Kommentti

Täällä  suoritetaan maailman tehokkain, siistein ja lopullisin rituaali tappavan injektion avulla.

I
Alla oleva teksti ei mahtunut alunperinkään yhdellä kertaa edellisen päreen kommenttilotaan, joten päretän sen kokonaisuudessaan tähän.

Teksti on pääosin kommentti nimimerkki M.T.:n kommentteihin koskien pärettäni Ironmistressin 'genitaali-silpomis-addiktiosta' ja hänen tekstejään tästä aiheesta.

Kyse on kulttuurisesta hyväksynnästä, sietämisestä, suvaitsevaisuudesta ja pakkotoimista esim. ympärileikkauksen kieltämiseksi.

II
1
M.T. kysyi: 'Ja mitä merkitystä on matruunan motiiveilla, jos saan kysyä?'

Vähintään yhtä paljon kuin silpojienkin motiiveilla. Vähintään yhtä paljon kuin sinun tai kenen tahansa motiiveilla. Ei yhtään enempää eikä vähempää.

2
M.T. kirjoittaa: 'Suomeksi: varsinainen kysymys ohitetaan leimaamisella ja vainoharhaisuudella.'

Mitäs matruuna sitten itse tekee muuta kuin leimaa, hysterisoi ja demonisoi?

No. Sitä saa, mitä tilaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Tieteen, polemiikin ja hysteerisen vainoharhaisuuden yhdistelmä herättää muissa juuri samanlaisia myötä- tai vastatuntoja, joita se itse on ollut lietsomassa.

Miksi vastata hysteeriseen argumenttiin asiallisesti, kun tietää, ettei siitä ole tuon taivaallisen hyötyä argumentin esittäjän järjen 'kohtuullistamiseksi'?

3
M.T. kirjoitti: 'Uskonnollinen fundamentalismi elää tiukassa, ja ellei sen rikkaruohoja aktiivisesti kitketä, ne täyttävät pian koko kasvimaan'.

En kiellä M.T., etteikö ehdotuksesi [teoria se ei ole] olisi perustellusti aseteltu. Tosin samaa tyyppiä olevaa väitettä yritti esim. Lapuan liike aikoinaan toteuttaa fasistis-henkisin voimin. Silloin kohteena oli sekä kuviteltu että todellinen kommunismi [kuviteltu ehkä enemmän kuin todellinen].

Koetan hahmottaa tilannetta hyvin yleisesti seuraavalla tavalla. Vastausta on kuitenkin turha odottaa.

4
Liberaali-demokraattisella universalismilla [ja/tai eettisellä viher-sosialismilla] on omat aporiansa ja umpikujansa, kuten on paikallisuutta korostavilla arvokonservatiiveillakin.

Ensin mainitulta pitää kysyä, millä oikeudella se voi - ajautumatta vakavaan ristiriitaan oman suvaitsevuutensa kanssa - moittia toisten kulttuurien tapoja tai jopa pyrkiä kieltämään ja estämään niitä harjoittamista mielestämme kuvottavia rituaalejaan.

Kulttuurirelativistinen asenne tosin ratkaisisi suvaitsevaiston kiusallisen ongelman, mutta sen hintana on lopulta itse universalismi ja [liberaalisista lähtökohdista] lopputuloksena jonkinlainen hällä-väliä-nihilismi [välinpitämättömyys ja kyynisyys].

Niinpä vaihtoehtoja on kaksi [tai oikeastaan vain yksi]: a] kaksinaismoralistinen interventiopolitiikka [USA] tai b] totalitaristinen panssarijyrä [muinainen kommunismi].

Nykyinen Venäjä sen sijaan pysyy toistaiseksi nationalististen arvokonservatiivien hallinnassa, kun taas Kiina on maailmanlaajuisesti outo ja vaarallinen sekoitus kommunismia ja raadollista kapitalismia.

Jos/kun diplomatia loppuu, lähettävät molemmat ideologiat [universaali liberalismi ja universaali kommunismi] universaalin inhimillisyyden[?] nimissä omia intressejään 'silpojien' ruokapöytään tarjoamalla alkupalaksi ohjuksia - [toimitaan esim. YK:n tai NATO:n mandaatilla eli markkinatalous-vapauden ja universaalin oikeudenmukaisuuden lähettiläinä].

5
Mutta umpikujansa on tietysti myös paikallis-nationalistisella konservatiivisuudella, joka paikallisuudestaan huolimatta väittää edustavansa objektiivista [siis universaalia!?] arvomaailmaa [matruuna].

Siten konservatiivisilla arvo-lokalisteilla on heilläkin kaksi vaihtoehtoa: a] joko kulttuurirelativismi [tehkööt muut mitä tekevät, me teemme omissa porukoissa, mitä haluamme] tai b] mahdollisimman laajan kulttuurihygieenisen kasvatus- ja puhdistuspolitiikan harjoittaminen [tehkööt muut, mitä mekin omissa porukoissa teemme ja haluamme], mitä taas voi pitää universalismin perversoituneena muotona [esim. natsismi].

6
Palaan asiaan myöhemmin. En kuitenkaan suostu käsittelemään asiaa hysterian ja vainoharhan näkökulmasta - ellen sitten kirjoita satiirisesti [kuten usein teen ;\].

Mitä tulee 'silpojiin', en myöskään aio asettua pakkotoimien puolelle tai niitä vastaan - [luen mieluummin Camus'n Putoamista, jotta 'pysyisin uskollisena' totuudelle, joka nauraa minulle selkäni takana].

Onhan olemassa sellainenkin mahdollisuus kuin diplomatia. Muussa tapauksessa täytyy vain sietää, jos ei hyväksy.

Suvaitsevaisuus sen sijaan on tarpeeton käsite. Jos en hyväksy, yritän sietää. Jos hyväksyn, ei suvaitsevaisuus tuo mitään oleellisesti lisää hyväksyntääni.

Jos minun kuitenkin pitäisi suvaita sitä, jota en hyväksy, mutta jota siedän, niin mikä on tällainen asenne? Vastaus: pelkkä väärinkäsitys ja sekasotku!

Suvaitseminen pitäisikin suorastaan kieltää, koska se on ideologisesti, semanttisesti ja psykologisesti sekavaa, ristiriitaista ja jopa valheellista kielenkäyttöä - ideologisesti tekopyhä ja petollinen asenne. Sanalla sanoen malliesimerkki kätketystä ideologiasta [ylemmyys, välinpitämättömyys, vastuun kiertäminen tai ihan vaan typerä hyssyttely jne.], jota ei tunnusteta ideologiaksi vaan muka ihku aidoksi ihmisyydellisyydeksi + muuta hienopersehumanistista lässytystä.

Pannaan tästä poikki - -
 
[palaan asiaan]
 
PS. 
Niin kauan kuin maailmasta löytyy valtioita, jotka sallivat kuolemantuomion täytääntöönpanon, niin kauan pienten lasten genitaalien silpomista uskonnollisena tvs. rituaalina pitää tarkastella tätä kuolemantuomion tosiasiaa vasten - kumpaakaan julmuutta hyväksymättä.
 
Tarkoitukseni ei ole priorisoida julmia tekoja jollakin asteikolla vaan korostaa, että tälläkin asialla on tietyt kontekstinsa, joihin se tulee suhteuttaa. Mikään maussilainen 'kulttuuri-rotuoppi' ei kuitenkaan ole pätevä konteksti vaan lähinnä psykohistoriallista demagogiaa - ikäänkuin käänteistä natsismia.
 
Tämän sanon ilman, että vuosikymmenien varrella omaksumani [erityinen] kunnioitukseni Freudia kohtaan tippaakaan murenisi. Joka tapauksessa - kärjistäen sanottuna - psykoanalyysi on juuri luonnetypologisoinneissaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rasistisen eetoksen ja ajattelun ehkä sofistikoitunein ilmenemismuoto.

Niinpä [vahvasti yleistäen] myös Lloyd deMausen psyko-antropologinen yhteisö- ja perhetyyppiteorisointi ja jopa Frankfurtin kriittisen teorian yhteisöllisen sairauden [Fromm] ja kapitalistis-autoritaarisen luonnetyypin [Adorno] 'tutkimusanalyysit' heijastelevat käänteisesti samaa vaistomaiseen eron tekemiseen ja etäisyyden ottoon [distinktio] perustuvaa statusylemmyyden tavoittelua, jonka varaan Veblen rakensi evoluutioteoriasta vaikutteita saaneen ja kerskakulutusta kritisoineen mutta sosiaalidarwinismin [olemassaolon taistelu] lähtökohtaisen hyväksymisen vuoksi kritiikkinsä jo alunperin mitätöineen sosiologiansa.

Rasismi on siis koko ajan läsnä kaikissa pyrkimyksissämme. Ja meistä kaikista myös tulee rasisteja, ellemme ole tarkkana todellisten motiiviemme suhteen.

Sokrates ja Jeesus - ei suinkaan Ironmistress - ei myöskään joku ääri-islamilainen fundamentalisti - ovat edelleen hyviä esimerkkejä ihmisestä, joka ei suostu ajattelemaan ja käyttäytymään rasistisesti. Sokrates ja Jeesus olivat jopa niin vaikuttavia esimerkkejä, että perimmältään rasististen vallanpitäjien piti tappaa heidät säilyttääkseen valtansa uskottavuuden ja hyväksynnän [legitimaation].

Mutta valta, joka saavutetaan tappamisella, omahyväisellä pöyhkeydellä ja/tai ylipäätään yksipuolisilla pakkokeinoilla on aina jo menettänyt legitimaationsa. Juuri tämän Sokrates ja Jeesus halusivat ja uskalsivat sanoa.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/03/erikoistuminen-genitaali-silpomisen.html
http://www.guardian.co.uk/world/2011/dec/21/capital-punishment-too-expensive-in-the-us

Luonnollisen moraalitajun outoja kohtaloita

Luonnollista moraalitajua edustavien[?] suvaitsevaisten[?] kesämediajuhlat.
*
[Kielimafia täydensi viimeistä kappaletta yhä uudelleen - viimeksi klo 12.50]

1
Säätääkö uskonto vai laki oikean tilannenopeuden moraalin alueella? Vai onko meidän mahdollista luottaa spontaanisti luonnolliseen moraalitajuumme? God only knows. Tai sitten tuomioistuin tuomarien 3-2 päätöksellä.

Kun Platonin demiurgi piti ihmistä luodessaan malleina ikuisia ideoita, pitää lakimiehen sokea jumalatar ihmistä tuomitessaan mallina aikakaudesta toiseen muuttuvia pykäliä. Kaikkivaltias Jumala sen sijaan on asetettu tutkintavankeuteen salailusta, suvaitsemattomuudesta, syrjimisestä ja ylipäätään lain rikkomisesta epäiltynä.

