October 31, 2013

Merkityksellisyyksiä ja merkityksettömyyksiä

Pärekommentti Kullervon kommenttiin edellisessä päreessäni.
.
1
Voiko ‘kaikkia asioita’ ymmärtää kulloisenkin asian ja ilmiön luonteen kannalta yksinomaan tai parhaimmalla tavalla vain kvantitatiivisen mallinnuksen ja reduktion puitteissa? Jos voi niin miksi? Jos ei niin miksi?
*
Päreeni pääpointti viittasi onnellisuuden ymmärtävän [fenomenologis-hermeneuttis-eksistentiaalisen] kokemisen mahdollisuuteen/välttämättömyyteen [muita mahdollisuuksia ei ‘kokemuksellisesti’ edes voi olla], joka muistuttaa analogisesti Anselm Canterburylaisen slogania, jossa tiivistyy Augustinuksen teologinen ‘epistemologia’: ‘credo ut intelligam’ [uskon, jotta ymmärtäisin; ymmärtämään pyrkivä usko].
.
Tätä sanontaa ei pidä kuitenkaan samaistaa alunperin Tertullianuksen nimiin pantuun ja sittemmin fideismiin liitettyyn [esim. Pascalin vedonlyönti, Kantin Jumala tuntemattomana eli tiedollisen oikeuttamisen tavoittamattomissa olevana ‘oliona sinänsä’, Kierkegaardin ‘uskon hyppy’, myöhäisimmän Wittgensteinin ‘tiedollinen fideismi’/Varmuudesta] sloganiin ‘credo quia absurdum est’ [uskon, koska se on mahdotonta], sillä fideistin ymmärrystä ei voi oikeuttaa eikä johtaa argumentin/todistuksen pätevyydestä. Episteeminen oikeutus tai merkitysrakenteen johtaminen [semantiikka] päätyvät fideistin mielestä väistämättä ja välttämättä havaintoa konstituoivan kielen sisäiseen [‘noidan']kehään, josta voi päästä irti vain vapautumalla todistuskielipelin  ‘pakkopaidasta’ eli hylkäämällä niin episteeminen oikeutus kuin semanttinen lauselogiikkakin ‘sisäisen’ vakaumuksen hyväksi, joka on tiedon kannalta absurdi, koska se on kaiken todistamisen/järjen ‘tuolla puolen’. Augustinus ja Anselm sen sijaan tukeutuvat ‘merkityksen/uskon’ ymmärtämisessään ainakin osittain joko empiiriseen [‘luonnolliseen’] tai loogiseen [rationaaliseen] evidenssiin.
.
2
Pelkkä naturalistista [ei-episteemistä ja ylipäätään [muka] antimetafyysistä] maailmankuvaa ilmentävä matemaattiskuvaileva [syy-seuraus-yhteyksien ketjut, jolloin vain suora[?] (kokeellinen) mittaushavainto on yhtä kuin ‘todellisuus’] selitys ei kuitenkaan ja itse asiassa ole selitys lainkaan [vaan pelkkä kausaalinen reduktio maailmasta; triviaa ja tautologiaa; ruusu on ruusu on ruusu] eikä siten auta ymmärtämään pyrkivää kokemustamme maailmasta vaan pikemminkin palauttaa sen ‘singulaareiksi’ informaatiobiteiksi, joilla ei ole mitään semanttista sisältöä [ei kalkyylina (ikään kuin välitön kontingentti tunne ja sitä representoiva kaava/numero eivät eroaisi psykologis-semanttisesti lainkaan toisistaan) vaan fenomenologis-kokemuksellisessa mielessä/aktuaalisesti], ellei sitten informaation siirtämisen ‘deterministinen pakko’ ole muka sellaisenaan jonkinlainen merkityssisältö.
.
‘Luonnon kausaalinen kiertokulku’ on ‘kammottava’ esimerkki deterministisen syklin rautaisesta pakosta, joka pikemminkin tuhoaa ja sulkee pois kaiken merkityksen/tarkoituksen kuin avaa sen, sillä välttämättömyys [niin kuin sattumakin] ovat mitä ovat [siis triviaa] kun taas merkitys/tarkoitus [‘uskon’ semantiikka] on jotain jälkeenpäin niihin lisättyä. Sitä paitsi kausaalinen determinismi ei pysty selittämään tietoisuuden kehitystä naturalistisesti. Siihen tarvitaan joko a] dialektista päättelyä [onhan representatiivinen reflektio jo itsessään dialektista], jossa [siinäkin] joudutaan tietysti olettamaan/postuloimaan ensimmäinen ‘reflektio, joka voi olla vain ‘negatiivinen’ [sillä positiivinen reflektiohan ei tarvitsisi (enää/vielä) mitään ‘tarkennuksia’, koska se on täydellinen], joten tietoisuus ei voi [koska sen ei siis edes ‘tarvitse’] kehittyä pelkästään ‘positiivisesta’ havainnosta tai b] jonkinlaista jumalallisen suunnittelijan vaikutusta.
.
Maailma ‘itsessään’ ei ole maailma ‘meille’. Toisin sanoen ja vielä kerran se, miten maailma tapahtuu, ei ole maailman merkitys/tarkoitus vaan trivia/tautologia = ruusu on ruusu on ruusu eli loputon syntaktisesti kalkyloitavissa oleva bittijono vailla mitään muuta totuusarvoa kuin, minkä tautologisen triviaali kuvaus sille antaa. Esimerkkinä Tarskin formaali semantiikka, jonka totuus implikoi selitettävän [havainnon] ja selittävän [proposition] välisen ontologisen eron häviämisen, mikä on täysin absurdi väite, koska 'aktuaalista havaintoa' ei ole edes mahdollista ilmaista kielessä kuin a] joko tautologiana, joka on formaalisti tosi vain, jos se on sisällöllisesti [semanttisesti] 'tyhjä' [muoto 'tuhoaa' sisällön] tai b] tai metaforana, joka on fenomenologisesti 'tosi/täysi' vain, jos se on syntaktisesti epätosi tai ainakin 'fuzzy' [aktuaalinen ilamisusisältö 'ylittää' syntaktisen muodon formaalin keinotekoisuuden].
.
Niinpä maailma voi saada koettavan merkityksen/tarkoituksen vain ‘uskovasta ymmärryksestä tai ymmärtävästä uskosta’. Luonto/maailma itsessään on siis mykkä ja tyhjä, ellemme anna ‘uskon’ ymmärtää siinä olevan syvempää tarkoitusta/merkitystä. Teologisesti tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko kaikki on ollut alunperinkin [‘objektiivisesti’] pyhää ja/eli luotua [luonnollinen teologia] tai sitten mikään ei ole sellaisenaan pyhää, ellemme henkilökohtaisen/sisäisen uskon vakaumuksen tasolla usko sen olevan pyhää [fideismi]
