Kommentti 2

Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin päreessäni Älä ole rasisti – opi vihaamaan oikein.

 

1

Ironmistress kirjoitti: Todettakoon vielä, että kaikki ihmistenvälinen kanssakäyminen perustuu ekskluusioon eli ulossulkemiseen. Yhteistyö voi olla mahdollista vain niiden ihmisten kesken, jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä.

*

No hyvä. Tuo on noin kirjoitettuna järkipuhetta, kuten ajattelin päreestäsi vahvoin varauksin jo aiemmin. Mutta en tee tästä asiasta yhtä tylyjä johtopäätöksiä kuin sinä, joka halunnet perustaa islaminuskoisille eräänlaisen Gazan alueen jonnekin itärajan tuntumaan – pois yhteisiä sääntöjä 'oikealla' tavalla noudattavien 'oikeitten' ihmisten ilmoilta. Sillä sitähän sinä oikeasti haluat. Siirtää kaikki epämiellyttävät ihmiset oman reviirisi ulkopuolelle. - - Sinusta, IM, ei kuule tykätä, sillä juuri sinä tässä olet vittumainen ihminen.

.....

Kirjoitin tietty satiiria, mutta toistan, etten todellakaan ole mikään punaviherhumanistisen hörhö-anarko-suvaitsevaiston facebook-edustaja vaan pikemminkin kallistun tiukasti kurinalaisen ja vasemmisto-individualistisen [sic] demokratia-perinteen kannalle, jossa tietysti sielläkin ajaudutaan samojen kulttuuristen ja kansallisten ristiriitojen taistelukentille kuin oikeistonkin puolella, mutta jossa perimmäisenä ratkaisuna ei pidetä rahan ja ‘objektiivisten’ arvojen [paikallisten ja universaalien] liittoa vaan tuon autoritaarisen liiton vastustamista, mikä merkitsee tietyn aristoteelis-marxilaisen perusvastakohta-asetelman tiedostamista: - ulkoisesti hyvät eli välineelliset ja pelkästään individualistiset arvot, ulkoiseen identiteettiin perustuvat käytännöt [valta, varallisuus, kuuluisuus, rahalla ostettu kompromissi] versus sisäisesti hyvät eli itseisarvoiset, kommunikatiivisesti yhdistävät käytännöt [yhteistyö/talkoohenki, yhteiset päämäärät, sopimuksellinen konsensus].

.......

Rikollisuuden suhteen pitää tietenkin noudattaa periaatteessa nollatoleranssia. Erilaiset tavat sen sijaan eivät ole rikollisuutta, joten niihin sovelletaan ei niinkään suvaitsemista [jota pidän tekopyhänä ja valheellisena terminä] kuin ‘pollatoleranssia’ eli sietämistä. Tämä on toki vaikea ja suhteellinen asia. Joku sietää outoja tapoja paljon enemmän kuin joku toinen. Sietäminen on silti järkevämpää kuin kyttääminen ja vainoaminen. Suvaitsemisella puolestaan voidaan oikeuttaa orwellilainen kielenkäyttö ja/eli piilottaa oma narsismi suvaitsevuus-ideologian antaman legitimaation taakse. Tässä mielessä nurkkapatrioottiset ja vainoharhaiset konservatiivit ovat psykologisesti jopa rehellisempiä itselleen kuin suvaitsevaisuus-hörhöt.

 

2

Se, joka kiivaasti kieltää rituaalisilpomisen, perustaa väitteensä ja vakaumuksensa väistämättä oman kulttuurinsa itseymmärrykseen, historiaan ja arvoihin. 

 

Tai - sitten hän tekee sen jonkun universaalin moraalin nimissä ajautuen kuitenkin ristiriitaan suvaitsevan arvopluralisminsa kanssa, mikäli ei hyväksy jonkun kulttuurin tapoja. Näin ollen myös universaali etiikka [ja juuri se] eikä pelkästään konservatiivisia arvoja edustavien polemiikki voi olla erittäin diskriminoivaa länsimaisesta liberalismista eroavien kulttuurien suhteen kuten esim. englantilaisen siirtomaavallan aika ja USA:n terrorismin vastainen sota ja kampanjointi osoittavat [ks. mm. dokumentti Talouden madonluvut].

 

3

Kärjistän jälleen, jotta saisin pessimistisen muttei sentään ihan toivottoman ajatukseni toisten kulttuurien ymmärtämisen mahdollisuudesta/mahdottomuudesta edes jotenkin ilmaistua. Ongelmaa on pohdittu filosofisesti etenkin hermeneuttisessa traditiossa.

 

Mielestäni mm. uskonnollispohjaisiin rituaalisilpomistapoihin puuttuminen islamin ulkopuolelta käsin katsottuna [ja muualtahan me emme niitä ei-islamilaisina pysty katsomaan ja arvioimaan] on lähes yhtä mahdotonta ja toivotonta kuin, jos yrittäisi mennä ratkomaan minkä tahansa avioparin perheriitaa, koska sen sisäisestä logiikasta ei ota Erkkikään selvää johtuen siitä, että kyseessä on niin syvästi ja täysin avioparin omien affektien, traumojen ja kokemushistorian synnyttämä sekasotku, jota ulkopuolisen [ja tässä asiassa kaikki muut ovat ulkopuolisia] 0n mahdoton ymmärtää.

 

Haluan tällä [hiukan ontuvalla] vertailulla kuvata sitä, miten vaikea ellei mahdoton meidän on ulkopuolisina ymmärtää toisen kulttuurin itseymmärrystä tuon kulttuurin sisältä käsin, jotta edes teoreettisesti kykenisimme puuttumaan ‘tuomareina’ sen symbolisia identiteettejä ‘tuottaviin’ käytäntöihin. 

 

Ongelma on analoginen myös kääntämisen ja historian kirjoittamisen kanssa. Mitään teosta ei voi kääntää semanttisesti yksi yhteen toiselle kielelle. Kääntäjän oma kokemushistoria liittyy toisenlaiseen aikaan, kieleen ja kulttuuriin ja tietysti hänen on jo yksilönä mahdoton ymmärtää absoluuttisesti kirjoittajan intentioita [joskin myös/vain yksilönä se saattaa onnistua jos onnistuu]. 

 

Absoluuttisen kääntämisen mahdollisuus kaatuu käytännössä viimeistään siihen, että kirjoittaja pääosin ilmaisee itseään itse keksimillään idiomeilla ja neologismeilla [esim. niinkin erilaisten genre’jen edustajat kuin Gogol ja myöhempi Joyce].

 

4

Jos nyt joku sanoo, että on olemassa absoluuttista etiikkaa, esitän vankasti eriävän mielipiteen. On toki olemassa muodollisesti ehdottoman kaltaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta mitään velvollisuutta ei voi yleistää universaaliksi siinä mielessä kuin Kant ajatteli [tai siten kuin positivistisessa oikeus-proseduralismissa ajatellaan] menettämättä samalla moraalin oleellista substanssia eli arvojen ja normien praktista sisältöä, joka on väistämättä kulttuurisidonnainen. 

 

Silti meidän pitäisi yrittää löytää sellainen eettinen koodisto, jossa/jolla voidaan sopia etiikan pienimmästä yhteisestä nimittäjästä [vrt. Habermasin Kommunikatiivisen toiminnan teoria], joka yhdistäisi esim. islamia ja kristinuskoa. Sellainen nimittäjä [näin haluan uskoa] on mahdollista löytää, kunhan ei kummallakaan puolella ryhdytä vaatimaan toiselta liikoja.

 

Mikäli islam osoittautuu tässä keskustelussa tai pikemminkin neuvottelussa ylivoimaisen hankalaksi [kuten Ironmistress ‘tietää’], tilanne saattaa kärjistyä pahasti [tai on usein jo kärjistynytkin], mutta keskustelun/neuvottelun pitää jatkua, sillä jos se lopetetaan, ei ainakaan positiivista lopputulosta ole koskaan mahdollista saavuttaa [PS.].

 

5

Päättelyni luvussa 3 johtaa loogisesti moraali-relativismiin, joskaan asia ei tietysti ole näin yksinkertainen muualla kuin käsitteellisessä argumentaatiossa, koska eri kulttuureja edustavien ihmisten on kommunikoitava keskenään ja näin myös tapahtuu. Juuri tämä sosiaalisen interaktion tosiasia kuitenkin väistämättä merkitsee, että ihmisillä ja kulttuureilla on kuin onkin jotain yhteistä, joka mahdollistaa toisten ymmärtämisen ja jopa osittaisen hyväksymisen.

