Actus Purusen ensimmäinen koe

Tämä teksti on tarkoitettu VAIN huumorintajuisille ja älykkäille ihmisille (myös rumille, jos ovat fiksuja). Muut älköön vaivautuko.


HELSINGIN UUTISTEN kulttuuritoimituksen erikoisreportaasi


- Actus Purunen, ("Purus Aktu"*) tuo Diogeneen avioton poika ja teoreettisen filosofian sophomore**), haluaa yhdistää eksistentialismin ja mind-body metafysiikan. Hän kehittelee paraikaa demonstraatiota nimeltään "Piinan alainen huone." Nimi vaikuttaa lähinnä dostojevskimaiselta, mutta kyllä se viittaa myös John Searleen ("Kiinalainen huone"***).

Apurikseen eli ko. huoneen sisällä olevaksi henkilöksi Actus oli pyytänyt ensin kosmologian professori Kari Enqvistin, joka kuitenkin ilmoitti vastauksessaan, ettei hän salli reduktionisteja tällä tavoin pilkattavan ja kieltäytyi.
Nyt on Actuksen löydettävä toinen avustaja. Miten olisi filosofian dosentti Sami Pihlström...? Soveltuuko transsendentaalipragmaatikko paremmin Piinan alaisen huoneen "tietoisuudeksi" kuin reduktionisti?
Pihlstömillähän siis jo on "tietoa" toisin kuin Enqvistillä, jolta löytyy "vain" empiirisiä kuvauksia ja matemaattisia kaavoja ad infinitum - ei tietoa eli merkitys- ja rakenneyhtäläisyyden kykyä/tajua.

Actuksen demonstraatio saattaakin mennä pieleen, jos hän valitsee Pihlströmin, koska tarkoituksena on "livenä" todistaa oikeaksi Searlen väite tekoälyn älyttömyydestä.

Vai sopisiko Pihström sittenkin tehtävään, sillä transsendentaaliargumentti, johon/jolla hän tietonsa perustaa on kehäpäättelyä - eli Pihlströmin tieto on siten pelkkää ennakkoluulojen "kierrätystä" siinä, missä reduktionistien tieto on joko induktiivista yleistystä (arvausta) tai tautologista "höpinää".

Actus on ymmällään. Jos reduktionistit kieltäytyvät, koeasetelma menee uusiksi, hän kuitenkin päättelee. Sillä juuri reduktionisti olisi Actuksen mielestä ollut ihanteellisen "robottimainen" tekoälyn edustaja.

Mistä siis löytyisi tarpeeksi "älytön" avustaja, joka sopii demonstroimaan tekoälyä? Pitääkö jälleen turvautua teologian laitokseen? Sieltähän filosofit ovat aina ennenkin löytäneet sopivia "höynäytettäviä"?
Ja teologithan joka tapauksessa toimivat "johdatuksen" voimasta ja käskystä. Tavallaan niin toimii myös "järjetön" Piinan alaisen huoneen "tietoisuuskin"...

Alkuperäisen yhden sijaan Actuksella on nyt kuitenkin kolme vaihtoehtoa "vääräksi" tietoisuudeksi, mutta luultavasti kaikki kolme kieltäytyvät. Täytyisikö jo tästä päätellä, että Searle on oikeassa?

Onko niin, ettei kukaan itseään kunnioittava ihminen voi suostua kokeeseen, jossa pitää toimia Searlen Kiinalaisen huoneen "cogitona", jolta puuttuu itsereflektiivinen merkitysten taju?

Actuksen ideanahan on myös, että Searlen ajatuskokeen tietoisuutta voinee pitää miltei kafkamaisena; siitä nimi Piinan alainen huone. Hulluksi tulematta siellä ei ilmeisesti voi toimia kovin pitkään...paitsi ellei kyseessä ole juuri "sopiva" koehenkilö...

........................................

Seuraavassa Helsingin Uutisten kulttuuritoimituksen ehdottama ratkaisu.

Kulttuuritoimittajamme haluaa näin tuoda julki ehdotuksensa henkilöstä ("tekoälystä"), joka on paitsi erinomaisen sopiva ja pätevä myös ilmeisen halukas Actus Purusen koeasetelmaan.

"Searlen "kiinalaisen huoneen" ihminen ("tekoäly") on ilmetty dadaisti ja koko Searlen/Actus Purusen "koe" malliesimerkki dadaistisesta performanssista!
Kiinalaisen huoneen sisältä löydämme siis....runoilija, kääntäjä, kieliakrobaatti Leevi Lehdon..."

Helsingin Uutisten Kulttuuritoimittaja Onuar Nenäsär

........................................


*) Actus Purus tarkoitti keskiajan skolastiikassa puhdasta olemisen aktia tai liikettä eli itse asiassa Jumalaa.

**) Sophomore on toisen vuoden opiskelija.

***) John Searlen "Kiinalainen huone" on yritys todistaa tekoälyn ei-semanttinen luonne tekemällä provosoivasti (ihmisen) tietoisuudesta pelkkä digitaalis/syntaktinen prosessori. Searle sijoittaa huoneeseen (tietokoneeseen) ihmisen (tietoisuuden), joka toimii elävänä sanakirjana.

"Koehenkilölle"/ihmiselle/tietoisuudelle on annettu läjä kiinankielisiä lappusia, joita tämä antaa kullekin käännettävän sanan kysyjälle huoneessa olevasta luukusta tietyn, sanoja yhdistävän koodimerkinnän perusteella, ilman mitään merkitysten tajua itse kielten välisistä yhteyksistä ja eroista.
Hän siis kyllä "kääntää" sanat oikein kiinaksi, muttei ymmärrä niistä mitään. Ajatuksena on myös, että käännökset saava henkilö luulee olevansa tekemisissä kiinalaisen tai kiinaa puhuvan ihmisen kanssa.

Tekoäly yritetään tässä kuvata "ihmiseksi", joka toimii konemaisen automaattisesti eli ei-reflektoimattomasti oikein, ymmärtämättä yhtään mitään esitettyjen kysymysten ja annettujen vastausten (eri kielten toisiaan vastaavien sanojen) merkitysyhtäläisyydestä.

Onnistuuko Searle vakuuttamaan meidät tekoälyn "älyttömyydestä" eli siitä, että "oikea" tietoisuus on jotain aivan muuta kuin tekoäly, on yhä edelleen kiintoisa filosofisen väittelyn aihe - 20 vuotta "ensi-iltansa" jälkeen.