Lakimieslobbarit tekemässä omaa bisnestä konsultoimalla yrityksiä valtioiden poliittisten muutosten varalta

Martti Koskenniemi
. 
Yle Radio 1, Brysselin kone
. 
EU:n ja Yhdysvaltain välille neuvotellaan parhaillaan vapaakauppasopimusta TTIP:iä eli Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuussopimusta.
Paljon keskustelua kansainvälisesti on herättänyt sopimuksessa suunniteltu investointisuojasopimus.
Suomessa Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi on kritisoinut suunniteltua mallia etenkin siitä, että se antaa vallan välimiesmenettelylle, jossa kolme juristia ratkaisevat valtioiden ja yritysten välisiä kiistoja sillä perusteella, onko valtio toiminut lainsäädännössään ja politiikassaan siten, että se on ollut yrityksen kannalta kohtuullista ja yhdenvertaista.
Ongelmana on se, että silloin päätökset eivät ole demokratian tavoitettavissa.
Ongelmana on tietysti myös se, että koska samantapaisista kanteista on tullut aivan päinvastaisia ratkaisuja, se houkuttelee yrittämään oikeudenkäyntiä kaikenlaisin perustein. Ratkaisu riippuu ilmeisesti myös siitä, ketä lakimiehiä juttua ratkaisemassa kulloinkin sattuu olemaan. Ja vaadittavat korvaukset ovat todella suuria.
Mutta mihin suuntaan neuvottelut nyt kehittyvät? Tuleeko investoijansuojasopimus voimaan, vai jääkö se pois koko sopimuksesta? Ratkaistaanko nämä ongelmat silloin kuten tähänkin asti helpommin ennakoitavasti ja demokraattisesti päätettyjen lakien mukaan? Ja miten Kiina liittyy tähän kaikkeen? Pitääkö meidän rakentaa EU:n ja USA:n välille investointisuojasopimus, että saamme myös Kiinan suostumaan kanssamme vastaavaan investointisuojasopimukseen. Mutta mahtaako Kiina suostua.  Ja entä mitä haluaa Venäjä?
EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista ja niissä suunnitellusta investointisuojasopimuksesta keskustelee akatemiaprofessori Martti Koskenniemi. 
.
Toimittaja on Maija Elonheimo.
....

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2168307

.

http://areena.yle.fi/radio/1517763

Kemppinen ja modus operandi

'The historical origin of coin flipping is the interpretation of a chance outcome as the expression of divine will.'

 

Anonymous/Telemakhos said:

 

...’sanoisin, että K:n blogissaan esittämä oli jälleen kerran enemmän ajatuskokeilu kuin valmis mielipide tai pohdittu kanta. Kanta muodostetaan vasta kun eri näkökohdat on lausuttu ääneen. Sitten harkitaan, sanotaanko omaa mielipidettä ollenkaan. Yleensä ei.' 

.

1

Telemakhos sanoi edellisen päreeni kommentissaan asian niin kuin se Kemppisen kohdalla on. 

 .

Kemppisen tapa kirjoittaa samassa tekstissä toisistaan ainakin näennäisesti täysin riippumattomista asioista on poukkoileva ja muodoton. Häneltä puuttuu pitkäjänteinen ja ikään kuin yhteen ylivertaiseen argumenttiin tukeutuva suuri tyyli, jonka mestari [teologiassa ja kristinuskon kulttuurihistoriassa] on nykyään David Bentley Hart [Ateismin harhat]. Kemppinen keittää usein jos ei nyt sentään sekavan niin ainakin eräänlaista loputtoman tuote-esittelyn kaltaista trivia-soppaa, mutta se nyt vain on hänen tyylinsä ja tapansa ajatella ja ilmaista itseään: hypellä sinne tänne vailla päätä ja häntää – ainakin näennäisesti. 

.

Kärjistetysti sanottuna: koska Kemppisen suuri pää ylipursuaa [sinne tungetaan (‘mystinen’ passiivi) jatkuvasti lisää] mihinkään suureen perusargumenttiin [ideologia, uskonto, teoreettinen paradigma eli ymmärrysulottuvuus tai –struktuuri] koodaamatonta [tämä on tietysti liioittelua, ks. seuraava kappale] kognitiivista triviaa, ei ‘lopullisten’ johtopäätösten tekoa voi muodollisestikaan sisällyttää vielä tähän input-output-prosessiin, joka vasta muodollisesti ja komparatiivisesti rasteroi omaksutun informaation.

.

Saatamme tietysti sitkeästi pohdittuamme löytää Kemppisen kirjoituksista sisäistä koherenssia, vaikka se taitaa olla joskus vielä vaikeampaa kuin Nietzschen kohdalla. Mutta jospa – ei pelkästään hyväntahtoisesti vaan oletettuun ‘havaintoymmärrykseeni’ [rohkea oletus] nojautuen - väittäisin, että Kemppisen ilmaisussa poukkoileva ‘tyyli ja tapa’ onkin itse asiassa hänen ‘modus operandinsa’ – enemmän tai vähemmän harkittu mutta silti vallitseva toimintatapa. Olkoon näin. 

.

Kemppisellä on a] historioitsijan ‘havaintoelimet’ eli kaikki aineisto käy [historioitsija on eräänlainen hetulavalas] b] juristin ymmärryksen muodot, jotka jäsentyvät lain kaarissa samaan tapaan kuin Kantin jäykän muodolliset ja hiukan väkinäiset kategoriat jäsentävät ja koodaavat havaintoa [toisin kuin englantilainen common law-‘kasuistiikka’ ja USA:n ‘money can buy you law-entertainment’, jotka pohjautuvat pikemminkin kaupankäyntiin (ennakkotapauksista johdettuun partikulaariseen kalkylointiin ja hyötyyn) kuin lain universaaliseen henkeen eli perusnormiin, jota ei tietenkään ole ‘oikeasti’ olemassa kuin ajan (kansan) henkeä kuvaavan uskon kautta (jota konkreettinen tai abstrakti Hallitsija mahdollisesti/todennäköisesti personoi)] ja c] myös Kemppinen joutuu tiukoissa paikoissa ratkaisemaan habermasilaisen 'lautamiesetiikan' umpikujan [keskustelu ei johda oikeudenmukaisuusvaateet täyttävään lopputulokseen] tavalla, jonka välttämiseksi koko oikeusjärjestelmä on alunperin pyritty luomaan  [vahvin ja röyhkein ei saa/voi sanella päätöstä]. Mikäli päätöksestä ei päästä eettistä yksimielisyyttä vaativaan yhteisymmärrykseen eikä puheenjohtajan [tvs.] ääni ratkaise, heitetään lanttia, koska silloin kumpi tahansa lopputulos on proseduraalisesti alkeellisinta oikeuden modus operandia noudattaen vain ‘hiukan’ pielessä [lopullinen päätös tulee siis viime kädessä ‘ei-mistään’, ja juuri tässä merkityksessä absoluuttisen puolueeton oikeus ('puhdas', 'vakioitu' modus operandi eli 'jumalallinen tahto') on sokea. - - Jos joku nyt väittää, että lantinheitto on itse asiassa pelkän mielivallan 'neutraalein' muoto, en väitä vastaan. Herran tiet ovat tunnetusti tutkimattomat.].

.

2

‘Ministeri Hautalan on erottava välittömästi.’ 

.

Hold on. Argumenttisi ja esimerkkisi eivät kuvasta Hautalan tilanteen kokonaisuutta oikeudenmukaista kohtuutta valaisevalla tavalla vaan liittyvät yksittäisiin ja kontekstiltaan erityisiin tapauksiin, joten niistä ei voi tehdä suoria oikeudellisia johtopäätöksiä. Analogiset yleistykset ovat tietysti aina mahdollisia ja välttämättömiä, mutta ne eivät vakuuta niinkään normatiivisella kausaalisuudellaan kuin manipulatiivisella retoriikallaan. Ennakkotapauksiin vetoaminen saattaa jopa osoittaa, että juristilta puuttuu yksittäisen erityistapauksen käsittelyyn vaadittavaa tilannekohtaista ymmärrystä eli yksinkertaisesti sanottuna kohtuuden ja suhteellisuuden – siis oikeudenmukaisuuden tajua [PS.]. Sillä oikeushan ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Jos olisi, niin jutturuuhka tuomioistuimissamme vähenisi dramaattisesti. Samoin yhteiskuntarauha.

.

Mutta ei hätää. Lopulliseen päätökseen päästään 'modus operandilla'. Heitämme lanttia. Syytön vai syyllinen? Kruuna vai klaava? No niin. Kolikko on jo ilmassa ja - - - Heidi Hautala on  syy- x - n .

.

PS.

Älkää ymmärtäkö väärin. En ole väittämässä, että Kemppinen olisi huono juristi tai huono kirjoittaja. Pikemminkin päinvastoin. Eihän minulla ole edes pätevyyttä moisen tuomion langettamiseen. Ainoastaan sananvapaus.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/03/heidi-hautala-ja-politiikan-modus.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Coin_flipping

Heidi Hautala ja politiikan modus vivendi

Pelaako Heidi ‘blondia’ vai ‘feministiä’?
.

‘Naiselle on edullisempaa olla kaunis kuin älykäs, sillä hommien mennessä pieleen on aina helpompaa pelata blondikortti kuin feministikortti.’[Ironmistress].

*

Kemppinen kirjoitti blogissaan Hautala:

Ministeri on mitä suurimmassa määrin luottamushenkilö. Tämän asian moraali ja siis eettinen ratkaisu on mielestäni hyvin yksinkertainen. Raittiusseuran kokouksessa tai sen yhteydessä ei juoda peräkamarissa konjakkia. Jos juotaisiin, koko joukon uskottavuus järkkyisi ja vielä perustellusti. Vastaavasti harmaan työvoiman juurijat eivät käytä harmaata työvoimaa. Jos joku siihen hairahtuu, lieventäviä asianhaaroja ei juuri ole. Ainoa mahdollisuus on koota tavaransa ja lähteä, selittämättä ja ovia paiskomatta. – Olen pahoillani. Hautala on mielestäni ollut pätevä poliitikko ja ihmisenä hyvin lahjakas.

*

Mikis kommentoi Kemppisen blogissa: 

Aksel Sandemose nuorempana - kun rahaa piti jostain saada - kiersi Norjaa palkattuna raittiuspuhujana. Ei siinä ongelmaa ollut. Hän piti palopuheensa. Yleisö taputti ja oli haltioissaan ja etc. Mutta Sandemosehan oli alkoholisti, eikä hän esitelmänsä jälkeen voinut alkaa ryypätä siinä samassa kylässä jossa... siis tästähän oli kyse! Ei muusta. Ja Sandemose, joka oli fiksu ihminen, osti aina junalipun ja hotellihuoneen - Raittiusseuran laskuun, aina "toiseksikauempaan kylään", missä esitelmänsä piti.

Mitä minä tällä esimerkillä ajan takaa? Ehkä, en mitään.

*

Kukaan ei ole täydellinen eikä voi olla – paitsi ehkä/juuri tarpeeksi ovela ja varakas ‘valehtelija’, joka on yleensä myös palkannut monta kallista, erikoistunutta ja taitavaa asianajajaa valhettaan ajamaan. Heidi Hautalaahan nimittäin rangaistaan nyt siitä, että hän on avoin ja rehellinen laiminlyöntinsä suhteen, joka tosin on sellainen rike, ettei Hautala minunkaan mielestäni voi jatkaa harmaan talouden työryhmässä. 

.

Mutta Hautalan ministeripallia tuon laatuisen ja määräisen virheen ei pitäisi horjuttaa [sanoipa Kant mitä tahansa]. Joku tolkku sentään. Emme elä Ruotsin Toblerone-mallin mukaan [Mona Sahlin erosi ministerinvirasta käytettyään 30 kruunua verovaroja [valtion luottokortilla] suklaapatukan ja tupakan ostamiseen (joskin maksoi laskun myöhemmin omista rahoistaan)] emmekä luojan kiitos myöskään Venäjän, josta on tullut poliittisesti puolifasistinen ja rasistinen valtio - - [by the way, ihmettelen miksi suomalaiset nationalistit eivät avoimesti ihaile Putinia, koska ei vahva nationalismi voi edes by definition olla demokraattinen (universalistinen) vaan tiettyyn arvohierarkiaan perustuvaa normatiivista yhdenmukaisuutta tavoitteleva (partikularistinen) turvallisuusprojekti].

