Kemppinen ja modus operandi

'The historical origin of coin flipping is the interpretation of a chance outcome as the expression of divine will.'

 

Anonymous/Telemakhos said:

 

...’sanoisin, että K:n blogissaan esittämä oli jälleen kerran enemmän ajatuskokeilu kuin valmis mielipide tai pohdittu kanta. Kanta muodostetaan vasta kun eri näkökohdat on lausuttu ääneen. Sitten harkitaan, sanotaanko omaa mielipidettä ollenkaan. Yleensä ei.' 

.

1

Telemakhos sanoi edellisen päreeni kommentissaan asian niin kuin se Kemppisen kohdalla on. 

 .

Kemppisen tapa kirjoittaa samassa tekstissä toisistaan ainakin näennäisesti täysin riippumattomista asioista on poukkoileva ja muodoton. Häneltä puuttuu pitkäjänteinen ja ikään kuin yhteen ylivertaiseen argumenttiin tukeutuva suuri tyyli, jonka mestari [teologiassa ja kristinuskon kulttuurihistoriassa] on nykyään David Bentley Hart [Ateismin harhat]. Kemppinen keittää usein jos ei nyt sentään sekavan niin ainakin eräänlaista loputtoman tuote-esittelyn kaltaista trivia-soppaa, mutta se nyt vain on hänen tyylinsä ja tapansa ajatella ja ilmaista itseään: hypellä sinne tänne vailla päätä ja häntää – ainakin näennäisesti. 

.

Kärjistetysti sanottuna: koska Kemppisen suuri pää ylipursuaa [sinne tungetaan (‘mystinen’ passiivi) jatkuvasti lisää] mihinkään suureen perusargumenttiin [ideologia, uskonto, teoreettinen paradigma eli ymmärrysulottuvuus tai –struktuuri] koodaamatonta [tämä on tietysti liioittelua, ks. seuraava kappale] kognitiivista triviaa, ei ‘lopullisten’ johtopäätösten tekoa voi muodollisestikaan sisällyttää vielä tähän input-output-prosessiin, joka vasta muodollisesti ja komparatiivisesti rasteroi omaksutun informaation.

.

Saatamme tietysti sitkeästi pohdittuamme löytää Kemppisen kirjoituksista sisäistä koherenssia, vaikka se taitaa olla joskus vielä vaikeampaa kuin Nietzschen kohdalla. Mutta jospa – ei pelkästään hyväntahtoisesti vaan oletettuun ‘havaintoymmärrykseeni’ [rohkea oletus] nojautuen - väittäisin, että Kemppisen ilmaisussa poukkoileva ‘tyyli ja tapa’ onkin itse asiassa hänen ‘modus operandinsa’ – enemmän tai vähemmän harkittu mutta silti vallitseva toimintatapa. Olkoon näin. 

.

Kemppisellä on a] historioitsijan ‘havaintoelimet’ eli kaikki aineisto käy [historioitsija on eräänlainen hetulavalas] b] juristin ymmärryksen muodot, jotka jäsentyvät lain kaarissa samaan tapaan kuin Kantin jäykän muodolliset ja hiukan väkinäiset kategoriat jäsentävät ja koodaavat havaintoa [toisin kuin englantilainen common law-‘kasuistiikka’ ja USA:n ‘money can buy you law-entertainment’, jotka pohjautuvat pikemminkin kaupankäyntiin (ennakkotapauksista johdettuun partikulaariseen kalkylointiin ja hyötyyn) kuin lain universaaliseen henkeen eli perusnormiin, jota ei tietenkään ole ‘oikeasti’ olemassa kuin ajan (kansan) henkeä kuvaavan uskon kautta (jota konkreettinen tai abstrakti Hallitsija mahdollisesti/todennäköisesti personoi)] ja c] myös Kemppinen joutuu tiukoissa paikoissa ratkaisemaan habermasilaisen 'lautamiesetiikan' umpikujan [keskustelu ei johda oikeudenmukaisuusvaateet täyttävään lopputulokseen] tavalla, jonka välttämiseksi koko oikeusjärjestelmä on alunperin pyritty luomaan  [vahvin ja röyhkein ei saa/voi sanella päätöstä]. Mikäli päätöksestä ei päästä eettistä yksimielisyyttä vaativaan yhteisymmärrykseen eikä puheenjohtajan [tvs.] ääni ratkaise, heitetään lanttia, koska silloin kumpi tahansa lopputulos on proseduraalisesti alkeellisinta oikeuden modus operandia noudattaen vain ‘hiukan’ pielessä [lopullinen päätös tulee siis viime kädessä ‘ei-mistään’, ja juuri tässä merkityksessä absoluuttisen puolueeton oikeus ('puhdas', 'vakioitu' modus operandi eli 'jumalallinen tahto') on sokea. - - Jos joku nyt väittää, että lantinheitto on itse asiassa pelkän mielivallan 'neutraalein' muoto, en väitä vastaan. Herran tiet ovat tunnetusti tutkimattomat.].

.

2

‘Ministeri Hautalan on erottava välittömästi.’ 

