Tieteen ja pseudotieteen ongelma

Suuri osa tieteellistä tutkimusta on pseudotiedettä. Pseudotiede ei tutki todellisuutta vaan metodis-paradigmaattisia projektioita. Teknisesti reliabileinkaan metodi ei vielä tee tieteestä tiedettä vaan 'se' todellisuus [joka ei viime kädessä ole mikään yksittäinen ilmiö], jota metodin pitäisi kyetä kuvaamaan sellaisena kuin todellisuus on. Metodien validiteetti on kuitenkin väistämättä ontologinen valinta ja ontologiset valinnat ovat tiedeyhteisöllisiä paradigmoja [ideologisia käsitteen laajassa mielessä]. Näin ollen voidaankin esittää kysymys, onko todellisuutta itsessään [‘out there’] tutkivaa tiedettä lainkaan olemassa vai onko tieteen tutkima todellisuus aina todellisuutta ‘meille’ [‘in here’]. Tähän kysymykseen ei voi kuitenkaan vastata pätevästi [jos lainkaan], jos emme tiedä todellisuudesta muuta kuin paradigmamme, jotka todennetaan kokeellis-pragmaattisesti, mikä kertoo pikemminkin ihmisen kekseliäisyydestä ja intresseistä kuin todellisuuden olemassaolon ‘tavasta’, todellisuudesta itsestään puhumattakaan. Jos joku sanoo nyt, että silloin tällaista pätevyys-kysymystä on itse asiassa mahdoton esittää [vrt. Wittgensteinin Tractatuksen viimeinen aksiooma vaikenemisesta], hän on tavallaan oikeassa myös sen vuoksi, että tieteen ja pseudotieteen välisestä demarkaatiolinjasta väitteleminen/argumentoiminenkin vain siirtää ongelmaa loputtomasti eteenpäin, muttei pysty loogisesti ratkaisemaan sitä. Tässä mielessä, ollakseni samalla ironinen, loputtoman argumentaation käsitteellis-dialektisesti ratkaisematon totuusarvo ei todellakaan riipu esittäjän persoonasta. Ratkaisu eli premissien/evidenssin regression pysäyttäminen on nimittäin/sen sijaan mahdollinen vain henkilön ‘persoonaan’ [tiedeyhteisö, paradigma, ideologia, intressi, hyöty jne.] vetoamalla.  Dialektinen päättely-proseduuri, jolla evidenssi oikeutetaan ei sitä kykene tekemään. Matematiikka eli triviaalit todistukset on jälleen asia erikseen, mutta matematiikka onkin laskemista eikä 'tietoa'.

Funktionalistinen ‘sammakko'

Kuvassa Cassandra - ennustajasammakko, jolta pääsee 'sammakoita'.

 *

Tämä päre on kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommentiin hänen päreessään INTJ-nainen – luonnonoikkuko?

I

Ironmistress kirjoitti: 'Ja kyllä, jotkut seksuaaliset poikkeamat ja vaihtoehtoiset elämäntyylit todella ovat kokonaisuuden kannalta vahingollisia. Jos ne eivät olisi, ne eivät olisi karsiutuneet pois kulttuurievoluution olemassaolotaistelussa.'

*

Todista tämä väite. Evidenssiä please. Esimerkki kehiin.

*

Väitätkö tosiaan, että on olemassa myös seksuaalisen tai ylipäätään minkäänlaisen nautinnon muotoja, jotka olisivat evolutiivisesti [lajinsäilyttämisen suhteen] ei-toivottavia ja jotka vain siitä syystä ovat joutuneet tai joutuvat väistymään evoluutiossa? Pahempaa rasistista evo.lut.-shittiä en ole kuullut pitkiin aikoihin. 

*

Karsiutuminen ei ole evoluutiossa [‘kokonaisuuden kannalta’] mikään normatiivis-moraalinen [‘vahingollinen’] tapahtuma. Se vain tapahtuu ja sillä siisti. Asiat menevät niin kuin ne menevät. Mitään ei voi toivoa tapahtuvaksi vain sen vuoksi, että se tuntuu moraalisesti paremmalta [ei edes jälkiviisaasti]. ‘There is no ought from is’ ainakaan luonnontieteessä.

*

Ihmisen nautinto ei ole mikään biologiseen lisääntymiseen kytkeytyvän evoluution deterministinen tuote vaan puhtaasti halun purkautumiseen liittyvien tapojen moninaisuutta lajin fysiologian ja anatomian toki asettaessa rajat nautinnon ulkoisille muodoille. 

*

Mutta fantasioita, jotka toimivat halun kiihokkeina eli sen välttämättöminä' ‘insentiiveinä’, ei minkäänlainen determinismi pysty määräämään - paitsi tietysti maagisessa evoluutioajattelussa, jossa biologisella hyödyllä pystytään selittämään jokaisen pieraisunkin perimmäinen syy - [on paradoksaalista, että juuri kaikkein abstraktein teoria voi muka selittää kaikkein yksityiskohtaisimmankin tapahtuman vähän samaan tapaan kuin kaikkivaltias Jumala toimii selityksenä kaikkeen]. 

*

Fantasia-nautinto-kytkös ei ole ehdollistettu biologiseen kopioitumispakkoon. Joka näin väittää, tekee päättelyssään kategorisen virheen samaistaessaan halun/nautinnon ja hedelmöittymisen/lisääntymisen. Fantasioille ei voi laskea evolutiivista hyötyarvoa [ellei ole stand up-koomikko, idiootti tai rasisti].

*

Väitteesi implikoi [myös] sukupuolirasistisen lähtökohdan, joka johtaa uuskonsiksien sylttytehtaalle. Ylipäätään siteeraamani kohta paljastaa rasismisi perimmäisen ytimen. Sotket evoluutio-biologiseen asenteeseen paitsi antropomorfistisen semantiikan myös normatiivis-moraalisen tulkinnan evoluutiosta. 

*

Haloo. Herää jo! Eikö mikään kello kilahda päässäsi? Niin sanottu evoluutiobiologinen tieteellisyytesi näyttääkin jälleen kerran olevan rasististyyppisen ihmiskäsityksen kulissi. Mutta et sinä mikään evoluutiobiologisesti parempi ihminen ole vaan pelkkä ‘deterministinen sattuma’ kuten me kaikki muutkin.

*

Fundamentalistisen evoluutioteorian kannattajat ja [muinaiset] fundamentalisti-kommunistit kuuluvat näköjään psykologisesti samaan persoonallisuustyyppiin. He ottavat kaikkitietävän eli maagisen jumalan roolin selittäessään historiaa muuttuen [sitä itse tietenkään huomaamatta] yhtä aikaa sekä naurettaviksi että kammottaviksi [kuten kaikki tyrannit ja rasistit].

