Showing posts with label vallantahto. Show all posts
Showing posts with label vallantahto. Show all posts

December 8, 2011

Sisäryhmä, ulkoryhmä, biologia ja symbolinen identiteetti

Samarialainen miettii: 'Onko tämä meikäläisiä halveksiva jutku lähimmäiseni? Miksi auttaisin häntä?' - - Omatunto vastaa: 'Siksi, että moraali koskee kaikkia - ei pelkästään sisäryhmää vaan myös ulkoryhmää'. Ja niinpä samarialainen päättää auttaa häntä halveksivaa 'etnistä kolleegaansa'.
*
Tämä päre on kommentti Sammalkielen päreessään Laupias samarialainen nimerkki Valkealle esittämään kommenttiin.
*
Sammakieli kirjoitti: '- Eli samarialaiset ja juutalaiset eivät kuuluneet samaan sisäryhmään. Mikään empiiris-historiallinen saivartelu ei muuta tätä asiaa. Kysymys ei ole samarialaisten genetiikasta, vaan siitä että juutalaiset ja samarialaiset eivät ihmisten mielikuvien tasolla muodostaneet yhtä kansaa.'
*
Hyvin kiteytetty.

Imaginaaristen fantasioiden tasosta tässä on kyse jälleen kerran. Virallisille juutalaisille samarialaiset olivat 'saastuneita juutalaisia'.

Sisäryhmä- ulkoryhmä-jako ei määräydy kausaalisesti joidenkin biologisten ominaisuuksien perusteella vaan välittyneesti ikäänkuin rotuerottelun tapaan.

Muistakaamme natsien metodisestikin pöljä asteikkoluokitus, jolla yritettiin määritellä juutalaisuuden aste suhteessa arjalaisuuteen sukulaisuussuhteitten perusteella.

Koko projekti oli viime kädessä paitsi imaginaarisen [samankaltaisuus/muukalaisuus-erottelu] fantasiatason [myytin ja vallan yhteenkietoutuminen] aikaansaannosta myös erittäin epäkäytännöllinen [esim. Saksan armeijassa työskenteli useita juutalaisia korkeimman tason upseereita, joille väärennettiin Hitlerin luvalla ei-juutalainen menneisyys] .

Paljon tai vähän 'saastunut veri' [vrt. aatelisten 'siniverisyys'] ja muut tällaiset ihmisten yhteisöllistä ja jopa eksistentiaalista arvoa määrittelevät kriteerit ovat eläinten rodunjalostukseen viittaavaa pseudo-terminologiaa, joka kuitenkin mystifioitiin toimimaan 'tieteellis-biologisena' perustana rasistiselle myytille alemmista ja ylemmistä ihmisroduista.

Luultavasti juutalaiset pitivät samarialaisia biologisesti alempana rotuna hiukan samaan tapaan kuin natsit 1/4-, 1/2- tai 3/4- juutalaisia [osaako Valkea arvioida määräsuhteen eksaktisti tiedemies kun on].

Mutta vaikka sukutaustasta löytyisikin [ja yleensä sieltä aina löytyy, mikäli vain tarpeeksi pitkälle menneisyyteen päästään] osoitettavissa oleva ja siten biologis-rodullisesti erotteleva fakta, yksinomaan se ei riitä perustelemaan ihmisten, klaanien, heimojen tai rotujen eriarvoisuutta, joka on aina valtapoliittinen ja sosiaalinen eli perimmältään symbolisilla identiteeteillä perusteltu asia.

Näin ollen symboliset identiteetit ikäänkuin edustavat biologisia faktoja tai paremminkin ovat niiden joko sopimuksenvaraisia tai väkivaltaisia tulkintoja. Itsessään nuo faktat eivät ole normatiivisia eikä niistä voi johtaa eettisiä normeja, joita symbolisiin identiteetteihin [esim. nationalismi] on sisällytetty - [Humen laki pätee tässä(kin), vaikkeivät natsit tai juutalaiset siitä piitanneet, mikä piittaamattomuus tosin on pikemminkin (lähes 'välttämätön') sääntö, kuin valtamyytin sokaisemien omaksuma poikkeus, käytännön politiikassa ja elämässä].
*
En kiellä biologian osuutta vaan sen, miten Valkea sisä- ja ulkoryhmän erottelussaan tai pikemminkin samaistamisessaan [koska samarialaiset olivat käytännössä etnis-geneettisesti juutalaisia} haluaa biologiaa käyttää. Samarialainen ei auta sisäryhmän vaan ulkoryhmän jäsentä, joka on yhtä aikaa sekä vihollinen että lähimmäinen - geneettisestä sukulaisuudesta riippumatta.