.
Luonnollisen teologian ja fideismin väliseen radikaaliin ‘epistemologiseen’ eroon, joka kuitenkin ontologisesti on ‘olematon’ tai näennäinen, pitää palata myöhemmässä päreessä.
.
3
Toki determinismi voi olla eräänlainen ‘merkitys’ [ei kuitenkaan ‘tarkoitus’ teleologisessa ja intentionaalisessa mielessä], mutta ei koskaan välittömästi vain itsessään vaan luonnontieteen pragmaattis-utilitaristis-teknokraattisista tehtävänasetteluista käsin tulkittuna, siis luonnon ‘hallintaan ja haltuunottoon’ pyrkivänä, mikä ‘tehtävä/arvo’ ei saisi kuitenkaan edes implisiittisesti sisältyä siihen, mitä tutkitaan. Tieteellisen tutkimisen teoreettisen intressin on oltava eksakti ‘mitä’, vaikka tutkimisen praktinen intressi ilmentääkin aina ihmisen uteliaisuutta ja pyrkimystä tuntemattoman todellisuuden hallintaan.
.
Nämä ontologisesti erilaisiin tulkinnallisiin tarpeisiin ja intuitioihin perustuvat kysymyskategoriat: a] ‘mitä, miten’ [syy-seuraussuhteitten kausaalinen kuvaus] ja b] ‘miksi’ [‘riittävän syyn/perustelun vaatimus; miksi mieluummin on jotain kuin ei mitään?] olisi tieteentekijän kyettävä pitämään toisistaan erillään tieteenteon metodisen eksaktiuden vaatimuksen ja eettisen puolueettomuuden vuoksi, mutta siihen he eivät siis milloinkaan kykene jo senkään vuoksi, koska ihmiseläin ylipäätään on aikojen alusta lähtien ryhtynyt maailmaa tutkimaan ja ‘haltuun ottamaan’. Huomataan jälleen, että Humen laki ei tässäkään päde täydellisesti, vaikka sen muka tieteenteorian metodisten ehtojen mukaan pitäisi päteä [tästä seuraa tietenkin lisäkysymyksiä merkityksen suhteen, mutta niistäkin lisää joskus myöhemmin].
.
4
Ovatko juuri hallinta ja haltuunotto ihmiselämän perimmäisiä ‘merkityksiä ja tarkoituksia’? En ottanut suoraa kantaa tähän kysymykseen vaan jatkoin [luku 2] pohtimalla naturalistisen, ‘dialektisen’ ja uskonnollisen maailmankuvan lähtökohtia merkityksen ongelman ymmärtämiseksi. Vielä hiukan lisää kertausta [‘toistoa’] naturalismin triviaalisuudesta eli sen ‘sisällöttömyydestä = tyhjyydestä, ikävyydestä ja jopa sen metafyysisen naiiviuden epikurolaisesta typeryydestä’.
. 
Naturalismi ei edes yritä ‘ymmärtää’ [tässä törmäämme jälleen ideologiseen itsepetokseen sen zizek’läisessä mielessä; palaan tähänkin joskus myöhemmin] vaan pitää matemaattis-fysikaalista kuvausta lopullisena ‘selityksenä’, jonka pitäisi korvata kaikki ‘uskonnolliset, metafyysiset, subjektivistiset, irrationaaliset ja absurdit’ selitykset, vaikka tosi matemaattinen kuvaus itsessään on pelkkä triviaali kaava vailla mitään sellaista kokemuksellista viitepistettä, joka antaisi sille sen olemassaolon tarkoituksen muutenkin kuin esim. H2O:n kuvauksena, jota välttämättä automaattisesti hengitämme elääksemme.
. 
H2O on semanttisesti [siinä mielessä kuin minä semantiikan käsitän] itsestään selvää eli yhdentekevää informaatiota, jota ilman kuka tahansa voi elää koko elämänsä, onnellisena tai onnettomana; H20:sta ei ole elämän tarkoitukseksi jumalallisesta merkityksestä puhumattakaan, ellemme sitten nimenomaan ole matemaattisten kaavojen ‘palvojia’ eli lukumystikoita [joille luvut symboloivat myös ‘eettistä ja psykologista avaruutta’ (kyse on siis astrologiasta)], joita Pythagoraasta ja [varauksin] myöhemmästä Platonista alkaen kyllä löytyy kulttuurien historiasta.
.
Harvat näistä ‘matematiikka-mystikoista’ ovat kuitenkaan niin syvällisiä ihmisiä kuin Pascal [tai moderni ‘jumalaton’ Platonimme Alain Badiou, jonka matemaattinen ontologia (yllättävää kyllä) jossain määrin kiinnostaa minua], joka tajusi nopeasti, mihin pelkkä matemaattis-fysikaalinen maailmankuva ehdottoman johdonmukaisesti loppuun asti vietynä johtaa [= ihmisen ontologisen arvon tuhoutumiseen ilman Jumalaa (nihilismi); tai antimodernin/modernin epikurolaisen tiedenaturalismin hypettämään a-subjektivistiseen new age-mystiikkaan eli selkokielellä: typerään viihdekulutusnautintoon, jonka tarkoitus on huumata raskas mieli/ego ja päästä ‘ecstasyyn’].
.
5.
En ole koskaan flirttaillut scifin kanssa. En siis lue science-fictionia. Maailman kirjallisuuden historia on täynnä parempaakin luettavaa, vaikka löytyyhän scifistä klassikoitakin [ja missä loppujen lopuksi menee raja scifin ja esim. utopiakirjallisuuden välillä?]. Ota Kullervo oppia vaikka Kemppisestä, joka tosin hiukan huvittavallakin tavalla yrittää olla kaikkien ‘ikinä mahdollisten’ asioiden asiantuntija. Joka tapauksessa Kemppinen ymmärtää hyvän kirjallisuuden päälle,vaikka omaelämäkerrallis-itsekuvauksellisessa ‘montaignemäisyydessään’ onnistuukin usein pirstaloimaan ja banalisoimaan arvionsa miltei kokkiohjelmien tasolle [‘mmmmm! miten mainio tämä äitini reseptillä tehty ‘madeleine-kastikeleivos’ olikaan!’]. Eräs hänen pitkä Hesari-esseensä [muistaakseni 80-luvulta] opetti minua kuitenkin selventämään/artikuloimaan [oivaltamaan] paremmin omaa intuitiotani Tsehovin aivan erityisestä psykologis-esteettisestä atmosfääristä [tunnelma, moodi] lähtemättömällä tavalla. Kemppinen on Blogistanin kingi ja montaignelainen kukkahattusetä yhtä aikaa.
*
Posted by at 11 comments:
Labels: ,