*

Nautinto-fantasia-kytkös ei ole myöskään rinnastettavissa perinnölliseen sairauteen tai resessiiviseen geeniin [ellemme sitten harrasta jälleen ‘maagista tiedettä’]. Fantasia-nautinto-kytkös ei ole myöskään perversio, koska perversio itsessään koostuu perimmältään fantasioista, joista vain osa toteutuu/toteutetaan. 

*

Perversion ajatellaan olevan evoluution kannalta paitsi tarpeetonta myös hyödytöntä [siis jotain ‘pahaa’/Ironmistress], mutta fantasian logiikkaa ei voi sitoa ‘hyötyyn’, koska nautinto itsessään ei ole ‘hyödyllistä’. Se, mitä nautinnon ‘sivutuotteena’ mahdollisesti syntyy, on sitten asia erikseen, mutta arviointiperuste ei enää voi olla sama kuin fantasian suhteen, koska nautinnon itsensä tarkoitus on tuottaa vain nautintoa eikä mitään muuta.

II

Ironmistressin kommentteja luettuani en voi taaskaan todeta muuta kuin, että ainakaan evoluutiobiologista maailmankuvaa maailmankatsomuksenaan kannattavien on näköjään mahdoton käyttää biologiassa välttämättä tarvittavaa funktionalistista selittämistä ilman teleologista semantiikkaa, jolloin selittäminen muuttuu metafyysiseksi samaan tapaan kuin Aristoteleen biologinen metafysiikka, joka on kaiken rasististyyppisen [ei siis rasistisen] tiede-filosofoinnin arkkityyppi. 

*

Aristoteles soveltaa teleologista biologiaansa [hiukan epäselvästi] myös ihmiseen, mikä merkitsee, että ihminen voi kehittyä ja kehittää itseään [hyveitään] hankittujen ‘hyve-biologisten’ ominaisuuksien periytyessä kulttuurievoluution myötä yhteisön tuleville jäsenille näiden jatkaessa kehitystä eteenpäin edeltäjiensä saavutuksiin tukeutuen.

*

Meidän on [liian] helppo syyttää Aristotelesta lamarckismista, koska vasta moderni tiede on osoittanut, etteivät hankitut ominaisuudet periydy biologisesti vaan kulttuurisesti oppimalla, mutta vaikuttaa siltä, ettei lamarckismia yksinkertaisesti voi välttää funktionalistisissa selityksissä. On niin perin helppoa ja ‘luonnollista’ sanoa Ironmistressin tapaan, että ‘kokonaisuuden kannalta’ jotkin ominaisuudet ovat olleet ‘vahingollisia’, sillä muuten ne eivät olisi karsiutuneet evoluution kuluessa.

*

Mutta juuri tätä me emme [ollaksemme loogisesti ja argumentatiivisesti loppuun asti johdonmukaisia] voi sanoa, koska emmehän me tiedä, miten meidän käy nykyisillä ominaisuuksilla varustettuina. Lajeja on kuollut ja kuolee jatkuvasti sukupuuttoon. Voimmeko olla varmoja, ettemme myös ja juuri me kuole sukupuuttoon joskus tulevaisuudessa, vaikka miten kehittyisimme [mikä merkitsee Ironmistressin logiikalla, että ominaisuutemme olivat vahingollisia kokonaisuuden kannalta]? 

*

Emme voi. Niinpä kaikki evoluution kehitystä funktionalistisella hyödyllä [tai ei-hyödyllä eli vahingollisuudella] selittävä puhe jää väistämättä kiinni anakronismiin, antropomorfismiin ja ylipäätään lamarckistiseen edistysajatukseen, jossa oletetaan ihmisen etenevän biologisesti aina vain parempaan suuntaan.

*

Kärjistäen voisi sanoa, että biologiassa funktionalistisia selityksiä on joko liikaa [loputtomasti, jolloin niiden selitysarvo romahtaa], b] niitä ei ole lainkaan [funktio on pelkkä matemaattinen malli, joka ei kerro mitään itse asiasta eli biologiseen historiaan sisältyvästä kehityksestä, joka tullakseen ymmärretyksi kehityksenä eikä vain triviaalina muutoksena Asta Bhen vaatii aina oletuksen päämäärästä/teleologisuus] tai c] ne eivät ole [luonnon]tieteellisiä loogisen argumentaation kriteereillä [luonnontiede ei tutki (normatiivisia) päämääriä, koska sellaisia ei luonnossa luonnontieteen mukaan ole].

III

‘Kokonaisuuden kannalta - - vahingollisia'

* 

Ironmistress käyttää tässä ilmaisua ‘vahingollisia’ semanttisesti väärin, koska hän implikoi termin ‘vahingollisia’ olevan kokonaisuuteen eli koko evolutiiviseen systeemiin [?!] sisältyvä normatiivinen eikä pelkkä kausaalinen/triviaali tapahtuma. 

*

Toistan – Ironmistress ei ilman kategorista virhepäätelmää voi loogisesti arvioida biologista kehitystapahtumaa normatiivisesti [koska Humen laki] puhumattakaan siitä, että hän näyttää siirtyneen - - O My God! - - hegeliläiseen darwinismiin antaessaan vaikutelman, että juuri hän tietää, mitä Kokonaisuus vaatii ja mikä on vahingollista sen kannalta?

*

Onko IRMSTRS siis kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala, joka on joka hetki tietoinen siitä, mikä on Kokonaisuuden kannalta vahingollista ja mikä ei? Sillä se, joka sanoo jotain ominaisuutta biologisesti vahingolliseksi, sen täytyy tietää, että tuo ominaisuus on vahingollista aina eikä ainoastaan nyt.

*

Ironmistress ei kuitenkaan voi perustella väitettään niillä ominaisuuksilla, jotka ovat jo karsiutuneet, sillä hän ei tiedä niiden karsiutumiseen muuta syytä kuin, että ne ovat karsiutuneet, koska ne mahdollisesti heikensivät optimaalisen lisääntymisen prosessia. Tämä ei kuitenkaan tee niistä vahingollisia missään muussa mielessä, ja koska lisääntyminen ei ole normatiivinen päämäärä eikä mikään päämäärä lainkaan, näiden ominaisuuksien vahingollisuus on pelkästään triviaalia eli ‘tiettyjen ominaisuuksien karsiutumista tapahtui, jotta lisääntyminen helpottuisi’ [ja sama uudestaan ad inf]. 

