Showing posts with label lievä satiiri. Show all posts
Showing posts with label lievä satiiri. Show all posts

August 17, 2013

Non sequitur

Kemppinen kirjoitti päreessään ‘Valossa lumi’: ‘Raitiovaunun sijasta palailin kävellen ja mietin, miten mikään omat lakinsa ottanut, siis esimerkiksi elävä luonto ja sen toinen ilmentymä, epäorgaaninen luonto, ei ole turhaa.’
.
1
Sitaatin päätelmä saattaa olla oikea, mutta se ei seuraa perusteluista vaan ihan jostain muusta, sanokaamme vaikka optimismista, joka on luonteenpiirre eli kontingentti psykologinen ominaisuus eikä mikään looginen premissi. Sama looginen ehto pätee mihin tahansa uskonnollistyyppiseen uskoon. Mutta toistan: johtopäätös ei sinänsä ole väärä, se vain ei taatusti seuraa noista premisseistä. - - Vain fideismi voi ‘perustella’ rationaalisesti uskonnollisen optimismin: Tertullianus, Pascal, Kierkegaard [varauksin myös Kant] ja Wittgenstein ymmärsivät tätä ‘asiaa’ ratkaisevasti syvällisemmin kuin esim. stoalaisuuden evidentialistinen perinne [johon myös panteisti Spinoza tukeutuu]. - - Tosiasioista ei voi loogisesti johtaa etiikkaa ilman psykologista virhepäätelmää eli jonkinlaista uskoa [tosin myös Kantin kategorinen imperatiivi on osittain ‘uskon’ asia]. - - Uskoa toki voi ja ehkä pitääkin [eikä epäorgaaninen luonto ole turhaa], jos siltä tuntuu, mutta vain ehdolla: ‘quia absurdum est’. - - Pragmaattiset todennäköisyyspremissit/-syyt eivät kelpaa tässä alkuunkaan, kuten ne eivät kelpaa missään muuallakaan vakavasti otettavassa filosofiassa, mitä myöskään tieteellinen päättely [paradoksaalista tai ei] jo pelkästään matemaattismetodisen eksaktiusvaatimuksensa vuoksi ei ole. Matematiikka on syy-yhteyksien kuvailua, ei syy-yhteyksien ymmärtämistä, joka on kielen sisällä tapahtuva semanttinen eli ‘epätäydellinen’ tulkinta. - - Usko luonnon mielekkyyteen ei siis seuraa luonnosta itsestään vaan ihmisen psykologis-esteettisestä ‘mausta’. Loogisesti kyseessä on non sequitur par exellence. - - Tästä non sequiturista kuitenkin seuraa, että luonnollinen teologia [vanhan kirkon oppi, etenkin ortodoksisuus] on magian ja animismin 'atavistinen' jäänne, kuten kaikki evidentialistinen reduktionismi. - - Uskonnollinen usko kohdistuu syvimmiltään aina absoluuttiseen semanttiseen tyhjyyteen, jolle mikään – hienoinkaan informaatiokoodi – ei voi antaa sisäistä mieltä [intrinsic reason for being] ilman ihmisen henkilökohtaisesti ‘uskovan maun’ suomaa tuntua kyseisen ‘systeemin’ ikään kuin luonnollisesta metafyysisestä merkityksestä. Esimerkiksi geneettiseen informaatiokoodiin sisältyvä mieli’ on ihmisen sille ‘lahjoittamaa’ [vrt. myös Davidsonin semanttisen lingvistiikan ‘credo’: principle of charity] - ikään kuin teleologis-sisällöllistä [‘semanttista’] mielekkyyttä, joka ei sisälly itse ‘matemaattis-syntaktiseen’ koodiin [tai ole 'ihmeen tavoin annettuna' koodissa]. Luonnossa itsessään ei ole ‘mieltä tai mieliä’. Joka muuta puhuu, kävelee tukevasti ilmassa eli tyhjyyksien päällä, näkee näkyjä ja käyttää ahkerasti ‘metafyysistä’ mielikuvitustaan. – Hmm. - Haluan kaikesta skeptisismistäni ja eksistentiaalisesta kyynisyydestäni huolimatta toivoa, että tällainen ihminen olisi onnellinen, sillä vaikka olenkin ehkä pilkkaaja, sisimmässäni asuu pieni mutta hyvä ihminen. Minä nimittäin pidän kovasti esimerkiksi lapsista, koirista ja kissoista - - ;\.
.
2
Edellinen määrittely pätee myös Richard Dawkinsin omaan genomiinsa kohdistuvaan ‘tieteelliseen’ kunnioituksen tunteeseen, sillä ihminen, joka haluaisi haudata genominsa sukuhautaan [kuten Dawkins] edustaa psykologisesti samanlaista ihmistyyppiä kuin pyhiinvaeltaja, joka on ostanut itselleen esim. palan Jeesuksen varpaankynttä, jota palvoo pyhänä reliikkinä. Dawkins tietysti – naiivi epikurolainen empiristi kun on – palvoo genomissa omaa geneettistä itseään, kun taas pyhiinvaeltaja palvoo itseään Jeesuksessa [jota tämän varpaankynsi edustaa]. Kristityllä on kuitenkin identiteetti ainakin ja nimenomaan Jeesuksessa, kun taas Dawkinsilla ei oman julkilausutun empirisminsä premisseistä lähtien edes voi olla  identiteettiä, koska hänen solunsa muuttuvat jatkuvasti eikä identiteettiä voi tämänkään vuoksi havaita aistein tai vaikka mikroskoopein ;\]. Selkokielellä sanottuna Dawkins ei palvo kuin omaa narsistista altruismiaan, mikä tekee hänestä moraalifilosofisesti joko halveksuttavan tai jos oletamme, että hän on vilpitön – säälittävän - olennon [itse asiassa Dawkinsissa itää kaikkein salakavalimmin naamioitunut rasismi: 'tieteellinen totuus'].
*

June 19, 2013

ANATEEMA

Minä en, Valkea, roiku sinun blogissasi vittuilemassa ja markkinoimassa ideologista shittiä -  en rasistista enkä liberalistista. Pysy poissa täältä. Tämä 'keskustelu' loppuu juuri siihen, mihin sinä sen näköjään haluatkin loppuvan. Edes yksinkertaisimpaan kysymykseeni et ole kyennyt vastaamaan, vaikka sitä kolmeen kertaan pyysin. Olet pelkkä bluffi koko tyyppi. Pseudotiedettä markkinoiva rasistinen kupla. Kaikki se, mitä sanot minusta, sopii parhaiten sinuun itseesi. Olen sekä halveksunnan että säälin tuntein lukenut viimeisimpiä kommenttejasi - niin ‘asiallisia’ kuin täysin asiattomiakin: molempien suhteen mieleeni on noussut yksi ja sama ajatus: tämä ihminen on kuin hysteeris-paranoidinen koira, joka yrittää saada raaputettua turkistaan sisäisen ahdistuksensa kirppuja ulkoistamalla ne muslimeiksi, neekereiksi, intiaaneiksi, mustalaisiksi jne. Hän on ottanut käyttöönsä älykkyysosamäärätutkimuksen vain yrittääkseen sen avulla oikeuttaa ja todistaa, että hänen sisäiset kirppunsa ovat todellisia ulkoisia kohteita, jotka uhkaavat meitä kaikkia samalla tavalla kuin hänen omaa epävakaata mieltään. Mutta ‘oikea’ tiede ei koskaan voi perustua psyykkisten defenssien eli tässä tapauksessa rasistisen logiikan ja etnisen ylimielisyyden perustalle. Ei edes silloin, kun siitä tulee jonkun valtion virallinen poliittinen ohjelma. Jos näin kuitenkin käy, vapaan maailman kansalaisten tulee vastustaa sellaista orjayhteiskuntaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. - - Tällaisin – järkähtämättömän liberalistisin terveisin, Valkea, toivotan sinut puheeni lopuksi alimpaan helvettiin – tarkemmin sanottuna Danten Helvetin kahdeksannen piirin kuudenteen kuiluun, jossa tekopyhät kantavat kultaisia munkinkaapuja, jotka ovat niin lyijynraskaita, että ne melkein katkaisevat kantajansa näiden laahustaessa hitaasti kapeaa polkuaan kuilun ympäri.
.
Dixi
*

