‘sanomalehden kuuluu olla vallan vahtikoira
eli kriittinen julkisen vallan tarkkailija ja raportoija’
*
Showing posts with label media. Show all posts
Showing posts with label media. Show all posts
March 21, 2013
September 19, 2012
Darwinin Kelpoiset [DarK]
Taipumus luokitella ihmiset eläinten tavoin eri
karsinoihin haluttujen ominaisuuksien perusteella on tyypillisesti
bio-luonnontieteellinen tai ylipäätään kaikkeen tieteeseen sisältyvä
yleisrasistinen metodilähtökohta. Rasismi siis nousee tieteestä itsestään eikä
vain jostain muukalaisvihamielisestä tai uskonnollisesta ennakkoluulosta.
Biologian funktionalistinen kelpoisuusajatus [jotkut elämän ilmentymät ovat
geneettisesti 'kestävämpiä/arvokkaampia' kuin toiset] toimii ihmispopulaatioihin sovellettuna
viime kädessä aina ja väistämättä rasistisena erotteluperiaatteena, joka on yhtä
kuin [strategista hegemoniaa synnyttävä] luonnonvalinta evoluutiossa tai [harhautukseen
ja kiristykseen perustuvat strategis-hegemoniset] markkinavoimat kapitalismissa.
E. O Wilson ja Steven Pinker ovatkin aikamoisia
idealisti-hörhöjä yrittäessään kiertää tämän tosiasian ja kääntää sen jotenkin
positiiviseen muotoon ihmisen ja ihmiskunnan kehityksen suhteen. Mutta
oikeaoppiset bio-rasistit eivät vihreitten bio-humanistien tavoin vain unelmoi
hyvästä ihmisestä ja paremmasta maailmasta: he toteuttavat sen ‘paremman maailman’ vaikka väkisin vai
pitäisikö sanoa korrektisti bio-tieteelliseen luokittelu- ja
kelpoisuus-ajatteluun tukeutuen, jolloin se, mikä toteutuu, on pikemminkin
välttämätöntä kuin pakotettua – toisin sanoen luonnonvalinnan ja markkinavoimien
tulosta.
Luonnontieteellinen teknologia, kapitalismi
ja demokratia on nykyajan rasismin Pyhä kolminaisuus. Pääoman lobbaamaamalla kastroima muodollinen
demokratia ja media lopulta vain legitimoivat tämän luonnontieteellis-kapitalistisen
eskalaation. Darwinin Kelpoiset [DarK] rulettaa maailmantalouden pelipöytiä ja ÄO-genetiikan tutkimuslaboratorioita. DarK on se
globaali Jytky, joka meille on tapahtumassa ja jolle me emme luultavasti voi enää yhtään mitään, vaikka tajuaisimmekin, että luonnonvalinta, kelpoisuus ja rasismi ovat yksi ja sama asia - myös älykkyyden mittauksessa.
*
http://takkirauta.blogspot.fi/2012/09/periytyyko-akateeminen-koulutus-ja-miksi.html
*
http://takkirauta.blogspot.fi/2012/09/periytyyko-akateeminen-koulutus-ja-miksi.html
January 16, 2012
Älä äänestä omaa mielikuva-turhakettasi tosi-tv-vaaleissa. Älä äänestä lainkaan. Unohda presidentti-instituutio. Siirrä loputkin nukkepresidentin vaikutusvallasta eduskunnalle.
1
Näissä vaaleissa minä en äänestä. Syy on seuraava ainakin neljään kertaan toistettuna.
Ylipäätään en pidä presidentti-instituutiota enää tarpeellisena, koska presidentistä vailla todellista valtaa näyttää tulleen pelkkä nukkemainen Suomi-lobbari ja epämääräisen klisheemäisiä arvomielikuvia suoltava lausunto-automaatti, josta niin kansa kuin [muka] fiksut asiantuntijatkin jauhavat pelkkää tyhjänpäiväistä seiskaa [eufemismi p--lle] näinä kuten kaikkina muinakin aikoina.
2
Mutta juuri tämähän on kapitalismin ydinhenki. Näennäisesti [sillä olemmehan kaikki luovuttaneet henkilötietomme internetiin] vapaan informaation kulun avulla tosi-tv-facebookit suoltavat jatkuvasti erilaisia mielikuvia, uskomuksia ja mutu-tuntuja, joita mitä ovelimmalla tavalla käytetään mediassa mainoksina, joilla ihmisille myydään kulloistakin hittituotetta [tässä tapauksessa presidenttiehdokkaita] heidän viime kädessä itse julkisuuteen projisoimillaan mielikuvilla.
Väitän, että tässä tapahtuu kapitalistinen kysynnän ja tajonnan toisiinsa sekoittaminen kaikkein nerokkaimmillaan. Äänestäessään tiettyihin mielikuviin perustuen presidenttiehdokastaan kansalainen kokee fantasianomaisesti äänestävänsä oikeaa ehdokasta [mielikuviensa parasta 'imitoijaa'] omaksuttuaan ['ostettuaan'] medialta takaisin nuo omat mielikuvansa, jotka oli ehdokkaaseensa etenkin. sosiaalisessa mediassa alunperin siirtänyt.
Tosi-tv-media-kapitalismissa ihminen tekee itse itsestään tuotteen, joka myydään hänelle takaisin ties kuinka moneen kertaan, ties kuinka monella nimikkeellä.
Samassa mielessä kuin futuuri-kauppa nykyään myy tulevaisuuden odotuksia [futuurikaupan nerokkaimpia 'yksiköitä' olivat katolisen kirkon aneet myöhäiskeskijajalla], samassa mielessä myös hypermoderni kapitalismi myy meille takaisin omat toiveemme ja projektiomme - sanalla sanoen pelkkää nautinto-fantasiaa, ennakkoluulo-uskomuksia ja typerää kitsh-tyhjyyttä.
Saa nähdä, miten monta kertaa tästä vapaan markkinatalouden suurimmasta ja ehkä viimeisimmistä puhalluksesta/kuplasta [futuurikauppa kakkine versioineen] voi tulla raaka-aine kysynnän ja tarjonnan yksipuolisessa pelissä - - ja ennenkuin [näin on pakko jossain vaiheessa tapahtua, koska nihilismi ei voi kätkeytyä loputtomasti fantasiaan] se katteetonta tyhjyyttään puhkeaa lopullisesti [mitä tämä sitten merkitseekin].
Kyseiseen romahdukseen, joka johtuu nimenomaan uskon- ja luottamuksen puutteesta kuten Lutherin protestin tapauksessa, ei kuitenkaan auta enää mikään uskonpuhdistus [jos uskonpuhdistus nyt mitään auttoi - pikemminkin tuhosi sekä uskon että yhtenäisen kirkon lopullisesti sanomalla totuuden Jumalasta], sillä silloin viimeistään olemme kaikki pakotettuja kohtaamaan silmästä silmään koko elämämme nihilistisen tyhjyyden, mikä saa monet pelkuriraukat [viimeiset ihmiset] pakenemaan tyhjyyttä helpon maailmallis-ajallisen nautinto-mukavuuden etsintään, kun taas toiset [ikuisuutta silmällä pitäen] kääntyvät jälleen kerran suoraan kohti tyhjyyttä eli itseensä ja siten maailmasta pois [esimerkiksi luostareihin].
3
Mutta miksi antaisimmekaan presidentin rappeutua kulutus-turhakkeeksi, jota kaikki ihmiset voivat mielin määrin märehtiä vain sen vuoksi, että he saavat siitä halpaa sosiaalipornoista seiska-sisältöä elämäänsä kuten mistä tahansa muusta julkkis-hahmosta ja [etenkin] koska media [tuo kapitalismin äpärälapsi] tietää saavansa varmoja jutun- eli rahantekemisen aiheita loputtomaan moskamyllyynsä presidentti-tarjous-kampanjasta?
Niinpä vaadinkin jyrkästi: Ei enää mielikuva- ja nukkepresidenttiä - ei enää presidenttiä lainkaan. Kaikki valta on siirettävä kansanedustuslaitokselle.
*
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/12/koivisto-nousee-kekkosen-varjosta.html
September 26, 2011
Pätkivä Päre-News raportoi: USA:n valtamedia [= rahavalta] yrittää vaieta New Yorkin antikapitalistit kuoliaaksi.
I
Valtamedia vaikenee Wall Streetin protesteista
Mielenosoitukset New Yorkin Wall Streetilla ovat tiistaina jatkuneet jo kymmenen päivää. Suomessa tai muualla maailmalla niistä ei ole kuitenkaan kuultu juuri mitään. Se ei ole ihme, sillä myös yhdysvaltalaismedia on vaiennut niistä lähes poikkeuksetta. Vain muutamat lehdet ovat kertoneet niistä lyhyesti verkkosivuillaan. Näin on tehnyt esimerkiksi New York Times.
Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että toista viikkoa jatkuneisiin mielenosoituksiin osallistuu eri lähteiden arvioiden mukaan edelleen päivittäin satoja ihmisiä. Kun mielenosoitukset alkoivat 17. syyskuuta, mielenosoittajia arvioitiin olleen jopa 1 500 päivässä. Sekään ei riittänyt uutiskynnystä Yhdysvalloissa ylittämään. Uutiseksi ei ole yhdysvaltalaismedialle riittänyt sekään, että lauantaina poliisin kerrotaan pidättäneen Manhattanilla jopa 80 mielenosoittajaa.
Internetin YouTube-palvelussa on puolestaan nähtävissä video, jossa poliisi yllättäen suihkuttaa kyynelkaasua rauhallisesti ja paikallaan protestoivien naisten silmille niin, että nämä lankeavat itkien polvilleen. Video on vain yksi monista, mutta poliisin toimintaa ei ole sitäkään katsottu Yhdysvalloissa uutisoinnin arvoiseksi.
Antikapitalisteiksi nimetyt mielenosoittajat kertovat itse olevansa kansan asialla, ja vastustavansa talouden valtaa ihmisten yli. Heidän mukaansa maan talousvaikeudet johtuvat paitsi epäonnistuneesta talouspolitiikasta myös hallinnon ja talouden liian läheisistä kytköksistä. 'Pankkien lunnaat maksettiin, meidät myytiin', kiteytti eräs mielenosoittaja videolla näkyvässä kyltissään.
Eri verkkofoorumeilla, muun muassa Facebookissa, tuntojaan purkavien mielenosoittajien mukaan valtamedia yrittää vaieta heidät kuoliaaksi. Väitteet eivät ole tuulesta temmattuja, sillä esimerkiksi Fox, CNN ja MSNBC -televisiokanavat eivät ole uutisoineet päiväkausia jatkuneesta protestoinnista tiettävästi sanallakaan.
Internetissä useampikin mediakriitikko on sitä mieltä, että kyse onkin arvovalinnasta. Esimerkiksi äärikonservatiivisen Tea Party -liikkeen mielenosoitukset uutisoidaan valtakunnallisesti lähes aina, vaikka ne kestäisivät vain muutaman tunnin ja keräisivät paikalle huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Wall Streetillä parhaillaan nähdään yhtenä päivänä.
II
http://www.youtube.com/watch?v=7sur9v2Rdh8
Al Jazeera: '#Occupywallstreet' - 80 demonstrators protesting against 'Wall Street' held by police - - [Huomatkaa, että tietolähteeni on Al Jazeera - ei esim. CNN tai joku muu 'demokraattisen' USA:n valtamedia - ne kun eivät protesteja kapitalismia vastaan noteeraa].
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/Valtamedia+vaikenee+Wall+Streetin+protesteista/a1305545975025
http://en.wikipedia.org/wiki/Al_Jazeera
July 20, 2011
Identiteetti etsimässä peiliä - [Media ja identiteetti 1]
Hymyilevä silmälasipäinen mies on Jacques Lacan. Keskellä median [perverssi Toinen] edustaja. Alakuvassa peilikuvansa [ei siis itsensä eikä edes identiteettinsä] löytänyt primaari-narsisti.
*
[....]
Yhteenvetona todettakoon, että me elämme aikakautta, jonka kuluessa on tapahtunut rakenteellinen muutos sekä identiteetin kehittymisessä että vietinsäätelyssä. Yhdistävän herrasignifioijan [identiteetin kehityksen perustava narratiivinen arvo/normi/rr] menettäminen johtaa erittäin epävakaisiin identiteetteihin.