*

Tällainen toteamus kuvaa pelkän kausaalisen ketjun vailla perustetta ja päämäärää. Näin ollen siitä ei myöskään voi vetää minkäänlaisia normatiivisia johtopäätöksiä sortumatta kategoriseen virheeseen. Mutta Ironmisstresspä vetää ennustajaeukon lailla normatiivisia johtopäätöksiä biologisista prosesseista, vaikka hän nimenomaan on jankannut, ettei tosiasioista voi johtaa arvoja.

*

O Fuck mitä älyllisen omantunnon valheellisuutta ja tekopyhyyttä vai onko kyseessä peräti tyhmyys! Tämä ennustajaeukko väittää tietävänsä, mikä on biologisesti vahingollista ihmiselle seksitapojen suhteen. Onko pahempaa shittiä kuultu aikoihin? Juuri tällaisesta ajattelusta nousee rasismi – tietäkää se ja sanokaa minun sanoneen. Olen siitä täysin varma ja jos minulla jotain tehtävää tässä maailmassa on, niin osoittaa, että tällä tavoin ajattelevat ihmiset valehtelevat, vaikkeivät tiedä valehtelevansa. - He ovat siis yksinkertaisesti sekä tyhmiä että pahoja. Evoluution kannalta on tietenkin ihan sama, minkälaisia olentoja tänne jää elämään kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta tosiaan – ainakin tämä yksi on varmaa: he ovat yhtä vahingollisia kuin ovat hyödyllisiäkin, koska tällaisilla määrityksillä ei Kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä. Evoluutio on sokea biokone vailla muuta normia tai arvoa kuin, minkä ihminen sille antaa.

IV

???!!

........

Ooooo – Minä kumarran sinua oi Cassandra, sillä sinä olet Suuri Tietäjä. Mykäksi menen. Pelosta ja kunnioituksesta jäykistyvät paikkani. Maan jalkojesi alla nuolen [ja vähän muutakin]. Ooooo - - Cassandra on ratkaissut evoluutiobiologian arvoituksen ymmärtämällä KOKONAISUUDEN aina ajasta ikuisuuteen asti. - - Ooooo - - - . POK! - - Päänsä kumautti Ranehe pyramidiin. Pyörtyi tärähdyksestä ja onnesta hän. Sillä maailmankaikkeuden arvoituksen ratkaisi tuo jumalatar Lähi-Idästä.

........

Olkaa onnelliset, sillä biologinen Hyöty on nyt ymmärretty lopullisesti oikein. Seuratkaa jumalattaren ohjeita. Kääntykää uuskonservatismiin. Olkaa kunniallisia ja pidättäytykää liiallisesta seksistä ja etenkin perversiivisistä nautintatavoista, sillä ne ovat biologisen kokonais-evoluutionne kannalta vahingollisia ja suorastaan turmiollisia.

........

Mies ja vaimo. Kumartakaa toisillenne. Asettukaa sänkyyn. Päällekkäin. Kasvot vastakkain. Laske nyt mies siemenesi hedelmälliseen maahan siveästi ja puhtaasti. Ota nainen kohtuusi vahva semen ilolla ja riemulla. Kumartakaa toisillenne. Menkää vessaan ja peskää kädet huolellisesti. Pyyhkikää sormien välit kuivaksi kaikesta inhasta. Sitten takaisin makuuhuoneeseen. Kumartakaa toisillenne. Asettukaa sänkyyn. Menkää peiton alle. Älkää hipelöikö toisianne. Nukkukaa. Älkää nähkö vahingollisia unia. 

* 

[Otteita kirjasta: Profeetta Ranehen evoluutio-biologinen herääminen sekä johdanto hänen ei-vahingolliseen siveysoppiinsa].

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/08/intj-nainen-luonnonoikkuko.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Cassandra

http://www.abirdyphotos.com/Amphibians_Frogs_GreenFrog_Page2.htm

Kommentti 3

Päre on kirjoitettu Ironmistressin kommenttiin päreessäni Kommentti 2.

 

I

1

IM kirjoitti: ‘Pikemminkin ihqutat islamia ihan kybällä - ja mitä brutaalimmasta variantista kyse, sen parempi.'

*

Ei pidä paikkaansa. Mistä noin päättelet? Osoita ne tekstieni kohdat, joihin tuo väite perustuu, niin voin osoittaa väitteesi fantasiaksi muutenkin kuin haistattamalla pitkät haamuillesi. 

 

Jos olenkin ilmaissut syvän pessimismini finanssi-kapitaliseen plutokratiaan vaikuttamiseksi radikaalilla tavalla muutoin kuin terrorismin keinoin [joka on aina hallitsemattomasti kaksiteräinen miekka], niin ei se merkitse mitään ääri-islamin kannattamista. Ääri-islamin porukka on niin sovinistista ja autoritaarista, ettei minun kaltaisellani satiirikolla ole sellaisessa yhteiskunnassa montaa kuukautta elinaikaa. Saatan olla hiukan hullu, mutta en sentään ihan niin itsetuhoinen, että haikailisin talebanien perään.

 

2

IM kirjoitti: ‘Ja sinä olet alistumassa defaitistisesti vieraan valloittajan edessä ja omaksumassa sen lait, arvot ja uskonnon. Et myöskään piittaa, mitä omalle kansallesi ja ja kanssakansalaisillesi käy. Miten voit kutsua itseäsi enää tämän jälkeen mieheksi?’

*

Herra Jumala! Olemmeko me sodassa? Miksi minä sain tiedon vasta näin myöhään? Vai olenko pelkkää humanistista hyväuskoisuuttani antanut kusettaa itseäni näin pahasti? Fuck me! 

 

Tuokaa minulle konepistooli. Ai niin – en osaa käyttää sitä. No joku granaatti sitten - ei mikään omena vaan räjähde. Ai niin – saatan tappaa sillä vahingossa itseni. Mitä minä nyt teen, kun maahanmuuttajat tulevat kohta koputtamaan oveeni ja haluavat, että kirjoitan nimeni heidän ihmisoikeus-adressiinsa? 

 

Voi hyvänen aika! Ensin ne pakottavat minut positiiviseen syrjintään ja sen jälkeen ties mihin perversioon! Lopulta ne tekevät minusta orjan ja katkaisevat kaulani, jos/kun en muistanut kumartaa Allahia tarpeeksi monta kertaa.

 

Miksi en uskonut Deborahia ja ostanut jo hyvissä ajoin Islam-karkote-pakkausta [2 pistoolia, 1 konepistooli, 1 konekivääri (parvekkeelle, 3 krs.), räjähteitä, ammuksia, Vanha testamentti, militaristisen buddhalaisuuden opaskirja ennalta ehkäisevää itsepuolustusta varten, Suomen laki (konservatiivisesti editoitu versio)]. 