June 17, 2013

Politiikkaa

Arvoisa väki. Myös te – ja juuri te - olette kuin tuo musta poika, jolle ei ole annettu mahdollisuutta puolustautua eikä edes syödä. Mitä se merkitsee? Sitä, että juuri te olette politiikka! Niinpä kukaan ei voi paeta teitä, jos te kieltäydytte tottelemasta ja vaaditte häntä tunnustamaan teidän arvonne ja oikeutenne. Ja sen te tulette tekemään – politiikkaa, joka muuttaa teidän oman elämänne ja samalla koko maailman!
. 
Pari kommenttia Valkealle Ironmistressin päreessä ‘Jos liberaalit ovat älykkäitä, niin miksi he ovat niin typeriä?’.
.
RR kirjoitti [alkuun sitaatti Valkean kommentista]: 'Älykkyyteen liittyvä tieto hyödyttää suomalaisia yksilöitä kansainvälisten suurpankkiirien ja johtavien byrokraattien kansainvälisten valtatavoitteiden kustannuksella.' - - Miten? Jospa esittäisit edes yhden konkreettisen esimerkin.
*
Valkea kirjoitti: Rauno, hyvien asuinalueiden ja koulujen valinnasta puolison valintaan ja endogamiaan, ja kaikkeen siltä väliltä. Kaikki mikä hyödyttää suomalaisia on hyväksi. Se, että se samalla hajottaa suurpankkiirien ja johtavien byrokraattien kansainvälisiä tavoitteita on ylimääräinen bonus. Motiivini suomalaisten auttamiselle ovat altruistia.- - Huomioi myös, että kun sinut on manipuloitu ja huijattu kannattamaan maahanmuuttopolitiikkaa epäitsekkäistä syistä omaksi ja muiden vahingoksi, miljardöörit ja muut rikkaat kannattavat sitä itsekkäistä syistä. Juuri heiltä on lähtöisin se manipulointi, jolla maahanmuutto kaupataan tavallisille kansalaisille inhimillisillä, humanitaarisilla ja ihmisoikeuksiin liittyvillä valheellisilla syillä (rikkaimmasta prosentista rikkain sadasosa on saanut suhteellisesti ylivoimaisesti suurimman hyödyn maahanmuutosta; heihin kuuluvat mm. suurpankkiirit).
.
1 
Ehkä kuulun ‘manipuloituihin/manipuloituneisiin’, mutta en näe selvää yhteyttä tai korrelaatiota ‘älykkyysosamäärä-endogamian’ suosimisen ja laillistettua ‘pankkitoimintarikollisuutta’ vähentävän vaikutuksen/poliittisen toiminnan välillä.
. 
Ymmärrän kyllä, mihin ilmiöön viittaat, mutta konkreettiset syy-seuraussuhteet jäävät silti erittäin epäselviksi. Miten maahanmuuton rajoittaminen ja esim. älykkyysosamäärillä perustellut naimiskaupat[?!] voisivat edesauttaa etenkin finanssi-pankkiirien mielivallan vähentämistä ja kontrollointia?
.
Väitänkin edelleen, että olet korvaamassa liberaalin demokratian, joka kyvyttömyyttään on päästänyt pankkiperkeleet ja bisnes-juristit herroiksemme, toisella äärimmäisyydellä eli konservatiivis-väestöpoliittisilla ratkaisuilla, joita kutsun ras---siksi [tätä sanaahan ei saa ääneen lausua, koska se loukkaa teitä isänmaallisia patriootti-kristittyjä eli suomalaisugrilaisen heimokulttuurin puolustajia].
. 
Linja on siis periaatteessa hyvin samankaltainen kuin Vladimir Putinilla ja ylipäätään kaikilla nationalistis-ras---lla poliitikoilla [vrt. 1990-luvun Serbia]. Myös USAn tiukkapipoisimmat republikaanit [nuo etnisiin eroihin perustuvan eriarvoisen yhteiskunnan kannattajat] ajavat samaa asiaa kuin älykkyysosamäärillä ‘keinottelijat’.
. 
Altruismia [siis mitä?]. Miksi minun pitäisi kannattaa sinun linjaasi, mikäli se tulee loogisella väistämättömyydellä johtamaan 1930-luvun alun kaltaiseen Suomeen joku fasistis-tyyppinen IKL johtotähtenään? Ennemmin liittoudun [väliaikaisesti] vaikka inhoamieni anarkistien kanssa, huolimatta siitä, että tiedän, etteivät he kykene laajamittaiseen poliittisesti organisoituun toimintaan vaan kuvittelevat yhteiskunnan muuttuvan paikallistasolla liberaalis-altruistisesti: siis ihmisten ‘polyamoristen’ rakkauden töitten vaikutuksesta/seurauksena eli ilman konkreettista soluttautumista instituutioiden sisälle vallan kaappaamiseksi ahneelta pankkikartellilta.
. 
Konservatiivitkin toki osaavat tuon soluttautumisen taidon [esim. USAn senaatti, joka de facto toimii sekä liberaalien että konservatiivien rahalobbauksella ja konsulttitoiminnalla], mutta he rakentavat yhteiskuntaa, jossa minä en halua elää. Pankkien valtaa ei pidä murtaa demokratian kustannuksella kuin väliaikaisesti eli äärimmäisissä tilanteissa: silloin kun muut ratkaisut eivät enää kerta kaikkiaan toimi [kas siinä harkittu porsaanreikä minun demokratia-uskossani: tiedän joutuvani siitä tilille kaikkien muiden kuin fasistien ja kommunistien leireissä].
. 
2
Lue Tony Judt’n ‘Huonosti käy maan’ niin löydät minua miellyttävän yhteiskunnallisen ajattelutavan – lukuun ottamatta tietysti tiettyä ‘terrorismihenkisyyttäni’ [joka on kuitenkin enemmän retorista kuin aktiivista].
.
Retoriikkaa tai ei - en välttämättä usko, että saamme Wall Streetin perverssiä finanssi-pelikulttuuria kuriin pelkästään parlamentaarisin konstein vaan kuritoimenpiteet täytyy, jos on pakko [‘pakko’ toteutuu ikään kuin väistämättä (jos on toteutuakseen), olipa sitten kyseessä bolsevistinen vallankaappaus tai kommunismin romahtaminen], panna käytäntöön Ranskan vallankumouksen periaatteella: ‘päitä on pudottava’ ennen kuin oikeudenmukaisuus toteutuu, kuulostipa tämä sitten miten kauhealta tahansa [hyvää kun ei saisi tavoitella pahan avulla]. - - Tai sitten jatkamme elämäämme kuten ennenkin viimeksi kuluneitten 20n vuoden aikana arvokonservatiivien yrittäessä lobata omat edustajansa finanssi-liberaalien ylimpään johtoportaaseen, mikä vallan siirtymä ei merkitse muuta kuin yhteiskunnallisen eriarvoistumisen legitimointia myös etnisin eikä vain teknokraattis-meritokraattis-plutokraattisin perustein.
.
Seurauksena on joko fasistis-rasistisen oligarkian pakkovalta tai lisääntyneen eriarvoisuuden synnyttämien kriisien eskaloituminen eli yhteiskuntien ajautuminen päättymättömään sisäiseen konfliktiin [sisällissodan ‘status quo’]. Luonteva rauhanomainen ja ratkaisu voi löytyä vain maltillisen liberaalista ja yhteisöllisestä demokratiasta, jossa luottamus syntyy eriarvoisuuden vähenemisestä eikä suinkaan sen lisääntymisestä.
. 