Toisin kuin saattaisi olettaa, tämä ei ole seurausta ison Toisen [herrasignifioijan imaginaarínen tai symbolinen hahmo/rr] katoamisesta, sillä tämä Toinen ei ollut alunperinkään läsnä. Se liittyy siirtymään perinteisestä herran diskurssista kapitalistiseen diskurssiin.
Tämä diskurssi kieltää symbolisen kastraation [puutteen Toisessa (Toinen ei siis koskaan ole täydellinen), joka takaa subjektille mm. luovuuden ja identiteetin/rr] ja käskee subjektia pyrkimään suoraan jouissanceen [narsistinen primaari nautinto/rr] objektien moninaisuuden avulla. Tästä seuraa, että tämä diskurssi ei luo sosiaalista sidettä, ja se tuhoaa perinteiset sosiaaliset suhteet.
Sen pääasialliset välineet ovat media ja erityisesti julkisuusbisnes, jotka esiintyvät jouissancemme hoivaajina. Tämä on perverssi Toinen [media kapitalismin lobbarina/rr], joka takaa, ettei ole minkäänlaista puutetta, kunhan olemme tarpeeksi maksukykyisiä.
Lacanin oli helppo ennakoida tämän vaikutus rakkauselämäämme: 'Jokainen järjestys, jokainen diskurssi, joka liittyy kapitalismiin, sivuuttaa sen, mitä kutsumme rakkauden asioiksi, hyvät ystäväni. Kuten näette, se on ei-mitään'.
*
Lainaus on kirjasta Media ja identiteetti - Paul Verhaeghen seminaaripuheen Identiteetti etsimässä peiliä lopetus - Helsinki 2/2010 - [sulkulisäykset ja kappalejaon muotoilut rr].
*
http://www.filosofia.fi/node/5492
http://filosofia.fi/node/4885
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/kurki408.htm
http://deannatheory.blogspot.com/2011/04/presentation.html
http://www.dvdplaza.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=2500&Itemid=41
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525538230&lang=fi
January 29, 2010
Nautinto tieteellisesti mitattavana tosiasiana (englantilainen (aikuis-)viihde-tiedetutkimus tulee 'paljastaneeksi' myös ideologian)
K-mafia teki närkästellen korjauksia 30.1Professori ja tv-tähti Kathy Sykes tutkii kolmio-osaisessa tiede?sarjassaan How is it possible to enjoy mating much deeper? ihmisen fysiologisten nautinnon mekanismien tuotantoa ja prosessia in practice. Koehenkilöksi hän on valinnut itsensä ja kolme hyvin varustettua miestä kolmesta eri yhteiskunnallisesta asemasta: postimies Ben, opettaja Adam sekä Übermanagement Director of International Smart Weapon Consulting Incorporation James B.
Tutkimuksen yhdistetty kenttä-laboratoriovaihe tapahtuu siten, että Kathy viettää kunkin miehen seurassa, kahden kesken, viikon kerrallaan ja parittelee heidän kanssaan ihan oikeasti livenä raportoiden sitten tieteellisen tarkasti - kaikki kuviteltavissa olevat muuttujat (ja muuttumattomat) huomioiden - heistä saadun nautinnon määrää ja laatua verraten niitä toisiinsa ja arvioiden, miten paljon hänen oma subjektiivinen perspektiivinsä vaikutti nautinnon objektiivista mittaamista vääristävällä tavalla.
Kokeen lopussa Kathy tekee vielä niin sanotun monivalinta-sokkotestin kolmen miehen kanssa yhtäaikaa. Näistä orgioista BBC:llä on paraikaa tuotannossa erillinen jatko-osa otsikolla Dildo or Double-fuck and more - Estimating Foucault's Use of Pleasure.
Kyseessä on erinomaisen mielenkiintoinen, vaativa ja uusia (ei siis ainoastaan K:n vanhoja) uria aukova fysio-sosio-psyko-bio-kvanttiteoreettinen tutkimus. - Jo nyt englantilaiset odottavat kiihkeästi Kathyn kokeesta tehdyn neliosaisen sarjan alkamista BBC:n soft-porn-science-kanavalla huhtikuun ensimmäisenä 2010. - Sarjan esittämisestä Yle Teemalla on myös keskusteltu, mutta vielä ei ole päästy sopimukseen, voidaanko se lähettää sensuroimattomana.
Kathy Sykes tutustuttaa meidät uudessa kenttä- mies- ja sänkytutkimuksessaan entistä uhkeammalla ja persoonallisemmalla tavalla kaikkein nykyaikaisimman tieteellisen tieteen ja objektiivisimman tutkimuksen tekoon globaalissa, nautintoon riippuvaiseksi jämähtäneessä, hedonistisessa maailmassamme, jota uhkaa eniten juuri omia länsimaisia nautinnon muotojamme rajoittava primitiivis-terroristinen Islam.
Päreen tekijä kysyy kuitenkin ihmetellen: Miksi tämä koe ylipäätään tehtiin? Kenen tarpeita se palvelee? Eikö kyseessä sittenkin ole jotain piilevää ideologista tarkoitusperää palveleva projekti?
*
PS.
Tämä päre on kommentti mm. Takkiraudalle.
*
http://www.prism-magazine.org/jan09/feature_02.cfm
http://himmelweg.blog.lemonde.fr/category/nevroses/
August 10, 2009
Minun ikioma (ei kenenkään muun), vasemmistolainen, poteroni
Yläkuvassa näkyy minun henkilökohtainen poteroni. Sinne eivät kutsumattomat vieraat (enää) pääse. - - Alakuvassa nähdään viisi - luultavasti vasemmistolaista soturia samassa poterossa. Kyseessä lienee äärikommunistinen ryhmä, jota minun on syytä ehdottomasti karttaa. (Vai ovatko nuo persuja - sen pahempi!)*
Kommentti Sedikselle päreestään Ruoan arvonlisävero.
*
Hyvä teksti.
Sinun pitäisi mennä politiikkaan. Voisin jopa ryhtyä äänestämään pitkästä aikaa...
Luin myös linkin kommentteineen ja kirjoitin tähän pitkät pakinat aiheesta, mutta antaa olla. Tiivistän.
Olennaista on nähdä asia poliittisena pelinä vallasta. Siinä eivät mitkään muka objektiiviset tieteelliset selitykset viime kädessä paljoa paina. Olipa sitten kyseessä vasemmistolainen tai oikeistolainen ideologia.
Nykypolitiikassa vain mennään helposti piiloon taloustieteellisten (onko se muka jokin empiirinen tiede?) selitysten taakse ja väännetään niiden pohjalta perustelu, jonka väitetään olevan sekä kansantaloudellisesti että poliittisesti oikea.
Tälläkin tavoin tieteistä (kuten jo aikaa sitten taloustieteestä) on tullut erottamaton osa (bio-)poliittista valtapeliä.
Ruuan alvin alentaminen on yksi malliesimerkki siitä, miten erilaiset intressipiirit ja intressit taistelevat eduistaan vallassa olevan hallituksen pyrkiessä pragmaattisesti miellyttämään niitä ryhmiä, joista se eniten hyötyy.
Kun tämä tunnustetaan, ei ole syytä jämähtää kiinni loputtomaan tieteelliseen (tai filosofiseen) jaaritteluun.
Pitää vain tietää, mitä haluaa - ja miten. Kuka on vihollinen ja kuka on ystävä.
*
Mutta koska kaikkialle syöpäsolujen tavoin tunkeutuvasta mediasta on tullut pahimmillaan itsetarkoituksellisesti poliitikkojen kaatamiseen - ei niinkään politiikasta informointiin ja sen asialliseen kontrolliin - tähtäävä koneisto, saattaa olla, että mikään perinteinen ideologia ei enää koskaan voi saada ihmisten mieliä valtaansa.
*
Hyvä teksti.
Sinun pitäisi mennä politiikkaan. Voisin jopa ryhtyä äänestämään pitkästä aikaa...
Luin myös linkin kommentteineen ja kirjoitin tähän pitkät pakinat aiheesta, mutta antaa olla. Tiivistän.
Olennaista on nähdä asia poliittisena pelinä vallasta. Siinä eivät mitkään muka objektiiviset tieteelliset selitykset viime kädessä paljoa paina. Olipa sitten kyseessä vasemmistolainen tai oikeistolainen ideologia.
Nykypolitiikassa vain mennään helposti piiloon taloustieteellisten (onko se muka jokin empiirinen tiede?) selitysten taakse ja väännetään niiden pohjalta perustelu, jonka väitetään olevan sekä kansantaloudellisesti että poliittisesti oikea.
Tälläkin tavoin tieteistä (kuten jo aikaa sitten taloustieteestä) on tullut erottamaton osa (bio-)poliittista valtapeliä.
Ruuan alvin alentaminen on yksi malliesimerkki siitä, miten erilaiset intressipiirit ja intressit taistelevat eduistaan vallassa olevan hallituksen pyrkiessä pragmaattisesti miellyttämään niitä ryhmiä, joista se eniten hyötyy.
Kun tämä tunnustetaan, ei ole syytä jämähtää kiinni loputtomaan tieteelliseen (tai filosofiseen) jaaritteluun.
Pitää vain tietää, mitä haluaa - ja miten. Kuka on vihollinen ja kuka on ystävä.
*
Mutta koska kaikkialle syöpäsolujen tavoin tunkeutuvasta mediasta on tullut pahimmillaan itsetarkoituksellisesti poliitikkojen kaatamiseen - ei niinkään politiikasta informointiin ja sen asialliseen kontrolliin - tähtäävä koneisto, saattaa olla, että mikään perinteinen ideologia ei enää koskaan voi saada ihmisten mieliä valtaansa.
Yksityisestä on totisesti tullut nykyään poliittista joskin ehkä tavalla, joka latistaa täysin tuon feministien iskulauseen alkuperäisen merkityksen ja tavoitteen.
Jos politiikka oli aiemmin määrätietoista ja kovaotteistakin macchiavellismia, niin nyt siitä on tullut '7-päivää-median' hampaissa pelkkä farssi, jota kirjoittavat korruptoituneet pragmatistit, jotka osaavat kyllä improvisoida vuorosanansa mutta eivät ole lopulta mitään mieltä mistään (kunhan vain saavat palkkionsa).
Media ja markkinatalous ovat tehneet selvää jälkeä kaikista aatteista - - mikä ei tietenkään merkitse, etteikö ideologisuus oman (ryhmän) edun mystifioimisena kaikkien ihmisten eduksi vaikuttaisi yhä edelleen kaiken politiikan perusmotiivina - niin vasemmalla kuin oikealla.
*
Tuomas Nevanlinnaa lainatakseni totean lopuksi, että minäkin sijaitsen 'vasemmiston poterossa' - - tosin sillä ehdolla, että tuo potero on täysin yksityinen (minun ikioma poteroni).
Media ja markkinatalous ovat tehneet selvää jälkeä kaikista aatteista - - mikä ei tietenkään merkitse, etteikö ideologisuus oman (ryhmän) edun mystifioimisena kaikkien ihmisten eduksi vaikuttaisi yhä edelleen kaiken politiikan perusmotiivina - niin vasemmalla kuin oikealla.
*
Tuomas Nevanlinnaa lainatakseni totean lopuksi, että minäkin sijaitsen 'vasemmiston poterossa' - - tosin sillä ehdolla, että tuo potero on täysin yksityinen (minun ikioma poteroni).
*
April 23, 2008
Miten 'kuvitellut' tunteet muuttuvat 'aidoiksi'?
Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreeseen "Paistia ja palleroita" sekä edellisen oman päreeni Sitaatteja Zizekiltä 4 kommentteihin.
(Kommentti klo: 21.35)
*
Suru on kai eräs niitä 'mahdottomia' mielenliikkeitä, joita ihminen ei pysty ilmaisemaan kunnolla ilman 'välittäjää' tai 'sijaista'.
Media on ottanut perverssiksi tehtäväkseen tuoda surun (palkkiota vastaan tietenkin) puoliväkisin nenämme eteen - ja kas - nyt mekin suremme ja mieluusti!