 

Olen tuhon oma. Deborah-gootti puhui kuin puhuikin totista totta eikä mitään ylireagoivan larppaaja-addiktin fantastista mielikuvitustarinaa ylihuomenna alkavasta sodasta Muhammed-metsän Silpoja-hirviöitä vastaan Kaanaan maan rajalla.

 

Minä olen kusessa. Ne tulevat ja murhaavat minut kuin saastaisen rotan, vaikka olen elänyt siivosti puksuttaen kuin entisen neidin peräreikä. Tein historiallisen virheen, kun kannatin humanistihörhöpuolueitten päätöstä olla hyväksymättä maahanmuuttajien pakollista ilmoittautumisvelvollisuutta poliisille 2krt/kk ja saan maksaa siitä nyt hengelläni monen muun aatetoverini kanssa. 

 

Toivottavasti sinä Deborah kuitenkin pelastut, ja jos et, niin toivon, että ainakin onnistut tappamaan tuhansia ählämeitä tykistölläsi ja konekivääreilläsi. Onhan sitäpaitsi kaikki Rannikkomaan alueet myös miinoitettu, joten jalkapuolia niistä sunni-siioista kyllä tulee – ennen tuskallista kuolemaansa.

.......

Mutta nyt hyvästi. Oveeni kolkutetaan jo. Inha islamin haju tunkee postiluukustani eteiseen kuin lamauttava myrkkykaasu. Olen pakotettu kuolemaan raukkamaisesti ilman vastarintaa, vaikka olisin voinut taistella Deborahin joukoissa Vapaan Suomen puolesta ja olla tosi mies enkä mikään yksipallinen vasemmistohörhö - - .

 

3

IM kirjoitti: ‘Se, että tunnustaa että ihmisten välillä on ÄÖ-eroja ja että ne johtuvat suurelta osalta genetiikasta, ei ole rasismia. Se on tosiasioiden tunnustamista, joka puolestaan on kaiken viisauden alku.’

*

Tietenkin ÄO-erot ovat todellisia eivätkä sellaisenaan rasismia, mutta kun tämän tosiasian toteaa sinun kaltaisesi oligarkisen sosiaali-apartheidin kannattaja, ne muuttuvat rasismiksi lähes välittömästi. Tosiasioiden tunnustamisen voit taas tunkea sinne vanhaan paikkaan. Juuri sellainen ihminen, joka toitottaa tosiasioiden tunnustamista totuutena ja viisautena, edustaa ideologiaa räikeimmillään [vapaasti Zizekiltä].

 

II

Periaatteessa [jos pystyy unohtamaan mitä ja keitä kommentaattori edustaa] Ironmistress kirjoittaa kommentissaan ajoittain ihan järkevän oloista tekstiä. Lakeja pitää noudattaa, mutta entä sitten? Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei oikeuslaitos ole mikään loogis-matemaattinen kone, jonka antaman päätöksen perään voidaan kirjoittaa niinkuin todistetun teoreeman loppuun MOT. Joka niin ajattelee, on aikamoinen typerys ja mahdollisesti fanaatikko.

*

Maahanmuuttajien erivapaudet ovat ongelmallinen asia, joskin mielipiteeni riippuu tässäkin paljolti tapauksista sekä asiayhteyksistä ja se onkin sitten aika iso juttu se.

*

Poliittisesti en halua enkä aio sitoutua mihinkään puolueeseen [olen ja pysyn yleisvasemmistolaisena stand up-koomikkona], koska silloin olisin pakotettu kannattamaan ja noudattamaan myös puolueen ulkomaalaisohjelmaa. Ei kiitos. Sanon mielipiteeni vain omilla ehdoillani.

*

Kyse ei ole periaatteettomuudesta, koska minulle nimenomaan ristiriita ja paradoksi argumentatiivisessa päättelyssä saattaa hyvinkin paljastaa asioitten todellisen tilan – niiden aidon sekavuuden ja/eli ennakkoluulojen sekä väärinkäsitysten sotkuisen verkoston, josta ei välttämättä Erkkikään ota täyttä tolkkua. - - Kuten juristi-historioitsija Kemppinen niin kärsivällisesti jaksaa muistuttaa [tai näin minä hänet kliseemäisesti tulkitsen], totuus on yksityiskohdissaan aina paljon komplisoidumpi kuin teoriamme ja vakaumuksemme siitä.

*

Argumentaatioksi käännettyinä ristiriitaiset vaihtoehdot rajautuvat logiikan päättelysääntöjen mahdollistamalla tavalla [logiikan ilmaisu- ja pätevyysalueella] joko tämän ennalta sovitun koodi-järjestyksen osiksi [aivan kuin peliä pelaisi] tai ne kasautuvat toistuvien ristiriitojen kehäksi, jossa ratkaisuja tehdään lopulta logiikan ulkopuolisen [‘irrationaalisen’] perusteen voimalla [esim. uskonto tai poliittinen ideologia poliittisen liikehdinnän motiiveina/insentiiveinä ]. Silti kummassakin tapauksessa varjonyrkkeillään loogisesti konstruoituja ‘olkiukkoja’ vastaan tai niiden puolesta.

*

Olkiukko merkitsee tässä jotakuinkin samaa kuin syyttäjän tai puolustuksen oikeudessa esittämä argumentti, jonka ei tarvitse olla empiirisesti tosi eikä se sitä loogis-normatiivisena väittämänä voisi ollakaan muualla kuin lakikontekstin ja oikeusproseduurin sisällä. Empiirinen totuudenkaltaisuus sen sijaan merkitsee samaa kuin todennäköisyys, jota käytetään argumentin eli ‘totuuden’ tukena.

*

Ensin mainitussa ideaalimallissa [Habermasin diskurssi-eettinen keskustelu/neuvottelu] peli voidaan pelata argumentatiivisesti loppuun asti sääntöjen puitteissa lopputuloksen ollessa oikeudenmukainen, jos/koska säännöt ovat päteviä ja oikeudenmukaisia. Jälkimmäisessä [eli reaalisessa mallissa] peli ratkeaa vasta, kun jompi kumpi pelaaja ‘rikkoo’ kehän, johon peli väistämättä on jumiutunut ja muuttaa sääntöjä [normia tvs.] itselleen edullisemmaksi [Foucault’n strateginen kommunikaatiomalli].