Syy auttamiseen on siten aivan toinen kuin, mitä kulttuurirelativistit ajattelevat. Pikemminkin kyseessä on etnis-geneettis-relativistisen syyn puute tai poissaolo. Samarialainen auttaa vain siksi, että hän kokee sen velvollisuudekseen kaikkia hädässä olevia ja apua tarvitsevia kohtaan. Antiikin maailmassa tällainen peruste auttamiseen [ja siten koko kristinusko] koettiin lähes mielettömäksi - skandaaliksi ja pahennukseksi.
*
Biologia sinänsä ei ole muuta kuin triviaali amoraalinen ja ei-semanttinen kohtalo, josta kuitenkin esim. antiikin juutalaiset ja 'uusantiikkiset' natsit tai yleisemmin jopa koko eurooppalaisen eli valkoisen rodun kristillis-kolonialistiset valistusihmiset halusivat tehdä symbolisen aseen 'ulkoryhmäläisiä' vastaan.

Vapauden, veljeyden ja tasa-arvo-aatteen nimissä tapettiin niin, että veri vain lensi eikä omatunto soimannut kuin ehkä muutamia, jotka tajusivat sen karmean aatteellisen itsepetoksen, mihin kristinusko ja valistus olivat yhteisvoimin langenneet.

Näin syntyvät jaot sisä- ja ulkoryhmiin.

Saadakseen 'hyvän' syyn rasismiinsa, valloituksiinsa ja julmuuksiinsa valtapolitiikka legitimoi itsensä ja toimintansa symbolisesti. Esimerkiksi kansallinen symboli on yhtä aikaa sekä vallanhavittelijan identiteetti että hänen valheensa, jolla hän vakuuttelee omaa arvoaan ja toimiensa yleishyödyllistä järkevyyttä.

Jopa Machiavellin Ruhtinaalla - tuolla ihmisistä 'eläimellisimmällä' - on symbolinsa [valheensa], jonka nimissä hän pettää lupauksensa. Mutta yhtä lailla Konstantinus Suuri väitti saaneensa unessa tiedon symbolista, jonka nimissä hän tulisi voittamaan Mulviuksen sillan taistelun [kristittyjen käyttämä monogrammi-kuvio].

Tämä on vain ihmisen ongelma. Eläimet sen sijaan tappavat toisiaan ilman lippuja tai ideologioita. Savanni on eläimille [ja milttonilaisille ;\] yhtä aikaa paratiisi ja helvetti. Ihmisyhteisöt sen sijaan ovat pelkästään helvettejä - identiteeteillä ja symboleilla toisiaan raatelevien 'älykkäiden' olentojen itselleen ja toisilleen rakentamia kulutushuumeluolia.
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2011/12/laupias-samarialainen.html
http://www2.edu.fi/etalukio/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=56&oid=81&subid=81
http://en.wikipedia.org/wiki/In_hoc_signo_vinces
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laupias_samarialainen

September 26, 2008

Yhteisöllisyyttä kaupan - rajoittamattoman kilpailun, huoruuden, tekopyhyyden ja pelon sivilisaatiossa

Kirjoitettu kommentiksi edellisen päreeni "Valta, väkivalta, totuuden mahdollisuus ja itsekritiikki" kommenttiin Arhi Finnsanitylle ja Petri Järveläiselle.
(Kielimafiani antoi jälleen huomautuksen iltateellä)
*
finnsanitylle
Asia on juuri noin kuin kirjoitat. Pörssikapitalismin kyynisestä kritiikistä on yhä suuremmassa määrin tullut kapitalismia itseään ruokkiva 'kannustin'.
*
järveläiselle
Kuittaan kaiken sen, minkä kirjoitit, mutta tilanne on tavallaan mennyt jo vieläkin hullummaksi kuin sinänsä aivan oikein esitit ja analysoit.