 

Olisi ehkä hedelmällisempää keskittyä näiden yhteisten tekijöiden etsimiseen ja löytämiseen kuin pelkästään erojen kautta tapahtuvaan relativoimiseen ja kriisiyttämiseen asettumalla jyrkästi defensiiviselle kannalle absolutisoimalla oman kulttuurin arvot, koska se ei johda ainakaan sellaiseen keskusteluun, johon sisältyisi mahdollisuuksia edetä jankkaamista pitemmälle.

 

PS.

Tätäkö nämä uuskonservatiiviset nationalistit haluavat? Kriisiyttää äärimmilleen paitsi suhde islamiin yleensä myös maahanmuuttajiin erityisesti, jotta nämä voitaisiin heittää ulos maasta? Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon sen myös nyt. Uuskonservatiivien logiikalla Suomesta ajettaisiin ajan mittaan ulos kaikki ne, jotka eivät sopeudu nationalisti-fasistien pikkumaisen tiukkapipoiseen sekä johdonmukaisesti fasismiin ja rasismiin johtavaan politiikkaan.

 

Silti Lapuan liikkeen uhka ei tule eskaloitumaan tässä maassa nytkään - ei niin kauan kuin Teuvo Hakkaraisen tapaisille kansa-tietää-idiooteille ja Jussi Halla-ahon kaltaisille intellektuaalisille protorasisteille löytyy poliittinen vastavoima. - - Jos tiukka paikka tulee, niin minunkin on pakko valita poliittisesti joku vasemmistohörhöjen ryhmittymä, mutta se on varmaa, etten valitse Perussuomalaisia [enkä muutakaan oikeistoa].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/ala-ole-rasisti-opi-vihaamaan-oikein.html

http://areena.yle.fi/tv/1594821

Kommentti

Kirjoitettu Ironmistressin kommentteihin päreessäni Kasvot larppaajan peilissä.

1

Ironmistress kirjoitti: [..] Olet todella naiivi, jos kuvittelet erilaisia kulttuureita ja keskenään vastakkaisia arvomaailmoita edustavien ihmisten kykenevän tulemaan keskenään toimeen tuosta vain. Samoin ole todella naiivi, jos kuvittelet kaikkien ihmisryhmien, varsinkin meille vieraista kulttuureista tulevien, tottelevan sellaista poliisia ja noudattavan sellaista lakia, jonka he kokevat itselleen uskontonsa ja kulttuurinsa sekä arvomaailmansa vastaiseksi ja jonka he haluavat korvata uskonnollisella poliisilla ja uskonnollisella lailla. - Kemppisen ongelma on se täsmälleen sama naiivius, joka vaivaa norsunluutorneissa eläviä ihmisiä [..].

*

En minä mitään kuvittele tässä asiassa. Sinulla sen sijaan uhkakuvat elävät kuin ennustajaeukon mielikuvitus. Minä vain en pidä Suomen oloissa realistisena enkä siis hyväksy samanlaista ‘liikekannallepanoa’ islamin suhteen kuin sinä. En myöskään ymmärrä, millä valtuuksilla sinä tulet poleemisesti [olkoonkin epäsuorasti] vaatimaan minua, Kemppistä tai ketä tahansa demokraattisesta humanismista viimeiseen asti kiinni pitävää ja/eli kaikenlaisen barbarian [niin ääri-islamilaisen kuin fasistisenkin] vastustajaa liittymään Muhammedin vastaisiin nationalisti-militaristeihin.

Pidän sellaista vaatimusta paitsi poliittisena virheenä [joka vahvistaa vihamielisiä asenteita entisestään] myös mauttomana ja poleemisimmillaan jopa hävyttömänä kuten pidän Halla-ahonkin ‘älykästä sarkastisuuttakin’, josta valitettavasti puuttuu niin huumori kuin syvä poliittinen äly. Siitä jää jäljelle pelkkä rasistinen ressentimenttisyys, joka vertautuu psykologisesti paranoidisuuteen, kateuteen, mustasukkaisuuteen, itsetunnon heikkouteen, halveksuntaan ja lopulta silkkaan pahantahtoisuuteen.

Luultavasti olen itse suorasanaisuudessani ja provosoivuudessani aika vittumainen mies, mutta näköjään en osaa ökykapitalisteja lukuunottamatta vihata ja halveksia edes muslimeja ainakaan niin syvän vakaumuksen vallassa kuin uuskonservatiivit. Niinpä olenkin heidän mielestään naivi.

En kuitenkaan voi kuin kiittää luojaa tästä naiviudesta, koska se osaltaan on antanut minulle järkeä pysyä fanaattisimpien poliittisten ja uskonnollisten liikkeiden ulkopuolella ja tehnyt [ironisen hämmästyksen vallassa] mahdolliseksi seurata, miten esim. höyrypäisimmät kommunistit käänsivät verenpunaisen takkinsa nurin ja alkoivat näyttää sinivalkoisilta jupeilta.

2

Mitä tarkoitat norsunluutornilla? Kuka tai ketkä sellaisessa elävät? Eikö norsunluutorni ole yksityinen tai ainakin vain puoli-julkinen intellektuaalinen alue, josta ihminen tarkastelee ja pohtii maailmaa, ihmisiä ja omaa suhdettaan niihin? Mitä pahaa, huonoa tai naivia sellaisessa voisi olla – myöskään tässä käsiteltyjen asioiden kannalta?

Korostan, että kriittisen demokraattisen humanistin ‘norsunluutorni’ ei ole mikään lintukoto, kuten on uuskonservatiivisten umpi-nationalistinen utopia-maa vaan eräänlainen Panoptikon, josta nähdään kaikki muu ympärillä oleva paremmin kuin mistään muualta. Sen sijaan sillä, joka asuu paikallisessa lintukodossa, ei ole kuin yksi perspektiivi maailmaan. Eikö siis juuri uuskonservatiivi elä kirjaimellisesti sellaisessa norsunluutornissa, johon viittaat? Oman paranoidisen fantasia-napansa ympärillä.

3

Annan asioitten tapahtua niin kuin ne tapahtuvat. En alistuen vaan kuin viidennen näytöksen Hamlet, joka lähes fanaattisen hysteerisessä mutta moraalisesti perin epävarmassa ja häilyvässä kostonhimossaan oli siihen mennessä saanut aikaan vain  viattomia ruumiita [myös Ofelian itsemurhan]. Mutta Hamlet muuttuu sisäisesti neljännen ja viidennen näytöksen välillä. Emme ole enää tuntea häntä samaksi mieheksi kuin ennen. Ehkä hänestä tulee jonkinlainen fatalisti, joka ei enää taistele tutkainta vastaan, mutta joka ei myöskään kieltäydy kohtalostaan [petollinen miekkailuottelu], vaikka paras ystävä Horatius niin pyytää ja neuvoo. 

Horatio:
If your mind dislike any thing, obey it. I will forestall their
repair hither, and say you are not fit. 

Hamlet:
Not a whit, we defy augury. There is special providence in
the fall of a sparrow. If it be now, 'tis not to come; if it be not to
come, it will be now; if it be not now, yet it will come—the
readiness is all. Since no man, of aught he leaves, knows what is't
to leave betimes, let be. 

Hamlet Act 5, scene 2, 217–224

*

http://www.youtube.com/watch?v=EHUZ1_cxdyw
http://www.enotes.com/shakespeare-quotes/there-special-providence-fall-sparrow

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/07/kasvot-larppaajan-peilissa.html

Päivän Orkasmi! Päre-Moskan suora bloggaus-yhteys paljastaa Iranin pirullisen atomiase-suunnitelman.

Iranin pelätty atomiase rakennettiin minareetiksi. Kyseessä on itse painajainen eli islamin ideologis-fysikaalinen kaksoisteho-ohjus. - Erittäin ovelaa ja tehokasta.

I
PERSIAN PHRASES

Thousands of friends are far too few, one enemy is too much.
*
The wise enemy is better than the ignorant friend. 
*
The wise enemy lifts you up, the ignorant friend casts you down. 

II
http://www.youtube.com/watch?v=wYsVVVZ6BeE
Anthem Iran

III
1
http://www.youtube.com/watch?v=8sa7ZX58Kk4
Älykkäät ohjukset löytävät oikean maalin.