.

Ilkka Kanervan [jota en kuitenkaan henk. koht. tuomitse; pätevä ja hyvä tyyppi] mieleen ei [muka] sen sijaan edes juolahtanut, että ÖKY-mallin 60v.-synttärit vastaanottaessaan hän ajautuisi väistämättä poliittiseen lojaliteetti-dilemmaan, jossa jo itse lahjan vastaanottaminen on de facto poliittinen vastalahja [automaattinen hyvä veli-myötävaikutus] 2000-luvun alun Suomessa, vaikka de jure-tulkinta jotain muuta käytäntöä vielä ilmentäisikin. Muun muassa tätä on rakenteellinen korruptio, mutta se pitää tietysti oikeusteitse osoittaa ja todistaa sellaiseksi ja Kanervalle sattui tässä eräänlainen ennakkotapauksen rooli [mukaan lukien tietenkin Nuorisosäätiön vaalirahoitussotkut ym.]. 

.

Kun alempien säätyjen/luokkien yhteiskunnalliset arvot muuttuvat nopeammin ja eri suuntaan kuin [valta]yläluokan ja/eli oikeistopoliitikkojen sisäpiirin itseymmärrys ja lojaaliuden laatu, seurauksena on erilaisten arvoymmärrysten ja sosiaalisten intressien välinen konflikti [vrt. 1918]. Nyt asiat sentään yritetään ratkoa oikeussalissa ja poliittisesti rauhanomaisissa puitteissa, mutta periaatteellisesti tässä tapauksessa on aineksia vaikka minkälaiseen pamaukseen [Perussuomen Sisu alkaa ampua ‘täsmäohjuksia’].

.

Hautalan tapaus on siis hieman toisenlainen kuin Kanervan. Hautala tietää ja tunnustaa avoimesti tehneensä väärin. Mutta jos hän olisi voinut huippulakimiehen avustamana todistaa olleensa vain huolimaton [vaikka kyseessä de facto olikin tietoinen laiminlyönti], niin a vot – kyllä siinä perussuomalaisten täsmä-torpedokin tussahtaisi jo alkuunsa. 

.

Oikeusministeri Henrikssonin kanta lienee perusteiltaan sama kuin Kemppisellä, mutta entä sitten? Eihän tässä pelkästään syytetyn perspektiivistä katsoen tullut osoitettua muuta kuin, että jos ihminen on rehellinen ‘väärään’ aikaan, hän saattaa jopa tuhota uransa ja virkansa. Lukekaa vaikka Suomen lakia [‘Suomen etiikkaa’ ei ole vielä julkaistu].

.

Hautalan ei tarvitse eikä pidä erota ministerin virasta, vaikkemme hyväksykään hänen tietoista laiminlyöntiään. Voimme kuitenkin sietää sitä, koska Hautalan hyveet painavat oikeudenmukaisuuden vaa’assa paljon enemmän kuin hänen paheensa [?!; tämän mutta vain tämän v/k/erran olen (jälleen) valmis myöntymään utilitarismin ja seurausetiikan suuntaan]. Olkoon tämän tilan ja tilanteen [Heidi Hautala saa jatkaa ministerinä muttei harmaan talouden työryhmässä] vallitseminen tässä asiassa eräänlainen modus vivendi, joka vähiten horjuttaa asioiden poliittis-oikeudellisesti toimivaa järjestystä ja koko kansan [Perussuomalaisten?] oletettua arvoymmärrystä Suomen kohtuullisen demokraattisessa tasavallassa.

*

PS.

modus (kieliopissa) verbin tapaluokka; (tekemisen tms.) tapa; (musiikissa) moodi; (oikeustieteessä) tarkoitemääräys ¶ Merkityksessä 'tapa' sana esiintyy etenkin latinasta otetuissa sitaattilainoissa, esim. "modus vivendi" [ääntämys klassillisessa latinassa: modus vivéndii] 'tyydyttävä t. siedettävä tilapäisratkaisu, johon eri osapuolet voivat suostua' (sananmukaisesti 'elämisen tapa'), mutta filosofiassa myös merkityksessä 'tapa, jolla jokin (jollakin hetkellä) on, epäitsenäinen, satunnainen ominaisuus', arkistuneesti myös merkityksessä 'elämäntapa, elämäntyyli'. Ilmaisu "modus operandi" tarkoittaa 'toimimisen tapa, toimintatapa'.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/03/paivan-mietelma_16.html

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/03/hautala.html

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/remonttimies-islle-hautala-ei-puhu-vielakaan-totta/1307368

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194801727097/artikkeli/mtv3+hautalasta+on+tehty+useampi+kantelu+oikeuskanslerinvirastoon.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Modus_vivendi

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatm.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/Tobleroneaff%C3%A4ren

http://en.wikipedia.org/wiki/Mona_Sahlin

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/heidi-hautalan-ero-t58101.html

Hävytön hattu eli kyllä minä taas niin mieleni pahoitin

Tuomas Kyrön naama, Peter von Baghin karvareuhka. - 'Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...' - [ks. linkit]
*
[Kielimafian tarkennuksia ja lisäyksiä: ensimmäisen luvun toiseksi viimeinen kappale [lihavoitu kursiivi] - klo: 23.20]
*
Kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Päivän mietelmä [17.7]

1
Ironmistress kysyi päreessään saman kysymyksen kuin minä päreessäni 'Onko myös USA hajoamassa?': - Onko oikeus loukata loukkaamaton oikeus?

Tiedemies kommentoi Ironmistressiä [...] Jos esimerkiksi meillä on hatunpito-oikeus, ja jotakuta loukkaisi se, että pidän tietyntyyppistä hattua, tämä ei tarkoittaisi että hatunpito-oikeus on "oikeus loukata". Ei vaikka minun hatunpito-oikeuteni olisi loukkaamaton.
***
Voimme tarkastella Tiedemiehen argumentointia sekä de jure [lain mukaan] että de facto [käytännössä, tosiasiallisesti], jotka ilmaisevat asioiden tilan erityyppisen semantiikan oikeudellisesti [tulkitsen näitä käsitteitä hieman muunneltuna omiin tarkoituksiini sopivalla tavalla].

Ajatellaan niin, että de facto [mutta ei de jure] hattusi TM on loukkaus minua kohtaan, jos en voi sietää sitä. En voi mitään sille, että näin on, eikä mikään abstrakti lakipykälä voi muuttaa tätä tunnettani. Lait voivat pakottaa minut pitämään suuni kiinni joidenkin asioiden suhteen, mutta ne eivät pysty muuttamaan mielipidettäni yhtä vähän kuin rahalla voi ostaa aitoa rakkautta ja todellista kunnioitusta - [miten ihmeessä lait tällaiseen pystyisivätkään - nuo teennäiset ilmaukset keinotekoisine termeineen ja kirjaimineen, sillä po. ongelmahan on esteettis-psykologinen ja siten mielenlaadustani eli niín sanotusta omastatunnostani kiinni - mikä tietysti on lain kannalta lähes katastrofaalinen juttu - ellei peräti rikos!].

Mutta siinä missä sinulla on ilmaisuvapaudessasi oikeus pitää typerää hattua päässäsi, on minulla vastaavassa mielipiteenvapaudessani oikeus reagoida hattuusi tavalla, joka ilmaisee näkemykseni siitä. Jos kuitenkin arvioin, että aikomani kriittinen ilmaisutapa on liian roisi, minun lienee tietysti paras vaieta, koska en tiedä, kumman vapaus ja oikeus ilmaista itseään on tässä juridisesti vahvempi - sinun oikeutesi typerään ja hävyttömään hattuusi [joka täysin riippumatta sinun oikeudestasi on provokaatio minun makukäsityksiäni vastaan - halusitpa sitä tai et] vai minun oikeuteni 'kokea itseni loukatuksi' moisen hökötyksen vuoksi, joka pilaa julkisen tilan atmosfäärin [ja on siis tulkittavissa häiriökäyttäytymiseksi] ja pakottaa minut joko jyrkkään kritiikkin tai poistumaan, jotten oksentaisi inhosta.

Mutta - de jure kaikki sujuu kuitenkin kuin rasvattu. Tietenkin. Oikeudessa edetään ennakkotapausten ja lakikaarien ohjauksessa kuin hyvässä tuulessa purjehtiva huvipaatti. Veikkaanpa, että sinä voitat jutun ja minä saan syytteen kunnianloukkauksesta todettuani halveksivan sarkastisesti, että hattusi muistuttaa sagviinisen typerästi virnistelevää mustaa homo-simpanssia. Tietenkin saan tuomion myös rasismista ja ehkä jopa eläinten ihmisarvon [?] halveksimisesta, vaikka yrittäisinkin vakuuttaa, että kielenkäyttöni oli täysin metaforista [mitä se olikin - anyone for satire?].

Puolustusasianajani argumentti eli julkisella paikalla tapahtuneen mauttoman hatun käyttö ärsytystarkoituksessa ei saa kannatusta ['hattuilijan' intentiota esim. kun ei voitu osoittaa tahalliseksi, vaikkei minun inhoni laatu johdu hänen intentiostaan vaan hänen hatustaan] varsinkaan näinä liberaalisen hölmöilyn ja hölynpölyn ihannoinnin aikoina kuin luultavasti vain oikeuspsykiatrien taholla, jotka tietysti kääntävät mielipiteeni minua vastaan psykopatologisoimalla ne [näin toimii auktorisoitu rasismi].

Psykiatrit ovat nimittäin valmiita luokittelemaan minut persoonallisuuden rakenteeltaan lievästi vinksahtaneeseen mutta parantumattomaan nurjailija-persoonallisyystyyppiin kuuluvaksi diagnoosilla: Hypopsychopathia nasticus-nurjimus chronicus. - - Practically tuollainen diagnoosi on tietenkin täyttä soopaa [pseudotiedettä] ja kuten sanottu osoitus psykiatrien omasta neurotieteen kaapuun verhoutuneesta rasismista, josta tiede ei koskaan pääse irti omin voimin - pikemminkin päinvastoin.

Joten päiväsakkojahan minä joudun maksamaan, jos sanon mielipiteeni typerysten typerän mauttomista tavoista ja muodeista oikeuden mielestä loukkaavalla tavalla. Mutta mitä sananvapautta se sellainen on, jos sanomiselle on etukäteen määritelty jopa ilmaisun sisältöä rajoittava etiketti?! Tekopyhyyttä - sitä se on kaikessa sofistikoituneisuudessaan!

Hmm...

Puhuinko nyt itseni pussiin eli kumosin omat perusteeni vaatimalla että minun 'hattuni tai hatuttomuuteni' [hattu on tässä tietysti koko ajan metafora ihmisten erilaisille mielipiteille ja tavoille] on asiallisempi, fiksumpi ja soveliaampi julkiseksi normiksi ja arvoksi kuin tuon toisen hattumiehen?

Onko hyvä maku siis mielipiteenvapauden vihollinen, koska kukaan mielestään hyvän maun omaava ihminen tuskin voi sietää huonoa makua, joka kyseisen ihmisen mielestä saattaa jopa turmella monilta vaikutteille alttiina olevilta ymmärtämättömiltä esteettis-psykologisen arvostelukyvyn? - Jos tämä pitää paikkansa, niin silloin syytä on kuitenkin sekä sysissä että sepissä - toisin sanoen de facto myös niissä typerissä hatuissa eikä ainoastaan hyvää makua edustavan arroganssissa, joka de jure on muka moitittavaa.

Joka tapauksessa [aiempaan viitaten] sanoipa laki mitä tahansa, se ei voi sakottamalla ja pakottamalla aivopestä minua idioottimaisten hattujen hyväksyjäksi, jos minusta ei siltä tunnu. De jure olen syyllinen mutta de facto kyseessä on väärä tuomio, koska laki ei voi sanella kenellekään hänen esteettis-eettisiä vakaumuksiaan. Laki voi ainoastaan sanktioida ja pitää siten järjestystä yllä eikä pakottaa väkisin suvaitsemaan  jotain, mitä joku sydämestään halveksii - olipa hän sitten väärässä tai ei, mikäli tässä tapauksessa väärässä tai oikeassa olemisella on lopulta mitään merkitystä. Lain tärkein tehtävähän on säilyttää yhteiskuntarauha - jopa idiotian leviämisen kustannuksella.

