan kaikille ymmärrettävää autofiktiivistä proosaa.
Lopuksi sanottakoon, että Karl Oven teksti, kuten itse mies habituksineen, luultavasti kiehtoo enemmän naisia kuin miehiä. Kirjallisuuden tuntija par excellence, Tommi Melender, jopa kertoo, että kaikki hänen naisten kanssa Knausgårdista käymänsä keskustelut ovat naisten osalta päätyneet viimein Karl Oven ulkonäköön. Mieshän on ihanan herkkä – ja komea!
Knausgård, osa 2
2
Tarkoituksena on lukea myös Taisteluni-sarjan toinen osa, jota sanotaan kuudennen osan ohella ehkä parhaimmaksi, mutta en ole vielä lainkaan varma luenko. En tosin taida olla enää varma yhtään mistään, jos nyt ikinä ennenkään olen ollut. Paitsi siitä, että olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta, ellei satu uskomaan Jumalaan ja jumalalliseen kaitselmukseen.
‘Einesbaarin’ Knausgård- keskustelu ei muuten virittänyt minun Knausgård-tutustumistani vaan olin jo aiemmin keväällä päättänyt kesän aikana lukea häntä. Hassu yhteensattuma vain, että olin saanut Knausgårdin kaksi ensimmäistä osaa juuri samana päivänä, kun huomasin Einesbaarissa nimimerkki Tapsan kirjoituksen. Tällä kertaa suostun kyllä ymmärtämään Tapsan kritiikkiä, joskin luen silti mieluummin Knausgårdia kuin Päätaloa. Kumpi on parempi kirjailija, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta tuskin tämä on mikään relevantti kysymys, sillä meiltä puuttuu objektiivinen mittari jolla arvioida asiaa tai sanotaan niin, että kirjailijan arvoa koskien validin arvioinnin tekemiseksi tarvitaan niin monta indikaattoria/muuttujaa, ettei mittauksesta voi saada yleistettävissä olevaa tulosta vetämättä mutkia suoriksi, mikä tarkoittaa juuri sitä, mikä yritettiin mittauksella välttää: pelkkä subjektiivinen mielipide. Sen verran on kuitenkin nyt selvää, ettei Knausgård niin hyvä kirjailija ole kuin lööpit antavat ymmärtää, joskin oman kokemushistoriansa ja kokemusmaailmansa kuvaajana hän on ihan kelpo luettavaa.
http://lukupiiri1.blogspot.fi/2016/05/karl-ove-knausgard-taisteluni-1.html
Tästä miehestä voin entisenä kotkalaisena olla ylpeä.
http://yle.fi/uutiset/kaupungin_vihatuin_mies_taikoi_rumista_satamista_satumaan__sai_aikaan_kansanvaelluksen/9035500
Näyttää siltä, että olen epäonnistunut kaikessa, mihin olen elämässäni ryhtynyt – jopa kuolemisessa.
Tällaista musiikkia eivät modernin klassisen musiikin säveltäjät enää osaa eivätkä halua tehdä. Kun länsimaisen musiikin muoto ja sisältö erkaantuivat toisistaan, kauniit melodiat ‘loppuivat’ ja ‘katosivat’ historian hämärään. Jos musiikilliseksi sisällöksi riittää pelkkä ilmaisullisuus eli ekspressiivinen improvisaatio vailla harmoniarakenteeseen sidottua melodista muotoa, tuloksena on pahimmillaan pelkkää ristiriitaa ja melua, ei melodista kauneutta. Klassisessa musiikissa impressionismi eli sävellyksen sisäisen muodon ja autonomian korostus merkitsee siirtymää klassisesta eli ‘metafyysisestä’ muotorakenteesta kohti ekspressionismia eli rakenteellista ja ilmaisullista pluralismia. Wagneria, Mahleria, Debussy’tä ja Sibeliusta voi pitää rajakohtina musiikillisen impressionismin ja ekspressionismin välillä ja kuten tiedämme, Sibelius ei lopultakaan valinnut ekspressionismia vaan kehitti oman tiensä, joka päätyi viimein vaikenemiseen ja hiljaisuuteen: ikäänkuin rakenteellisen muodon 'loppuminen' olisi merkinnyt hänelle myös koherentin ja merkityksellisen ilmaisun loppua. Vaikka jo Beethoven alkoi säveltää klassisen muotorakenteen rajoilla liikkuvaa musiikkia, niin silti Mozart on vielä kuin eri planeetalta, ainakin jos häntä vertaa 1900-luvun moderniin klassiseen musiikkiin. Mozartin musiikki on parhaimmillaan puhdasta ja kirkasta kauneutta, johon ainoakaan muodollinen tai ilmaisullinen dissonanssi ei rohkene kajota.
https://www.youtube.com/watch?v=df-eLzao63I
https://en.wikipedia.org/wiki/Piano_Concerto_No._21_(Mozart)
https://en.wikipedia.org/wiki/Elvira_Madigan
David Gilmouren kitaransoitto kuulostaa ‘Shine on You Grazy Diamond’issa’ Peter Geeniltä eikä ihme, sillä Greenillä on ollut suuri vaikutus Gilmoureen. Tämä upea piisi löytyy ainoalta ostamaltani Pink Floydin albumilta ‘Wish You Were Here’ [1975]. Paras progebändi so far?
‘While the tune influenced an entire generation of guitarists, "Albatross" was a clear influence on Pink Floyd's David Gilmour's playing style, from the single-string three note bends, the rhythmic pulsing bass and harmony guitars, to its spacey ambience. On numerous occasions Gilmour has acknowledged the influence of Green on his style, and performed "Albatross" on Jools Holland's BBC Radio 2 show on 10 November 2008.’
https://www.youtube.com/watch?v=Fk0V_GGa2XM
https://fi.wikipedia.org/wiki/David_Gilmour
https://en.wikipedia.org/wiki/David_Gilmour
https://en.wikipedia.org/wiki/Albatross_(instrumental)
''Jos musiikilliseksi sisällöksi riittää pelkkä ilmaisullisuus eli ekspressiivinen improvisaatio vailla harmoniarakenteeseen sidottua melodista muotoa, tuloksena on pahimmillaan pelkkää ristiriitaa ja melua, ei melodista kauneutta.''
Ymmärrän musiikista liian vähän. Ja se on harmi. Mutta minulla heräsi joitakin ajatuksia.
Eikö moderni klassinen musiikki ole sitä taidetta parhaimmillaan? Se on siis osoittautunut ylivertaiseksi tavaksi ilmaista jotakin elämästä. Toisinaan sitä on vaikea ymmärtää ja päädytään helposti ''pelkkää ristiriitaa ja melua'' -näkemykseen, toisin sanoen ei ymmärretä - mikä pahempaa, ei haluta ymmärtää! tuota ''sekavaa'' musiikkia, jotta tämä musiikki voisi tuottaa täyttymyksen. Mielestäni harmonia ja melodisuus onkin monesti viime kädessä liian pinnallinen ja ''helppo'' tapa ilmaista yhtään mitään syvempää - paitsi ehkä puhdasta ja kirkasta kauneutta (saattaa olla, että tämä on sittenkin se mihin musiikissa pitäisi pyrkiä..?)
Tietysti on selvää, kuten sanot, että ei kaikki moderni klassinen musiikki tosiaankaan toimi. Siihen on kuitenkin mahdollista päästä sisälle ja näin melodinen musiikki tuntuu turhan pliisulta. Eikä sekään haittaa, vaikka meneekin yli hilseen. Eihän elämästä kaikkea voi ymmärtää.
1
‘Mielestäni harmonia ja melodisuus onkin monesti viime kädessä liian pinnallinen ja ''helppo'' tapa ilmaista yhtään mitään syvempää - paitsi ehkä puhdasta ja kirkasta kauneutta.’
En väitä, etteikö moderni klassinen musiikki, kuten sen musiikillinen rinnakkaisilmiö populaarimusiikissa: free-jazz, voisi olla ‘syvällistä ja vaikuttavaa’. Kaunista se ei minun esteettis-metafyysisten makutottumusteni mukaan kuitenkaan ole ja menettää sen vuoksi suuren osan nautittavuudestaan.
Tässä on kyse aatteellis-kulttuurisen kehityksen suurista linjoista, joita taiteen kehitys yleisesti heijastaa, kuten tästä kommenttini sitaatista varmaankin voi päätellä: ‘Klassisessa musiikissa impressionismi eli sävellyksen sisäisen muodon ja autonomian korostus merkitsee siirtymää klassisesta eli ‘metafyysisestä’ muotorakenteesta kohti ekspressionismia eli rakenteellista ja ilmaisullista pluralismia.’
Taiteen kehitys kulkee staattisuudesta ja pysyvyydestä kohti diversiteettiä: monipuolistumista, pluralismia ja siten hajoamista siinä missä kaikki muukin ihmislajin luova ja intellektuaalinen kehitys. Siitä tässä on kyse, ei niinkään syvällisyydestä tai pinnallisuudesta, ja melodinen harmonia ilmentää vain erään vaiheen klassisen musiikin kehityksessä: vaiheen, johon ei voi enää palata hyväksymättä toiston pysyvyyttä eli melodiarakenteen rajallisuutta. Muussa tapauksessa, kuten nyt on tapahtunut, ajaudutaan tarkasti hahmoteltujen kaoottisten äänimaisemarakenteiden loputtomuuteen.
Itse valitsen kuunteluni kohteeksi mieluummin toiston pysyvyyden melodiarakenteen rajallisuutena, esim. ortodoksinen kirkkolaulumusiikki, kuin täysin vapaan ilmaisullisen äänimaailman. Toki tästä periaatteesta ja mieltymyksestä on monia poikkeuksia, esimerkkinä nyt vaikka Sibeliuksen 4. sinfonia. Vokaaliteos Luonnotar sen sijaan on minulle ‘liian moderni’, mutta Luonnotar olikin Sibeliuksen ehkä modernistisin kokeilu. 1900-luvun alun moderni ekspressionismi kokeiluineen aiheutti Sibeliuksen säveltäjänluonteelle sisäisen kriisin, jonka hän tavallaan ratkaisi kirjoittamalla 5:nen sinfonian. Sen muotokieli ei ole modernistista, vaikka teos sisällöllisesti onkin enemmän modernistinen kuin klassinen.
2
Ongelman ytimenä tässä on tietysti mielihyvä. Moderni klassinen musiikki tai free-jazz tuottaa suurta mielihyvää innokkaalle kuulijalleen, mutta miten voidaan väittää, että moderni klassinen/free-jazz olisi nimenomaan kaunista musiikkia tai että edes Tristan ja Isolde sisältäisi yksinomaan kaunista musiikkia? Wagnerin ooppera rikkoo klassisen muodon rajoituksia juuri Tristanissa merkittävällä tavalla ja saa aikaan nautinnollisen vaikutuksen, joka ei ole kauniin aiheuttamaa mielihyvää vaan seksuaaliseksi tulkitun metafyysisen kaipauksen ylevyyttä: tunnetta, jossa sekoittuvat ihastus ja kauhu olemassaolon musertavan äärettömyyden edessä, mikä tekee ihmisen osan maailmassa häviävän pieneksi ja vähäpätöiseksi. Kauneus rauhoittaa mieltä, ylevä saattaa mielen ekstaattiseen kaaokseen.
Vaikuttavaa ja syvällistä moderni musiikki siis hyvinkin on, mutta samalla pikemminkin hämmentävää ja rumaa kuin kaunista verrattuna siihen, miten olemme kreikkalaisen kulttuuriperinteen esittämän metafyysisen muotoihanteen määrittämänä tulleet kauneuden tuntemaan. Kreikkalaisille kauneus oli olemisen perimmäisen harmonian ilmenemismuoto.
Kauneus ei siis ole syvällisyyden tunnusmerkki vaan jotain muuta, jonka ytimestä löytyy tiettyyn muotorakenteeseen sidottu rajallisten variaatioiden toisto ja harmonia, joka pyrkii välttämään dissonanssia. Siitä syntyy kauneus, joka on syvällistä, koska se on ‘pinnallista’, koska se pysähtyy tietyn muotoihanteen sanelemaan ilmaisuun eikä hajoa ties minne jonkun ekspressiivisen syvällisyystavoittelun nimissä.
Vai ei Suomea muka osata markkinoida ulkomailla? No, Pekka Kuusisto ainakin osaa, vaikkei mikään markkinointikonsultti olekaan. Näin tehokkaaseen Suomi-lobbaukseen ei pääministeri Juha Sipilän kauppakomppania ikinä pysty.
http://yle.fi/uutiset/britit_suomalaislauluun_villinnyt_viulisti_tilanne_syntyi_sattumalta_siina_hetkessa_ei_talla_voi_alkaa_lypsaa/9087777
Onhan tuo Kuusiston encore ihan hillitön ja varmaan kaikki esiintyvät taiteilijat voivat kadehtia sitä, kuinka hyvin saa yleisön mukaansa. Yleisö sitä paitsi laulaa upean hyvin nuotissa.
Yleensä nuo Suomi-kuva-jutut ovat brändeineen ja tyhjän puhumisineen aika vaivaannuttavia. - Ei, Joulupukki ei asu Suomessa.
Dietrich Fisher-Dieskaun hienosti tulkitsema riipaiseva lied-kappale, Der Leiermann, löytyy Schubertin Winterreise-sarjasta, joka on genrensä kuuluisin ja nykyäänkin usein esitetty teos. Tämä Talvinen matka-sarjan viimeinen laulu kertoo kylän ulkopuolella, tien varressa posetiiviaan veivaavasta vanhasta miehestä, joka seisoo paljain jaloin lumihangessa.
Saksalaiselle alkuperäistekstille ei näinkään ymmärrettävässä tapauksessa ole itsestään selvää käännösvaihtoehtoa. YouTube-videon tekstitys ja alla oleva versio eivät ole ihan samanlaisia. Wilhelm Müllerin runo menee ilman riimityksiä ja vapaasti käännettynä seuraavasti.
“Kylän takana olevalla tiellä seisoo posetiivariukko, joka veivaa kampea kohmeisilla sormillaan niin hyvin kuin osaa; hän heiluu lumihangessa paljain jaloin edestakaisin, eikä hänen pienellä lautasellaan koskaan ole kolikkoakaan; kukaan ei kuuntele häntä, kukaan tervehdi häntä, ja koirat haukkuvat hänen ympärillään; hän veivaa kampea antaen kaiken mennä ja tapahtua niin kuin se tapahtuu eikä hänen posetiivinsa koskaan hiljene. Kummallinen vanha mies, lähtisinkö kulkemaan sinun kanssasi, soittaisitko posetiivillasi minun laulujani?”
https://www.youtube.com/watch?v=sIIS-UgixGE
Der Leiermann, 24th Lieder from Die Winterreise, Music by Franz Schubert to a poem by Wilhelm Müller, performed by Dietrich Fischer-Dieskau (baritone) and Alfred Brendel (pianist).
*
Winterreise-sarja on Schubertin viimeinen sävellystyö ja Der Leiermann sen viimeinen laulu. Niinpä Der Leiermann lienee myös Schubertin viimeinen sävellys ennen kuolemaa ja mitä/mikä onkaan tässä tuo vanha posetiivariukko, Der Leiermann, muuta kuin kuolema.