Itkijänaiset kuuluivat hautajaistraditioon, -rituaaliin, mutta media (kuten mainokset ja valmiiksi nauretut sketsit) tunkevat joka paikkaan lupaa kysymättä, ikäänkuin johonkin 'uuteen sensaatiomaiseen rituaaliin' kuuluvana itsestään selvyytenä, vaikka kyse ei ole juuri muusta kuin ihmisten rahastamisesta varsin ovelalla tavalla: antamalla heidän syvimmille, sanattomimmille ja siis liki 'mahdottomille' tunteilleen ja haluilleen muka objektiivinen ja pätevä ilmiasu.
Itkijänaiset ajoivat perimmältään samaa asiaa kuin mainokset, media ja sensaatiot nykyään, mutta heidän sijaisroolinsa oli sentään toivottu eikä se pyrkinyt härskillä tavalla avoimeen ja puoliväkisin tuputettuun tunteitten manipulaatioon kuten nykymediassa tehdään.
Myös tämän vuoksi viihdemedia on ideologinen projekti mitä perversiivisimmässä merkityksessä: se naamioi silkan rahanahneutensa objektiivisen tiedottamisen valepukuun.
Mutta vielä kerran - ihmisiä on helppo manipuloida (stimuloida) kokemaan 'suuria tunteita korvikkeitten' avulla.
Suuria tunteita ihminen halajaa senkin takia, että niitä ei hänen elämässään välttämättä paljon ole mutta ennenkaikkea siksi, että niitä on niin vaikea ilmaista ja kohdata, koska ne kumpuavat jostain, jota emme tunnista itsessämme - jostain, mitä ei oikeastaan ole tietoisesti olemassakaan muuna kuin tyhjyytenä: ajatelkaamme vain syntymää ja kuolemaa - elämämme perustavimpia kokemuksia.
Seksuaalisen halun, vietin perusta on yhtä lailla 'hämärän peitossa'.
(Zizekille ja Lacanille syntymä, kuolema ja seksuaalisuus ovat mahdottoman reaalisen ilmentymää, joka voi käsitettävästi ilmetä vain fantasioituina oireina, vaikka fantasia samalla kätkeekin reaalisen entistä 'tehokkaammin'. )
Katastrofit herättävät toki empatiamme ja niistä tiedottaminen saa tällä tavoin 'hyvät tunteet pintaan', mutta kun samassa lehdessä yritetään saada ihmiset kokemaan suuria tunteita sekä vakavien onnettomuuksien uhreja kohtaan että jotain sextiviesti-yökyläpolitikkoa tai jopa jonkun typerän poptähden uutta napanappia kohtaan, niin hellurei! - vaikeaa on tällaisen roskan keskellä olla kokematta kaikkea, mitä lehti julkaisee yhdeksi suurten ja kuitenkin samalla banalisoitujen tunteitten tyhjentymättömäksi varastoksi.
Etusivulla murskaantuneet ruumiit x 10, toisella napanapit x 10 - yhtä ja samaa kaikki...Itse en koskisi 'keltaisiin' aikakauslehtiin ja iltapäivälehtiin edes sillä jälleen mainitulla viiden metrin kepilläkään!
PS. Joku huomauttaa nyt, että herättäväthän 'onnettomuus-sensaatioitten' uutisoinnit ihmisissä empatiaa uhreja kohtaan ja lisäävät siten myös hyväntekeväisyyttä.
Näinkin tietysti on, mutta eikö jonkun prinsessa Dianan kuoleman aikaansaama 'megasuru' ollut sittenkin jotenkin kieroutuneella tavalla narsismin sävyttämää ja siten perverssiä: 'nyt minäkin saan kokea surua ja olla siten yhdessä kokemassa jotain 'aitoa' kaikkien muiden kanssa.'
Paradoksaalisti Dianasta olikin siten omassa, oikeassa kuolemassaan tullut se itkijänainen, joka ennenmuinoin sijaisti muiden surua, kun taas valtavien väkijoukkojen 'yksilöt' kokivat itsensä ikäänkuin todellisiksi auto-onnettomuuden uhreiksi 'sijais-Dianan' kautta.
*
Toki hyväntekeväisyyttä tarvitaan aina, mutta valitettavasti hyväntekeväisyyden ongelma kiteytyy kaikessa yksinkertaisuudessaan Romanian kerjäläis-mustalaisille antamissamme almuissa.
Mitä enemmän he saavat rahaa, sitä enemmän he huiputtavat meitä sitä antamaan ja mikä ikävintä - sitä vähemmän heidän maansa tekee yhtään mitään näitten kerjäläisten yhteiskuntansa rakenteellisista syistä johtuvan köyhyyden korjaamiseksi.
*
Kommentti
iines kirjoitti mm.
'Kaipa nämä naiset kestittiin ruualla ja jollain maksuvälineellä tavallista paremmin, ja itkijänaistenkin perimmäisenä motiivina lie ollut lähinnä materia? Tuskinpa kukaan voihkii kutsumuksesta.'
*
Oleellista tässä ei ole raha vaan ahneus. Jos siis itkijäeukot itkivät ahneuttaan, he päätyivät samaan helvettiin kuin Stora Enson johtajat tulevat aikanaan päätymään ;/
Pääpointtini ei kuitenkaan ollut edes ahneus vaan se, että ihmiset kokevat tunteitaan 'korvikkeitten' kautta ja vielä siten, että näistä korvikkeista tulee omien tunteitten 'sijaisia', jotka sitten introjisoidaan takaisin itseen - omiksi kokemuksiksi (eräänlainen nurinkääntö siis).
Yksinkertaistaen voisi myös kärjistää, ett tunteet ovat aina re-aktioita, eivät aktioita.
Vietti (tyhjä, mahdoton reaalinen) tietenkin aiheuttaa seksuaalisen halun (puutteen), mutta se ei koskaan ilmene 'itse' vaan vaatii ilmentyäkseen Toisen - fantasioidussa muodossa (joko mielikuvina tai halun ruumiillisena kohteena, jossa halu ikäänkuin lumoutuu eroottisesti = fantasia).
Samantyyppinen mekanismi pätee sopivin muutoksin kaikkiin tunteisiin.
*
Onko olemassa objektiivista uutista?
Tämä nyt on taas ikuinen tietoteoreettis-ontologinen peruskysymys, jota ei ole kuunaan ratkaistu tyydyttävästi, koska se ei ole edes mahdollista. Meillä ei ole Jumalan kaikkivaltiasta tarkastelupistettä, josta asiat voi nähdä niinkuin ne ovat.
Kysytään nyt kuitenkin lähettäjä-sanoma-vastaanottaja-kuviota seuraten, että voiko olla olemassa objektiivista sanomaa?
Miksei voisi olla? Onhan mitä ilmeisimmin objektiivinen tosiasia, että suomalaisia kuljettanut linja-auto ajoi maasturia väistäessään keskikaiteeseen, minkä seurauksena bussi kaatui/hajosi ja 9 ihmistä kuoli.
Kyllä tämän uutisen 'sanoma' näyttäisi olevan täysin objektiivinen, eli se vastaa pilkulleen tapahtuneita tosiasioita, mikäli ei tarkempaa kuvausta vaadita.
Eri asia on sitten, miten kukin lähettäjä sanoman julkistaa ja miten kukin vastaanottaja sen lukee/tulkitsee - eli miten sanomasta kehkeytyy uutinen.
(Kommentti klo: 21.35)
*
Suru on kai eräs niitä 'mahdottomia' mielenliikkeitä, joita ihminen ei pysty ilmaisemaan kunnolla ilman 'välittäjää' tai 'sijaista'.
Media on ottanut perverssiksi tehtäväkseen tuoda surun (palkkiota vastaan tietenkin) puoliväkisin nenämme eteen - ja kas - nyt mekin suremme ja mieluusti!
Itkijänaiset kuuluivat hautajaistraditioon, -rituaaliin, mutta media (kuten mainokset ja valmiiksi nauretut sketsit) tunkevat joka paikkaan lupaa kysymättä, ikäänkuin johonkin 'uuteen sensaatiomaiseen rituaaliin' kuuluvana itsestään selvyytenä, vaikka kyse ei ole juuri muusta kuin ihmisten rahastamisesta varsin ovelalla tavalla: antamalla heidän syvimmille, sanattomimmille ja siis liki 'mahdottomille' tunteilleen ja haluilleen muka objektiivinen ja pätevä ilmiasu.
Itkijänaiset ajoivat perimmältään samaa asiaa kuin mainokset, media ja sensaatiot nykyään, mutta heidän sijaisroolinsa oli sentään toivottu eikä se pyrkinyt härskillä tavalla avoimeen ja puoliväkisin tuputettuun tunteitten manipulaatioon kuten nykymediassa tehdään.
Myös tämän vuoksi viihdemedia on ideologinen projekti mitä perversiivisimmässä merkityksessä: se naamioi silkan rahanahneutensa objektiivisen tiedottamisen valepukuun.
Mutta vielä kerran - ihmisiä on helppo manipuloida (stimuloida) kokemaan 'suuria tunteita korvikkeitten' avulla.
Suuria tunteita ihminen halajaa senkin takia, että niitä ei hänen elämässään välttämättä paljon ole mutta ennenkaikkea siksi, että niitä on niin vaikea ilmaista ja kohdata, koska ne kumpuavat jostain, jota emme tunnista itsessämme - jostain, mitä ei oikeastaan ole tietoisesti olemassakaan muuna kuin tyhjyytenä: ajatelkaamme vain syntymää ja kuolemaa - elämämme perustavimpia kokemuksia.
Seksuaalisen halun, vietin perusta on yhtä lailla 'hämärän peitossa'.
(Zizekille ja Lacanille syntymä, kuolema ja seksuaalisuus ovat mahdottoman reaalisen ilmentymää, joka voi käsitettävästi ilmetä vain fantasioituina oireina, vaikka fantasia samalla kätkeekin reaalisen entistä 'tehokkaammin'. )
Katastrofit herättävät toki empatiamme ja niistä tiedottaminen saa tällä tavoin 'hyvät tunteet pintaan', mutta kun samassa lehdessä yritetään saada ihmiset kokemaan suuria tunteita sekä vakavien onnettomuuksien uhreja kohtaan että jotain sextiviesti-yökyläpolitikkoa tai jopa jonkun typerän poptähden uutta napanappia kohtaan, niin hellurei! - vaikeaa on tällaisen roskan keskellä olla kokematta kaikkea, mitä lehti julkaisee yhdeksi suurten ja kuitenkin samalla banalisoitujen tunteitten tyhjentymättömäksi varastoksi.
Etusivulla murskaantuneet ruumiit x 10, toisella napanapit x 10 - yhtä ja samaa kaikki...Itse en koskisi 'keltaisiin' aikakauslehtiin ja iltapäivälehtiin edes sillä jälleen mainitulla viiden metrin kepilläkään!
PS. Joku huomauttaa nyt, että herättäväthän 'onnettomuus-sensaatioitten' uutisoinnit ihmisissä empatiaa uhreja kohtaan ja lisäävät siten myös hyväntekeväisyyttä.
Näinkin tietysti on, mutta eikö jonkun prinsessa Dianan kuoleman aikaansaama 'megasuru' ollut sittenkin jotenkin kieroutuneella tavalla narsismin sävyttämää ja siten perverssiä: 'nyt minäkin saan kokea surua ja olla siten yhdessä kokemassa jotain 'aitoa' kaikkien muiden kanssa.'
Paradoksaalisti Dianasta olikin siten omassa, oikeassa kuolemassaan tullut se itkijänainen, joka ennenmuinoin sijaisti muiden surua, kun taas valtavien väkijoukkojen 'yksilöt' kokivat itsensä ikäänkuin todellisiksi auto-onnettomuuden uhreiksi 'sijais-Dianan' kautta.
*
Toki hyväntekeväisyyttä tarvitaan aina, mutta valitettavasti hyväntekeväisyyden ongelma kiteytyy kaikessa yksinkertaisuudessaan Romanian kerjäläis-mustalaisille antamissamme almuissa.
Mitä enemmän he saavat rahaa, sitä enemmän he huiputtavat meitä sitä antamaan ja mikä ikävintä - sitä vähemmän heidän maansa tekee yhtään mitään näitten kerjäläisten yhteiskuntansa rakenteellisista syistä johtuvan köyhyyden korjaamiseksi.