2
Sammalkieli vastasi kommentissaan edellisen päreeni otsikko-kysymykseen: 'Uskonnon välineellistämistä!'
*
Kantilaisen moraalifilosofian kannalta asia on tavallaan juuri noin. Uskonto [vain?] tukee autonomisen järjen ratkaisua kategorisen imperatiivin noudattamisessa. Kant siis rationalisoi kultaiseen sääntöön perustuvan [kristin]uskon, sillä kategorinen imperatiivi vaatii käytännössä nimenomaan luonnollisen moraalitajun ja uskonnollisen uskon joustavaa yhteistyötä - ei niinkään formaalis-analyyttista järkeä, sillä täysin rationaalisesti ja ehdottoman kirjaimellisesti toteutettuna Kantin deontologinen etiikka johtaa absurditeetteihin.

Moraali on erottamaton osa uskontoa - oikeastaan enemmän kuin itseisarvo, kun taas Kant halusi irrottaa moraalin kokonaan rationaalisen analyysin piiriin - sulkeistaen uskon, aisitit, tunteet ja luontaiset kyvyt moraalisen asenteen ulkopuolelle. Kant pohti sitä, miten oikea moraalinen asenne on tiedollisesti mahdollista, ei niinkään moraalin sisältöjä.

Pitkälti myös Kantin moraalifilosofiasta vaikutteita saanut ['materialistinen'] normi-/lakipositivismi meni kuitenkin paljon pitemmälle ja irrotti uskonnon lopullisesti moraalista tehden käsitteellisen [joskin yhä pragmaattisemmaksi muuttuvan] eron myös moraalin ja itse yksittäisen lakitekstin välille, mikä merkitsi, että siinä missä Kant vielä asetti uskonnon palvelemaan moraalia, lakipositivistit asettivat moraalin palvelemaan lakitekstiä - pragmaattisesti ad hoc [ennakkotapaukseen/iin tietysti nojautuen].

Toisin kuin lakipositivisteille moraali ei siis ollut Kantille väline tai välineellinen perusta vaan kategorisesti velvoittava itseisarvo. Järki ja usko vain vaihtoivat Kantin filosofisessa topologiassa paikkaa. Oliko tuo paikanvaihto epäuskottava vai ei, se riippuu arvioijan ontologisesta näkökulmasta.

3
Mielestäni Kant korostaa järjen prioriteettia moraalin suhteen joskus jopa psykologisten realiteettien kustannuksella [korottaen järjen lähes myytiksi kuten D. B. Hart toteaa], mutta yhtä kaikki - valistuksen ja modernisaation myötä uskonto on länsimaissa pantu parin viime vuosisadan aikana kumartamaan sekä totalitaarista että viimein 'demokraattista' lakia, vaikka protokolla toisin toimisikin [protokollasta huolimatta uskonnolla on yhtä paljon/vähän valtaa kuin monarkilla Englannissa tai presidentillä Suomessa, vaikka kumpaakin kovasti arvostettaisiinkin valtion ylimpänä instituutiona ja virkamiehenä].

4
Lait muuttuvat, joskin niiden perusta on aina tietyssä hermeneuttisen itseymmärryksen traditiossa, jonka instituutio kirjaimellisesti on/oli uskonto.

Luonnollista moraalitajua ja uskontoa ei voi erottaa toisistaan samassa mielessä kuin moraaliperiaate yksittäisen lain ilmiasussa [tai suoraan lakina] voidaan teknisesti erottaa luonnollisesta moraalitajusta [joka tietenkin on hyvin hämärä käsite - eikä ainoastaan Kantin mielestä].

Tämä erottamis-prosessi on kulkenut valituksen ja modernisaation edetessä kahta toistensa kanssa korreloivaa linjaa pitkin. Väitän nimittäin sitkeästi, että positivistinen oikeuskäsitys ja markkinatalouden teoria tavaran arvonmuodostuksesta ovat kytköksissä toisiinsa.

Irtautuessaan uskonnosta [aluksi etenkin kantilaisen normipositivismin vaikutuksesta/Kelsen] laki alkoi yhä hatarammin edustaa preskriptiivisiä elämän arvoja [mikä on hyvää, mikä pahaa, miten minun tulee elää], mikä merkitsee käytännössä, että arvoista alkaa tulla liberalistis-kapitalistisen vapauden eli taloudellisen toiminnan välineitä.

Kapitalismin kyllästämässä maailmassa kaikki [aivan kaikki] arvonmuodostus pakotetaan palautumaan lopulta kysynnän ja tarjonnan välisen pelin eli huutokaupan puitteissa tavarasta ja/tai sijoituksesta maksetuksi hinnaksi eli suurimmaksi rahalliseksi tarjoukseksi vallitsevassa markkinatilanteessa.

Lakipositivismi komppaa ja joskus jopa lobbaa mainittua markkinoitten arvonmuodostuksen 'puolueetonta' ja 'arvoneutraalia' periaatetta. Kun tuomioistuinten päätökset vetoavat etiikkaan, ne tekevät sen kuin häpeillen, sillä eihän omallatunnolla pitäisi olla mitään tekemistä lakitieteen [siis tieteen!?] kanssa.

5
Mediaa ja teknologiaa ohjaileva kapitalismi tuotteistaa kaikki arvot yhä tehokkaammin tuotteistamalla myös niiden edustajat [olivatpa he sitten homoja tai heteroja, valkoisia, vihreitä tai (muka) punaisia]. Etenkin tosi-tv on uusimman teknologian mahdollistamaa ja tuottamaa media-business-mainontaa parhaimmillaan/pahimmillaan.

Reaalitaloudesta irtautunut maksimaalisten voittojen ahnehtimiseen pyrkivä [koska reaalitalous ei ole enää tarpeeksi kannattavaa pörssimarkkinoilla] johdannais-kapitalismi tuottaa ja myy spekulaatioita ja/eli mielikuvia, joilla ei ole eikä voi olla muuta perustaa kuin ihmisten fantasiat.

Ultra-kapitalistisessa teknologiassa ja mediassa kyllästetty ihminen on tuote, jonka työ on itsensä uusintamista virtuaalisessa mielikuvatodellisuudessa [muka] uudentyyppiseksi [imagoteknisesti muodikkaaksi] mielikuvatuotteeksi, jolla myydään ja jota myydään.

Ihmiset toisin sanoen ostavat, kuluttavat ja tuottavat fantasioita [virtuaalisiksi muuttuvien tavaroiden, matkojen, viihteen ja ylipäätään mielihyvää/nautintoja stimuloivan mielikuvakulutuksen muodossa] sen jälkeen, kun heidän minimaalisin perusturvansa on taattu. Kapitalismin kyllästämästä maailmasta tulee uudestaan ja uudessa muodossa pakanallis-taikauskoisen polyteismin myyttinen virtuaaligalleria.

Toki myös ja etenkin vanhalla kirkolla on omat uskonnolliset fantasiansa ja reliikkinsä, mutta niillä ei ole reaalista eikä edes spekuloitua rahallista arvoa [*], koska ne ovat kaiken arvon perusta.

[*] Aneet [pelagiolaisuuden perverssi ja taikauskoisiin mielikuviin perustuva bisnes-projekti] olivat skandaalimainen poikkeus monergistisesta disipliinistä, mutta yhä vielä pidän aneita nerokkaipana kapitalismin [eli pyramidi-huijauksen] muotona. Mikä olisikaan paras sijoituskohde kuin syntien anteeksisaaminen jo tässä elämässä. 'Valitettavasti' vain kukaan ei nykykapitalismissa enää usko tuollaiseen reaalitalouden ja johdannnaiskaupan hybridiin, vaikka se olisi kaikista fantasioista ikuisin ja siinäkin miessä myös 'kannattavin'.

6
Lain 'peruskaavaa' voisi kuvata seuraavasti. Auton tilannenopeus [luonnollinen moraalitaju] on ratkaisevaa, joskin sitä voidaan säädellä nopeusrajoituksin, mikäli tarpeelliseksi katsotaan, mutta periaatteessa laki ei pysty etukäteen sanomaan täysin varmasti, mikä on kulloisessakin tilanteessa ja kulloisissakin olosuhteissa oikea tilannenopeus.

Uskonto sen sijaan pystyy sanomaan [kristillis-eettisellä tasolla] ja juuri luonnollisen moraalitajun sisällöllinen ohjeistaminen hyvän uskonnollisen elämän puitteissa/iin on uskonnon perimmäinen lähtökohta ja tehtävä.

7
Kristinusko on transformoitumassa liberaali-demokraattisen biopolitiikan tuote-normiksi myös lainsäädännön alueella.

Uskonnon 'demokratisoiminen' ja saattaminen myös dogmiensa osalta lain sekä valvonnan piiriin on kalteva pinta, jota pitkin valuen uskonnot välineellistetään kokonaan positivistisen liikennesääntöetiikan käsikassaroiksi - [seksuaalirikosten rikosoikeudellinen tutkiminen on toki välttämätöntä, mutta ei rippisalaisuuden murtaminen, sillä laki ei ole rippisalaisuuden yläpuolella].

Ajatellaan esimerkiksi kirkon perimmäisen luonteen ja mission kannalta kohtalokasta rippisalaisuuden purkusuunnitelmaa. Jos tämä toteutuu, menettää kirkko silloin paitsi alkuperäisen ja ehkä olennaisimman erityispiirteensä ihmisen ja Jumalan välille asetettuna linkkinä ja tästä seuraten myös viimeisen institutionaalisen auktoriteetti-privilegionsa suhteessa lakiin, mikä merkitsee kirkon autonomian praktiseen ytimeen kohdistuvan välineellistämisen non plus ultraa.

Mitä virkaa on ripillä, jos pappi velvoitetaan raportoimaan kuulemastaan nimismiehelle? No - on toki byrokratian kannalta kätevämpää, jos ripittäytyjällä on rippisalaisuuden murruttua mahdollisuus tilata papin sijasta aika suoraan lähimmälle poliisiviranomaiselle - [poliisilaitoksesta ja käräjäsalistako tulee uusi uljas, oikeaoppinen kirkkomme, nimismiehestä pappimme, oikeuskanslerista piispamme, lakikirjasta Raamattumme ja proseduurista yhtä aikaa sakramenttimme ja Jumalamme?]

Reformatorinen ja etenkin luterilainen kirkko tosin on ollut jo heti katolisuudesta irtautumisestaan lähtien omalla Canossan matkallaan Jumalan kaikkivaltiuden alaisuudesta kohti lakiauktoriteetin alaisuutta [kahden regimentin oppi], mutta jos ortodoksinen kirkkokin joutuu myymään oikeuden olemassaoloonsa lakivaliokunnan em. päätökset hyväksymällä [toisin sanoen parlamentaarisen kiristyksen pakottamana], harkitsen vakavasti tämänkin kirkon jättämistä.

8
Olen luterilaisesta kirkosta eroamisen [1980] jälkeen liittynyt [S.:n peesissä 1995] ortodoksiseen kirkkoon - en johonkin liberaali-ateistiseen tai polyteistis-pakanalliseen yhteisöön, jossa rakkautta, suvaitsevaisuutta ja samanmielisyyttä julistetaan niin suurella hurmoksella, etteivät kyseiset 'uskovat' voi olla päätymättä sisäiseen ristiriitaan oman liberalisminsa kanssa.

Suvaitsevaisuus ideologiana on yhtä epäjohdonnukaista kuin maailmankatsomuksellinen uusateismikin. Fundamentalismi ei ole määritelmäkysymys vaan ihmisen psykologinen tila - eräänlaista sielun pimeyttä, jossa pahe pukeutuu lain ja hyveen kaapuun. Tämän vuoksi myös pakkosuvaitsevaisuus on fundamentalismia.