Mutta jos kerran sosiaalidemokratiakin on menettänyt parlamentaaris-poliittiset ‘hampaansa’, niin mikä meitä sitten voi enää auttaa? Valta ei koskaan ole täysin oikeudenmukaista, mutta silti juuri hyvinvointivaltiota ajavien keynes’läisten demarien edustama poliittinen linja pystyi 30 vuoden ajan [1945-1975] takaamaan talouskasvun ohella/myötä laajan sosiaaliturvan, tasa-arvon ja ylipäätään oikeudenmukaisemman yhteiskunnan edistämisen – siis hyvinvointivaltion synnyn.
. 
1980/-90-luvuilla Thatcher, Reagan sekä muut kansainvälisen rahaliikenteen vapauttaneet ja luonnolliset kartellit [esim. rautatiet ja postit] niiden laadun ja toimivuuden kustannuksella [laadukas tehokkuus ei siis ole pelkästään kustannustehokkuutta] yksityistäneet plutokraatit horjuttivat maittensa yhteiskunnallista koheesiota ja perustaa vakavasti alle 20:ssä vuodessa [ks. 1].
. 
Kommunismi romahti tämän yksityistämisharhan vanavedessä ajautuen välittömästi riistokapitalismiin [kuten muutkin valtiot, joissa demokraattinen päätöksenteko kuitenkin jarrutti uusliberaalien ahneuden politiikkaa], kunnes KGP-nationalisti Putin ryhtyi ajamaan ‘Venäjän kansan asiaa’ ja’ pani maan järjestykseen’ [= toimitti toisinajattelijat Siperiaan tai mullan alle].
. 
Nyt sekä hyvinvointivaltio että demokratia ovat olleet vakavasti uhattuna jo yli 20 vuotta. Ensin uusliberaalisten pankkihyeenojen ahneuden ja sitten [vastareaktiona paitsi parlamentaarisesti legitimoidulle pankkirosvoukselle samalla myös liberaali-kapitalistien arvopluralismille] konservatiivisten etnopoliitikkojen bio- ja sosiaalihygienia-teoretisointien/-projektien vuoksi. Elämme poliittisesti uutta 1930-lukua[?]
. 
Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko suurkapitalisti lopulta koskaan antanut työläisille tai edes noille Perussuomalaisten fiktiivisille ‘duunareille’ mitään aidosti oikeudenmukaista ‘tasoitusta’ omasta vapaasta tahdostaan - siis ilman duunarien poliittis-yhteiskunnallista taistelua?
.
Vastaus: ei ole - eikä sitä pitemmän päälle anna myöskään Perussuomalaisten preferoima älykkyysosamäärien ja etnisten taustojen eroihin rakentuva yhteiskunnallinen hierarkia. Vai hyväksyykö ‘duunari’ sen, että jos hänen elämäänsä aiemmin sääteli ‘liberaali-demokraattinen’ globaali finanssi-pankki, niin nyt sitä arvioi konservatiivis-hierarkisoiva paikallinen ‘etno-kassa’, joka antaa lainaa edullisimmilla ehdolla vain optimaalisen geneettisen [‘bio-hygieenisen’] etäisyyden parisuhteessaan toteuttavalle ja täyttävälle patriootille, joka kaiken lisäksi on joko kristitty tai buddhalainen?
. 
Liberaalin ja konservatiivisen politiikan pattitilanteesta [jossa ei tehdä enää poliittisia päätöksiä vaan teknokraattisesti hallinnoituja kompromisseja] ei ylipäätään voi seurata kuin poliittinen umpikuja, joka synnyttää poliittisen tyhjiön. Poliittisilla tyhjiöillä [kuten tyhjiöillä ylipäätään] on taipumus täyttyä ja juuri tuossa kohdassa piilee usein sekä edistyksellisen [integroijat] että taantumuksellisen [eriarvoistajat] poliittisen muutoksen historiallisesti ainutlaatuinen mahdollisuus.
. 
Lopulta vain pankkeja hyödyttävä päättämättömyys voisi ratketa yleisen edun hyväksi, jos perinteinen vasemmisto ja nykyinen ‘uusduunari’-populismi pystyisivät liittoutumaan keskenään, mutta se on mahdotonta niin kauan kuin Perussuomalaisilla ei ole esittää muita konkreettisia ratkaisuja uusliberaalisen pankkirosvouksen kuriin saattamiseksi kuin irvokas geneettisen ja etnisen perimän perusteella suoritettava arvojärjestys-arviointi, joka määrittelee ensin maahanmuuttajille ja lopulta [loogisella väistämättömyydellä] kaikille kansalaisille kuuluvien oikeuksien määrän ja laadun [?!]. Kaikkein lievimmilläänkin tällainen politiikka merkitsee paluuta 1800-luvun englantilaiseen säätydemokratiaan, jossa aatelisarvo ja varakkuus oikeuttivat myös parlamentaarisen aseman.
.
Jälleen siis törmäämme enemmän tai vähemmän epäsuorasti tuohon r-kirjaimella alkavaan sanaan, jota ei saa ääneen lausua, jottei loukkaisi geneettisen seulomakoneensa ääressä näppäilevää herkkähipiäistä konservatiivi-patrioottia. Joten emme lausu tuota r-kirjaimella alkavaa jne. - - Me vain painamme kielemme hyvin hitaasti kitalakeen ja yritämme saada aikaan foneettis-akustisen ilmiön, joka kuulostaa ensi alkuun rrrrrutinalta, mutta ei ole pelkkää rutinaa vaan jatkuu kielen irrottamisella kitalaesta aaaaaksi ja sitten takaisin kitalakeen mutta pehmeämmin sssssuhahdellen jatkuen iiiik!-huudoksi palautuen uuden suhahduksen ja huulten yhteen puristamisen kautta mmmmänä vielä kerran iiiiksi! - - Tällä tavoin olemme ilmaisseet tuon r-kirjaimella alkavan sanan foneettis-akustisesti sen syntaktis-semanttista merkitystä kuitenkaan eksplikoimatta. Samalla [mikäli asiaa oikein ymmärrämme] olemme täyttäneet poliittisessa keskustelussa vaadittavan korrektiuden vaatimuksen.
*
1] Paradoksaalisesti ja vastoin yleisesti tunnustettua markkinaperiaatetta valtio [veronmaksajat] on kuitenkin poliittisesti pakotettu luonnollisiin kartelleihin sisältyvien liiketoimintariskien takaajaksi ja tappioitten maksajaksi myös silloin, kun lähes valtiotonta yhteiskuntaa täysin vapaan kilpailun nimissä tekopyhästi saarnaavat uusliberaalit yksityistämiskiihkossaan ajavat junat kerta toisensa jälkeen raiteiltaan, koska mikään toimija [edes valtio, joka tietysti maksattaa viulut veronmaksajilla] ei enää riittävässä määrin piittaa ‘kustannustehottomasta’ eli voittoa tuottamattomasta rataverkon huollosta [~ moraalikato].
.
Yhteisesti käytössä oleva julkishyödyke ei voi tuottaa voittoa samoilla periaatteilla kuin yksityinen ‘peliluola’, joten markkinatalous kuoriikin valtion yksityistämisprojekteista vain kermat päältä ja jättää loppujämät kakusta niille [valtio ~ veronmaksajat], joiden on sitä muutenkin pakko syödä. Tällainen on täysin nurinkurista talouspolitiikka, joka tuhoaa julkisten palvelujen vakaan yleistason.
*