*
Kommentti
iines kirjoitti mm.
'Kaipa nämä naiset kestittiin ruualla ja jollain maksuvälineellä tavallista paremmin, ja itkijänaistenkin perimmäisenä motiivina lie ollut lähinnä materia? Tuskinpa kukaan voihkii kutsumuksesta.'
*
Oleellista tässä ei ole raha vaan ahneus. Jos siis itkijäeukot itkivät ahneuttaan, he päätyivät samaan helvettiin kuin Stora Enson johtajat tulevat aikanaan päätymään ;/
Pääpointtini ei kuitenkaan ollut edes ahneus vaan se, että ihmiset kokevat tunteitaan 'korvikkeitten' kautta ja vielä siten, että näistä korvikkeista tulee omien tunteitten 'sijaisia', jotka sitten introjisoidaan takaisin itseen - omiksi kokemuksiksi (eräänlainen nurinkääntö siis).
Yksinkertaistaen voisi myös kärjistää, ett tunteet ovat aina re-aktioita, eivät aktioita.
Vietti (tyhjä, mahdoton reaalinen) tietenkin aiheuttaa seksuaalisen halun (puutteen), mutta se ei koskaan ilmene 'itse' vaan vaatii ilmentyäkseen Toisen - fantasioidussa muodossa (joko mielikuvina tai halun ruumiillisena kohteena, jossa halu ikäänkuin lumoutuu eroottisesti = fantasia).
Samantyyppinen mekanismi pätee sopivin muutoksin kaikkiin tunteisiin.
*
Onko olemassa objektiivista uutista?
Tämä nyt on taas ikuinen tietoteoreettis-ontologinen peruskysymys, jota ei ole kuunaan ratkaistu tyydyttävästi, koska se ei ole edes mahdollista. Meillä ei ole Jumalan kaikkivaltiasta tarkastelupistettä, josta asiat voi nähdä niinkuin ne ovat.
Kysytään nyt kuitenkin lähettäjä-sanoma-vastaanottaja-kuviota seuraten, että voiko olla olemassa objektiivista sanomaa?
Miksei voisi olla? Onhan mitä ilmeisimmin objektiivinen tosiasia, että suomalaisia kuljettanut linja-auto ajoi maasturia väistäessään keskikaiteeseen, minkä seurauksena bussi kaatui/hajosi ja 9 ihmistä kuoli.
Kyllä tämän uutisen 'sanoma' näyttäisi olevan täysin objektiivinen, eli se vastaa pilkulleen tapahtuneita tosiasioita, mikäli ei tarkempaa kuvausta vaadita.
Eri asia on sitten, miten kukin lähettäjä sanoman julkistaa ja miten kukin vastaanottaja sen lukee/tulkitsee - eli miten sanomasta kehkeytyy uutinen.
April 1, 2008
Nyt äkkiä hommiin media! On paljon paljastettavaa!
Kirjoitettu kommentiksi catuluxen kommenttiin iineksen päreessä Hymy herkässä.
(Lisäys 2.4)
*
Catuluxelle
Jaha. Sinustakin tuli silmää räpäyttämättä median saappaita nuoleva kyyninen opportunisti. Onneksi olkoon.
Kokoomus uhrasi Iken Median alttarille vaikkakin ilmeisen pakon edessä.
Lehdistö/Media teki jälleen 'kaadon', vaikka minun mielestäni luoti kimmahtikin moraalisesti Median itsensä jalkaan tai pikemminkin silmään.
Mutta eihän sitä mediassa huomata, koska sillä ei ole mitään moraalia, ja sen toinen silmäkin oli jo ennestään sokea...
Kuten Sediksessä kirjoitin: surullinen tapaus, tällaista on (äärimmäinen) sananvapaus.
Kokoomuksen omat vapausperiaatteet ovat ajaneet sen rähmälleen kumartamaan mediaa. Paradoksi tämäkin - jälleen kerran. Eikä jää viimeiseksi.
Oli miten oli - paradoksaalisesti tämän episodin sankariksi kohosi kuitenkin yllättäen Jyrki Katainen, josta tuli kertalaakista Kokoomuksen todellinen johtaja - vaikka häntäkin lienee painostettu Kokoomuksen oikean laidan taholta aika lailla.
Kokoomuksen ryhmänjohtaja Ben Syssykowitz - tuo naivi libertaari, jolle suomalaisen älymystön huippunimet (mm. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander) naureskelevat merkitsevästi alta kulmain - kumppaneineen on taatusti närkästellyt Kanervaa Kataiselle äänekkäästi kulissien takana puolueen kansansuosion menettämisen pelossa.
Kuitenkin tapa, jolla tämä Kataisen johtajuuden lopullinen 'initiaatio' toteutui, oli jopa traaginen, mutta juuri siksi niin vakuuttava ja uskottava: hyvää ystäväänsä, joka on hoitanut työnsä erinomaisesti ei ole helppoa potkia virastaan.
Vaan catulux kirjoittaa kuin Caesar ikään: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
Esittämäsi opportunistisen kyynisyyden henegessä odotan nyt, että nato-agitaattori Stubbin bordellissa käynti tulee julkisuuteen tai jne. jne.
Toisin sanoen: 'Siis menkööön pois, kuka lie...' Hyi helvetti, mitä moraalia...
Tätä menoa poliitikoista on tulossa sirkuseläimiä, vailla henkilökohtaista, professionaalista auktoriteettia. Heitä voi sylkeä silmille ja heitellä esineillä kuin yläasteen opettajaa, joka ei pysty puolustautumaan, koska saisi syytteen väkivaltaisuudesta.
Ja koska kukaan ei ole täydellinen vaan erehtyväinen, vain kasvottomat nynnyt virkamiehet pärjäävät median medusan katseen alla.
Tämä merkitsee politiikan ja poliitikkojen työn latistumista entistä mielenkiinnottomaksi pykäläsaivarteluksi. Kukaan ei uskalla riskeerata uraansa edes uusilla ja omaperäisillä linjanvedoilla.
Politiikasta tulee siis entistä suuremmassa määrin samanaikaisesti sekä kasvottoman teknokratian että ylisiveellisen moraalisen nuhteettomuuden teatraalista performaatiota. Viktoriaanisen tekopyhyyden ajat ovat palaamassa - paradoksaalista kyllä.
USA:ssahan tällainen meno on jo pitkään ollut maan eli poliittisen Disneylandin tapa.
Tervetuloa vain lopullisesti Suomeen amerikkalainen mainoskampanjoitu mediaroskakulttuuri!
Luottamusta - paradoksaalisesti - on enää vain niillä, joilla sitä ei ole, koska heitä voidaan heitellä mihin nurkkaan media haluaa. Vain median marionetit saavat nykyään armon pitää virkansa.
Tiukan loogisesti ajatellen lehdistön pitäisi nyt vaatia Kokoomusta palauttamaan Kanerva takaisin ministerinvirkaansa, koska silloinhan media osoittaisi lopullisesti todellisen ja peruuttamattoman käskyvaltansa puolueiden yli.
*
PS. Voidaan toki perustellusti väittää, että Iken upotti valehteleminen. Tällöin on vain syytä muistaa, että samalla kriteerillä me voisimme erottaa varmaankin suurimman osan poliitikoista ja jopa kaikista viran- sekä toimenhaltijoista.
Hop hop - nyt siis vauhtia media! Skandaaleja kyllä riittää ja jos ei tunnu riittävän, niin paisutellaan virkamiesten yksityisasioiden 'kummallisuuksia' niin helvetinmoisiin mittasuhteisiin, että ne muuttuvat väkisin sensaatioiksi tuon paisuttelun myötä.
Lopputuloksen jo tiedämmekin: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
***
Lisäys
Muistutan, että minä en tietenkään - en missään nimessä - ole moralisti. Minähän syytän muita moralistisuudesta - ja paatoksella! Nuijat!
*
Kuunnelkaas ihan piruuttanne alla oleva, maanantain 'Tukevasti ilmassa' lähetys. Siinä tehdään sekä ruumiin- että hengenavaus etenkin Ilkka Kanervan sanomisille.
Olen itse kirjoittanut kommenteissani, että Kanervan anteeksipyyntö ei vakuuttanut. Itse asiassa hän ei pyytänyt anteeksi nimenomaan tekoaan vaan jotain muuta.
Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo väittääkin terävästi, että Iken anteeksipyyntö on tulkittavissa melkein kiitospuheeksi.
Ike saa kyytiä tässä keskustelussa, mutta argumenteilla, jotka ovat täysin perusteltuja ja ohittamattomia. Emme vain tule yleensä ajatelleeksi, millä eri tavoilla poliitikon kieli voi olla etäännyttävää ja siten myös tosiasiat ylösalaisin kääntävää.
Vaikka olenkin Ikeä voimakkaasti puolustanut mediaa vastaan, niin ko. keskustelussa esitettyä Kanerva-kritiikkiä pidän toistaiseksi kaikkein osuvimpana kuulemistani ja lukemistani arvosteluista.
Liekö jotkut Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenistä kuunnelleet tämän lähetyksen maanantaina klo: 13-15.
Tiistaiaamuna kellot sitten soivat Ikelle...
>>Tukevasti Ilmassa 31.03.2008<<75min,>
Tuomas Nevanlinnan ja Silja Hiidenheimon aiheena ylösalaisin.
http://www.radiohelsinki.fi/lataa.phtml
(Lisäys 2.4)
*
Catuluxelle
Jaha. Sinustakin tuli silmää räpäyttämättä median saappaita nuoleva kyyninen opportunisti. Onneksi olkoon.
Kokoomus uhrasi Iken Median alttarille vaikkakin ilmeisen pakon edessä.
Lehdistö/Media teki jälleen 'kaadon', vaikka minun mielestäni luoti kimmahtikin moraalisesti Median itsensä jalkaan tai pikemminkin silmään.
Mutta eihän sitä mediassa huomata, koska sillä ei ole mitään moraalia, ja sen toinen silmäkin oli jo ennestään sokea...
Kuten Sediksessä kirjoitin: surullinen tapaus, tällaista on (äärimmäinen) sananvapaus.
Kokoomuksen omat vapausperiaatteet ovat ajaneet sen rähmälleen kumartamaan mediaa. Paradoksi tämäkin - jälleen kerran. Eikä jää viimeiseksi.
Oli miten oli - paradoksaalisesti tämän episodin sankariksi kohosi kuitenkin yllättäen Jyrki Katainen, josta tuli kertalaakista Kokoomuksen todellinen johtaja - vaikka häntäkin lienee painostettu Kokoomuksen oikean laidan taholta aika lailla.
Kokoomuksen ryhmänjohtaja Ben Syssykowitz - tuo naivi libertaari, jolle suomalaisen älymystön huippunimet (mm. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander) naureskelevat merkitsevästi alta kulmain - kumppaneineen on taatusti närkästellyt Kanervaa Kataiselle äänekkäästi kulissien takana puolueen kansansuosion menettämisen pelossa.
Kuitenkin tapa, jolla tämä Kataisen johtajuuden lopullinen 'initiaatio' toteutui, oli jopa traaginen, mutta juuri siksi niin vakuuttava ja uskottava: hyvää ystäväänsä, joka on hoitanut työnsä erinomaisesti ei ole helppoa potkia virastaan.
Vaan catulux kirjoittaa kuin Caesar ikään: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
Esittämäsi opportunistisen kyynisyyden henegessä odotan nyt, että nato-agitaattori Stubbin bordellissa käynti tulee julkisuuteen tai jne. jne.
Toisin sanoen: 'Siis menkööön pois, kuka lie...' Hyi helvetti, mitä moraalia...
Tätä menoa poliitikoista on tulossa sirkuseläimiä, vailla henkilökohtaista, professionaalista auktoriteettia. Heitä voi sylkeä silmille ja heitellä esineillä kuin yläasteen opettajaa, joka ei pysty puolustautumaan, koska saisi syytteen väkivaltaisuudesta.
Ja koska kukaan ei ole täydellinen vaan erehtyväinen, vain kasvottomat nynnyt virkamiehet pärjäävät median medusan katseen alla.