2
http://www.youtube.com/watch?v=RwuBNEpmcj8&feature=related
Poks! Ahmadinejad tuli kylään.
*
http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/islam-on-ven%C3%A4j%C3%A4n-toiseksi-suurin-uskonto/480594
http://en.wikipedia.org/wiki/Persian_literature
http://en.wikipedia.org/wiki/Mahmoud_Ahmadinejad
http://fi.wikipedia.org/wiki/Minareetti

Kapitalistisen liberalismin lojaalisuus-dilemma: vain sekulaari vasemmisto voi estää islamin nousun poliittiseen valtaan Egyptissä

Länsimaiset liberalistit [eivät niinkään itse egyptiläiset] tarvitsevat nyt tätä miestä: Arabian Lawrence - The Batman of Arabia.

[Kielimafian tarkennuksia ja huomattavia lisäyksiä (I 2, II 1-2) - viimeksi  I 1 klo: 19.40]
*
Katsaus Egyptin tämänhetkiseen tilanteesen Slavoj Zizekin äskettäisen The Guardian-kolumnin tiimoilta. Kylkiäisinä pohdiskeluja kapitalismista ja väärinkäsityksestä nimeltään onnellisuuden mittaaminen.

I
1
Zizek ei vedä otsikossa kärjistämääni näkemystä esiin jostain ideologisesta taikahatusta [vaikka kyseessä on myös ideologinen kannanotto], vaan - kuten kolumnista käy ilmi, osoittaa sen faktis-historiallisen taustan [etenkin Afganistan]. - Kärjistys tai ei - silti kyseessä on väite, jonka toteutumista länsi pelkää näköjään vielä enemmän kuin islamilaista teokratiaa.

Egyptissä ei kuitenkaan ole organisoitunutta poliittista oppositiota: Mubarak on hajottanut ja likimain tuhonnut sen. Kansan vailla vahvaa poliittista johtajaa on kuitenkin lähes mahdoton ottaa/saada valtaa, varsinkin jos armeija aivan viime kädessä pysyy lojaalina Mubarakille - - mutta tämän kortin varaan liberaali länsi ilmeisesti rakentaa kyyniset ja tekopyhät mielikuvansa Egyptin poliittisesta tulevaisuudesta.

Kyseinen mielikuva tarkoittaa sitä, että vaikka kansan ääni otetaan huomioon, niin silti vanha, puolifasistinen valtarakenne voi yhä toimia egyptiläis-tyyppisen 'demokratian ja liberalisminkin' taustalla, koska tällä tavoin maa kyetään parhaiten pitämään länsimaisen kapitalismin talutusnuorassa ja torjumaan samalla vasemmistolaisen vaikutuksen uhka. - Tämä linja ei tietenkään estä muslimiliikkeen ennakoimatonta vaikutusta, mutta koetaan kuitenkin pienemmäksi riskiksi kuin sekulaarin vasemmiston 'totalitarismi'.

Koska Egyptilläkään muslimivaltiona ei ole merkittävää poliittisen demokratian perinnettä, eikä kannettu vesi yleensä pysy kaivossa, jos se sinne asti ylipäätään ehtii [Afganistan, Irak ja Iran], kannattaa faaraoitten [Mubarak on ollut viimeisin faarao] maan tilannetta seurata ikäänkuin ensimmäisenä esimerkkitapauksena siitä, onnistuuko [Turkin ohella] jo suhteellisen sekulaari muslimivaltio [tosin fundamentalistit ovat viime vuosina tehostaneet vaikutustaan] muuttumaan aidoksi demokratiaksi, millä en tarkoita sitä, että se muuttuisi pelkästään liberaalin kapitalismin uudeksi, mallikelpoiseksi kulutus-syöpäkasvaimeksi [kuten ilmeisesti ja valitettavasti suurelta osin tulee käymään].

Joka tapauksessa poliittinen tilanne Egyptissä on altis kaaokselle ja hajaannukselle, mikäli Mubarak ei suostu eroamaan heti, koska pitkitetty lähtölaskenta merkitsee ilman muuta, että se, mitä kansa haluaa eli hallinnon konstitutionaalinen uudelleen järjestäytyminen uusien valtasuhteitten vaatimusten mukaisesti, jää joko tapahtumatta tai vesittyy muodolliseksi demokratiaksi, jota hallitsee plutokraattinen eliitti kuten kaikkialla kapitalistisissa valtioissa.

Ilmeisesti länsi päätyy tukemaan sen ennakkoluulojen kannalta 'toiseksi pienempää pahaa' eli islamilaista ryhmittymää kuin sekulaaria vasemmistoa, vaikka se samalla tulee tahtomattaan tyrkyttäneeksi Egyptille paluulippua teokratiaan, mikä ei ole erityisen houkuttelevaa edes fanaattisimpien muinaishistoriaa harrastavien amerikkalais-turistien kannalta.

No - minun pitäisi taas yrittää ajatella 'positiivisemmin' [lainausmerkeillä on aina syynsä] myös tätä asiaa.

Entä jos maltillinen islam pystyykin mukautumaan poliittiseen liberalismiin, jonka vääjäämättömin katalysaattori nykyään on informaatio-teknologia? Tällöin Egypti muuttuisi oikeisto-fasistisesta poliisivaltiosta moderniksi liberaali-islamilaiseksi 'jumal-valtioksi', joka kykenee modernisaation hengessä yhdistämään tiukan lakiuskonnon ja päämäärättömän länsimaisen valinnan vapauden toimivaksi [miten tämä sitten määritelläänkin] poliittiseksi yhteiskuntajärjestelmäksi?

Edellä kuvattu lienee länsimaisen liberalistin tyypillinen toiveuni islamin poliittisen ja taloudellisen kehtyksen suhteen. Zizek haluaa kuitenkin tapansa mukaan tulla tuohon uneen häiriköimään, koska hän tuskin uskoo ainakaan radikaalin islamin mukautuvuuteen. Sen sijaan kapitalismi kyllä mukautuu melkein millaisiin olosuhteisiin tahansa, kuten Kiinan malli osoittaa.

Viimeisessä kappaleessa Zizek kuittaa tyylikkäästi ja ytimekkäästi, mistä kapitalismissa moraalin kannalta katsoen tämänkin tapahtuman kohdalla lopulta on kyse: länsimaisen liberalismin suorastaan henkeäsalpaavasta tekopyhyydestä silloin, kun aito poliittinen vapaus ja oikeudenmukaisuus pitäisi ottaa vakavasti ilman kapitalismin ja uskonnon epäpyhää liittoa, joka kerta toisensa jälkeen antaa ahneuden anteeksi armon ikuisella valuutalla.

Mutta lopuksi kohtaamme jälleen myös sen anarkisti-totalitaristi-Zizekin, jonka koemme vastenmieliseksi - joka ärsyttää, epäillyttää ja luultavasti ahdistaakin meitä - ajoittain myös minua. Zizek nimittäin siteeraa erästä Maon kuuluisaa mottoa: 'Maailmassa vallitsee kaaos - asiat ovat loistavalla tolalla'.

The hypocrisy of western liberals is breathtaking: they publicly supported democracy, and now, when the people revolt against the tyrants on behalf of secular freedom and justice, not on behalf of religion, they are all deeply concerned. Why concern, why not joy that freedom is given a chance? Today, more than ever, Mao Zedong's old motto is pertinent: "There is great chaos under heaven – the situation is excellent."

Tilanne ei kuitenkaan ole hyvä [enkä toisaalta usko että Zizek kykenisi tappamaan ketään; hän ei ole tunteeton  - päinvastoin]. - David B. Hart voisi vakuuttavasti joskaan ei vailla metafyysista kontekstia [etenkin Platon ja Gregorios Nyssalainen] väittää, että asian [vallitseeko maailmassa kaaos vai harmonia] pitäisi olla juuri tasan päinvastoin kuin Mao ja Zizek sen hourupäisyyksissään  toteavat ja toivovat olevan.

2
Mutta poliittisia muutoksia tapahtuu vain siellä, missä ei vielä ole siirrytty lopullisesti kapitalismiin eli demokraattiseen liberalismiin - ja nuo muutokset ovat aina enemmän tai vähemmän kaoottisia.

Sitten kun poliittinen järjestelmä alkaa toimia näennäisesti kansanvaltana joskin perimmältään kapitalismin ehdoilla, mitkään laadulliset muutokset eivät enää ole mahdollisia. Hallinto keskittyy pelkkään teknokratiaan - jopa kulttuurissa.

Joku sanoo tähän, että laadullisia muutoksia ei silloin tarvita, koska järjestelmä on täydellinen ja itseään korjaava, mutta pikemminkin on niin, että Francis Fukuyama osuu oikeaan - Hegelin ja Nietzschen hengessä: historia loppuu kapitalismiin.

