Onko ikuisuuden ja äärettömyyden [infiniittisyyden]
metafyysis-filosofinen pohdiskelu ‘perverssiä’? Kyllä. Se on biologisen ja
sosiaalisen evoluutiomme kannalta yksi kaikkein perversseimpiä ‘paheita’, koska
se on [ainakin tieteellisesti] hyödytöntä eikä johda kuin mahdottomaan. Samalla
se kuitenkin tekee ihmisestä ihmisen irrottaessaan hänen tajuntansa luonnon
kausaalisesta determinismistä, johon kaikki muu elollinen ja eloton on
erottamattomasti sidottu. - - Metafyysisesti ‘mahdotonta’ voi vain joko 1]
ajatella, kuten eräät [mutta vain harvat] filosofit yhä vieläkin tekevät, 2]
ratkaista se uskomalla Jumalaan tai 3] ryhtymällä etsimään
kokeellis-empiirisesti havaintoa, joka voisi olla ‘mahdottoman’
fysikaalis-kausaalinen ‘syy’ ja yrittämällä tehdä
se tällä tavoin ‘mahdolliseksi’ aistihavainnolle. En ota kantaa siihen, mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta on
se kaikkein perverssein tai ainakin naurettavin.
*