Tämä merkitsee politiikan ja poliitikkojen työn latistumista entistä mielenkiinnottomaksi pykäläsaivarteluksi. Kukaan ei uskalla riskeerata uraansa edes uusilla ja omaperäisillä linjanvedoilla.
Politiikasta tulee siis entistä suuremmassa määrin samanaikaisesti sekä kasvottoman teknokratian että ylisiveellisen moraalisen nuhteettomuuden teatraalista performaatiota. Viktoriaanisen tekopyhyyden ajat ovat palaamassa - paradoksaalista kyllä.
USA:ssahan tällainen meno on jo pitkään ollut maan eli poliittisen Disneylandin tapa.
Tervetuloa vain lopullisesti Suomeen amerikkalainen mainoskampanjoitu mediaroskakulttuuri!
Luottamusta - paradoksaalisesti - on enää vain niillä, joilla sitä ei ole, koska heitä voidaan heitellä mihin nurkkaan media haluaa. Vain median marionetit saavat nykyään armon pitää virkansa.
Tiukan loogisesti ajatellen lehdistön pitäisi nyt vaatia Kokoomusta palauttamaan Kanerva takaisin ministerinvirkaansa, koska silloinhan media osoittaisi lopullisesti todellisen ja peruuttamattoman käskyvaltansa puolueiden yli.
*
PS. Voidaan toki perustellusti väittää, että Iken upotti valehteleminen. Tällöin on vain syytä muistaa, että samalla kriteerillä me voisimme erottaa varmaankin suurimman osan poliitikoista ja jopa kaikista viran- sekä toimenhaltijoista.
Hop hop - nyt siis vauhtia media! Skandaaleja kyllä riittää ja jos ei tunnu riittävän, niin paisutellaan virkamiesten yksityisasioiden 'kummallisuuksia' niin helvetinmoisiin mittasuhteisiin, että ne muuttuvat väkisin sensaatioiksi tuon paisuttelun myötä.
Lopputuloksen jo tiedämmekin: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
***
Lisäys
Muistutan, että minä en tietenkään - en missään nimessä - ole moralisti. Minähän syytän muita moralistisuudesta - ja paatoksella! Nuijat!
*
Kuunnelkaas ihan piruuttanne alla oleva, maanantain 'Tukevasti ilmassa' lähetys. Siinä tehdään sekä ruumiin- että hengenavaus etenkin Ilkka Kanervan sanomisille.
Olen itse kirjoittanut kommenteissani, että Kanervan anteeksipyyntö ei vakuuttanut. Itse asiassa hän ei pyytänyt anteeksi nimenomaan tekoaan vaan jotain muuta.
Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo väittääkin terävästi, että Iken anteeksipyyntö on tulkittavissa melkein kiitospuheeksi.
Ike saa kyytiä tässä keskustelussa, mutta argumenteilla, jotka ovat täysin perusteltuja ja ohittamattomia. Emme vain tule yleensä ajatelleeksi, millä eri tavoilla poliitikon kieli voi olla etäännyttävää ja siten myös tosiasiat ylösalaisin kääntävää.
Vaikka olenkin Ikeä voimakkaasti puolustanut mediaa vastaan, niin ko. keskustelussa esitettyä Kanerva-kritiikkiä pidän toistaiseksi kaikkein osuvimpana kuulemistani ja lukemistani arvosteluista.
Liekö jotkut Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenistä kuunnelleet tämän lähetyksen maanantaina klo: 13-15.
Tiistaiaamuna kellot sitten soivat Ikelle...
>>Tukevasti Ilmassa 31.03.2008<<75min,>
Tuomas Nevanlinnan ja Silja Hiidenheimon aiheena ylösalaisin.
http://www.radiohelsinki.fi/lataa.phtml
March 14, 2008
Kommentteja Kanervasta
Kommentteja Iineksen päreen Johtajaominaisuudet tiimoilta.
(Lisäyksiä 17.3)
*
13.3
Näkemykseni Ilkka Kanervasta on muuttunut 10 viimeksi kuluneen vuoden aikana - parempaan suuntaan. Kokoomuksesta löytyy monia paljon paskempia tyyppejä.
Tämä arvio on pelkästään poliittinen. Se, mitä Kanerva tekee yksityiselämässään, ei kiinnosta minua vähääkään.
Viimeaikainen kohu paljastaa jälleen sen tosiasian, että ihmiset tarvitsevat kuninkaan, narrin ja hirviön samassa persoonassa. Sellaista kutsutaan joskus myös jumalaksi.
Kansalla on merkillinen, tiedostamaton ja hallitsematon halu 'tappaa' kunnioittamansa ja pelkäämänsä hirviömäinen narrijumala, jos siihen vain pienintäkään aihetta ilmenee. 'Tapetun' tilalle etsitään nopeasti uusi uhri jne.
Media on tässä asiassa pelkkä rahastuskone, joka oikeuttaa toimensa kansan primitiiviseen mentaliteetiin vetoamalla. Media on itse asiassa maailman ovelin haaskalintu.
Näitä ilmiöitä ymmärtääkseen kannattaa lukea mm. uskontotieteilijä Rene Girardia (mimesis- eli jäjittely-, kateus-, väkivalta- ja syntipukkiteoria) sekä esim. Tuomas Nevanlinnan 'Kuninkaista ja narreista' - ei niinkään jotain media-opasta, joka ei edes yritä analysoida muuta kuin pintakäytäntöjä - ymmärtämisestä nyt puhumattakaan.
13.3
Olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että media ja yleisö/kansa pelaavat samaa peliä, joskin vain media on siitä pelistä tietoinen.
Siten media kykenee manipuloimaan tai 'provosoimaan' kansaa saattamaan jonkun ihmisen uhrin asemaan, koska se tulee kansan närkästystä 'ruokkimalla' (tietoisesti mutta ei julkilausutusti) oikeuttaneeksi oman yhä röyhkeämmän 'haaskakäyttäytymisensä', joka on siis tuottavaa puuhaa.
Rajahan tässä yksityisyyden tonkimisessakin tulee tietysti jossain kohtaa vastaan, mutta entistä huonommin julkkikset pystyvät nykyään suojautumaan.
Toisaalta juuri julkkikset tietävät, että kaikki julkisuus pitää heidät ihmisten tietoisuudessa ja näin ainakin potentiaalisti suosiossa, joten tilanne on kieltämättä auttamattoman ambivalentti myös/ainakin pop-julkkisten yksityisyyden suhteen.
Poliitikot ja virkamiehet tosin kärsivät tilanteesta eniten, mikäli eivät sitten pysty taktikoimaan eli joko lypsämään kansalta/yleisöltä säälipisteitä, jolloin mediasta tuleekin rikosten paljastajasta itse roisto (tämä on median 'Damokleen miekka') tai ylittämään jonkin merkillisen karisman voimasta koko median/yleisön häikäilemättömän katseen, joka jatkuvasti suuntautuu heihin kuin Korkeasaaren apinoihin.
En toki halua väittää, etteikö media tekisi erittäin hyödyllistäkin työtä etenkin poliitikkoja tarkkaillessaan, mutta tilanne 'suurennuslasin alla' on osaltaan johtanut siihen, että harva poliitikko uskaltaa enää riskeerata edes esittämällä omaperäisiä mielipiteitä tai radikaaleja ehdotuksia, ja koska media ei saa mistään muualta myyviä jutun aiheita (poliittiset jutut eivät myy), se tonkii henkilökohtaisuuksia.
PS. Susan Ruusunen ei ole julkisuuden ammattilainen/julkisuudesta elävä, joten hän taisi haukata (kustantajan ylipuhuessa ja luvatessa liikoja) liian ison kakkupalan Vanhasen suhteen.
Toisaalta Vanhanen on jo nyt saanut aika lailla takkiinsa, vaikka voittaisikin hovioikeudessa, sillä mediaa Vanhanen ei tule voittamaan - tälläkään kertaa.
Siten ainoa, jonka hän tahtomattaan (koska ei syyttänyt itse Ruususta mistään) voittaa, on 'vain' Ruusunen - ja tämä asiaintilahan taas on jo nyt kääntynyt psykologisesti Vanhasta vastaan.
14.3
sedis kirjoitti
'Veikkaan, että viikon päästä Ile ei ole ministeri.'
Voi olla että olet oikeassa. Mutta minkä takia Kokoomuksen pitäisi mennä rähmälleen median tai edes äänestäjien edessä tällaisen politiikkaan kuulumattoman paskanjauhannan takia, jossa on ollut kyse yksityiselämän mahdollisesta ylilyönnistä, ei ulkopoliittisesti 'epäkorrektista' käyttäytymisestä?
Kyseessä olisi ilmeinen ylireagointi puolueen suosion ylläpitämiseksi, koska se on jo nyt saanut kolauksen, jota ei voi mitenkään muuksi muuttaa.
Sitäpaitsi Kanerva on viimeksi kuluneen viikon aikana rangaistuksensa saanut eli joutunut ryöpytysten jälkeen taatusti miettimään tekojaan muutaman unettoman yön verran ja pyytänyt sitten julkisesti anteeksi.
Anteeksipyyntö oli se, mitä itse häneltä odotin - se riittää.
Entä halutaanko Kanervaa vielä tämänkin jälkeen nöyryyttää oikein kunnolla? Ilmeisesti. On paljon ihmisiä, jotka nauttivat 'teurastamisesta' moraalin nimissä.
Erottaminen olisi kuitenkin tässä(kin) tapauksessa osoitus siitä, että massamedia-demokratia määrää diktatuurisesti poliitikkojen(kin) kohtalosta.
Heiltä vaaditaan lähes pyhimysmäistä täydellisyyttä: tila, joka on paitsi ihmiselle mahdoton myös mahdollisimman 'tylsä'.
Oma demokratiatajuni ja 'demokraattinen toleranssini' loppuu paradoksaalista kyllä juuri samaan kohtaan kuin moralistisilla syntipukkien metsästäjillä - eri syistä vain ja erilaiset johtopäätökset tehden: - syyttävä sormi kääntyykin kohti massoja sekä mediaa.
Epäilemättä en tällä asenteella tulisi itse koskaan pärjäämään politiikassa, mutta on selvää, että juuri tämän asenteen vuoksi en myös koskaan ole edes halunnut olla tekemisissä politiikan kanssa.
(PS. Platonin 'pahamaineinen' Valtio on edelleenkin opettavainen kirja politiikan ja politiikan filosofian ymmärtämisessä.)
14.3
massat
Menkää itse mukaan politiikkaan - jos uskallatte.
Hyvähän täältä turvallisesta blogista on tykittää 'oikeita' mielipiteitä 'paskiaisten' niskaan.
Tulee lievästi sellainen olo, että nyt nautitaan taas oikein viimeisen päälle vyön alle lyömisestä - demokratian hengessä. Viis siitä, mikä on oleellista ja mikä ei.
Uhrin 'veren pitää virrata', ennenkuin ollaan tyytyväisiä - vähän aikaa...
Teillä on massat melkein aina 'veren maku suussa'. Ja sitä makua te kutsutte oikeudenmukaisuudeksi: - omaa ressentimenttiänne.
16.3
hilma, iines
Olette puuttuneet olennaiseen asiaan Kanervan anteeksipyynnön suhteen.
Huomaamme, että kaikesta 'kiemurtelusta' huolimatta Ile ei pyri vapauttamaan itseään vastuusta kuten Vanhanen, jolle Kanervan anteeksipyynnön kohta: 'Mä en ole siis syyttämässä ketään muuta kuin itseäni...' oli sen verran taitava retorinen heitto, ettei Vanhasella varmasti tämänkään takia ollut mitään lisättävää asiaan ;/
Poliittista peliä, 'survival-retoriikkaa' siis, mutta uskon silti yhä Kanervan perimmäiseen vilpittömyyteen asiassa.
Silti pidän häntä näissä yksityisasioidensa hoidossa naivina sekä hyvässä että huonossa/pahassa (moraalifilosofisesti huono liittyy pohdintaan siitä, mikä on hyvää; paha taas liittyy siihen, mikä on oikein ja mikä väärin.)