.

Hold on. Argumenttisi ja esimerkkisi eivät kuvasta Hautalan tilanteen kokonaisuutta oikeudenmukaista kohtuutta valaisevalla tavalla vaan liittyvät yksittäisiin ja kontekstiltaan erityisiin tapauksiin, joten niistä ei voi tehdä suoria oikeudellisia johtopäätöksiä. Analogiset yleistykset ovat tietysti aina mahdollisia ja välttämättömiä, mutta ne eivät vakuuta niinkään normatiivisella kausaalisuudellaan kuin manipulatiivisella retoriikallaan. Ennakkotapauksiin vetoaminen saattaa jopa osoittaa, että juristilta puuttuu yksittäisen erityistapauksen käsittelyyn vaadittavaa tilannekohtaista ymmärrystä eli yksinkertaisesti sanottuna kohtuuden ja suhteellisuuden – siis oikeudenmukaisuuden tajua [PS.]. Sillä oikeushan ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Jos olisi, niin jutturuuhka tuomioistuimissamme vähenisi dramaattisesti. Samoin yhteiskuntarauha.

.

Mutta ei hätää. Lopulliseen päätökseen päästään 'modus operandilla'. Heitämme lanttia. Syytön vai syyllinen? Kruuna vai klaava? No niin. Kolikko on jo ilmassa ja - - - Heidi Hautala on  syy- x - n .

.

PS.

Älkää ymmärtäkö väärin. En ole väittämässä, että Kemppinen olisi huono juristi tai huono kirjoittaja. Pikemminkin päinvastoin. Eihän minulla ole edes pätevyyttä moisen tuomion langettamiseen. Ainoastaan sananvapaus.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/03/heidi-hautala-ja-politiikan-modus.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Coin_flipping

Heidi Hautala ja politiikan modus vivendi

Pelaako Heidi ‘blondia’ vai ‘feministiä’?
.

‘Naiselle on edullisempaa olla kaunis kuin älykäs, sillä hommien mennessä pieleen on aina helpompaa pelata blondikortti kuin feministikortti.’[Ironmistress].

*

Kemppinen kirjoitti blogissaan Hautala:

Ministeri on mitä suurimmassa määrin luottamushenkilö. Tämän asian moraali ja siis eettinen ratkaisu on mielestäni hyvin yksinkertainen. Raittiusseuran kokouksessa tai sen yhteydessä ei juoda peräkamarissa konjakkia. Jos juotaisiin, koko joukon uskottavuus järkkyisi ja vielä perustellusti. Vastaavasti harmaan työvoiman juurijat eivät käytä harmaata työvoimaa. Jos joku siihen hairahtuu, lieventäviä asianhaaroja ei juuri ole. Ainoa mahdollisuus on koota tavaransa ja lähteä, selittämättä ja ovia paiskomatta. – Olen pahoillani. Hautala on mielestäni ollut pätevä poliitikko ja ihmisenä hyvin lahjakas.

*

Mikis kommentoi Kemppisen blogissa: 

Aksel Sandemose nuorempana - kun rahaa piti jostain saada - kiersi Norjaa palkattuna raittiuspuhujana. Ei siinä ongelmaa ollut. Hän piti palopuheensa. Yleisö taputti ja oli haltioissaan ja etc. Mutta Sandemosehan oli alkoholisti, eikä hän esitelmänsä jälkeen voinut alkaa ryypätä siinä samassa kylässä jossa... siis tästähän oli kyse! Ei muusta. Ja Sandemose, joka oli fiksu ihminen, osti aina junalipun ja hotellihuoneen - Raittiusseuran laskuun, aina "toiseksikauempaan kylään", missä esitelmänsä piti.

Mitä minä tällä esimerkillä ajan takaa? Ehkä, en mitään.

*

Kukaan ei ole täydellinen eikä voi olla – paitsi ehkä/juuri tarpeeksi ovela ja varakas ‘valehtelija’, joka on yleensä myös palkannut monta kallista, erikoistunutta ja taitavaa asianajajaa valhettaan ajamaan. Heidi Hautalaahan nimittäin rangaistaan nyt siitä, että hän on avoin ja rehellinen laiminlyöntinsä suhteen, joka tosin on sellainen rike, ettei Hautala minunkaan mielestäni voi jatkaa harmaan talouden työryhmässä. 

.

Mutta Hautalan ministeripallia tuon laatuisen ja määräisen virheen ei pitäisi horjuttaa [sanoipa Kant mitä tahansa]. Joku tolkku sentään. Emme elä Ruotsin Toblerone-mallin mukaan [Mona Sahlin erosi ministerinvirasta käytettyään 30 kruunua verovaroja [valtion luottokortilla] suklaapatukan ja tupakan ostamiseen (joskin maksoi laskun myöhemmin omista rahoistaan)] emmekä luojan kiitos myöskään Venäjän, josta on tullut poliittisesti puolifasistinen ja rasistinen valtio - - [by the way, ihmettelen miksi suomalaiset nationalistit eivät avoimesti ihaile Putinia, koska ei vahva nationalismi voi edes by definition olla demokraattinen (universalistinen) vaan tiettyyn arvohierarkiaan perustuvaa normatiivista yhdenmukaisuutta tavoitteleva (partikularistinen) turvallisuusprojekti].