2
Pitää kai opetella vinoilemaan yhtä taidokkaasti kuin Kemppisen suuri idoli skeptikko-humanisti ja intellektuaalisen kulttuurirelativismin 'perustajahahmo' [jos nyt relativismia ylipäätään voi perustaa ;\] Michel de Montaigne, niin saisi pikemminkin arvostusta kuin moitetta lähimmäisiltä, kansalaisilta ja oikeusoppineilta [?]

de Montaigne itse oli kuitenkin eräs pirullisimpia ja taidokkaimpia riveihin ja rivien väleihin ladatun essee-kritiikin mestareita, eikä [kuten tarkotus oli] tuo kritiikki jäänyt tunnistamatta juuri fiksuimpien arvostelun kohteiksi joutuneitten taholla, joskin nämä luultavasti myös tajusivat, että vaatimalla Montaignea tilille sanoistaan, he olisivat paljastaneet kenestä [ja mistä asiasta] tämä puhuu [heistä itsestään] - toisin sanoen oman tyhmyytensä. Niinpä he pitivät oivaltamansa kritiikin omana tietonaan ja ryhtyivät jopa kehumaan tätä maltillisen kyynistä humanistia - paljastaen kuitenkin tällä tavoin raukkamaisen pelkuruutensa ja naurettavan turhamaisuutensa....
*
http://areena.yle.fi/audio/1310194659641 [Antti Litja on kerrassaan mainio Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön juttujen lukijana; huom. tässä on n. 20 pv kuunteluaikaa jäljellä 18.7]
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kyll%C3%A4+en+viet%C3%A4+teid%C3%A4n+p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4nne/HS20100521SI1KU03z0j [Tuomas Kyrö ja Mielensäpahoittaja]
http://wsoy.fi/yk/products/show/82732
http://wsoy.fi/yk/authors/show/79
http://areena.yle.fi/lista/109/kuunnelluimmat/feed/rss
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Kyr%C3%B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Litja
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/paivan-mietelma_17.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/onko-myos-usa-hajoamassa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_facto
http://fi.wikipedia.org/wiki/De_jure
http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne

Arvokkaan, hyvän ja onnellisen elämän nimissä me päätimme tappaa hänet ja hänen kaltaisensa

(Kielimafia vaati päästä vähän viilaamaan - klo: 14.25)
1
Nämä kuvat kertovat aiheesta enemmän kuin ne tuhat sanaa. Luulisin kuitenkin, että eugeniikka-liekin ynpärillä lentelevät perhoset kiteyttävät briljantilla tavalla olennaisimman geneettisen manipulaation (rotuhygienian tieteellis-teknologisesti kehittynyt muoto) ongelmasta.

Tiede-perhosen tavoin tieteellinen ihmistyyppi olettaa, että pystyisimme tulevaisuudessa hallitsemaan rodunlajostukseen sisältyvää tuhoavaa voimaa. Tiede-perhosen mukaan me jopa kehitämme (luonnonvalinnan kautta) itsellemme uuden DNA:n, joka kestää eugeniikka-kynttilän liekin polttavaa valoa. Näin siis Etiikka-perhosen epäily liekin houkuttelevaa mutta tappavaa kuumuutta kohtaan on muka aiheeton  jo yksinomaan evolutiivista syistä.

Toisin sanoen etiikka ja politiikka etenevät tässäkin asiassa evoluutiopaineen koodaamina, jota/mitä tieteen ja teknologian antamat mahdollisuudet parhaiten ilmentävät.
*
Jokaisen sopii ajatuskokeena pohtia, mitä merkitsee ja tarkoittaa sellainen biologiaan pohjautuva eettinen määritelmähirviö kuin geneettinen arvo. Mistä se tulee, kuka sen määrää ja mihin sen määrittelyllä loppujen lopuksi pyritään. Ja ennenkaikkea - mitä genettisen arvon poliittinen kirjaaminen lääketieteen etiikkaan todella merkitsee? Miten sellainen arvo yhteiskunnallisissa käytännöissämme lopulta ilmenee ja toteutetaan?

Mutta miksi puhun ikäänkuin nämä käytännöt eivät jo olisi osa lääketieteen ja sairaanhoidon arkipäivää? Ne todella ovat tässä ja nyt (olleet oikeastaan aina) joskin yhä kiihtyvämmässä ja kohtalokkaammassa määrin - esim. leikkauksien ja ylipäätään hoitojen kiireellisyyden priorisointi, joka ei koskaan voi olla puhtaasti ja kausaalisesti lääketieteellistä vaan perustuu (luonnon)tieteellisten kriteerien ohella aina lääketieteellisessä diskurssissa omaksuttuihin arvovalintoihin eli poliittis-kulttuuriseen ihmiskäsitykseen (mikä/mitä on terve ihminen).

Genomin kartoituksen jälkeinen eli se varsinainen - kohtalokkain ja kiistanalaisin geneettisestä arvosta (eli siitä, minkälaiseksi me ymmärrämme hyvän ja onnellisen ihmisen sekä hänen elämänsä) käytävä poliittinen keskustelu on kuitenkin vasta alkutaipaleellaan.

Olemme filosofisesti jälleen kerran ikäänkuin lähtöpisteessä, vaikka tätä samaa keskustelua ihmisen olemuksesta ja hyvästä elämästä on käyty systemaattisesti jo Platonista ja Aristoteleesta lähtien. Nyt vain on känyt niin, että me ihan oikeasti pystymme jalostamaan muutakin kuin karjaa, koiria tai banaanikärpäsiä - siis itseämme ja toisia ihmisiä.

Sekä 'Frankenstein' että 'Dr Jekyll ja Mr. Hyde' ovat muuttumassa fiktiosta todellisuudeksi. Tämän fiktiosta todeksi- 'taipumuksensa' vuoksi psykologiset kauhu- ('Ruuvikierre' lienee genrensä paras) ja tieteisromaanit saattavat ainakin osittain, joissain yksityiskohdissaan tai sitten yleislinjoissaan, pystyä joskus jopa aidosti hahmottamaan, 'mitä tuleman pitää' (tieteiselokuvista tulee tässä mieleen esim. Mad Max, Matrix ja Ihmisen pojat).

Joka tapauksessa tiede, kuten tuo kuvan tiede-perhonen, saattaisi vihjata (ja onhan ihmisestä todella tulossa oman evoluutionsa herra) - jo ennen mitään perustavia tai lopullisia eettisiä päätöksiä/valintoja juurikaan ennakoimatta (tai sitten pelkästään poliittisia ja/tai kaupallisia seurauksia silmällä pitäen: esim. atomipommin tuhovoima sekä taloudellinen menestys) - pyrkii kokeilemaan kaiken mahdollisen, mitä kokeilla voi.  - Tosin näinhän tiede aina on tehnyt, ja siinä piilee sen menestyksen mutta myös sen ajoittain katastrofeiksi eskaloituvien ongelmien perimmäinen syy [(tiede ei ajattele (olemista) vaan mahdollisimman tarkasti havainnoi ja tutkii maailmaa kohteena (olevana)/Heidegger)].

 2
En kommentoi sen enempää Alain Badioun tekstiä, joka puhukoon itse puolestaan. Badioun käsitys Totuuden ja Etiikan suhteesta on varsin vaikeasti hahmotettava mutta samalla omaperäinen ja mielenkiintoinen. Alla olevasta esittelystä voitte kuitenkin päätellä, että kyseessä ei ole mikään suppea-alainen tai turha tyyppi.

Luvun 4 sitaatti (kuten aiemman päreeni B-lainaus) on sieltä kaikkein helpoimmasta päästä Badioun (toistaiseksi erittäin vähän suomennettuja) tekstejä, mutta matemaattisesti (lähinnä joukko-oppi) filosofisen ontologiansa rakentaneena ja perustelevana Badiouta ei todellakaan ole helppo lähestyä. 'Tapahtuman'-käsitteen idean saattaa vielä oivaltaakin, mutta Badioun käsitys subjektista on teoreettisesti ehkä vielä hankalampi kuin Lacanilla, joka toimii hänen pysyvänä viitepisteenään filosofisesti.
*
'Badiou oli 1970-luvulla maoisti ja hän osallistuu edelleenkin hanakasti päivänpolitiikkaan. Keskeisiä arkipolitiikan kysymyksiä hänelle ovat olleet muun muassa maahanmuuttajien tilanne ja poliittinen oikeudenmukaisuus. Lukuisten filosofiaa käsitelleiden kirjojen lisäksi hän on siis kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia ja näytelmiä. Politiikan ja taiteiden ohella hänen erikoisaloihinsa kuuluu myös matematiikka – itse asiassa hän on peruskoulutukseltaan matemaatikko. Näin ollen hänen käsittelemiään aiheita ovat muun muassa niinkin erilaiset ajattelun alat kuin joukko-oppi, psykoanalyysi, moderni runous, teatteri ja politiikka. Erityisesti häntä lähellä ovat olleet, tavalla tai toisella, esimerkiksi sellaiset nimet kuin Cantor, Cohen, Mallarmé ja Lenin. Filosofian puolella hän tuntee hyvin niinkin erilaisia kirjoittajia kuin toisaalta Frege, Wittgenstein ja Gödel, toisaalta Hegel, Nietzsche ja Deleuze. Kaikkein tärkeimpinä taustahahmoina hänen ajattelulleen voidaan kuitenkin pitää Lacania, Foucault'ta ja Althusseria. Lacanin käsitteet ja käsitykset ovatkin läsnä kaikkialla Badioun ajattelussa, joskin erojakin on.' - http://filosofia.fi/node/2354

3
Asioista yleensä hyvin perillä oleva kansainvälinen lähde tiedottaa:

Natsien aikoinaan huippuunsa viemä rodunjalostus (eugeniikka) on tulossa takaisin eettisesti hyväksytyssä muodossa - parlamentaarisen perustuslakipäätöksen legitimoimana. Hallitus julkaisee lähitulevaisuudessa eutanasia-toimenpiteen ns. priorisoivat periaatteet ja siihen (eli hyvän kuoleman tuottamiseen) suositeltavat vaihtoehtoiset menetelmät. - Samalla julkistetaan myös ensimmäinen priorisointi- ja luokituslista (hallitus täydentää listaa myöhemmin) sellaisista ihmisistä, joita toimeenpanevilla elimillä on arvokkaan, hyvän ja onnellisen elämän nimissä valtuutus (ja bioeettinen kunnia) ryhtyä tappamaan.

4
Bioetiikka

Lainaus on kirjasta Alain Badiou: Etiikka - Essee pahan tiedostamisesta - (Alain Badiou, 1993, L'Éthique – essai sur la conscience du mal. Éditions Hatier, Paris).
'[...]
Huomatkaamme - sillä niin asiat ovat - että 'bioetiikka' ja Valtion pakkomielle eutanasiaan ovat eksplisiittisesti natsismin kategorioita. Pohjimmiltaan natsismi oli läpikotaisin Elämän etiikkaa. Sillä oli omat käsityksensä 'arvokkaasta elämästä' ja se otti leppymättömästi tehtäväkseen epäarvokkaiden elämien loppuun saattamisen välttämättömyyden. Natsismi eristi ja vei huippuunsa 'eettisen' hankkeen nihilistisen ytimen heti, kun se sai poliittiset keinot olla muuta kuin jaarittelua. Tältä kannalta valtion suurten 'bioeettisten' komissioiden ilmaantuminen ennustaa pahaa.

Tässä kohden protestoidaan voimakkaasti ja sanotaan, että juuri natsikauheuksien takia on välttämätöntä säätää lakeja puolustaaksemme oikeutta elämään ja arvokkuuteen, etenkin kun tieteiden kiivas paine työntää käsiimme keinoja harjoittaa kaikenlaista geneettistä manipulaatiota.

Näiden protestien ei pidä antaa tehdä vaikutusta. On painotettava, että tällaisten valtion komissioiden ja lakien säätämisen välttämättömyys merkitsee, että ihmisten mielissä ja omissatunnoissa koko problematiikka pysyy oleellisesti epäillyttävänä. 'Etiikan' ja 'bion' liittäminen yhteen on itsessään uhkaavaa. Aivan yhtä uhkaavaa on etuliitteiden samanlaisuus sanoissa eugeniikka (häpeällistä) ja eutanasia (kunnioitettavaa).