*
https://fi.wikipedia.org/wiki/Winterreise
https://en.wikipedia.org/wiki/Winterreise
Wilhelm Müller:
Der Leiermann
Drüben hinterm Dorfe
Steht ein Leiermann,
Und mit starren Fingern
Dreht er, was er kann.
Barfuß auf dem Eise
Schwankt er hin und her;
Und sein kleiner Teller
Bleibt ihm immer leer.
Keiner mag ihn hören,
Keiner sieht ihn an;
Und die Hunde brummen
Um den alten Mann.
Und er läßt es gehen
Alles, wie es will,
Dreht, und seine Leier
Steht ihm nimmer still.
Wunderlicher Alter,
Soll ich mit dir gehn?
Willst zu meinen Liedern
Deine Leier drehn?
Slavoj Zizek on parhaimmillaan selkeä, terävä ja hauska, mutta pahimmillaan loputtomiin rönsylevä ja vaikeasti ymmärrettävää käsiteapparaatistoa käyttävä puhekone, joka ei meinaa millään päästä itse asiaan [toki viimein aina pääsee] ja joka soveltaa esim. Stalinin ja Maon kommentteja joskus hyvin omituisella tavalla kapitalismiin ja ylipäätään kaikkeen politiikkaan. Koska en itse ole koskaan ollut ideologisesti sitoutunut sosialisti vaan pikemminkin ‘syrjäänvetäytyvä vasemmistoänkyrä’, en aina löydä pointtia, joka noihin heittoihin sisältyy tai ainakin koen ne mauttomiksi. Minulle Stalin ja Mao [kuten Hitler ja Mussolini] olivat ja pysyvät diktaattoreina verrattuna länsimaiseen parlamentaarisen demokratian perinteeseen. Ideologiakriitikkona Zizek on kuitenkin tällä hetkellä lähes ylittämätön ja parhaimmillaan filosofisen journalismin kirjoittajana. Hän saattaa myös teoreettisena filosofina olla omaperäinen, mutta silti aivan liian rönsyilevä ja joidenkin mielestä jopa sekava [mutta kuka lopultakin on pätevä väittämään näin?] jättääkseen pysyvää jälkeä nimenomaan filosofian historiaan. Tässä hän ehtii vastailla parissakymmenessä minuutissa monenlaisiin ajankohtaisiin ja perustaviin kysymyksiin.
Mielenkiintoinen on Zizekin arviointi hänen ja läheisen ystävänsä sekä aatetoverinsa Alain Badioun välisestä ideologisesta eroavuudesta. Zizekin mukaan he ovat niin läheisiä, että juuri tämän läheisyyden vuoksi myös perimmäiset erot heidän ajattelunsa välillä korostuvat vahvasti. Badiou on huomattavasti konservatiivisempi kommunisti kuin täydellistä remonttia marxismiin kaipaava liberaalimpi Zizek.
https://www.youtube.com/watch?v=2OzV53zj1PA#t=3.081937
Slavoj Žižek on Brexit and the Future of the European Union (5th July 2016)
https://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
Yksi- ja kaksipuolista pohdintaa kauneudesta
osa 1
‘Hyvä’ taide kauneutena ei ole maailmallisella muttei myöskään ‘mystisellä’ tavalla itseisarvoista, koska hyvyys, kauneus ja totuus ovat perimmältään olemassa pahuuden, rumuuden ja epätoden vastakohtana. Ei ole olemassa pysyvää ideaalista kauneutta ilman aineellisen maailman muuttuvaista rumuutta. Niinpä täydellinen kauneus on koko ajan vaarassa romahtaa pirstaleiksi aineelliseen muutokseen, jossa [en siis sano josta] se väistämättä saa ilmaisunsa ja merkityksensä todistaen mahdollisuudesta kokea mahdollisimman täydellinen mielihyvä, joka ei kuitenkaan palaudu fysiologisesti orgastiseen kokemukseen.
‘Huono’ taide sen sijaan on itseisarvoista, koska se perustuu aina pelkkään preferenssiin, intressiin ja pyyteeseen eikä pyri ylittämään näitä lähtökohtiaan millään tavoin vaan tekee propagandaa yksinomaan niiden puolesta. Huono taide jakautuu a] mainoksiin ja b] taiteeseen taiteen itsensä vuoksi. Mainokset yrittävät aina myydä meille jotain: niiden olemisen tapa on huoraaminen ja huijaaminen. Niinpä poliittinen taide on propagandistista mainostaidetta jos mikä. Taiteeseen taiteen itsensä vuoksi luokittelen esim. Andy Warholin ‘kopiotaiteen’ ja ylipäätään abstraktin ekspressionismin sekavimmillaan.
Mainosten ainoa olemassaolon tarkoitus on mainostetun [taide]tuotteen myynnin edistäminen: rahallinen ja poliittinen voitto. Taiteen sen itsensä vuoksi ainoa tarkoitus on ‘puhdas ilmaisu’ vailla viittauspistettä, mikä tarkoittaa kaikkia mahdollisia viitepisteitä. Siinä missä mainokset pyrkivät sitomaan kokemuksemme vain tiettyihin pragmaattisiin tarkoitusperiin, siinä art pour l’art pyrkii sanoutumaan irti kaikista sitoumuksista ja konventioista, lopulta koko maailmasta. Taide taiteen itsensä vuoksi on tyhjä, kuollut merkki.
Kauneus on kuitenkin tässä maailmassa olematta silti tästä maailmasta ja tämän maailman lakeija tai orja. Kauneuden perimmäinen ‘tarkoitus’, jonka [vain] ihminen sille antaa, on toimia rumuuden, sekavuuden ja hämmennyksen vastakohtana. Kauneus ei tee mitään ymmärrettävämmäksi, todemmaksi tai täydemmäksi ja oikeastaan kauneus ei edes lohduta rumuuden ja pahuuden maailmassa. Kauneus on kuin tähti, joka hohtaa kylmää mutta lumoavaa kirkkauttaan keskellä pimeyttä, ja jos tuo kirkkaus meitä muka lohduttaa, hyvä niin, vaikkei se olekaan [‘hyvän’] taiteen itsensä funktio vaan meidän kokemuksemme siitä.
Jos hyvä taide kauneutena olisi pelkkää käytännöllistä intressiä, subjektiivista tai kollektiivista, miksi ylipäätään käyttäisimme täysin abstraktia käsitettä täysin konkreettisesta merkityksestä, sikäli kuin merkitys nyt voi olla konkreettinen? Eikö olisi mielekkäämpää puhua silloin politiikan ja taloustieteen kieltä, jossa taiteen arvon ja sen aiheuttaman elämyksellisen intensiteetin taso määritellään viimeistään taidehuutokaupoissa ja stadionesiintymisissä?
osa 2
Nykyaikainen ‘taidemediatalous’ on tietysti sekin koettu, kokeiltu ja testattu alunperin jo uskonnollisen taiteen ilmentymissä, jotka ovat muuttuneet sittemmin joko a] museaalisiksi turistikohteiksi, joita käydään ihmettelemässä [katselemassa ja kuuntelemassa] kuin rauhoitettuja eläimiä tarhassaan tai b] pirstoutuneiksi ja synkretistisiksi tajunnansekoitus- ja stimulointikulteiksi esimerkiksi erilaisten pelimaailmojen käytänteissä.
Kauneus on kuitenkin aina olemassa ja pysyy ikuisesti perimmäisen mielihyvän ideaalina. Täysin epävarmaa sen sijaan on, voiko kauneus teknisen uusintamisen aikakaudella enää lainkaan uusiutua. Toisto ei luo vaan kopioi ja kopiot ovat reifikoituneita: jähmettyneitä ja kuolleita muotoja. Ehkä Walter Benjamin oli siis lopultakin aivan liian optimistinen. Voisin jopa väittää, että jo Lascaux’in luolamaalaukset ylsivät kauneuden ytimeen eikä myöhempi kehitys ole ollut periaatteessa muuta kuin näiden alkukuvien hengen ja intensiteetin jäljittelyä.
En halua kuitenkaan olla taiteen suhteen niin pessimistinen kuin Platon, joka piti taidetta imitaation imitaationa ymmärtäen sen ikuisia ideoita jäljittelevän luonnon matkimiseksi. Platonille kauneus ei ollut niinkään aistillisen kokemisen kuin matemaattis-käsitteellisen ajattelun asia, mutta miten voi olla kauneutta, joka ei kosketa aisteja? Onko mahdollista ymmärtää kauneus yksinomaan intellektuaalisena prosessina [ikään kuin olisi olemassa sellaista kuin pelkkä intellektuaalisuus]? Ehkä lukumystiikkaan taipuvainen Platon ajatteli näin, mutta miten ylipäätään voi olla olemassa suuria oivalluksia ilman syvää emotionaalista hämmennystä ja riemua, joissa emme olisi osallisia koko sielullamme ja ruumiillamme emmekä vain älyllämme? Ei mitenkään, ja tämä pätee myös Platoniin, joka halusi tehdä intellektuaalisesta pohdinnasta filosofiaa, filosofiasta matematiikkaa ja matematiikasta sellaisen kauneuden lähteen ja kohteen, joka ei muka millään tavoin ole kosketuksessa aisteihin.
Haluan Lascaux’n esimerkillä osoittaa, että uudet innovaatiot ja uusien merkityskokemusten ilmaantuminen tapahtuu jollekin/kullekin ihmiselle aina ensimmäisen kerran [jokaiselle vuorollaan ja ajallaan], ja kaikki ‘ensimmäiset kerrat’ maailman esittämisessä ja avaamisessa ja avautumisessa ovat tekijälleen tai kokijalleen väistämättä enemmän tai vähemmän järisyttävä kokemus, jota ei koskaan enää jälkeenpäin voi saavuttaa yhtä ainutkertaisesti. Sellaiseen ei mikään keinoäly kykene, koska se ei voi olla merkityskokemushistorialtaan ainutkertainen. Jos kykenisi, kyseessä ei olisi perustavaan algoritmiin palautettavissa oleva keino-äly vaan sattumanvaraisen biopsykohistoriallisen evoluution tuote, ihminen.
*
En aio esittää esimerkkejä hyvästä taiteesta, koska tarkoitukseni on ollut vetää vain yleislinjaa eli mitä hyvä taide ei ainakaan ole. Kukin pohdiskelkoon tykönään, mistä yksittäisestä teoksesta pitää, mistä ei ja miksi. Niin teen minäkin ja olen varma siitä, kuten kaikki muutkin, että hyvää taidetta on olemassa.
PS. Kauniin ja ylevän eroa kannattaa pohtia myös Schillerin runoustyyppijaottelun kautta. Naiivi ja sentimentaalinen runous ovat mutatis mutandis analogisia jaottelulle kauniin ja ylevän kokemuksen kanssa.
Tarkennus pohdintaan kauneudesta
Taide taiteen itsensä vuoksi [jos sellaista ylipäätään voi olla olemassa] yrittää mahdotonta mahdottomalla tavalla. Se pyrkii irtaantumaan propagandistisesta taiteesta hylkäämällä kaikki tietoiset intressit ja elämään eräänlaista pyhää ja puhdasta virtuaalielämää. Tämä on tietenkin totaali itsepetos, koska kaikki inhimillinen toiminta on aina jossain muodossa ja kontekstissa sidottu intressiin. Niinpä viittauspisteetön taide taiteen itsensä vuoksi voidaan ilman suurempia hankaluuksia välineellistää nokkelan mainossuunnittelijan projekteissa merkeiksi, joihin liitetään mitä tahansa haluttua merkitystä ja intressiä, koska ko. ‘autonominen’ taidetuote itsessään ei pyri eikä pysty sisäisesti vastustamaan tai estämään ainuttakaan tulkintaa. Tässä mielessä l‘art pour l’art on paitsi vastustuskyvytöntä myös ‘vaarallista’, mikäli se halutaan valjastaa propagandistisen käytännön palvelukseen.
Jos olet utilitaristi ja naturalisti, sinun ei kannata kuunnella tätä, koska et ymmärtäisi siitä mitään.
https://www.youtube.com/watch?v=xFtVQz_o-fk
Introductory Heidegger Lecture
Zizek on aina ajan hermolla. Joskus vain ihmettelen, miten ihmeessä hän ja hänen konservatiivisempi ystävänsä Alan Badiou voivat päästä minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen kommunismista. Onko vapauden suurin uhka nykyisessä teknokapitalismissa sitä, ettei tiedosta olevansa epävapaa eläessään ‘näkymättömän’ [esim. google] kontrollin ja sääntelyn ehdoilla? Luultavasti on, mutta miten ihmeessä juuri kommunismi voisi synnyttää tunteen vapaudesta, joka on oikeasti autenttinen eikä indoktrinoitu, sillä kommunismissa [näin ainakin reaalisosialismin historia todistaa] vapautta kontrolloidaan enemmän tai vähemmän ‘näkyvästi’?
Zizek [joka ei ole anarkisti] korostaa yksilön henkilökohtaisen vapauden [*] merkitystä mielestäni varsin liberaalilla ja ehkä jopa utooppisella tavalla, vaikka pitääkin samalla juuri valtiota välttämättömänä kansalaisten oikeuksien ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta. En usko, että Badiou ymmärtää vapauden kommunismissa samalla tavalla vaan korostaa huomattavasti enemmän vapauden ideologista puoluesidonnaisuutta ja vasemmiston lähes dogmaattisesti yhtenäistä arvopohjaa, mikä Zizekillekin on tietysti olennaisen tärkeää muttei ensisijaista, koska hän siis painottaa vapautta aina ensin yksilön kautta. Vai ymmärränkö sittenkin väärin Zizekin Hegeliltä omaksuman Sittlickeit-perustaisen, positiivisen vapauden olemuksen, joka ei ole vapautta ulkoisesta pakosta [liberaali anarkismi] eikä myöskään‘vapautta’ noudattaa moraalilakia [Kantin velvollisuusetiikka] vaan vapautta toteuttaa yhteisen yhteisöllisyyden ihannetta [perhe ~ kansa ~ valtio] - mitä tämä sitten käytännössä merkitseekään: mieleen tulee väistämättä uskonnollinen yhteisö [vrt. Heideggerin käsitys autenttisuudesta [*]. Vapauskäsityksen hämäryys ja ristiriitaisuus on joka tapauksessa yksi kommunistisen ideologian suurimpia ongelmia – ikään kuin sisäänrakennettu sen ihmiskäsitykseen.
