Yläkuva. Kari Suomalainen osasi ja uskalsi sanoa asiat niinkuin ne ovat. Alakuva. 'Liian' vahva presidentti Urho Kekkonen oli poliittisen imago-muokkauksen nero, jonka rinnalla nykyiset presidenttiehdokkaat ovat vain kehnoja imitaattoreita [Paavo Väyrynen tosin ei imitoi, sillä kukaan ei koskaan tule tietämään, mitä hän kulloinkin tarkoittaa ja edustaa].
1
Näissä vaaleissa minä en äänestä. Syy on seuraava ainakin neljään kertaan toistettuna.
Ylipäätään en pidä presidentti-instituutiota enää tarpeellisena, koska presidentistä vailla todellista valtaa näyttää tulleen pelkkä nukkemainen Suomi-lobbari ja epämääräisen klisheemäisiä arvomielikuvia suoltava lausunto-automaatti, josta niin kansa kuin [muka] fiksut asiantuntijatkin jauhavat pelkkää tyhjänpäiväistä seiskaa [eufemismi p--lle] näinä kuten kaikkina muinakin aikoina.
2
Mutta juuri tämähän on kapitalismin ydinhenki. Näennäisesti [sillä olemmehan kaikki luovuttaneet henkilötietomme internetiin] vapaan informaation kulun avulla tosi-tv-facebookit suoltavat jatkuvasti erilaisia mielikuvia, uskomuksia ja mutu-tuntuja, joita mitä ovelimmalla tavalla käytetään mediassa mainoksina, joilla ihmisille myydään kulloistakin hittituotetta [tässä tapauksessa presidenttiehdokkaita] heidän viime kädessä itse julkisuuteen projisoimillaan mielikuvilla.
Väitän, että tässä tapahtuu kapitalistinen kysynnän ja tajonnan toisiinsa sekoittaminen kaikkein nerokkaimmillaan. Äänestäessään tiettyihin mielikuviin perustuen presidenttiehdokastaan kansalainen kokee fantasianomaisesti äänestävänsä oikeaa ehdokasta [mielikuviensa parasta 'imitoijaa'] omaksuttuaan ['ostettuaan'] medialta takaisin nuo omat mielikuvansa, jotka oli ehdokkaaseensa etenkin. sosiaalisessa mediassa alunperin siirtänyt.
Tosi-tv-media-kapitalismissa ihminen tekee itse itsestään tuotteen, joka myydään hänelle takaisin ties kuinka moneen kertaan, ties kuinka monella nimikkeellä.
Samassa mielessä kuin futuuri-kauppa nykyään myy tulevaisuuden odotuksia [futuurikaupan nerokkaimpia 'yksiköitä' olivat katolisen kirkon aneet myöhäiskeskijajalla], samassa mielessä myös hypermoderni kapitalismi myy meille takaisin omat toiveemme ja projektiomme - sanalla sanoen pelkkää nautinto-fantasiaa, ennakkoluulo-uskomuksia ja typerää kitsh-tyhjyyttä.
Saa nähdä, miten monta kertaa tästä vapaan markkinatalouden suurimmasta ja ehkä viimeisimmistä puhalluksesta/kuplasta [futuurikauppa kakkine versioineen] voi tulla raaka-aine kysynnän ja tarjonnan yksipuolisessa pelissä - - ja ennenkuin [näin on pakko jossain vaiheessa tapahtua, koska nihilismi ei voi kätkeytyä loputtomasti fantasiaan] se katteetonta tyhjyyttään puhkeaa lopullisesti [mitä tämä sitten merkitseekin].
Kyseiseen romahdukseen, joka johtuu nimenomaan uskon- ja luottamuksen puutteesta kuten Lutherin protestin tapauksessa, ei kuitenkaan auta enää mikään uskonpuhdistus [jos uskonpuhdistus nyt mitään auttoi - pikemminkin tuhosi sekä uskon että yhtenäisen kirkon lopullisesti sanomalla totuuden Jumalasta], sillä silloin viimeistään olemme kaikki pakotettuja kohtaamaan silmästä silmään koko elämämme nihilistisen tyhjyyden, mikä saa monet pelkuriraukat [viimeiset ihmiset] pakenemaan tyhjyyttä helpon maailmallis-ajallisen nautinto-mukavuuden etsintään, kun taas toiset [ikuisuutta silmällä pitäen] kääntyvät jälleen kerran suoraan kohti tyhjyyttä eli itseensä ja siten maailmasta pois [esimerkiksi luostareihin].
3
Mutta miksi antaisimmekaan presidentin rappeutua kulutus-turhakkeeksi, jota kaikki ihmiset voivat mielin määrin märehtiä vain sen vuoksi, että he saavat siitä halpaa sosiaalipornoista seiska-sisältöä elämäänsä kuten mistä tahansa muusta julkkis-hahmosta ja [etenkin] koska media [tuo kapitalismin äpärälapsi] tietää saavansa varmoja jutun- eli rahantekemisen aiheita loputtomaan moskamyllyynsä presidentti-tarjous-kampanjasta?
Niinpä vaadinkin jyrkästi: Ei enää mielikuva- ja nukkepresidenttiä - ei enää presidenttiä lainkaan. Kaikki valta on siirettävä kansanedustuslaitokselle.
*
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/12/koivisto-nousee-kekkosen-varjosta.html