Viimeisin lääke kapitalismin tappion ja kriisin voittamiseksi - yhteisöllisyys (!?) - ei lopultakaan ole muuta kuin eräs valtiollisesti johdetun kapitalismin ilmenemismuoto ja siten sellaisenaan lisääntyvien hyvinvointierojen eli rakenteellisen väkivallan perusta, joka oikeutetaan tekopyhyydellä eli vetoamalla lakiin ja oikeuteen (ks. PS.)

Yleisoikeistolainen suuntaus (myös 'yleisoikeistolainen' vasemmisto!) sekä ammuskelun harrastajat luulevat nyt ihan tosissaan, että säätämällä aselakia voidaan radikaalisti muuttaa tilannetta, jossa nuoret miehet vajaan vuoden välein tappavat luokkatovereitaan tai ylipäätään muita ihmisiä - joko ihmisvihansa vuoksi tai mikä merkillisintä ihan vain huvikseen!

Ja mikä hienointa - valtiojohtoinen kapitalismi (yleisoikeistolaisuus) 'komppaa' nykyään lakiuudistusten ohella 'empaattisten vasemmistokapitalistien' hengessä yhteisöllisyyttä (!?)

Keskustellaan yhdessä, ollaan muka niin ja niin huolissaan julkisesti, avaudutaan muille empaattisesti, jos ahistaa kovasti. Esitetään taas kerran kaiken maailman klisheemäisiä lausuntoja siitä, miten paha asia moraalisen, sisäistetyn auktoriteetin katoaminen todella on.

Mutta mitä löytyykään kaiken tämän avoimuuden ja uteliaan lörpöttelevän huolen (Heideggerin Gerede) taustalta?

Lähes täydellinen avuttomuus vanhemmuuden ja henkilökohtaisen moraalin suhteen, arvodepressio, hysteerinen pelko ja ressentimenttinen, alistuneisuuden arvoksi korottanut ihmisluonne, joka rakentaa yhteiskunnasta hyvin toimivaa kontrollikoneistoa - biovaltamekanismia, joka Jerry Cottonin tavoin eliminoi 'rumat kukat rehottamasta'.

Selkokielellä sanottuna: valtiojohtoinen, kapitalistinen 'yhteisöllisyys', joka pyrkii tuomaan auktoriteetin takaisin yhteisöön, tarkoittaa käytännössä poliisin valtuuksien merkittävää lisäämistä.

Kyse ei kuitenkaan tällöin ole yhteisöllisyydestä ihmisten sosiaalisen ja ylipäätään moraalisen omantunnon 'uudelleenrakentumisena' vaan eettisen arvoauktoriteetin korvaamisesta hobbesilaisessa hengessä 'suvereenilla' - anonyymilla poliisilla. (Sitäpaitsi - laissez faire-kapitalismi = anarkia + poliisi).

Onkin syntymässä uudentyyppinen kontrolli- eli poliisiyhteiskunta, joka (muka) taistelee (tappionsa kuitenkin jo tunnustaneena) virtuaalimaailman rajoittamatonta vapautta vastaan.

Siinä taistelussa ihmisten etukäteen leimaaminen on ainoa keino haastaa ja tuomita potentiaalit 'syylliset'.

Olemme jo nähneet, miten tämä systeemi toimii USA:ssa: kaikki haastamassa toisensa oikeuteen ties mistä syistä. Erittäin ovelaa, suvaitsevuuden kaapuun naamioitunutta piilorasismia tiedossa siis Suomeenkin...

Kyseinen yhteisöllisyys on HG:n termiä käyttääkseni 'pärsseestä', koska se ilmentää juuri sitä samaa, mitä koko kapitalismi aina: ihmisten hierarkista joskin automaattista eli luontaista lokerointia hyvinvointierojen kautta ja asioitten asettamista tärkeysjärjestykseen lähes yksinomaan kaupan vapauden ehdoilla.

Tämä voi merkitä vain yhtä asiaa: yhteisöllisyydestä tehdään lopultakin yksilöiden ja/tai markkinaehdollistettujen instituutioiden (kuten jopa kirkko nykyään) - ei kulttuurien tai ylipäätään suurempien ihmisryhmien sisäinen ja yhteinen asia.