[*] Mieleen tulee väistämättä ongelmallinen ja hämärä ‘autenttinen’ vapaus; - vrt. Heidegger, jolle autenttisuuden mahdollistaa yksilöllinen paatos oman kieli- ja kulttuuriyhteisön sisällä. Sartre sen sijaan tulkitsee Heideggerin autenttisuuden pelkästään yksilön omaksi valinnaksi [‘huonoa uskoa’, siis tekopyhyyttä ja teeskentelyä vastaan asettuva individualismi], myös omaksi poliittiseksi valinnaksi [poliittinen ‘situationalismi’], kun taas Heideggerilla autenttisuus merkitsee yksilön ja yhteisön välillä vallitsevaa toiminnallista harmoniaa, joskaan ei ilman kritiikkiä. Heidegger ei siis hyväksynyt ehdottomasti natsien vaatimaa kritiikitöntä omistautumista yhteisölle ja Führerille, ei myöskään biologista rotuoppia eikä militaristista politiikkaa, vaikka halusikin alunperin lähes harhaisesti pitää kansallissosialismia ratkaisuna liberaali-demokraattisen arvopluralismin ja päättämättömyyden aiheuttamaan kulttuuriseen lamaannukseen [vrt. Carl Schmitt]. Voisi sanoa Heideggerin eläneen jonkun aikaa diktatorisen valtapolitiikan sokaisemassa utooppisessa harhassa, kuten teki aikoinaan myös Platon ennen kuin jätti politiikan epäonnistuttuaan katkerasti poliittisena neuvonantajana useampaan kertaan.
https://www.youtube.com/watch?v=9OgEMZbiWCs
Philosopher Slavoj Žižek argues that our current brand of global capitalism is quickly outgrowing democracy and that a divorce between the two is inevitable. This leads to an array of social and geopolitical concerns regarding the public commons. These problems include but are not limited to ecology, biogenetics, finance, neo-apartheid, crisis management, intellectual property rights, and personal freedom. Žižek touches on all these topics and more in this epic delivery of political and social theory.
https://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
https://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
https://en.wikipedia.org/wiki/Sittlichkeit
https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger
Muun muassa näiden kahden esimerkkikappaleen vuoksi Led Zeppelin on ollut yksi rockin historian musiikillisesti monipuolisimmista ja esitysvaikutukseltaan parhaista ellei paras bändi.
https://www.youtube.com/watch?v=mdrAdcxFB9c
Led Zeppelin - Babe I'm Gonna Leave You
https://www.youtube.com/watch?v=w4THXeOD-Dw
Led Zeppelin-Since I've Been Loving You w/ lyrics
https://en.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin_(album)
https://en.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin_III
Tämä on sellainen rariteetti, että se täytyy ikuistaa kommenttilaatikkoon.
KARI PEITSAMO REVIVAL HÄRMÄROCK 1982
https://www.youtube.com/watch?v=Amr3lmKcOE0
- onnenpoika
- synnyin rokkaamaan
- takaisin nokialle
- hautakiven varjo
- wellamo laiva
- metsään
- musta pörssi
- jytäorkesteri tulee taas
- strumffatkaa (loppuu kesken)
Rockradion konsertti joululta -82. C-nauha kopsu.
‘As soon as we really have something to say, we are forced to be silent.’ [Maurice Maeterlinck]
Juuri tämän ‘pakottavuuden’ kohtaan päivittäin yrittäessäni ajatella elämää ja maailmaa, enkä ymmärrä niitä, jotka vain puhua paapattavat loputtomiin, vaikkeivät he lopulta pysty muuhun kuin oman agendansa [lue egonsa] markkinointiin. Tämä kritiikki pätee lopulta myös Slavoj Zizekiin, ei ainoastaan Jukka Kemppiseen - pahimmasta some-hölötyksestä nyt puhumattakaan. The rest and the best is silence.
Ai miksikö en sitten itse vaikene jo lopullisesti? Siksi että minäkin olen yhä vielä 'pinnallinen' eli kiinni elämässä/kommunikaatiossa kuin hukkuva pelastusrenkaassa - en uskalla päästää irti, vaikka tiedän, että pelastusrengas pitää minut vain tietyn ajan pinnalla muttei pelasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maurice_Maeterlinck
https://en.wikipedia.org/wiki/Maurice_Maeterlinck
https://www.amazon.com/Wittgensteins-Vienna-Allan-Janik/dp/1566631327/ref=pd_sim_sbs_14_1?ie=UTF8&psc=1&
Onpa hieno näkymä.
http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article9159310.ece/ALTERNATES/w580/sumu%20usva%20syksy%20maisema%20n%C3%A4kym%C3%A4
https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/mihin-tiedetta-tarvitaan
Tänne voisi vaikka mennä tänä Sipilän tiedettä ja tukimusta suorastaan halveksimana aikana.
Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?
Välihuomautus aiempaan ‘silence-kommenttiini’: ‘Ai miksikö en sitten itse jo vaikene lopullisesti?’.
‘Why does many a man write? Beacause he does not posses enough character not to write’. [Karl Kraus]
https://www.amazon.com/Wittgensteins-Vienna-Allan-Janik/dp/1566631327/ref=pd_sim_sbs_14_1?ie=UTF8&psc=1&
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Kraus
https://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Kraus_(writer)
Tämä analyysi kannattaa kuunnella. Giánis Varoufakis on oikeassa.
Eurooppalaisia puheenvuoroja - Demokraattinen Eurooppa tai postmoderni 1930-luku
http://areena.yle.fi/1-3639851
”Euroopan unionilla on edessään kaksi vaihtoehtoa: se on demokratisoitava tai se hajoaa. Jos jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu ja koko EU-hanke romahtaa, seurauksena on postmoderni 1930-luku." - Tässä ovat vaihtoehdot, jotka taloustieteilijä Giánis Varoufakis on kuluneen vuoden aikana esittänyt Euroopalle lukuisissa kirjoituksissaan ja esiintymisissään. Hannu Reime esittelee Kreikan entisen valtiovarainministerin Giánis Varoufakisin näkemyksiä.
Mitä te meiltä oikein haluatte?’ Tämä oli erään nimeltä mainitsemattoman terveysaseman apulaisylilääkärin minulle syksyllä 2014 esittämä kysymys sen jälkeen, kun hän ei havainnut verikokeissani eikä sydänfilmissäni mitään erityistä huomautettavaa. Hämmästyin kysymyksen tahdittomuutta ellei suoranaista hävyttömyyttä ja menin aika lailla sanattomaksi. Nykyään tiedän, mitä minun olisi pitänyt hänelle vastata: ‘Mitä te täällä oikein teette?’
http://yle.fi/uutiset/potilailta_paasy_kielletty__laakari_arvostelee_kovin_sanoin_hoitoonpaasya/9163558
"Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?"
Luultavasti päivastoin: he olivat onnellisempia kuin me. (Varmaan siksi, kun tiesivät vähemmän?)
No, tuosta tässä ei varmaankaan ollut kysymys..
Tämän blogin pohjalle on muuten aina yhtä hauska laskeutua. Blogin otsikko kuvaa asiaa hyvin.
'Blogin otsikko kuvaa asiaa hyvin.'
Osuva kielikuva. Enpä tullut itse ajatelleeksi.
Tiedosta, ymmärryksestä ja tieteestä [filosofista jaarittelua, ensimmäinen luonnos]
Nykyään tiedämme paljon enemmän ja paljon tarkempia tosiasioita maailmasta kuin 2000 vuotta sitten, mutta ymmärrämme siitä samalla paljon vähemmän kokonaisuutena kuin antiikin ihmiset.
Minulle ymmärtäminen on aina metaforis-allegorista ja intentionaalista - jopa siinä määrin, että myös klassiseen logiikkaan perustuva semantiikka [tosi-epätosi] on metaforista ymmärrystä maailman oletetuista välttämättömyyksistä.
Tietäminen päätyy yhä enemmän ja enemmän sitä kohti, miten asiat tapahtuvat – ei sitä kohti, miten asiat ovat, koska asiat eivät koskaan ole pysyvästi yhtään mitään: kaikki oleminen on ohimenevästi hetkellistä. Tietämisessä ei viime kädessä ole kyse toden ja epätoden vastakkainasettelusta vaan asioiden kuvaamisesta mahdollisimman eksaktisti niiden aktuaalisuudessa eli ‘puhtaan tulemisen tilassa’. Tieto ei silloin edusta todellisuutta [representaatio] vaan tekee sen läsnä olevaksi [performaatio]. Oikeastaan kysymyksessä ei enää ole edes tieto vaan itse tapahtuminen tapahtumisessaan.
Koska olemme mahdollisimman varmoja tiettyjen ‘itsestään selvien’ asioiden tai ilmiöiden olemassaolosta, kysymys, ei ainoastaan niiden totuudesta ja epätotuudesta vaan ylipäätään mistä tahansa niihin liitetystä merkityksestä, aiheuttaa välittömästi siirtymisen allegoriaan – siis metaforiseen: kuvainnolliseen tulkintaan, joka on jos ei suoranaista taikauskoa kuten esim. kreationismi niin vähintäänkin pragmaattis-relativistista konstruktiota [‘muotia’]. On mieletöntä kysyä esim., onko ilma, jota hengitän totta vai ei tai tiedänkö vai enkö tiedä, onko käteni, jonka nostan ylös, olemassa vai ei’, koska en voi edes intuitiivisella tasolla kuvitella tietäväni, mitä on elää ilman happea tai kättä.
Antiikin kreikkalaisilla ei siis vielä ollut meidän omaksumaamme nyt jo lähes itsestään selvänä pidettyä tieteellistä informaatioperustaa, joka on tehnyt niin monista aiemmista maailmaan liittyvistä uskomuksista pelkkiä harhakuvitelmia, mutta juuri sen vuoksi antiikin ihmiset ymmärsivät maailman kokonaisuudessaan ‘paremmin’ kuin me, jotka tiedämme, ettei maailman tapahtumisessa ole kysymys ihmisen [pääosin tiedostamattomasti] maailmaan projisoimien henkivoimien vaikutuksesta vaan mahdollisesti päämäärättömästä tapahtumisesta, joka on läsnä joka hetki, mutta jota ei voi sitoa mihinkään kielelliseen symboliikkaan, ei edes hienostuneimpaan teoreettiseen ymmärrykseen, ajautumatta ja lankeamatta metaforiseen ja siten taikauskoiseen tulkintaan.
Mutta juuri ja ainoastaan tätä, toisin kuin eksakti tieto, voi olla ymmärryksemme maailmasta – eräänlaista ‘taikauskoa’. Onko sitten mahdollista ilmaista eksaktia tietoa ei-metaforisella, ei-klassiseen logiikkaan perustuvalla kielellä? Toisin sanoen – jos ja kun inhimillinen ajattelu kielenä on aina jo metaforista, onko mahdollista tietää ‘ilman ajattelua’? Mikä voisi olla inhimillisen ajattelun vastakohta tai edes vaihtoehto sille? Olipa vastaus mikä tahansa, se on tässä tapauksessa aina väärä. On toki mahdollista, että vastaus on oikea, mutta silloin sitä ei pysty kommunikoimaan kenellekään [ei ole olemassa yksityistä kieltä].
.......
Skolastisen perinteen mukaan Jumalassa yhdistyvät ‘puhdas oleminen ja puhdas tuleminen’, ja juuri sen vuoksi suuri ‘ihanteeni’ onkin tuon yhdistymisen latinakielinen termi: actus purus, josta tein itselleni osan blogini koodimerkkisarjaa - actus purunen.
Kun Jumalassa yhdistyvät täydellinen oleminen ja täydellinen tuleminen, on Jumala tästä johtuen samalla myös täydellinen esimerkki tiedon ja ymmärryksen yhdistymisestä. Mutta ennen kuin pystymme sanomaan näin, olemme tietysti aina jo langenneet metaforaan – siis ‘taikauskoon’.
Ajattelun dialektiikka on armoton. Me ymmärrämme, koska emme tiedä, emmekä voi enää ymmärtää, koska tiedämme.
https://en.wikipedia.org/wiki/Actus_purus
Tiedosta, ymmärryksestä ja tieteestä [filosofista jaarittelua, toinen luonnos]
osa 1
‘"Oletko sitä mieltä, että antiikin kreikkalaiset, joilla oli meihin verrattuna jos ei täysin vääristä niin ainakin perin naiiveista tieteellis-mytologista käsityksistään johtuen hyvin erilainen maailmankuva kuin meillä, olisivat olleet myös moraalinsa, taiteensa ja ylipäätään olemassaolonsa suhteen jotenkin ‘alkeellisia’ ja tieteellisessä ‘tietämättömyydessään’ mahdollisesti onnettomampia kuin me täällä modernin tieteen virtuaalisessa kvanttirobottimaailmassamme?"
Luultavasti päivastoin: he olivat onnellisempia kuin me. (Varmaan siksi, kun tiesivät vähemmän?) - No, tuosta tässä ei varmaankaan ollut kysymys..’
*
Tavallaan juuri siitä oli kysymys. Antiikin kreikkalaisille maailma ja maailmankaikkeus oli vielä käsitettävissä käsitteillä, jotka ‘ymmärrettiin’ inhimillisen kokemuksen ja intentionaalisen toiminnan puitteissa [esim. Aristoteles]. Tämä rationaliteetin eli järjen käytön muoto on luonnontieteissä tietysti hylätty jo ajat sitten, mutta hylkäämisen mukana meni sitten myös kokonaisvaltainen merkityskokemuksellinen ymmärrys todellisuudesta.
Itse asiassa Aristoteleen metafyysisestä biologismista ja empirismistä tuli modernin tieteen kehittyessä juuri sitä, mitä se perimmältään onkin: äärimmilleen rationalisoitua ja systematisoitua arkijärkeä, joka perustuu animistiseen common sense-[taika]uskoon. Poleemisesti väitän kuitenkin, että kaikki ymmärrystietomme on tällaista arkijärjen common sense-‘animismia.’ Mutta sitä en väitä, että kyse olisi jotenkin elämisemme kannalta alempiarvoisesta asiasta. Meillä kun ei ole eikä voi olla muunlaista ymmärrystä siitä, mitä elämää ja olemassaoloa koskeviin mielekkyyden ja merkityksen ongelmiin tulee.
Teen jyrkän eron tiedon ja ymmärryksen sekä havainnon ja kokemuksen välillä. Ymmärrys on aina tuttuuteen perustuvaa arkista common sense-tietoa, siten myös kulttuurisesti ja historiallisesti rajattua. Toki myös fysikaalinen tieto on historian myötä kehittyvää, mutta se on samalla kasautuvaa ja täydentyvää toisin kuin välitön ja tuttu arkinen ymmärrys.
Jos arkinen ja tuttu tieto/ymmärrys on välitöntä, niin tieteellinen tieto on aina metodisesti tarkoin määriteltyä ja teknisesti rakennettua [esim. laboratoriot]. Näin ollen tieteellinen tieto ei kerro elämismaailmaan perustuvan ymmärryksen kokemuksista vaan metodisesti konstruoiduista, mahdollisimman puhtaista havainnoista. Vai väittääkö joku tosissaan kokeneensa Higgsin bosonin nähtyään sen tietokoneen monitorilta? Ja että hänen ymmärryksensä todellisuudesta [huom. ‘todellisuudesta’] lisääntyi sen vuoksi? Tällainen, sanokaamme tiedeuskovainen, sekoittaa toisiinsa teoreettisen informaation rakentaman havainnon/tietämisen ja elämismaailmamme välittömät intuitiot. Kyse on kahdesta kategorisesti hyvin erilaisesta rationaliteetista. Merkityksellinen kokemus on mahdollinen vain elämismaailmassa, [mahdollisimman] puhdas ‘tieteellinen’ havainto sen sijaan vain laboratorio-olosuhteissa.
osa 2
Tieto ei siis lisää ymmärrystä vaan pikemminkin vähentää sitä ja pienentää sen aluetta. Mahdollisimman puhdas havaintotieto lähestyy triviaalia [ruusu on ruusu on ruusu] juuri sen vuoksi, että subjektiivinen perspektiivi on pyritty siinä metodologisesti ja teknologisesti minimoimaan, muutenhan kyseessä ei olisi eksakti tieteellinen tieto vaan joki muu tiedon modus. Sen sijaan elämälle välittömän mielekkyyden antava merkityksellinen kokemus ei milloinkaan ole vain puhdas havainto, koska se mahdollistuu vain elämismaailmassa. Tietysti tiedemieskin voi sanoa, että hän koki suuren tunteen nähdessään Higgsin bosonin, mutta tällä tunteella ei ole mitään tekemistä hänen havaintonsa tieteellisyyden kanssa – enintään siihen voi liittyä esteettiseksi nimittämäämme ylevyyden tai ihan vain pelkän onnistumisen tunnetta, joka seuraa siitä, että perusteellinen tutkimustyö tuotti ennakoidun tuloksen. Jos tiedemies kuitenkin haluaa liittää havaintoonsa merkityskokemuksellisen ymmärryksen elementtejä, hän suhtautuu bosoniinsa kuin joko a] taitelija teokseensa tai b] astrologi planeettoihin[sa]. Tällaisiakin tiemiehiä väistämättä löytyy, pelkästään sen peruuttamattoman asiaintilan vuoksi, että inhimillinen ajattelu on aina jo ensisijaisesti sidoksissa elämismaailman intentionaaliseen välittömyyteen.