October 29, 2013

Kommentti historiavisioista, anarkismista, teknologiasta, onnellisuudesta, optimismista, epäilystä ja pessimismistä

Fritz Langin Metropolis
.
1 
Kullervo kirjoitti edellisen päreeni ‘Aikamme donatolaiset ja heidän vastustajansa’ kommentissaan: Jossakin keskustelussa IM leimasi minut kehitysuskovaiseksi, mutta minä väitän olevani kehitysempiristi.
*
Tulevaisuus-optimistisen kehitysempirismin utooppisessa mallissa [by RR] on kyse valistuksen perinteen ‘teknologisen’ järki- vapaus- ja tiedehybriksen + hegeliläistyyppisen historianäkemyksen [josta Marx unelmoi valtiottoman anarko-kommunismi-utopian] yhdistymisestä Francis Fukuyaman ‘demokraattisessa markkinaliberalismissa’ [joka niin ikään on osoittautunut jos ei utooppiseksi niin ainakin ylioptimistiseksi ja epärealistiseksi visioksi].
.
Hegelin historiavisio on teleologinen [aristoteelinen entelekheia + ‘panenteismi’/prosessiteologia] eli ‘päämäärädeterministinen’ [erotuksena ei-intentionaaliseen kausaaliseen determinismiin], mikä tarkoittaa, että sen historiallinen liike/muutos päätyy ihmisen [tietoisuuden,’hengen’] alunperin kausaalisen pakon alaisesta ‘langenneen’ vieraantumisen [‘synnin’] syklisestä tilasta [‘lihan kontingenssista’] hänen vapautumiseensa kaikesta tyranniasta maallisessa yhteiskunnassa/valtiossa [Jumala tulee lopullisesti ihmiseksi Jeesuksessa; Hegel on ‘maallis-metafyysinen’ gnostikko].
.
Hegelille ihmisen autonomia [positiivinen vapaus] toteutui siis nimenomaan ja vain vahvassa valtiossa, mistä libertaari-anarkistit ovat tietysti täysin eri mieltä, mutta heitä pitää vastustaa, sillä anarkistit eivät näköjään kykene ymmärtämään, mitä saisivat aikaan hourupäisellä negatiivisen vapauden hypetyksellään, joka hajottaa yhteiskunnat instituutioineen takaisin primitiivisen barbarian tilaan, jossa vallitsee a] jatkuva kaikkien sisäryhmien välinen sota toisiaan vastaan [eikä mikään rousseaulais-kristillinen alkuparatiisi], ja jonka b] markkinatalouden voimat ahmaisevat myllyynsä entistä tehokkaammin kykenemättömänä ideologisesti organisoituun poliittiseen vastarintaan.
.
Myös Jeesus oli eräänlainen ‘eskatologinen’ anarkisti juutalaisessa yhteiskunnassa ja on oireellista [ja mielestäni anarkismin kannalta erittäin johdonmukaista], että hän odotti nimenomaan pikaista maailmanloppua eikä suinkaan mitään ihmisten suurta vapautumista juutalaisessa eli maallisessa valtiossa. Anarko-liberaalit, anarko-kristityt ja anarko-kommunistit eivät elä tässä maailmassa vaan jossain tulevassa tai menneessä utopiassa/pelastuksessa, joka saavutetaan aina ‘vallankumouksellisen’ marttyyriuden hengessä.
.
2
Ensinnäkin on kysyttävä: eikö noin 2000 vuotta, joka Rooman valtakunnan uhosta ja tuhosta kulunut, ole kuitenkin jopa kehitysempiristille hieman liian lyhyt aikaperspektiivi ihmisen historian ‘laadullista’ kehitystä arvioitaessa? Toisekseen [ja tämä on olennaista] onnellisuus ei viime kädessä ole mitattavissa oleva ‘vakio’. Toki kohtuullinen elintaso, joka takaa sen, ettei tarvitse joka päivä pohtia pelkästään sitä, mistä saisi tänään jokapäiväisen leipänsä, antaa mukavamman elämisen tunteen, mutta onnellisuus ei tietenkään ole vain elintason jatkuvan kasvun asia vaan jotain ‘sisäistä’ ja ‘lopullista’ - jotain sellaista, mitä juuri anarkistit sanovat tavoittelevansa utopiassaan. Mikä merkitsee, että ‘todellinen’ onnellisuus on aina imaginaarista [fantasiaa], jota ei nimenomaan sen imaginaarisen haluluonteen vuoksi voi koskaan saavuttaa reaalisena/aktuaalisena.
.
Olet Kullervo taipuvainen mittailemaan kaikkia asioita, ilmiöitä ja tuntemuksia kvantitatiivisesti. Mittaapa siis sydämen tuskan ja autuuden kvantiteetti. Määrittele ihmiselle hänen onnensa ainutlaatuisuus ja sen ehdot, ohjaa häntä sitten tekemään kaikkensa tuon määritellyn onnen eteen ja mikäli hän yhä epäröi tai protestoi, totea ‘Tuntemattoman sotilaan’ Lahtisen tapaan, että ‘sulla ei voi olla enää nälkä, koska [‘kapitalistinen’] tiede on todistanut, että sä olet jo saanut tarpeeksi kaloreita’ [vapaasti siteerattu].
.
Olet siis tekemässä ihmisestä robotin, joka toimii piirulleen annetun ohjelman ja ohjelmoinnin puitteissa. Sellaisesta maailmakatsomuksesta sanoudun irti, koska se nyt vain yksinkertaisesti tuhoaa ihmisen ihmisyyden, mikä tarkoittaa nimenomaan hänen vapauttaan erehtyvänä eli/myös pahana [ja juuri epätäydellisyydessään luovana/‘semanttisena’] olentona. Lue Dostojevskin ‘Kellariloukon’ I jakso [myös toinen jakso on loistava]. Se kirja lienee ollut oman nuoruuteni tärkein lukukokemus ‘Rikoksen ja rangaistuksen’, Camus’n ‘Sivullisen’ ja Nietzschen esteettisesti häikäisevän [mutta filosofisesti ongelmallisen] retoriikan ohella.
.
Jos ajattelemme, että maailma kulkee vääjäämättä parempaan [tai ylipäätään tiettyyn] suuntaan ja että tämän suunnan voi osoittaa/mitata ottamalla huomioon ‘tarpeelliset’ muuttujat, ei jää muuta ongelmaa kuin nuo muuttujat: onko niitä ‘tarpeeksi’ monta, jotta tulokset olivat luotettavia ja vielä eräs ‘pikku’ juttu: mittaavatko ne tosiaan sitä, mitä niiden pitäisi mitata [tutkimuksen validius]. Jos uskot, että tällaisia tutkimuksia on mahdollista tehdä uskottavasti tieteellisen objektiivisuuden [eikä vain filosofisen ajatuskokeen] vaatimuksilla, olet minun katsannossani tiedeuskovainen ja siis vain askelen päässä New Age’-hömpästä.
.
Oletko lukenut Timo Airaksisen ‘Tekniikan suuret kertomukset’? Kirja on perustellusti nimetty raportiksi ja vaatisikin tiettyjen rönsyjen tiivistämistä/toimittamista, mutta aiheensa suomalaisena pioneerina sillä on ohittamaton paikkansa. Kirjassa esitellään viisi tapaa [tekno-optimismi, teknopessimismi, tekniikan determinismi, tekniikan imperatiivi ja tekniikan autonomia] suhtautua tekniikkaan ja teknologian kehityksen globaaleihin mahdollisuuksiin niin hyvässä, huonossa kuin ehkä pahassakin.
.
Itse edustan [ajatellen ihmisen onnellisuutta fenomenologis-eksistentiaalisesta lähtökohdasta käsin] teknopessimististä teknodeterminismiä. Kehittämämme teknologia ‘vie voiton’ meistä jossain vaiheessa. Teknoäly tulee kehittymään kapasiteetiltaan niin ylivoimaiseksi, että se muuttuu lopulta jopa laadullisesti autonomiseksi [saavuttamatta silti koskaan ihmisen tietoisuuden holistista tasoa], jolloin ihminen luovuttamalla ‘välineellisen toimivallan’ häntä ylivoimaisesti tehokkaammalle informaatiojärjestelmälle ajautuu lähes täysin riippuvaiseksi sen ‘ehdoista’ [näin on käynyt pienemmässä mittakaavassa jo nyt esim. sairaalateknologian suhteen eikä laajempaankaan megakatastrofiin tarvita kuin viikon kestävä totaali sähkökatkos tiheästi asutulla miljoonakaupunkialueella].
.
Tämä kuulostaa kovin pessimistiseltä scifi-humpalta, mutta miten muuten minäkään [lankeamatta silti pelastusmetafysiikkaan] voisin ilmaista ajatukseni/epäilykseni tulevasta? Kuka tahansa futurologisia ennustuksia esittävä kirjoittaa väistämättä omanlaistaan science fictionia.
.
En siis jaa tekno-optimistien uskoa teknologian mahdollistamaan globaalisti parempaan tulevaisuuteen. Syitä on monia, joskin perimmäinen syy lienee joka tapauksessa evoluutiobiologinen. Ihminen ei eroa niin ratkaisevasti muista eläinlajeista, etteikö se tulisi lisääntymään eli oman informaationsa siirtämiseen pyrkiessään [vai onko seksuaalinen halu pikemminkin deterministinen pakko kuin subjektiivinen valinta, jolloin emme tietoisesti/vapaasti ‘pyri’ lisääntymään vaan olemme pakotettuja/’huijattuja’ siihen (rakastumalla)?] ja määrällistä onnea [elintasonsa jatkuvaa kasvua] tavoitellessaan aiheuttamaan lopulta myös oman tuhonsa rajatussa tilassa/olosuhteessa [maapallo]. Lajeja on tuhoutunut ennenkin ja tulee tuhoutumaan myös tulevaisuudessa. Miksi ihminen [joka on tuhonnut enemmän eläinlajeja kuin mikään muu ‘luonnonmullistus’] olisi itse poikkeus säännöstä [1]?
.
3
Vain tiede- ja anarko-utopistit [libertaristiset tai kommunistiset] pitävät ihmistä niin ainutlaatuisena, että hän muka pystyy luomaan paratiisin maan päälle, vaikka hintana laiskan ja mukavuudenhaluisen elitisti-epikurolaisen kalliista ja turhista pikku nautinnoista saattaa hyvinkin olla eko- ja biosfäärin nopeutettu tuhoutuminen. Nuo Nietzschen kuvailemat ‘viimeiset ihmiset’ ovatkin onnellisia idiootteja [2], sillä vain jonkin asteen narsistiset typerykset voivat olla täysin avoimesti elämää rakastavia onnellisia ihmisiä [kuten esim. pätevä biologian popularisoija Richard Dawkins].
* 
Kas tässä meillä väestöteknologisesti tosi optimistinen tulevaisuusvisio: epikurolaisten anarko-idioottien suoran demokratian yhteiskunta, jossa päätökset tehdään onnellisimman=vahvimman ‘nautintaoikeudella’. Kuulostaako johdonmukaiselta ja oikeudenmukaiselta?
*
En tietenkään ole vaatimassa, ettei ihminen saisi olla onnellisuusoptimisti [senkin vuoksi, ettei keneltäkään voi/saa riistää hänen ‘omaa luontoaan’], mutta ollakseen uskottava, optimistin pitää ensin vakuuttaa pessimisti ja skeptikko siitä, ettei ole samalla pelkkä hyväuskoinen hölmö. Skeptikkoa ja pessimistiä [kuten minä] ei kuitenkaan/tietenkään vakuuta välttämättä yhtään mikään, joten communication failed – taas kerran. Yritetään vain jotenkin sietää toisiamme, joskin suvaitsevaisuus on tässä blogissa ‘kiellettyä’.
.
[1] Rajattuun elintilaan sisältyvän yhteiskunnallis-ekologisen problematiikan tiimoilta kannattaa lukea etenkin Garret Hardinin ‘Yhteismaan ongelma’.
.
[2] Viimeisetkin ihmiset jakautuvat kahteen eri kategoriaan, joista globaali-liberaalit ‘mukavuus-narsistit’ [oman onnellisuutensa varmistamiseksi] ‘sosiaalistavat/integroivat’ kaikki mukavuuttaan uhkaavat ‘ikävät kansalaiset’ demokraattisella enemmistö-byrokratialla. ‘Orjuuttamisen’ syyksi heille riittää jopa kansalaisen ‘suvaitsemattomuus’. ‘Lokaalit ‘yhteisö-narsistit’ sen sijaan ajavat toisinajattelijat maanpakoon Impivaarastaan eivätkä edes yritä ‘käännyttää’ heitä omaan onnellisuususkoonsa kuten globalisti-liberaalit.
*
Posted by at 3 comments:
Labels: , , , , ,