*

Itse en pelaa ensin mainittua peliä kuin ‘tarvittaessa’, koska ajattelen/ymmärrän, ettei argumentti ole yksi yhteen sama asia kuin asiaintila/ristiriita todellisuudessa. Jos olisi, voisimme syöttää esitetyt argumentit päätöspelikoneistoon ja bingo – ratkaisu tulee 100%n valmiina näytölle ja sitä eikun sitten toteuttamaan toimeenpanovallalle annetun mandaatin puitteissa [mikä ei ole muka lainkaan ongelmallista?].

*

Ironmistress kuitenkin ajattelee peli- ja koneihmisen tavoin, joskin myös hänen todellisuutensa on nimenomaan tarkoituksettomassa determinismissään [kausaalisuus vailla ‘riittävää perustetta’] ytimeltään irrationaalinen. Minulle ihmisen todellisuus sen sijaan ei ole mekaaninen kone tai etukäteen ohjelmoitu informaatioverkosto vaan pakottava mutta perimmältään indeterministinen eli irrationaali ‘tahto’ [äärimmillään tuo fyysikkojen käsittämätön gravitaatio], joka keksii ja rakentaa koneen, saa sen toimimaan muttei koskaan täysin haluamallaan tavalla, koska indeterministis-irrationaalinen tahto ei ole ohjelmoitavissa ja jos olisi, kone muuttuisi lopulta itseään kopioivaksi automaatiksi, joka ei enää kysy miksi vaan tekee vain ja yksinomaan sen, mikä siihen on koodattu eli siirtää informaatiota eteenpäin sokeasti ja pakonomaisesti. Kone on keinotekoisesti uuteen toimintamuotoon ja –rakenteeseen transformoitu biologinen jakautumis-ja kehitys-organismi.

*

Itseni sijoitan yhteiskuntafilosofisesti ja poliittisesti pitkin hampain em. Foucault’n positioon, koska en ole vakaumuksellinen marxisti, mutten myöskään poliittinen nihilisti.

Mielestäni ei kuitenkaan ole häpeäksi olla yhtä aikaa harkitseva poliittinen opportunisti sekä satiirinen stand up-koomikko silloin, kun voi poliittisesti valita vain kahden linjan välillä: joko konservatiivinen autoritarismi tai puna-viher-kapitalistinen hörhö-liberalismi. Joku tarjoaa nyt kolmanneksi vaihtoehdoksi Marxia, mutta ehkei hän ole huomannut, etten suinkaan ole täysin hylännyt Marxia vaan häpeämättömän kriittisessä stand up-verbaliikassani tehnyt hänestäkin hieman huvittavan näköisen ja oloisen.

*

Näinä kestämättömän kehityksen, jatkumattoman kasvun ja luonnossa tapahtuvien palautumattomien muutosten aikoina on tuskin mahdollista olla aito optimisti olematta samalla mieleltään joko dementoitunut tai imaginaarisen maailmankansalaisuus-ideologian päihdyttämä. En ole ihan vielä aivan dementti, minulle riittää päihteeksi nykyään vain yksi tuplapaukku kevytviinaa/vrk ja luokittelen itseni kuuluvaksi jonnekin Pentti Linkolan, Erno Paasilinnan ja Pentti Haanpään porukoihin. 

*

He ovat synkkiä ja satiirisia kavereita, jotka eivät optimismilla ylpeile, vaikka paremmasta maailmasta haaveilevatkin. Ehkä he ovat olleet yhtä aikaa sekä epärealistisia utopisteja että hulluja dystopisteja, mutta [inho]realistisempia ‘humanisteja’ en osaa tällä hetkellä muualtakaan löytää. Kemppistä toki arvostan, joskin hän tuo mieleeni sivilisaatio-historioitsija-sosiologi Norbert Eliakseen, joka jäi tavallaan ‘figuratiivisuutensa’ eli loputtomien yksityiskohtien ja tapaverkostojen ‘vangiksi’ olkoonkin, että Eliaksen teoreettinen lähtökohta löytyy alunperin Freudin kulttuurikritiikistä ja Nietzscheltä [ihminen kesytettynä eli neuroottisena eläimenä]. 

*

Mutta jos historiasta ylipäätään haluaa saada maailmankatsomuksellisesti jotain tolkkua, silloin pitää välttämättä käyttää leveää pensseliä, vakaata kättä ja maalata laajoja kaaria. Tällainen pensselinkäyttäjä ei kuitenkaan ole enää historioitsija, koska hän [mikä on yhtä aikaa luovaa, rohkeaa, naurettavaa että valitettavaa] ajautuu samalla [tahtoen tai tahtomattaan] tekemään historiaa itse. En suosittele. En varsinkaan Ironmistressille.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/kommentti-2.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Deborah

http://en.wikipedia.org/wiki/Norbert_Elias

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/elias.html

Uusateististen skientistien älyllinen tilanne on huolestuttava

Uusateistitko ovat tässä matkimassa kreationisteja?

*

Päre on sitaatti uskonnonfilosofian blogista Usko, järki ja filosofia.

*

Miksi tarvitsemme [hyvää] filosofiaa?

Fyysikko Lawrence Kraussin uusin kirja, A Universe from Nothing: Why There is Something Rather Than Nothing, mitä Richard Dawkins muuten kuvailee kyseisen teoksen Jälkisanoissa Lajien synnylle verrannolliseksi “tuhoavaksi iskuksi” supernaturalismille, perustuu itse asiassa silkkaan puheenaiheen vaihtamiseen sekä ekvivokaatio-virhepäätelmään. Krauss aloittaa kirjansa kysymällä Leibnizin ensimmäisen kysymyksen: miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa, sen sijaan, ettei olisi olemassa yhtään mitään?

Antaessaan vastauksensa Krauss kuitenkin vaihtaa puheenaihetta: hänen vastauksensa on, että moderni fysiikka pystyy selittämään, miten universumi voi tulla esiin kvanttityhjiöstä - jota Krauss harhaanjohtavaksi kutsuu “ei miksikään” tai “tyhjyydeksi”. 

Kysymyksessä “Miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa, sen sijaan, ettei olisi olemassa yhtään mitään?”, ilmaisu “yhtään mitään” tarkoittaa kirjaimellisesti “ei mitään”, eli kaiken olevaisen puuttumista. Vastauksessa “universumi on olemassa, koska se popsahti olemaan ei mistään fysiikan lakien mukaisesti” termi “ei mitään” puolestaan tarkoittaakin jotain olevaa, eli tarkemmin kvanttityhjiötä. Näin Krauss käyttää termiä “ei mitään” kysymyksessään ja vastauksessaan eri tavoilla ja syyllistyy siksi pahaan ekvivokaatio-virhepäätelmään.