Toki myös kokemuksellisesti välitön ymmärrystieto [jos mikä] on itsestään selvää [triviaalia], koska se ei kyseenalaista tai ainakaan sen ei olisi mielekästä kyseenalaistaa tai edes kysyä välittömien kokemusten tiedollista todistettavuutta. On jotakuinkin mieletöntä kysyä, onko ilma jota hengitän totta vai ei, tai tiedänkö käteni olevan olemassa vai enkö tiedä. Ei ole mitään mieltä kyseenalaistaa tietoamme tietämisemme mahdollistavien perustavien asiaintilojen olemassaolosta. Voimme kyllä ja meidän kai pitääkin tutkia noita asiaintiloja, mutta silti ne yhä aina jo muodostavat perustan tietämisellemme, ja tämän vuoksi johdonmukainen skeptisismi on loogisesti kumottavissa: emme voi johdonmukaisesti epäillä asioita ellemme aina jo ensin tiedä jotain välittömästi. Voin kyllä hyväksyä episteemisen [tietämisen oikeutusta koskevan] skeptisismin johonkin rajaan saakka täysin mahdollisena, mielekkäänä ja jopa välttämättömänä reaktiona suhteessa aistihavaintoon, mutta ontologinen [olemista koskeva] eli kaikkien tietämisen kohteiden olemassaolon epäily ei ole mahdollista ainakaan sille, joka kuuluu johonkin kieliyhteisöön, ja ‘kieletön’ ihminenhän ei voi kyseenalaistaa mitään, koska hän ei voi kommunikoida mitään [ei ole olemassa yksityistä kieltä].
osa 3
Se, mitä kaikkea kuuluu tietämisemme mahdollistavien asiaintilojen piiriin [semanttiseen referenssikehykseen], ja mikä on sen ontologinen status, on tietysti perin hankala filosofinen ongelma itsessään, josta voi väitellä loputtomiin. Ovatko nuo asiaintilat empiiris-psykologis-historiallisia [tottumuksia ja tapoja, tulkinnallisia käytäntöjä] vai kantilaisittain havainnon ja tiedon mahdollistavia transsendentaalisia ehtoja [aika, avaruus, ymmärryksen muodot ja kategoriat, esim. kausaliteetti]?
Tulkittiinpa referenssikehystämme miten tahansa, väitän joka tapauksessa, että lisääntyvä tieteellinen tietomme universumista ja aineesta ei lisää ymmärrystämme elämismaailmassa ja elämismaailmasta vaan päinvastoin kaventaa sen aluetta samaan tapaan kuin logiikka mahdollistuu vain eräänlaisena käsitteellis-argumentatiivisena Prokrusteen vuoteena, joka katkaisee luonnolliselta kieleltä ‘jalat ja kädet’ saadakseen sen mahtumaan teknis-metodiseen viitekehykseen [yhdenmukaiseen, universaaliin kieleen tai algoritmiin], jossa ja jolla on mahdollista määritellä ihminen ja maailma loogis-laskennallisesti eksaktimmalla tavalla. Mutta algoritmi itsessään ei ymmärrä mitään, vain mahdollisimman elävää kieltä käyttävä ihminen ymmärtää, olipa hän sitten miten taikauskoinen tahansa.
Olen tieteen ja tekniikan suhteen aika lailla samaa mieltä kuin Heidegger. Tekniikka kuten mikä tahansa muukin tulkinnallinen ‘puite’ [Gestell] sekä paljastaa että kätkee todellisuutta, mutta tekniikan suhteen on olemassa se ilmeinen vaara, että tekniikka tulee paljastaessaan todellisuutta kätkeneeksi siitä huomattavasti enemmän kuin, mitä se paljastaa, siis ‘avaa’ ja mahdollistaa. Tieteellistekninen kehitys välineenä johonkin päämäärään on aina vaarassa muuttua päämääräksi itsessään, ja juuri se merkitsee elämismaailmallisen ymmärryksen vähenemistä minun käyttämässäni kontekstissa.
En ole kuitenkaan mikään luddiitti, enkä vihaa ‘koneita’ [(virtuaalisia) informaatiojärjestelmiä], mutta tämä myöntyväisyyteni ei johdu pelkästään mukavuudenhalustani vaan pikemminkin siitä, että olen samalla sekä teknodeterministi että teknopessimisti. Emme voi tekniselle kehitykselle yhtään mitään, mutta toisaalta emme myöskään pysty teknisen kehityksen avulla ratkaisemaan tekniikan itsensä tavalla tai toisella aiheuttamia ongelmia. Me vain ajaudumme tekniikan mukana kuin ajopuut. Tekniikka on kohtalomme, eikä ymmärryksemme meitä sen seurauksilta pelasta. Toki on niitä, jotka vilpittömästi uskovat tieteen ja tekniikan innovaatioihin kuin jumalalliseen voimaan, mutta heille pitää vain yrittää ‘antaa anteeksi’, koska he eivät lopultakaan tiedä, mihin uskovat, sillä teknologian seurauksia ei yksinkertaisesti voi tietää kukaan. Pahin tieteen ja tekniikan sivuvaikutus on kuitenkin, sanottakoon se vielä kerran tähän loppuun, ymmärryksen kaventuminen ‘algoritmin tasolle’. Algoritmi on kivettynyttä ymmärrystä, kuollutta muotoa, ihmisenä olemisen loppu.
Ehkä luonnonlakeja uhmaava ihminen, maailman ja ajattelun rajoja luotaavassa, ajoittain jopa ekstaattisessa itsetietoisuudessaan, on perimmältään deterministisen evoluution ‘epäonnistunut mutaatio’, joka hybrisessä mukavuudenhalussaan yrittää korjata ja täydellistää itseään ja ympäristöään tieteellä ja tekniikalla teknistäen lopulta ympäristönsä täysin, minkä seurauksena hän näivettyy ja kuihtuu kuin liian hygieenisissä oloissa kasvanut lapsi allergisen reaktion aiheuttamaan autoimmuunisairauteen.
‘Ketä poltti unelma totuudesta,
sen vei tieto harhaan.
Ketä poltti unelma kauneudesta,
sen vei rakkaus harhaan.
Ketä poltti unelma vapaudesta,
näki itsensä pirstoina käyristä peileistä.’
Eeva-Liisa Manner: ‘Kromaattiset tasot’ [Fahrenheit 121, 1968], katkelma
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:anafora
Seurasin netistä Senaatintorin rasismimielenosoitusta sekä vilpitöntä joskin viileää ja ‘rationaalista’ myötätuntoa kokien että über-idealistista ‘rakkausliberaalia’ hössötystä vieroksuen. Päätin käväistä samalla ‘vastapuolen’ sivustoilla ja löytyihän sieltä tuore kannanotto tapahtuneeseen ja sen uutisointiin. Olen lukenut kirjan, jota Timo Vihavainen käyttää esimerkkinään - Tom Wolfe: Turhuuksien rovio, 1987. Kyseessä on bisnesmaailman ahneutta, median leimaamisvaltaa ja ihmisten sekä oikeusjärjestelmän hätkähdyttävän raadollista tekopyhyyttä kuvaava amerikkalainen aikalaisromaani, ei mikään oikeistokonservatismin poleeminen raamattu.
Turhuuksien rovion päähenkilö ei ole väkivaltaa aatteellaan lietsova taparikollinen vaan investointipankin huippumyyntimies omine ahneuden kyllästämine hedonistisine agendoineen [sellaisenaan tietenkin perustellusti finanssikapitalismikritiikin kohde; ks. nykyisen demarin Timo Harakan arvio, joka painottaa aivan eri asioita romaanissa kuin Vihavainen], ja toivoa sopii, että romaanin lukee mahdollisimman moni rasismia vastustava liberaaliutopisti, koska se paljastaa erinomaisesti ne liberaalidemokraattisen mediamaailman ruokkimat ennakkoluulot ja poliittisjuridisen ajojahdin, joiden kohteeksi ihmiset saattavat joutua, mikäli he epäonnekseen päätyvät sananvapauden nimissä sensaatioilla rahastavan lehdistön julkisuusmyllyyn, jonka tarkoituksena on tehdä, ei ainoastaan heidän erehdyksestään ja vahingostaan [kirjan esimerkissä kuolemantuottamus], vaan koko heidän elämäntavastaan moraalisen rappion ilmentymää ja siten tuhota heidän maineensa ja uransa.
Ylisensitiivisen arvoliberaalin ei nyt tule edellä kirjoitetun perusteella tehdä tulkintaa, jonka mukaan sivullisen kuoleman aiheuttanut fasisti olisi potkaissut uhriaan Elielinaukiolla muka vahingossa tai että hänen tekonsa olisi jotenkin vähäteltävissä vaan siten, että lehdistö ja valtamedia ylipäätään tekee joistain/tietynlaisista tapahtumista täysin suhteettomia. Samanlaiset potkut tai iskut puolen yön aikaan torin laidan nakkikioskilla ovat harvoin ylittäneet uutiskynnystä puhumattakaan siitä, että niistä olisi tehty pahimman luokan ideologisia provokaatioita. Joku tolkku uutisoinnissakin pitäisi olla eikä tämän tolkun löytäminen ole suinkaan mahdotonta. Sen sijaan sosiaalista mediaa emme voi hallita juuri mitenkään, sillä Internet avasi lopullisesti sananvapauden Pandoran lippaan ja sen viisauksista/vitsauksista me jokainen saamme nyt nauttia ja kärsiä elämämme loppuun asti.
Jos kuitenkin ollaan sitä mieltä, että tekemäni huomio ja vertailu merkitsee kuin merkitseekin tässä yhteydessä natsipotkijan teon vähättelyä, alkaa keskustelu muistuttaa erääseen, 1900-luvun alkupuolen merkittävän itävaltalaisen satiirikon, Karl Krausin aforismiin sisältyvää vastustamatonta logiikkaa. ‘Hän ei tarkoita minua. Mutta hänen kykenemättömyytensä ilmaista itseään siten, että hän ei ole tarkoittanut minua, on kuitenkin hyökkäys minua vastaan.’ Näin vainoharhaisen ja kieroutuneen päättely- ja syyttelykulttuurin vallitessa rationaalisin ja liberaaleinkin keskustelu väistämättä rappeutuu juupas-eipäs-jankutukseksi, joka paljastaa, että olemme jämähtäneet siihen, mistä aloitimmekin eli ad hominem-argumentointiin.
https://sarastuslehti.com/2016/09/20/maxima-culpa/
https://holvi.com/shop/Kiuaskirjat/product/1744a34c654e253e0164cecb24957dec/
http://timoharakka.blogspot.fi/2011/07/pilvenpiirtajat-sortuvat.html
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Bonfire_of_the_Vanities
http://www.kiiltomato.net/karl-kraus-myrkyn-kayttoohje/
Analyyttinen filosofia syntyi oikeastaan logistisesta ohjelmasta, joka on ongelma-alueena kapea ja hankkeena mahdoton [vaikeasti kehämäinen] siinä mielessä, että sekä Frege että Russell sisällyttivät logiikkaan paljon juuri sitä, mitä nykyisin taas kutsutaan perusmatematiikaksi. Voidaan kysyä, oliko esimerkiksi Russellin kuuluisan artikkelin [On Denoting/1905] ja Fregen esseen ‘Über Sinn und Bedeutung’ vuodelta 1892 ongelmia oikeastaan olemassa ennen logisointi-ohjelmaa ja ennen kuin ohjelman toteuttamiseksi kehitetyt loogiset analysointimenetelmät keksittiin. Tuskin oli. Kuinka vakavia voivat olla filosofiset ongelmat, jotka ovat syntyneet siitä, että uusille loogisille analysointivälineille oli keksittävä käyttöä? Analyyttinen filosofia toimii tässä kuin aseteollisuus: uusia aseita on päästävä kokeilemaan oikeassa taistelutilanteessa. Jos sellaista ei ole käytettävissä, se voidaan provosoida esiin [amerikkalaisten täsmäiskulennokit Afganistanissa, Pakistanissa ja Jemenissä]. Monet analyyttisen filosofian ongelmat ovat syntyneet siitä, että teräville analysointiaseille tarvittiin käyttöä. Jos käyttömahdollisuutta ei luontevasti ilmaantunut, sellainen keksittiin.
Pauli Pylkkö: Mielikuva ja kielikuva - ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo 2015], s. 52.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6
http://www.uunikustannus.fi/
‘Teologiani on yksinkertaisesti se, että maailmankaikkeus kyllä saneltiin, mutta jätettiin allekirjoittamatta.’
Christopher Morley
http://www.tieteessatapahtuu.fi/005/pekonen.htm
Päivän Pohjois-Korea special. ‘Creepy as hell’. Todella puistattavaa. En osaa minäkään paremmin kuvailla tätä esitystä. Veikko Lavia on näköjään kuunneltu Pohjois-Koreassakin. Missähän päin katsomoa diktaattori muuten luuraa?
https://www.youtube.com/watch?v=gSedE5sU3uc
'North Korea children playing the guitar. Creepy as hell.'
Korvia hivelevää etno-jazzia.
https://www.youtube.com/watch?v=Wy-v-FgiUD8
https://en.wikipedia.org/wiki/Mulatu_Astatke
Sote rationalisoi palveluja tulevaisuudessa. Kätevää ja kustannustehokasta – ?
http://www.kaleva.fi/jari/2016-10-05/
'Mikä saa ihmisen vahingoittamaan kaltaisiaan, tappamaan toisen, tekemään joukkomurhan, kiduttamaan? Miten ihmisestä tulee pahoja tekoja tekevä hirviö? Vai onko pahuus meissä kaikissa ja voisiko meistä jokainen syyllistyä hirmutekoihin tietyissä olosuhteissa? Voidaanko paha kitkeä meistä pois?
Sari Valton ohjelmassa pohditaan pahuuden ilmiötä filosofisesta, moraalisesta että lääketieteellisestä näkökulmasta. Vieraina ovat pitkän linjan filosofi Torsti Lehtinen sekä mielentilatutkimuksia tekevä oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen.'
http://areena.yle.fi/1-3660856
En kadu mitään muuta niin paljon kuin sitä, että kadun monia elämäni aikana tekemiäni asioita.