Hedonistinen 'hyvin-kuolemisen' doktriini ei ainakaan estä todella nöyryyttävää ja voimakasta pyrkimystä 'hyvin-synnyttämiseen', joka kuuluu mitä ilmeisimmin 'hyvin-elämiseen'.

Ongelman ydin on, että tietyllä tapaa jokainen onnellisuudesta lähtevä ihmisen määritelmä on nihilistinen. Näemme hyvin, että sairaalloisen hyvinvointimme porteille pystytetyillä barrikaadeilla on sisäisenä vastineenaan nihilististä viestiä vastaan eettisten komissioiden naurettava ja juonessa mukana oleva sulku.

Kun pääministeri (kirjoitusajankohtana Michel Rocard/rr) - valtioetiikan puolestapuhuja - julistaa, että Ranska 'ei voi ottaa vastaan kaikkea maailman kurjuutta', hän varoo tarkasti kertomatta meille, minkä kriteerien mukaan ja millä metodeilla erotetaan se osa mainitusta kurjuudesta, joka otetaan vastaan, siitä osasta, jota pyydetään (epäilemättä pidätyskeskuksissa) palaamaan kuoleman paikkaansa, jotta me voisimme nauttia jakamattomista rikkauksistamme, jotka - kuten tiedetään - ovat samalla sekä onnellisuutemme että 'eiikkamme' ehtona.

Samalla tavalla on varmastikin mahdotonta vahvistaa niitä 'vastuullisia' ja hyvin ilmeisesti 'kollektiivisia' kriteerejä, joiden nimissä bioeettiset komissiot erottavat eugeniikan eutanasiasta sekä valkoisen miehen ja hänen onnellisuutensa tieteellisen parantamisen epäsikiöiden, kärsimyksien ja kiusallisten spektaakkelien 'arvokkaasta likvidoinnista'.

Sattuma, elämän olosuhteet ja tajunnanlabyrintti yhdistettynä kliinisen tilanteen tinkimättömään ja poikkeuksia tekemättömään käsittelyyn ovat tuhat kertaa arvokkaampia kuin bioeettisten päättävien elinten mahtipontiset ja medialle suunnatut pakkovaatimukset.
[...]'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
http://en.wikipedia.org/wiki/Eugenics
http://en.wikipedia.org/wiki/Strange_Case_of_Dr_Jekyll_and_Mr_Hyde
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frankenstein
http://fi.niilopedia.org/index.php/Eugeniikka
http://scienceblogs.com/neurophilosophy/2007/09/the_archives_of_the_american_e.php
http://www.marymeetsdolly.com/blog/uploads/eugenicscartoon.gif

Hyvä retoriikka ei ole manipuloivaa populistista propagandaa vaan ajatuksia herättävää suostuttelua

Kielimafia viilasi tarkennuksia tähän 'säälittävään' mutta loogisesti ovelalla tavalla terveen järjen perusteluksi naamioituneeseen puolustukseen - viimeksi lain, argumentin ja relevanssin toisiinsa kytkeytymisestä  - klo 19.10.

1
Kuten huomataan, kuvan juristi hallitsee suostuttelevan appeal to pity-retoriikan - jopa liiankin hyvin. - Hän ei nimittäin valehtele, mitä tulee syytetyn orpouteen, mutta heti vedotessaan siihen sekoittamalla härskisti keskenään faktisen ja emotionaalisen perustelun (mikä sekaannus on tämän vitsin perimmäinen pointti - ikäänkuin valamiehistö ei tuntisi jutun taustoja)  puolustus johtaa kuulijoita tietoisesti harhaan. Sillä kysehän on lopulta siitä, mitä tapahtui 'vähän' ennen syytetyn orvoksi tulemista. 

Orpouteen ja siten valamiehistön sääliin (ylipäätään tunteisiin) vetoamista syytetyn syyttömyyden - jos ei nyt sentään toteennäyttämiseksi niin ainakin sen puolesta painokkaasti käytettynä perusteluna voi pitää silkkana populismina, olipa sitten kyseessä mikä tahansa rikos.

En kuitenkaan sano, etteikö tunteisiin vetoamisella olisi tapauksesta riippuen paljonkin perusteluvoimaa (esim. mamu-mummot tai kerjäläiset), vaikkei tämä perustelu argumenttina loogisesti pätisikään. - On nimittäin täysin relevanttia vedota inhimillisiin tekijöihin (sairaus, perhe, maassa asumisen kesto) esim. mamu-mummon käännytyspäätöksen kieltämiseksi, vaikka se olisikin vastoin lakia ja siten 'virheellistä' argumentointia.
*
Laki tietysti pyrkii aina olemaan yhtä pätevä kuin loogisesti virheetön argumentti, mutta koska mahdollisimman suureen yleistettävyyteen pyrkivä lainsäädäntö, ollakseen mielekästä ja relevanttia, väistämättä sitoutuu muuttuvaan poliittis-normatiivis-empiiriseen kontekstiin sitä heijastaen ja representoiden, ei se de facto alunperinkään voi rajoituksissaan ja ohjailussaan olla olematta myös epäoikeudenmukainen joitain tekoja, asiaintiloja tai ilmiöitä kohtaan.

Lakia voidaan myös soveltaa epäoikeudenmukaisesti eli lain hengen vastaisesti. On siis täysin selvää, että asiaankuuluvat seikat (relevanssi) pitää ehdottomasti ottaa huomioon arvioitaessa sitä, mikä on oikein ja väärin. Muussa tapauksessa emme tuomitse ihmisiä vaan loogis-matemaattisia symboleja.

[Edes Jumala ja/tai Luonto eivät pysty enää määräämään ikuisia, muuttumattomia lakeja. Carl Schmittin 'aus einem Nichts' oli viimeinen vakavasti otettava yritys vastustaa lainsäädännön muuttumista markkinatalouden apupojaksi. Sen sijaan kommunismi materiaalisesti ehdollistettuine kollektiivi-tavoitteineen oli jo alusta lähtien kapitalismin äpärä.]
*
Tässä erinomaisessa ad absurdum- ääriesimerkissä yleisöön vetoaminen on, kiinnostavaa kyllä, yhtä aikaa (ja tarkoituksellisesti) sekä paatoksellisen typerää että loogisesti peräti ovelaa, koska sen sisäinen logiikka ja emotionaalinen vetoavuus sekoittuvat toisiinsa hämäävämmin kuin tavanomaisissa tunteisiin vetoamisen käytännöissä paljastaen siten juuri ko. tapauksessa käytettyyn vetoamiseen sisältyvän perimmäisen intention eli populistisen manipulaation (totuuden tietoisen vääristelyn oman edun saavuttamiseksi).

Vitsin pointti (sillä opettavainen ad absurdum-vitsihän tämä on) piileekin mm. siinä, että sääliin vetoamista vielä monin verroin kummallisemmalta vaikuttaa se, että miestä ylipäätään syytetään äitinsä murhasta, koska puolustus antaa päättelyketjuja rajusti oikoen ja vääristäen  - silmänkääntötemppuun verrattavasti - ymmärtää syytetyn olleen orpo (äiditön) jo ennen hänen äitinsä äsken tapahtunutta murhaa (haha).

Asiallisesti ottaen mutta karkeaa (myös huvittavaa) virhepäätelmää käyttäen tässä tietysti vedotaan siihen käsittämättömään mystifikaatioon, että yhtäkkinen orpouden tila tekisi epäillyn automaattisesti ikäänkuin kykenemättömäksi tapahtuneeseen rikokseen? 

Perimmältään kyse on käänteisestä vetoamisesta syytetyn psyykkisen tilaan, jonka/minkä kustannuksella unohdetaan kaikki muut faktatekijät ja niiden logiikka. Syytettyä voisikin verrata syyntakeettomaan, joka ei voinut olla tekemättä tekoa, koska ei kyennyt arvioimaan omaa tilaansa (oma tahto puuttui ja jokin 'toinen tahto' pakotti hänet rikokseen). - Nyt siis vain kävi niin onnellisesti, ettei syytettyä nimenomaan säälittävässä orpoudessaan voida pitää (psyykkisesti) kykenevänä murhaamaan äitiään ja että hän edustaa siten loogisesti samaa tyyppiä kuin syyntakeeton: oma tahto tekoon puuttui, jokin 'toinen tahto' (jota orpous muka ilmentää) esti rikoksen ;\ (väite implikoi myös edellä esitetyn loogisen mystifikaation eli 'pervertoituneen' common sensen).

[Huom. Kyseinen 'todistus' on kuin onkin hieman samaa tyyppiä kuin Mooren common sense-todistus kätensä olemassaolosta, jossa Moorelle riitti tiedon/todistuksen perusteeksi pelkästään se, että koemme jonkin ominaisuuden välittömästi; vrt. Wittgensteinin kritiikki Varmuudesta-pohdinnoissa)].

2
'Retoriikan tarkoituksena on vaikuttaa kuulijaan tai katsojaan, mikä tapahtuu esittämällä kohde tai asia tietyllä tavalla. Yksi tyypillinen keino on ilmaisun vajavuus, minkä seurauksena vastaanottajan ja taiteilijan tai reettorin välille muodostuu erityinen suhde. Vastaanottaja ei ole tällöin passiivinen osapuoli, vaan hänen on osallistuttava puuttuvien premissien etsimiseen. Ilmaisun vajavuuden takia vastaanottajassa syntyy suurempi vaikutus kuin jos taiteilijan tai reettorin tarkoittama asia olisi esitetty eksplisiittisen väitteen muodossa, ilman että vastaanottajan olisi tarvinnut täyttää ilmaisua. [Arthur] Danto kirjoittaa: ”suorapuheisuus (ja tosikkomainen kirjaimellisuus/rr) on tällaisen houkuttelevan kutsumisen vihollinen…”. Metaforaa ja taiteen käyttämää retoriikkaa yhdistää se, että niissä on samanlainen rakenne, jolla ”mieli pannaan liikkeeseen”.'
*
http://filosofia.fi/node/5171
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Danto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka
http://en.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_baculum
http://filosofia.fi/node/4304
http://home.comcast.net/~reasoning/critthink/classes/class10.htm

Matkallani sivistyksen korkeassa vuoristossa luulin kerran eksyneeni, joten huusin hädissäni apua: 'Faktoja - kele'! Kaiku vastasi: 'Ad Hominem -tana!

Kuvassa päätellään ad absurdum. Ja ihan nappiin menee.

(Kielimafian tarkennuksia 14.6)
1
Ihminen, joka asettuu joko atomivoiman rakentamisen puolelle tai sitä vastaan, esittää väistämättä jonkinlaisen ad hominem-argumentaatioon rinnastettavan virhepäätelmän, joka on samalla johonkin ei-todistettavaan  perusteeseen/perustaan vetoava kehäpäätelmä.

Koska tällainen päätös tehdään aina viime kädessä subjektiivisin perustein, siinä ei voida välttyä olkinukeilta ja ties minkälaisilta suostutteluun (ad baculum) perustuvilta argumenteilta. Myös hyvässä uskossa (bona fide) tehty päätös on ad hominem-tyyppiä.
*
Skeptisimmät epistemologit jopa sanovat, että kaikki päättelymme on kehää, ja että kieli itsereferentiaalisuudessaan tekee mahdottomaksi kehästä vapautumisen. Mikään metakieli (tyyppiteoriat ja vastaavat loogiset hierarkiat) ei voi meitä pelastaa, koska se yritys johtaa joko metakielten loputtomuuteen (regressio) tai takaisin (kehään) aristoteeliseen substanssi-metafysiikkaan, joka ajoi uskottavuutensa lopullisesti karille jo 1300-luvun nominalismissa - ellemme sitten ryhdy teologeiksi ja/tai ylipäätään reduktionisteiksi (olimmepa sitten luonnontieteilijöitä, populisteja, vulgaari-marxilaisia tai orto-psykoanalyytikkoja), joilla on totuus ja sen ilmaisemiseen tarvittava kieli hallussaan ikäänkuin 'luonnollisesti'.
*
Painotan nyt siis valintaa/päätöstä: joko/tai - en niinkään päätöksen perusteluja, joihin valitsija vetoaa, koska perusteluista (olivatpa ne sitten miten järkeviä tai miten typeriä tahansa) ei ideologistyyppisissä asioissa (joihin atomivoimakysymyskin kuuluu) milloinkaan välittömästi seuraa se, mitä valitaan. - Kaikkein lopullisin päätökseen vaikuttava mielen-/sielunliike ei synny perusteluista vaan epämääräisestä uskosta, mielivallasta tai ehkä pikemminkin tyhjästä (aus einem nichts/Carl Schmitt).

