Pärekommentti Valkean kommentteihin päreessäni
ÄO-päre, osa 2.
.
Toisin sanoen, ilmaistaksemme jälleen kerran
kaunistelematta asian niin kuin se sinun logiikallasi, Valkea, perimmältään on:
Eriarvoisuutta [‘piilorasismia’] älykkyyden erilaisuuden ilmentymänä ja
seurauksena voidaan siis de facto pitää elämän sosiaalidarwinistisena totuutena
ja ehkä jopa ‘tarkoituksena' [survival of the fittest].
.
Mutta tämä ei ollut alkuperäisen kysymykseni varsinainen
pointti eli asian pihvi, vaan se, onko tämä tilanne hyväksyttävä avoimesti ja
julkisesti poliittisen ja taloudellisen toiminnan yhteiskuntaeettiseksi
lähtökohdaksi vain ei. Ja jos hyväksytään, niin minkälaista yhteiskuntaa silloin
ollaan rakentamassa? Ja ennen kaikkea miten? Byrokratian vähentämiseen liittyvät
tulojensäästöideasi ovat toistaiseksi täysin abstrakteja kehittelyitä, vaikka ne
kyllä suuntaa antavatkin. Odotan kuitenkin konkreettisia esimerkkejä esim.
koulutuspuolen opiskelijavalintojen suhteen sekä sosiaali- ja terveydenhoidon
määrärahojen kohteistamisessa.
.
Jos tätä nimenomaan älykkyysosamäärien eroista [muka]
seuraavaa yhteiskunnallista eriarvoisuusasiaintilaa [siis mitä?] ei kuitenkaan
hyväksytä poliittisesti, kuten kai väität liberaalien mystifioidusti tekevän,
niin entä sitten? Vaikuttavathan älykkyyserot ‘kaikesta tasoituksesta
huolimatta’ yhteiskunnan rakenteistumiseen.
.
Mutta kappas vain - sinä, kapitalismikriitikko[?],
perustelet kantaasi tehokkuudella – siis rahan säästöllä ~ tässä tapauksessa tukien ‘oikealla’
kohteistamisella etkä [tietenkään] liberaalilla oikeudenmukaisuudella, sillä
oikeudenmukainen distribuutiohan ei ole sama asia kuin yhteiskunnan
utilitaristinen hyvä, koska se ilmeisesti on tehottomampaa ja kalliimpaa
verrattuna etenkin konservatiivisten teknokraattien ‘puolustus-sotatalouteen’
[entä mitä lopulta tarkoitetaan tehokkuudella: Tony Judt’n ‘Huonosti käy
maan’-kirjasta löytyy aika pätevää analyysia tästäkin aiheesta].
.
Mutta vaikka olisi edes osaltaan totta, että nämä
etenkin liberaalin vasemmiston suosimat ‘tehottomat’ sosiaaliset ‘tasoitukset’
tulevat kalliimmaksi yhteiskunnallisesti kuin sinun meritokraattiselle
insentiivi-pohjalle rakennettu libertaarinen 'älykkyys- ja talouspolitiikkasi’,
niin hyväksyykö esim. Suomen kansa konservatiivisen ÄO-ideologian/politiikan? -
- USA:ssa sen hyväksyy nykyään vain lähes 50%
äänestäjistä [mutta onnistuu ainakin ‘invalidisoimaan’ Obaman ajamat
lakiuudistukset; toki USAn senaatti on pikemminkin kaikkien puoluelobbareitten
konsulttipörssi kuin mikään aidosti demokraattisen päätöksenteon areena], joten
vedä siitä johtopäätöksiä myös Suomen suhteen, varsinkin kun meillä vallitsee
kaiken lisäksi monipuoluejärjestelmä.
.
Kapitalismikritiikkisi on kuitenkin edelleen
kiinnostavaa. Valitettavasti vain en ainakaan tällä ymmärryksellä ja tulkinnalla
varustettuna kannata ‘ohjeistuksiasi’, koska katson, että olet
yhteiskuntaeettisellä ÄO-konservatismillasi luomassa itse asiassa vielä
eriarvoisempaa kapitalismia kuin, mihin Wall Street ikinä kykenee. Historiasta
löytyy varoittavia esimerkkejä. Tiedät kyllä, mihin viittaan. Mikä tahansa
[konservatiivinen tai anarkistinen] libertarismi on totalitarismin kääntöpuoli
ja minä kannatan poliittisesti [edelleen] mieluummin ‘tehotonta’ edustuksellista
liberaalidemokratiaa kuin ‘tehokasta ja suoraa’ piilorasismia – anteeksi
‘älykkyysosamääräteknokratiaa’/kognitiivista meritokratiaa.
*
PS. Esitän kriittisen kommenttini lopuksi itselleni sekä itsekriittisen että varsin ajankohtaisen kysymyksen [erittäin yksinkertaistetussa muodossa]. Entä jos/kun yhteiskunnallinen [sosiaalinen] oikeudenmukaisuus tulee liian kalliiksi? Pitäisikö silloin preferoida yhteiskunnallista hyvää [määrällistä tehokkuutta] oikeudenmukaisuuden [laadullisen tehokkuuden] kustannuksella - ainakin jonkin aikaa, niin kauan, kunnes meillä on taas varaa toteuttaa esim. tasa-arvoisempaa sosiaalipolitiikkaa? Ja olisiko Perussuomalaisilla juuri tässä kohtaa poliittisesti oikeutettu mahdollisuutensa?
*
