*
Tapoin toisten aikaa,
minut tappaa aika toisten,
yö kietoo minut mustaan samettiin.
Matkan tehnyt oon, kautta teiden aurinkoisten,
minä nauroin niin, ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa,
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain.
Ja naurakaa sitten mulle päin naamaa,
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa, mua kaikkien nuolemaa,
minä menen en pelkää toveri kuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden - sielunkellotkin jo löi,
Minä menen, takaisin en ikävöi.
Nyt loppukoon myrsky viimein alkaa pouta,
nyt loppuu show joka ollut on elämää.
Ja elämä, joka vain on pelkkää showta,
ei mitään, ei edes pahaa mieltä jää.
Mua tuijottakaa, mua kaikkien nuolemaa,
minä menen en pelkää toveri kuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden - sielunkellotkin jo löi,
Minä menen, takaisin en ikävöi.
Elämäni ikkuna, kai koottiin sirpaleista,
oli soittoni vain pelkkää helinää.
Jäi tuhka toiveistani, niin loppuunpalaneista,
vain tuuli enää tuskaa lievittää.
Mä taivalsin toisten vaattein ja toisten leivin,
pellen kaikki tahtoi siivelleen.
Mä kyllästyin siihen kaikkeen nyt heitän veivin,
ja kahlaan kauas mereen ikuiseen.
2x
[Mua tuijottakaa, mua kaikkien nuolemaa,
minä menen en pelkää toveri kuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden - sielunkellotkin jo löi,
Minä menen, takaisin en ikävöi.]
Minä menen, takaisin en ikävöi.
*
No comments:
Post a Comment