June 16, 2013

Determinististen kohtalonvoimien rautainen kahle on murrettu ja kosminen velkaorjuus voitettu.

Kirje antiikista
.
Kommentti Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni ‘Puuttuuko minulta järkeä vai armoa?’
.
Ironmistress kirjoitti: Kristinusko ei ole ainoa uskonto maailmassa, eikä välttämättä edes mielekkäin tahi vähimmin älytön.
.
Kristinusko on teologisesti ja filosofisesti kaikkein mielenkiintoisin uskonto, koska siinä on pelastusopillisten kysymysten puitteissa kyetty keskustelemaan tahdon ja järjen suhteesta tavalla, joka näyttää monissa lakiuskonnoissa ja animismin perinteeseen sitoutuneissa luontouskonnoissa jääneen toissijaiseksi tai ainakin nämä yksilön uskon mielekkyyttä koskevat perimmäiset ongelmat on alistettu suoraan jonkin korkeamman voiman alaisuuteen, jota totellaan sokeasti ikään kuin kausaalisen pakon sanelemana.
.
Kristinusko on niin hyvässä kuin huonossa/pahassa sekoitus juutalaista henkeä [yksi ainoa persoonallinen Jumala, joka tehnyt liiton ihmisen kanssa], kreikkalaisella filosofialla selitettynä [stoalaisuus (mm. fariseus Paavali), platonismi (kirkkoisät), kyynikot (varauksin; vrt. välinpitämätön suhtautuminen maalliseen/yhteiskunnalliseen), aristotelismi=skolastiikka (esim. Tuomas Akvinolainen)].
.
Kristinuskon filosofis-tieteellinen luonne on kuitenkin myös sen suurin heikkous. Usko eli evankeliumien sanomasta omaksuttu kollektiivinen ja yksilöllinen itseymmärrys ei ole ytimeltään teoretisointia lainkaan. Köyhyyttä ja yksinkertaista elämää saarnannut Franciscus Assisilainen sekä syvällisesti ja suuresti oppinut Luther tämän tiesivät luitaan ja ytimiään myöten [esim. Lutherin myrsky- ja tornikokemukset].
.
Mitä tulee kristinuskon ‘tarinaan’ jumalallisesta välittäjästä [Jeesus Kristus] itseään pelastamaan kykenemättömän syntisäkin [ihmisen] sekä maailmasta olemuksellisesti täysin riippumattoman mutta [mikä tärkeintä ja paradoksaalisinta] sen luoneen voiman/olion [Jumalan] välillä, niin pintapuolisesti katsoen tässä kertomuksessa ei näy mitään varsinaista uutuutta antiikin ajan muihin uskontoihin ja myytteihin verrattuna. Jeesuksen välittäjä- ja sovittajarooliin tavalla tai toisella verrattavia taivaan poikia, boddhisatvoja tai heeroksia löytyy muistakin uskonnoista.
.
Olennainen ero on kuitenkin siinä, että Jeesuksessa Jumala uhraa itsensä ihmisen tähden: Jumala itse kuolee ristillä. Tämä oli antiikin maailmassa täydellinen skandaali, jota ei kerta kaikkiaan voitu ymmärtää – ei juutalaisessa eikä kreikkalaisessa kontekstissa. Kyseessä on kuitenkin nerokas [joskaan ei siis aivan tyhjästä nyhjäisty/vrt. esim. keskiplatonistiset välittäjämallit/esim. Philon Aleksandrialainen/Juutalainen] oivallus ja ratkaisu kosmiseen tilanteeseen, josta ihmisen antiikin aatemaailmassa ymmärrettiin olevan absoluuttisen riippuvainen: maailmankaikkeuden syklisen harmonian [kausaalinen] determinismi.
.
Stoalaisuus ja epikurolaisuus edustivat molemmat hiukan eri painotuksin monistista materialismia, joka korosti maailman/kosmoksen/olemassaolon metafyysis-determinististä luonnetta, johon voi vain joko sopeutua ymmärtämällä/omaksumalla oikea tieto [stoalaiset ja katalepsiksen (varma ja selkeä tieto) paljastama logos] tai johon voi yrittää vaikuttaa polyteistisen uskonnollisuuden lukemattomien eri muotojen avulla.
.
Filosofisen akatemia-skeptisismin vahvan vaikutuksen alaisena olleen materialistisen monismin [sillä skeptikot pystyivät helposti kumoamaan stoalaisten katalepsiksen eli kirkkaan ja selkeän evidenssin olemassaolon] rinnalla yksityinen polyteistinen uskonnollisuus [privatio sacra] oli kuitenkin ajautumassa ‘arvopluralismiin’ eli kokemassa inflaation, kun taas valtiouskonto [publica sacra] oli muuttumassa [yli-]ihmisen eli keisarin palvonnaksi.
.
Juutalaisuudessa materialismi sen sijaan oli aina ollut läsnä paitsi uskonnon erityisen korostuneessa eettissosiaalisessa ja poliittisessa merkityksessä myös ruumiillisen työn arvostamisena ja naiseuden kunnioittamisena [tosin naisen roolia (ja ylipäätään yhteisöllisiä rooleja) vahvasti kontrolloiden]. Orjuudella talouttaan ylläpitäneille kreikkalaisille työ ja feminiininen sen sijaan olivat jotain alempiarvoista, jonka yläpuolella vapaat kansalaiset [miehet] välttämättä olivat.
.
Tähän yhtä aikaa deterministiseen, materialistiseen, skeptiseen, fatalistiseen, animistis-polyteistiseen ja yhteisöllisesti vahvasti roolitettuun maailmaan, jossa ihmisen arvaamattomista ulkoisista voimista riippuvainen elämä ja olemassaolo oli jatkuvasti lunastettava uhreilla ja johon oli sopeuduttava fatalistiseen kohtaloon uskomisen [tai kohtaloon tyytymisen ellei peräti amor fati’n/stoalaiset] sekä kohtalon ‘lepyttämisen’ kautta, alkoi kehittyä uskonnollinen aate, jonka mukaan ihmiselle [vaikka tämä onkin kohtalonsa armoilla] on annettu erityinen ulospääsyn mahdollisuus deterministisen kausaalisuuden ja sattumanvaraisuuden oravanpyörästä erään Jeesus Nasaretilaisen elämässä ja opetuksissa.
.
Roomalaisten toimesta [joskin juutalaisten vaatimuksesta] teloitetusta Jeesuksesta tuli uuden uskonnollisen idean keskushahmo: ihmishahmoinen Jumala, joka jumalallisen välittäjän ominaisuudessa tuli lunastamaan syntisen ihmisen olemassaolon kausaalisesta pakosta ja samalla velkaorjuudestaan Jumalalle, jonka kanssa juutalaisuus oli tehnyt liiton [ikuisen ‘velkasopimuksen’].
.