October 27, 2013

Aikamme donatolaiset ja heidän vastustajansa

Läntisen kristillisen kirkon merkittävin [niin ‘hyvässä kuin pahassa’] kirkkoisä, Pyhä Augustinus, väittelemässä donatolaisten kanssa.
.
I
Kun 300-luvun alkupuolella donatolaista liikettä voi luonnehtia marttyyrien kirkoksi, joka sai elinvoimansa kristityksi tunnustautumisen hengenvaarasta, se myöhemmässä vaiheessaan ja välittömän hengenvaaran väistyttyä alkoi korostaa pysyvää 'vainoa sanan tähden’. Kristillinen yhteisö paikallistettiin ja identifioitiin Israelin kansaksi, jonka tuli aina elää ympäröivien kansojen epäjumalanpalveluksen keskellä. Kun katolisen sisarkirkon painostus alkoi tuntua yhä voimakkaampana, donatolaiset rinnastivat usein tilanteensa makkabilaisaikojen vainottuhin juutalaisiin. Samalla tavoin kuin hurskaita makkabilaismarttyyreja olivat vainonneet heidän juutalaiset heimoveljensä, ilmiantoi ja ahdisteli ‘väärä luopiokirkko’ nyt heitä valtiovallan siunauksella. Donatolaisten ajatus synnistä korosti luopumuksen vaaraa. Lisäksi syntiä pidettiin konkreettisesti tarttuvana saastutuksena, minkä vuoksi sakraalitilanteissa syntyvä yhteys oli erityisen kartettava. Ehtoolliselle ei voinut osallistua, jos sille osallistui myös väärän kirkon epäpuhtaita jäseniä. Donatolaiset lainailivat usein väkeviä kuvia Vanhan testamentin maailmasta. Niinpä väärän kirkon epäjumalanpalvelus oli kultillista haureutta ja jumalanpilkkaa, johon osallistuminen olisi pahempaa kuin maallisen tavaran, viran tai edes oman hengen menetys.
*
Sitaatti Timo Nisula: Augustinus, s. 157-158

II
1
Ovatko kaikkein nationalistisimmat perussuomalaiset ja höyrypäisimmät nuorkokoomuslaiset aikamme Suomen poliittisia ‘donatolaisia’? Mutta eikö myös 1900-luvun työväenliike ilmentänyt alunperin ja ainakin äärilaidallaan aivan samaa dogmaattisen oikeaoppisuuden ja ‘vääräuskoisten’ poissulkemisen paatosta kuin, mitä edellä mainituista vähintäänkin piilorasismiin kallellaan olevista suuntauksista löytyy nyt ja löytyi jo 1920- ja 30-luvuilla? Entä onko Suomen ‘hallitseva’ [mutta valtaansa menettävä] valtiokirkko tai Suomen poliittinen [‘oikeistodemokraattinen’] konsensus ja korrektius sitten vapaa hegemonisista pyrkimyksistä? Eikö asia ole pikemminkin päinvastoin, joskin ideologisesti mystifioivalla tavalla, jolloin [muka] ’suvaitsevan enemmistön’ on lähes itsepetoksellisen helppoa mustamaalata vastustajia oivaltamatta käyttäytyvänsä psykologisesti samanlaisen motivaation pohjalta kuin tiukkapipoisimmat ‘donatolaiset/vääräuskoiset’. Kyseenalaisen laaja arvokonsensus heijasteleekin usein paitsi kyvyttömyyttä kritiikkiin myös kritiikin tukahtumista muodollis-julkisesti [vaan ei sisällöllis-henkilökohtaisesti] yksimielisessä tilanteessa sekä tästä seuraten porvarillisen duunari-keskiluokan ‘sisäistettyä herruutta’, joka ei kykene herruutensa legitimiteettiä kyseenalaistamaan tai edes tiedostamaan. 
.
2
Katolisen kirkon ja donatolaisliikke[id]en välinen kiista jää tietysti myös näistä lähtökohdista tarkastellen ratkaisemattomaksi, sillä onhan mikä tahansa avoin liberalistinenkin kritiikki väistämättä jotenkin poissulkevaa eikä suinkaan suvaitsevaa ‘kaikki käy-hörhöilyä’, kun taas ajopuumainen kritiikittömyys ajautuu yleensä hegemonisen [uskonnollis-ideologisen tai byrokraattis-anonyymin] vallan alla kyyristeleväksi konformismiksi [ja tämä pätee myös donatolaisuuden sisäisen itsekritiikin mahdollisuuteen~mahdottomuuteen] ilmentäen sekä tasapäistä keskinkertaisuutta että hegemonian taakse piiloutuvaa pelkuruutta, jota antiikin [puhdasoppisen elitistisestä, uhmakkaasta ja ajoittain väkivaltaisesta] donatolaisliikkeestä kuitenkin löytyi selvästi vähemmän kuin katolisesta hegemoniasta/’konsensuksesta’, joka ehkä liian helposti pystyi vetoamaan ja turvautumaan keisariin [mitä mahdollisuutta Augustinus lähes reaalipoliittisella kyynisyydellä käytti hyväkseen, olkoonkin, että hän sittemmin (politiikan petollisuuden karvaasti kokeneena) tekee selvän eron Jumalan valtion ja maallisen vallan välille].
.
3
Mitä omaan kantaani suhteessa donatolaisiin tulee, olen edellisestä arviosta huolimatta Augustinuksen katolisilla linjoilla sekä kirkkopoliittisesti [niin 'hyvässä kuin pahassa'] että pelkästään hänen ns. varhaisen ja keskikautensa monergistis-soteriologisten linjausten vuoksi. Sen sijaan myöhäisen Augustinuksen predestinaatio-opin ja eräät seksuaalikielteisimmät heitot voi siirtää loogisesti ja psykologisesti absurdeina mappi Ö:n kaikessa hiljaisuudessa joskaan ei ilman pohdintaa, sillä Aku on negatiivisimmillaankin erinomaisen heuristinen case psykologisesti. Sitä paitsi häneltä löytyy hetkittäisestä seksin demonisoimisesta huolimatta pääosin varsin järkeviä käsityksiä avioliitosta sekä ylipäätään miehen ja naisen välisestä suhteesta.
*
Posted by at 5 comments:
Labels: , , , , ,

October 23, 2013

Frontex tappaa

Posted by at No comments:
Labels: , ,

October 18, 2013

Muistikuvien tarkentaminen ja sattuman ‘musta aukko’.

Kemppinen kirjoitti päreessään ‘Puhelin ja polkupyörä: ‘Jos olisin huolellinen kirjoittaja, pyrkisin selvittämään muistikuvani.’
. 
Ikään kuin se mitään lopullista selvyyttä asioihin toisi. Genealoginen tutkimus ja tiedon arkeologia ylipäätään ovat ‘regressiivisiä’ projekteja, jotka päätyvät kontingenssin kaaokseen ja tyhjyyteen, mikä vaatii, tullakseen edes jotenkin ihmisjärjelle hahmotetuksi ja siten ymmärretyksi, tarkennettuja empiirisiä yleistyksiä, joiden vaihtoehdot voidaan esittää ‘karkeamman resoluution’ historiatutkimuksella tai ollaksemme metodologisesti rehellisiä ja johdonmukaisia: jo pelkästään lukemattomia syy-seuraussuhteita mekaanisen tarkasti kuvailemaan pyrkivä positivistinen historiantutkimus [puhumattakaan aate- ja oppihistoriallisesta eli ymmärtävästä historiantulkinnasta] edellyttää nimenomaan ‘karkeampaa kontekstuaalista resoluutiota’. Muistikuvien itsetarkoituksellinen tarkentaminen ad inf. sen sijaan johtaa ymmärryksen mahdollisuuden kumoutumiseen sattumien ja singulaarisuuksien ‘mustassa aukossa’.
.
‘Karkeampaa tulkinnallista resoluutiota’ voi pitää tässä analogisena kvanttifysiikan ‘karkeistuksen’ kanssa, Kuhnin ‘tieteellisistä paradigmoista’ ja Foucault’n ‘episteemeistä eli historiallisista aprioreista’ puhumattakaan [episteemi tosin oli Foucault’n itsensäkin mielestä liian‘strukturalistinen käsite, jonka hän korvasi ‘dispositiivilla’ eli edelleenkin metodologisesti perin ongelmallisella käsitteellä].
.
Ylipäätään voidaan sanoa, että empiiriset yleistykset karkeistuksina, paradigmoina ja episteemeinä ovat sekä luonnon- että ihmistieteitten ‘maltillisia myönnytyksiä’ Kantin [liian ‘dogmaattisesti’] universaaleina, formaaleina ja ei-historiallisina pitämille ‘transsendentaalisille ymmärryksen muodoille’. Mutta myös Heisenbergin kokeellisesti todistetun epätarkkuusperiaatteen perspektiivi-sidonnaisuus [havaitsija vaikuttaa havainnon tarkkuuteen ja siihen, mitä voidaan havaita] merkitsee metodologista myönnytystä kantilaistyyppisen tietoisuuden/ajattelun mahdollisuusehtojen filosofialle. 
*
http://kemppinen.blogspot.fi/2013/10/puhelin-ja-polkupyora.html
Posted by at 17 comments:
Labels: , ,

October 17, 2013

Ego-syntooninen vaakamies [s. 3.10] neuvoo naisia – ja vähän miehiäkin.