Tämän tajuttuaan aidosti sivistynyt ihminen - joita kapitalismissa ei tarvita ja joita se ei myöskään synnytä/kasvata - menee vapaaehtoisesti ruumisarkkuun ja vetää arkun kannen kiinni  todeten: tässä maailmassa en halua enää elää, koska sen tyhmyys, tylsyys, latteus, tekopyhyys, moukkamaisuus, rationalisoitu riisto ja  julmuus kuvottavat minua.

Goodbye. 

II
1
Kapitalismin katalysaattorina on ahneus ja hyöty, joka maksimoidaan välinerationaalisesti orientoituneella teknokraattisella tehokkuudella. Jokainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa tämän kaltainen systeemi alkaa toimia, muuttuu ennenpitkää pelkäksi halu- ja nautintokoneeksi, jonka tarkoitus on addiktoida ihminen onnellisuuden oravanpyörässä juoksevaksi kuluttaja-rotaksi.

Siten esim. Vihreitten äskeinen ehdotus kehittää/korottaa onnellisuus-mittarointi poliittiseksi ideologiaksi osoittaa puolueen vajonneen lopullisesti kapitalismin ilokaasuiseen suohon, jossa kaksi kategorisesti eri tason asiaintilaa sekoittuvat [taas kerran] manipuloidusti ja mystifioidusti keskenään täällä kysynnän ja tarjonnan maagisessa harry-potter-pelilandiassa.

Kalkyloitu nautinto/tyydytys [ikäänkuin nautinnon laadun voisi mitata] ei nimittäin ole identtinen ihmisen eksistentiaalisen onnellisuuden kokemuksen [mitä ihmettä se lieneekin] kanssa. Joka näin väittää, sortuu vähintäinkin naturalistiseen virhepäätelmään.

2
Onnellisuus on jotain, joka jää ikäänkuin yli siitä tyydytyksestä, jonka saamme esimerkiksi, syömisestä, seksistä, itsemme toteuttamisesta jne. Se on siis jotain absoluuttisesti ylimääräistä - jopa päämäärä-rationaalisen toiminnan [jonka luulisi olevan kokonaisvaltaisesti mielekästä] ei-kausaalinen ja ei-ansaittu 'armolahja' tai jopa hetkittäinen 'mielenhäiriö'.

Onnellisuus voidaan toki määritellä rationaalisen kalkyloinnin metodeilla, mutta siihen pätee lopulta sama kuin kaikkeen hermeneuttis-fenomenologiseen ymmärrykseen: mitä tarkemmin pystymme määrittämään ja kuvailemaan onnellisuuden, sitä vähemmän ymmärrämme sitä - ja mikä kohtalokkainta: sitä ohuemmaksi itse hetkittäisen onnen kokemus matemaattisten kaavojemme p/kuristuksessa hiipuu.

Vihreitten valitsema soininvaaralaisen tilastometodiikan [kuollut/mekaaninen] henki[syys] todistaa, että 'piipertäjä-idealistit' ovat täysin pihalla onnellisuuden perimmäisen luonteen mysteeristä, koska pyrkivät käsittelemään sitä objektiivisena talous- ja yhteiskuntatieteellisenä fakta-normina.

Mikään ei voisi olla suurempi väärinkäsitys ihmisen eksistentiaaliseen kokemis-syvyyteen liittyvän ja uskonnolliseen uskoon verrattavan elämyksen kannalta - olipa tuo elämys sitten vaatimaton  ja yksinkertainen tai karismaattisesti inspiroiva.

Onnellisuus ei ole olotila vaan 'aavistus ja lupaus', jonka 'puhuttelu' tekee ihmisen nöyräksi. - Mutta vihreä onnellisuus-automaatti kai laskee nöyryydellekin kaavan - voi pyhä yksinkertaisuus! Miksi joidenkin ihmisten pää on kuin laskukone? Ovatko he ihmisiä lainkaan?

III
Why fear the Arab revolutionary spirit?
The western liberal reaction to the uprisings in Egypt and Tunisia frequently shows hypocrisy and cynicism [Slavoj Zizek, The Guardian 1.2.2011]

What cannot but strike the eye in the revolts in Tunisia and Egypt is the conspicuous absence of Muslim fundamentalism. In the best secular democratic tradition, people simply revolted against an oppressive regime, its corruption and poverty, and demanded freedom and economic hope. The cynical wisdom of western liberals, according to which, in Arab countries, genuine democratic sense is limited to narrow liberal elites while the vast majority can only be mobilised through religious fundamentalism or nationalism, has been proven wrong. The big question is what will happen next? Who will emerge as the political winner?

When a new provisional government was nominated in Tunis, it excluded Islamists and the more radical left. The reaction of smug liberals was: good, they are the basically same; two totalitarian extremes – but are things as simple as that? Is the true long-term antagonism not precisely between Islamists and the left? Even if they are momentarily united against the regime, once they approach victory, their unity splits, they engage in a deadly fight, often more cruel than against the shared enemy.

Did we not witness precisely such a fight after the last elections in Iran? What the hundreds of thousands of Mousavi supporters stood for was the popular dream that sustained the Khomeini revolution: freedom and justice. Even if this dream utopian, it did lead to a breathtaking explosion of political and social creativity, organisational experiments and debates among students and ordinary people. This genuine opening that unleashed unheard-of forces for social transformation, a moment in which everything seemed possible, was then gradually stifled through the takeover of political control by the Islamist establishment.

Even in the case of clearly fundamentalist movements, one should be careful not to miss the social component. The Taliban is regularly presented as a fundamentalist Islamist group enforcing its rule with terror. However, when, in the spring of 2009, they took over the Swat valley in Pakistan, The New York Times reported that they engineered "a class revolt that exploits profound fissures between a small group of wealthy landlords and their landless tenants". If, by "taking advantage" of the farmers' plight, the Taliban are creating, in the words of the New York Times "alarm about the risks to Pakistan, which remains largely feudal," what prevented liberal democrats in Pakistan and the US similarly "taking advantage" of this plight and trying to help the landless farmers? Is it that the feudal forces in Pakistan are the natural ally of liberal democracy?

The inevitable conclusion to be drawn is that the rise of radical Islamism was always the other side of the disappearance of the secular left in Muslim countries. When Afghanistan is portrayed as the utmost Islamic fundamentalist country, who still remembers that, 40 years ago, it was a country with a strong secular tradition, including a powerful communist party that took power there independently of the Soviet Union? Where did this secular tradition go?

And it is crucial to read the ongoing events in Tunisia and Egypt (and Yemen and … maybe, hopefully, even Saudi Arabia) against this background. If the situation is eventually stabilised so that the old regime survives but with some liberal cosmetic surgery, this will generate an insurmountable fundamentalist backlash. In order for the key liberal legacy to survive, liberals need the fraternal help of the radical left. Back to Egypt, the most shameful and dangerously opportunistic reaction was that of Tony Blair as reported on CNN: change is necessary, but it should be a stable change. Stable change in Egypt today can mean only a compromise with the Mubarak forces by way of slightly enlarging the ruling circle. This is why to talk about peaceful transition now is an obscenity: by squashing the opposition, Mubarak himself made this impossible. After Mubarak sent the army against the protesters, the choice became clear: either a cosmetic change in which something changes so that everything stays the same, or a true break.

Here, then, is the moment of truth: one cannot claim, as in the case of Algeria a decade ago, that allowing truly free elections equals delivering power to Muslim fundamentalists. Another liberal worry is that there is no organised political power to take over if Mubarak goes. Of course there is not; Mubarak took care of that by reducing all opposition to marginal ornaments, so that the result is like the title of the famous Agatha Christie novel, And Then There Were None. The argument for Mubarak – it's either him or chaos – is an argument against him.

The hypocrisy of western liberals is breathtaking: they publicly supported democracy, and now, when the people revolt against the tyrants on behalf of secular freedom and justice, not on behalf of religion, they are all deeply concerned. Why concern, why not joy that freedom is given a chance? Today, more than ever, Mao Zedong's old motto is pertinent: "There is great chaos under heaven – the situation is excellent."

Where, then, should Mubarak go? Here, the answer is also clear: to the Hague. If there is a leader who deserves to sit there, it is him.

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/feb/01/egypt-tunisia-revolt
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Guardian
http://en.wikipedia.org/wiki/Arab_Revolt

Välinpitämättömän suvaitsevuuden 'sisäistetty herruus'

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreeseen "Suomenmaassa on jotain mätää".
*
'Mikä saa teinejä myymään peppuaan? Sama asia, kuten kaikessa muussakin vaihdannassa, eli niukkuus.'