‘Monet jakavat näkemykseni kanssani. Mutta minä en heidän kanssaan.’
Karl Kraus
Muisto vuodelta 1970. Jimi Hendrixin suosikkikappale.
Chicago, 25 or 6 to 4, 7/21/1970 - Tanglewood
https://www.youtube.com/watch?v=7uAUoz7jimg
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa: ‘Now I hear why Jimi Hendrix said Terry Kath was better than him!! WOW!!’
https://en.wikipedia.org/wiki/25_or_6_to_4
https://www.youtube.com/watch?v=iUAYeN3Rp2E
https://www.amazon.com/Live-At-Tanglewood-1970-Chicago/dp/B00KHNVYYG
https://www.youtube.com/watch?v=_oAoSZ2y1cw
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago_(yhtye)
https://en.wikipedia.org/wiki/Chicago_(band)
Kannattiko yliopistoista tehdä yrityksiä? Kyllä kannatti, vastaa sijoittaja. Opiskelijalla sen sijaan on aivan toisenlainen kokemus ja käsitys asiasta.
http://areena.yle.fi/1-3673476
Radiosta kuultua. Nämä eivät ole aivan sanatarkkoja sitaatteja eivätkä edusta minun mielipidettäni, mikä se sitten lieneekään.
......
Bob Dylan sai kirjallisuuden Nobel palkinnon 2016. Tätä menoa Keith Richards ja Ozzy Osborne saavat kemian Nobelin ensi vuonna.
Kirjallisuus tarvitsee Nobelin, Bob Dylan ei.
Voin hyvin ymmärtää Nobel lautakuntaa ja sen päätöstä. Kirjojen lukeminen on rankkaa puuhaa.
......
http://areena.yle.fi/1-3705892
Kalle Haatanen
Nationalismin kuolemantanssi
http://areena.yle.fi/1-3687354
Nationalismin juuret ovat Ranskan suuressa vallankumouksessa, sanoo toimittaja Heikki Aittokoski.
Vaikka eurooppalaisella nationalismilla on huono maine, voi sen ajatella saaneen aina myös hyviä asioita. Se voi olla myös kansakuntia ja yhteisöjä koossa pitävä liima ja tervettä isänmaallisuutta, joka ei ole vihamielistä ja muita pois sulkevaa.
Aittokoski muistuttaa kuitenkin että nationalistinen ajattelu ei ole mikään luonnonlaki vaan se on ideologia joka on synnytetty tietoisesti ja tarkoituksella politiikan välineeksi.
Nationalismin huono maine on ennen kaikkea Natsi-Saksan hirveiden aatteiden ja tekojen aiheuttamaa.
Nykyinen nationalismin nousu Euroopassa johtuu siitä, että globaali maailma on monimutkainen ja vaikeasti hallittava kokonaisuus. Niinpä on suuri houkutus ajatella, että rajojen sulkeminen ja sisäänpäin kääntyminen ratkaisisi kaikki ongelmat.
‘Missä kulkee taiteen ja moraalin raja? Ei missään. Taiteilija on taiteilijana aina moraalisesti vaarallisella ei kenenkään maalla. Hän kokeilee hyvän tavan ja moraalin rajoja ja voi tässä mielessä paeta vastuutaan kätkeytymällä esteetikon kaapuun. Nousee esiin vanha kysymys: voimmeko esteettisessä mielessä ihailla sitä, minkä moraalisesti tuomitsemme?’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 86-87]
‘Filosofi Zlavoj Žižek on kirjoittanut länsimaisen buddhismin ja globaalin kapitalismin yhteydestä. Tutkimusten mukaan länsimaista buddhismia, mindfulness mukaanlukien, harjoittaa 80% suuryritysjohtajista. Buddhalaisuuden ytimessä on olemassaolon hauraus: mikä tahansa voi milloin tahansa muuttua. Se täsmää myös globaaliin markkinatalouteen, joka on yritysjohtajan työkenttä. Tällä kentällä mielenterveyden säilyttämiseen tarvitaan sisäistä etäisyyttä, jota meditoiminen tuo.’
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/26/marjo-niemi-ajattelemattomuuden-bisnes?ref=ohj-articles
Ihminen on sattuma sattumien maailmassa. Maailmalla ei ole yleistä merkitystä. Sillä ei ole muuta merkitystä kuin minkä me sille annamme, intohimomme, toimintamme kehittämisen hetkellä.
Nietzsche
Sitaatti viestistä ystävälle.
.......
En osaa sanoa mitään lohduttavaa vaikka mieli tekisi. Sanat tuntuvat tällaisissa tilanteissa niin kovin teennäisiltä ja pinnallisilta. Ehkä kyse on vain minun omasta kyvyttömyydestäni ilmaista etenkin surun, ahdistuksen ja tuskan tunnetta, joka on kuitenkin ollut koko elämäni ytimessä enoni ja isäni lähes yhtäaikaisen kuoleman jälkeen vuodesta 1968. Sen saman tunteen joudun nyt kohtaamaan konkreettisesti sinun kauttasi, vaikka toivo tässä vielä vahvasti elääkin – ja ehkä ihmiselle ei ole annettukaan mitään muuta kuin toivo, joka taipuu tosiasioitten hyväksymiseen, nöyrtymiseen ja lopulta luopumiseen.
Me ihmiset emme ole muuta kuin ajattelevia ruohonkorsia, kuten Pascal kirjoitti, ja usein tuntuu siltä, että suurin tragediamme syntyy juuri tämän tosiasian tajuamisesta. Tragedian umpikujasta pääsemiseksi on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Toista kutsun transsendenttiseen tarkoitukseen tai päämäärään kohdistuvaksi uskoksi ja toista ‘onnelliseksi tietämättömyydeksi’, sillä onnellinen tai ainakin vähemmän ahdistunut voi kai olla vain se, joka on lakannut kysymästä itseltään ja maailmalta ‘miksi’, eikä enää halua, tavoittele tai odota tulevaisuudelta oikeastaan yhtään mitään.
En tiedä, ajatteletko sinä samalla tavalla, ovathan elämänkulkumme ja osin myös luonteemme erilaisia, vaikka alkoholi niitä ehkä yhdistääkin. Eino Leinon ‘Tumma’ tekee minuun joka tapauksessa yhtä suuren vaikutuksen kuin 45 vuotta sitten.
Jos mielenrauha sinun tilanteessasi on mahdollista, niin sitä sinulle nyt toivon, edes muutaman hetken ajaksi.
Tumma
Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä
.......
.......
Tuska ilmoille ajoihe:
“Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa.”
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
“Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”
Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
http://runosto.net/eino-leino/helkavirsia1/tumma/
“But what does it mean, the plague? It's life, that's all.”
― Albert Camus, The Plague
Tässä eräs ‘uuden digi-pedagogiikan’ seurauksista.
http://www.kaleva.fi/jari/2016-11-06/
Paras koskaan lukemani aforismi elämän mielettömyydestä.
‘Kohtalo ahmii rukouksia kuin rupisammakko kärpäsiä.’
Louis-Ferdinand Céline
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 320]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis-Ferdinand_C%C3%A9line
https://en.wikipedia.org/wiki/Louis-Ferdinand_C%C3%A9line
Trump kertoo jotakin ajastamme!
Slavoj Zizek esittää ‘epätoivoisen’ joskin ihan ymmärrettävän ja perustellun syyn, miksi hän äänestäisi Trumpia.
https://www.youtube.com/watch?v=b4vHSiotAFA
Slavoj Žižek would vote for Trump
‘Trump kertoo jotakin ajastamme!’
Putin, Erdogan, Trump, Brexit jne.
‘Media on Donald Trumpin vinkulelu.’
Hahhah. Kuka tämän sanoikin, on osoittanut tajuavansa oivallisesti median itsekritiikin puutteen ja Trumpin mediaa yhtä aikaa hyödyntävän ja kritisoivan taktiikan.
Jospa minäkin hieman ‘sometan’. Minulla on merkillinen tunne tai aavistus, jonka mukaan tämä juttu voisi tavalla tai toisella liittyä keväällä julkisesta blogimaailmasta vetäytyneeseen ‘Takkirautaan’.
‘Syyttäjä: Nuori nainen suunnitteli tappavansa ainakin 40 ihmistä kokkolalaisessa koulussa.’
http://yle.fi/uutiset/3-9286328
http://yle.fi/uutiset/3-9286777
‘Henkevä epäily totuuden objektiivisuudesta oli vaarassa muuttua valheen filosofiaksi. Siihen ansaan Heidegger ei langennut. Etsiessään kätkettyä totuutta, kreikkalaisten aletheiaa, hän jo nuorena piti virheellisenä Nietzschen väitettä, että totuus on eräänlainen erehdyksen laji. Hän suhtautui varauksellisesti myös amerikkalaiseen pragmatismiin.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s.167]
Slavoj Zizek on parhaimmillaan poliittisfilosofisena journalistina, pidettiinpä hänen esiintymistään sitten poseerauksena tai provokaationa.
.......
Miten itse asiassa poliittinen korrektius valitsi Donald Trumpin.
https://www.youtube.com/watch?v=5bixgOtkLao
http://bigthink.com/videos/slavoj-zizek-on-donald-trump-presidency
Slavoj Žižek: How Political Correctness Actually Elected Donald Trump
Ihan tässä entinen kymiläis-kotkalainen höristelee korviaan. Hieno biisi muutenkin.
https://www.youtube.com/watch?v=6XWuvB70JrA
‘Mis min buutsit on.’ Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani Kasarminmäen puistokonsertissa Kouvolassa 26.8.2016 Kouvola, biisin kantaesitys!
Ihmiselle on annettu kaikkein suurin mahdollinen vapaus täydellisessä tietämättömyydessä elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se on kauhistuttava vapaus, jota me pakenemme henkiin, jumaliin ja metafysiikkaan, koska emme sitä ymmärrä emmekä kestä.
‘Joka kertoo Jumalan kuolleen, ei voi olla ateisti: Joka vakavissaan sanoo ‘Jumala on kuollut’ ja joka pohtii sitä koko elämänsä ajan, Nietzschen tavoin, ei ole ateisti. Niin luulevat vain ne, jotka menettelevät Jumalansa kanssa kuin taskuveitsensä kanssa. Kun se on hukkunut, se on sitten kerta kaikkiaan poissa. Mutta menettää Jumala on jotain muuta ja tämä ei vain sen takia, että Jumala ja taskuveitsi ovat sisällöllisesti erilaisia esineitä. Niin on ateismilla oma menettelytapansa, sillä monet, jotka ovat vanhentuneen uskontunnustuksen häkissä, jota he eivät vielä ole kaataneet kumoon, koska ovat joko liian mukavuudenhaluisia tai liian taitavia, ovat ateistisempia kuin suuret epäilijät. Että on pakko luopua vanhoista jumalista ja tämän luopumisen kestäminen on niiden jumalallisuuden säilyttämistä.’
[Heidegger: Der Ursprung des Kunstwerkes, 1935-36, 156]
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 625-626]
‘Dostojevskin romaani Riivaajat ja sen päähenkilön Stavroginin ja poliittisten toimijoiden, anarkistien, sosialistien ja nihilistien kuvaus on mainio analyysi poliittisten johtajien ja poliittisen karisman onttoudesta. Jopa rikollisen itsekkäät poliitikot voivat nauttia suurta kansansuosiota, ja heitä pidetään karismaattisina, vaikka jälkipolvien on vaikea ymmärtää, missä heidän karismansa on piillyt. Dostojevskin romaani on profetia 1900-luvun totalitarismien ja niiden johtajien valheellisesta poliittisesta imagosta ja näennäisestä karismasta. Se kuvaa niin tulevaa totalitarismia kuin kaikkeen ‘karismaattiseen’ poliittiseen kulttuuriin liittyvää vaaraa.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 630]
‘Toisen maailmansodan aikaiset eurooppalaiset tuskin olivat moraaliltaan sen kehnompia kuin eurooppalaiset tänään, mutta heidän toimintansa jäljet pelottavat. Postfasistisen Heideggerin analyysi modernista kulttuuritilanteesta on oikea: ihmisen kontrollista irti päässeet voimat ovat ottaneet ihmisen haltuunsa ja tehneet hänen parhaistakin aikeistaan instrumentin tuntemattoman Jumalan, jollei sitten Paholaisen, käsissä. Modernin teknologian irtipääsy selittää omalta osaltaan fasististen liikkeiden aiheuttaman katastrofin.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s. 644]
‘On olemassa myös sellaista uskollisuutta maaperää ja juuria kohtaan, jolla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.’
......
‘Jos moderni lukija on ideologisen determinismin uhri, hänen voi olla vaikea ymmärtää, että on mahdollista korostaa kotiseudun ja suvun ja heimon yhteenkuuluvuutta olematta kansallissosialisti. Se ei ole ristiriidassa Heideggerin viattomamman nationalistisen ajattelun kanssa.’
Tarmo Kunnas: Fasismin lumous, Eurooppalainen älymystö Hitlerin ja Mussolinin politiikan tukijana [Atena 2014, s.89 ja s.454]
Kyl miäki sielt böndekyläst lähin veks.
https://www.youtube.com/watch?v=3jtcs0fbah4
Onni Vilkas Viä [Miika Söderholm]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miika_S%C3%B6derholm
https://www.levykauppax.fi/artist/soderholm_miika/kuusnolla/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yp%C3%B6-Viis
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pojat_(yhtye)
https://www.youtube.com/playlist?list=PLlbrv1n0aPyBGRM5vlKgd378N10oH_Mjx
Tulevaisuus meni jo.
Kalle Haatanen
Työväenluokka tänään
http://areena.yle.fi/1-3747258
Väite, että yhteiskuntaluokat olisivat Nyky-Suomesta hävinneet, on pötypuhetta, sanoo kansanedustaja Anna Kontula. -Tällä puheella pyritään vain peittämään eriarvoisuutta. Kontulan mukaan yhteiskunnassa on edelleen mekanismeja, jotka tuottavat joillekin köyhyyttä ja toisille liikaa varallisuutta. -Suomalainen erikoisuus on se että meillä eliitti haluaa kutsua itseään keskiluokaksi. Työväenluokalle ominaista on se, että siihen kohdistuu paljon enemmän kontrollitoimia kuin vaikkapa keskiluokkaan. - Esimerkiksi yhden henkilön toimeentulotukihakemus saattaa olla 40 sivua pitkä. Siinä hakijalta kysytään sellaisia asioita, jotka viranomainen saisi suoraan toisilta viranomaisilta. Hakijaa siis juoksutetaan turhaan virastosta toiseen hakemaan papereita. Sen sijaan hyvätuloinen voi saada monenlaisia veroetuja ihan vain oman ilmoituksensa perusteella. Kontula ihmettelee sitä, miksi hyvätuloiseen luotetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin köyhään. - Eliitti ja keskiluokka ovat aina olleet sitä mieltä, että työväenluokkaiset ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi köyhänapua, kun siihen annetaan mahdollisuus. - Keskiluokka ei halua antaa työväenluokalle niitä vapauksia mistä se itse nauttii.