Oli väistämätöntä, että uusi uskonnollistyyppinen elämäntapa ja Kristus-usko [usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja sen pelastavaan voimaan/henkeen] aiheutti skandaalin kreikkalaisten rationaalisissa ja pahennusta juutalaisten moralistisissa piireissä, vaikka Jeesuksen hahmo ja tarina ylösnousemuksineen muistuttikin jossain määrin antiikin Dionysos-jumalaa, joka herää kuolleista aina tuhoutumisensa jälkeen [vrt. hedelmällisyysriitit tai myös Orfeus-myytti] ja jonka ‘askeettis-liberaalissa’ elämäntavassa saattoi nähdä yhtymäkohtia kyynisen koulukunnan edustajiin.
.
Juutalaiset samastivat Jeesuksen Johannes Kastajan liikkeeseen sekä essealaiseen lahkoon, joka sulkeutui omaan yhteisöönsä juutalaisen valtavirta-hegemonian ulkopuolelle, mutta joka tulkittiin ‘varmuuden vuoksi’ uskonnollis-yhteiskunnalliseksi kapinaliikkeeksi ja tuhottiin.
.
Huolimatta aikaansa liittyvistä ja siitä omaksutuista tunnusmerkeistä [symboleista ja metaforista] Jeesus Nasaretilaisesta kehkeytyi kuitenkin radikaalisti uuden ja vallankumouksellisen, Paavalin tulkinnassa universaalin uskonliikkeen keskushahmo. Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli marttyyrikuoleman luomansa mutta syntiin langenneen ihmisen puolesta, jotta tämä voisi pelastua ikuiseen elämään uskomalla kuoleman voittaneeseen ylösnousseeseen Kristukseen.
.
Näin perusteellisen ‘anarkistista’ mutta samalla kaikki ihmiset yhdistävää, ajan henkeen [ihmisten kollektiiviseen sisäiseen mieleen] kohdistuvaa ‘terroritekoa’ eivät antiikin elämäntapafilosofit tai juutalaiset reaalipoliitikot olisi pelkästään omista lähtökohdistaan milloinkaan pystyneet ‘innovoimaan’. Siihen tarvittiin erityyppisten aatteellisten aineksien yhteentörmäystä ja yhdistymistä sellaisen narratiivin [evankeliumin] muodossa, joka radikaalin syvällisellä mutta samalla jotenkin merkillisen ymmärrettävällä tavalla vastasi ihmisten henkiseen ja hengelliseen tarpeeseen sekä vapauttavasti että uudenlaista yhteisöllisyyttä valmistaen.
*
Kristus on ylösnoussut! Kuolemalla kuoleman voitti! - - Kausaalisen determinismin syklinen tukahduttavuus ja kohtalonvoimien rautainen kahle on murrettu ja voitettu. Jumala itse lunasti meidät Kristuksessa kosmisten voimien yksipuolisesti langettamasta velkaorjuudesta [PS.]. Sitä tämä jokaista ihmistä yhteiskunnalliseen asemaan ja säätyyn katsomatta koskeva Kristus-usko aikoinaan merkitsi ja tarkoitti. Ja kuten David Bentley Hart kirjoittaa, kristinusko on myös ainoa todellinen vallankumous, jonka ihmiskunta koskaan on kokenut ja läpikäynyt.
.
Alkukristillisen vallankumouksen [30 – 330] jälkeinen historia on enemmän tai vähemmän epäonnistuneiden jäljittelijöiden ja sovellutusten historiaa: mukaan lukien a] Rooman imperiumin ja alkukristillisen kirkon epäpyhä allianssi korruptioineen [koskien sekä älyllis-hengellistä omaatuntoa (kristinuskon vieraantuminen Uuden testamentin alkuperäisen tekstin sanomasta) että sisäistä (moraalinen rappio) ja ulkoista (maallisen vallan tavoittelu) kirkkopolitiikkaa], b] uskonpuhdistajat kristillisine humanismeineen [kristinuskon maallistuminen pelkäksi museoteatteriksi sekä klisheemäisten ihmisoikeuksien ja universaalin rakkauden tyhjäksi puheeksi], c] valistuksen järkeis- ja tieteisuskoisen utopismin edustajat arvoliberalismeineen, tasa-arvoisuuden teoreettiseine abstraktioineen ja kapitalistisen teknopragmaattisuuden fetisseineen [kristinuskon normatiivisten ja metafyysisten perusideoiden sekularisoiminen ja banalisoiminen] sekä d] fasistis-kommunistisen totalitarismin ja rasismin väkivalloin ylläpidetty yhdenmukaisuusharha [valtion ja kirkon yhdistymisen eli teokratian maalliset perversiot].
.
PS.
Juutalaiset ja pakanat elivät yhä vielä velkaorjuudessa: pakanat lukuisten pienten ja keskisuurten kosmisten ‘finanssi-pankkiirien’ [voimien] uhreina. Juutalaiset sen sijaan olivat onnistuneet tekemään mielestään kohtuullisen sopimuksen yhden ja samalla kaikkein suurimman kosmisen rahoitusmonopolin kanssa, joka tosin itse oli alunperin sanellut rahoitusehtonsa Moosekselle. 
.
Tuleville kristityille sen sijaan oli viimeinkin avautumassa mahdollisuus päästä tuon suurimman finanssi-pankkiirin [kosminen Goldman&Sachs] velkajärjestelyjen piiriin rahoitusyhtiön täysivaltaisen edustajan [Kristuksen] lunastaessa jokaisen Goldman&Sachsiin omasta tahdostaan eli koko sydämestään [ei siis pelkästään pakon sanelemana] uskovan velat niin että paukahti. - - Toki tämä velkojen anteeksianto edellytti/vaati tiukkaa lojaalisuutta Goldman&Sachsin periaatteille ja ohjeistuksille, muttei kuitenkaan vanhoilla korkoehdoilla [säännölliset rituaaliset uhrit] vaan uuden pienyrittäjyyden vapaammassa hengessä. 
.
Tällaista velkojen anteeksiantamista juutalaisten liittomonisti-koronkiskurit eivät voineet sietää [koska tappiot olisivat olleet heille paikallisesti liian suuria], mutta pakanoitten ‘hengellinen talous’ [polyteismi] oli myöhäisantiikin alkaessa jo niin kuralla, että he alkoivat kokea tuon pienen valtajuutalaisuudesta erkaantuneen Kristus-uskoisen ‘rupusakin’ saaman velkaseeraustarjouksen erittäin houkuttelevaksi myös omalla kohdallaan - kiitos varsinkin kosmisen Goldman&Sachsin uuden juutalaissyntyisen lobbari-agentin, fariseus Paavali Tarsolaisen, joka oli dramaattisella tavalla jättänyt entisen työnantajansa eli Jerusalemin korruptoituneen rahoituskartellin ja ryhtynyt tukemaan aiemmin vainoamaansa itse pääpankin ['valepukuisena'] lähettämää täysivaltaista edustajaa, jonka neuvotteluehdot olivat Paavalin mielestä [kokemansa ‘innovaatio-herätyksen’ jälkeen] täysin uudenlaiseen hengellistaloudelliseen nousuun kannustavia.
*