Miksemme suvaitsevuuden sijasta käyttäisi mieluummin asioitten ja asenteitten todellista tilaa parhaiten kuvaavaa sanaa - sietäminen? On siedettävä niitä, jotka kokee oudoiksi, joista ei pidä tai joita jopa halveksii.

Suvaitseminen ei ole sietämistä eikä hyväksyntää vaan säälin uusin laji. Sääliin kuten suvaitsevaisuuteenkin sisältyy halveksuntaa, jota suvaitsevainen ei itsessään tunnista. Siis: etenkin suvaitsevaisuuttaan mediassa suureen ääneen mainostavat ihmiset ovat ressentinmenttisen, fanaattisen ja jopa vainoharhaisen samanmielisyyden vallassa.

Jos et ole suvaitsevainen, olet meitä vastaan - olet rasisti!

Tätä iskulausetta voi pitää psykologisilta lähtökohdiltaan reaktiona, joka ilmentää kaikkien ideologisesti sidottujen asenteiden [ja habitusten] kaikkein primitiivisintä käyttövoimaa eli splittaavaa ressentimenttisyyttä ja halveksuvaa ylimielisyyttä. Fanaattinen [eli aina loukattu] suvaitsevaisuus kumpuaa hyvin samantyyppisistä affekteista kuin emotionaalinen torjunta. Se on reaktio, joka saattaa muuttua jopa vihaksi, mikäli ei-suvaitsevainen ylittää poliittisesti  korrektina pidetyn kritiikin rajat.

Suvaitsevaisuus ja poliittinen korrektius ovatkin meidän aikamme ideologisimmin ladattuja käsitteitä jo sen vuoksi, että niiden poliittisuus eli viiteryhmäsidonnaisuus [siis relatiivisuus] kielletään universalisoimalla ne. - - Ei puutu enää kuin, että hallitus ryhtyisi valmistelemaan lakia suvaitsevaisuuden ja poliittisen korrektiuden sisällöistä. - Sanat eivät kuitenkaan ole koskaan täysin identtisiä sanojan intention kanssa ekä intentiota voi kuvata adekvaatisti koukeroisilla merkeillä. Aikooko hallitus [ko. epistemologisen evidenssi-ongelman ratkaistakseen] palkata poliisivoimiin uuden lakinsa valvomiseksi semantiikan erikoisasiantuntijoita, psykologeja vai puoluesihteereitä?

PS.
Lukekaa Nietzscheä, jolla oli erittäin tarkka vainu ressentimenttisten asenteiden ja ajattelun suhteen: Moraalin alkuperästä esseet I ja II - http://en.wikipedia.org/wiki/On_the_Genealogy_of_Morality

II
http://www.youtube.com/watch?v=BC_UILNwWrc
The Beach Boys - God Only Knows 
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/lisaako-raamatullinen-ilmoitus-jotain.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvaitsevuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Ressentiment
http://en.wikipedia.org/wiki/Resentment
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=559900&page=11

Musta päre

Ime tai kuole - olitpa sitten macho tai homo.

I
Maskuliinisesta kunnian kulttuurista feminiinis-ressentimenttiseen empatia-liberalismiin

1
Sammalkieli kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: Bloggaamisen hyviin puoliin kuuluu ainakin se, ettei homma mene liian helposti käsirysyksi.

Niinpä. - Mutta loppupeleissä menee väistämättä käsirysyksi - tai sitten vain purraan huulta, vannotaan ressentimenttisesti ikuista kostoa ja nälvitään toisiaan kuten naisten käytöksestä olemme usein havainneet.

Maskuliininen aggressio sen sijaan on suoraa sekä julmaa ja/tai jopa itsetuhoisen pidättyväistä [mutta myös perimmältään sääntöjä noudattavaa/reilua - esim. kaksintaistelut]. - Esimerkkeinä alunperin kristillis-perustaisen valistus-oikeus-liberalismin kauhistelemat kunnian kulttuurit eli islamilaiset valtiot sekä Japani.

Anglo-saksiselle maailmalle ominainen liberaali-demokraattinen small talk-perinne on feminiinisen munatonta - usein närkästynyttä ja loputonta kiertoilmaisua, jossa aggressiot pelkurimaisesti delegoidaan [kuten naiset aina tekevät] jollain hiivatin ihmisoikeus-tekosyyllä ammattisotilaiden [lähinnä miesten tai miesmäisten naisten] hoidettaviksi kuten nyt Libyassa.

Tämä on pirullinen kärjistys, mutta en ole ainut, joka sen on esittänyt. Tosin ne toiset eivät välttämättä ole [joskus kylläkin] olleet mitään fasismin kannattajia vaan ihan arvostettuja psykiatreja/psykologeja sekä yhteiskuntatieteilijöitä.

Monet heistä tietysti [kuten Hannu Lauerma] pitävät [esimoderneja] kunnian kulttuureja ainakin äärimmissä muodoissaan jonkinlaisen psykopatian ilmentyminä. Tämän väitteen he aikovat ilmeisesti todistaa geneettisesti ja kromosomitasolla - ilman mitään sekavaa eettistä filosofointia - [jos haluatte tietää, mitä on vaarallisin rasismi tässä maailmassa, niin juuri tällainen harha (geneettinen virhepäätelmä), joka luulee löytävänsä oikean ja väärän/hyvän ja pahan suoraan geeneistä].

2
'Islamilla on sentään miehiä', kirjoitti Nietzsche pilkaten kristillisten pappien ylevän tekopyhää lammasmaisuutta. Luulenpa kuitenkin, että Nietzsche tuskin yllättyisi tämän päivän ev.lut.-naispappeudesta. Hänen mielestään kristinusko oli moraaliltaan feminiininen uskomusjärjestelmä ;\].

Jos yrittää ymmärtää maskuliinisuutta, kannattaa katsoa ennakkoluulottomasti - hyvin tarkkaan ja ajatuksella - merkillinen, ajoittain sietämättömän raaka [en pidä itsetarkoituksellisista splatter-filmeistä] mutta psykologisesti ja filosofisesti kerrassaan hieno elokuva: Fight Club. - Yhteisesti jaetulla ja yhteisesti koetulla väkivallalla rituaalina on ideologis-uskonnollisesti yhdistävä vaikutus.

Miehet ovat sekä biologisesti että psykologisesti perimmältään taistelijoita. Toisin sanoen seksuaali-rivaalinen aggressio on koodattu heidän geeneihinsä - olkoonkin, että tuon aggression pitäisi kai olla pelkästään [joskin epäsuorasti] suvunjatkamisen palveluksessa.

Silti rivaalisenkin aggression suora ilmaiseminen on modernissa yhteiskunnassa kiellettyä, koska se on alkuperäisimmillään fyysisesti väkivaltaista.

Ehkäpä siis sittenkin on niin, että ollakseen modernin yhteiskunnan vaatima rauhallinen ja harkitseva liberaali-feministi a la John Stuart Mill miestä pitäisi siunata 'hyvänlaatuisella' kromosomivirheellä [vai mitä Lauerma].

Toisin sanoen liberaali-demokraattisessa ihannevaltiossa ihmisten pitäisi olla androgyynejä: lesboja sekä homoja, jotta avointa fyysistä väkivaltaa esiintyisi mahdollisimman vähän - ikäänkuin homot ja lesbot eivät kykenisi saattamaan kanssa-ihmisiään mitä saatanallisimpiin olosuhteisiin sekä henkisesti että lopulta myös fyysisesti.

3
Olen kurkkuani myöten täysi tätä suvaitsevaista ja hyssyttelevää aikaa, jossa kaikki haluavat saada kaiken - olla mitä vain - lässyttää julkisesti mitä vain - tehdä mitä vain - nauttia ja kuluttaa niin paljon kuin sielu sietää eli juosta kapitalistin narussa kuin liekaan sidotut kotieläimet.

Nämä säälittävän mukavuudenhaluiset lampaat [viimeiset ihmiset] eivät halua tietää eivätkä varsinkaan tuntea ja kokea, mitä todellinen kärsimys eli itse elämä paljaimmillaan on vaan pakenevat sitä viimeiseen asti kaiken maailman sosiaalisen median sekä muun kaupallisuuden hömpötyksiin [tätä he nimittävät vapaudeksi!] ja vaativat kaiken lisäksi, että heidät ja heidän lässytyksensä [Heideggerin Gerede] pitää ottaa vakavasti.

Voi olla, että kuulostan jälleen kitisevältä ja kyyniseltä konservatiivilta, mutta maailma, jossa on pelkästään muka-suvaitsevaisia small talk-eufeemikkoja sekä hyssyttelevän munattomia pelkureita, ei miellytä minua.

Jos fyysisen turvallisuutemme hintana on äänekäs ja pinnallisuuteen [imagot, muodit, roolipelit, trendit, mainokset], ressentimenttiin [jolloin ihmisen paras ystävä ja lähimmäinen on lopulta juristi] sekä muodollisiin [kirjaimellisesti sisällyksettömiin eli pinnallisiin] vapaus- ja ihmisoikeuksiinsa hysteerisesti takertunut yksilömassaihminen, niin kiitos ei - mieluummin elän jossain toisessa maailmassa, jossain toisessa elämässä.

Sanotaan, että sokeitten maailmassa silmäpuoli on kuningas - niin kauan kuin kateellisimmat sokeat puhkaisevat hänen ainoan silmänsä - -.

Analogisesti: liberaali-demokraattisen yksilö-massoittumisen ja tasa-arvo-oikeuksien hysteeris-pakkoneuroottisessa [ei siis suinkaan aidosti vapaassa] sääntö- ja kontrolli-maailmassa se, joka uskaltaa ajattelussaan ja sanomisissaan olla häikäilemättömän rehellinen ja itsenäinen, on lopulta kaikkein hyveellisin - niin kauan kunnes hänet suljetaan vankimielisairaalaan - [kiitos Lauerma psykopatia-diagnoosista].

4
Internetin yleistymisen myötä valtavasti lisääntyneen mielipiteiden ilmaisemisen ja kommentoimisen todellinen luonne paljastaa sen ikivanhan totuuden, että tietäväisimmätkin argumentti-säädöt muuttuvat tiukan paikan tullen lopulta sietämättömän rajoittuneeksi ja itsekkääksi saivartelu-toistoksi.

Olisikin näin ollen fiksumpaa keskittyä vakavasti sanomisensa retoriikkaan kuin pelkkiin argumentti-viilailuihin [älkää ottako tätä kärjistystä ihan loppuun asti vakavissanne, vaikka itseni kohdalla pidän sitä kyllä miltei ohjeellisena nykyään, mutta ehkä alan jo olla väsynyt argumentoimaan].

PS.
Jos joku nyt luulee, että kannatan aggressiivis-sotaisaa kunnian kulttuuria, haluan muistuttaa, etten esim. ole käynyt armeijaa, enkä millään tavoin ihaile sotilaallisuutta, joskin vanhemmiten kritiikkini armeijaa kohtaan on selvästi lieventynyt. Sen sijaan askeettis-pidättyväinen kunnian kulttuuri vetää minua puoleensa paljon enemmän - ikäänkuin vastapainona anarko-satiiriselle luonteelleni, jota minun ei aina ole helppo pitää kurissa ja nuhteessa.