Ideologiset päätelmät eli vakaumukset, mikäli nykyään kehtaa punastumatta käyttää moista termiä, kuten suhtautuminen uskontoon, politiikkaan, isänmaahan, rakkauteen, toivoon - myös atomivoimaan, jonka turvallisuusriskeistä ei päästä yksimielisyyteen, perustellaan väistämättä ad hominem-kehillä. - Poliittisten kriisien syntyminen ja niiden selittäminen suorastaan kihisee ad hominem-päätöksiä ja -perusteluja.

2
Fakta on jotain sellaista, joka pätee vain erittäin tiukasti ja selkeästi rajattuna esim. tieteellisen ja juridisen kielipelin sisällä. Käsiteltävän asian/ilmiön aluetta on tällöin puoliväkisin jouduttu rajaamaan, jotta faktojen 'normatiivis-kvantitatiivinen' käyttö pysyisi annettujen alkuehtojen ja aksioomien puitteissa. Muussa tapauksessa seurauksena on huonoa ja epätarkkaa tiedettä/juridiikkaa.

Toisin sanoen: asiat ympätään ('sulkeistetaan') lainsäädännön muodolliseen proseduuriin  ja käsitellään siellä (vrt. fenomenologisen reduktion epokhe, jonka tarkoituksena tosin on 'asiaan kuulumaton' pois jättämällä selventää subjektin kokemuksen perimmäistä rakennetta - ei havainnoista ja teoista käytävää diskurssia kuten tieteessä ja juridiikassa). 'Sulkeistamisen sisään' ad hominem ei ulotu, koska se on määritelty pois/ulos kielipelistä. Sitä ei näin ollen ole olemassa kuin tarpeettomana 'kohinana' ilmiöiden marginaalissa.

Tällaisen rajauksen hinta on kuitenkin loogisesti samaa tyyppiä kuin se, mistä totuuden koherenssiteoria kärsii: lainsäädännön aksioomien, kaarien ym. ohjeistusperiaatteiden sekä tieteen teorioitten, mallien ym. metaforiikkaa lähestyvien kuvausten keskinäinen yhteensopivuus (koherenttisuus) takaa nimittäin pelkästään sen että puhuessaan totuudesta nuo aksioomat ja teoriat puhuvat vain itsestään ja toisistaan in here (teorian sisällä) - ei välttämättä lainkaan itse aksidentaalisesta ja aktuaalisesta totuudesta (siten myös ulossuljetusta 'kohinasta') out there (siitä, mihin teorian pitäisi totena tietona viitata).

Mutta pääasiahan on, että tehdään ristiriidatonta tiedettä (juridiikkaa) eli aikaansaadaan päätöksiä, jotka seuraavat johdonmukaisesti ja koherentisti yleisesti hyväksytyistä perusaksioomista (alkuehdoista). - Kohinan ei tarvitse, pidä eikä se edes voi häiritä näiden ehtojen vallitsessa tehtävää tutkimusta ja sen (johto-)päätöksiä.
 
Johtopäätökseni on näin ollen se, että ad hominem-virhepäätelmän(?;\) voi välttää vain rakentamalla niin pitävä diskursiivinen ohjeistus/ kielipeli, että sen puitteissa tai sisällä tehdyt tutkimukset ja ratkaisut ovat ikäänkuin väistämättä analyyttisesti tosia (samalla myös tautologioita!) tai hyväksyttävä avoimesti, että ad hominem on subjektiivisin muoto sitä samaa kehäpäättelylogiikkaa, jota joudumme käyttämään niin dialektisessa filosofoinnissa, uskonnossa, politiikassa kuin tieteellisten teorioittenkin konstruoimisessa.
 
3
Viemällä ad hominem-päättely omaan reductio ad absurdumiinsa asti, voidaan mallintaa mahdollisimman älytön päättelyketju, joka toimii samalla paradigmaattisena mallina kaikille niille valinnoille, joita ihmiset tekevät etenkin valitessaan vaaleissa kansanedustajaehdokasta. -Ylipäätään politiittiset valintaperusteet laidasta laitaan ovat puolestaan paradigmaattinen esimerkki kaikkein typerimmistä ja tavallisimmista ad hominemeista.
 
Esimerkki:
 
Premissi 1: Jyrki Katainen vaikuttaa sympaattiselta mutta naivin ja yksinkertaisen oloiselta savolaisjupilta, jonka poliittinen klishee-retoriikka saa minut voimaan pahoin (väite on empiirisesti tosi, koska minä tunnen juuri noin).
 
Premissi 2: En pidä naiveista ja tyhmistä savolaisjupeista (mikä sekin on minulle empiirisesti tosi väite).
 
Johtopäätös: Jyrki Katainen ei kelpaa pääministeriksi (mikä on ehdottoman tosi väite - sekä loogisesti että empiirisesti - vrt. Kantin synteettinen apriori).
 
Jyrki Kataisen paikalle voi asettaa kenet tahansa kansanedustajan, kunhan muistaa käyttää päättelynsä perusteluina yhtä lailla ad absurdumiin asti ad hominem-tyyppisiä mutta subjektiivisesti ehdottomasti tosia mutu-väitteitä kuin minä Kataisen suhteen.
 
Väitän nyt, kuten jo edellä totesin, tasan päinvastoin kuin esim. Takkirauta tai ehkä jopa Kemppinen, että esitettyä hiuksia nostattavan populistista ad hominem-mutu-argumentaatio-mallia voi soveltaa ja käyttää paradigmaattisena esimerkkinä lähes kaikkien vähänkään epävarmuutta sisältävien valintojemme ja päätöstemme logiikasta - atomivoima tietysti mukaanlukien. 
 
Luulemme olevamme rationaalisia, mutta 1) looginen (ajattelun/kielen mahdollisuuden kognitiivis-transsendentaaliset ehdot) kompetenssimme on täysin riittämätön ja 2) psykologiset (affektiivis-kognitiivinen tahto) intressimme (makumme) niin moninaiset ja toisistaan eriävät, että päättelymme (jonka luulemme olevan rationaalista ja objektiivista)  jää väistämättä kehän (ja auktoriteettiuskon) asteelle, josta esimerkkini ad hominem siis on vain typerin mutta ei suinkaan vähiten käytetty muoto.
 
Pätevän ad hominemin kaava, jonka kehä/auktoriteetti olen minä itse, näyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavalta:
 
Minä tiedän, että minä tiedän, että jokin on totta ja oikein.
 
MOT
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Reductio_ad_absurdum
http://think-israel.org/feb08bloged.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Epoch%C3%A9

Kommentti - ad hominem

Suomalaisten äärinationalistien kauhukuva: Itäkeskukseen rakennettavan suurmoskeijan hahmotelma.

(Kielimafia kävi ronkkimassa tekstiä - 10.9 - klo: 20.50)
*

Kommentteja Iinekselle hänen päreessään Syyspäiväkirja 1. sivu.
*
Ehkä minun pitäisi poistaa kommenttini, jossa puututaan Halla-ahoon. - - En alunperinkään halunnut ottaa osaa tällaiseen keskusteluun, mutta lankesin silti jälleen muiden tavoin loputtoman typerään jaaritteluun demokratiasta ja sananvapaudesta. - - Kadun tekoani.
*
Iines kirjoitti:

Rauno,
tee niin kuin tahdot.
Osoittamalla erehtyvyytensä ihminen tulee muita lähelle, mikä on ehkä tärkeämpää kuin kaikki muu.
*
Iines,

no en kai mä nyt ihan noin klisheemäisen vakavasti tarkoittanut itseäni otettavan.
*
Tosin tämä aihe saa minut miltei voimaan pahoin.

Mikäli en kokisi Halla-ahon olevan syvimmiltään täysi rasisti sananvapauden valepuvussa, olisin hänen kanssaan samaa mieltä monista käytännön asioista, mitä kotomaan - erittäin huonosti integroituviin ja etenkin suorastaan rikollisiin (mutta vain heihin) - muhamettilaisiin tulee (sillä tässä maassa eletään Suomen lain - ei minkään sharian - mukaan).

Mutta nyt teen Halla-ahoon selvän pesäeron.

Minä en ole piilorasisti (enintään julkirasisti) vaan antiikin kyynikko, jolle kaikki ihmiset ovat perimmältään maailman kansalaisia, mutta joka korostaa samalla oman hyveellisyyden (ei siis rodun (mitään rotujahan ei sitäpaitsi ole geneettisesti olemassakaan), kulttuurin tai valtion) kehittämisen ensisijaisuutta ihmisenä olemisessa.

*
Tämä asenne pitäisi jollain ihmeen konstilla saada mukautumaan yhteisöllisen vastuun etiikkaan.
En kuitenkaan usko, että se (yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden eettinen synteesi: eräänlainen ethos) onnistuu (traditioiden ja ontologian heikennyttyä ratkaisevasti valistuksen ja modernismin myötä) koskaan edes tyydyttävästi.

Kollektiiviset pakkokeinot taas johtavat ennenpitkää omaan tuhoonsa (stalinismi, natsismi, fasismi). Sillä systeemi, joka yrittää muuttaa ihmisluontoa väkisin, on jo lukenut itse oman kuolemantuomionsa. - - Tosin ihmisluonnon nerokkaat seuraukset ovat nekin yhä nopeutuvammassa tempossa oman tuhonsa tiellä - kiitos evoluution eli geenin itsekkyyden. Joten - - ?

Jäljelle jää jälleen kerran Kantin autonominen=rationaalinen=moraalinen ihminen. Mutta Kantiinhan ei nykyään usko juuri kukaan - ainakaan kovin vakavasti.

Silti voi aina yrittää olla kiltti lähimmäisilleen (sosiaalisilta taidoiltaan kyseenalaisen Ludwig Wittgensteinin 'moraaliperiaate' ;]) ja elää/olla siten ihmisiksi (mm. Juice Leskinen). - Ainakin (kantilaisittain) pitäisi siis edes yrittää.

*
Mieluummin kutsunkin itseäni avoimen egoistiseksi kuin pyrin esittämään muka päteviä argumentteja sellaisten näkemysten puolesta, joiden piilevä motiivi näyttäytyy lopulta fasistis-rasistisena, mutta jonka tuo argumentointi pyrkii kätkemään (vrt. esim. Bush ja Irakin sodan perustelut).

Sellaiseen valehteluun en halua langeta [(minusta ei siis koskaan voi tulla hyvää poliitikkoa tai edes kunnon asianajajaa - ellei sitten Camus'n Putoamisen katumuksentekijätuomaria)].

Saattaahan tietysti myös olla, että Halla-aho ei koe lainkaan valehtelevansa - itselleen tai muille. - - Siinä tapauksessa (olen siitä vakuuttunut) minun ihmis- itsetuntemukseni on paljon syvempää luokkaa kuin hänen juristiset ketkuilunsa.

Halla-aho ei joko tiedosta oman argumentaationsa ad hominem lähtökohtia tai sitten hän valehtelee eli naamioi ne juridiseen kielenkäyttöön - päinvastoin kuin minä.

Se, joka tunnustaa rasisminsa, ei ole enää rasisti kuin osittain. Halla-aho sen sijaan pyrkii puhumaan moraalin lakitekstiin sitoen ylimmän oikeuden ja oikeudenmukaisuuden kieltä.

Juuri tuo ylimmän oikeuden nimissä puhuva mutta egoismiksi ja tietyn kansanryhmän paranoidiseksi halveksunnaksi osoittautuva dogmaattinen moralismi tekee Halla-ahosta rasistin - ei niinkään se, mitä hän on julkisesti väittänyt. - - Pitää siis osata tulkita tämän äärioikeistolaisen 'kulttuurilingvisti-juristin' motiiveja syvemmin kuin vain positiivisen laintulkinnan kautta.

Käytän nyt ad hominem-päättelyä, mutta tässä tilanteessa ehkä vain se kykenee paljastamaan, minkälaisia ennakkoluuloja muodollisesti pätevä (tautologinen ja siten tyhjä) lakiteksti saattaa sekä heijastella että peitellä - - jos kohta on totta sekin, että lain tulee myös ´pehmentää' joitain yleisen oikeustajun=mielipiteen ylilyöntejä.