MINÄ/EGO

Mitä vaakamies haluaa naiselta?

Vaa’an saa kiinnostumaan pelkän katseen tai hymyn voimalla. Naisen luonne hurmaa vaakamiehen, mutta hänen unelmanaistaan verhoaa aina pieni salaperäisyys. Vaakamies ei halua kuulla kumppaninsa tarkkaa elämänhistoriaa tai ymmärtää kaikkia naisen oikkuja.
Uusi ihminen herättää hänen uteliaisuutensa. Naisen kannattaa olla varovainen Vaa’an kanssa. Vaakamies ei anna rukkasia ensikättelyssä, mutta toisaalta hän myös haluaa maistaa palan kakkua ennen kuin osaa päättää, maistuuko se hänelle. Vaikka vaakamies on rento ja lähtee herkästi kevyisiin suhteisiin, hän on varuillaan rakkauden suhteen. Hän ei sekoita romanssia tosirakkauteen, eikä näin saisi tehdä hänen kumppaninsakaan, tai edessä on väistämättä pettymys.
Vaakamies haluaa, että häneen tehdään vaikutus ja nimenomaan ensivaikutelman pitää lyödä häneltä jalat alta. Nainen, joka jättää positiivisen ja jännittävän kuvan itsestään, pyörii Vaa’an mielessä vielä seuraavana päivänä. Hän haluaa tehdä uuden seuralaisensa kanssa sellaista, mitä ei ole ennen kokenut. Hän ei halua edes tehdä treffejä samaan kahvilaan, jossa on käynyt jonkun muun naisen kanssa aiemmin. Hän haluaa naisen, jollaista ei ole koskaan ennen kohdannut, vaikka se olisikin vain naisen luomaa mielikuvaa.
Vaakamies haluaa viehättävän kumppanin. Erityisesti hoikka, treenattu vartalo on Vaa’an mieleen. Vaaka kerää kauneutta ympärilleen. Hän odottaa, ettei nainen päästä itseään rupsahtamaan heti, kun on pariuduttu. Vaaka ei ole niin pinnallinen kuin miltä näyttää. Hän voi luulla, että välinpitämättömyys ulkonäön suhteen merkitsee myös, ettei vaakamies kiinnosta naista enää. Vaakamiehen nainen saa huoletta käyttää rahaa ulkonäköönsä. Hän haluaa nähdä, miten uusi mekko laskeutuu naisen päällä ja kuskaa tämän mielellään näytille kaupungin parhaaseen ravintolaan.

Toimi näin

Älä ole liian päällekäyvä. Hymyt, keskustelu ja katsekontakti riittävät. Lähesty Vaakaa esimerkiksi juhlissa, joissa hän on sosiaalisena tyyppinä kuin kotonaan ja avoin uusille kohtaamisille. Klassinen flirttailu tehoaa häneen. Räpsyttele ripsiäsi ja kosketa häntä muka vahingossa, mutta vakuuta samalla keskustelussa hänet älykkyydestäsi. Keskustelu kannattaa lopettaa ennen kuin se alkaa hiipua. Flirttaile hetki intensiivisesti, ja vetäydy sitten kohteliaasti huoneen toiselle puolelle. Hän jää varmasti seuraamaan sinua katseellaan loppuillaksi.
Näytä, että sinulla leikkaa. Vaakamies ei pelästy fiksua naista. Tälle miehelle äly on seksikästä. Vaakamies on hyvin rationaalinen, ja hän pitää tunteet erossa asiakeskustelusta. Jos perustelet mielipiteesi usein tunteilla, et tule vaakamiehen kanssa juttuun.
Säikytät romanttisen Vaa’an pois, jos nyrpistät nenääsi, kun hän avaa sinulle oven tai tekee muun huomaavaisen eleen.

Vaakamiehelle sopivia tähtimerkkejä

Vaakamiehen ihannekumppani on joku kolmesta ilmamerkistä: Vaaka, Kaksoset tai Vesimies. Kaikki nämä tähtimerkit ovat huvittelunhaluisia, rakastavat matkustamista, taidetta ja musiikkia sekä uppoutuvat keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta.
Vaakanainen ymmärtää vaakamiestä, joten heidän suhteensa toimii. Kaksosnainen puolestaan jakaa samat kiinnostuksenkohteet vaakamiehen kanssa. Seksi heidän välillään on intohimoista.

Tällainen nainen on vaakamiehen mieleen:

  • terävä-älyinen
  • heittäytyvä
  • asioihin perehtyvä
  • kannustava
  • kaunis
  • kärsivällinen
*
Posted by at 2 comments:
Labels:

October 16, 2013

Traditionaalisen epäilijän puhetta

Kuvassa The City of God.
.
Vastauskommentti Valkealle hänen päreensä ‘Traditionaalinen konservatismi’ kommenttiin.
.
1
Valkea kirjoitti: 'Vain kriteerit täyttävät valitut pelastuvat, ja hekin Jumalan armosta.'
.
Yhteiskunnallinen hallintobyrokratia lainsäädäntöineen ja kulttuurinen eetos mm. uskonnollisine perinteineen asettaa kriteerejä ihmisten käytökselle ja motivaatiolle, ei Jumala, sillä kaikki meidän puheemme Jumalasta on ihmisen puhetta [ellemme sitten tosiaankin uskomalla usko ilmoituksen dogmaattiseen jumalalliseen totuuteen - - ja onnistu tietäen tai tiedostamattamme piilottamaan/projisoimaan omia ennakkoluulojamme Raamatun tekstintulkintaan].
*
Muistutan, Valkea, että minulla on jonkinlainen taju teologiasta ja filosofiasta, joita kumpaakin [etenkin filosofiaa] olen historian, psykologian ja kasvatustieteen lisäksi opiskellut, mutta koska tulkitset kommentointini täydelliseksi väärinymmärrykseksi tai pelkäksi piruiluksi, sitä ei liene syytä jatkaa[?]
.
Näyttää kuitenkin siltä, että se olet sinä, joka tässä konservatiivina päädyt eristämään itseäsi muusta yhteiskunnasta oman piiriisi ‘yksinäisyyteen’ - en minä. - - No – eristäytyminen omaan piiriin ei ole välttämättä ollenkaan huono tai omituinen juttu, vaikka se aivan liian usein muuttuu ylimieliseksi elitismiksi par excellence. Ihmettelen vain, miten te ‘oman piirinne ihmiset’ pystytte elämään tässä helvetillisessä maailmassa ikään kuin kahta [ellei peräti kolmea] elämää: tämänpuoleisen maailmallisuuden ja tulevan tuonpuoleisen pelastuksen elämää. Totean tämän vilpittömästi ihmetellen, joskus jopa ihaillen, mutta en koskaan ilman mm. stoalaisuudesta ja ideologiakriittisestä humanismista kumpuavaa arvostelua.
.
2
Itse en odota mitään tuonpuoleiselta, vaikka olen parin viime kuukauden aikana ‘vieraillut’ kuoleman rajan läheisyydessä useastikin. Ihmisenä olemisen kohtalo on varsin vaatimaton ja siihen aion tyytyä – on pakko, koska älyllinen omatuntoni ei muuta salli. Mikä ei tarkoita, ettenkö, toisin kuin useimmat ateistipuupäät, arvostaisi kirkkoa transsendenssin ‘edustajana’ ja ehkä jopa ‘välittäjänä’. Nämä instituutiot tosin edustavat minulle pikemminkin suurta metafyysis-dramaturgista näyttämöä [Divina Comedia] kuin sieluun asti vetoavaa uskonnollis-kutsumuksellisista instituutiota – kuulostipa tämä sitten loukkaavalta tai ei. Mutta onhan siellä evankeliumeissa tietääkseni annettu hyväksytty paikka myös epäilijälle – olkoonkin, että minun epäilyni ei välttämättä koskaan muutu uskoksi - enhän edes ymmärrä mitä on uskonnollinen usko tai mitä on Jumala, enkä valitettavasti pysty noin vain uskomaan ‘quia absurdum est’.
.
3
Mitä mainitsemiesi uskonnollisten pienyhteisöjen lisääntymiseen ja elämään tulee, niin siitä vaan lisääntyköön. Ne muodostavat tällä hetkellä äärimmäisen vähemmistön maailman väestöstä, joten onhan niillä vielä runsaasti ‘tilaa’ täällä. Länsimaisten valtioiden politiikasta olen myös aika lailla samaa mieltä kanssasi, mutta en luettuani Raamattua vaan Michel Foucault’n käsityksiä biopolitiikasta/biovallasta. Foucault’n vaihtoehto biovallalle: itsekäytännöt [identiteettitekniikat], ei kuitenkaan vakuuta minua, koska ne ovat pohjimmiltaan egoistis-individualistisia projekteja, jotka aivan liian helposti muuttuvat muotipelleilyksi, jota kapitalistinen halumanipulaatio [nautinnon/kulutuksen imperatiivi] hyödyntää avoimesti.
.
Juuri valtioiden toimintaan vähitellen pesiytyvä/pesiytynyt kontrolloimaton finanssikapitalismi ja sen tekopyhä lobbaaja: konsulttidemokratia on sekä kansavallan kannalta että kulttuurisesti suurin uhkamme ja ongelmamme. Suurin osa vasemmistosta näyttäisi todellakin olevan voimaton ellei peräti myöntyväinen[!?] yhteiskuntien globaalin finansialisaation suhteen ja tässä kohdassa olen ymmärtääkseni samoilla linjoilla kuin konservatiivit. Taloudellinen valta on hajautettava tavalla tai toisella. Mikä konservatiivien mielestä tietenkin vaatii kaikenlaisen universalismin ja globalismin ‘keskeyttämistä’.
.
Mutta ovatko uskonnolliset pienyhteisöt, niiden lukumäärän lisääntyminen ja jäsenmäärien kasvu ainoa tehokas ja vakuuttava [ja ainoa arvoiltaan ‘oikea/todellinen’] ratkaisu monopolikapitalistisen biovallan vastustamiseksi ja ehkä jopa pysäyttämiseksi? Avoimeen poliittiseen toimintaan osallistuminen vaatii kuitenkin kompromisseja, joihin esim. USA:n konservatiivien fundamentalistisin siipi eli Tea Party-liike ei näytä kykenevän. Seuraukset saattavat olla odottamattomia - - .
*
Posted by at 17 comments:
Labels: ,