Olen samaa mieltä kanssanne, että tämä anteeksipyyntö esitettiin kuilun partaalla ja yksilöimättä ketään loukattua henkilöä, mutta silti - kuten sanottu - yrittämättä luistaa vastuusta omien hölmöilyjen suhteen.
Pisteitä saa myös Katainen, jonka rennon purevat replikoinnit puolueväelle ja toimittajille 'tapauksesta Ile' ovat vaikuttaneet aidon tuntuisilta ja olevan vailla kyynistä laskelmointia.
16.3
Jacques Maladroit
Hyvä tarkennus. Itse tarkoitin osittain samaa kirjoittaessani, että pidän Kanervaa naivina yksityisasioittensa 'hoidossa'. Päädyin kuitenkin kirjoittamasi johdosta pohtimaan asiaa perspektiiveistä, jotka eivät ole kovin 'suotuisia' Ilkka Kanervalle.
Mikäli jollain ihmisellä on taipumus tehdä 'säännöllisesti' tällaisia 'virhearviointeja', hän on yhtä aikaa sekä naivi että 'kyynikko': eräänlainen peluri - ehkä jopa addikti, kuten sexiterapeutti Jukka Virtanen hieman ylipsykologisoivasti analyseerasi.
Mutta jos tulkitaan aivan kirjaimellisesti, että Ike pyysi anteeksi 'vain' virhearviointiaan, niin eihän hän silloin tietysti tekoaan anteeksi pyytänyt.
Teon tehdessään Ike ajatteli, että ei tästä mitään seuraa, mutta erehtyi eli teki virhearvion. Mutta miten Iken on edes mahdollista pyytää anteeksi (vain) omaa? virhearviotaan, jos hän ei kadu itse tekoa?
Se on mahdollista siten, että tällöin väistämättä vieritetään osaltaan syytös myös kyseisen naikkosen niskaan, joka tekstiviestit paljasti, mikä merkitsee, että tavallaan hänenkin velvollisuutensa olisi nyt pyytää anteeksi - ehkei ihan Suomen kansalta mutta ainakin Kokoomukselta..?! ;(/)
Eli mitä tällaisesta 'anteeksipyynnöstä?' pitäisi lopulta sanoa? Onko se moraalisesti yhtä tyhjän kanssa? Vai viilaammeko nyt liikaa sitä kuuluisaa pilkkua, koska varmasti Ilkka Kanervan vakavana intentiona on ollut katua ihan aidosti - vai?
16.3
Iines näköjään ajatteli melkein samoja asioita kuin minäkin. Havaitsin ne vasta julkaistuani kommenttini. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Ei tuomita enempää, vaikka virhearvion anteeksipyytäminen ei ainakaan argumentatiivisesti ole sama asia kuin itse teon katuminen.
Nyt täytyy vain yrittää uskoa, että Kanerva oli katuvainen myös ja juuri tekonsa suhteen.
17.3
iines kirjoitti
'Harva niin tahvo on, että suupieli vuotaa valtiosalaisuuksia lemmentöissä jonkun hupakon kanssa.'
Mutta ei tarvita kuin se yksi Tahvo, jolla on tarpeeksi isoja asioita lipsauteltavanaan, niin ulkopoliittinen skisma saattaa syntyä.
Kyseinen tahvo on silloin ollut nimenomaan turvallisuusuhka - vaikkemme sitä etukäteen voikaan varmasti tietää.
En tosin väitä, että Ikellä olisi tiedossaan kovin suuria salaisuuksia, mutta kysmys onkin periaatteellinen.
Muistas nyt vaikka se kuuluisa Mata Hari, joka toimi kaksoisagenttina Saksan ja Ranskan hyväksi I maailmansodassa käyttäen tietojen urkkimisessa hyväkseen tiettyjä 'hyvin kehittyneitä' avujaan.
'Zelle [Mata Hari] oli myös ilotyttö ja pidetään mahdollisena, että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliitikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.' (wikipedia)
Mata Harin teloittamisesta liikkui huhuja tai ehkä paremminkin legendoja, jotka todistavat - jos uskomme niitä - ainakin sen, että ko. naisella oli aivan ilmeisesti ollut vaikutusvaltaa ranskalaisiin sotilaisiin, vaikkei hän todennäköisesti mikään tärkeä vakooja ollutkaan.
Ranskan poliittinen johto sai hänestä kuitenkin sopivan syntipukin huonolle sotamenetykselleen.Kts.http://fi.wikipedia.org/wiki/Mata_Hari
Tällaiseen Mata Hariin kun Ike vielä törmää, niin siinä 'hässäkässä' hän saattaa tulla paljastaneeksi ihan vain luottaessaan ko. naiseen (luottavainen ja siten virhearviointiin taipuvainen ihminen kun on ;) Jyri Häkämiehen Suomelle suunnitteleman huippusalaisen Venäjä-operaation - hitto soikoon!
Se on Iken ulkoministeriyden päätepiste - ja ehkä enemmänkin: - hänen poliittisen uransa loppu - ikuinen häpeä ja karkotus takaisin syntymäpaikkaansa Lokalahdelle eli nykyiseen Uuteenkaupunkiin - siis sinnepäin, missä sinäkin iines kai asustelet..?
17.3
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä Ikeä turvallisuusuhkana. Tämän kohun jälkeen hän pysyy nahoissaan eikä lähesty naisia kuin sillä sangen kuuluisalla viiden metrin kepillä tunnustellen..;) Ihan sopiva etäisyys.
(Lisäyksiä 17.3)
*
13.3
Näkemykseni Ilkka Kanervasta on muuttunut 10 viimeksi kuluneen vuoden aikana - parempaan suuntaan. Kokoomuksesta löytyy monia paljon paskempia tyyppejä.
Tämä arvio on pelkästään poliittinen. Se, mitä Kanerva tekee yksityiselämässään, ei kiinnosta minua vähääkään.
Viimeaikainen kohu paljastaa jälleen sen tosiasian, että ihmiset tarvitsevat kuninkaan, narrin ja hirviön samassa persoonassa. Sellaista kutsutaan joskus myös jumalaksi.
Kansalla on merkillinen, tiedostamaton ja hallitsematon halu 'tappaa' kunnioittamansa ja pelkäämänsä hirviömäinen narrijumala, jos siihen vain pienintäkään aihetta ilmenee. 'Tapetun' tilalle etsitään nopeasti uusi uhri jne.
Media on tässä asiassa pelkkä rahastuskone, joka oikeuttaa toimensa kansan primitiiviseen mentaliteetiin vetoamalla. Media on itse asiassa maailman ovelin haaskalintu.
Näitä ilmiöitä ymmärtääkseen kannattaa lukea mm. uskontotieteilijä Rene Girardia (mimesis- eli jäjittely-, kateus-, väkivalta- ja syntipukkiteoria) sekä esim. Tuomas Nevanlinnan 'Kuninkaista ja narreista' - ei niinkään jotain media-opasta, joka ei edes yritä analysoida muuta kuin pintakäytäntöjä - ymmärtämisestä nyt puhumattakaan.
13.3
Olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että media ja yleisö/kansa pelaavat samaa peliä, joskin vain media on siitä pelistä tietoinen.
Siten media kykenee manipuloimaan tai 'provosoimaan' kansaa saattamaan jonkun ihmisen uhrin asemaan, koska se tulee kansan närkästystä 'ruokkimalla' (tietoisesti mutta ei julkilausutusti) oikeuttaneeksi oman yhä röyhkeämmän 'haaskakäyttäytymisensä', joka on siis tuottavaa puuhaa.
Rajahan tässä yksityisyyden tonkimisessakin tulee tietysti jossain kohtaa vastaan, mutta entistä huonommin julkkikset pystyvät nykyään suojautumaan.
Toisaalta juuri julkkikset tietävät, että kaikki julkisuus pitää heidät ihmisten tietoisuudessa ja näin ainakin potentiaalisti suosiossa, joten tilanne on kieltämättä auttamattoman ambivalentti myös/ainakin pop-julkkisten yksityisyyden suhteen.
Poliitikot ja virkamiehet tosin kärsivät tilanteesta eniten, mikäli eivät sitten pysty taktikoimaan eli joko lypsämään kansalta/yleisöltä säälipisteitä, jolloin mediasta tuleekin rikosten paljastajasta itse roisto (tämä on median 'Damokleen miekka') tai ylittämään jonkin merkillisen karisman voimasta koko median/yleisön häikäilemättömän katseen, joka jatkuvasti suuntautuu heihin kuin Korkeasaaren apinoihin.
En toki halua väittää, etteikö media tekisi erittäin hyödyllistäkin työtä etenkin poliitikkoja tarkkaillessaan, mutta tilanne 'suurennuslasin alla' on osaltaan johtanut siihen, että harva poliitikko uskaltaa enää riskeerata edes esittämällä omaperäisiä mielipiteitä tai radikaaleja ehdotuksia, ja koska media ei saa mistään muualta myyviä jutun aiheita (poliittiset jutut eivät myy), se tonkii henkilökohtaisuuksia.
PS. Susan Ruusunen ei ole julkisuuden ammattilainen/julkisuudesta elävä, joten hän taisi haukata (kustantajan ylipuhuessa ja luvatessa liikoja) liian ison kakkupalan Vanhasen suhteen.
Toisaalta Vanhanen on jo nyt saanut aika lailla takkiinsa, vaikka voittaisikin hovioikeudessa, sillä mediaa Vanhanen ei tule voittamaan - tälläkään kertaa.
Siten ainoa, jonka hän tahtomattaan (koska ei syyttänyt itse Ruususta mistään) voittaa, on 'vain' Ruusunen - ja tämä asiaintilahan taas on jo nyt kääntynyt psykologisesti Vanhasta vastaan.
14.3
sedis kirjoitti
'Veikkaan, että viikon päästä Ile ei ole ministeri.'
Voi olla että olet oikeassa. Mutta minkä takia Kokoomuksen pitäisi mennä rähmälleen median tai edes äänestäjien edessä tällaisen politiikkaan kuulumattoman paskanjauhannan takia, jossa on ollut kyse yksityiselämän mahdollisesta ylilyönnistä, ei ulkopoliittisesti 'epäkorrektista' käyttäytymisestä?
Kyseessä olisi ilmeinen ylireagointi puolueen suosion ylläpitämiseksi, koska se on jo nyt saanut kolauksen, jota ei voi mitenkään muuksi muuttaa.
Sitäpaitsi Kanerva on viimeksi kuluneen viikon aikana rangaistuksensa saanut eli joutunut ryöpytysten jälkeen taatusti miettimään tekojaan muutaman unettoman yön verran ja pyytänyt sitten julkisesti anteeksi.
Anteeksipyyntö oli se, mitä itse häneltä odotin - se riittää.
Entä halutaanko Kanervaa vielä tämänkin jälkeen nöyryyttää oikein kunnolla? Ilmeisesti. On paljon ihmisiä, jotka nauttivat 'teurastamisesta' moraalin nimissä.
Erottaminen olisi kuitenkin tässä(kin) tapauksessa osoitus siitä, että massamedia-demokratia määrää diktatuurisesti poliitikkojen(kin) kohtalosta.
Heiltä vaaditaan lähes pyhimysmäistä täydellisyyttä: tila, joka on paitsi ihmiselle mahdoton myös mahdollisimman 'tylsä'.
Oma demokratiatajuni ja 'demokraattinen toleranssini' loppuu paradoksaalista kyllä juuri samaan kohtaan kuin moralistisilla syntipukkien metsästäjillä - eri syistä vain ja erilaiset johtopäätökset tehden: - syyttävä sormi kääntyykin kohti massoja sekä mediaa.
Epäilemättä en tällä asenteella tulisi itse koskaan pärjäämään politiikassa, mutta on selvää, että juuri tämän asenteen vuoksi en myös koskaan ole edes halunnut olla tekemisissä politiikan kanssa.
(PS. Platonin 'pahamaineinen' Valtio on edelleenkin opettavainen kirja politiikan ja politiikan filosofian ymmärtämisessä.)
14.3
massat
Menkää itse mukaan politiikkaan - jos uskallatte.
Hyvähän täältä turvallisesta blogista on tykittää 'oikeita' mielipiteitä 'paskiaisten' niskaan.
Tulee lievästi sellainen olo, että nyt nautitaan taas oikein viimeisen päälle vyön alle lyömisestä - demokratian hengessä. Viis siitä, mikä on oleellista ja mikä ei.