Teiniprostituutioko on siis rationaalinen valinta niukkuuden markkinayhteiskunnassa?

Nyt tulit paljastaneesi todellisen luontosi matruuna. Rasisti sinä olet kuten kaikki muutkin laissez-faire-kapitalismin kannattajat - sillä laissez-faire eli sosiaalidarwinistien 'savannimarkkinapolitiikka' ei piittaa arvoista, koska savannilla ei semmoisia edes tunneta.

Pääasia että mikään ei estä vapaata kilpailua - edes ala-ikäisten prostituution kyseessä ollen.

Tämä ajattelutapa on niin karkeasti alkeellisimmankaan moraalitajun ja sosiaalisen omantunnon vastainen, etten todellakaan koe tarpeen väitellä asiasta enempää, koska se ei selittelemällä paremmaksi tule, sillä eihän em. 'epäihmisen' kanssa kannata keskustella - hänet voi ainoastaan joko vaieta kuoliaaksi tai tappaa aivan kuten kuten tyrannin saa tappaa!

Mutta katsotaanpa nyt kuitenkin (ennenkuin hirtetään ;) - sekä psykologisen että filosofisen hämmästyksen ja uteliaisuuden liikkeelle sysääminä - hieman tarkemmin minkälaisen silmänkääntötempun matruuna tekee siirtyessään teiniprostituution hyväksymisestä kulttuurirasismiin.
Nämä kaksi ilmiötä eivät nimittäin hänenkaltaisensa ihmisen ajatusmaailmassa ole ristiriidassa keskenään, vaikka perustuvatkin näennäisesti hyvin erityyppisiin argumentaatio- ja arvolähtökohtiin.

Matruuna kirjoittaa

Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole mitään muita pidäkkeitä teoillemme kuin korkeintaan "älä vahingoita ketään". Mutta kuinka vahva tuo pidäke on yhteiskunnassa, missä kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei jäädä? Entä kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan? Meillä on jo esimerkki olemassa - nimittäin berberien keskuudesta.

Ihminen, jolle toisen ihmisen arvo ei ole yhtään sen enempää kuin, minkä markkinat tai pikemminkin niiden niukkuus hänelle suovat ja antavat, päätyy kuitenkin psykologisen (ei siis normatiivis-argumentatiivisen) väistämättömyyden seurauksena paniikkireaktioon ja vainoharhaan, jos/kun hän havaitsee, että juuri kulttuurirelativismin mahdollistama (muista välinpitämätön) suvaitsevaisuus, jota uskonnon muuttuminen pelkäksi byrokratiaksi vailla auktoriteettia pitkälti edustaa, näyttäytyykin erittäin haavoittuvalta esimerkiksi islamin 'kunnian teologian' leviämisen edessä.

Yksilö, jolle vapaus on aina ollut negatiivista eli vapautta rajoituksista ja pakotteista, vailla mitään muuta positiivista vapautta (johonkin) kuin hyöty ja mielihyvä, onkin samanaikaisesti ajautunut arvovapaudessaan, relativismissaan ja välinpitämättömässä suvaitsevuudessaan tilanteeseen, jonka naivin ja petollisen tekopyhyyden (pelatkaa kaikki minun kanssani tätä samaa peliä, jonka sääntöjä voi rikkoa, jos ei jää kiinni) romahduksesta selvitäkseen hänen on pakko turvautua poliisivaltio-taktiikkaan - aivan kuten USA:n republikaani-haukat George W. Bushin johdolla.
Tähän kriisiin joudutaan nimenomaan sen vuoksi, koska maailmassa on niitäkin, jotka eivät pelaa kusettajien kanssa em. samaa peliä.

Tällainen ihminen voi samassa virkkeessä hyväksyä teiniprostituution ja kulttuurirasimin ilman minkäänlaista sosiaalisen tai älyllisen omantunnon kolkutusta.

Kyseinen henkilö ei siis vain tule tajunneeksi, että juuri hänen kulttuurirelativistinen pragmatisminsa ja utilitaristinen sosiaalidarwinisminsa on ajanut hänet tähän umpikujaan, josta ulospääseminen edellyttää turvautumista rasistis-fasistisiiin toimenpiteisiin.
*
Sama hiukan toisin muotoiltuna.

Joko olet matruuna tehnyt kemppiset (mitä epäilen - et ole niin fiksu) tai sitten lankeat ilman itsereflektion häivääkään kategoriseen ristiriitaan itsesi kanssa peräti yhdessä ja samassa päreessä, ja kaiken lisäksi kahta eettisesti erittäin kyseenalaista ilmiötä sinänsä opettavaisilla mutta itse argumentatiivista ristiriitaasi tuskin millään tavoin lieventävillä taloudellisilla ja historiallisilla 'tosiasioilla' puolustaen.

Tosiasiat lainausmerkeillä varustettuna, koska rationaalisen valinnan teoria on monesti osoitettu paikkanpitämättömäksi (lue esimerkiksi tämänpäivän Kemppinen).
Käytäntö on kuitenkin se, että koska ihmisten valintoja voi manipuloida ja indoktrinoida tiettyyn suuntaan, näin toimien voidaan myös luoda markkinaodotuksia, jotka johtavat kuluttajan muka 'rationaalisesti' tiettyihin ostovalintoihin.

Mutta tällainen kuluttamisen 'vapaus' on kaikkea muuta kuin vapautta tehdä itsenäisiä - siis myös epärationaalisia - valintoja.
Paradoksaalisesti määritelmä meneekin edellisen väitteen pohjalta niin, että jos teet rationaalisia valintoja et ole itsenäinen, mutta jos teet irrationaalisia valintoja, olet itsenäinen. Näin siis monopolikapitalismissa.

Mitä historiallisiin 'tosiasioihin' tulee, niin kaikki historioitsijat ovat aina enemmän tai vähemmän jälkiviisaita (kuten sinäkin): mitään täysin luotettavaa historiaa ei ole olemassakaan.

Olennaista on kuitenkin osoittamani tapa, jolla nivot yhteen kaksi toistensa kanssa antagonistista (vihamielista ja toisensa poissulkevaa) arvomaailmaa: 1) moraali- ja kulttuurirelativismin, negatiivisen vapauden pohjalta toimivan markkinatalouden, (välinpitämättömän) suvaitsevuuden ja 2) moraalirealismiin, yhteisöllisiin arvoihin, positiiviseen vapauteen ja (muka) aina suvaitsemattomuuteen perustuvan maailmankatsomuksen - jos nyt relativismi ylipäätään voi olla mikään maailmankatsomus; pikemminkin se on eräs psykologisen egoismin nihilistinen alakäsite ja määritelmä.

Lääkkeesi suvaitsemattomuuteen on suvaitsemattomuus, joka suvaitsee kyllä teiniprostituution ja muut vapaan markkinatalouden 'välttämättömyydet', mutta julistaa pannaan kaiken, mikä uhkaa tuota 'luonnon välttämättömyyttä' eli markkinarelativistista, 'vapaata huoraamisyhteiskuntaa'.

Olet siten paitsi älyllisesti myös psykologisesti sellaisella tiellä, jossa kohtaat esimerkiksi minunkaltaiseni 'anarkofundamentalistin' ase kädessä - pelonsekaisen ja paniikin kaltaisen tunnetilan vallassa.

Pelkäät keskustella asioista mielestäsi muka keskustelukumppania loukkaavaa ja jopa herjaavaa ad hominem-argumentaatiota käyttäen.
Ad hominem-kielto on kuitenkin pelkkä veruke sille, ettei kukaan pääsisi analysoimaan sinun 'päätäsi' - ajatteluasi ja psykologisia motiivejasi - todella syvällisesti.

Olet rakentanut niin massiivisen torjunnan kuten olen aiemmin todennut, että kaikki ne, jotka yrittävät päästä vähänkin syvemmälle näennäisälykkään ja perimmältään hyvin yksinkertaisen ajattelumallisi foobisesta perustasta, leimataan heti keskustelusääntöjen rikkojiksi.