June 8, 2013

I love you forever [so far]

Riku: Tiijät sie Madde mitä? Jospa myö männä mätkäätettääsiin ihtemme naimissiin. Kuhtuttaan häihi siun isä, äite, sisko miehineen ja niijen laps, siun veli ja miun äite-mamma. Madde: Mut siun äiten miehiä ei kuhtuta Riku! Riku: Ei ei Madde kultsu, niitä ei kuhtuta eikä ne varmaa tuliskaa. Madde: Ja siun äite saa laittaa piälleen pitkän mekon eikä mittään milffi-miniä, josta näkkyy kaikki sen rypyt vai sanonko mitä. Riku: Ei ei Madde, äite laittakkoo sen nilikkoihin asti ulottuvan kultahippuhammeen piälleen. Mie sanon sille. Madde: No – sitte kai voijaan mennäkkii naimissii. Riku: Mie rakastan sinnuu Madde. Madde: Ja mie sinnuu Riku [hiljaa huokaisten ja edellistä, petollista heilaa muistellen: toistaaseksi]. 
.
1
Ironmistress kirjoitti ‘aforismi-päreeni' kommentissaan seuraavasti: Meistä jokainen on jollain lailla perheihminen; ilman ehkäisyä vuoden, parin sisään huomaat sen.
*
Minäkin olen perheihminen: olen ultimate-uusperheen eli ihmiskunnan sateenkaarilapsi - ellei peräti maailmankaikkeuden!
*
No - vakavasti puhuen saatat hyvinkin olla oikeassa. En lainkaan ihmettelisi suuren ikäluokan ja sitä seuranneen x-sukupolven [ensin anarkistisen vasemmiston ja sitten uusliberalistisen oikeiston] hypettämän arvopluralistisen laissez-fairen jälkeen, että nyky- ja lähitulevat nuoret alkavat suosia uskollisuutta ja parisuhdetta lujittavia sekä konkreettisia että symbolisia käytäntöjä. Sitä paitsi Juha Siltala[kin] näyttäisi viimeisessä tutkimuksessaan päätyneen tämänkaltaisiin johtopäätöksiin nykynuorten arvomaailman suhteen.
. 
Mutta ‘c'est la vie’ eli kyseessä on kulttuuri-antropologisesti eli väestöpohjan ja yhteiskunnallis-historiallisten olosuhteitten vaihtelun vuoksi pikemminkin pitkien aikajaksojen dialektinen prosessi kuin mikään fundamentaalis-te/le/ologinen tai peräti biologis-evolutiivinen ihmis-perhemoraalin ideaali. Kärjistetysti sanottuna kyseessä on liberaalien ja konservatiivisten arvojen välillä vaihteleva kulttuurinen muoti eikä paljon sen syvällisempää [valitettavasti; olen nimittäin itse suhteellisen vakaitten perhearvojen kannalla joskin nyt jo pitkään ollut sinkku by destiny ellei peräti by ‘nemesis’].
. 
2
Viimeistään I maailmansota synnytti aikansa ‘kadotetun moraalittoman sukupolven’ [ks. linkki]. II maailmansota puolestaan synnytti ‘kadotetun sukupolven’ ideologiset seuraukset ja vaihtoehdot eli eksistentialismin ja marxilaisuuden. Näiden kahden aatemaailman poliittisesti ‘perverssistä’ yhdistymisestä [i] kumpusi hippi-hörhöjen vapaan rakkauden anarkistisen huume-, juppi- ja new age-lauma, joka kritikoi autoritaarista valtarakennetta [hegemonista valtaeliittiä], koska suurelta osin juuri se oli paitsi toimillaan myös toimettomuudellaan ollut aiheuttamassa [tai ainakin kyvytön estämään] kahta maailmansotaa ja yhtä maailmanlaajuista finanssiromahdusta [itse asiassa kahta, joskin 2008 romahdus oli jo anarkisti-sukupolven hedonistis-hegemonisten kapitalisti-saalistajien kvantti-matemaattisen ahneuden tuotos [ii].
. 
On kuitenkin dialektisesti luonnollista ja ymmärrettävää, että vastareaktiona suuren ikäluokan moraali-anarkismin raunioista nousseeseen [pornoistuneeseen/perversoituneeseen] arvo- ja rahapluralismiin syntyy kaipuu turvallisempaan ja vakaampaan elämänmuotoon eli in practice välttämätön tarve vakauttaa parisuhteitten moraali-logiikka [uskollisuuden ja kuuliaisuuden hyveet], koska juuri kiinteä parisuhde [siis kahden ihmisen välinen monogaaminen seksuaalisuhde erotuksena polyamorikkojen ‘maksuttomaan’ prostituutiomalliin] on sentään ihmisen psykologisen ja yhteiskunnallisen elämän perusyksikkö ja perusta [iii].
. 
Kun sitten tämä uusin moraalisen vakauden ‘muoti’ muuttuu hegemoniseksi ja siten tukahduttavaksi elämäntavaksi, siihen tullaan nuorempien sukupovien toimesta suhtautumaan erittäin kriittisesti. Konservatiivisuus ja liberaalisuus yhteisöllisesti sopeutuvana/sopeuttavana reaktiona suhteessa parisuhteitten perustan luovaan ‘energeettisyyteen’ eli seksuaalisuuteen on siis yhteiskunnallisesti sekä dialektinen että syklinen ilmiö, mutta mitään lopullista globaalia arvokonsensusta tässä asiassa ei saavuteta. 
.
PS. Vähintäänkin opettavaista ja/eli samalla hyvin problemaattista on jälleen muistaa, että patriootti-konservatiivien tiukasti vastustama islam jos mikä sharia-lakeineen edustaa perinteisiä konservatiivisia perhearvoja - sekä kaikkein vahvimmin että ongelmallisimmin – ainakin länsimaisen demokraattis-liberaalis-reformatorisen perinteen näkökulmasta nähtynä.
.
Myöskään konservatiiviset arvot eivät ole mikään itsestään selvyys [arvoliberalismi ei tosin edes pyri itsestään selvyyteen], koska konservatiivien piirissä ajaudutaan [mikä on heille ymmärtääkseni kiusallista asian ‘psykologisen paljastavuuden’ vuoksi] väistämättä puhumaan ainakin kahdesta lähtökohdiltaan erityyppisestä konservatiivisuudesta. Toinen kuten sanottu perustuu itsessään ristiriitaisen liberaalin feminismin perinteeseen ja toinen esimoderniin patriarkaaliseen perhemalliin.
***
[i] Toisilleen lähes vastakkaiset maailmankatsomukset eli eksistentialismi ja marxilaisuus [ontologinen indeterminismi - historiallinen determinismi] olivat heti toisen maailmansodan jälkeen välittömiä vastareaktioita sekä vanhan valta-eliitin että uuden tieteen, taiteen ja eettis-polittisen ajattelun kyvyttömyydelle estää 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aatteellisen nihilismin synty talouden romahduksineen, totalitarismeineen ja sotineen. 
.
Eksistentialismi huokui individualistista pessimismiä ja nihilismiä, kun taas työväen oikeuksia ja työläisten keskinäistä solidaarisuutta ajanut kovemman linjan marxilaisuus [erotuksena kapitalistin kanssa 'veljeileviin' sosiaalidemokraatteihin] ajautui joko tahtoen tai tahtomattaan liittoon neuvostokommunismin kanssa.
. 
Marxilaisuus ja eksistentialismi ovat siis alunperin aatteellisia antagonisteja, jotka eivät voineet sietää toisiaan [vrt. myös Camus’n ‘eksistentialistinen’ (itse asiassa moralistinen) humanismi ja Sartren ‘eksistentialistinen’ kommunismi (joka on itse asiassa oxymoron)] ja silti niistä tai niiden ‘perverssistä’ sekoituksesta [hedonistisen vapauden ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden mahdoton yhdistelmä] tuli 1960-luvun lopun nuorisoliikkeiden aatteellinen ‘käyteaine’. - - Eurooppalaista maolaisuutta pidän eräänlaisena pettyneitten puoluemarxistien sisäisenä lahkoliikkeenä [esim. Alain Badiou], joka ei kuitenkaan omaksunut situationistien ja anarkistien 'hippihenkeä'.
.
[ii] Tietenkin juuri seksuaalisuus [niin konservatiivisissa kuin liberaaleissa muodoissaan] kaupallistetaan kapitalistisessa yhteiskunnassa aina ja joka tapauksessa tappiin asti, mikä jo itsessään kalvaa kaiken vakaumuksellisuuden ja luottamuksen moraalista uskottavuutta ja perustaa: rahalla kuten hyvin tiedämme [joskaan emme tunnusta] on taipumus demoralisoida kaikki, mihin se vain ikinä tarttuukin.
. 
[iii] Uusi perhekonservatismin nousu on tapahtunut alle 20:ssä vuodessa. Kaikki kehitys kuten teknisistä innovaatioista opimme [?] tapahtuu siis yhä nopeammin ja nopeammin. Myös konservatiivisuuden ja liberaalisuuden syklinen prosessi ilmeisesti nopeutuu koko ajan ~ historia saattaakin ‘loppua’ jo lähitulevaisuudessa? ;\]. 
*