Uhrin 'veren pitää virrata', ennenkuin ollaan tyytyväisiä - vähän aikaa...
Teillä on massat melkein aina 'veren maku suussa'. Ja sitä makua te kutsutte oikeudenmukaisuudeksi: - omaa ressentimenttiänne.
16.3
hilma, iines
Olette puuttuneet olennaiseen asiaan Kanervan anteeksipyynnön suhteen.
Huomaamme, että kaikesta 'kiemurtelusta' huolimatta Ile ei pyri vapauttamaan itseään vastuusta kuten Vanhanen, jolle Kanervan anteeksipyynnön kohta: 'Mä en ole siis syyttämässä ketään muuta kuin itseäni...' oli sen verran taitava retorinen heitto, ettei Vanhasella varmasti tämänkään takia ollut mitään lisättävää asiaan ;/
Poliittista peliä, 'survival-retoriikkaa' siis, mutta uskon silti yhä Kanervan perimmäiseen vilpittömyyteen asiassa.
Silti pidän häntä näissä yksityisasioidensa hoidossa naivina sekä hyvässä että huonossa/pahassa (moraalifilosofisesti huono liittyy pohdintaan siitä, mikä on hyvää; paha taas liittyy siihen, mikä on oikein ja mikä väärin.)
Olen samaa mieltä kanssanne, että tämä anteeksipyyntö esitettiin kuilun partaalla ja yksilöimättä ketään loukattua henkilöä, mutta silti - kuten sanottu - yrittämättä luistaa vastuusta omien hölmöilyjen suhteen.
Pisteitä saa myös Katainen, jonka rennon purevat replikoinnit puolueväelle ja toimittajille 'tapauksesta Ile' ovat vaikuttaneet aidon tuntuisilta ja olevan vailla kyynistä laskelmointia.
16.3
Jacques Maladroit
Hyvä tarkennus. Itse tarkoitin osittain samaa kirjoittaessani, että pidän Kanervaa naivina yksityisasioittensa 'hoidossa'. Päädyin kuitenkin kirjoittamasi johdosta pohtimaan asiaa perspektiiveistä, jotka eivät ole kovin 'suotuisia' Ilkka Kanervalle.
Mikäli jollain ihmisellä on taipumus tehdä 'säännöllisesti' tällaisia 'virhearviointeja', hän on yhtä aikaa sekä naivi että 'kyynikko': eräänlainen peluri - ehkä jopa addikti, kuten sexiterapeutti Jukka Virtanen hieman ylipsykologisoivasti analyseerasi.
Mutta jos tulkitaan aivan kirjaimellisesti, että Ike pyysi anteeksi 'vain' virhearviointiaan, niin eihän hän silloin tietysti tekoaan anteeksi pyytänyt.
Teon tehdessään Ike ajatteli, että ei tästä mitään seuraa, mutta erehtyi eli teki virhearvion. Mutta miten Iken on edes mahdollista pyytää anteeksi (vain) omaa? virhearviotaan, jos hän ei kadu itse tekoa?
Se on mahdollista siten, että tällöin väistämättä vieritetään osaltaan syytös myös kyseisen naikkosen niskaan, joka tekstiviestit paljasti, mikä merkitsee, että tavallaan hänenkin velvollisuutensa olisi nyt pyytää anteeksi - ehkei ihan Suomen kansalta mutta ainakin Kokoomukselta..?! ;(/)
Eli mitä tällaisesta 'anteeksipyynnöstä?' pitäisi lopulta sanoa? Onko se moraalisesti yhtä tyhjän kanssa? Vai viilaammeko nyt liikaa sitä kuuluisaa pilkkua, koska varmasti Ilkka Kanervan vakavana intentiona on ollut katua ihan aidosti - vai?
16.3
Iines näköjään ajatteli melkein samoja asioita kuin minäkin. Havaitsin ne vasta julkaistuani kommenttini. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Ei tuomita enempää, vaikka virhearvion anteeksipyytäminen ei ainakaan argumentatiivisesti ole sama asia kuin itse teon katuminen.
Nyt täytyy vain yrittää uskoa, että Kanerva oli katuvainen myös ja juuri tekonsa suhteen.
17.3
iines kirjoitti
'Harva niin tahvo on, että suupieli vuotaa valtiosalaisuuksia lemmentöissä jonkun hupakon kanssa.'
Mutta ei tarvita kuin se yksi Tahvo, jolla on tarpeeksi isoja asioita lipsauteltavanaan, niin ulkopoliittinen skisma saattaa syntyä.
Kyseinen tahvo on silloin ollut nimenomaan turvallisuusuhka - vaikkemme sitä etukäteen voikaan varmasti tietää.
En tosin väitä, että Ikellä olisi tiedossaan kovin suuria salaisuuksia, mutta kysmys onkin periaatteellinen.
Muistas nyt vaikka se kuuluisa Mata Hari, joka toimi kaksoisagenttina Saksan ja Ranskan hyväksi I maailmansodassa käyttäen tietojen urkkimisessa hyväkseen tiettyjä 'hyvin kehittyneitä' avujaan.
'Zelle [Mata Hari] oli myös ilotyttö ja pidetään mahdollisena, että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliitikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.' (wikipedia)
Mata Harin teloittamisesta liikkui huhuja tai ehkä paremminkin legendoja, jotka todistavat - jos uskomme niitä - ainakin sen, että ko. naisella oli aivan ilmeisesti ollut vaikutusvaltaa ranskalaisiin sotilaisiin, vaikkei hän todennäköisesti mikään tärkeä vakooja ollutkaan.
Ranskan poliittinen johto sai hänestä kuitenkin sopivan syntipukin huonolle sotamenetykselleen.Kts.http://fi.wikipedia.org/wiki/Mata_Hari
Tällaiseen Mata Hariin kun Ike vielä törmää, niin siinä 'hässäkässä' hän saattaa tulla paljastaneeksi ihan vain luottaessaan ko. naiseen (luottavainen ja siten virhearviointiin taipuvainen ihminen kun on ;) Jyri Häkämiehen Suomelle suunnitteleman huippusalaisen Venäjä-operaation - hitto soikoon!
Se on Iken ulkoministeriyden päätepiste - ja ehkä enemmänkin: - hänen poliittisen uransa loppu - ikuinen häpeä ja karkotus takaisin syntymäpaikkaansa Lokalahdelle eli nykyiseen Uuteenkaupunkiin - siis sinnepäin, missä sinäkin iines kai asustelet..?
17.3
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä Ikeä turvallisuusuhkana. Tämän kohun jälkeen hän pysyy nahoissaan eikä lähesty naisia kuin sillä sangen kuuluisalla viiden metrin kepillä tunnustellen..;) Ihan sopiva etäisyys.
November 9, 2007
Media uskonnon ja yhteisöllisyyden perversiona
Kirjoitettu kommentiksi Petri Järveläisen päreeseen "Hirveä ja julma".
(Muutoksia ja lisäyksiä alkuperäiseen kommenttiin on tehty + PS. klo: 20.30)
a-k.h kommentoi mm.
Oudoksuttavaa minulle on myös prinsessa Dianan kuoleman jälkeen tännekin levinnyt viihteenomainen karnevalistinen suremistapa, jolle pyritään saman mahdollisimman laaja kollektiivinen ulottuvuus.
*
Olen A-K.H kanssasi aivan samaa mieltä.
Ajatellaanpa asiaa kuitenkin seuraavasti. Kehittyneissä länsimaisissa kulttuureissa yhteisöllisyyden kokemus on pirstoutunut ja laimentunut huimaa vauhtia viimeisten 150-vuoden aikana, jolloin modernisaatio - etenkin teollistuminen ja sekularisaatio - on edennyt.
Edes nationalismi ei enää yhdistä ihmisiä kirkosta ja kadonneesta kristillisestä yhtenäiskulttuurista ja sen moraalista nyt puhumattakaan.
Tämä makrotason ilmiö vaikuttaa ilman muuta myös perheinstituutioon, joka näyttää viime vuosikymmenien aika muuttuneen entistä 'suorituskeskeisemmäksi' laatuaikamääritelmineen ja elintaso-oravanpyörässä juoksemisineen.
Lasten ja aikuisten väliset suhteet ovat samalla muutuneet entistä irrallisemmiksi.
Silti ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä yhä; - väittäisin että jopa erittäin voimallisesti, ja että hän sisimmässään kärsii yhteisyyden tunteen puuttumisesta.
*
Lisäys
Jokelan surmaajan 'yli-ihmismäinen' fanaattisuus (ei pidä samaistaa Nietzschen yli-ihmispoetiikkaan kuten teki Uuden Suomen nettikolumnisti Iivi Anna Masso: kts. PS.) ja sosiaalidarwinistiset ääriutopiat ilmentävät mieleltään 'yksiulotteisen', kommunikaatiokyvyltään 'vajaan' sekä ajatuksellisen yksinäisyytensä 'kalvaman' ihmisen kyvyttömyyttä jakaa mitään emootioita kenenkään kanssa.
Silloin johdonmukainen päätepiste elämälle on tuhota muut ja siten lopulta myös itsensä. Mahdollisimman nopeasti.
Jokelan surmaaja oli suoraan hobbesilaisen ihmiskäsityksen kauhukabinetista, jonka mukaan yhteisöllisyys on 'synnytettävä pakon sanelemana' koska se ei muka kuulu ihmislajin perusominaisuuksiin. Muussa tapauksessa vallitsee kaaoottinen saalistusmentaliteetti, jossa kaikki ovat toistensa kilpailijoita ja vihollisia.
On väitetty, että surmaajan perheessä tällaiset - Pentti Linkolankin - edustamat arvot olisivat olleet korkeassa arvossa, joten nuori mies olisi vain tehnyt niistä sairaassa mielessään äärimmäiset johtopäätökset.
Mutta tällainen 'sosialisaatio' ei totisesti ole yhteisöllisyyttä!
Jos minulta sitä kysytään, niin vastaan: me kyllä tarvitsemme Nietzschen ja Linkolan tapaisia 'järkyttäjiä', jotta ymmärtäisimme maailmaa ja itseämme entistä rehellisemmin, mutta meidän ei tarvitse missään tapauksessa ryhtyä toteuttamaan näiden kahden - persoonallisuudeltaan hyvin lempeän miehen - pahimpia kauhukuvia, vaikka ne kertoisivatkin jotain aivan olennaista todellisuudesta.
Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan yhteisöllisyyttä, keskustelua, nuotiolauluja, yhdessäoloa. Mutta ennenkaikkea yhteisiä yhteisöllisiä arvoja.
Tekisi mieleni siteerata aikansa ehkä kuuluisinta ja lahjakkainta antipsykiatria - Ronald Laingia: Ihmiskunta on kuin myrskyävällä merellä pelastusveneeseen sulloutuneina - toisilleen velkaa äärettömän määrän solidaarisuutta.
Aika karmea tilanne - mutta niin kovin tosi.
*
Perusväitteeni tässä päreessä on, että media edustaa nykyajan yhteisöllisyyttä.
Tietenkin hyvin kieroutuneella ja sosiaalipornoisella - ellei sitten jossain määrin jopa avoimen pornoisella tavalla, eikä ole mitään syytä korvata sanaa porno ainakaan tässä asiayhteydessä aikuisviihteellä.
Mutta eikö ole todellakin makaaberia ja jotenkin perverssiä, että nykyään ihmiset kokevat suurinta yhteisyydentunnetta suremalla prinsessa esim. prinsessa Dianaa tai ylipäätään joitain onnettomuuden tai sitten kaikkein kauheimpien tragdioitten - kuten näitä Jokelan koulun - uhreja.
Eikö yhteisöllisyydentunteestamme ole tosiaankaan jäljellä enää muuta kuin yhteinen suru traagisesti kuolleitten ihmisten johdosta?
Ja media ottaa tästä surusta kaiken irti - palaten 'haaskalle' aina, kun 'raadosta' näyttäisi olevan rahallista hyötyä.
Sairasta.
*
Kun nyt tutkijateologin blogissa ollaan, niin pitää toki muistaa, että kristillisen maailman yhteisöllisyydentunne perustuu nimenomaan siihen 'iloiseen suruun', jonka Jeesuksen teloitus aiheutti.