Jos minulla olisi kaikki maailman kankaat,
hopea- ja kultalangoin kirjoitetut,
yksi kirkas, yksi tumma, yksi yönsininen,
valon, varjon, hämärän kankaat
levittäisin ne jalkojesi juureen:
mutta köyhänä minulla on vain unelmia;
joten levitän ne jalkojesi juureen
astuthan pehmeästi, sillä astut unelmilleni.
William Butler Yeats, ‘He Wishes for the Cloths of Heaven’
Sitaatti kirjasta Slavoj Zizek: Väkivalta [Nemo 2012]
https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Butler_Yeats
https://en.wikipedia.org/wiki/W._B._Yeats
Onneksi suurin osa ihmisistä ei ole ihan niin pihalla tässä asiassa kuin Leo Stranius, joka ei ymmärrä, mikä sukupuolisensitiivisyyskeskustelun perimmäinen pointti todella on. Jos oletamme, että on mahdollista saavuttaa jokin ideaalitilanne, jolloin ja jonka vallitessa ihminen kehittyessään tulee valitsemaan ja siten päättämään omasta sukupuolestaan, saamme odottaa ikuisuuden.
Mitään ‘luonnollista’ valintaa tai päätöstä sukupuolen suhteen ei ole, on vain geneettisen koodin määräämä taipumus, jota tietty kulttuurinen konteksti ja tietty persoonallinen valmius muokkaa, joskaan ei määrää. Straniuksen ‘metafyysinen’ ongelma piilee siinä, että hän todellakin näyttäisi odottavan lastensa pystyvän tekemään vapaita valintoja sukupuolensa määrittymisen suhteen. Tämä on täysin spekulatiivinen ja epärealistinen odotus: huonoa metafysiikkaa. Ihmisen valinnan vapaus on tässä asiassa [kuten kaikessa muussakin] vain suhteellista, sillä kromosomirakenne [tämä on kvantitatiivinen fakta] antaa sukupuolelle kohtuullisen pysyvät kehykset. Joitain poikkeuksia aina löytyy, mutta ne vahvistavat säännön.
Stranius haluaa kuitenkin välttää sukupuolirasismia ja ‘auttaa’ lapsiaan vapaassa valinnassa. Kysyisinkin Leolta, saivatko lapsesi alkunsa yhdynnästä vai tehtiinkö teidän perheessä keinosiemennys? Minä nimittäin oletan, että ollakseen loppuun asti johdonmukainen Stranius kieltäytyy lisääntymiseen tähtäävästä heteroseksuaalisesta yhdynnästä pelkästään sen takia, että siihen tarvitaan kaksi eri sukupuolta [sukupuolirasismiin tarvitaan aina kaksi eri sukupuolta]. Sukupuolineutraali [homoseksuaalinen?] parittelu ei tällaista erottelua tietenkään[?] tee.
Straniuksen päättely johtaakin lopulta rasismin väistämättömään kääntöpuoleen eli seksuaaliseen neutraliteettiin ad absurdum - tilanteeseen, jossa mikään valinta ei ole aidosti mahdollinen [ei ainakaan heteroseksuaalinen], koska a] jo itse valinta [joko tai], ollakseen mahdollinen, implikoi ‘rasistisen’ position [kaksi erillistä sukupuolta], mistä seuraa, että b] ‘kohtalo’, sattuma tai välttämättömyys [eikä suinkaan tahdon vapauden eli sisäisen itsemääräämisoikeuden omaava yksilö] determinoi ellei suorastaan predestinoi [ennalta määrää] valinnan ‘ulkoapäin’ ilman, että tiedostamme koko asiaa lainkaan.
Mutta eikö tämä tilanne ole käytännössä [mikäli ihmisellä siis enää siinä vaiheessa voi olla mitään tietoisuutta] vähintäänkin analoginen äärimmäisen kontrolliyhteiskunnan kanssa: orwellilainen indoktrinaatio-deprivaatio-helvetti, jonka ainut varmuus on sen semanttinen [merkityksiin ja merkityskokemuksiin liittyvä] epävarmuus ja epämääräisyys. Näin ollen anarkistinen eli subjektin metafyysiseen vapauteen perustuva äärimmäinen arvoneutraalius [teesi] johtaakin juuri päinvastaiseen eli gnostilaiseen fatalismiin [antiteesi], joka pyrkii ek-staasiin eli häivyttämään itse egon/tietoisuuden olemassaolon [synteesi], sillä ego on kaiken pahan, myös rasismia implikoivan sukupuolijaottelun, alku ja juuri – perisynti, etten sanoisi.
Miten tässä Leo nyt näin pääsi käymään? Pyrkiessäsi korostamaan yksilön ehdotonta vapaata valintaa, tulitkin lopulta, jos et aivan hävittäneeksi niin ainakin kadottaneeksi tuon vapauden. Olet de facto markkinoimassa kaaosta etkä suinkaan itsehallintaa ja intergriteettiä [autarkiaa]. Ja jos yksilö tällaisessa tilanteessa sukupuolisesti jotain muka valitsee, niin eikö hän tee sen pikemminkin ajopuun tavoin, ajautumalla johonkin sukupuoliseen situaatioon tai heitä noppaa siitä, mitä valitsee kuin päättää itsenäisesti psykofyysisestä taipumuksestaan, jonka suhteen hän on täysin varma. Ja mikä pahinta, sinun sukupuolineutraali[?] auttamisesi tai auttamatta jättämisesi vain entisestään sekoittaa seksuaalista identiteettiään etsivän mieltä. Huonoa metafysiikkaa, huonoa antropologiaa, huonoa politiikkaa.
http://areena.yle.fi/1-3753973
Sari Valto
Tuoko sukupuolisensitiivinen kasvatus tasa-arvoa?
SIPILÄGATE
1] Hallitus ei vieläkään ole virallisesti irrottanut Yleisradion rahoituspäätöstä budjettikehyksestä, vaikka periaatepäätös siitä on kyllä tehty. Onko Yle näin ollen pääministeri Juha Sipilän ‘panttivanki’ siihen asti, kunnes asia on virallisesti päätetty? Tällainen tilanne vaarantaa vakavasti Suomen vaikutusvaltaisimman tiedotusvälineen sananvapautta.
2] Tuleeko Juha Sipilän oikeistohallituksesta Suomen historian epäoikeudenmukaisin ja eniten sosiaalista eriarvoisuutta aiheuttava, koska sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset vaikuttavat merkittävästi eniten juuri eläkeläisten, sairaiden ja työttömien elämisen tasoon?
3] Aiheuttaako tuleva Sote-uudistus veronmaksajille enemmän menoja kuin säästöjä, koska se pirstoo terveydenhuollon toistensa kanssa kilpaileviin osiin: terveyspalveluyrityksiin, joiden perimmäinen tarkoitus on tuottaa näiden yritysten omistajille voittoa sekä ihmisten sairauksilla että tuotteistetulla käsityksellä terveydestä, ja jääkö sosiaaliturvan kehittäminen voittoa tuottamattomana toimintana pelkkien armopalojen eli käytännössä hyväntekeväisyyden varaan?
4] Leipäjonokerjäläisten määrä tulee siis tätä menoa vain lisääntymään, vaikka joku Ben Zyskowicz sen haluaisikin kieltää sosiaalipornografisen perversion muotona. Totuus on, että kerjäläisyys ‘hyvinvointiyhteiskunnassa’, kuten pornografia rakkauden biologisena ilmentymänä, kuvaa asioiden totuuden liian räikeällä tavalla juuri niiden mielestä, jotka yrittävät omien intressiensä ja tekopyhyytensä vuoksi pimittää sen, mitä tapahtuu todella.
5] Johtopäätös. Foucault’n lähes profeetallisesti hahmottelema kontrolli- ja biopolitiikka on alkanut toteutua Suomessa ennen näkemättömällä tavalla.
****
http://www.kaleva.fi/jari/2016-12-01/
Satunnaisella kommentaattorilla on asiasta varma mielipide ja sen hän Sipilälle myös sähköpostitse kertoi.
‘– Nyt jumalauta oli kyllä semmonen teko sinä sairaiden, eläkeläisten ja pienituloisten tappaja, että on kyllä nyt syytä käydä siellä korvien välissä pieni keskustelu, sen mötikän, jota myös aivoiksi sanotaan, että nautitko enää Kansan luottamusta, eräs palautteenantaja kirjoitti.’
http://yle.fi/uutiset/3-9326751
Toimiiko Antigone oikein? Paljon kritiikkiä on esitetty. Onko hän sekopäinen ja ylitunteellinen tyttö, onko hän anarkisti, onko hän ehkä terroristi? Onko hän ihailtava pyhimys vai julma heikompia kohtaan? Onko hän mies-nainen, Boudicca vai Jean d’Arc? Ajaako hän utopiaa ilman järkeviä perusteita vai onko hän suuri näkijä? Onko hän masennuksesta kärsivä nuori nainen vai oikeudentuntoinen sankaritar? Tekeekö sisar Ismene oikein, kun hän kieltäytyi auttamasta Antigonea? Sofokles antaa mahdollisuuden moniin tulkintoihin. Antigone on sekä neitsyt, joka uhraa itsensä, että nainen joka tekee itsemurhan rakkauden ja ideaaliensa vuoksi. Pääongelma on se, että Antigonen valtava rakkauden voima, Eros, ei löydä oikeaa kohdetta. Hänen on antauduttava kuoleman voimalle, Thanatokselle.
.......
Sofokleen [n. 495-406 e.a.a.] tragediaa Antigone {442/41 e.a.a.] pidetään draamakirjallisuudessa täydellisenä taideteoksena. Näytelmässä toteutuvat muodon tasapaino ja klassinen idealismi samalla kun siinä esitetään inhimillisten tekojen pelottava epävarmuus, oikeiden ja väärien valintojen väistämättömät seuraukset. Goethe, Schiller, Nietzsche, Hölderlin, Hegel ja Marx näivät Antigonessa, kuten kreikkalaisessa tragediakirjallisuudessa yleensä, ihmiskunnan henkisen kehityksen huippupisteen.
Sofokles: Antigone, suomentanut Kirsti Simonsuuri [Like, 2011, s. 107-108, 95]
http://www.kiiltomato.net/sofokles-antigone/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antigone
https://en.wikipedia.org/wiki/Antigone
‘[...] Kun teen hyvän teon, en tee sitä näyttääkseni hyvältä Jumalan silmissä vaan siksi, etten voi tehdä muuta – jos toimisin toisin en voisi enää katsoa itseäni peilistä. Moraalinen teko on määritelmällisesti oman itsensä palkkio. 1700-luvulla elänyt taloustieteilijä-filosofi David Hume, itsekin uskovainen, teki tämän asian selväksi kirjoittaessaan, että ainoa tapa osoittaa todellista kunnioitusta Jumalaa kohtaan on toimia moraalisesti välittämättä tippaakaan Jumalan olemassaolosta.’
Slavoj Zizek: Väkivalta [Nemo 2013, 2. p, s. 160]
‘Saarikoski sanoo, että aiheetonta surua on raskas kantaa, käyttää siis kaunista kansanilmaisua ja puhuu itsestään. Mutta aiheettoman surun teologinen ja filosofinen nimi on ‘ahdistus’, tunne jolla ei ole kohdetta, ei tunnistettavaa syytä tai aiheuttajaa, ja joka seuraa ihmistä varjona väistyäkseen vain keinotekoisen euforian lyhyinä hetkinä. Ahdistuksen filosofiaa ja teologiaa on valaissut Sören Kierkegaard, jonka teoksia nuoren Saarikosken arvellaan lukeneen.’ [....]
‘Joka sanoo, että aiheettoman ahdistuksen täytyy olla synnynnäistä, joutuu samaan hengenvetoon ihmettelemään, miten ahdistus on parantanut lajin selviämismahdollisuuksia. Ainakin on helppo kuvitella ihmisen kanssa kilpaileva älykäs kädellislaji, joka ikuisen pirteänä ja optimistisena kohtaisi kaikki elämän vaikeudet, mäet ylös ja alas, ja jalkojen alla murenevan maan. Tuo laji, joka kiistäisi evolutiivisen ja kulttuurihistoriallisen ahdistusperiaatteen, ei tuottaisi runotta, mytologioita, uskontoja eikä filosofiaa. Se mitä pikimmin murhaisi itsevarmana kaikki kilpailijalajit.’
‘Ahdistuksen paradoksaalisuus piilee siinä, että on melkein mahdotonta kuvitella syvää taiteellista työtä tai uskonnollista kokemusta ilman ahdistusta. Vaikka se näyttää olevan kaiken viisauden välttämätön edellytys, ei juuri kukaan haluaisi sitä omalle kohdalle. Pyrkisimme varmasti viisauteen, jos pystyisimme siihen ilman ahdistusta. Samalla on myönnettävä, ettemme tunne ahdistuksen lähdettä koskaan tarpeeksi hyvin. Tuntemattomuus näyttää suorastaan kuuluvan ahdistuksen olemukseen: jos ahdistusta tunnettaisiin riittävästi, sen syytkin tunnettaisiin, eikä ahdistus olisi enää aitoa ahdistusta vaan pelkotila, jota voidaan manipuloida [esimerkiksi terapialla ja lääkkeillä].’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 225, 229, esseestä 'Saarikoski – ahdistus ja tunnustus']
‘On ehdotettu, että kivikautinen ihminen olisi ollut melkein tuollainen ahdistusperiaatteen kumoaja. Marshall Sahlinsin [1972, sivut 1-39, ensimmäinen luku ‘The original affluent society’] ja hänen seuraajansa ovat pyrkineet osoittamaan, että kivikautinen ihminen selvisi ilman raadantaa ja tuskallista ponnistusta, ja monet ovat myöhemmin nostaneet metsästäjä-keräilijän suorastaan kulttuuriseksi ihanteeksi. Lyhyt päivittäinen työaika, ei juuri vakavia ruumiin tai sielun sairauksia, ei ilmeisesti taidetta eikä varsinaista uskontoakaan. Siis ei ehkä ahdistustakaan.
Sahlinsin ihmiskäsitys ja kulttuurinäkemys on epäuskottavan optimistinen. Se perustuu valistuksenjälkeiseen työkäsitykseen, jonka mukaan työ on ennen muuta tehdastyöläisen ja maatyöläisen työ, siis kellolla mitattavissa oleva työ, jota joku ostaa ja toinen myy. Kivikautisen elämän raskaus ja ahdistus oli ehkä koko lailla muuta kuin työläisen riiston synnyttämä ahdistus, siis meidän valistuksenjälkeisen työkäsityksemme vieraantuneisuus-ahdistus, mitä voidaan jossakin määrin mitata kellolla ja rahalla. Sakari Pälsi kertoo tshuktshien seremoniallisesta murhatraditiosta, jonka mukaan perheen vanhimman pohjan oli surmattava vanha isänsä tämän niin vaatiessa [Pälsi, 1929, sivut 85-86]. Ilmeisesti metsästäjä-keräilijät joutuivat joskus surmaamaan vanhukset, vakavasti loukkaantuneet tai sairastuneet yhteisön jäsenet, kaikki synnynnäisesti vammaiset, ja ylipäätään ne, jotka eivät pysty liikkumaan ja toimimaan heimon elämänmuodon edellyttämällä tavalla. Kaikki vaihtoehdot, niin heimolle kuin uhrillekin, ovat surmaamista pahempia. Ehkä tämä edustaa kivikautista ahdistusta.
