Yläkuva. Kari Suomalainen osasi ja uskalsi sanoa asiat niinkuin ne ovat. Alakuva. 'Liian' vahva presidentti Urho Kekkonen oli poliittisen imago-muokkauksen nero, jonka rinnalla nykyiset presidenttiehdokkaat ovat vain kehnoja imitaattoreita [Paavo Väyrynen tosin ei imitoi, sillä kukaan ei koskaan tule tietämään, mitä hän kulloinkin tarkoittaa ja edustaa].
1
Näissä vaaleissa minä en äänestä. Syy on seuraava ainakin neljään kertaan toistettuna.
Ylipäätään en pidä presidentti-instituutiota enää tarpeellisena, koska presidentistä vailla todellista valtaa näyttää tulleen pelkkä nukkemainen Suomi-lobbari ja epämääräisen klisheemäisiä arvomielikuvia suoltava lausunto-automaatti, josta niin kansa kuin [muka] fiksut asiantuntijatkin jauhavat pelkkää tyhjänpäiväistä seiskaa [eufemismi p--lle] näinä kuten kaikkina muinakin aikoina.
2
Mutta juuri tämähän on kapitalismin ydinhenki. Näennäisesti [sillä olemmehan kaikki luovuttaneet henkilötietomme internetiin] vapaan informaation kulun avulla tosi-tv-facebookit suoltavat jatkuvasti erilaisia mielikuvia, uskomuksia ja mutu-tuntuja, joita mitä ovelimmalla tavalla käytetään mediassa mainoksina, joilla ihmisille myydään kulloistakin hittituotetta [tässä tapauksessa presidenttiehdokkaita] heidän viime kädessä itse julkisuuteen projisoimillaan mielikuvilla.
Väitän, että tässä tapahtuu kapitalistinen kysynnän ja tajonnan toisiinsa sekoittaminen kaikkein nerokkaimmillaan. Äänestäessään tiettyihin mielikuviin perustuen presidenttiehdokastaan kansalainen kokee fantasianomaisesti äänestävänsä oikeaa ehdokasta [mielikuviensa parasta 'imitoijaa'] omaksuttuaan ['ostettuaan'] medialta takaisin nuo omat mielikuvansa, jotka oli ehdokkaaseensa etenkin. sosiaalisessa mediassa alunperin siirtänyt.
Tosi-tv-media-kapitalismissa ihminen tekee itse itsestään tuotteen, joka myydään hänelle takaisin ties kuinka moneen kertaan, ties kuinka monella nimikkeellä.
Samassa mielessä kuin futuuri-kauppa nykyään myy tulevaisuuden odotuksia [futuurikaupan nerokkaimpia 'yksiköitä' olivat katolisen kirkon aneet myöhäiskeskijajalla], samassa mielessä myös hypermoderni kapitalismi myy meille takaisin omat toiveemme ja projektiomme - sanalla sanoen pelkkää nautinto-fantasiaa, ennakkoluulo-uskomuksia ja typerää kitsh-tyhjyyttä.
Saa nähdä, miten monta kertaa tästä vapaan markkinatalouden suurimmasta ja ehkä viimeisimmistä puhalluksesta/kuplasta [futuurikauppa kakkine versioineen] voi tulla raaka-aine kysynnän ja tarjonnan yksipuolisessa pelissä - - ja ennenkuin [näin on pakko jossain vaiheessa tapahtua, koska nihilismi ei voi kätkeytyä loputtomasti fantasiaan] se katteetonta tyhjyyttään puhkeaa lopullisesti [mitä tämä sitten merkitseekin].
Kyseiseen romahdukseen, joka johtuu nimenomaan uskon- ja luottamuksen puutteesta kuten Lutherin protestin tapauksessa, ei kuitenkaan auta enää mikään uskonpuhdistus [jos uskonpuhdistus nyt mitään auttoi - pikemminkin tuhosi sekä uskon että yhtenäisen kirkon lopullisesti sanomalla totuuden Jumalasta], sillä silloin viimeistään olemme kaikki pakotettuja kohtaamaan silmästä silmään koko elämämme nihilistisen tyhjyyden, mikä saa monet pelkuriraukat [viimeiset ihmiset] pakenemaan tyhjyyttä helpon maailmallis-ajallisen nautinto-mukavuuden etsintään, kun taas toiset [ikuisuutta silmällä pitäen] kääntyvät jälleen kerran suoraan kohti tyhjyyttä eli itseensä ja siten maailmasta pois [esimerkiksi luostareihin].
3
Mutta miksi antaisimmekaan presidentin rappeutua kulutus-turhakkeeksi, jota kaikki ihmiset voivat mielin määrin märehtiä vain sen vuoksi, että he saavat siitä halpaa sosiaalipornoista seiska-sisältöä elämäänsä kuten mistä tahansa muusta julkkis-hahmosta ja [etenkin] koska media [tuo kapitalismin äpärälapsi] tietää saavansa varmoja jutun- eli rahantekemisen aiheita loputtomaan moskamyllyynsä presidentti-tarjous-kampanjasta?
Niinpä vaadinkin jyrkästi: Ei enää mielikuva- ja nukkepresidenttiä - ei enää presidenttiä lainkaan. Kaikki valta on siirettävä kansanedustuslaitokselle.
*
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/12/koivisto-nousee-kekkosen-varjosta.html
5 comments:
Lyhyesti: et kaipaa presidentiteettiä.
En.
Realisesti valta kuitenkin, presidentin valtaoikeuksia vähennettäessä, siirtyy yhä enemmän hallitukselle, erityisesti pääministerille.
Riku,
mutta mitä muuta 'virkaa' jää presidentille enää tämän jälkeen?
Valtakunnan ylimmän viisaan eli kuuluisimman julkimo-pellen virka.
Entä kuka sellaista virkaa tarvitsee? En minä ainakaan, mutta jos kansa tarvitsee niin pitäköön hyvänään ja maksakoon mukisematta kyseisen instituution kulut.
Kansa on kuin pikku lapsi, joka tarvitsee isän tai äidin, johon tukeutua, jota arvostaa - jota pilkata ja uhmata.
Presidentti-instituutiolla onkin enää lähinnä psykoterapeuttinen ja tietysti media-kapitalistinen funktio.
Rauno,
tuossa olen kyllä täsmälleen samaa mieltä.
Post a Comment