Tässä tapauksessa näyttäisi kuitenkin siltä, että Halla-aho on ryhtynyt itse paitsi lakitekstiksi myös yleiseksi mielipiteeksi (oikeustajuksi). - - Mikä merkitsee, että kyllä hänestä kunnon perussuomalainen tulee... varsinainen kansanradion primus: vox Halla-aho, vox Persu, vox populi, vox Dei.

Mutta kuten sanottu - ainakaan minä en usko Halla-ahon psykologisten motiivien 'puhtauteen', vaikken asiakysymyksissä välttämättä niin kovin paljon eri mieltä olisikaan.

Lyhyesti - negaation logiikalla kärjistäen: koska minä olen egoistinen ja konservatiivinen julkirasisti mutta Halla-aho omien sanojensa mukaan ei, niin juuri tämän vuoksi asia on tasan päinvastoin. Perustelut on esitetty edellä.
*
http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/ulkomaat/2008/saksa-kielsi-islamisaation-vastaisen-mielenosoituksen

Portia - Shakespearen 'voimanainen'

(Kielmaffii tek' vähä korjaust' yhtee sulkulausekkeesee - kello ol' sillo kuustoist ja tasa - kaheskymmenestoine päivä.)
I
Kuvassa Portia - nuori, älykäs ja rikas neiti (perii huomattavan omaisuuden).

It is Portia who delivers one of the most famous speeches in The Merchant of Venice:

The quality of mercy is not strain'd,
It droppeth as the gentle rain from heaven
Upon the place beneath: it is twice blest;
It blesseth him that gives and him that takes:
'Tis mightiest in the mightiest: it becomes
The throned monarch better than his crown;
His sceptre shows the force of temporal power,
The attribute to awe and majesty,
Wherein doth sit the dread and fear of kings;
But mercy is above this sceptred sway;
It is enthroned in the hearts of kings,
It is an attribute to God himself;
And earthly power doth then show likest God's
When mercy seasons justice. Therefore, Jew,
Though justice be thy plea, consider this,
That, in the course of justice, none of us
Should see salvation: we do pray for mercy;
And that same prayer doth teach us all to render
The deeds of mercy. I have spoke thus much
To mitigate the justice of thy plea;
Which if thou follow, this strict court of Venice
Must needs give sentence 'gainst the merchant there.

THE MERCHANT OF VENICE-RADFORD-2004-PORTIA ON MERCY (Tuubinäytteestä löytyy kohtaus, johon sisältyy valepukuisen 'juristi'-Portian Shylockille kohdistama, edellä siteerattu, filosofinen puhe).

TV1 Klo: 21.00 Pvm: 21.07. 2009
(The Merchant of Venice (2004)/USA 2004, 127') Tähtinäyttelijöiden Shakespeare-tulkinta kauppiaasta, joka joutuu pyytämään lainaa halveksimaltaan juutalaiselta rahanlainaajalta. O: Michael Radford. N: Al Pacino, Jeremy Irons.

II
Orson Welles / Shylock monologue (sekoitus jumalaa ja hirviötä - Orson Welles - lausumassa juutalaisen rahanlainaajan monologin)
*
Shylock, a Jew who has suffered endless discrimination at the hands of his enemy, Antonio, asks why he should not be allowed to exact his revenge now that he has been given the chance.

SHYLOCK:

He hath disgraced me, and hindered me half a million, laughed at my losses, mocked at my gains, scorned my nation, thwarted my bargains, cooled my friends, heated mine enemies; and what's his reason? I am a Jew. Hath not a Jew eyes? Hath not a Jew hands, organs, dimensions, senses, affections, passions? Fed with the same food, hurt with the same weapons, subject to the same means, warmed and cooled by the same winter and summer, as a Christian is? If you prick us, do we not bleed? If you tickle us, do we not laugh? If you poison us, do we not die? And if you wrong us, shall we not revenge?

If we are like you in the rest, we will resemble you in that. If a Jew wrong a Christian, what is his humility? Revenge. If a Christian wrong a Jew, what should his sufferance be by Christian example? Why, revenge. The villainy you teach me I will execute, and it shall go hard but I will better the instruction.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Merchant_of_Venice
http://fi.wikipedia.org/wiki/Venetsian_kauppias
http://www2.hawaii.edu/~lady/lit/shakespeare/portia.html (pohdintaa Portiasta)
http://shakespeare-comedies.suite101.com/article.cfm/the_quality_of_mercy (kommentti Portian puheeseen)
http://www.notmyshoes.net/monologues/shylock.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Orson_Welles
http://www.famous-speeches-and-speech-topics.info/famous-short-speeches/william-shakespeare-speech-the-quality-of-mercy-is-not-straind.htm

http://www.geocities.com/athens/acropolis/7221/
http://www.helium.com/knowledge/31825-character-analysis-shylock-from-shakespeares-the-merchant-of-venice
http://www.press.uchicago.edu/presssite/metadata.epl?mode=synopsis&bookkey=191203

Saari kuin oma huone jonkun toisen avaruudessa

Päreen uusittu otsikko viittaa Sirkka Turkan 1973 julkaistuun esikoisrunokokoelmaan Huone avaruudessa.

Missä hän nyt lieneekään? Silti lähetän kaukaisia ja myöhäisiä terveisiä Sirkalle, jota opin tuntemaan Nikkilän sairaalassa kesällä ja syksyllä 1976 hänen toimiessaan kirjastoapulaisena ja sijaistaessaan sairaalan kirjastonhoitajaa 1974-76.

Uusia linkkejä on lisätty viimeksi 28.11.
*
Kielimafia kysyi, eikö saarelle voisi antaa nimeä. Lupasin pohtia. Miten olis sellainen saaren nimi kuin Herrojen pöytä? Sen niminen pikku saari tosiaan sijaitsee Päijänteellä ja juuri Luhangan Keihäsniemen Kotkatselällä, jonne olen tapahtumat sijoittanut. Mummolani kesämaisemissa.

¤¤¤
Kyllähän tästä päreestä näköjään - vaikka toista alunperin väitin - jonkinlainen blogroll sittenkin kehittyi/tyy - 'katumuksenteon ja sovinnonhieronnan' eräänä ilmentymänä...

Mutta jos ryhtyisin systemaattisesti lisäämään kaiken kiinnostavan, linkkilistasta tulisi vähintäin 100 blogin rypäs - enemmänkin. Mutta kunhan nyt silti merkkailen ylös aina muistaessani - mitenkään kovin tietoisesti ketään boitokoimatta tai korostamatta.

Kenenkään - satunnaisen tai säännöllisemmän lukijan ei siis pidä vetää hernettä nenään, jos ei löydä blogiaan alla olevasta koosteesta - tai sitten löytää... Siinä on kyse pikemminkin nostalgisesta, eräitten 'blogihahmojen skematisoinnista' kuin omasta kirjallisesta blogi-rankingista ja/tai intressikoosteesta. - Toistan, että lista elää omaa elämäänsä....

I (3.11)
Sain äskettäin sähköpostia, jonka lähettäjä epäili mielenterveyteni vakautta. Olen nyt viikon verran pohtinut tuota tekstiä, keskustellut lähettäjän nimeä mainitsematta asiasta erään oikeuspsykiatriaa tuntevan lääkärin kanssa, johon tutustuin mielisairaalavuosieni aikana.

Olen toki myös valottanut hänelle niitä taustoja, jotka tähän sähköpostisanomaan ja sen lähettäjän motiiveihin lienevät vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen - yrittäen olla itse niin rehellinen ja itsekriittinen kuin vain asianosaisena pystyin olemaan.

Psykiatri pudisteli päätään kertomukselleni ja sanoi minulle ihan vain ystävän lojaaliudella sekä omaan kokemukseensa ja siihen tuntemukseen, joka hänelle minusta vuosien mittaan oli kertynyt, vedoten, että jos ja kun tilanne ja asioitten tila todella oli niinkuin sen hänelle kerroin, minun kannattaisi yksinomaan oman etuni takia pysytellä aivan hiljaa.

Toisin sanoen - hän jatkoi: mikäli puutut asiaan millään tavoin, saatat itsesi suurempaan liemeen kuin, missä jo olet - mikäli oikeastaan vielä edes olet missään liemessä. Mutta yksikin väärä liike, niin olet - aivan varmasti. Olet mokannut sanavalinnoissasi ja asenteesi uhkaavuudessa sen verran raskaasti, että niiden puolustamiseksi ei ole enää mitään tehtävissä - ellei sinulla sitten todella ole esittää - jos oikeuteen päädytään - sellaista diagnoosia itsestäsi, että syyntakeellisuutesi kyseenalaistuu.

Mutta samalla jopa tällaisen syyntakeettomuuden epäily saattaa merkitä, että joudut psykiatrisiin jatkotutkimuksiin. Varsinkin jos toinen osapuoli haluaa toimittaa sinut ikäänkuin pois häiritsemästä elämäänsä. Miksi siis tekisit mitään sellaista, mikä antaisi hänelle aihetta lobata sinua vastaan - siis mustata mainettasi?

Minun ei tarvitse enää tehdä mitään sen asian eteen, vastasin ironisesti, koska mainettani mustataan koko ajan tietyssä piirissä riippumatta siitä, mitä kirjoitan tai puhun.

Jos asiat ovat noin huonosti, sanoi setä Sigmundin oppilas- tosin lähes nauruaan pidätellen, sinun kannattaisi muuttaa kokonaan pois Suomesta - tai sitten jonnekin, missä tietokone ja/tai kännykkä eivät toimi. Korpimökkiin. Karhujen ja susien kaveriksi...

Tätä faktan ja fiktion sekoittavaa vuodatusta kuunnellessa harvat hiuskarvat päälaellani nousivat pystyyn ja kylmät väreet kulkivat edestakaisin selkäpiitä pitkin. Pahimmassa tapauksessa joutuisin mielentilatutkimusosastolle. Olen itse aikoinaan ollut mielisairaanhoitajana työssä sellaisella osastolla kahdessa sairaalassa.

Vaihtoehtoisesti joutuisin muuttamaan sivilisaation ulkopuolelle ja elämään hesykastimunkin tavoin - maailmasta eristäytyneenä.

Ilman muuta valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon. Olinhan miettinyt sellaista elämäni varrella vakavasti aiemminkin ja itse asiassa jo pariin otteeseen elänyt melko kaukana ihmisten maailmasta.

II

Vakavasti aiheesta jatkaessamme tämä psykiatriaa ja ihmisten välisiä riita-asioita tunteva asiantuntijaystävä lohdutti minua toteamalla, että mitään periaatteellista ongelmaa hän ei kuitenkaan nähnyt siinä, että kirjoitan esimerkiksi fiktiivisiä satiireja - varsinkin, jos katsoin tarpeelliseksi perustella ja selvittää lähtökohtani heti kolumnin tai jutun alussa - aivan kuten Vuoden uskottavin teologi-päreessäni.

Mutta tietenkin jos blogijuttu loukkaa vakavasti ja toistuvasti yleisiä moraalikäsityksiä ja/tai tunnistettavia henkilöitä, niin syytteitä ropisee jälleen niskaan.

Keskustelimme pitkään ja keskustelumme oli monella tavalla antoisa ja virikkeellinen. Opin paljon uutta siitä itselleni hieman hämäräksi jääneestä asiasta, mikä lopulta on yksityistä ja mikä julkista. Niinpä päätin muuttaa Herrojen pöytä-nimiseen saareen Päijänteelle, kunhan ensin sopisin asiasta tätini eli äitivainaani siskon eli edesmenneen mummoni tyttären kanssa, joka oli perinyt äitinsä maita.

Meillä oli ollut tädin kanssa melko etäinen mutta toisaalta hyvin 'läheinenkin suhde'. Sukuni naisten legendan (äitini kertomana) mukaan minulla nimittäin oli reilusti alle vuoden ikäisenä aivan hillitön hinku istua paljaalla takapuolellani kyseisen tulevan 'sijoittaja-tätini' naaman päälle aina kun pääsin hänen syliinsä sopivaan asentoon.

Myöhemmällä iälläni hiukan eri tavalla manifestoitunut taipumukseni anaali- ja genitaalialueiden läheiseen kosketteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa lienee osaltaan peruja jo tästä, hyvin varhaisesta, esigenitaalisesta kontaktiyrityksestä, jonka silloinen äitiäni kaksi vuotta nuorempi 19-vuotias tätini oli kokenut varsin merkilliseksi joskin ymmärrettäväksi (hymiö) lähestymisyritykseksi poikavauvan taholta.