Jos kivikautinen ihminen todellakin oli iloisen onnellinen Sahlinsin hahmottelemalla tavalla, miksi ihmeessä hän asettui paikoilleen viljelemään maata, organisoi armeijamaisesti heimon alueiden aseellisen puolustamisen ja lopulta perusti institutionalisoituja uskontoja. Jotakin oli ihminen paitsi, ja jo se riitti ahdistuksen alkumuodon synnyttämiseen. Ehkä kivikautinen ihminen ahdistui, kun joutui surmaamaan sairaita ja vanhoja perheenjäseniä. Ehkä hän ahdistui ihmetellessään tärkeän riistaeläimen kannan romahdusta tai säähäiriötä, joka tuhoaa keräilijän satotoiveet. Ehkä häntä ahdisti hämärä toive turvallisemmasta tulevaisuudesta. Ehkä hän ahdistui, koska ei mielestään saanut riittävän vakuuttavaa selitystä olemassaololleen. Kierkegaardin mukaan jo lapsi on pysyvän ahdistuksen kourissa, koska on joka hetki kehittymässä joksikin muuksi kuin mitä jo on, ja tästä syystä sekä kaipaa että pelkää tulevaisuuttaan.’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 226-227, esseestä ‘Saarikoski – ahdistus ja tunnustus’]
‘Synnynnäisen ahdistuksen teologinen vastine on perisynti. Perisynnin idea on dialektiikassaan auttamattoman gnostishenkinen, sillä perisyntiin tuomitun ei ole helppo pitää Jumalaansa aivan kunniallisena tuomarina. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole virallisesti luopunut perisyntiopista, vaikka peruskoulun opetussuunnitelma melko avoimesti kieltää opin pätevyyden. Perisyntiopin pääpiirteet löytyvät Lutherin laatimasta tunnustuskirjasta, jonka nimi on Schmalkadenin opinkohdat [Luther 1537]. Aatamin seksuaalisesta uteliaisuudesta kiivastuneena Jumala erotti ihmisen hyvyyspiiristään ja syöksi Aatamista polveutuvan ihmiskunnan pysyvään syntitilaan. Näin se mitä nyt kutsumme ‘seksuaaliseksi vietiksi’, mutta jota ehkä pitäisi kutsua ‘seksuaaliseksi vaistoksi’, ja sen kiihottama liiallinen uteliaisuus ja mielikuvituksen liito – kauniimmin sanottuna tiedonhalu – on alun alkaenkin leimattu synnin lähteeksi, voimaksi, joka vieroittaa ihmisen Jumalasta, mutta samalla tekee hänestä vapauden määrän ja tietojen laadun suhteen jossakin määrin Jumalan kaltaisen. Miksi Jumala kiivastui ihmisen seksuaalisuudesta? Seksuaalinen vaisto houkutteli ihmisen kiistämään Jumalan sinänsä perustelemattoman auktoriteetin ja epäilemään vaikuttimia, jotka johtivat Jumalaa tiedon pimittämiseen ja salaamiseen, ja nousemalla Jumalaansa vastaan ihminen kasvatti ratkaisevasti jumalankaltaisuuttaan.
Jumalan auktoriteetin mureneminen alkoi siitä, että ihminen ei ollut tyytyväinen syihin ja perusteluihin, joilla Jumala selitti ihmisen olemassaoloa. Kun päästiin uuteen liittoon asti, oli ihminen saavuttanut jo melkein tasavertaisen neuvotteluaseman Jumalaan nähden. Lopulta nöyryytetyn Jumalan oli tunnustettava rakastavansa ja tarvitsevansa ihmistä. Jumalan oli pitkin hampain tunnustettava, että kaipasi ihmisen kuolevaisuutta ja ihmiseksi naamioituneena hän astui alas maailmaan kokeakseen sen.’
Pauli Pylkkö: Kielikuva ja mielikuva – ja muita dialektisia esseitä [Uuni, Taivassalo, 2015, s. 227-228, esseestä ‘Saarikoski – ahdistus ja tunnustus’]
Onko Ruben Stiller saanut potkut vai eronnut? Kumpikin vaihtoehto on uusi merkki syvästä korruptiosta Yleisradion johdossa.
.......
‘Toimittaja Ruben Stiller ei vielä tällä viikolla palaa Pressiklubi-televisio-ohjelman juontajaksi. Yleisradion ohjelmatietojen mukaan tämäniltaisen ohjelman [16.12] juontaa toimittaja Sanna Ukkola.
Ukkola juonsi myös viimeviikkoisen Pressiklubin sen jälkeen, kun ohjelman vakituinen juontaja Ruben Stiller jäi sairauslomalle. Stiller on ollut näkyvästi esillä viimeaikaisessa Yleisradio-uutisoinnissa, kun hän vastusti Ylen johdon määräystä olla käsittelemättä pääministeri Juha Sipilää ja tämän suvun Terrafame-yhteyksiä Pressiklubissa.
HS ei tavoittanut Stilleriä kommentoimaan asiaa.’
.......
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005009355.html
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/ruben-stiller-sairasvuoteeltaan-tama-on-absurdia-komiikkaa-jolle-historia-tulee-nauramaan-24141322/
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/pressiklubin-vakiovieras-komppaa-stilleria-tama-ei-ole-pieni-pikapyykki-vaan-iso-skandaali-24141498
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/ylen-tyoilmapiiri-seurantaan-lauri-kivinen-kay-kahdenkeskisia-keskusteluja-toimittajien-kanssa-24142423
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/hallintoneuvoston-satonen-ei-tama-prosessi-varmaan-plussaa-ole-ylelle-tuonut-24142546
http://www.aamulehti.fi/palvelu/mittaroitu/
Ennustaminen on taitolaji.
‘Omat silmäni aukesivat, kun osallistuin taloustoimittajana ekonomistien jatkokurssille parikymmentä vuotta sitten. Kurssilla tutustuimme valtiovarainministeriön tietokonemalliin, johon voi syöttää lähtötietoja ja ennustaa niiden avulla kansantalouden kehitystä. Mallin käyttäjä valtiovarainministeriössä muisteli yhdessä erään työministeriön virkamiehen kanssa, kuinka he olivat saaneet 1980-luvun lopulla tehtäväksi ennustaa työllisyystilanteen 90-luvun puolivälissä. Malli kertoi, että silloin vallitsee suurtyöttömyys.
Tämä hämmästytti kovin virkamiehiä, sillä he olivat odottaneet, että ennuste kertoo työvoimapulasta. Niinpä he muokkasivat sisään syötettyjä tietoja, kunnes malli alkoi ennustaa työvoimapulaa.
Kokemus muistui mieleen, kun lehtijutussa kerrottiin tämän tietokonemallin kehittyneemmästä seuraajasta nimeltä Kooma. Sillä valtiovarainministeriön virkamiehet nykyisin laskevat esimerkiksi, paljonko uusia työpaikkoja kilpailukykysopimus synnyttää.’
....
Ote Heidi Hammarstenin kolumnista: Voiko numeroilla johtaa ihmisiä?
http://areena.yle.fi/1-3862944
‘Me olemme kaikki mysteereitä. Olemme osa maailmaa, joka on mysteeri sinänsä. Kuin lukko ilman avainta tai avain ilman lukkoa.’
René Magritte
http://areena.yle.fi/1-3280943
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ren%C3%A9_Magritte
https://en.wikipedia.org/wiki/Ren%C3%A9_Magritte
“Taiteen hyvinvointivaikutuksista – eli kyynisesti ilmaistuna sen hyödyllisyydestä – puhuminen olisi ollut Flaubertille lopullinen todiste siitä, että moukkamaiset porvarit ovat päättäneet tuhota sivilisaatiomme. Irvokkaimpina hän olisi pitänyt niitä, jotka väittävät kirjallisuuden lisäävän onnellisuutta. ‘Kolme onnen edellytystä ovat typeryys, itsekkyys ja hyvä terveys, mutta ilman typeryyttä ei kahdesta muustakaan ole iloa’, Flaubert sanoi. Porvareissa ruumiillistui aivan erityslaatuinen typeryys, joten oli ymmärrettävää, että he haaveilivat onnesta silloin kun eivät haaveilleet rahasta. Sivistyneen ihmisen kuului vihata moista onnellisuusjahtia sydämensä pohjasta.”
Gustave Flaubert
Tommi Melender: Onnellisuudesta, s. 59-60
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustave_Flaubert
https://en.wikipedia.org/wiki/Gustave_Flaubert
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommi_Melender
Joulun sanomaa ne julistavat nämäkin hienot laulut omalla tavallaan.
http://areena.yle.fi/1-2736408
(1973) Kristiina Halkola laulaa rakkauslaulut En tahdo puolikasta, Jos rakastat ja Kohtaaminen.
Lisää Joulun sanomaa. Kristiina Halkolan ‘Kohtaaminen’ Elaine Brownin alkuperäisenä esityksenä The Meeting.
https://www.youtube.com/watch?v=cHy_-YBtq-E
The Meeting, Elaine Brown
Yes he turned and be walked
Past the eyes of my life
And he nodded and sang without sound
And his face had the look
Of a man who knew strife
And a feeling familiarly came around
I said man
Where have you been for all these years
Man where were you when I sought you
Man do you know me as I know you
Man am I coming through
And he spoke in a voice
That was centuries old
And be smiled in a way that was strange
And his full lips of night
Spoke about our people's plight
And a feeling familiarly came around
I said man
Where have you been for all these years
Man where were you when I sought you
Man do you know me as I know you
Man am I coming through
And we sat and we talked
About freedom and things
And he told me about what he dreamed
But I knew of that dream
Long before he had spoke
And a feeling familiarly came around
I said man
Where have you been for all these years
Man where were you when I sought you
Man do you know me as I know you
Man am I coming through
Man am I coming through
*
https://en.wikipedia.org/wiki/Elaine_Brown
Joulupäivän lahja pääministeri Juha Sipilälle ja suuryritysten rahavaltaa eli finanssikapitalismia edistävälle oikeistohallituksellemme.
http://areena.yle.fi/1-3319316
(USA, 2015) Noam Chomsky, eräs aikamme älyköistä, ruotii amerikkalaisen unelman romahduksen syitä. Niitä ovat mm. demokratiaa nakertava eriarvoisuus sekä rahan ja vallan keskittyminen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Noam_Chomsky
https://en.wikipedia.org/wiki/Noam_Chomsky
Lisää joululahjoja Juha Sipilän ‘Köyhät kyykkyyn’- hallitukselle. THE FUGS - CIA MAN.
https://www.youtube.com/watch?v=hW9cCWm53H4#t=5.466213
The Fugs is a rock/protopunk group formed in the 1960's. This song is featured on their debut album "The Fugs First Album". Most recently the song can be heard during the end credits on the movie "Burn after Reading" by the Coen brothers.
Lyrics:
Who can kill a general in his bed?
Overthrow dictators if they're red?
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can buy a government so cheap?
Change a cabinet without a squeak.
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can train guerillas by the dozens?
Send them out to kill their untrained cousins?
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can get a budget that's so great?
Who will be the 51st state?
Who has got the secrets as Service?
The one that makes the other service nervous?
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can take the sugar from it's sack,
Pour in LSD and put it back?
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can mine the harbors a' Nicaragua?
Out hit all the hitman of Chicagua.
Fucking-a man!
CIA Man!
Who can be so overtly covert?
Sometimes even covertly overt.
Fucking-a man!
CIA Man!
Whos the agency well known to God?
The one that copped his staff and copped his rod?
Fucking-a man!
CIA Man!
Fucking-a man!
CIA Man!
Fucking-a man!
CIA Man!
CIA Man!
CIA Man!
CIA Man!
CIA Man!
CIA Man!
C
I
A
***
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fugs
The Fugs – Nothing [Ei mittään]
https://www.youtube.com/watch?v=4HmJX11_AQE
Monday, nothing
Tuesday, nothing
Wednesday and Thursday nothing
Friday, for a change
a little more nothing
Saturday once more nothing
Sunday nothing
Monday nothing
Tuesday and Wednesday nothing
Thursday, for a change
a little more nothing
Friday once more nothing
Montik gornisht,
Dinstik Gornisht
Midwoch an Donnerstik gornisht
Fritik, far a noveneh gornisht pikveleh
Shabas nach a mool gornisht
Lunes nada
Martes nada
Miercoles y Jueves nada
Viernes, por cambia
un poco mas nada
Sabado otra vez nada
January nothing
February nothing
March and April nothing
May and June
a lot more nothing
July nothing
'29 nothing
'32 nothing
'39, '45 nothing
1965 a whole lot of nothing
1966 nothing
reading nothing
writing nothing
even arithmetic nothing
geography, philosophy, history, nothing
social anthropology a lot of nothing
oh, Village Voice nothing
New Yorker nothing
Sing Out and Folkways nothing
Harry Smith and Allen Ginsberg
nothing, nothing, nothing
poetry nothing
music nothing
painting and dancing nothing
The world's great books
a great set of nothing
Audy and Foudy nothing
fucking nothing
sucking nothing
flesh and sex nothing
Church and Times Square
all a lot of nothing
nothing, nothing, nothing
Stevenson nothing
Humphrey nothing
Averell Harriman nothing
John Stuart Mill nil, nil
Franklin Delano nothing
Karlos Marx nothing
Engels nothing
Bakunin and Kropotkin nothing
Leon Trotsky lots of nothing
Stalin less than nothing
nothing nothing nothing nothing
lots and lots of nothing
nothing nothing nothing nothing nothing
lots of it
nothing!
Not a God damn thing
***
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fugs_First_Album
.....
Hector- Ei mittään [Työttömän arkiviisu]
https://www.youtube.com/watch?v=mz7PTKe4L_4
Pessimistin optimismia
*
‘Epäonnistuminen on kiehtonut minua aina.’
Jaska Jokunen
*
‘Yrittänyt? Epäonnistunut? Mitä väliä. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin.’
Samuel Beckett
*
‘Optimisti luulee, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Pessimisti pelkää, että se on totta.
Anonyymi
Parasta Hendrixiä.
https://vimeo.com/164141456
Jimi Hendrix live at Royal Albert Hall 1969
01. Intro
02. Lover Man
03. Getting My Heart Back Together Again
04. I Don't Live Today
05. Foxy Lady
06. Bleeding Heart
07. Fire
08. Little Wing
09. Voodoo Child (Slight Return)
10. Room Full Of Mirrors
11. Purple Haze
12. Wild Thing
Haluatko ymmärtää esimerkiksi sitä, minkälaisen kulttuurisen ja hallinnollisen perinteen ilmentymää ja seurausta on nykyinen Vladimir Putinin Venäjä. Tästä kirjasta löytyvät myös Venäjän kehityksen alkuperäiset lähtökohdat.
https://www.gaudeamus.fi/lansimaisen-yhteiskunnan-juurilla/
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Jukka-Korpela-L%C3%A4nsimaisen-yhteiskunnan-juurilla/734783
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Korpela_(historioitsija)
Vastapaino Helsingissä tammikuussa!
Hyvää uutta elettävää vuotta, Vastapainon jäsen!
Heti vuoden alkuun Vastapaino on kahden tapahtuman tiimoilta Helsingissä.
Aina ajankohtainen vapaus on teemana tämän vuoden Tieteen päivillä. Päivät järjestetään Helsingissä keskiviikosta sunnuntaihin 11.–15.1. Helsingin yliopiston päärakennuksessa.