Minulle on nyt sanomattakin on selvää, että keskustelussa sinun kanssasi ei kiikasta niinkään vulgaaristi käytetyn ad hominem-argumentin epäintellektuaalinen luonne vaan ylipäätään se, että olet rakentanut laajoista, informatiivisista katsauksista ikäänkuin tieteellisen kulissin - julkisivun, johon vedoten voit muka uskottavasti perustella, että suvaitseva 'huoraamisyhteiskunta' tarvitsee suojellakseen itseään barbaareilta (islam) - ainakin kriisitilanteen vaatiman ajan verran - suvaitsematonta monokulttuurisuutta (arvokonservatismia), joka ei kuitenkaan puutu millään lailla pörssin 'kaikkivaltiuteen' vaan päinvastoin pystyy taloustieteellisesti perustelemaan jopa sen, miksi teinit persettään kaupatessaan ja ostajat tästä 'palvelusta' maksaessaan toimivat talouden vääjäämättömien lakien mukaisesti ja siten periaatteessa myös moraalisesti oikein.
*
Joo. Ei mitään ad hominemia tähän. Ihan asiallisia väitteitähän nuo tuollaiset ovat. Kaikki nyt vain persettä myymään ja muhametteja lynkkaamaan...

Mutta jos minulta sitä varta vasten kysytään, niin okei - sanon: mekanistisen ihmiskäsityksen omaavaan ihmiseen ei tehoa mikään muu kuin lyijymyrkytys...

Ai perk...nyt taisi lipsahtaa ad hominem...(hyvä että lipsahti - harkitusti)

Islam ja eurooppalaisen, demokraattisen liberalismin pelko-/uhmareaktio

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan kommenttiin päreessään "Älä silmä pieni katso mihin vain".
*
'Ja niihin ei kuulu hyökkäykset kenenkään persoonaa tai nettihabitusta vastaan eli ad hominemit. Olet liikkunut jo niillä rajoilla.'

Mutta en ylitä rajaa...;)

Sitäpaitsi rajaat ad hominemin liian kapealle alueelle - lähinnä iltapäivä- ja keltaisen lehdistön sosiaalipornoksi.
Sosiaalipornoa ja itsetarkoituksellista toisen kiusaamista ihmiseen itseensä liittyvän arvioinnin ei suinkaan tarvitse eikä pidä! olla.
Väitän myös, että emme voi koskaan välttää ad hominem-päättelyä 100%:sti, joten käyttäkäämme sitä huolellisesti ja harkiten.
*
'Rasismi on rumaa. Joten vedäpä tuo nimittelysi "mutakuonosomali" pois ja korvaa se jollakin siistimmällä.'

Et näemmä halunnut ymmärtää intentiotani ko. sanan käytössä, koskapa tulkitsit sen kontekstista riippumatta. Tuollaisella 'kasuistiikalla' saat tietenkin halutessasi muutettua jopa mustankin valkoiseksi.

Kommenttini kokonaisuudessaan ei ole islam-kielteinen, ja mutakuono-sanan käyttö tässä oli ironinen ilmaus, jossa testasin sinun islam-kielteisyytesi luonnetta, joka aika ajoin hipoo ilmiselvää rasismia kirjoititpa sitten miten perusteltua kritiikkiä muka faktisen ja aatteellisen argumentoinnin taakse suojautuen.
*
'Ongelma on siinä, että islamin ja köyhyyden suhde on dialektinen. Islam pitää muslimit köyhyydessä ja köyhyys islamissa. Kyse on täsmälleen samasta asiasta, miksi romanit eivät viidessäsadassakaan vuodessa ole integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan.'

Tää oli hyvä huomio, jota myös itse olen pohtinut. Silti tätäkään ei voi loppuun asti johtaa tosiasioista, mutta eipä toisaalta paljon puutukaan...Joten en siis kritisoi näin muotoiltua argumentaatiotasi vaan huokaan syvään ja nyökkään hiukan vastentahtoisesesti.

'Ei köyhyys synnytä terroria. Terrori kumpuaa ideologiasta (siis koulutettujen keski-ja yläluokkaisten nuorten miesten äärifanatismista?/RR)

Vallankumouksellinen toiminta on kuitenkin aina vaatinut 'ideologisen etujoukon', mutta ei sekään nyt ihan pelkän ideologian takia käy sotimaan. 911-iskijöillä oli missio, joka kohdistui konkreettisesti juuri siihen, mitä he halusivatkin vastustaa: - USA:n taloudellista ekspansiota, valtaa ja itsekkyyttä sekä siitä seuraavaa kulttuurista piittaamattomuutta.

Ja kun diplomaattiset sekä talouspoliittiset yritykset muuttaa USA:n linjaa koettiin tehottomiksi, päädyttiin äärimmäiseen ratkaisuun - jota Lähi-idän islamilainen enemmistö tuskin kuitenkaan olisi hyväksynyt.
*
'Sinä et tunne vihollistasi (islamia).'

Onpahan tuohon viime aikoina tullut jonkun verran tutustuttua kirjojen kautta, mutta alkuperäistekstejä en ole lukenut, ja Hämeen-Anttila taas valtavasta tietomäärästään huolimatta (vai sen takia?) kuvaa Islamia rakentavammin kuin sinä ilmeisesti koskaan hyväksyisit.
*
'Rajavartioston tehtävä on pitää luvattomat rajanylittäjät poissa. Vaikka sitten asein.'

Tervetuloa siis amerikkalais-venäläinen militarismi ja poliisivaltio!
*
'Olisikohan siihen "eivät halua tehdä" (paskaduuneja) syynä, että palkkataso niissä on kertakaikkiaan niin alhaiseksi poljettu, ettei niissä "paskaduuneiksi" kutsumissasi työtehtävissä kertakaikkiaan elä? Eli selkokielellä: kukaan ei halua tehdä niitä koska palkkataso on alle amerikkalaisen toimeentulominimin?'

Tämä pitää varmaankin paikkansa - ainakin, mitä esim. Juha Siltalaan on uskominen. Mutta kuten kirjoitin: meksikolaisille tuo palkka riittää, koska heidän elintasonsa on kotimaassaan surkea verrattuna jopa USA:n kurjalistoon.
*
'Ruukinmatruuna vierastaa sanaa "paskaduuni". Hänet opetettiin jo lapsena siihen, että työ kuin työ on arvokasta, ja että työmies on aina palkkansa ansainnut.'

Työläisperheen (ja maalais-isovanhempien) jälkeläisenä ajattelen samoin, eikä minulla tähän termiin mitään varsinaista työn halveksuntaa liity: vain tosiasia, että on todella olemassa paskoja duuneja, mutta niitä voi sitten olla monenlaisia - ei ainoastaan esim. siivoushommia ja ylipäätään huonosti palkattuja ja/tai pätkätöitä.

Olen itse mielisairaanhoitajan ammatissa tehnyt aikamoista paskaduunia, vaikka onhan siinä kieltämättä tietyt hyvät ja mielenkiintoisetkin puolensa - varsinkin jos on hyvä työporukka ja selkeä sekä ristiriidaton toiminnallis-organisatorinen ideologia.

Opiskelin systemaattisemmin yliopistossa vasta myöhemmällä iällä, joten sillä ei sitten lopultakaan (myös omasta tahdostani riippumattomista syistä) ollut merkitystä ja vaikutusta uuteen ammattiin siirtymisen kannalta kuten alunperin olin suunnitellut.
*
'Ruukinmatruuna ei usko lainkaan mihinkään työvoimapulaan.'

Saas nyt nähdä kuinka käy. Tiedät hyvin, että monet asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. Perustelusi tosin ovat varteenotettavia.
Mutta jospa tilanne Suomessa on sama, kuin minkä kuvasit sen olevan USA:ssa huonosti palkattujen (siis useimpien paskaduunien) suhteen.
*
'Entä jos muslimiväestö ei kertakikkiaan edes halua integroitua eikä itse pane tikkua ristiin asian eteen?'

Vaihtoehtoja on kai vain kaksi: joko se integroituu tai ajautuu yhteiskunnalliseen marginaaliin kaikin mahdollisin tavoin.Tuo islamin ja köyhyyden dialektinen suhde kuitenkin huolettaa ihan oikeasti.
Mikäli väittämäsi pitää paikkansa kuten se romanien suhteen pitää, niin - huhhuh! - ei kiitos muhamettilaisia tähän maahan.

Mutta se näyttö, jota meillä tästä asiasta toistaiseksi on, perustuu vielä kovin vähäisiin kokeiluihin. Olemme yksi Euroopan kielteisimpiä maita, mitä ulkomaalaisten maahanmuuttoon tulee.

Sama vielä kerran toisin ilmaistuna: Toisaalta - jos alkuoletus on, että on turha satsata ulkomaalaispolitiikkaan islaminuskoisten osalta, niin eihän tässä mitään ongelmaa ole.
Toisaalta - jotkut sanovat, että emme voi tietää, ellemme yritä kunnolla.