(Tämä esipsykogenitaalihistoriallisen tapahtumavaiheen kuvaus ei luultavasti liity millään tavoin päreeni teemaan.)

Päätin pyytää tädiltäni päästä asumaan kesällä lammasten laiduntamiseen käytetyn saaren kauan sitten rakennettuun, juuri ja juuri talviasuttavaan hirsimökkiin, ja jos joku kysyisi, kuka minä olen, hän voisi sanoa: - Rauno on vanhemman sisareni poika, skitsofreniaa sairastava, siis mielisairas sukulaiseni, jonka otin kesän ajaksi suojatyöhön lammasvahdiksi saareen.

Ja että noin ylipäätään minä elätän itseni kalastamalla sekä kirjoittamalla nimettömiä kolumneja Keskisuomalainen-päivälehteen sekä esseitä ja novelleja johonkin kirjallisuusjulkaisuun Eino Säisän, Pentti Haanpään, Antti Hyryn ja etenkin Matti Pulkkisen ja esseemestari Pentti Linkolan hengessä.

Pitkään tädin kanssa puhuttuamme, ja nyt jo aavistettuani hänen suunnitelmansa perimmäisen idean, josta en siinä vaiheessa pitänyt lainkaan, mutta jonka hyväksyin, koska tiesin sen olevan perimmäinen ehto ilmaiselle asumiselleni saaren hirsimökissä, käskin tätini myös sanoa ihmisille, että keskustelen usein harhojeni kanssa änekkäästi - joskus jopa huudan niille naama vihasta punoittaen. Halusin näillä ohjeilla nimittäin varmistaa, että saisin elää rauhassa saarellani - siis täysin omissa oloissani.

Erehdyin melkoisesti mainitun erakkotoiveen suhteen. Onneksi.

Eläkkeellä oleva tätini, joka on business-nainen, tajusi heti, minkälaisen turistirysän ja brändin minusta saisi huolellisen 'tuotekehittelyn' avulla. Tätä projekti-ideaa hän ei kuitenkaan paljastanut minulle, enkä toisaalta minä kertonut, että olin aavistanut hänen kaupallisen hankkeensa minun suhteeni jo ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun aloimme sen mahdollisuutta arvioida. Ajattelin, että katsotaan nyt: antaa asioitten edetä omalla painollaan. Pääasia että etenevät.

Niinpä vajaan vuoden kuluttua, hirsimökkiin tehtyjen perusteellisten korjausten ja vanhan tervaveneen kunnostuksen (siihen hankittiin myös pieni perämoottori) sekä viidentoista kolmea eri reikäkokoa olevan nailonverkon hankinnan jälkeen, muutin toukokuun puolessavälissä saareen yhtäaikaa 5 lampaan ja yhden äkäisen pässin kanssa.

Ruokakuljetukset hoidin osittain itse kymmenen kilometrin päästä kunnan keskustasta. Kesäisin saareni kautta koukkasi kesämökeille postia kuljettava, setäni eli aiemman posti-Paavon - nykyään tuon isäni veljen pojan - vene. Hän toi myös mukanaan pyydettäessä pienen ruokatäydennyksen. Talvisin nämä asiat hoituivat manteretta pitkin maanteitse ja vain tuon pienen salmen ylittämällä - joko veneellä tai, kun se viimein tammikuussa lopullisesti jäätyi, jäätietä pitkin huhtikuun puoleenväliin saakka.

Elämäni saaressa oli oikeastaan ihanteellista, kunhan vain opin ensin järjestelemään asioitani ja rytmittämään päivittäiset toimintoni oikein - sekä ruumiillis-käytännölliset että henkis-kirjalliset. Jopa ajoittain huonossa kunnossa olleet polveni vetreytyivät ylimääräisten kilojen pudottua suuresti lisääntyneen ja monipuolisen liikunnan ansiosta, eli aloin olla kohta lähellä ideaalipainoni maksimirajaa.

III

Saaressakin jatkoin silti edelleen vihanpitoani aina, kun siltä tuntui. Ja tällä kertaa huusin ihan oikeasti ääneen ihmisille, jotka olivat tulleet (alunperin sattumalta, sittemmin huhujen perusteella, mikä oli tätini masinoima info) nähdäkseen minusta vilauksen vajaan sadan metrin päästä mantereen puolelta.

Turistit perkele! Olivat kuulleet minusta ja ekshibitionistisista päreistäni tätini lobbauksen takia. Väsäämiäni päreitä tosin hyödynsin aina työstämällä niistä jutun joko Keskisuomalaiseen tai pitempänä versiona johonkin vapaasisältöisempään filosofia- tai kirjallisuusjulkaisuun.

Päivälehteen lähettämäni viikottainen kolumni sekä jokaiseen muuhun julkaisuun lähettämäni essee tai novelli pitivät mainetta yllä ja hankkivat tililleni nipin napin tarvittavan määrän rahaa elämiseen varsinkin, kun sain kalastamalla itselleni lähes puolet pääruuastani.

Sitten kuitenkin alkoi tapahtua jotain, mikä yllätti minut tai pikemminkin minun käsitykseni itsestäni täysin, mutta joka sopi tätini suunnitelmiin kuin jalkapallo maalitolppien väliin (?)

Ajattelin nimittäin jo ensimmäisenä kesänä, yksinäiseksi kun itseni jälleen koin, pyytää saareeni käymään joitain blogituttaviani. Sikäli kuin he nyt yleensä uskalsivat enää lähteä minua tapaamaan. Yhden vierailijoita ihastuttavan asian tiesin kuitenkin jo etukäteen täysin varmasti: juuri tässä kohtaa Päijännettä sisempi rantasaaristo (jota Päijänteeltä ei montaa löydä) selkineen oli aivan erityisen luonnonkaunista seutua, joten maisemat tulivat taatusti tekemään vierailjoihin suuren vaikutuksen.

Yllättävästi sain vierailukutsuihini lopulta hiukan enemmän myöntäviä kuin kieltäviä vastauksia, vaikka monet niistä annettiin melko lailla epäröivästi. Päätin kutsua näitä blogituttavia vierailulle yleensä vain yhden kerrallaan - enintään 2-3 päivän ajaksi.

Varsin yllättävää oli myös se, että ensimmäinen vieras - mummo - ei halunnut seurakseen ketään muuta vaan tuli paikan päälle yksin. Olisi luullut, että yksinäinen nainen pelkää tavata iäkästä ja kyseenalaisen maineen omaavaa blogiretaletta saaressa - kahden kesken.

Mummo oli saareen tultuaan hetkessä kuin kotonaan. Hän suorastaan vaati keskustella loputtomasti kanssani, samoilla saaressa, syöttää lampaita, pelätä sarvipässiä, kalastaa kanssani siikaa ja muikkua, ahventa, haukea jne. - ja ylipäätään soudella kaislikkoisilla rantavesillä - ei ainoastaan kahta päivää vaan yli viikon ajan! Siinä tapaamisessa yhdistyi sekä romantiikka, intensiivinen kirjallisuuskeskustelu että luonnonkauneudesta nauttiminen. Olimme vähän kuin pienet lapset, jotka havaitsivat löytäneensä yhteisen leikkimaaston ja yhteisen leikin.

Mummon lähtiessä meidän oli vaikea katsoa toisiamme silmiin. Lähes sanattomasti sovimme tapaamisen 1½ kuukauden päästä erään kirjaston kahvioon Koillis-Helsingissä, jossa olimme tavanneet pari kertaa aikaisemminkin.

Lupasimme kirjoittaa blogeihimme pari muistoa saaressa viettämästämme viikosta ja niistä parista kummallisesta, molemmilla kerroilla miltei tunnin kestäneestä hetkestä, jolloin katselimme pienen savusaunan sekä hirsimökin rappusilta kohti edessämme avautuvaa kapeaa, kaislikkoista lahdeketta, jonka pinnassa näkyi jatkuvaa liikettä - pikkuahventen ja särkien lisahtelevaa ääntä pitävää hypähtelyä ötököitten perään veden pinnassa sekä ajoittaisen tuulenvireen kaislikkoa edestakaisin tuudittavaa kahinaa.

Sinä muistat sen äänen aina yhä uudestaan. Pikkukalojen leikki veden kalvolla ja kaislojen kahina tuulen alati vaimenevan vireen voimasta kesäisen illan alkaessa vähitellen hämärtyä ja nukahtaa yötä vasten. Kuinka sellainen kokemus voisi milloinkaan unohtua kahdelta hieman pöhköltä, villiltä mutta narsistisessa täyteydenkokemuksen etsinnässään ikäänkuin mystistä rauhaa intohimoisesti tavoittelevalta metaforien, allegorien, kaksoismerkitysten, metonymioiden, oxymorien ja ties miten outojen kielikuvien rakastajilta.

Saaressa kävi monen kesän ja osittain talvenkin aikana useita tuttuja Blogistanin kansalaisia.

Kemppisen kanssa aika vierähti kuin siivillä kirjallisuudesta, runoudesta ja historiasta rupatellessa. Saimme 50 millin verkosta tällä Päijänteen sisäselällä, jossa muun muassa säveltäjä Toivo Kuula oli kesäisin (PPS.) purjehtinut (Kotkatselkä, Luhanka, Judinsalo) harvinaisen suuren 7½ kilon painoisen kuhan ja paistoimme sen avotulella Kemppisen oman reseptin mukaisesti. Olin pyytänyt häntä tuomaan mukanaan omia mausteitaan.

Sedis tuli saareen päivää ennenkuin Kemppinen lähti. Ensi alkuun hän piti puheen, jossa käytiin läpi ne suomalaiset elokuvat, jotka on tehty joko kokonaan tai osittain saaressa. Arvatkaa itse kuinka monta niitä on - kumpiakin.

Saimme kolmistaan toistakymmentä pulskaa siikaa ja savustimme ne. Veljeni kaima ja Kemppinen opettivat minulle aimo annoksen uutta asiaa historian filosofiasta. Siitä heille kiitos. Sediksen kanssa sitten vedimme kännit serkkulikan eli tätini vanhimman tyttären 3½ litran pläkkihinkissä tuomasta vahvasta sahdista, joka maistui mainiolta.

Kemppinen ei juo viinaa, mutta yllytti kuitenkin meitä kahta juomaan. Hmm...

Vaatimattoman savusaunan löylyjen ja nopean uintipyrähdyksen jälkeen ei sahti ole koskaan maistunut niin hyvältä myöhäisen kesäillan tyvenessä, jolloin vain kuikan ääni keskellä selkää ilmoitti elävien olentojen olemassaolosta.

Sitten sain filosofis-teologista seuraa - ja kaiken lisäksi parasta A-ryhmää hänkin. Vastalobbauksesta huolimatta Petri Järveläinen tuli saareeni.

Petrin kanssa käyty filosofis-teologinen dialogi ei unohdu. Luulenpa, että viimein tuolloin aloin perusteellisesti tajuta sitä klisheeksi korotettua itsestään selvyyttä, miksi Augustinusta, enemmän kuin ketään muuta kirkkoisää, voi pitää ainakin, mitä tulee hänen vaikutukseensa etenkin Lutherin kautta moderniin teologiaan ja moderniin filosofiaan (Descartes, Pascal jne.) ehdottomasti merkittävimpänä teologina koko kristinuskon historiassa. Jopa Akvinolainen on hänen rinnallaan lähinnä 'vain' nerokas aristoteelisten sentenssien kombinoija. Sen sijaan Aku on kristinuskon alkuperäisen sanoman uusplatonistis-stoalainen ja samalla kuitenkin skeptis-voluntaristinen medium - ilmaistakseni asian mahdollisimman hämärästi.

Pohdimme pitkään myös luontokokemuksen aiheuttamia tunne-elämyksiä ja sitä, millä tavoin niitä voi pitää esteettisinä elämyksinä? Onko luontokokemuksen ja urbaanin yhteisön aiheuttaman kokemuksen välillä muuta eroa kuin, että luonto on aina jo valmis ja sellaisenaan annettu, mutta kaupunki ei koskaan tule valmiiksi vaan on alunperinkin konstruoitu ja alati keinotekoisesti laajeneva ameeba, kun taas luonto liikkuu itsestään? Entä miten tämä esteettiseen arviointiin pyrkivän havainnon valmiina-oleminen ja ei-valmiina-oleminen määrittää itse esteettistä kokemusta?