II
Repressiivinen liberalismi ja ressentimenttinen vallankäyttö kansankirkon hajoamisen aattona

1
Lisää hämmennystä herättääkseni nimitän Vihreitten ajamaa homojen täydellistä adoptio-oikeutta ja vaatimusta heidän kirkollisesta vihkimisestään saman kaavan mukaan kuin heterotkin repressiiviseksi liberalismiksi.

Jos nimittäin joku asettuu kriittiselle kannalle tämän itsensä miltei veriuhriksi korottaneen homovähemmistön suhteen, hänet leimataan repressiivisen liberalismin kannattajien piirissä välittömästi rasistiksi ja fasistiksi.

Näin ollen kirkon politisoituneeseen homokeskusteluun viitaten voi täysin oikeutetusti kysyä: kuka tässä lopulta käyttäytyy rasistisesti - medialle mainosarvoltaan näköjään korvaamattomat viher-liberaali-homot vain junteiksi ja rasistisiksi haukutut hetero-konservatiivit?

Repressiivinen liberalismi on eräs sovellutus Nietzschen kuvaamasta antiikin kristittyjen orjakapinasta moraalin alueella roomalaisia herroja, heidän jumaliaan sekä ylipäätään pakana-etiikkaa vastaan [ks. herra- ja orjamoraali].

Jos joku ei suostu avoimesti hyväksymään kaikkea sitä, mitä itsensä sorretuksi kokema vaatii, niin hänen moraalinsa kompromettoidaan ja hänen arvonsa ihmisenä voidaan suorastaan mitätöidä. Tämä on sorretun rasismia sortajaansa kohtaan - kirjaimellisesti.

Kyseistä ilmiötä ei näin ollen voi rajata pelkästään identiteetiltään [mikä se sitten kulloinkin lienee] erilaisten, yksittäisten vähemmistöjen selviytymis- ja vapautumis-taktiikaksi vaan se on ressentimenttisen mentaliteetin/eetoksen strateginen toimintamuoto, jolla siis pyritään saattamaan jokaisen vastustajan moraali huonoon valoon.

2
Mitä repressiivisen liberalismin akuuteimpaan ilmentymään eli Suomen ev.lut. kirkon sisäiseen homohässäkkään tulee, niin toistan ja tarkennan aiemmin sanomaani toivoen, että luterilainen kirkko hajoaisi nopeasti vähintäinkin kahtia: ultra-liberaaleihin promiskuiteetti-kristittyihin ja patakonservatiivisiin lähetyssaarnaaja-asento-heteroihin.

Koska itse olen uskonnollis-seksuaaliselta identiteetiltäni ateistis-konservatiivinen porno-runkku-ortodoksi, joka kuitenkin eroaa ortodoksisesta kirkosta heti sinä päivänä, kun se sallii naispappeuden homojen vihkimisestä ja rippisalaisuuden murtamisesta nyt puhumattakaan, toivon, että kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan lopullisesti ja ääriliberaalit saisivat perustaa omia lahkojaan mielin määrin esimerkiksi Helsingin Kallion kaupunginosan tyhjillään oleviin meemi-lokeroihin [käyttääkseni Ironmistressin tieteellisestikin osuvaa ilmaisua (komaan hei - tämä oli vitsi!)].

Silloin nimittäin jyvät erottuisivat akanoista, mikä tosin merkitsee samalla, että akanat saavat vapaasti lennellä, minne haluavat.

Selkokielellä sanottuna - jos kristinuskolla enää on mitään merkitystä uskontona [tiedostamattamme kristinusko tietysti vaikuttaa elämäämme koko ajan esim. lainsäädännön omaksumien eettisten arvojen kautta], niin vasta silloin, kun yksittäinen kristillinen yhteisö voi mahdollisimman itsenäisesti päättää kirkkopoliittisesta ja opillisesta linjastaan ilman valtion suoman verotusoikeuden dogmaattisesti korruptoivaa vaikutusta [naispappeus, homoavioliitot, rippisalaisuuden purku jne.] - vasta silloin se voi aidosti ylläpitää traditionaalisen ortodoksisuuden perinnettä.

Toisaalta ne, jotka haluavat tehdä kirkosta roolipeli-huvipuiston, jossa hyväksytään mm. promiskuiteetti ja juhlitaan homo- tai bi-Jesseä, jonka paikallinen aikuisviihdetähti Maria Magdala vietteli, voivat silloin aivan rauhassa ryhtyä harjoittamaan gnostilaisia polyamoria-riittejään ja pitää niitä aitona kristinuskona.

Kun kuvaamani - vähintäinkin mullistavan - eriytymisen eli post-reformatorisen protestin annetaan tapahtua ja toteutua ikäänkuin omalla painollaan, myös ongelma homojen adoptio-oikeuden suhteen raukeaa. Menkööt he naimisiin tai olkoot menemättä, adoptoikoon lapsia samoilla [tosin sukupuolineutraaleilla] ehdoilla kuin heterotkin.

Valtion tai toisaalta yhdenkään kommuunissa elävän viherpiipertäjän ei tarvitse enää ryhtyä harjoittamaan repressiivistä liberalismia niiden suhteen, jotka eivät uskonnollis-eettisistä syistä hyväksy näkemystä, jonka mukaan heteroparin ja homoparin välillä ei ole mitään pedagogis-essentiaalisesti olennaista eroa suhteessa jälkeläisten kasvattamiseen.

Päädyn siis lopulta pluralismiin. Mutta - [pitkä ajatusviiva] - tässä pluralismissa ei tarvitse repressiivisen liberalismin [ei myöskään repressiivisen toleranssin] hengessä väkisin kunnioittaa muitten arvoja - ei välttämättä edes sietää niitä. Pääasia ettei tule käyttäneeksi väkivaltaa inhoamiaan ihmisiä kohtaan. Mutta pluralismia se silti on - sanokaa mitä sanotte.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Repressive_Tolerance
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Lauerma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Splatter
http://en.wikipedia.org/wiki/Fight_Club_(film)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche#Herramoraali_ja_orjamoraali
http://takkirauta.blogspot.com/2011/03/repressiivinen-toleranssi-eli-kuinka.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/03/vakisinsuvaitseminen-repressiivinen.html
http://coco.blog.rendez-vous.be/12654/Hoe-herken-je-een-homo-van-bij-de-geboorte/

Tule sellaiseksi kuin minä, niin minä kunnioitan sinun erilaisuuttasi

Nor muslims. - Dammit. At least I can still bring my cat.
*
Me länsimaiset, demokraattis-eettiset ateisti-kristityt olemme ihan oikeasti älykkäämpiä kuin muut. Jopa meidän rasismimme on sofistikoidumpaa kuin islaminuskoisten ja/tai afrikkalaisten.
1
On jälleen aika testata konservatiivi-persulaista Takkirautaa sekä mamu-myönteisiä punavihreän multikulturalismin kannattajia, mitä tulee heidän rasismi-logiikkansa johdonmukaisuuteen.

Toisin kuin punavihreät, Takkirauta vastustaa monikulttuurista kehitystä ja perustaa mamu-vastaiset näkemyksensä kaikkia yleisesti ja yhtäläisesti koskevaan Lakiin (jota Alain Badioulla vastaa tässä Etiikka). Takkiraudan kaikkia yhtäläisesti koskeva Laki toimii kuitenkin yllättävällä tavalla. Jos mamu tekee rikoksen, hänet lähetään takaisin savannille tai vuoristoaavikolle eli sinne, mistä on tänne tullutkin sosiaaliapuja norkoilemaan ja vanhuksia ryöväämään. Mutta jos suomalainen tekee saman rikoksen, hän saakoon asiallisen oikeudenkäynnin.

Kutsun tällaista näkemystä 'vakaumuksellis-valikoivaksi legalismiksi'. Se on läheistä sukua rasismille. Laki koskee Takkiraudalla siis yleisesti ja yhtäläisesti vain suomalaisia - ei mustalaisia, muhametteja, kerjäläisiä, kommunisteja jne., koska nämä ihmiset ovat Takkiraudan syvän vakaumuksen ja ad populum-legalismin mukaan maassamme periaatteessa laittomasti. Lainsäätäjä on nimittäin tehnyt kategorisen virheen salliessaan heidän maahanmuuttonsa.

Takkiraudan kanssa vastaavasti multikulturalisteilla erojen ja identiteetin eli Toisen kunnioittaminen, joka on heidän pyhä eettinen uskonsa, ulottuu juuri (ja vain) niin pitkälle kuin tuo toinen vastaa heidän käsityksiään 'hyvästä toisesta'. Siten kyseessä on yhtä tekopyhä ja rasistinen tulkinta Etiikasta kuin Takkiraudalla Laista.

Eikö olisi reilumpaa, avoimempaa ja ennenkaikkea johdonmukaisempaa, jos a) Takkirauta tunnustaisi käyttävänsä Lakia valikoivasti eli diskriminoivasti ja b) multikulturalistit Toisen eron kunnioittamisen etiikkaansa ehdollisesti kaksoistandardina. - Ainakin he olisivat silloin älyllisesti ja moraalisesti rehellisiä eivätkä niin sietämättömän tekopyhiä ja ylimielisen oikeassaolevia kuin, millaiseksi minä heidät koen.

Takkiraudan mamu-vastainen populismi (faktapuhe - haha) ja multikulturalistien sofistikoitunut suvaitsevaisuus-saivartelu jatkaa kumpikin tahollaan eurooppalaisten kolonialistien vähemmistöjä alistavia perinteitä. - Itse asiassa heidän päättelynsä ja perustelunsa, kun ne riisutaan heidän käyttämästään Lain ja Etiikan naamiosta, paljastuvat - ei miksikään muuksi kuin pahanlaatuiseksi ad hominem-mystifikaatioksi myyräntyössään.
2
Sitaatti Alain Badioun kirjasta: Etiikka - Essee pahan tiedostamisesta. - (Muistettakoon, että Slavoj Zizek on Badioun kanssa jotakuinkin samoilla antilevinaslaisilla linjoilla tässä asiassa.)

Toisesta Täysin-Toiseen
'[...]
[Emmanuel] Levinasin hankkeessa Toisen etiikan ensisijaisuus suhteessa saman teoreettiseen ontologiaan liittyy täysin uskonnolliseen aksioomaan. On loukkaus Levinasin ajattelun intiimiä liikettä ja subjektiivista ankaruutta kohtaan luulla voivansa ottaa siitä erilleen se, minkä se yhdistää. Tosiasiassa ei ole olemassa Levinasin filosofiaa. Kyse ei ole edes filosofiasta teologian 'palvelijana'. Kyse on teologian mitätöimästä filosofiasta (sanan kreikkalaisessa merkityksessä), teologian, joka ei jää theo-logiaksi (nimitys on vielä liian kreikkalainen ja olettaa jumalallisen lähetymisen identiteetin ja Jumalan predikaattien kautta) vaan nimenomaan etiikaksi.