Informaatioteknologian mahdollistama globaalisuus ei ole enää koko Euroopan kattavaa yhteisöllisyyttä samassa mielessä kuin esimerkiksi katolisen kirkon keskiajalla ylläpitämä, uskontoon pohjaava arvoyhteisöllisyys tai mikään muukaan yhtenäisen kulttuurin (esim. kiinalainen, kreikkalainen, juutalainen, arabialainen) sisäisen kehityksen synnyttämä, kaikkien tunnistama, tunnustama ja periaatteessa hyväksymä yhteisen eetoksen kollektiivinen kokemus.

Tällainen, yhteisen kulttuurisen eetoksen pohjalta kumpuava yhteisöllisyys on kadonnut sitä mukaa, kun kapitalismi on kehittynyt, reformaatio tehnyt uskosta yksityisasian ja romantiikka taiteesta individualistisen pelikentän.

Viimein koko modernisaatio ylipäätään teki teollis-teknisen kehityksen ja demokraattisten aatteiden mahdollistaman hyvinvoinnin nousun seurauksena arvoista ja aatteista pelkkiä pörssikursseja sekä äänestystuloksia, jotka vaihtuvat muutaman vuoden välein.

Tekisi mieleni väittää, että koko yhteisöllisyyden idean tuputtaminen ratkaisuksi nykyiseen hämmennykseemme ja neuvottomuuteemme viimeaikaisten väkivallantekojen syistä, koko tähän anomisen biovallan (jossa normit ja arvot perustuvat pelkkiin hyötylaskelmiin ja väliaikaiseen konsensukseen), on ehkä suurin huijaus, minkä valtiojohtoinen kapitalismi on nyt lanseeraamassa - ja mikä hämäävintä - etenkin hyvää tarkoittavien ja arvostamieni 'oikeitten' psykologis-yhteisöllisten asiantuntijoitten (kuten vaikkapa Pirkko Lahti) myötävaikutuksella.

Mutta ainoa protesti ja analyysi, jolla voi mielestäni olla tilanteen läpi-näkevää rationaalista ja rakenteellista propaganda-arvoa (tuskin kuitenkaan enempää) on 'raaka' ja sietämättömän rehellinen satiiri, jolla osoitetaan nykyisen menon tekopyhyys - puoluepolitiikasta riippumatta.

Tämän umpikujatilanteen vuoksi Slavoj Zizekiltä voi oppia todella paljon. Hän on ideologisena psykoanalyytikkona filosofisen kulttuurikritiikin ainoa todellinen satiirikko ja antiikin kyynikko par excellence tällä hetkellä koko maailmassa.
Ja sellaisenaan ainoa, johon kapitalismi ei koskaan voi sopeutua, ja jota se ei voi sietää, kuten se on tehnyt esimerkiksi Noam Chomskyn, Jürgen Habermasin ja jopa Michel Foucault'n kaltaisten älyn jättiläisten kohdalla.

Tarvitsemme Francois Rabelais'n ja Erno Paasilinnan kaltaisia, satiirisen tyylin mestareita ja eksentrikkoja - emme niinkään 'asioista huolestuneita' YLE:n toimittajia poliittisista pelkuri-konformisteista puhumattakaan.

Totuuden voivat ja uskaltavat sanoa tässäkin tilanteessa vain poliisi ja hän, joka istuu siellä, kussa pilkkaajat istuvat. Ei suinkaan tuo asiallisista asiallisin kansalaiskeskustelija, jonka omatunto vaikuttaisi olevan ainakin ulospäin yhtä tahraton (lue tekopyhä) kuin sen naispuolisen kansakoulunopettajan alushousut (anteeksi sovinismini - voi se olla mieskin).
*
Meillä Suomessa on kunnallisvaalit nyt syksyllä. Annan hyvän neuvon, jolla voit toteuttaa valtiojohtoisen kapitalismin edustamaa uutta, parantavaa yhteisöllisyyttä osoittaen samalla kuitenkin tiedostavasi, miten mätä ja valheellinen sen perusta ytimeltään on: ÄÄNESTÄ ITSEÄSI!
*
PS.
Tähän tekopyhyyteenhän vetosivat myös lockelaista oikeus- ja vapauskäsitystä edustaneet uudisasukkaat ryöstäessään amerikan intiaaneilta heidän maansa ja tappaessaan heitä mielin määrin, jos oli tarvis.

Miettikääpä ihan vain piruuttanne seuraavaa. Mussolinilta kysyttiin 1920-luvulla, miksi fasistit niin voimakkaasti tahtoivat hallita Italiaa. Hän vastasi: Me haluamme valtaa - emme mitään muuta kuin valtaa.