Vastaus “universumi ilmestyi kvanttityhjiöstä fysiikan lakien mukaisesti” ei luonnollisestikaan vastaa kysymykseen “miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa?”, sillä tämä vastaus olettaa, että jotain on jo olemassa, eikä siksi selitä sitä.  Se, että Dawkins on valmis ylistämään näin heikkoa argumentaatiota, kertookin omaa kieltään uusateististen skientistien älyllisestä tilanteesta.  

(Kattavampiin Krauss-kirjoituksiini voi tutustua täällä ja täällä; Bill Vallicellan kirjoittamiin Krauss-kritiikkeihin puolestaan täältä; Edward Feserin arvio Kraussin kirjasta löytyy täältä; ja fysiikan filosofi David Albertin vastaava täältä.). 

Filosofi William Vallicella ilmaisee turhautumistaan Kraussin teokseen blogissaan Maverick Philosopher. Vallicellan mukaan Kraussin kirjan kaltaisen todella huonon filosofian olemassaolo antaa samalla erään tärkeän perusteen sille, miksi tarvitsemme hyvää filosofiaa. Hänen mukaansa Kraussin A Universe from Nothing  

 is a mishmash of bad philosophy, badly written, and popularization of contemporary cosmology. I cannot comment on the accuracy of the popularization, but the philosophy is indeed bad and demonstrates why we need philosophy: to debunk bad philosophy, especially the scientistic nonsense our culture is now awash in. I am tempted once more to quote some Kraussian passages and pick them apart. But besides being a waste of time, that would be the literary equivalent of beating up a cripple or rolling a drunk.   

Ei ehkä kovin kohteliasta, mutta varsin totta. Joka tapauksessa, Vallicellan huomio (hyvän) filosofian tarpeellisuudesta on toistamisen arvoista: tarvitsemme filosofiaa kumotaksemme huonon filosofian, erityisesti sen skientistisen hölynpölyn, mitä kulttuurimme on täynnä näinä päivinä. C.S. Lewis huomioi aikanaan saman seikan. “Good philosophy must exist”, Lewis kirjoitti, “if for no other reason, because bad philosophy needs to be answered”. Tai kuten Vallicella kirjoittaa eräässä toisessa postauksessaan:

People often question the utility of philosophy. One use of philosophy is to protect us from bad philosophy, pseudo-philosophy, the ‘philosophy’ of those who denigrate philosophy yet cannot resist philosophizing themselves and as a result philosophize poorly. Man is a philosophical animal whether he likes it or not. Philosophize we will - the only question being whether we will do it poorly or well.

*

http://ujjf.blogit.fi/miksi-tarvitsemme-hyvaa-filosofiaa/

http://ujjf.blogit.fi/miksi-maailma-on-olemassa/

http://ujjf.blogit.fi/induktiivinen-kosmologinen-argumentti/

http://ujjf.blogit.fi/miksi-naturalistin-ei-kannata-antaa-argumentteja/

http://ujjf.blogit.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Equivocation

http://en.wikipedia.org/wiki/Leibniz%E2%80%93Clarke_correspondence

http://atheismisdead.blogspot.fi/2010/01/global-warming-and-intelligent-design.html

Forget Habermas and argumentative discussion. Occupy Wall Street. Now.

Information:...bei der Präsentation des neuen Symbols der Habermas-Partei.
*
[Kielimafia hieman viilaili ja painui sitten pehkuihin]

I
Motto:

2 Kor. 3:6 (KR 38): '…joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei [lain] kirjaimen, vaan Hengen; sillä [lain] kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.' - [Paavali, apostoli].

'Luonnetta ei voi olla ilman virhettä. Juuri epätäydellisyys tekee meistä yksilöitä ja kiinnostavia persoonia. Sen sijaan täydellisyys on orjamaisen koneen tautologista tylsyyttä' - [RR, bloggeri].

II
Jos kaiken keskustelun pitäisi toimia 100%:sti muodollisten argumentaatiosääntöjen ja 'validien' puheaktien [kuka/mikä ne päättää - kielellisyys itse vai?] ehdoilla, se ei pääsisi koskaan edes alkamaan tai sitten tällaisessa 'pseudo-kommunikaatiossa' on kyse loogisesta kaavasta ja laskutoimituksesta, jolla ei kuitenkaan ole kommunikoivaa merkitystä kuin laajemman kielellisen kontekstin puitteissa.

Nyt joku sanoo, että toimivathan logiikka ja matematiikka omissa konteksteissaan ja vain silloin, kun ei tehdä virheitä. Totta kyllä, mutta se ei ole 'inhimillistä' kommunikaatiota vaan eräänlaista peliä kuolleilla ja tyhjillä [puhtailla] muodoilla. Numero täytyy ymmärtää teoreettisessa kontekstissa. Muuten se ei ole mitään.

Itse asiassa jatkuva inttäminen argumentaatiosäännöistä implikoi tarkoitushakuisen vallankäytön - ei enempää eikä vähempää. Tätä ei Jürgen Habermas näytä aina tajunnneen riittävän selkeästi, vaikka juuri 'väärää' vallankäyttöä vastustamaan hän kunninahimoisen kommunkatiivisen toiminnan teoriansa pyrki muotoilemaan.

Kärjistetysti sanottuna Habermasin 'ideaalinen kommunikaatiotilanne' johtaa hiljaisuuteen ja 'paniikkiin'? Kyseistä ideaa esittelevää artikkelia [1973] Habermas ei ole koskaan antanut kääntää saksasta millekään muulle kielelle, sillä niin purevaa ja osuvaa kritiikkiä [jonka oikeutuksen Habermas itse osittain myönsi] se sai osakseen. Lievemmän ja huomattavasti laajennetun version ko. perusideasta hän esitteli  noin 10 vuotta myöhemmin kommunikatiivisen toiminnan teoriassaan ja diskurssi-etiikassaan.

Habermasin transsendentalismin [kielenkäyttö itsessään sisältää pätevät oikeudenmukaisuusehtonsa] kääntöpuoli on piilevä ja lopulta omat objektiiset periaatteensa kumoava idealismi, jossa ongelma [esim. populistinen politiikka 'ei-pätevänä' puheena], joka heitetään etuovesta ulos, tuleekin takaovesta uudelleen sisälle byrokraattisiksi ja itseisarvoisiksi korotettuihin proseduuri-sääntöihin/-ksi modifioituneena.

Kyseessä on totalitaarinen projekti. Argumenttisääntöihin vetoava ulottaa kritiikkinsä koskemaan kaikkea kommunikaatiota ja kaikkia ihmisiä.