Sinä tosin ennakoiden toteat vuorenvarmasti tähän, että liian avoimen maahanmuuttopolitiikan (ainakin islaminuskoisten osalta) laajan kokeilun jälkeen on jo liian myöhäistä; ne tulivat pekästään sikiämään ja loisimaan tänne ja samalla korruptoimaan hyvinvointiyhteiskuntamme - niinkö?

Jos väität, että mielipiteesi näin ilmaistuna ei muka ole rasistinen, teet ainakin minun retorisen ymmärrykseni kannalta käsitteellis-argumentatiivisen silmänkääntötempun...Et tosin nimittele ketään, mutta annat silti tietylle ryhmälle ominaisuuksia, jotka tekevät sen jäsenistä varsin härskillä tavalla moraalisesti alemman tason ihmisiä.)
*
'Todettakoon vielä lopuksi, että toisenlainen islam on mahdollinen.'

Eikö siis kannattaisi yrittää integroida?

Uhkakuvia

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreeseen Älä silmä pieni katso mihin vain.
*
Ad hominemista sen verran vielä, että keskustelulla ei ole muodollisia sääntöjä, mikäli kirjoittaja säilyttää kommentoinnissaan tietyn laadullisen tason - ja minä aion säilyttää kuten lienet huomannut.
Ei tässä olla ensimmäistä kertaa 'pappia kyydissä'.
Julkaisen kaikki pitemmät kommenttini myös omassa blogissani ja talletan lyhyemmät, joten se siitä moderoinnista ja recycle binistä sitten...
*
'Olet väärässä sen osalta, mitä maahanmuuttajat pahimmillaan voivat olla. He eivät pahimmillaan ole "vain" rikollisia, vaan valloittajia - Algerian entinen presidentti Houari Boumdienne totesi, että tulevaisuudessa kehitysmaat tulevat valloittamaan teollisuusmaat ensin muuttamalla sinne ja sen jälkeen sikiämällä kuin jänikset. Vaikka tämä uhkakuva on aika kaukaa haettu, se on silti mahdollinen.'

Noin sen olen minäkin ajatellut - väetötieteellisiin faktoihin vedoten.

Mustalla ironialla höystettynä kysyn kuitenkin: minkäs teet, jos 'fittest' (soveltuvin) onkin yhtäkkiä muslimi.
Evoluutio on arvaaton niinkuin hyvin? tietänet.

Tosin olen mies ja kristitty (joskaan en uskova, mutta sitähän ei kukaan voi tietää ;), joten minulla ei sinun logiikkasi mukaan ole juurikaan pelättävää, kun joudumme dhimmeiksi lähi-idän pakolaismuslimien ja mutakuonosomalien miehittäessä eduskunnan.
Mutta kaikki naiset raiskataan?!

Komaan hei - eiks tämmönen nyt kuulosta jo pikkasen vainoharhaiselta..?

Minä väitän (en tosin täysin vakuuttuneesti), että jos ja kun Eurooppa täyttyy muslimeista, ja he omaksuvat kaikki modernismin teknologiset 'siunaukset' korkeamman elintason myötä, niin samalla he myöskin maallistuvat kuten kävi suurimmalle osalle Euroopan kristityistä.

Ja kun ihminen maallistuu, hän alkaa arvostaa lähinnä maallista onnea ja mukavuutta.

Pelastusta ei odoteta enää tuonpuoleisessa vaan se yritetään savuttaa jo tämän elämän aikana.
Mutta kaikki, jotka onnea tavoittelevat eivät sitä voi saada, ja tämä aiheuttaa närää - olipa sitten kyseessä muslimi tai kristitty.

Me eurooppalaiset emme tosin viime aikoina (Balkanin kansanmurhia lukuunottamatta, joskin siellä on tapettu aina - paitsi Titon aikana, kumma kyllä) heitelleet pommeja tai räjäytelleet itseämme ja toisiamme kuten muslimit, mutta entäs sitten, jos/kun tuloerot kärjistyvät niin suuresti, että se alkaa jo uhata yhteiskuntarauhaa.

Eivät Pariisin levottomuudet vuoden 2006 lopulla olleet pelkästään ääri-imaamien propagoimaa jihadia vaan hyvin pitkälle musliminuorison suoranaista vittuuntumista kurjiin olosuhteisiinsa.
Ja jos nämä nuoret ovat kärkkäämpiä heittelemään polttopulloja kuin nimikristityt ikäisensä, niin panetko sen heti islamin piikkiin?

Eikö pikemminkin pitäisi tsekata, mikä on työllisyys- ja asuntotilanne muslimiväestön parissa?
Köyhyys synnyttää joka tapauksessa kapinaa - oli uskonto mikä tahansa. Paradoksi vain on siinä, että keskiluokka ei yleensä ryhdy kapinoimaan, vaikka hieman köyhtyisi vaan puurtaa entistä kovemmin saman palkan eteen.

Varsinaisilla köyhillä: kurjalistolla taas ei ole sellaista vaikutusvaltaa, jolla päättäjiä voitaisiin uhata todella vakavasti - paitsi - myönnettäköön: uskonto!
Juuri siksi köyhyys + muslimiväestö = äärimmäisen rähdysaltis yhtälö eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Tiedän kyllä puhuvani varsin idealistiseen sävyyn, enkä kuten aiemmin vihjaisin usko varauksettomasti itsekään tähän visioon.

Mutta varmaa on, että Suomi kuten muukin eläköityvä Eurooppa tarvitsee lisätyövoimaa (tosin Markku oli eri mieltä, mihin en ihan heti usko), joten emme voi senkään vuoksi sulkea rajoja. Sellaisen 'ihmistullipolitiikan' vuoksi laittomat rajanylitykset ja ihmiskauppa tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti - kuten jo nyt on nähty.

Yhtä lailla meksikolaiset tunkevat USA:han vaikka väkisin, koska he tekevät paskaduunit, jota amerikkalaiset eivät halua tehdä, sillä jo tämä mahdollisuus nostaa heidän elintasoaan aivan toiseen luokkaan kuin kotimaassaan.

Sama pätee muslimiväestöön ja Eurooppaan, mutta - vielä kerran - näitä ihmisiä ei pidä diskriminoida sosiaalisesti tai uskonnollisesti - ellei sitten jo etukäteen olla valmistauduttu siihen, että yhteiskunnistamme tulee maahanmuutajat 'kyykyssä' pitääksemme pahimman luokan poliisivaltioita - mistä asiaintilasta sitten ei olekaan enää pitkä matka yhä eskaloituvaan sosiaalisten ja poliittisten turvarakenteiden totalitaroitumiseen ja sitä kautta myös rapautumiseen (muistakaamme natsismi ja kommunismi) niiden tukahduttavan kontrolliluonteen provosoiman, jatkuvan ja kaikkialla kytevän terroriuhan vuoksi.

Poliisivaltio on siis omaa hautaansa kaivava yhteiskuntamalli. Sitäpaitsi kuka lopultakaan haluaisi elää eräänlaisessa Euroopan Unionin hallinnoimassa 'irakilaisen kauhugallerian' sovellutuksessa?
Ruukinmatruunako?

Populismin Pyhä Historiallinen Aate

Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen "Suvaitsematon (?) kristinusko".
(Lisäys - PS. klo: 17:35)

*

Ihan hyvä kirjoitus taas monine hienoine kommentteineen (tarkoitan kaikkia kommentteja!)

Mutta enpä olisi uskonut ruukinmatruunan potevan näin pahaa islamofobiaa.

Tässä annettu ikäänkuin kristinuskokeskeinen totuus historiasta edustaa jälleen kerran sitä veren omasta nenästä kaivamisen mentaliteettia/perinnettä, johon kaikki poliittisesti naivin uhmakkaat ihmiset usein lankeavat.

Sen vuoksi suhtaudun tekstissäsi esitettyihin 'faktoihin' ja niiden tulkintoihin perin kyynisesti. Sitäpaitsi 'hullua' (Islam) ei kannata ärsyttää, koskapa hän on jo valmiiksi tolaltaan. Eikä sotaa kannata käydä niin kauan kuin diplomatia on vielä mahdollista.

(Myönnän kyllä, että esim. pääministeri Chamberlain teki kohtalokkaan virheen suhteessa Hitleriin juuri diplomatiaperiaatteen vuoksi 1938. Churchill ei olisi sopinut Hitlerin kanssa enää mistään.)