Se, että etiikka olisi äärimmäinen nimi uskonnolle sellaisenaan (sille, mikä liittää uudelleen Toiseen Täysin-Toisen sanoinkuvaamattoman auktoriteetin alaisuudessa), vie sitä kuitenkin yhä täydellisemmin kauemmaksi kaikesta, mitä voidaan laskea 'filosofian' tiliin.

Karkeasti sanoen Levinasin hanke muistuttaa meitä ainutlaatuisen itsepintaisesti siitä, että jokainen yritys tehdä etiikasta jotain, mikä kävisi ajattelun ja toiminnan periaatteeksi, on olemukseltaan uskonnollinen. Sanokaamme, että Levinas on yhden sellaisen perusajatuksen johdonmukainen ja kekseliäs ajattelija, jota mikään akateeminen peittelyn tai abstraktion harjoittaminen ei voi hämärtää, nimittäin sen, että kreikkalaisesta käyttötavastaan (jossa etiikka on selvästikin teorialle alisteinen) erotettuna ja yleisesti otettuna etiikka on hurskaan diskurssin kategoria.

Etiikka hajonneena uskontona

Mitä sitten tulee tästä kategoriasta, jos uskottelemme poistavamme tai naamioivamme sen uskonnollisen arvon säilyttäen samalla sen ilmeisen konstituution abstraktin asetelman ('toisen tunnustaminen jne.')? Vastaus on selvä: kissanvelliä (turhaa sekasotkua/rr). Hurskasta diskurssia ilman hurskautta, sielun täydennystä kykenemättömille hallinnoille, saarnaajien tarpeisiin luokkataistelun liekin tilalle tuotua kulttuurisosiologiaa.

Ensimmäinen epäilys herää, kun huomaamme, että etiikan ja 'oikeuden erilaisuuteen' apostoleiksi julistautuneet ovat silmin nähden kauhistuneita kaikesta vähänkään puolustetusta erilaisuudesta. Heille afrikkalaiset tavat ovat barbaarisia, islamilaiset kamalia, kiinalaiset totalitaarisia ja niin edelleen. Itse asiassa tämä kuuluisa 'toinen' on esittelykelpoinen vain, jos hän on hyvä toinen, mikä tarkoittaa - mitäpä muuta kuin samaa kuin me?

Kunnioittakaa eroja, toden totta! Mutta sillä ehdolla, että erilainen on demokraattisparlamentaarinen, markkinatalouden kannattaja, feministi, ekologisti... Toisin sanoen kunnioitan eroja, mutta tietenkin vain siinä määrin kuin se, mikä eroaa, kunnioittaa tarkalleen minun tavoin noita mainittuja eroja.

Aivan kuten 'vapauden vihollisille ei voi olla vapautta', ei voi olla kunnioitusta niitä kohtaan, joiden eroavaisuus muodostuu nimenomaan siitä, etteivät he kunnioita eroja. Ei tarvitse tarkastella kuin etiikan kannattajien pakkomielteistä kiukkua suhteessa kaikkeen, mikä muistuttaa islamilaista 'fundamentalismia'.

Ongelmana on, että 'erojen kunnioittaminen' ja ihmisoikeuksien etiikka näyttävät todellakin määrittelevän identiteetin! Näin ollen erojen kunnioittaminen pätee vain siinä määrin kuin nuo erot ovat järkevästi homogeenisiä tuon identiteetin kanssa (joka loppujen lopuksi on vain rikkaan 'Lännen' identiteetti - sekin näkyvästi hämärtyvä).

Jopa Ranskan maahanmuuttajat ovat etiikan kannattajien silmissä sopivasti erilaisia vain, jos heidät 'integroidaan' ja he haluavat sulautua. (Kun asiaa tarkastelee lähemmin, tämä näyttää tarkoittavan, että maahanmuuttajat ovat sopivasti erilaisia vain, jos he haluavat tukahduttaa erilaisuutensa.)

Voi hyvinkin olla, että irrotettuna uskonnollisesta saarnastaan, joka ainakin antoi sille 'ilmoitetun' identiteetin laajuuden, eettinen teologia on valloittavan sivilisaation viimeinen sana: 'Tule sellaiseksi kuin minä, niin minä kunnioitan sinun eroasi.''
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://takkirauta.blogspot.com/
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Maailma+on+totuudessa+uusi/HS20050504SI1KU02gvi
http://filosofia.fi/node/2354
http://www.apeironkirjat.com/
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=216
http://www2.teak.fi/teak/Teak107/7.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Emmanuel_Levinas
http://en.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_populum
http://fi.wikipedia.org/wiki/Legalismi
http://www.motifake.com/tags/dice

Räsänen case studyna halla-ahoille

Kirjoitettu kommentiksi anonyymi 2:lle päreessäni Miksi en ole suvaitsevainen mono- enkä oikeastaan monikulturalistejakaan kohtaan - johdanto.
(Kielimafia kävi taas kieli keskellä suuta säätämässä artikulaatiotani argumentaatiotaidoistani. Ettei tulisi aina langettua hyperbolaan 28.12.)
*
anonyymi 2 kirjoitti:
'Sen sijaan on hieman älyllisesti epärehellistä kanssablogaajia psykoanalysoimalla antaa ymmärtää, että pelko on pään sisällä eikä perustu mihinkään todelliseen, ja samaan hengenvetoon uskoa islaminuskoisia tulee tänne miljoonia teimme me mitä tahansa.'
*
Olen toki tietoinen tästä selitysperiaatteitten niin sanotusta ristiriidasta, mutta mietis nyt vähän.
Onko ristiriitaista selittää puheena olevaa ilmiötä sekä psykologisilla että sosiologisilla tekijöillä yhtä aikaa?

Ei varmasti ole. Kyllä ne molemmat kuuluvat saman ilmiökentän eri muuttujiin.

Eri asia sitten on, jos/kun väität, että provosoidessani kahdella tasolla ja halutessani polemisoida nimenomaan käyttämällä äärimmäisesti näitä kahta ilmiömuuttujaa ilman mitään kytkentää toisiinsa, olisin älyllisesti epärehellinen.

Tämän syytöksen otan kyllä vastaan, mutta en kuitenkaan suostu pitämään itseäni älyllisesti epärehellisenä. Provokaattorina vain.

Mutta polemisoijia me olemme kaikki näissä asioissa. Emootiot jylläävät. Ja minä käytän emootioitani potenssiin n - tietoisesti, enkä edes yritä kaksinaismoralistisesti kätkeä tunteitani kaiken maailman fakta-argumenttien taakse.

Osaan kyllä argumentaatiotaidot. Ne sisäistyvät lopulta erottamattomaksi osaksi ajattelua. Onhan minulla helvetin hyvä peruskoulutus filosofiassa, mutta teen kuten Nietzsche: pyrin kirjoittamaan tietoisesti omalla kielelläni ja omilla tunteillani.

Mitä tulee kirjaimelliseen syytökseesi, niin retorinen asetelmahan tuo yhtäkkinen siirtyminen psykoanalysoinnista väestötieteellis/-poliittiseen väittämään tietenkin oli. Mutta ei ilman piilevää argumenttia.

Halusin 'vain' pelotella. Sillä pelko tässä puhuu enemmän kuin mikään muu tunne ja 'kieli'.

Jos ei psykoanalyyttinen argumentointi pure, niin vedetään kehiin niin rankka visio, että varmaan nähdään, mikä on se primitiivisin reaktio, joka alkaa ilmetä halla-aho-syndroomasta kärsivillä.

Itse asiassa haluaisin julistaa niin rankan argumenttisodan, että antagonistiset asetelmat saataisiin väkisin eksplikoitua eli kirjaimellisesti käärittyä auki.

Nyt ne piilotetaan sofistikoituneitten perustelujen tasolle. Suvaitaan ja keskustellaan älykkäästi mutta itse asiassa - todellisuudessa - vihataan niin perkeleesti!

Ihmiset ovat rehellisimmillään rakastaessaan ja vihatessaan. Näitä tunteita minä - hullu ja perverssi kulttuurianalyytikko kun olen - haluan provosoida esiin.

Niin kauan kuin tässä vain selitellään puolin ja toisin, asetelmat pelkästään lukkiutuvat.

Tarvittaisiin hyvin ujostelematonta kättä, joka saa kakistettua noista halla-ahoista(kin) ulos käheän huudon:

Minä pelkään niitä! Minä vihaan niitä! Minä haluan puolustaa omaisuuttani ja rakkaimpiani kaikelta pahalta!

(Tässä asiassa takkirauta saa sympatiani, koska hän on ollut melko rehellinen tunnustuksissaan. Mutta jos hän tällaisen myönnön jälkeen väittää - kuten väittää - pystyvänsä edelleen argumentoimaan täysin ilman ad hominemia, en voi kuin pudistella vinosti hymyillen päätäni. Se siitä itseymmärryksestä, mitä pätevän päättelemisen oikeuttamiseen ja legitimoimiseen tulee.)

Kun tuo 'viha ulkoista, tuntematonta uhkaa vastaan ja rakkaus omia kohtaan'- tunnustus lausutaan julkisesti, rationaalisuutemme saa emotionaalista katetta eikä lillu jossain spekulatiivisessa kentässä kieltäen todelliset motiivinsa, jotka paljastavat aina ja lopulta ad hominem-lähtökohtamme.
*
- Jätän maineeni menettämisen uhallakin (no - se on jo mennyt aikoja sitten) tähän ensimmäisen version edellisestä.

Minä vitut välitän enää heidän sofistikoituneista ja muka faktapohjaisista argumenteistaan, koska 'haistan' taustalta aivan hillittömän pelon, joka dominoi heidän päättelyproseduurejaan.

Vedän ad hominemiksi niin että kolisee. Tarkoittaa hieman pirullisesti sanottuna, että ryhdyn itse outsiderina heidän vihollisekseen, johon he saavat sitten projisoida vihansa ja pelkonsa.

Teen siis tavallaan itsestäni 'somalin ja muslimin!' Case-studyn, jota he saavat vapaasti riepotella, mikäli kykenevät vaihtamaan tarkastelunäkökulmaansa edes hetken aikaa toiseksi.

Useimmiten he eivät siihen kykene vaan pudistelevat vain päitään, koska eivät provosoidu eivätkä siten voi myöskään koskaan oivaltaa, että heidän pitäisi panna nimenomaan omaa persoonallisuuttaan paljon enemmän likoon pelkkien muodollisten fakta-argumenttiensa sijaan.

Entä onko syytä pitää tällaista provokaatiota muka älyllisesti täysin epärehellisenä?

Minulle ei tällaisessa tilanteessa ole enää olemassa sellaista kysymystä, koska halla-ahojen puolikin on valinnut argumentaatioperustansa ennenkuin esitti ainuttakaan perustetta oman kantansa puolesta = ad hominem!
*
Muutama terveen järjen sana loppuun. Ikäänkuin 'rukoukseksi ja rauhoitukseksi' sielulle ja mielelle.

Kuten edellä totesin - kirjoitit oivallisen järkevää - touuden- ja kokemuksen mukaista tekstiä.

Tarvitaan nimenomaan kurinpalautus järjestyssääntöjen noudattamisen suhteen.