Optimaalinen geneettinen etäisyys?

Kuvassa merkittäviä geneettisiä etäisyyksiä koko-, melkein–, puoli–, ja neljännesjuutalaisten sekä vääräuskoisten välillä. Onko endogamian toteutuminen uhattuna?
* 
Kommentti Valkean kommenttiin Ironmistressin päreessä Lukutaito, ÄO ja abstrakti ajattelu.
.
I
Valkea kirjoitti: Toisaalta liian läheisten sukulaisten avioliitot eivät ole geenien toiminnan kannalta optimaalisia (3. ja 4. serkkujen väliset avioliitot ovat todennäköisesti optimaalisia), mutta tämä on toinen asia kuin perinnölliset sairaudet ja sen voi helposti mikä tahansa endogaminen yhteisö välttää kun sen jäsenet valitsevat puolisonsa optimaalisen geneettisen etäisyyden päästä.
*
Ei ole olemassa sellaista erottavaa 'bio-hygieenistä välimatkaa’ kuin ‘optimaalinen geneettinen etäisyys’.
. 
Optimaalinen nimittäin tarkoittaa ei ainoastaan sopivaa vaan edullisinta eli parasta ja implikoi tässä tapauksessa oletuksen, jonka mukaan ei ainoastaan liian läheinen vaan myös liian kaukainen geneettinen etäisyys on haitaksi endogaamisen eli suljetun yhteisön parinmuodostuksen kannalta.
.
Liian suuren geneettisen läheisyyden on evoluutio suuressa viisaudessaan ‘osoittanut’ haitalliseksi [1], koska alleellit eivät voi silloin ‘omaksua tarpeellisessa määrin’ positiivisia mutaatioita aiheuttavaa ‘potkua’ geneettisiin yhdistelmiinsä.
. 
Suljetun eli endogaamisen yhteisön parinmuodostuksen vaarana on haitallisten mutaatioiden kehittyminen jos kohta myös erittäin edullisten mutaatioiden esiin putkahdus on ainakin jossain aikajaksossa todennäköisempää endogaamisessa kuin eksogaamisessa yhteisöissä, jossa tuo niin sanottu ‘optimaalinen geneettinen etäisyys’ on ‘liian’ suuri tuottaakseen yhteisön kannalta lahjakkaita mutta samalla myös yhteisölle lojaaleja tai ylipäätään ‘vahvoja’ yksilöitä [2].
. 
Optimaalinen geneettinen etäisyys ei voi toteutua [jos se nyt ylipäätään voi toteutua ja edes on mitään muuta kuin eräitten tutkijoitten legitimoima ennakkoluulo eli rasistinen hypoteesi?] missään endogaamisessa yhteisössä kuin tiettyjen rajallisten kombinaatioitten vallitessa, tietyn rajatun aikajakson puitteissa.
.
Endogaaminen yhteisö päätyy aina optimaalisen geneettisen etäisyyden kannalta kestämättömään tilanteeseen, jossa haitallisten yhdistelmien/mutaatioitten määrä alkaa nousta [miten tuo haitallisuus sitten lopulta määritelläänkin], mikäli populaation määrä alittaa tai ylittää [kyllä: molemmin päin, koska puhumme optimaalisesta keskiarvosta] kombinaatioitten optimaalisen läheisyyteen/etäisyyteen tarvittavan laadullisen kriteerin määräämän ehdon. Ollakseen ‘tiedettä’, tämä vaatimus/kriteeri/ehto pitää tietysti mallintaa paitsi funktiona myös derivaattana (ja/tai ylipäätään jollain ‘laadullisella’ ad hoc-vakiolla), koska kyseessä ei ole pelkästään lineaarinen ja aritmeettinen muuttuja].
. 
Edellisestä seuraa, että mikäli vaadittu/esitetty ehto ei toteudu eli populaation määrä tässä yhä ‘tiheämmäksi’ muodostavassa eli ‘suhteellista’ sisäsiittoisuutta [resessiivisten geenien implikoima geneettinen sukurutsa] suosivassa ‘heimossa’ ei laadullisesti ja määrällisesti kasva oikeassa suhteessa tarvittavien optimaalisten kombinaatioiden muodostumiseksi, kyseinen yhteisö on evolutiivisesti in the long run eräänlainen contardictio in adiecto ja/eli geneettisen rappion kasvualusta.
. 
Näin siis konservatiivinen, arvo-objektivismissaan fundamentalistinen, parinmuodostuksen valintaa tieteellis-uskonnollis-geneettisesti [~ rasistisesti] säätelevä yhteisö onkin itse asiassa itseään sisäisesti tuhoava yhteisö – eikä ainoastaan itseään tuhoava, sillä kuten historiankirjoista olemme saaneet lukea [jos ‘osaamme’], pyrkii se myös ‘oikeaoppisessa geneettisen optimaalisuuden vaatimuksessaan’ valtaamaan ja integroimaan ympäröiviä populaatioita ellei peräti tuhoa niitä systemaattisesti pois kuleksimasta etenkin ‘geneettistä pluralismia’ suosivan [= aiheuttavan] tartuntavaaran vuoksi.
. 
Onhan nimittäin evolutiivisesti, tieteellisesti ja ties vielä vaikka jumalallisesti ilmeinen tosiasia, että niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset rakastuvat ja ovat aina [myös esimodernina aikana] rakastuneet toisiinsa geeneihin katsomatta [siis uskoen Romeon ja Julian tavoin rakkauteen eikä totellen kyynistä ja laskelmoivaa valtapeliä omaisuuden siirtoineen, olivatpa seuraukset sitten mitkä tahansa]. Tällaista anarkiaa eivät optimaalista geneettistä välimatkaa preferoivat endogaami-paavit kuitenkaan voi sallia. He ovat halunneet ja edelleen haluavat [jopa tieteen legitimaatioon naamioituen] säädellä parinmuodostuksen ehtoja etenkin rotua, kansaa, kansallisuutta kuin uskontoakin kriteereinään pitäen.
* 