Arvatkaa, kumpaa selitystä pidän rehellisempänä ja rehellisyydessään arvostettavampana kahdesta edellisestä: 1) tekopyhää, keksittyihin oikeuksiin ja vapausperiaatteisiin vetoavaa lakia, jolla voitiin oikeuttaa alkuperäiskansojen tappaminen vai 2) suoraa vastausta: haluamme valtaa!

Mussolini oli Nietzschensä lukenut (toisin kuin patologisesta juutalaisvihastaan kärsinyt Hitler, joka oli psyykkisesti sairas).

Uudisasukkaat kuten koko Amerikan oikeus- ja vapauskäsitys puolestaan ontui henkisesti lockelaisen kalvinismin small-talkissa, jossa kyllä oltiin kohteliaita ja lojaaleja 'omalle jengille', mutta valmiita tappamaan 'nuo toiset', jotka eivät suostuneet luopumaan sovinnolla ja 'oikeuden nimissä' tuhansia vuosia asuttamistaan maista.

Mutta eikö juuri Locken, uudisasukkaiden 'yhteisöllisen' moraalin ja lopulta kapitalismin perusmotivaatiota jos mitä sovellu suoraan ja välittömästi selittämään tuo Mussolinin lakoninen vastaus: me haluamme valtaa!

On kaksi oikeutusperustetta tappaa ja/tai hallita hyvällä omallatunnolla toisia ihmisiä: 1) tahto valtaan ja 2) pyrkimys toteuttaa oikeus - ehkä jopa oikeudenmukaisuus.

Kunnon ihmiset toki valitsevat jälkimmäisen...Ja kukapa ei haluaisi olla kunnon ihminen - vaikka valehtelisi silmät päästään..!

II
Lisään tähän yhteyteen ihminen myytävänä päreen kirjoittajan jo yli viikko sitten esittämästä pyynnöstä johtuen alla olevan kommentin, koska se 'komppaa' oivallisesti edellistä kritiikkiäni.
*
Joku maksaa liian hyvin näistä missistereotypioista, jotta niitä voisi vastustaa systemaattisesti ja tehokkaasti. Eivätkä ne jotkut ole ainoastaan sovinistisia miehiä vaan myös systeemin arvot - lue arvottomuuden - sisäistäneitä koulutettuja naisia.

Feministeiltä olen odottanut enemmän ja toimivampaa polemiikkia myös tässä asiassa, mutta heidän(kin) ruutinsa näyttäisi kuluvan pikemminkin omien fantasioitten alasammuskeluun (mieskulttuuriin kohdistuva ad hominem-argumentointi) kuin tiukan johdonmukaiseen ja tinkimättömään kapitalismin ideologia-kritiikkiin.

Mutta - on pakko esittää vakava kysymys: voiko sivilisaatiossa, jonka toiminta perustuu muodollisesti oikean ja väärän (juridisen muttei moraalisen) sekä markkina-arvoistetun (ei-esteettisen) hyvän ja huonon väliselle erottelulle eli yksinomaan ostamiselle ja myymiselle - lue prostituutiolle - ylipäätään harjoittaa minkäänlaista vastarintaa ilman, että joutuisi itse ahmaistuksi julkisuusmyllyn molokin kitaan, josta et pääse pakenemaan, ellet sitten katoa lopullisesti ja todella kauas pois urbaanista markkinahelvetinkoneesta?

Itse vastaan: ei voi. On mahdotonta osallistua huoraamisen kulttuuriin muuttumatta itse huoraksi.
Mikäli mahdollista on joko kadottava tai ryhdyttävä terroristiksi. Muussa tapauksessa muuttuu markkinoitten marionetiksi.

Ihmisarvolla on vakavampaa merkitystä enää vain siellä, missä mokkula ei toimi, ja/tai mihin posti ei kulje. Sielläkin tästä harvinaisuudesta puhutaan vain kuiskaten, jottei kaikkialta innovaatiovirikkeitään etsivä mainospsykologi kuulisi asiasta ja alkaisi tuotteistaa (lue: latistaa) tuota arvoa brändiksi.

Kapitalismin tehokas vastustaminen lienee siis jotakuinkin mahdotonta. Siitä pakeneminenkaan ei onnistu enää tietotekniikan invaasion vuoksi. Miksi emme sitten alkaisi nauttia mediasta ja kuluttamisesta, emmekä turhaan taistelisi tutkainta vastaan?