Mutta saammeko aikaan sellaisen tilan enää koskaan? Jospa mopo on jo karannut käsistä? Etenkin huumeitten ja päihteitten suhteen.

Eikö liberalistisen kapitalismimme henki ja eetos ole myös jo yksilötasolla anything goes-sallivuudessaan sellaisen laissez fairen vallassa, että kaipaamasi kurinpalautus onnistuu vain joko poliisivaltion ja/tai totalitarismin muodossa?

Kumpaakaan halla-ahot eivät halua, mutta pointti on se, että mikäli yhteiskunnallinen eetos ja henki ei yleisesti muutu täällä, niin he eivät tule saamaan muuta kuin poliisivaltion suojatakseen omaisuutensa ja yhteiskuntarauhan.

Siitä taas ei ole juurikaan matkaa fasismiin ja totalitarismiin.

PS.
Kävi hieman nyppimään, kun kirjoitat, etteivät pään sisäiset tapahtumat ole itsessään todellisia. Olet täysin väärässä ymmärryksessä emootioitten reaalisuuden suhteen. Me emme ole pelkkiä tyhjiä tauluja syntyessämme, joita yksinomaan geenit, ympäristö ja oppiminen muokkaa, ja joista nämä vaikutteet tekevät mitä kulloinkin sattuu, ja joista käsin asiaintiloja päättelemme.

Mieti sellaista asiaa kuin rakkaus. Jos ymmärtäisit sen pelkästään himona - siis orgastisen purkautumisen tarpeen determinoimana 'pakkoliikkeenä', et sanoisi siitä vielä yhtään mitään sellaista, jonka kautta se tulee viettipohjalta metaforis-rationaalisesti ja metaforis-energeettisesti ymmärrettäväksi eri variaatioissaan.

Älä hyvä ihminen lankea tuollaiseen trivialismiin. Sellaista kantaa edustavia voi täydellä syyllä pitää joko höynähtäneinä metafyysikkoina - olivatpa he sitten luonnontieteellisiä reduktionisteja, platonikkoja tai Jumalaan uskovia.

Ja mikäli he eivät edusta ainuttakaan mainituista näkemyksistä, he ovat - tämä on täysin looginen johtopäätös: eläimiä.

Miksi en ole suvaitsevainen mono- enkä oikeastaan monikulturalistejakaan kohtaan - johdanto

Kirjoitettu kommentiksi anonyymin kommenttiin päreessäni Filosofiaa.
*
anonymous kirjoitti:
'Niinpä odotan innolla, koska ryhdyt tosissasi analysoimaan aiempaa heittoasi, että Takkirauta on rasisti.'
*
Analysoimaan? Nyt ei ymmärrä taaskaan hän eli minä.

Ensinnäkin - olen analysoinut tätä asiaa niin paljon, että tajuttuani lopullisesti puhuvani koneelle, joka on ohjelmoitu vain sulattamaan metallia, toistamaan ulkoa oppimiaan ennakkoluuloisesti tulkittuja historiafaktoilla höystettyjä judaismeja eli anti-islamilaisuuksia, lopetin kontaktin takkirautaan tykkänään.

Sama toisin sanoen: miksi puhua muurille, joka ei koskaan vastaa vaan pelkästään toistaa ulkoa oppimansa faktat lisääämällä niihin omat traumansa?

Sitäpaitsi takkiraudan kyky filosofisen dialektiikan käyttöön ansaitsee arvosanan välttävä miinus.

Hänen käsityksensä uskonnosta on pragmaattis-utilitaristinen kuten toisaalta minullakin, mutta minä sentään luulen ymmärtäväni, miksi uskontoa tarvitaan - ei ainoastaan välinearvona vaan myös totuusarvona.

Mitä tämä merkitsee, vaatii kokonaan oman juttunsa, jota sitäkin olen sivunnut pari viikkoa sitten (ja paljon aiemmin huomattavasti enemmän) McGrath-Dawkins-debatin yhteydessä. En tosin läheskään tarpeeksi.

Takkirauta pelkää islaminuskoisia. Minä en pelkää. Mutta minua ei kuulemma olekaan vielä raiskattu heidän taholtaan...

Okei - ei olekaan. Myönnän auliisti tämän kokemuksellisen vajavaisuuteni että onnekkuuteni.

Minulta siis puuttuu henkilökohtaista evidenssiä eli kokemusta näistä asioista samaan tapaan kuin Nietzsche lohkaisi, että Jeesukselta puuttui kokemusta synnin suhteen.

En siten ole ilmeisesti oikeutettu puhumaan monikulturalismin puolesta yhtikäs mitään!
*
Mutta minä EN ole suvaitsevainen mies. Karkotan heti jokaisen rikollisen muslimin takaisin Arabian ja Saharan autiomaahan. Se on varmaa.

Kehittäisin myös sellaisen ulkomaalaispoliittisen sosialisaatiosysteemin, että mikäli joku Suomeen vastaanotettu muslimiluupää ei halua oppia suomenkieltä, hän lähtee välittömästi opettelemaan sitä takaisin Bagdadin yliopistoon.

Jne. Huomaatte siis, että minä en todellakaan ole itse mikään suvaitsevainen mies.

Mutta Halla-ahon piilorasismia en jaa niinkuin Takkirauta, IDA, Vasarahammer ja monet muut nationalistifoobikot, jotka mieluusti tomittaisin psykiatriseen terapiaan.

Hmm...Tai sitten lähetän heille ensi vuonna joululahjaksi konepistooleita ja syanidikapseleita pahimman varalle.

Takkiraudan mies on kuulemma reservin mikä-lie-eversti, joten heillä lienee kotona asearsenaali, jonka metallimäärälle ei vedä vertoja kuin takkiraudan oman metallisulattamon rautamasuunin tuottama tykkimateriaali.
*
Noh - en tiedä täyttikö edellinen asettamaasi 'tosissasi'-vaatimusta, mutta totta siinä oli joka sana!

Sen kyllä myönnän, että vielä en toki ehtinyt kunnolla edes aloittamaan analyysiani...

Mutta ainahan selventävä johdanto-osa on tarpeen, jotta lukija saisi hieman etukäteisnäkymää siihen, mistä on kysmys, ja mitä tuleman pitää.
*
http://vastaisku.blogspot.com/
Pakkasvirta Jussi, Saukkonen Pasi;;;Pakkasvirta Jussi, Saukkonen ...

Vapaus ja suvaitsevaisuus - nuo liberaalien rasistien keppihevoset

Tässä luku Tuomas Nevanlinnan kirjasta Surullinen tapiiri ja muita kirjoituksia.
(Kappalejaot minun)
*
Vapaus ja suvaitsevaisuus ovat globalisaatioprosessia vetävän lännen korkeimpia arvoja. Mutta ei ilman paradokseja. Silvio Berlusconi toi tämän rehellisimmin julki kuin moni vetisempi virkaveljensä: hänen mukaansa länsi on korkeammalla sivilisatorisella tasolla kuin arabimaailma juuri siksi, että se puolustaa vapautta ja suvaitsevaisuutta, toisin kuin muslimit. (Hyväkäs Berlusconi, fasisti jos kuka).

Vaikka on vanha vitsi, että 'pitäisikö kaikki suvaitsemattomat ampua?', niin tämä irvailu paljastaa kuin paljastaakin suvaitsevaisuusetiikan heikon kohdan - ratkaiseepa suvaitsevaisuusteoreetikko ongelman millä tavalla tahansa, hän joutuu loukkaamaan omia periaatteitaan.

Ajatellaan vaikka muodissa olevaa 'toiseuden kunnioittamista'. Sen sudenkuoppana on lipsahtaa ajatukseen, että kaikki on sallittua, kunhan toinen kunnioittaa samoja eroja kuin minä. Tämä tarkoittaa, että kunnioitan toiseutta sikäli kuin hän on samanlainen kuin minä.
Radikaali toiseus juuri kielletään siinä elkeessä, jolla ollaan kunnioittavinaan toiseutta.
***
Liberaalin vapaus- ja suvaitsevaisuusetiikan itseoikeuttamisstrategia perustuu aina kahden eri tason väliseen erotteluun: yhtäällä ovat kansalaisten ja yhteisöjen näkemykset hyvästä (elämäntavat, 'arvot', eetokset, uskomukset) ja toisaalla niiden poliittinen säätely ja sovittelu (yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus).

Liberalismi ottaa ensimmäisen tason moninaisuuden annettuna hyvänä ja pyrkii oikeuttamaan vain toisen. Se ei siis ole mikään erityinen tai sisällöllinen moraalinen kanta vaan koskee ainoastaan oikeudenmukaisen sovittelun ongelmaa.

Olisi siis oletettava, että ihmiset saattavat olla moraalifundamentalisteja ensimmäisellä tasolla kansalaisyhteiskunnassa (ensimmäinen taso) ja liberaaleja hyväksyessään pelisäännöt (toinen taso).
Tähän tapaanjärkeilevän/ajattelevan mielikuvitushahmon oletetaan syntyvän järjenkäytön avulla: hän ensinnäkin ymmärtää maksimoida oman etunsa ja toiseksi omaksuu yleistettävyysperiaatteen.

Olla 'fundamentalisti' kuitenkin merkitsee juuri sitä, että niin yleistettävyysmoraali kuin yksilöllisten etujen kalkyylikin puuttuvat - niin kuin olemme nähneet.
Tämä tekeekin fundamentalismista liberalismin silmissä irrationaalista. Jotta liberalismin kaavailema järkevä yhteiskuntasopimus olisi mahdollinen, se olisi siis aikaansaatava irrationaalisten sopijoiden kesken...

Tulemme sopimusteorian vanhaan ongelmaan: sopimuksen pitäisi olla jo olemassa, ennenkuin se voidaan solmia. 'Sopimusten sopimus', joka perustelee liberaalille vapaan ja oikeudenmukaisen sopimusyhteiskunnan, on aina jo edellytetty.

Eräällä tavalla liberalismi ei koskaan pääse siihen tilaan, jossa sitä 'tarvitaan': joko meistä tulee liberaaleja molemmilla tasoilla ('ideologioiden kuolema', 'historian loppu') tai sitten konflikti koskee itse sopimisen tapaa.
Jälkimmäisessä tapauksessa liberalismista kuitenkin tulee riidan osapuoli eikä ratkaisija.

Tässä liberalismin olemuksesta juontuvassa heiluriliikkeessä globalisaatio onkin tuomittu etenemään (s. 211-213).

Kanerva vs. Kokoomuksen 'suvaitseva' liberaalidemokraattisuus

Kommentti Uuden Suomen nettijulkaisuun - http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/20521-kanerva-pettyi-kataiseen#comment-37536 (korjaus 14.4)

Kanerva vs. 'suvaitseva' liberaalidemokratia
(Olen täydentänyt kommenttia hieman alkuperäisestä.)

Miksi Ilkka Kanevan pitäisi mukisematta alistua kohtaloonsa?

Kyseessähän oli ennenäkemätön erotus Suomen parlamentarismissa ja puoluehistoriassa.Viimeksi oma puolue on erottanut virassa olevan oman ministerinsä 1948: - SKDL:n Yrjö Leino, ja hänen erottamisensa syyt olivat ilman muuta poliittisesti paljon painavampia kuin Kanervan tekstiviesteily.