Kertauksen vuoksi muistutettakoon toisin sanoin, että olennaista optimaalisen geneettisen etäisyyden teoreetikolle on se [muka] matemaattisesti ennakoitavissa oleva saturaatiopiste, jonka ‘sopivasti alittavassa’ tuntumassa yhteisön kannalta edullisimpien yhdistelmien ja mutaatioiden määrä on kaikkein todennäköisin – ei ainoastaan laadun ja määrän vaan myös kombinaatioitten maksimaalis-optimaalisen keston suhteen. Yhä vaikeammaksi ongelmaksi kuten sanottu muodostuukin näin ollen endogaamisen populaation suuruus: mitä suuremmaksi endogaamisen yhteisön väestömäärä kasvaa, sitä vaikeampi on hallita geneettisesti optimaalisen parimuodostuksen logiikkaa.
.
Mutta ei hätää – jos muuttujat vakioidaan, niin matematiikka pystyy ratkaisemaan kaikki ihmisen ja maailman ongelmat [?] Entä kuka määrittelee muuttujat? Kenellä on viimekätinen valta legitimoida niiden sisältö ja käyttö? - - Thomas Jeffersonilla? Leninillä? Hitlerillä? Stalinilla? Tatu Vanhasella? Valkealla Ironmistressillä? Soinilla? Halla-aholla? Immosella? Erolalla? jne.
.
II
No niin hyvä lukijani. Vasta nyt alamme päästä käsiksi itse pihviin. Ensin on pitänyt ymmärtää ‘optimaali-geneetikkojen’ teoreettiset lähtökohdat loogis-matemaattisella tasolla, mutta täst’edes keskitymme käytännön toteutukseen. Siitä esimerkkinä otamme käsittelyyn keskustelun muslimien maahanmuuton sallimisesta/kieltämisestä Suomessa. Tämä case paljastaa meille optimaali-geneetikkojen todellisen karvan in practice. Ymmärrätte jo varmaan, mitä tarkoitan.
.
Aivan aluksi/lopuksi pitää tutkimuksen ja kannanottojen tasapuolisuuden vuoksi tietysti muistuttaa, että islam jos mikä on endogaaminen uskonto. Niinpä muslimien [endogamian pohjalta kasvanut populaatio par excellence] maahanmuuttoa ja heidän ‘pehmeää’ integraatiotaan ajavien/puoltavien sekä samalla globaalia arvopluralismia ja eksogaamista liberalismia kannattavien demokraattien poliittiseen agendaan sisältyy paha sisäinen ristiriita, jonka vallitessa ei ole pystytty tyydyttävällä tavalla ratkaisemaan sitä, miten kotouttaa [integroida ~ assimiloida ~ indoktrinoida ~  manipuloida] ‘poliittisuskonnollinen endogaami’ eksogaamiseen yhteisöön sekä ilman kohtuuttomia sopeutusvaatimuksia että ilman teeskentelyä ja tekopyhyyttä? 
.
Niinpä jäljelle näyttää jääneen pelkkä ongelmien nurkkaan lakaiseminen: ikään kuin pois silmistä, vaikka kaikki yhä silti ovat tietoisia, ettei keisarilla tässä asiassa ole uusia vaatteita eli miten hankalaan tilanteeseen jo pienimuotoinenkin ‘ghettoutuminen’ yleistyessään yhteiskunnan lopulta ajaa. Pelkkä liberaalinen vapauden hypetys saattaakin osoittautua pahimmillaan pelkäksi itsepetokseksi sekä teoriassa että käytännön realiteetteja vasten.
.
Huolimatta liberaalien naivista hyväuskoisuudesta koskien vapausoikeuksien kaikki ihmiset yhdistävää vaikutusta voidaan ghettoutumisen ongelmaa kuitenkin pitää kaikkein sokeimpana pisteenä ei niinkään liberaalien kuin juuri endogaami-konservatiivien silmässä. He haluavat estää ghettotutumisen sulkemalla muslimi-maahanmuuttajilta kokonaan pääsyn Suomeen sillä perusteella, että haluavat tehdä tästä maasta ihan oman patrioottis-nationalistisia perinnearvoja ritualisoivan Lintukodon eli ‘Suomi-Gheton’. Silti arvokonservatiivinen patriootti-nationalisti ei näe [tai ei ainakaan suostu näkemään] malkaa omassa silmässään tätä asiaa propagoidessaan. 
.
Tuo malka piilee ehkä kaikkein vahvimmin juuri em. optimaalisia geneettisiä eroavuuksia tutkivien tiedeuskovaisten konservatiivien silmässä. Aion kuitenkin omalta osaltani pitää huolen siitä, että se malka taatusti hiertää siellä silmämunassa eikä toimi [kuten nyt] eräänlaisena silmälappuna, joka estää paitsi näkemästä sitä, mitä ympärillä todella tapahtuu myös jopa ymmärtämästä omia todellisia motiivejaan ja intentioitaan [älyllinen ja moraalinen epärehellisyys].
*
1] Evoluutio tosin vain kokeilee loputtomasti pyrkimättä yhtään mihinkään huolimatta siitä, että jotkut lajit ovat sangen hyvin sopeutuneet olosuhteisiin omalla tavallaan: kyseessä on kuitenkin funktionaalinen eikä teleologinen sopeutuminen. 
.
2] Äärimmäisellä tavalla lahjakkaiden tai nerojen kohdalla asia on kuitenkin niin kuin Nietzsche sosiaalidarwinistisen logiikan [‘vahvimpien’ selviytyminen] lopulta torjuessaan arvioi: nerot eivät ole yhteisöllisesti eivätkä yksilöpsykologisesti kovin tervettä ja tasapainoista porukkaa. Tunnustetuimmista neroista puhuessamme poikkeuksina mainittakoon noin yleisesti ottaen ja tietyin varauksin Shakespeare ja Mozart, jotka eivät elämänsä aikana ‘onnistuneet’ kehittämään tavanomaista neuroosia suurempaa psyykkistä ‘syyhyä itselleen. Nietzsche sen sijaan, kuten suurella todennäköisyydellä oletetaan, oli jo perinnöllisesti [isän puolelta] altistunut pappi-isänsä aivosairaudelle, joten itse hankittua kuppaa ei voida pitää ainoana mahdollisena syynä hänen aivojensa ‘pehmenemiselle’
*

June 6, 2013

Päivän aforismi tyyppiä ‘ironmistress’

Nainen ehkäisypillerillä ei ole välttämättä parempi elämänkumppani kuin nainen ilman ehkäisypilleriä.