.

Ilkka Kanervan [jota en kuitenkaan henk. koht. tuomitse; pätevä ja hyvä tyyppi] mieleen ei [muka] sen sijaan edes juolahtanut, että ÖKY-mallin 60v.-synttärit vastaanottaessaan hän ajautuisi väistämättä poliittiseen lojaliteetti-dilemmaan, jossa jo itse lahjan vastaanottaminen on de facto poliittinen vastalahja [automaattinen hyvä veli-myötävaikutus] 2000-luvun alun Suomessa, vaikka de jure-tulkinta jotain muuta käytäntöä vielä ilmentäisikin. Muun muassa tätä on rakenteellinen korruptio, mutta se pitää tietysti oikeusteitse osoittaa ja todistaa sellaiseksi ja Kanervalle sattui tässä eräänlainen ennakkotapauksen rooli [mukaan lukien tietenkin Nuorisosäätiön vaalirahoitussotkut ym.]. 

.

Kun alempien säätyjen/luokkien yhteiskunnalliset arvot muuttuvat nopeammin ja eri suuntaan kuin [valta]yläluokan ja/eli oikeistopoliitikkojen sisäpiirin itseymmärrys ja lojaaliuden laatu, seurauksena on erilaisten arvoymmärrysten ja sosiaalisten intressien välinen konflikti [vrt. 1918]. Nyt asiat sentään yritetään ratkoa oikeussalissa ja poliittisesti rauhanomaisissa puitteissa, mutta periaatteellisesti tässä tapauksessa on aineksia vaikka minkälaiseen pamaukseen [Perussuomen Sisu alkaa ampua ‘täsmäohjuksia’].

.

Hautalan tapaus on siis hieman toisenlainen kuin Kanervan. Hautala tietää ja tunnustaa avoimesti tehneensä väärin. Mutta jos hän olisi voinut huippulakimiehen avustamana todistaa olleensa vain huolimaton [vaikka kyseessä de facto olikin tietoinen laiminlyönti], niin a vot – kyllä siinä perussuomalaisten täsmä-torpedokin tussahtaisi jo alkuunsa. 

.

Oikeusministeri Henrikssonin kanta lienee perusteiltaan sama kuin Kemppisellä, mutta entä sitten? Eihän tässä pelkästään syytetyn perspektiivistä katsoen tullut osoitettua muuta kuin, että jos ihminen on rehellinen ‘väärään’ aikaan, hän saattaa jopa tuhota uransa ja virkansa. Lukekaa vaikka Suomen lakia [‘Suomen etiikkaa’ ei ole vielä julkaistu].

.

Hautalan ei tarvitse eikä pidä erota ministerin virasta, vaikkemme hyväksykään hänen tietoista laiminlyöntiään. Voimme kuitenkin sietää sitä, koska Hautalan hyveet painavat oikeudenmukaisuuden vaa’assa paljon enemmän kuin hänen paheensa [?!; tämän mutta vain tämän v/k/erran olen (jälleen) valmis myöntymään utilitarismin ja seurausetiikan suuntaan]. Olkoon tämän tilan ja tilanteen [Heidi Hautala saa jatkaa ministerinä muttei harmaan talouden työryhmässä] vallitseminen tässä asiassa eräänlainen modus vivendi, joka vähiten horjuttaa asioiden poliittis-oikeudellisesti toimivaa järjestystä ja koko kansan [Perussuomalaisten?] oletettua arvoymmärrystä Suomen kohtuullisen demokraattisessa tasavallassa.

*

PS.

modus (kieliopissa) verbin tapaluokka; (tekemisen tms.) tapa; (musiikissa) moodi; (oikeustieteessä) tarkoitemääräys ¶ Merkityksessä 'tapa' sana esiintyy etenkin latinasta otetuissa sitaattilainoissa, esim. "modus vivendi" [ääntämys klassillisessa latinassa: modus vivéndii] 'tyydyttävä t. siedettävä tilapäisratkaisu, johon eri osapuolet voivat suostua' (sananmukaisesti 'elämisen tapa'), mutta filosofiassa myös merkityksessä 'tapa, jolla jokin (jollakin hetkellä) on, epäitsenäinen, satunnainen ominaisuus', arkistuneesti myös merkityksessä 'elämäntapa, elämäntyyli'. Ilmaisu "modus operandi" tarkoittaa 'toimimisen tapa, toimintatapa'.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/03/paivan-mietelma_16.html

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/03/hautala.html

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/remonttimies-islle-hautala-ei-puhu-vielakaan-totta/1307368

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194801727097/artikkeli/mtv3+hautalasta+on+tehty+useampi+kantelu+oikeuskanslerinvirastoon.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Modus_vivendi

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatm.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/Tobleroneaff%C3%A4ren

http://en.wikipedia.org/wiki/Mona_Sahlin

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/heidi-hautalan-ero-t58101.html