Tämä oli ennakkotapaus, joka saattaa vaikuttaa myös Matti Vanhasen Ruusus-jupakan lopulliseen ratkaisuun oikeudessa.Toki Vanhasen tapaus on erilainen, koska hän itse hakee oikeutta, kun taas Kanerva suoranaisesti petettiin ja ammuttiin lennosta.

Kanerva väittää keskusteluissaan saaneensa yksityisesti poliittisen tason tukea Saksasta, Ruotsista ja USA:sta, mikäli oikein muistan kuulleeni.

Hyvä veli verkosto toimii vielä, heittää joku tähän, mutta kun tässä näyttää hyvästä veljestä tulleen yhtäkkiä 'paha veli' (Juudas), niin ilman muuta Kataisen ratkaisu jätti avoimen haavan kokoomuspoiliitikkojen - ehkä jopa kaikkien puoluepoliitikkojen - välillä vallitsevan keskinäisen luottamuksen mahdollisuuteen ja uskottavuuteen.

Onko politiikkaa sitten mukavampaa ja tehokkaampaa tehdä, kun joutuu entistä tarkemmin varomaan paitsi mediahyeenoja myös omia puoluetovereitaan? En usko.

Paranoia ja tuomitsemishenki leviävät mediayhteiskunnissa. Tämä näyttää olevan 'avoimmuuden ja suvaitsevaisuuden' paradoksaalinen hinta - vai olisiko oikeampaa sanoa retorisesti Ronald Laingia mukaellen: suvaitsevaisuutemme on itse asiassa pelkkä läjä likaisia riepuja.

(Slavoj Zizek väittäisi useiden esimerkkien kautta, että itse asiassa suvaitsevaisuus on käytännössä rasismia. Zizekin kulttuurianalyysit osuvat monesti oikeaan ja ovat samalla hämmentäviä, koska emme yleensä pysty ajattelemaan itseämme kahdesta tai kolmesta perspektiivistä yhtä aikaa.)

En puolusta Kanervaa puoluepoliittisista syistä (en ole koskaan äänestänyt Kokoomusta enkä äänestä) enkä välttämättä mutu-syistäkään, vaikka pidänkin häntä nykyään 'hyvänä ja ammatillisesti todella pätevänä tyyppinä' (en pitänyt vielä 10 vuotta sitten!)

Kyse on laajemmasta mediapolittisesta trendistä, joka näyttää purkautuvan joka puolella lähes hillittöminä ajojahteina mitä mitättömimmistä syistä.
Itse asiassa tässä on kyse paljon monimutkaisemmasta ja syvemmästä 'traumasta' kuin pelkästään median ja politiikan suhteesta. Se ilmentää läntisen liberaalidemokratian perustusten ja uskottavuuden kriisiä.

Voisi jopa väittää, että pohjimmiltaan kyseessä on koko läntisen sivilisaation ideologisten ja eettisten perustusten demoralisaatioprosessi: eettisyyden ja kapitalismin välisen perustavan antagonismin eskalaatio.
Itse olen tällaisessa yhteiskunnassa avoimen konservatiivinen - mutta en avoimen oikeistolainen.

Se on sitten jo laajemman jutun aihe.

Zizek ja keisarin uusimmat vaatteet ('päivitetty' versio)

Kirjoitettu kommentiksi mattitanelille edellisessä päreessäni Slavoj Zizekistä.
*
mattitaneli kirjoitti

Kiitos paljon Zizek-materiaalistaja luonnehdinnoistasi! Hän on varsin monitahoinenja-tasoinen ajattelija.Vaikea on tietenkin luodamitään "kokonaisnäkemystä"hänen ajattelustaan näinäkkiä ( jos ylipäätään on edesrelevanttia), vaikka olenkin jossainmäärin tutustunut hänenfilosofiaansa eri yhteyksissä.
*
Analyyttisen koulukunnan kautta filosofiaan tutustuneen (kuten suurimmaksi osaksi opintojen osalta minunkin; yksityinen harrastuneisuus on sitten ulottunut myös muualle) lienee aina pirun hankala saada tolkkua psykoanalyysin ja strukturalismin perinteen 'hybrideistä'.

Pitää kuitenkin huomata, että Zizekin eräs peruslähtökohta on perianalyyttinen: Saul Kripken antideskriptivismi (joka ei siis ole perinteistä nominalismia ainakaan Zizekin tulkinnassa) - eikä se suinkaan ole Z:n ainut kytkös analyyttiseen koulukuntaan.
Mainittakoon esim. Searlen Wittgensteinin kielipeleistä ammentanut puheaktiteoria, josta tosin ovat ottaneet mallia niin Derrida kuin Habermaskin ym.

Toisaalta - psykoanalyysilla (kuten Zizekin ajattelullakaan) ei voi olla mitään 'kokonaisnäkemystä' siinä mielessä kuin sinä tarkoittanet.

Eihän psykoanalyysi oikeastaan paranna ketään: - se (ainakin sen pitäisi) muuttaa meitä (aivan kuten ideologiakritiikinkin) ja tekee meidät vapaammiksi tiedostamaan ajatuksellisia luutumiamme (kuten nyt tuo suvaitsevaisuus-harha).

Mutta tällä tavoin myös psykoanalyysi edustaa erästä Valistuksen projektin muunnelmaa.
En kuitenkaan lankea siihen harhaan ja latteuteen, että psykoanalyysi tekee (tai sen edes pitäisi tehdä) meidät onnellisemmiksi!
Todellinen vapaus ja onnellisuus eivät voi kuulua 'samaan näytelmään'. Tietty faustinen ambivalenssi on kaiken todellisen vapauden (kova) hinta.

*
Niinpä. Pitikö sen olla juuri tämä työnarkomaani, paniikkihäiriöstä kärsivä, hysteerinen 'stand-up-koomikko', joka otti tehtäväkseen herättää eräät meistä ;) siitä 'impotentista päiväunesta', johon demokraattinen liberalismi on viime vuosikymmeninä onnistunut meidät tuudittamaan.

Kyllä - juuri hänet me olemme 'ansainneet'.

Me emme vain tiedä etukäteen, mistä nerot tulevat. 'Ilmestyksen' tavoin he vain 'ilmestyvät näyttämölle' - joko eläessään tai kuoltuaan ja 'varastavat' aina pääroolin, koska ovat niin vastustamattomia.

Esimerkkeinä Nietzsche, Wittgenstein, Heidegger, Adorno, Lacan ja Foucault.

Zizekin voinee hyvällä syyllä liittää jatkoksi tähän 'vaativaan' listaan, koska hän jos kuka on ainutlaatuinen ajattelija näinä aikoina - eivät niinkään 'proseduurimallien (sinänsä sitkeät) palapelin rakentajat' Habermas tai jo edesmennyt John Rawls.

Sitäpaitsi Zizek on hauska! Vitsit ovat aivan olennainen osa hänen ajattelunsa esimerkkimateriaalia, joilla kuvataan sekä 'hegeliläisen psykoanalyysin' paradoksaalista lähestymistapaa/metodia että torjuttujen traumojen = legitimoitujen totuuksien/asiaintilojen perimmäistä 'nurinniskaisuutta', joka ei pääse tiedostumaan kuin esimerkiksi vitseissä.

Zizekille totuus ei kuitenkaan ole mikään saavutettu tai saavutettavissa oleva tila - perinteinen Utopia - vaan jatkuva antagonismien kenttä, jossa on 'taisteltava' säilyttääkseen vapautensa, ihmisarvonsa ja kykynsä luovuuteen - esimerkiksi: Kirkon on muututtava armeijaksi.

Veltto ja kaunaisuutensa mystifioiva monikulturalistinen suvaitsevaisuusoppi ei näin ollen voi olla muuta kuin traumaattista toiston pakkoa, koska sen edustaja ei ota riskiä ymmärtääkseen itseään, toista (sekä toisen Toista eli kumotun identifikaatiokohteen/auktoriteetin sijaistavaa Toista) ja vaikuttimiaan vaan rakentaa yhteiskunnan, jossa Asiat ja Konfliktit on erotettu omaksi julkiseksi sfäärikseen ja jossa yksilöllisyydestä on tullut pelkkää aivotonta kuluttamista ja hedonismia.

Tällaisessa yhteiskunnassa tosi-tv ja lakimiehet - ja addiktit! - hoitavat aktuaalisen elämän puolestamme.

Massat etsivät johtajiensa/'managereittensa'/konsulttiensa (jotka itsekin elävät onnellisuuden sekä jatkuvan kasvun harhaa) indoktrinoimina tyydytystä viime kädessä keinotekoisista 'huumeista', jotka eivät aiheuta riippuvuutta - mutta eivät myöskään tuota nautintoa (esim. laksatiivia sisältävä suklaa, kofeiiniton kahvi; alkoholiton alkoholi jne.).

Modernia länsimaista sivilisaatiota pidetäänkin korostetusti nautinnon ja kulutuksen sallivana - jopa sitä kannustavana - mutta:

Koska (Zizekin mukaan) yhteiskuntiemme todellisista kuluttajista - addikteista (jotka ovat jääneet nautinnon 'koukkuun') - on tehty 'kauhukuvia' (huumeitten käytön kriminalisointi, tupakointikiellot, ylipainomoralisointi jne.), meidän tulee ehdottomasti välttää näiden ihmisten kohtaloa, ja niinpä nykyihminen ajautuu - paradoksaalista kyllä kaiken kulutusriehan keskellä - ahdistumaan nimenomaan siitä, ettei saa nauttia tarpeeksi - tai ei ollenkaan!

Vaikka yhteiskuntamme siis ovat muka tulleet äärimmäisen salliviksi, niiden haluekonomia näyttää toimivan yhä freudilaisen mallin mukaan, jossa syyllisyys nousi nimenomaan juuri nautinnon kieltämisestä.

Tämä on mainio esimerkki siitä, miten Zizekin psykoanalyyttinen paradoksilogiikka toimii.

*
Vielä kerran: Zizekille on tilaus. Hän tuli näyttämään 'taivaan merkit' postmodernismille, analyyttis-naturalistiselle filosofialle ja ei-objektivistiselle, arvoihin (ideologiaan) perustumattomalle eli proseduurikeskeiselle yhteiskuntafilosofialle, joka suurta vaivaa nähden yrittää kätkeä piilevän ideologisen utooppisuutensa.

Mutta Zizek on kuin pikku lapsi, joka 'nerokasta naiviuttaan' osaa ja uskaltaa osoittaa sormella huutaen: Katsokaa - keisarilla on uudet vaatteet!

Keisari nimittäin on näennäisestä transparenttisuudestaan=läpinäkyvyydestään huolimatta yhä 'Keisari'.
'Demokraattisesti' legitimoitu, näkymättömäksi ja tiedostamattomaksi riisuttu/mystifioitu Valta piiloutuu viimein jopa omaan alastomuuteensa - mutta ideologiakriitikon ja psykonalyytikon perspektiivistä Zizek näkee tämän modernistisen silmänkääntötempun läpi.