Jäimme lopulta kuuntelemaan ja ihmettelemään härkälinnun ääntä, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi, mutta joka kuitenkin on esteettisesti arvokas rumuudessaan(kin) tai juuri siinä. Ovathan esimerkiksi Hieronymus Boschin maalaukset ikäänkuin kauniita tai ainakin yleviä tai - no - vaikuttavia, vaikka niissä kuvatut kohteet eivät taatusti ole paiseissaan, epämuodostumissaan ja puolittain mätänemisvaiheessa olevine ruumiineen kauniita.

Iines tuli luokseni elokuun puolenvälin paikkeilla. Hänkin yksin. Rohkea nainen. Soudin hakemaan hänet mantereelta, noin sadan metrin päästä, salmen toiselta puolelta. Ensin hieman vierastimme toisiamme ja kai oudoksuimme sitä mielikuvaa, jonka olimme toisistamme saaneet blogien ja blogikommentoinnin välityksellä, mutta vieraudentunne suli kai jo päästyämme rantaan ja lähdettyämme mökin tilojen esittelyjen ja vähäisten matkatavaroitten pieneen vierashuoneeseen asettelun jälkeen kävelemään saarta kiertävää, vajaan kahden kilometrin mittaista polkua lampaitten seuratessa perässämme jonkun matkaa.

Saari on pitkulainen ja kapeahko, keskikohdaltaan ruohikkoisen vehmas, toisesta päästään loivan kallioinen, toinen pääty puolestaan päättyy muutaman metrin mittaiseen matalaan kivikkoisen salmeen, jonka läpi vesi virtaa melko voimakkaasti, eivätkä lampaat uskalla uida sen yli pienempään, samalla paljon risukkoisempaan saareen, jossa tiesin liikkuvan varsinkin talvisaikaan jäniksiä ja kettuja.

Keitimme pannukahvia, jonka kaadoimme termospulloon. Iines oli tuonut paperipussissa tuoreita korvapuusteja - kuinkas muuten. Juuri korvaiset puustit maistuivat ihanilta ja vielä sopivan kuuman kahvin kanssa, istuskellessamme saaren toisessa päädyssä kahden matalan kiven päällä ja katsellessamme ilta-auringon laskua Judinsalon saaren korkean ja mäntypuisen profiilin taakse.

Juttelimme joskus ääneen, joskus kirjoittamalla, joskus kuiskaamalla, joskus viittomalla ja hyvin usein vain hymyilemällä sekä nauramalla. Vaarana oli, että minä ryhtyisin pitämään sooloesitystä, monologia ja stand-up-koomista performaatiota, vaikka Iines sanoikin, että sen kun vain. Hän keskeyttää sitten vaikka väkisin, jos haluaa selvennystä johonkin asiaan.

Aika kului nopeasti pitkälle yli puolen yön. Nauroimme sekä harmistuimme blogimaailman kiistoille, samoin oman elämämme kommelluksille ja suruille, joita pohdiskelimme myös paria vastikään lukemaamme romaania läpikäyden. Alkava yö oli hämyisen kirkas ja kauniin usvainen. Viimein piti mennä nukkumaan, jotta olisimme jaksaneet jo aamuyhdeksältä lähteä kokemaan verkkoja läheiselle matalikolle, josta oli odotettavissa tähän aikaan vuodesta ja kuusta siikaa, väittivät kalamiehet ja kalamiesten kalenteri.

Se yö oli yhtä aikaa sekä levoton että rauhaisa. Silti emme olleet aamulla väsyneitä. Vain raukeita ja jotenkin typertyneitä luonnon, itsemme ja toistemme olemassaolosta tuon suunnattoman vaikuttavan kauneuden keskellä, jonka elokuun aamuinen usva haihtuessaan aikaansaa auringon läpäistessä sen säteillään kuin hahmottoman ja hitaassa liikkeessä olevan vaaleanharmaan ja yhä läpinäkyvämmäksi ohenevan verhon.

Vielä yhden vuorokauden ajan ehdimme jutella tarpeen vaatiessa, olla hiljaa jos siltä tuntui, kävellä, soudella ja ylipäätään tuntea, miten pelkästään toisen läsnäolo voi riittää silloin, kun hyvää tahtoa, sympatiaa ja spontaania, vastavuoroista ymmärrystä löytyy molemminpuolisesti riittämiin.

Sitten Iines lähti. Mutta palasi toki uudestaan myöhemmin. Niinkuin minäkin.

IV

Saaressani kävi toukokuun puolen välin paikkeilta lokakuun puoleen väliin asti toistakymmentä Blogistanin ihmistä. Talven aikana vierailut lunnollisesti ja onneksikin harvenivat - kelien huonouden, heikon jäätilanteen, pakkasten ja lisääntyvän pimeyden vuoksi - olkoonkin, että saareen vedettiin sähköt heti ensimmäisenä kesänä sinne muutettuani.

Homo Garrulus, peeär-mies, androgyynihullumies, catulux, etappisika ja monet muut pistäytyivät siellä vuoden mittaan. Poikkeuksellisesti tapasin mökilläni - vaikka sitä ei kyllä kukaan usko - jopa takkiraudan! - ja Saarakin, jonka kanssa en omasta mielestäni oikeastaan koskaan ole pistänyt välejä täysin lopullisesti - kaulasta poikki, kävi yhden päivän reissulla.

###

Kaikkia nimiä en ryhdy luettelemaan, koska ensinnäkään tämä kirjoitus ei ole mikään päreeksi naamioitu blogroll-luettelo, ja toisekseen nimien valintahan on yksin minun vallassani, joten se siitä.

Kirjoittamiseen minulle jäi lopulta aivan riittävästi aikaa, vaikka kesällä kiirettä pitikin. Opinpahan organisoimaan ja säätelemään ajankäyttöäni paljon järkevämmin kuin Helsingin kaksiossa asuessani. Samoin olin kyennyt säätelemään lukemistani niin, että tietyn ajan päivästä todella luin enkä lorvaillut addiktiivisesti netin ääressä kuin tyhjän panttina.

Tätini oli tyytyväinen, koska havaitsi, että sisarenpoika oli sentään 55-vuotiaana viimein alkanut saada jotain järkevää aikaiseksi sekä elämänsä että kirjoittamisharrastuksensa suhteen. Ja saipa täti siinä sivussa järjesteltyä busineksiään uusiksi mantereen puolen lomakeitaassa, jonka rakennukset ja toiminta tosin sijoittuivat kannas-mantereen toiselle puolelle, saaren puoleisen ollessa onneksi liian kivikkoinen rakentamiseen.

Vaikka saareen siis näkikin mantereen kivikkorannan puolelta, se ei pahemnmin haitannut, koska savusauna, saunaranta ja hirsimökin piha sijaitsivat järven selän - Kotkatselän - puolella, josta taas oli 3-4 kilometriä kahteen selkäsaareen, jotka olivat lähimmät maakaistaleet selän yli katsellessa. Mainion kalainen, kilometrin pituinen matalikko, sijaitsi sopivasti oman saareni ja selkäsaarten välissä.

Tälla tavoin olin katkaissut miltei omaa syytäni suhteet kaupunkiin, ihmisiin ja osaan Blogistanin tuttavista ja blogiystävistä. Silti - vaikka olinkin ajautunut osittain omasta tahdostani, osittain pakon sanelemana blogiyhteisön ulkopuolelle - ulkopuolelle leirin kuten Raamatussakin sanotaan - olin voittanut itselleni jotain sellaista, mitä kaupungissa ja pelkästään Blogistanin asukkaana ei koskaan voi saada: luonnon rauhan, hiljaisuuden ja kauneuden.

Muuta en tarvitse, eikä minun tarvitse muuta myöskään tarjota niille, joita haluan saaressani ja järvelläni tavata. Olen myös ollut huomaavinani, että vaatimaton vieraanvaraisuuteni ja ennenkaikkea saareni - kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu tietysti etenkin tädilleni - on vaikuttanut joskus olevan paljon enemmän ja paljon parempaa kuin, mihin vieraani ovat edes mielikuvissaan osanneet varautua.

Ja se onkin suurin kiitos, minkä voin heiltä saada.

PS.

Lisäys - 4.11

Leevi Lehdon kanssa opin taas lisää joitain englanninkielen 'idioottimaattisuuksia' sekä kertasin hänen kanssaan Walter Benjaminin ja Slavoj Zizekin runouden kielioppia futuurin perfektiivin osalta (tuli olemaan ollut).

Karri Kokko yrittää sitkeästi puhua edelleen vain runoutta ja Käymälä suoltaa joka päivä sivukaupalla impressiivis-ekspressiivistä esseeproosaaa, jonka sanoma jää minulle lopullisesti hämäräksi ja epäselväksi ehkä ikuisiksi ajoiksi. Maalainen kutoo oman elämänsä sukkaa, ja Blogistanin naiset kokevat noin ylipäätään tulleensa hyvin usein kaltoin kohdelluiksi ellei peräti vangituiksi - samaan tapaan kuin Panukin naisten - paitsi tyttöystävänsä - toimesta.

Prospero ansaitsee maininnan ilman muuta - kuten moni muukin, jonka tässä joudun 'unohtamaan' tietoisesti. Ehdottomasti pitää kuitenkin mainita myös Olemisen porteilla ja Arhi Finnsanity. Filosofiaa, teologiaa ja yhteiskuntakritiikkiä parhaimmillaan.

Samoin Mika Sipura, jota pidän erinomaisen tyylikkäänä evoluutio ym.- journalistina ylipäätään.

Näissäkään ei silti välttämättä ole mitään olennaisen uutta auringon alla, joskin unkuria pidän yhtenä Blogistanin kaikkein tyylikkäimmistä teksti & kuva-blogeista - ihan vilpittömästi, ilman kieroa ironiaani, kateutta tai teennäisiä miellyttämisyrityksiä. Hieman vain lisää ujostelemattomampaa kriittistä analyysiä, niin tuo blogi tulee jäämään lajityyppinsä historiaan - sekä suomen että englanninkielisenä.

PPS. Toivo Kuulan kesäpaikka, jossa hän aikuisena vietti vaimoineen melkein kaikki kesänsä kuolemaansa 1918 asti, sijaitsi lähellä Luhangan kirkonkylää - kymmenen kilometriä Kotkatselästä koilliseen.

http://www.thefreedictionary.com/medium

¤¤¤

Mummo = http://mummomo.blogspot.com/

Kemppinen = http://kemppinen.blogspot.com/

Sedis = http://sedis.blogspot.com/

Petri Järveläinen = http://petjar.blogspot.com/

Ikkunaiines = http://i-iines.blogspot.com/

PeeÄR-mies = http://bluffia.blogspot.com/

Catulux: http://catulux.blogspot.com/

Etappisika: http://www2.satakunnankansa.fi/blogit/etappisika/

Homo Garrulus = http://homogarrulus.blogspot.com/

Saaran blogi = http://saaranblogi.blogspot.com/

Takkirauta = http://takkirauta.blogspot.com/

Androgyynihullumies = http://savant.vuodatus.net/

Leevi Lehto: http://fi.wikipedia.org/wiki/Leevi_Lehto

Karri Kokko: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karri_Kokko

Sven Laakso: http://kaymala.blogspot.com/

Maalainen: http://maalainen.blogspot.com/

Panu Höglund: http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/

Unkuri: http://unkuri.wordpress.com/

Loistava puhallus: http://paavo.vuodatus.net/

Mika Sipura: http://mikasipura.livejournal.com/

Olemisen porteilla: http://olemisenporteilla.blogspot.com/

Arhi Finnsanity: http://finnsanity.blogspot.com/

Sanat: http://akonkka.blogspot.com/

Telemakhos: Opettajankouluttajan päiväkirja: http://opettajankoulutusta.blogspot.com/

Asialliset merkinnät: http://hotanen.wordpress.com/

Ripsa: http://ripsaluoma.blogspot.com/

Leonoora: Kynä kädessä: http://kynakadessa.blogspot.com/

Hanhensulka: http://hanhensulka.blogspot.com/

Tillman: http://tillman-maailma.blogspot.com/

Junakohtaus: http://junakohtaus.wordpress.com/

¤¤¤

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Turkka

http://www.luhanka.fi/kartta.php

http://www.luhanka.fi/

http://www.luhanka.fi/kuntainfo.php

ww.luonnollisesti.fi/~/index.php?option=com_....