October 14, 2013

Kertaavaa kommentointia

Kertaavaa poleemista kommentointia [joku sanoisi ‘toistoa’] tutusta teemasta Ironmistressin päreen ‘Uskonvapautta kai se tämäkin’ kommenttiketjuun. Sisältää käänteistä fundamentalismia, nihilistis-metafyysistä reduktionismia, valheellista vapaamielisyyttä ja uusimman teknologian tehostamaa sankarillista narratiivisuutta eli miten valistuksen projekti romahti takaisin myyttiin.  
.
1
Nimimerkki T[omi] on käänteinen fundamentalisti kuten Jussi. K. Niemelä, eikä se, joka jämähtää pelkästään ilmiön olemassaolon tieteellisen todistamisen [regressiivinen verifikationismi/falsifikationismi, jota kontrollikokeiden loputon sarja ilmentää] tai totuuden episteemisen varmuuden oikeuttamiseen [verismi, sosiaalinen tietoteoria, Alvin Goldman] oikeastaan koskaan kykene puhumaan mistään muusta, koska hän ei voi olla täysin varma minkään totuuden perustasta ellei sitten tee empiristisiä yleistyksiä [jotka ovat pragmaattis-utilitaristisia ‘ennakkoluuloja’] tai postuloi totuudelle sosiaalisesta kontekstista johdettuja hyvekriteerejä [vrt. tiedepoliittinen ‘konsensus/korrektiivisuus’].
. 
Jos T on niin sanotun sivistysvasemmiston esimerkillinen edustaja, niin enpä juuri halua olla tekemisissä sellaisen porukan kanssa, joskin yhtä vähän haluan huumaantua sekoliberaalisten punaviherhörhöjen urbaani-narsistisista ‘orgioista’.
.
T ei näyttäisi keskustelumetodinaan osaavan muuta kuin inttäen palauttaa joka ikisen ongelman reduktionistisesti nano- tai makrotasolle [josta hän jollain käsittämättömällä logiikalla johtaa kommunismin historiallis-deterministisen totuuden]. Vain kaikkein rajoittuneemmat dogmaatikot ajattelevat noin kapea-alaisesti.
.
Edes Ironmistress, joka myös tulkitsee asiat ja ilmiöt reduktionistisessa hengessä, ei ole sentään ihan täysin jämähtänyt kulttuurien tulkinnoissaan kaikkein absurdeimpaan fysikalismiin ja/tai antropologiaan [dogmaattinen ja fundamentalistinen IM toki on, aivan kuten T].
. 
Paljon ei Ironmistressinkään täydestä absurdiudesta silti puutu, sillä ajautuuhan hän ihmis- ja jumalakuvassaan täysin johdonmukaisesti kaameaan visioon, joka seuraa nimenomaan reduktionismiin implikoituvasta arvonihilismistä [tyhjä, kuolemaa kohti etenevä ‘arvoton’ ja väkivaltainen olemassaolo kuvottaa Ironmistressiä samaan tapaan kuin mätänevä komposti eksistentialisti Sartrea Inhossa], jota voi sietää ainoastaan käänteisellä fundamentalismilla: joko ateistis-fysikalistisella fantasia-scifillä [‘jippii me lennämme kohti mustaa aukkoa’/esim. Esko Valtaoja] tai uskonnollis-transsendentaalisella ‘huumauksella’ [‘sua kohti Herr – anteeksi Nirvanani’ [esim. IM].
.
Kätevin ja pätevin vaihtoehto ratkaista nihilismin ongelma lopullisesti olisi tietenkin itsemurha [‘nappi ohtaan ja vintti pimmeeks’ [savolaane ihtesä tappaja].
. 
T:n ihmiskuva vaikuttaa selvästi valoisammalta kuin Ironmistressin - edelleenkin jostain käsittämättömästä syystä, jota olen taipuvainen pitämään kaikkien anarko-marxistien suurimpana itsepetoksena/petoksena. Anarko-optimistinen ihmiskuva [tämän olemme oppineet historiasta] kätkee sisäänsä tekopyhän dogmatismin ja fundamentalismin, jolla murskataan etenkin niiden itsetunto, jotka haluavat kuulua vasemmistoon mutta eivät tunnustaa ‘vapaamielisten oikeamielisten’ [oxymoron] pseudo-pluralistista agendaa ja heidän aivan ilmeistä pyrkimystään päästä palvontamenojen kohteeksi. On nimittäin aivan sama, julistaako fundamentalistisesti vapaamielisyyttä vai rasismia, jos perimmäisenä pyrkimyksenä taata oma hegemonia ja saattaa toisin ajattelijat poliisin kontrollin alaisiksi [tämänkään vuoksi en erehdy pitämään itseäni ideologisen suvaitsevaiston jäsenenä vaan kantilaisena velvollisuusliberaalina, jolle velvollisuus (ihmisarvon ja ihmisoikeuksien suhteen) ei kuitenkaan ole mikään abstrakti universaali ‘korkein hyve’ eikä poliittisesti legitimoituva agenda vaan jokaisen yksilön henkilökohtainen/sisäinen ‘uskon vakaumus’].
. 
2
Jos Hume edusti käsite-empirististä skeptisismiä ja moraalitunnerelativismia ja Kant skeptisismin muka ylittäen samanaikaisesti sekä kvasinaturalistista epistemologiaa että kvasiteologisista moraalifilosofiaa, niin Hegel sen sijaan ylitti näissä lähtökohdissa väistämättömästi muhivan solipsistisen nihilismin historiallis-poliittis-evolutiivisella ja siveellis-eettisellä prosessiajattelulla [Aristoteleen entelekhian hengessä], jonka taas Nietzsche Hegeliä enemmän tai vähemmän tietoisesti ‘väärin lukien’ vei absurdiin äärimmäisyyteen kytkemällä Hegelin hengen emansipaatioon tähtäävän yhteiskuntahistoriallisen prosessiteologian [hengen ‘determinismin’] Humen pragmaattisen skeptisismin ja Kantin perimmältään epähistoriallisen transsendentaali-reduktionismin lähtökohdissa piilevään individualismiin [Humen asiantuntijavalta, Kantin nerohypetys].
. 
Lopputuloksena oli valistuksen ja myytin yhteen kietoutumisen seurauksena solipsistinen fantasiavisio yli-ihmisjumalasta, joka on ‘vapautunut’ rajoituksien ja päämäärien orjuudesta analogisesti samassa mielessä [mutta täysin Hegelin nationalististen valtio-intentioiden vastaisesti] kuin ihminen hegeliläisessä historian lopussa vapautuu toteuttamaan aitoa [positiivista] vapauttaan eli autonomista olemustaan ‘optimaalisessa’ yhteiskunnassa/valtiossa.
. 
Nietzschen yli-ihminen ei ole yhteiskunnallis-historiallisen evoluution tai kulttuurisen tradition ikään kuin ennalta määrätty seuraus vaan valistusajattelun ‘lumouksesta vapautuneen’ [Weberin Entzauberung] individualistisen järkeisuskon mytologisoitu ‘kontrafinaalinen’ lopputulema. Siis ei mikään einsteinmainen huipputiedemies tai humanismin ‘albert schweitzer’, kuten saattaisimme odottaa, vaan fantasiatasolla homeeristen myyttien moderniin aikaan siirretty immoraalinen mutta silti hyveellinen[?] sankari [‘Caesar, jolla on Kristuksen sydän’/Nietzsche].
. 
Ja näitä sankareitahan postmodernina kitsch-net-aikana kyllä riittää pilvin pimein jopa lisääntyvässä määrin [Nietzsche ennakoi tässäkin sitä, mitä tuleman piti sekä fasismin, kommunismin että liberalistisen viihdehömppäkulttuurin suhteen]: siitä uusimman teknologian kehitys perinteistä narratiivisuutta päivittävänä/tehostavana välineenä pitää osaltaan huolen. Olette kai huomanneet, miten luonto- ja historiadokumentit ovat muuttuneet entistä viihteellisemmiksi ja narratiivisesti ‘koukuttavammiksi’ mm. ällistyttävintä nano- ja videoteknologiaa hyödyntäen ja lopulta sen ehdoilla. Ihminen ei kuitenkaan muutu, ‘vain’ teknologia muuttuu.
*
Posted by at 14 comments:
Labels:

October 12, 2013

Sata kitarariffiä eli rock’n rollin lyhyt historia


100riffs.com Alex Chadwick plays 100 famous guitar riffs in one take giving you a chronological history of rock n' roll.





Montako riffiä näistä Alexin esittämistä sinä osaat soittaa? 
100 Riffs (A Brief History of Rock N' Roll)

* 

http://www.youtube.com/watch?v=xiC__IjCa2s

Posted by at 6 comments:
Labels: ,

Kansalaistottelemattomuus on välttämätön osa poliittista kansanvaltaa

Gandhi during the Salt March, March 1930.
. 
Kommentti Finnsanitylle hänen päreessään ‘Kuinka Hautalan erottaminen on tulkittava’.
.
1 
Vaikka tietyin myönnytyksin sanoudunkin, Finnsanity, irti poliittisesta anarkismistasi ja ‘psykopato-politiikastasi’ [joka toimii hyvin samantyyppisen poleemisen logiikan mukaan kuin Ironmistressin ja Valkean piilorasismi], niin kritiikistä huolimatta kohta 3 osuu listassasi tällä kertaa täysin kohdalleen [myös muut kohdat ovat tietyin varauksin osuvia].
. 
Kokoomus vetoaa aina ja kaikessa lain noudattamisen kirjaimellis-muodolliseen proseduuriin, koska se mitä suurimmalla todennäköisyydellä palvelee viime kädessä kapitalismin ja oikeistoeliitin etuja johtuen pääomalle annetuista perustuslaillisista ja poliittista privilegioista. Silti työväki ei ole saanut milloinkaan mitään oikeuksia tai etuja ilmaiseksi, ikään kuin jonkin ikiliikkujamaisen autonomis-byrokraattisen lainsäädännön ‘oikeudenmukaisesta armosta’, vaan ne oikeudet on alunperin taisteltu aina kansalaistottelemattomuuden enemmän tai vähemmän ‘laittomia’ keinoja käyttäen.
. 
Kokoomus [ja Kalle ‘höyrypää’ Isokallio] edustavat tässä asiassa niin taantumuksellista näkemystä kuin olla saattaa. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus saavutetaan Kokoomuksen mielestä silloin, kun pääoman intressit sekoittuvat juridisen käytännön perimmäiseen proseduuriin. Näin ollen työväki vain pettää itseään, mikäli se kuvittelee saavansa poliittisia oikeuksiaan läpiajettua uskomalla ne vain ja ainoastaan edustuksellisen demokratian ja parlamentaarisen lainsäädännön varaan.
.
Juridinen oikeus on oikeistolle pyhä lehmä, eräänlainen byrokraattis-legalistinen deus ex machina, joka objektiivisena totuutena ilmestyy lainsäätäjälle tämän pohtiessa ratkaisujaan esim. valtion omistusohjauskiistaan, jossa ministeriltä on nyt Hautalan tapauksen jälkeen viety lopullisesti poliittinen arvovalta pääoman suhteen. Demokratiaa? Sitäpä juuri. Pääomaparlamentarismia. Eläköön kansanvalta.
.
2
Juridiikasta on tullut valtaa pitävien tehokkain ase kaikkialla, myös oikeassa sodankäynnissä [esim. kiista kemiallisten aseitten käytöstä Syyriassa on jätetty juristien käsiin]. Sitoutumaton diskurssi-nominalisti, vähemmistö-aktivisti [esteettis-eettinen hedonisti] Michel Foucault oivalsi ja ennusti tämän kytköksen yhä lisääntyvän hegemonian jo lähes 50 vuotta sitten. Mahatma Gandhi [jo yli 80 vuotta sitten] sen sijaan ei tyytynyt vain kuvailemaan tuon kytköksen luonnetta vaan halusi myös murskata sen sikäli kuin edustuksellinen juridiikka estää kansanvallan toteutumisen. Slavoz Zizekille Gandhi onkin modernin maailmanhistorian ehkä suurin ‘terroristi’, koska hän voitti itsensä brittiläisen imperiumin kansalaistottelemattomuudella. Suunsoittaja-legalisti Kalle Isokalliolle Gandhi lienee kuitenkin lainrikkojista suurimpia. Samaan kansalaistottelemattomien ryhmään voidaan lukea tietenkin myös Jeesus ja Sokrates. Heidät tosin saatiin hengiltä lakiin vedoten.
*
Posted by at 2 comments:
Labels: , , ,

October 9, 2013

Luonnollinen laki ja ateismi

Kommentti Ironmistressin kommenttiin hänen päreessään ‘Armoton armomurha, osa III’.
.
‘[Anonyymi]: Ei ateismista tietenkään seuraa mikään luonnonvalinnan ja vahvimmanoikeuden ihannointi. - - [IM]:- Ateisti, joka ei niitä kondonoi, elää itsepetoksessa.’
*
On olemassa sellainen jo kauan ennen kristinuskoa tunnettu uskomus ja periaate, jonka mukaan rationaalinen päättely voi ymmärtää luonnollisen lain olemuksen, jota se myös pystyy itsenäisesti noudattamaan ilman suoraa sitoutumista uskontoon.
.
Miksi IM ei ainoastaan unohda tätä historiallista, eettistä ja juridista tosiasiaa vaan [annan itselleni luvan päätellä ja väittää näin] miltei hysteeris-paranoidisesti demonisoi luonnonoikeuden ajatuksen - ainakin silloin, kun luonnollisen lain lähtökohdaksi ei oleteta uskonnollista auktoriteettia - olettaen sen johtavan jopa kausaalisella välttämättömyydellä ateismiin - kaiken lisäksi ateismin aggressiivis-ideologisiin eli sosiaalidarwinistiseen, kommunistiseen ja arvoliberalistiseen versioon?
. 
Mielestäni tällainen tulkintapa, paitsi että se on tosiasioita poleemisen yksipuolisesti tulkitseva ellei vääristävä, kertoo jälleen vähintään yhtä paljon tulkitsijan omista kuin tulkittavienkin ongelmista. Mutta projektio [tässä projektiivinen identifikaatio] ei koskaan voi olla pätevä lähtökohta argumentille – päinvastoin. Psykologisesti se toki saattaa herättää etenkin niiden huomion, jotka ovat kiinnostuneita merkillisistä luonteista: tarkoitan lähinnä mediaa, kirjailijoita sekä tietenkin psykiatreja. Filosofit kuitenkin kavahtavat tällaista ihmistä ja pitävät häneen itselleen sopivaa etäisyyttä.
.....
Platon sanoi, että kyynikko Diogenes oli hulluksi tullut Sokrates. Onko Ironmistress sitten hulluksi tullut juutalais-buddhalainen gnostikko, mikä on jo itsessään kontradiktio, ilman hulluuttakin: vai löytääkö joku järkeä ja johdonmukaisuutta siitä, että buddhalainen voisi edustaa nationalistista arvokonservatismia? Hm. Jos tämä yhdistelmä kuitenkin on perusteltavissa, se ei minun mielestäni kerro ainakaan buddhalaisista kovin hyvää.
*
Posted by at 14 comments:
Labels: , , , ,