Vastapaino kirjoineen on mukana päivillä, meidät löytää päärakennuksen aulasta. Tervetuloa kirjapöydän ääreen!
Taloustieteen tutkija, kirjailija Christer Lindholm ja filosofi Thomas Wallgren keskustelevat kansallismielisestä populismista talouspolitiikassa Antikvariaatti Sofiassa (Vuorikatu 5, Helsinki) torstaina 19.1. klo 18.30 alkaen. Keskustelun pohjana on Lindholmin kirja Viis taloudesta! 5 myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin.
.......
Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton myötä kansallismielinen populismi on lyönyt itsensä läpi myös talouspolitiikassa - ja vieläpä kahdessa maassa, jotka ovat pitkään olleet kansainvälisen vapaakaupan edelläkävijöitä. Myöhemmin tänä keväänä Ranskakin voi saada äärikansallismielisen presidentin, jonka talouspoliittinen agenda on voimakkaasti sekä EU- että globalisaationvastainen. Kansallismielisen populismin nousua voi nähdä vastareaktiona talouspolitiikan pitkään jatkuneeseen vaihtoehdottomuuteen, joka on heikentänyt demokratiaa ja lisännyt äänestäjien tyytymättömyyttä vanhoihin valtapuolueisiin. Kansallismielinen populismi uhkaa kuitenkin viedä meidät ojasta allikkoon, ja siksi olisi kiireesti löydettävä vaihtoehto niin nykyiselle globalisaatiolle kuin kansallismielisten ajamalle protektionismillekin.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!
Vastapainon väki
.....
http://vastapaino.fi/kirjat/viis-taloudesta/
Edelliseen kommenttiin sisältyi viesti ja kutsu Vastapainolta. Juuri tästä on kyse. Kommentoin ja määrittelen asiaa myös omin sanoin.
Populismi on kohtalokas ‘lääke’ yritettäessä parantaa globaalin kapitalistisen talouden seurauksia: arvonihilismiä ja eriarvoistumista. Itse asiassa populismi-infektio on globaalin kapitalismin synnyttämä autoimmuunisairaus, joka pyrkiessään nationalistisen paatoksen ja protektionismin avulla säilyttämään ja ylläpitämään ‘yhteiskuntasolun/kansallisen organismin’ autonomian ja identiteetin, ilmentää samanlaista poliittista ruttoa, johon Eurooppa sairastui 1930-luvulla ja jonka seuraukset liiankin hyvin tiedämme. Globaali kapitalismi kalvaa salakavalasti maata demokraattisen legitimaation alta tehdessään etenkin finanssimarkkinoiden toimivuuteen vedoten maailmasta pelkästään suuryritysten pelikentän ja siten kaikista ihmisistä toisiaan vastaan kilpailevia pelureita, joiden ainoa identiteetti on hankkia elämässään yletöntä rahallista voittoa. Tätä kehitystä vastaan on asetetuttava mutta ei nationalistisen populismin uskonnollistyyppisen hämäryyden ja sekavan argumentaation paatoksella [‘virallisilla’ uskonnoilla on kyllä oma legitiimi roolinsa yhteiskunnissa] vaan perusoikeuksiin ja perustuslakiin vedoten silläkin uhalla, että vapaan markkinatalouden bisneslobbarit syyttävät meitä perustuslakifundamentalismista [ovatko bisneslobbarit sitten ‘perustuslakianarkisteja’]. Mutta parempi on demokratian, tasa-arvon ja todellisen vapauden nimissä olla mieluummin perustuslakifundamentalisti kuin kasvottoman finanssibisneksen helvetinkonetta pyörittävä investointipankkiiri tai epämääräisiin uskonnollistyyppisiin tunteisiin vetoava übernationalisti, joka kuvittelee, että voimme palata 1930-luvun lintukotoon tai vielä kauemmas historiaan nurkkakuntaisen argraari-yhteisön asukeiksi. Nyt on jälleen kerran tullut maltillisen liberalismin, harkitun identiteettipolitiikan [ehkä jopa ‘vapaan’ konservatismin] näytönpaikka. Globalisaatio on ‘pelastettava’ vapaan markkinatalouden arvonihilismiltä ja nationalistiselta protektionismilta, jotka molemmat pitävät parlamentaarista demokratiaa a] kontrolloimattoman finanssipelin ja/tai b] lähes patologiseen kunniantunteeseen perustuvan vallantahdon esteenä [*]. Tämä on ja on aina ollut vasemmistolaisen politiikan perimmäinen tehtävä.
[*] Oikeistolainen politiikka pyrkii aina hämärtämään ja estämään taloudellisen voiton ja yhteisöllisen arvon/arvostuksen välillä vallitsevan sisäisen ristiriidan avaamista ja paljastumista. Tämän vuoksi se rakentuu kaksinaismoraalille samassa mielessä kuin 1900-luvun alun oikeistofennomaaninen politiikka pyrki Suomen itsenäisyyttä tavoitellessaan enemmän tai vähemmän uskottelemaan työväestölle, että myös se tulisi ikään kuin automaattisesti vapautumaan ja itsenäistymään Suomen valtion itsenäistyessä. Todellisuudessa fennomaaniporvaristo ajoi vain oman sosiaalisen asemansa säilyttämistä ja turvaamista. Sitä samaa tekevät Kokoomus ja Perussuomalaiset nykyajan Suomessa, joskin on vaikea ymmärtää, mitä perussuomalaisuus lopulta oikein puolustaa. Vaikka Kokoomus painottaa vapaan markkinatalouden globaalia universaalisuutta myös arvojen moninaisuuden [ = arvojen hämärtymisen] suhteen ja Perussuomalaiset sen sijaan muukalaisuuden ulossulkevaa kontrolloitua partikularismia [‘aitojen’ arvojen säilyttämistä], ne eivät ole eri mieltä kansainvälisten finanssimarkkinoitten kaikkivoipaisuudesta. Niinpä Perussuomalaisten retoriikka duunarien puolueena on pelkkää puoluedemagogista populismia, jolle löytyy sukulaisia tämän hetken autoritaarisesta oikeistokonservatismista. Autoritaaris-konservatiivinen ratkaisu johtaa kuitenkin demokratiaa väheksyvään hallintoon, olipa sitten kyseessä suuryritysmalli tai nationalistinen 'uskonto'. Kumpikin vaihtoehto on vastenmielinen vasemmistolaiselle demokraatille.
Tässä yksi parhaimmista kuulemistani Kalle Haatasen haastatteluohjelmista. Tiina Arppe käsittelee vaikeaa aihetta erinomaisen kiinnostavasti ja selkeästi. Esimerkki. Fasismi ei ole pelkkä taloudellisten syy-seuraussuhteitten tulos [Polanyi] vaan myös ja ennen kaikkea lumovoimainen, uskonnonkaltainen rituaalijärjestelmä [Bataille].
http://areena.yle.fi/1-3874521
Kalle Haatanen: Uskonto ja väkivalta
Sosiologian dosentti Tiina Arppe on pohtinut nykyajan väkivaltaa sosiologian isän Émile Durkheimin uskontokäsityksiä ja ranskalaista aatehistoriaa vasten. Ranskalaiset filosofit ovat jo 1800-luvulta lähtien pohtineet paljon uskonnon ja väkivallan suhdetta. Ovatko uskonnot jo pohjimmiltaan väkivaltaisia vai antaako uskonto vain tekosyyn tehdä veritekoja vallan saamiseksi? Onko moneen uskontoon liittyvä uhriajattelu myös nykyisen väkivallan taustalla?
https://tutkijaliitto.fi/kirjat/tiina-arppe-uskonto-ja-vakivalta/
Ääni joka lävistää katseen.
https://www.youtube.com/watch?v=NQygqZ1kAao
Otavan kirjallinen äänilevy 16/1961. Pentti Saarikoski lausuu omia runojaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Saarikoski
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pentti-saarikoski-1960-luvun-keskella
Huippukallis kännisekoilu.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005058705.html?utm_campaign=tf-IS&utm_term=1&utm_source=tf-other
‘Mikä takaa, ettei oikeusvaltiota lakkauteta uudelleen, jos se lakkautettaisiin väliaikaisesti, kun talonpojat vastustavat yhteismailleen tunkeutuvia eliittejä? Ja kun se lakkautetaan seuraavan kerran, mikä estää kruunua ja aatelistoa ottamasta takaisin sen, minkä kauppiaat, liikemiehet ja maa-aateli ovat saavuttaneet kuluneen puolen vuosisadan mittaan? Itse asiassa kun se lakkautetaan seuraavan kerran, kenties koko moniarvoisuuteen johtanut prosessi romahtaa, koska kapea alainen intressien joukko nousee valtaan laajan liittoutuman kustannuksella. Poliittinen järjestelmä ei ota tätä riskiä. Tästä syystä moniarvoisuus ja siitä seurannut oikeusvaltio ovat olleet brittiläisten poliittisten instituutioiden pysyviä piirteitä. Ja myöhemmin nähdään, että kun moniarvoisuus ja oikeusvaltio vakiintuivat, syntyi kysyntää yhä suuremmalle moniarvoisuudelle ja laajemmalle poliittiseen prosessiin osallistumiselle.’
Daren Acemoglu, James A. Robinson: ‘Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty’, s. 299.
https://en.wikipedia.org/wiki/Why_Nations_Fail
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/kirjat/miksi_maat_kaatuvat
‘Windy: Kaija Saariahon musiikkiin niin kuin muuhunkin elämää synnyttävään kuulunee toteamus: Ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja sitten sitä haluaa aina.’
Tämä kommentti löytyy Yle Klassisen ikkunasta. Kunpa se olisikin totta. Wagneriin se minun kohdallani jossain määrin kyllä pätee, mutta Saariahosta en todellakaan voi sanoa samaa. Ehkä en ole riittävässä määrin yrittänyt kuunnella Saariahoa kärsivällisesti ja keskittyen. Wagneria kuuntelevat saavat yleensä ‘työvoiton’ hänen ‘metelistään’ ja alkavat tajuta ensin yksittäisiä melodioita ja nyansseja ja näiden oivallusten jälkeen he alkavat ymmärtää Wagnerin oopperoiden kontrapunktista koherenssia ja arkkitehtonista valtavuutta. Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista. Ehkä näin käy lopulta myös Saariahon äärimmäiseen modernismiin syventyessä.
Mitä Suomen[kin] politiikassa nykyään todella tapahtuu?
http://areena.yle.fi/1-3880450
Kalle Haatanen
Suomalaisen politiikan retoriikka
Suomen nykyisen hallituksen politiikan retoriikassa huomiota herättää syyllisten etsiminen, sanoo tutkijatohtori Jouni Tilli. Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Jouni Tilli on analysoinut hallituksen puheita uusimmassa kirjassaan ”Miten puhumme kun puhumme politiikkaa?” Pääministeri Juha Sipilän puheessa syntipukkeja ovat palkansaajat ja tulonsiirtojen varassa elävät ja heidän täytyy nyt kärsiä, että kansakunta pelastuu. Sen sijaan työnantajilta ja yrityksiltä vaaditaan vain vähän eli ripaus isänmaallisuutta. Hallituksen retoriikassa valtiosta tehdään jähmeä, kömpelö ja typerä toimija, joka ei osaa ketterästi reagoida ajan vaatimuksiin. Hallituksen puheessa valtio on se, joka estää kansakunnan nousun. -Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että Juha Sipilä on rakentanut toiminnastaan sellaista kuvaa, että hän suuressa armossaan laskeutuu Kempeleestä panemaan Suomen asiat kuntoon. Tillin mukaan Sipilä on rakentanut ajatusmallia, että yritysosaaminen pätevöittää kaikkeen. Hallituksen koulutuspoliittisessa puheessakin on Tillin mielestä ollut vahvasti syyllistävä kaiku. Esimerkiksi yliopistojen suhteen on käytetty voimakasta vastakkainasettelua. Luonnontieteitä ja muita soveltavia tieteitä kannattaa tukea mutta humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat kansakunnan elättejä.
Positiivinen palaute ja hyvät kierteet
1
Inklusiiviset taloudelliset ja poliittiset kierteet eivät synny itsestään. Usein ne ovat tulos taloudellista kasvua ja poliittista muutosta vastustavien eliittien ja olemassa olevien eliittien taloudelliseen ja poliittiseen valtaan pyrkivien merkittävästä kiistasta. Inklusiiviset instituutiot syntyvät ratkaisevissa tienhaaroissa, kuten Englannin mainiossa vallankumouksessa tai Jamestownin siirtokunnan perustamisessa Pohjois-Amerikassa, kun eri tekijöiden sarja heikentää eliittien otetta vallasta ja luo kannustimia moniarvoisen yhteiskunnan muodostamiseksi. Poliittisen kiistan tulos ei ole koskaan varma, ja vaikka jälkiviisaina pitäisimme monia historiallisia tapahtumia väistämättöminä, historian polku on kontingentti. Siitä huolimatta vakiintuneilla inklusiivisilla taloudellisilla ja poliittisilla instituutioilla on taipumus luoda hyvä kierre, positiivisen palautteen prosessi, joka kasvattaa näiden instituutioiden säilymisen ja jopa laajentumisen todennäköisyyttä.
Hyvä kierre vaikuttaa useilla mekanismeilla. Ensinnäkin moniarvoisten instituutioiden logiikan ansiosta diktaattorin, hallintoon kuuluvan ryhmittymän tai jopa hyvää tarkoittavan presidentin on vaikea kaapata valtaa kuten Franklin Roosevelt huomasi yrittäessään poistaa korkeimman oikeuden hänen vallalleen asettamat rajoitukset, tai kuten Sir Robert Walpole huomasi yrittäessään vastaavaa mustalain kattavalla valvonnalla. Kummassakin tapauksessa vallan keskittäminen entisestään yksilön tai pienen ryhmän käsiin olisi alkanut heikentää moniarvoisten poliittisten instituutioiden perustaa, ja moniarvoisuuden todellinen mitta on nimenomaan sen kyky vastustaa tällaisia pyrkimyksiä. Moniarvoisuus korostaa myös oikeusvaltion käsitettä, periaatetta, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, mikä on luonnollisesti mahdotonta yksinvaltaisessa monarkiassa. oikeusvaltio puolestaan tarkoittaa, että yksi ryhmä ei yksinkertaisesti voi käyttää lakia toisen ryhmän oikeuksien loukkaamiseen. Lisäksi oikeusvaltion periaate avaa ovet laajemmalle poliittiseen prosessiin osallistumiselle ja suuremmalle inklusiivisuudelle, sillä se tuo vahvasti esiin ajatuksen, että kansalaisten tulee olla yhdenvertaiset ei vain lain vaan myös poliittisen järjestelmän edessä. Tämä oli yksi periaatteista, joiden ansiosta brittiläisen poliittisen järjestelmän oli koko 1800-luvun vaikea vastustaa vahvoja vaatimuksia laajemmasta demokratiasta, ja se johti asteittain kaikkien aikuisten äänioikeuteen.
Daren Acemoglu, James A. Robinson: ‘Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty’, s. 321-322.
https://en.wikipedia.org/wiki/Why_Nations_Fail
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/kirjat/miksi_maat_kaatuvat
Post a Comment