Iloiseksi tuon surun tekee se, että Kristus voitti kuoleman ylösnousemuksessa.
Mutta Jokelan koulun uhrit eivät ole Kristuksia. He pysyvät lopullisesti kuolleina ja poissa, ja silti media perustaa koko olemassaolonsa oikeutuksen näiden kuolleiden muistelemiseen - tai jos sen suoraan sanoo: muiston mainostamiseen ja myymiseen - sen suoranaiseen pakkosyöttöön ja kuolemalla mässäilyyn.
Toisin sanoen: mediasta on tullut tämän globalisoituneen, pirstoutuneen, jatkuvan kasvun ja kaoottisen maaiman uusi, pervertoitunut uskonto - yhteisöllisyyttä käsitteen raadollisimmassa ja anomisimmassa (normittomimmassa) merkityksessä.
*
PS. Kommentti Iivi Anna Masson kolumniin uusisuomi.fi — Humanismia kaivataan.
Joopa joo. Nietzsche oli
16:26 raunorasanen
Joopa joo. Nietzsche oli siis fasisti ja natsi. Ei luulisi Massolla valtiotieteen tohtorina olevan varaa näin karkeaan virheeseen.
Ehkä Nietzschen kirjat pitäisi sitten hävittää, jos kerran - kuten N. itse kirjoitti Ecce Homossa - jokainen, joka luulee hänet ymmärtävänsä, tekee lukemastaan oman kuvansa.
Silti eräs natsi-Saksan 'virallinen filosofi' totesi kerran varsin sarkastisesti ja itseironisesti, että Nietzsche ei ollut nationalisti, ei myöskään sosialisti eikä hän edustanut mitään rotuoppia vaan vastusti antisemitismiä. Muuten hänestä olisi saattanut tulla kelpo natsi, ironisoi po. filosofi.
Eiköhän edellinen kommentti jo kerro aika paljon siitä, mikä natsien motiivi Nietzschen suhteen lopulta oli. Pelkkä vääristely ja manipulointi. Hitler ei ollut lukenut ainuttakaan Nietzschen kirjaa.
*
Annan mielestäni hyvän lukumetodisen ohjeen. Kun luette Nietzscheä, yrittäkää ensin olla uskomatta sanaakaan siitä, mitä hän kirjoittaa - mutta yhdellä ehdolla: yrittäkää samalla perustella vastustava kantanne muutenkin kuin vetoamalla johonkin 'hienopersehumanistiseen', akateemiseen 'pumpulimössöön', jossa taivastelusta on tullut tiedettä.
*
Mitä Masson loppupäätelmiin tulee, en kuitenkaan ole eri mieltä. Postmodernia relativismia voi ja pitää kritisoida. Moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta tulee liian usein piittaamattomuutta ja välinpitämätöntä kyynisyyttä.
Mutta eikö juuri humanismi ole myös suvaitsevaisuutta? Missä siis menee raja, jonka toisella puolella humanisti elää kuin postmodernin maailman nietzscheläinen 'nomadi', ja jonka ylitettyään hänestä tulee ääriholhoava yksiarvoisuuden apostoli (mikä eetos ei ollut vieras myöskään Nietzschen omalle itseymmärrykselle - olihan hän pappissukujen kasvatti)?
Pahinta ja ongelmallisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että kummankin puolen 'humanistit' ovat kyllä hekin osanneet tappaa lähimmäisiään - aina ja joka paikassa.
(Muutoksia ja lisäyksiä alkuperäiseen kommenttiin on tehty + PS. klo: 20.30)
a-k.h kommentoi mm.
Oudoksuttavaa minulle on myös prinsessa Dianan kuoleman jälkeen tännekin levinnyt viihteenomainen karnevalistinen suremistapa, jolle pyritään saman mahdollisimman laaja kollektiivinen ulottuvuus.
*
Olen A-K.H kanssasi aivan samaa mieltä.
Ajatellaanpa asiaa kuitenkin seuraavasti. Kehittyneissä länsimaisissa kulttuureissa yhteisöllisyyden kokemus on pirstoutunut ja laimentunut huimaa vauhtia viimeisten 150-vuoden aikana, jolloin modernisaatio - etenkin teollistuminen ja sekularisaatio - on edennyt.
Edes nationalismi ei enää yhdistä ihmisiä kirkosta ja kadonneesta kristillisestä yhtenäiskulttuurista ja sen moraalista nyt puhumattakaan.
Tämä makrotason ilmiö vaikuttaa ilman muuta myös perheinstituutioon, joka näyttää viime vuosikymmenien aika muuttuneen entistä 'suorituskeskeisemmäksi' laatuaikamääritelmineen ja elintaso-oravanpyörässä juoksemisineen.
Lasten ja aikuisten väliset suhteet ovat samalla muutuneet entistä irrallisemmiksi.
Silti ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä yhä; - väittäisin että jopa erittäin voimallisesti, ja että hän sisimmässään kärsii yhteisyyden tunteen puuttumisesta.
*
Lisäys
Jokelan surmaajan 'yli-ihmismäinen' fanaattisuus (ei pidä samaistaa Nietzschen yli-ihmispoetiikkaan kuten teki Uuden Suomen nettikolumnisti Iivi Anna Masso: kts. PS.) ja sosiaalidarwinistiset ääriutopiat ilmentävät mieleltään 'yksiulotteisen', kommunikaatiokyvyltään 'vajaan' sekä ajatuksellisen yksinäisyytensä 'kalvaman' ihmisen kyvyttömyyttä jakaa mitään emootioita kenenkään kanssa.
Silloin johdonmukainen päätepiste elämälle on tuhota muut ja siten lopulta myös itsensä. Mahdollisimman nopeasti.
Jokelan surmaaja oli suoraan hobbesilaisen ihmiskäsityksen kauhukabinetista, jonka mukaan yhteisöllisyys on 'synnytettävä pakon sanelemana' koska se ei muka kuulu ihmislajin perusominaisuuksiin. Muussa tapauksessa vallitsee kaaoottinen saalistusmentaliteetti, jossa kaikki ovat toistensa kilpailijoita ja vihollisia.
On väitetty, että surmaajan perheessä tällaiset - Pentti Linkolankin - edustamat arvot olisivat olleet korkeassa arvossa, joten nuori mies olisi vain tehnyt niistä sairaassa mielessään äärimmäiset johtopäätökset.
Mutta tällainen 'sosialisaatio' ei totisesti ole yhteisöllisyyttä!
Jos minulta sitä kysytään, niin vastaan: me kyllä tarvitsemme Nietzschen ja Linkolan tapaisia 'järkyttäjiä', jotta ymmärtäisimme maailmaa ja itseämme entistä rehellisemmin, mutta meidän ei tarvitse missään tapauksessa ryhtyä toteuttamaan näiden kahden - persoonallisuudeltaan hyvin lempeän miehen - pahimpia kauhukuvia, vaikka ne kertoisivatkin jotain aivan olennaista todellisuudesta.
Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan yhteisöllisyyttä, keskustelua, nuotiolauluja, yhdessäoloa. Mutta ennenkaikkea yhteisiä yhteisöllisiä arvoja.
Tekisi mieleni siteerata aikansa ehkä kuuluisinta ja lahjakkainta antipsykiatria - Ronald Laingia: Ihmiskunta on kuin myrskyävällä merellä pelastusveneeseen sulloutuneina - toisilleen velkaa äärettömän määrän solidaarisuutta.
Aika karmea tilanne - mutta niin kovin tosi.
*
Perusväitteeni tässä päreessä on, että media edustaa nykyajan yhteisöllisyyttä.
Tietenkin hyvin kieroutuneella ja sosiaalipornoisella - ellei sitten jossain määrin jopa avoimen pornoisella tavalla, eikä ole mitään syytä korvata sanaa porno ainakaan tässä asiayhteydessä aikuisviihteellä.
Mutta eikö ole todellakin makaaberia ja jotenkin perverssiä, että nykyään ihmiset kokevat suurinta yhteisyydentunnetta suremalla prinsessa esim. prinsessa Dianaa tai ylipäätään joitain onnettomuuden tai sitten kaikkein kauheimpien tragdioitten - kuten näitä Jokelan koulun - uhreja.
Eikö yhteisöllisyydentunteestamme ole tosiaankaan jäljellä enää muuta kuin yhteinen suru traagisesti kuolleitten ihmisten johdosta?
Ja media ottaa tästä surusta kaiken irti - palaten 'haaskalle' aina, kun 'raadosta' näyttäisi olevan rahallista hyötyä.
Sairasta.
*
Kun nyt tutkijateologin blogissa ollaan, niin pitää toki muistaa, että kristillisen maailman yhteisöllisyydentunne perustuu nimenomaan siihen 'iloiseen suruun', jonka Jeesuksen teloitus aiheutti.
Iloiseksi tuon surun tekee se, että Kristus voitti kuoleman ylösnousemuksessa.
Mutta Jokelan koulun uhrit eivät ole Kristuksia. He pysyvät lopullisesti kuolleina ja poissa, ja silti media perustaa koko olemassaolonsa oikeutuksen näiden kuolleiden muistelemiseen - tai jos sen suoraan sanoo: muiston mainostamiseen ja myymiseen - sen suoranaiseen pakkosyöttöön ja kuolemalla mässäilyyn.
Toisin sanoen: mediasta on tullut tämän globalisoituneen, pirstoutuneen, jatkuvan kasvun ja kaoottisen maaiman uusi, pervertoitunut uskonto - yhteisöllisyyttä käsitteen raadollisimmassa ja anomisimmassa (normittomimmassa) merkityksessä.
*
PS. Kommentti Iivi Anna Masson kolumniin uusisuomi.fi — Humanismia kaivataan.
Joopa joo. Nietzsche oli
16:26 raunorasanen
Joopa joo. Nietzsche oli siis fasisti ja natsi. Ei luulisi Massolla valtiotieteen tohtorina olevan varaa näin karkeaan virheeseen.
Ehkä Nietzschen kirjat pitäisi sitten hävittää, jos kerran - kuten N. itse kirjoitti Ecce Homossa - jokainen, joka luulee hänet ymmärtävänsä, tekee lukemastaan oman kuvansa.
Silti eräs natsi-Saksan 'virallinen filosofi' totesi kerran varsin sarkastisesti ja itseironisesti, että Nietzsche ei ollut nationalisti, ei myöskään sosialisti eikä hän edustanut mitään rotuoppia vaan vastusti antisemitismiä. Muuten hänestä olisi saattanut tulla kelpo natsi, ironisoi po. filosofi.
Eiköhän edellinen kommentti jo kerro aika paljon siitä, mikä natsien motiivi Nietzschen suhteen lopulta oli. Pelkkä vääristely ja manipulointi. Hitler ei ollut lukenut ainuttakaan Nietzschen kirjaa.
*
Annan mielestäni hyvän lukumetodisen ohjeen. Kun luette Nietzscheä, yrittäkää ensin olla uskomatta sanaakaan siitä, mitä hän kirjoittaa - mutta yhdellä ehdolla: yrittäkää samalla perustella vastustava kantanne muutenkin kuin vetoamalla johonkin 'hienopersehumanistiseen', akateemiseen 'pumpulimössöön', jossa taivastelusta on tullut tiedettä.
*
Mitä Masson loppupäätelmiin tulee, en kuitenkaan ole eri mieltä. Postmodernia relativismia voi ja pitää kritisoida. Moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta tulee liian usein piittaamattomuutta ja välinpitämätöntä kyynisyyttä.
Mutta eikö juuri humanismi ole myös suvaitsevaisuutta? Missä siis menee raja, jonka toisella puolella humanisti elää kuin postmodernin maailman nietzscheläinen 'nomadi', ja jonka ylitettyään hänestä tulee ääriholhoava yksiarvoisuuden apostoli (mikä eetos ei ollut vieras myöskään Nietzschen omalle itseymmärrykselle - olihan hän pappissukujen kasvatti)?
Pahinta ja ongelmallisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että kummankin puolen 'humanistit' ovat kyllä hekin osanneet tappaa lähimmäisiään - aina ja joka paikassa.
Subscribe to:
Posts (Atom)