October 8, 2013

Eutanasia ja hyve-etiikka

Kommentti Ironmistressin päreeseen ‘Armoton armomurha, osa II’.
.
Arvopluralistinen liberalismi ajautuu kapitalismissa jatkuvan kasvun imperatiivin ja utilitaristisen etiikan myötä teknokraattiseen sosiaalidarwinismiin. Kärjistäen sanottuna ihmisen kärsimyksen vähentäminen aktiivisella eutanasialla muuttuu ilman vankkaa eutanasiakriittistä arvoperiaatetta vaivihkaa ja vähitellen markkinatalous-yhteiskunnallisen hyödyn tavoitteluksi, koska silloin säästetään julkisen sektorin menoja. Nimimerkki Miltton Friidman näyttää julkisesti ilmoittautuvan tämän mallin ‘Mengeleksi’ par excellence.
. 
Voidaan tietysti väittää, että universaalit ihmisoikeudet ja universaali käsitys ihmisarvosta demokraattisessa yhteiskunnassa/valtiossa ilman muuta estävät eutanasiaa muuttumasta kieroutuneeksi keinoksi pienentää kestävyysvajetta, mutta tätä optimismia voidaan perustellusti kritisoida. Universaalit oikeudet eivät ole sellaisenaan itsestään pysyviä eivätkä ne toteudu uskottavasti ilman tiettyjä hyveitä, jotka ilmentävät konkreettisesti hyvää elämää tietyn historiallisen perinteen puitteissa, jossa oikeudet sidotaan kiinteästi yhteiskunnallisiin arvoihin, mikä siis edellyttää tiettyjä hyvälle elämälle välttämättömiä [ei pelkästään asenteita vaan] luonteen ominaisuuksia eli hyveitä.
. 
Hyvän elämän käytäntöjä edistäviin hyveisiin sidottuna ihmisoikeudet eivät muutu pelkästään proseduraalisina kompromisseina päätetyiksi abstrakteiksi laeiksi, jotka joko muodollisuudessaan eli sisällöttömyydessään tai sisältöjensä käytännöllis-poliittisissa tulkinnoissa mahdollistavat sen, että ihmisoikeuksien suhteen on mahdollista tehdä byrokratian ‘hiljaisuudessa’ myönnytyksiä vapaan eli lähes kontrolloimattoman aktiivisen eutanasian suuntaan.
. 
Mutta mistä stoalainen universalisti saisi käytännöllis-konkreettista lihaa abstraktien velvollisuuskategorialuittensa päälle? Vai pitäisikö pikemminkin kysyä: miten [individualistisen] velvollisuuseetikon voisi kasvattaa toimivaan hyveellisen elämän käytäntöön eikä pelkästään muodollis-normatiivisen säännön byrokraattis-legalistiseksi noudattajaksi, joka on kuin positivistisoikeudellinen velvollisuusautomaatti, ja jolta näin ollen puuttuu itse/ymmärrys yhteisöllisistä perinteistä kumpuavan praktisen eetoksen legitimoimasta oikeudenmukaisuudesta.
. 
Entä mitä nämä hyvän elämän käytäntöjä ilmentävät ja toteuttavat hyveet sitten lopulta ovat ja minkälainen olisi yhteiskunnallisesti se hyvän elämän projekti [elämänmuoto, arvoyhteisö], joka pystyy estämään aktiivisen eutanasian ja jälkiehkäisyabortin kaltaisten moraalinrappeuttajien leviämisen maailmaan? Kas siinä kysymys, johon ei ainakaan tässä kommentissa anneta vastausta. Kysymys jääköön kipeänä leijumaan ilmaan. Mitä kipeämpänä, sitä parempi.
*
Posted by at 2 comments:
Labels: , , , , , , , ,

October 6, 2013

Velvollisuus-liberalistisia sivalluksia osa x

Kommentti Rikun kommenttiin päreessäni ‘Impivaara, here I come’.
.
Kummeli on sentään hauska, kun taas Jimmy H. on ällistyttävän mauton ja pahantahtoinen tosikko, joka käsittämätöntä kyllä luulee olevansa hauska.
.
Yksi aidon kulttuuri-ihmisen tuntomerkeistä on nimittäin ‘vilpitön’ itseironian taju ja kyky. Tämä taju/kyky puuttuu liian monilta julki-konservatiiveilta - ainakin niiltä, joiden kanssa olen täällä Blogistanissa väitellyt. Se on sääli, sillä konservatistisen ajattelun peruspointtia ei noin vain voi kumota naivin idealistisella hörhö-liberalismilla, joka luulee, että arvo-anarkismi on yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita integroiva aate.
.
Tiukkapipoisimmat julki-impivaaralaiset tekevät siis itse asiassa hallaa omalle aatteelleen [kuten hörhö-anarkistit omalleen], jolla on taatusti ollut ja jolle löytyy fiksumpia edustajia kuin nämä eräät nimeltä mainitsemattomat nationalistit. Esimerkkinä [tietyin varauksin] vaikka Timo Hännikäinen, johon olen aiemmin pari kolme kertaa viitannut.
.
Oma poliittis-filosofinen peruslähtökohtani on joka tapauksessa eettiseen autonomiaan [jossa moraalinen autarkia ei ole ristiriidassa kategorisen imperativin kanssa] pyrkivän yksilön alkuperäinen ja absoluuttinen [negatiivis-individualistinen] vapaus, jonka on autonomian [~ tiettyä arvojen ykseyttä edellyttävän positiivisen vapauden] saavuttaakseen pyrittävä säätämään itse itselleen lakeja kahlitsemattoman vapautensa hallitsemiseksi, jottei ajauduttaisi eräänlaiseen arvojen ‘devalvaatioon’, sillä anarkistisesta arvopluralismista ei synny lopulta muuta kuin yhteiskunnallista epäjärjestystä eli kaikkein yleisimpiin perusnormeihin kohdistuvan lojaliteetin ja vahvimpia arvositoumuksia legitimoivan uskottavuuden rappeutumista.
.
Kapitalismi pystyy 'näkymättömän kätensä' jatkuvan hyvinvointikasvun metafysiikalla jos ei täysin rulettamaan niin ainakin suvereenisti ohjailemaan normien ja arvojen suhteen epäyhtenäistä anarko-liberalistista laumaa miten tahtoo, ja kuitenkin juuri kapitalismi [etenkin finanssi-kapitalismi aarresaarineen] on anarkisteillekin jotain sellaista, joka/mikä on saatava tiukasti kuriin. Miksi ihmeessä he eivät kuitenkaan tajua, ettei tämä tule onnistumaan ilman yhtenäistä arvopolitiikkaa?!
.
Konservatiivien logiikka on kapitalismin suhteen [ainakin näennäisesti] paljon yhtenäisempää ja myös siten järkevämpää. Mutta. Valitettavasti vain ainakaan ne konservatiivit, joihin edellä viittasin, eivät todellisuudessa edes pyri kapitalismin kontrolliin vaan pelkästään kapitalismin uudelleen ‘lokalisointiin’ ja hierarkisointiin jonkin/tietyn ‘paremman’ väestöryhmän ehdoilla [soveltamalla meritokratian kaapuun verhottua geeni- ja älykkyysosamääräpolitiikkaa lainsäädäntöön]. Tässä meillä on todella kieroutunut republikaaninen käsitys muka kaikkia ihmisiä koskevasta oikeudenmukaisuudesta ja sitä minä vastustan niin kauan kuin minussa henki vähänkin pihisee.
*
Posted by at 5 comments:
Labels: , , , , , , ,

October 5, 2013

Pyhän Kolminaisuuden ongelmallisesta ja paradoksaalisesta hierarkiasta

Kemppinen kirjoitti päreessään ‘Ylpee torni’: 'Muistaakseni keskustelimme pneumatologian ongelmista sekä yleisesti että suhteessa areiolaisuuteen.'
*
Areios oli johdonmukainen platonikko [Poika on ontologisessa hierarkiassa alempi eli Isästä syntynyt/luotu], mikä näkemys sopii kyllä paremmin kristinuskon juutalaisen tulkinnan kontekstiin [jonka mukaan Messias on Jumalan sukua oleva (Jumalahan on juutalaisten ‘sukua’) viimeinen profeetta, joka toteuttaa aiempien profeettain ennustukset, muttei sentään Jumalan poika (mikä koettiin herjaavaksi hybrikseksi ja jopa insestiseksi)] kuin keskiplatonistiseen jumalallisen välittäjän aseman korostamiseen tasavertaisena jumalan rinnalla [keskiplatonismi ~ pelastus-/mysteeriuskonnot, joilla on mielenkiintoinen oppihistoriallinen kytkentä stoalaisuuteen]. Jeesusta voidaan hyvällä syyllä pitää keskiplatonistisesti tulkitun mysteeriuskonnollisuuden uudistajana.
*
Posted by at No comments:
Labels: , , , ,

October 3, 2013

Impivaara, here I come

James Hirvisaari matkalla kohti geneettisesti puhdasta Nostalgiaa [vai onko kyseessä nationalistinen Utopia?].
*
Posted by at 3 comments:
Labels:
Subscribe to: Comments (Atom)