Ryhtyisimme Nietzschen viimeisiksi ihmisiksi, jotka ovat keksineet onnen ja mahdollisesti myös uuden identiteetin (imagon) itsellemme. Valitsisimme vapaaehtoisen idiotian (markkinauskon), jota mikään epäily ei voi enää koskaan horjuttaa…
*
Tämän kommentin teemat soveltuvat myös sylikoiria? päreeseesi.

May 24, 2007

Vallan ja nihilismin yhteenkietoutuminen

Kirjoitettu kommentiksi Androgyynihullumiehen päreeseen .
(Lisäys - PS.)
*
'Moraalin alkuperästä' (1887) teksteissä Nietzschen ajattelu on kaikkein koherenteimmillaan.

Hän itsekin ihmetteli vuotta myöhemmin - 1888 kesällä, miten hyvin oli onnistunut tuon pamfletin ajatuskulkujen kokoamisessa kielellisesti ja intuitiivisesti osuvien ilmaisujen puitteisiin.

Kaikki kolme esseetä perustuvat vallantahdon ja nihilismin teemojen soveltamiseen a) moraalin, b) yhteiskunnan ja c) merkittävimpien kulttuuri-instituutioiden (uskonto, tiede) alueilla.

I essee - Hyvä -paha, hyvä-huono

1) Vapaat eli ilman rajoituksia elävät ('luonnollinen' vallanhakuinen asenne - ei varsinaisesti moraali) sekä 2) epävapaat, hallitut ja rajoitetut (dekadentti, nihilistinen ja ressentimenttinen moraali).

II essee - Syyllisyys, huono omatunto ja muuta senkaltaista

Vallankäyttö kurinpidon, syyllisyyden ja huonon omantunnon ylläpitäjänä: vallan yhä hienostuneempi soveltaminen hallinnan keinona ja moraalisen omantunnon muokkaajana: ihmisluonnon 'kesyttäjänä' eli sosiaalistajana .
(Tämä on se essee, jota Foucault sovelsi kirjassaan 'Tarkkailla ja rangaista').

III essee - Mitä merkitsevät askeettiset ihanteet?

Askeesi (eräs nihilismin 'käytännöllinen' muoto, joka voi ilmetä monin tavoin - ei ainoastaan uskonnon vaan myös filosofian ja tieteen eli 'totuuteen pyrkimisen' alueilla).
Valta ja nihilismi eivät siis suljekaan pois toisiaan kuten ensimmäisen esseen perusteella sattaisimme luulla.

Nietzsche palaa III:ssa esseessä ikäänkuin alkuun, mutta nyt hän ei enää pyri tekemään eksplisiittistä erottelua vapaan ja vallanhakuisen (tavallaan ei-moraalisen) ja epävapaan sekä syyllistämään pyrkivän, ressentimenttis-nihilistisen (varsinaisen moraalisen) asenteen välillä.

Ihminen siis tahtoo mieluummin ei mitään kuin on tahtomatta.

Tärkeintä on, että olennaisin eli itse tahto-affekti ja tahto-motivaatio kyetään säilyttämään jopa nihilistisimmässä pyrkimyksessä (askeettinen pyrkimys kohti ei-mitään: kohti Jumalaa tai Totuutta).
*
PS.
Nietzschelle ihmiset eivät siis Moraalin alkuperän 'loppukaneetin' mukaan ole skeptikkoja tai edes pessimistejä (kuten esim. Schopenhauer väitti olevansa), vaikka heidän pyrkimystensä voisikin sanoa olevan nihilistisiä.

Näin siis sen vuoksi, että ihmisen tahto, joka määrää koko hänen olemustaan, pyrkii aina intentoimaan jotain elämisen kannalta erittäin merkityksellistä, ja vaikka tuo tahdon intention reflektiivinen kohde olisi jotain tyystin epäluonnollista (tahdon kieltoa: askeettinen moraali), tuonpuoleista (Jumala) ja metafyysistä (Totuus), niin olennaista tässä on se, että itse tahto tulee 'pelastetuksi'.

Siten myös itse ihminen 'pelastuu' tyhjyyden, kadotuksen ja kaaoksen hulluksi tekevältä paniikilta.