En kuitenkaan asetu varsinaisesti puolustamaan islamia, joskin pari kolme hajahuomiota on paikallaan.

Mitä renessanssiin tulee, niin väitteesi on historiallisesti yksipuolinen ja sisältää kontrafaktuaalista päättelyä, joka tunnetusti on kaikenkarvaisten jossittelijoitten (loogikot) 'heiniä' ja siten spekulointia.

Islam vaikutti varmasti yhtä lailla - ja enemmänkin - antiikin tekstien siirtymiseen Europpaan kuin bysanttilaisten oppineiden pako Konstantinopolistakin 1300-luvulla.

Arabiankieliset Aristoteles-kommentaarit siirtyivät nimittäin jo paljon aiemmin Eurooppaan Espanjan (varsinkin Toledo 800-900-luvuilla: ensimmäinen renessanssikeskus), sekä ylipäätään luostareitten kautta Ranskan ja Italian ensimmäisiin yliopistoihin. (Ks. esim. Albert Suuri)

Mitä meemehin tulee, niin täytyihän evolutionistienkin (Dawkins etunenässä) 'keksiä' oma metafysiikkansa selittämään kulttuurin kehitystä.
Mutta metafysiikaksi memetiikka kyllä jää - tai paremminkin: sulautuu uusplatonistis-peräisiin selitysmalleihin (panteismi/Spinoza, panenteismi/Hegel jne.).

Nyt on myös muistettava, että jos historiasta halutaan löytää jotain 'järkeä' - motiiveja tai intentioita, sitä ei voi palauttaa totaalisti metafysiikkaan tai biologiaan ilman että kadotetaan samalla merkitys, jota etsittiin.

Emme oleta, että muurahainen päättää tekemisistään, mutta meidän on väistämätöntä ajatella, että Napoleonilla oli päätöksiinsä ja tekoihinsa henkilökohtaiset syynsä, joita toki voidaan arvioida myös paljon laajempia perusteita vasten.

Mutta sanoa, että Napoleon toimi kuten toimi evoluution 'määräämänä' (ks. PS) tai vallantahdon pohjalta on yhtä käsittämätöntä kuin kertoa että Muhammadilla oli puhuva kameli, joka neuvoi häntä.

Tiivistäen - sekä evoluutioteoreetikot että myös Nietzsche kertovat käänteisiä satuja ihmisen motivaatiosta...

Mitä karman lakiin tulee, niin taikausko se kukoistaa fatalismeineen matruunan päässäkin.
Sitäpaitsi kirjoituksesi sisäinen johdonmukaisuus pettää.
Ensin kiellät kristinuskon suvaitsemattomuuden (!?), sitten hyökkäät islamin suvaitsemattomuutta vastaan kauhistellen varsinkin sympatiseeraamasi väkivallattoman buddhalaisuuden kohtaloa islamin kynsissä.

Alkulähtökohtasi (joka on historiallisesti vaikkei opillisesti kyseenalainen) kääntyy kuitenkin huolestuttavan epäloogisesti päälaelleen: kristinuskon suvaitsevaisuus onkin ollut sen huono piirre: tarvitaan suvaitsematonta kristinuskoa, jotta meemien taistelussa pärjättäisiin.
Kyse on siis sosiaalidarwinistisesta kilpailusta meeminonsensella höystetynä. Ja siinä välissä ollaan sitten niin buddhalaista niin buddhalaista ;)

Miksi? Buddhalaisuushan on 'olemassaolon taistelussa' tappion kärsinyt luuserilauma (heh). Miksi kannattaa moista? Mutta ethän sinä kannatakaan..?! Vai? Mä en nyt ymmärrä...

Historiankirjoitustasi voi ristiriitaisuudessaan ja tendenssimäisyydesään verrata saksalaiseen nationalismiin (wie es eigentlich gewesen=Deutschland überalles), natsismiin ja kommunistiseen vastineeseensa.
Itse asiassa se ei ole historiankirjoitusta vaan skientistisen sosiaalidarwinistin ja evolutionistin propagandaa.

Ja sitten sulla on vielä kanttia nuijia humanismi tieteen nimissä (dialektisista ideologioista - huhhuh, mitä propagandaa!), vaikka esimerkiksi juuri Hegel vaikutti tärkeältä osalta myös Darwinin teoriaviitekehyksen muotoutumiseen.

Populismia, populismia, populismia...

Keskity mieluummin pieniin asioihin, kun sulta kerran ihan oikeasti löytyy aivan helkutisti faktoja (skeptisenä kyynikkofilosofina en puhu tiedosta, koska en tiedä, mitä todellinen tieto on - kuulostipa tämä sitten pilkun viilaamiselta tai ei).
Näissä isommissa linjauksissa sä vain paljastat oman populistisen 'höyrypäisyytesi' (noo - populisti olen minäkin..;).

En nyt heti muista höyrypäisyyden kemiallista kaavaa, mutta sä varmaan muistat ;)

Lopuksi: Hyvää jatkoa buddhalaiselle sosiaalidarwinismillesi. Maailman mahdottomin ideologia on näköjään keksitty.
Se tosin edellyttää Nietzschen liki mahdotonta ihannetta: roomalaista keisaria, jolla on Kristuksen sielu.

Mutta miten evoluutiolta onnistuu kehittää vallantahtoinen rauhanenkeli, joka ei janoa kostoa? Ja vieläpä sellainen, jota 'fiksummat' pedot eivät tuhoa sukupuuttoon. Mission impossible sanon minä - vaikkei evoluutiolla tietenkään mitään missiota ole...kunhan 'hahoilee' eri vaihtoehtojen kanssa...

*

PS.

Lisäsin lainausmerkit termiin määräämänä, koska evoluutio itsessään on päämäärätön ja alkulähtökohdaton. Toisaalta ymmärryksemme ajattelee aina antrooppisesti ja antropomorfisesti yrittäessään selittää sekä mikro- että makrotason evoluutiota.

Näin ollen ymmärrys väistämättä sisällyttää teoriaan pelkän mekanistisesti kuvailevan ja matemaattisen aineiston lisäksi myös kausaalis-finaalisesti selittävän elementin/ulottuvuuden, vaikka nimenomaisesti pyrkisikin välttämään tätä implikaatiota.

Tähän liittyen vielä olennaisempaa on kuitenkin se jo tekstissä käsittelemäni seikka, että mitä paremmin onnistumme selittämään todellisuutta niinkuin se on - reduktionismin periaatteella, hypoteesit minimoiden - sitä vähemmän kaikella sillä, mitä olemme sanoneet, on mitään merkitystä antrooppisella - siis ihmisen ymmärryksen tasolla.

Jäljelle jää pelkkä sattumanvarainen havainto, joka määritellään 'kuolleella muodolla' eli matematiikalla.

Henkilökohtaisesti en haluaisi elää tuollaisessa maailmassa - etenkään kun tiedän, miten itseymmärrykseltään, etiikaltaan ja argumentatiivis-käsitteelliseltä tasoltaan 'kyseenalaisia' ihmisiä luonnontieteitten maailmasta saattaa tulla.

Selitä nyt näille sitten, millä ehdoilla ajattelu toimii, kun ko. ihmisen 'pää' on kuin tähtitornin kaukoputki: se näkee ja havannoi pitkälle ja tarkasti, mutta jos kysyt siltä, 'mitä näet', sinulle vastaa robotti, jonka voi koska tahansa korvata toisella.

He eivät ole ihmisiä sanan täydessä merkityksessä nämä (luonnon-)tieteilijät - he ovat nimittäin (luonnon-)tieteilijöitä.

Heidegger piti tiedemiehiä (varsin ilkeä kommentti!) maailman säälittävimpinä orjina, jotka - näin ymmärrän tuon 'määritelmän' - toistavat kuin koneet sen, minkä havainnoivat tai ovat oppineet.

Ei virheitä, vain todennetun havainnon totuus - ikäänkuin havainto - ikäänkuin materia! - olisi mitään muuta kuin vesi, joka lipuu sormien välistä, ilma, jota ei saa varastoitua, maa, joka kompostoituu ja muuttuu kasveiksi, tuli, joka häviää lähes olemattomiin poltettuaan 'itsensä' loppuun.

Meidän on kerrottava itsellemme tarina todellisuudesta ja maailmasta, jossa elämme, koska maailma ei sitä meidän puolestamme ja meille 'antaen' tee, vaikka onkin se, mikä se on.

religiousfreaks.com/.../pope-vs-islam-cartoons/.