Liberaali demokratia sisältää eräänlaisen tietoisuudesta torjutun trauman. Minun katsannossani tuon trauman nimi on torjuttu Valta. Se tulee kaikkialta ja kaikkialle joko vulgaareissa tai sublimoiduimmissa muodoissaan.

Valta yritetään 'liennyttää ja valjastaa', mutta koska vallan ydin - (imaginaarinen) subjekti - konstituoituu perustavan ambivalenssin eli splitin prosessissa, valta ei koskaan 'kesyynny' vaan naamioituu mitä merkillisimpiin muotoihin - lopulta - kuten sanoin - omaan läpinäkyvyyteensä.

*
Näin ollen ideologiakritiikin ja psykoanalyysin tehtävä ilmenee loputtomana. Ei ole mitään saavutettavaa lopputilaa, on 'vain' ambivalenssien (splittausten) ja antagonismien vaikuttamia, enemmän tai vähemmän tiedostamattomia konflikteja, joiden todellinen luonne naamioituu (psykoanalyyttisesti ajatellen) sitä tehokkaammin mitä itsestään selvempinä niiden luonnetta pidetään.

Itse asiassa tätä loputtomuutta voinee myös pitää sellaisena (ehkä ainoana) 'kokonaisnäkemyksenä', joka Zizekin poliittisen ja kulttuurisen psykoanalyysin prosessista voidaan täydellä varmuudella ;) esittää.

Välinpitämättömän suvaitsevuuden 'sisäistetty herruus'

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreeseen "Suomenmaassa on jotain mätää".
*
'Mikä saa teinejä myymään peppuaan? Sama asia, kuten kaikessa muussakin vaihdannassa, eli niukkuus.'

Teiniprostituutioko on siis rationaalinen valinta niukkuuden markkinayhteiskunnassa?

Nyt tulit paljastaneesi todellisen luontosi matruuna. Rasisti sinä olet kuten kaikki muutkin laissez-faire-kapitalismin kannattajat - sillä laissez-faire eli sosiaalidarwinistien 'savannimarkkinapolitiikka' ei piittaa arvoista, koska savannilla ei semmoisia edes tunneta.

Pääasia että mikään ei estä vapaata kilpailua - edes ala-ikäisten prostituution kyseessä ollen.

Tämä ajattelutapa on niin karkeasti alkeellisimmankaan moraalitajun ja sosiaalisen omantunnon vastainen, etten todellakaan koe tarpeen väitellä asiasta enempää, koska se ei selittelemällä paremmaksi tule, sillä eihän em. 'epäihmisen' kanssa kannata keskustella - hänet voi ainoastaan joko vaieta kuoliaaksi tai tappaa aivan kuten kuten tyrannin saa tappaa!

Mutta katsotaanpa nyt kuitenkin (ennenkuin hirtetään ;) - sekä psykologisen että filosofisen hämmästyksen ja uteliaisuuden liikkeelle sysääminä - hieman tarkemmin minkälaisen silmänkääntötempun matruuna tekee siirtyessään teiniprostituution hyväksymisestä kulttuurirasismiin.
Nämä kaksi ilmiötä eivät nimittäin hänenkaltaisensa ihmisen ajatusmaailmassa ole ristiriidassa keskenään, vaikka perustuvatkin näennäisesti hyvin erityyppisiin argumentaatio- ja arvolähtökohtiin.

Matruuna kirjoittaa

Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole mitään muita pidäkkeitä teoillemme kuin korkeintaan "älä vahingoita ketään". Mutta kuinka vahva tuo pidäke on yhteiskunnassa, missä kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei jäädä? Entä kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan? Meillä on jo esimerkki olemassa - nimittäin berberien keskuudesta.

Ihminen, jolle toisen ihmisen arvo ei ole yhtään sen enempää kuin, minkä markkinat tai pikemminkin niiden niukkuus hänelle suovat ja antavat, päätyy kuitenkin psykologisen (ei siis normatiivis-argumentatiivisen) väistämättömyyden seurauksena paniikkireaktioon ja vainoharhaan, jos/kun hän havaitsee, että juuri kulttuurirelativismin mahdollistama (muista välinpitämätön) suvaitsevaisuus, jota uskonnon muuttuminen pelkäksi byrokratiaksi vailla auktoriteettia pitkälti edustaa, näyttäytyykin erittäin haavoittuvalta esimerkiksi islamin 'kunnian teologian' leviämisen edessä.

Yksilö, jolle vapaus on aina ollut negatiivista eli vapautta rajoituksista ja pakotteista, vailla mitään muuta positiivista vapautta (johonkin) kuin hyöty ja mielihyvä, onkin samanaikaisesti ajautunut arvovapaudessaan, relativismissaan ja välinpitämättömässä suvaitsevuudessaan tilanteeseen, jonka naivin ja petollisen tekopyhyyden (pelatkaa kaikki minun kanssani tätä samaa peliä, jonka sääntöjä voi rikkoa, jos ei jää kiinni) romahduksesta selvitäkseen hänen on pakko turvautua poliisivaltio-taktiikkaan - aivan kuten USA:n republikaani-haukat George W. Bushin johdolla.
Tähän kriisiin joudutaan nimenomaan sen vuoksi, koska maailmassa on niitäkin, jotka eivät pelaa kusettajien kanssa em. samaa peliä.

Tällainen ihminen voi samassa virkkeessä hyväksyä teiniprostituution ja kulttuurirasimin ilman minkäänlaista sosiaalisen tai älyllisen omantunnon kolkutusta.

Kyseinen henkilö ei siis vain tule tajunneeksi, että juuri hänen kulttuurirelativistinen pragmatisminsa ja utilitaristinen sosiaalidarwinisminsa on ajanut hänet tähän umpikujaan, josta ulospääseminen edellyttää turvautumista rasistis-fasistisiiin toimenpiteisiin.
*
Sama hiukan toisin muotoiltuna.

Joko olet matruuna tehnyt kemppiset (mitä epäilen - et ole niin fiksu) tai sitten lankeat ilman itsereflektion häivääkään kategoriseen ristiriitaan itsesi kanssa peräti yhdessä ja samassa päreessä, ja kaiken lisäksi kahta eettisesti erittäin kyseenalaista ilmiötä sinänsä opettavaisilla mutta itse argumentatiivista ristiriitaasi tuskin millään tavoin lieventävillä taloudellisilla ja historiallisilla 'tosiasioilla' puolustaen.

Tosiasiat lainausmerkeillä varustettuna, koska rationaalisen valinnan teoria on monesti osoitettu paikkanpitämättömäksi (lue esimerkiksi tämänpäivän Kemppinen).
Käytäntö on kuitenkin se, että koska ihmisten valintoja voi manipuloida ja indoktrinoida tiettyyn suuntaan, näin toimien voidaan myös luoda markkinaodotuksia, jotka johtavat kuluttajan muka 'rationaalisesti' tiettyihin ostovalintoihin.

Mutta tällainen kuluttamisen 'vapaus' on kaikkea muuta kuin vapautta tehdä itsenäisiä - siis myös epärationaalisia - valintoja.
Paradoksaalisesti määritelmä meneekin edellisen väitteen pohjalta niin, että jos teet rationaalisia valintoja et ole itsenäinen, mutta jos teet irrationaalisia valintoja, olet itsenäinen. Näin siis monopolikapitalismissa.

Mitä historiallisiin 'tosiasioihin' tulee, niin kaikki historioitsijat ovat aina enemmän tai vähemmän jälkiviisaita (kuten sinäkin): mitään täysin luotettavaa historiaa ei ole olemassakaan.

Olennaista on kuitenkin osoittamani tapa, jolla nivot yhteen kaksi toistensa kanssa antagonistista (vihamielista ja toisensa poissulkevaa) arvomaailmaa: 1) moraali- ja kulttuurirelativismin, negatiivisen vapauden pohjalta toimivan markkinatalouden, (välinpitämättömän) suvaitsevuuden ja 2) moraalirealismiin, yhteisöllisiin arvoihin, positiiviseen vapauteen ja (muka) aina suvaitsemattomuuteen perustuvan maailmankatsomuksen - jos nyt relativismi ylipäätään voi olla mikään maailmankatsomus; pikemminkin se on eräs psykologisen egoismin nihilistinen alakäsite ja määritelmä.

Lääkkeesi suvaitsemattomuuteen on suvaitsemattomuus, joka suvaitsee kyllä teiniprostituution ja muut vapaan markkinatalouden 'välttämättömyydet', mutta julistaa pannaan kaiken, mikä uhkaa tuota 'luonnon välttämättömyyttä' eli markkinarelativistista, 'vapaata huoraamisyhteiskuntaa'.

Olet siten paitsi älyllisesti myös psykologisesti sellaisella tiellä, jossa kohtaat esimerkiksi minunkaltaiseni 'anarkofundamentalistin' ase kädessä - pelonsekaisen ja paniikin kaltaisen tunnetilan vallassa.

Pelkäät keskustella asioista mielestäsi muka keskustelukumppania loukkaavaa ja jopa herjaavaa ad hominem-argumentaatiota käyttäen.
Ad hominem-kielto on kuitenkin pelkkä veruke sille, ettei kukaan pääsisi analysoimaan sinun 'päätäsi' - ajatteluasi ja psykologisia motiivejasi - todella syvällisesti.

Olet rakentanut niin massiivisen torjunnan kuten olen aiemmin todennut, että kaikki ne, jotka yrittävät päästä vähänkin syvemmälle näennäisälykkään ja perimmältään hyvin yksinkertaisen ajattelumallisi foobisesta perustasta, leimataan heti keskustelusääntöjen rikkojiksi.

Minulle on nyt sanomattakin on selvää, että keskustelussa sinun kanssasi ei kiikasta niinkään vulgaaristi käytetyn ad hominem-argumentin epäintellektuaalinen luonne vaan ylipäätään se, että olet rakentanut laajoista, informatiivisista katsauksista ikäänkuin tieteellisen kulissin - julkisivun, johon vedoten voit muka uskottavasti perustella, että suvaitseva 'huoraamisyhteiskunta' tarvitsee suojellakseen itseään barbaareilta (islam) - ainakin kriisitilanteen vaatiman ajan verran - suvaitsematonta monokulttuurisuutta (arvokonservatismia), joka ei kuitenkaan puutu millään lailla pörssin 'kaikkivaltiuteen' vaan päinvastoin pystyy taloustieteellisesti perustelemaan jopa sen, miksi teinit persettään kaupatessaan ja ostajat tästä 'palvelusta' maksaessaan toimivat talouden vääjäämättömien lakien mukaisesti ja siten periaatteessa myös moraalisesti oikein.
*
Joo. Ei mitään ad hominemia tähän. Ihan asiallisia väitteitähän nuo tuollaiset ovat. Kaikki nyt vain persettä myymään ja muhametteja lynkkaamaan...

Mutta jos minulta sitä varta vasten kysytään, niin okei - sanon: mekanistisen ihmiskäsityksen omaavaan ihmiseen ei tehoa mikään muu kuin lyijymyrkytys...

Ai perk...nyt taisi lipsahtaa ad hominem...(hyvä että lipsahti - harkitusti)