Olennaista on kuitenkin ymmärtää loppuun asti se trivialiteetti, että tällaisella [näennäisen neutraalilla, objektiivisella ja puolueettomalla] retoriikalla pyritään vakuuttamaan vastustaja omasta näkemyksestä muka oikeutetummin ja pätevämmin kuin, jos oma mielipide esitettäisiin kielenkäytöllä, joka ei täytä ideaalisen puheaktin ehtoja [mihin vastustaja 'arvatenkin' lankeaa].

Jämähdetään proseduuriin eikä päästä koskaan itse asian ytimeen, joka palautuu aina tiettyihin inhon ja mieltymyksen tunteisiin, joita argumenttisääntöjä aseenaan käyttävä kokee niitä asioita, ilmiöitä tai ihmisiä kohtaan, joista pitäisi esittää aito ja perimmäinen mielipide eikä mikään abstraktioilla kuorrutettu eufemismi, olipa se sitten puolesta tai vastaan.

Voidaan havaita, ettei kritiikkini ei rajaudu jotain poliittista tai yhteiskuntateoreettista asennetta kannattaviin ihmisiin ja ryhmiin vaan ylipäätään siihen tapaan, jolla varsinkin habermasilainen diskurssi-etiikka [jota käytän malliesimerkkinä kehämäisestä proseduralismista] ajatellaan kykeneväksi paljastamaan, välttämään ja eliminoimaan kaikki populistiseen kielenkäyttöön ja informaatioon kätkeytyvä, yhteiskuntarauhaa uhkaava fanaattisuus - olipa sitten kyseessä rasistinen, fasistinen tai kommunistinen propaganda.

Habermasin malli saattaa tietenkin toimia tietyyn rajaan asti hyvin, vaikka se ei käytännössä pystykään ratkaisemaan 'totalitaarisen' universalismin ja populistis-nurkkapatrioottisen kulttuuri-relatívismin välistä ristiriitaa, mutta tämä byrokraattinen toimivuus [tai pikemminkin ontuvuus] ostetaan lopulta sellaisella hinnalla, joka osoittaa Frankfurtin psykoanalyyttis-marxilaiseen kriittisen teorian koulukuntaan kuuluneen Habermasin kääntäneen poliittisen takkinsa lähes täysin.

Tuo hinta on tietysti sopeutuminen kapitalismin toimintaehtoihin. Alunperin maltillisen marxilaisesta Habermasista tuli 'yhteistoimintamies' vapaan markkinatalouden vallattua Länsi-Saksan ja sittemmin koko Saksan, minkä vuoksi hänen poliittista korrektiutta [eli latteaa konformismia] tavoitteleva ideaalinen puheaktinsa/puhetilanteensa ei loppujen lopuksi kovinkaan paljon eroa torikauppiatten ja heidän asiakkaittensa välisestä keskustelusta, jonka aiheet, puhetapa ja tyyli kätkevät kohteliaisuussääntöjen tekopyhyyteen sen tosiasian, että myös kaikessa argumentatiivisesti 'pätevässä' kommunikaatiossa on lopulta aina kyse kysynnän ja tarjonnan darwinistisesta huutokauppa- ja tinkimis-pelistä.

Mutta juuri tämä tosiasiahan Habermasin piti paljastaa eikä kätkeä jonnekin argumentaatio-sääntöjen loputtomaan verkostoon, jossa markkinatalous-lobbareitten on sitä huomattavasti helpompi manipuloida haluamaansa suuntaan - samaan tapaan kuin juristien ja matemaatikkojen yhteistyönä kehitelty globaali laillinen huijaus eli johdannaiskaupan läpitunkematon verkosto mahdollistaa luotto- ja sijoitusriskien totaalin häivyttämisen finanssi-ketjun alkupään sijoittajilta [investointi-pankkiirien moderni hyeenalauma] ketjun loppupäähän eli niiden kontolle, jotka tällaisella [ikäänkuin pestyllä eli katteettomalla] rahalla joutuvat ostamaan merkittävää reaaliomaisuutta [esim. asuntoja].

Forget Habermas and argumentative discussion. Occupy Wall Street. Now.
*

http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://en.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://www.finbible.fi/38alaviite/Rooma/Rooma7.htm
http://www.toonpool.com/cartoons/J%C3%BCrgen%20Habermas_42200

Rasismi ei ole [edes] arvo-argumentti vaan [virhe]päättelyksi sofistikoitunut persoonallisuuden rakenteen defenssi

In the picture a man says to the black male that he does not fit in. This is a modern illustration, so slavery doesn't exist, but racism still occurs.
*
Kirjoitan tässä jatko-osan RIP IT OUT!-päreen kommenttiini, jonka olen siirtänyt alkuluvuksi I pohjustamaan jälkimmäistä osaa II.

I
Rasismi ei ole selittelyn vaan selkeän valinnan asia, joten lisäkommentointi aiheesta saattaa olla melko hyödytöntä. Sitäpaitsi olen kantani selvittänyt aiemmin jo moneen kertaan.

Halla-aho [kuten minäkin] on valintansa tehnyt [siinä määrin kuin totuuden ja totuuden vastaisuuden välillä voi tietoisesti valita].

Tuon valinnan mukaan ihmiset ovat ontologisesti [kategorisesti, periaatteellisesti, aksiologisesti, eksistentiaalisesti jne.] eriarvoisia ominaisuuksiensa erojen perusteella.

Non sequitur - eivät ole. Kyseessä on rasistinen virhepäätelmä.

Ihmiset ovat aksiologisesti samanarvoisia ja ominaisuuksien erilaisuus siten pelkästään luonnollista diversiteettiä, josta ei voi johtaa aksiologista erilaisuutta kuin nimenomaan tekemällä rasistinen virhepäätelmä [vrt. naturalistinen virhepäätelmä, jonka mukaan hyvää ei voi johtaa luonnollisista ominaisuuksista - ei myöskään pahaa tai ylipäätään arvoja].

Tämä vaikuttaa keinotekoiselta määritelmäerolta, mutta siihen sisältyy koko rasismin ja antirasismin välillä vallitseva antagonismi, joka ei argumenteilla ratkea, koska kyseessä on arvovalinta, minkä seikan Halla-ahokin selkeästi on myöntänyt.

[Kyseessä on kuitenkin samalla syvempi 'häiriö' eli rasistiseen arvovalintaan sisältyvä/johtava väärinkäsitys rasistin loogisessa ajattelussa - virhe, johon antirasisti ei lankea].

Keskustelu ei siis etene näistä lähtokohdista ja ehdoista käsin. Voimme vain polemisoida ja toimia. Practically - poliittinen taistelu ja tahdonilmaus korvaavat muodollis-loogisen väittelyn.

Politiikasta huolimatta mitään kunnon kompromissia [edut ja haitat tasapainottavaa intressi-pakettia] tästä ei voi syntyä, koska rasistinen ja ei-rasistinen valinta ovat kumpikin em. perustavan rationaalis-kategorisen päättelyehdon alaisia, mikä ylipäätään tekee järkevän ajattelun mahdolliseksi.

Mutta [vielä kerran] kuten edellä totesin: Halla-aho [sekä Ironmistress ja konservatiivi-nationalistit ylipäätään] tekevät virhepäätelmän johtaessaan ihmisten välisen arvoerilaisuuden ihmisten välisten ominaisuuksien eroista [mihin unohtuikaan taas kuuluisa Humen laki?].

II
1
Jos nyt joku kritisoi päättelyäni sanomalla, että hän arvioi esim. maahanmuuttajia heidän tekojensa ja tekemättä jättämisiensä eikä ihonvärin tai muiden luonnollisten ominaisuuksin perusteella, mikä olisi rasisimia, haluan esittää vastakritiikin.

Ensinnäkin pitää kysyä, miten rasistille on mahdollista erottaa maahamuuttajien teot ja heidän ominaisuutensa kategorisesti toisistaan. Väitän, että rasistinen [muka seuraus-eettinen] logiikka päättelee [sitä itse tajuamatta] teoista suoraan ominaisuuksiin, jotka toimivat syinä tekoihin. Tekoja, joiden pitäisi olla yksittäisiä ja suhteessa lakiin, käytetäänkin ominaisuuksien tavoin.

Kun musta mies varastaa, häneltä yhtäkkiä löytyykin myös ominaisuus eli taipumus varastamiseen. Tietenkin rasisti kieltää päättelevänsä juuri näin, mutta koska hän kannattaa aksiologisesti eriarvoisuutta, hän tekee väistämättä näin. Rasistille nyt vain on mahdotonta tehdä loogista erottelua teon ja sen aiheuttavan eli eriarvoisuutta ilmentävän ominaisuuden välillä, sillä muussa tapauksessa eriarvoisuus-periaate raukeaisi lakiin suhteutettavien yksittäisten tekojen oikeudelliseksi arvioinniksi.

Seuraus-eettinen rasisti siis päättelee kuin [pseudo]velvollisuus-eetikko - sillä erotuksella, että hän rakentaa eriarvoisuus-väitteensä muka empiiristen faktojen varaan [mikä siis on arvoväitteenä kategorinen virhe], kun taas deontologi lähtee abstraktista periaatteesta eli samaa lajia olevien samanarvoisuudesta, mikä väite on kantilaisittain transsendentaalinen postulaatti, jossa yhteisistä lajiominaisuuksista seuraa moraalisen tietoisuuden lakina yhteinen velvollisuus kunnioittaa saman lajin edustajia samanarvoisina.

Tämä ehdoton maksiimi ei kuitenkaan seuraa suoraan empiirisistä faktoista vaan on rationaalinen päätös, joka ylittää nämä faktat, sillä eihän empiria ikinä ole päättänyt arvokysymysten suhteen yhtään mitään - sen tekee aina ihminen joko autonomisen järjen intuitioineen ja kategorioineen tai pelkästään omien intressiensä ja psykologisen egoisminsa sanelemine vaatimuksineen.

Seuraus-eettinen päättely vetoaa aina empiirisiin [intressi-]faktoihin, olivatpa ne tekoja tai ominaisuuksia tai kuten yleensä: ominaisuuksiksi arvotettuja tekoja.

Jos ja kun deontologi liikkuu epistemologis-ontologisessa kehässä [jonka hän ymmärtää ja myöntää kehäksi joskin väistämättömäksi ja hyväksi sellaiseksi], koska hän tietää, ettei voi perustella samanarvoisuutta mistään lopullisen objektiivisesta evidenssi-kriteeristä käsin, niin rasisti sen sijaan vetoaa havaittaviin ja mitattaviin eroihin - [deontologi korostaa enemmän ihmisten kulttuuris-kielellis-antropologista samankaltaisuutta kuin yksittäisiä, satunnaisia mutta sellaisenaan luonnollisia eroja],

Rasistin logiikka erotuksena kategoriseen lähtökohtaan on empiiristä yleistystä yksittäisistä ominaisuuksista ja ominaisuuksia heijastavista teoista. - Voidaan helposti havaita, että näin kontingentti ja rasistin strategisiin intresseihin sekoittunut hyöty- ja seuraamus-logiikka on pelkästään päättelijänsä omaa ressentimenttiä ja hybristä, jonka hän haluaa salonkikelpoistaa eli oikeuttaa vetoamalla tässä tapauksessa maahanmuuttajien sopeutumattomuuteen, rikollisuuteen, työttömyyteen, kielitaidottumuuteen jne.

Tämän tekojatkumon toisesta ääripäästä löytyy tietenkin tyhmyys-ominaisuus eli perimmältään somalien ja romanien sopeutumattomuus on heidän geneettis-kognitiivista vajavuuttaan verrattuna valkoihoiseen nationalistiin, joka selvittää länsimaiset ÄO-testit hiukan paremmin kuin heikommat länsimaiselle sivistykselle ominaiset valmiudet omaava maahanmuuttaja [huom. - 'länsimaiset' valmiudet eivät ole sama asia 'länsimaiset' geenit ;\].

Mitäpä tuohon on lisäämistä. Kyseessä on näennäisen vakuuttava mutta loogisesti virheellinen päättelyketju. - Non sequitur eli siitä ei seuraa, että eri rotujen aksiologis-ontologinen eriarvoisuus olisi oikeutettua ja legitimoitua minkäänlaisten testien perusteella. Tietenkin luonnolliset ja kulttuuriset erot vaikuttavat ihmisten valmiuksien laatuun ja määrään, mutta tällainen eroavuus [toistan tätä yhä uudelleen] ei ole kategorista [ehdotonta] vaan kontingenttia [ei-välttämätöntä, sattumanvaraista].

Seurausetiikassa teon [tai velvollisuuden] arvon määrää teon seuraus, vaikka siinäkin ratkaiseva päätös teosta palautuu aina tekijän taipumuksiin, pätevyyteen ja tahtoon. Seurauseetikko ei tietenkään per definitionem ole rasisti, mutta heti kun hän lähtee yleisellä tasolla operoimaan ja perustelemaan poliittisia valintoja nimenomaan eriarvoisuudella hyöty- ja seuraamus-lähtökohdista käsin, hän muuttuu sellaiseksi. Ja sitä rasimia ei käsitemäärittelyillä tai lakipykälillä muuksi muuteta. Se piilee erittäin syvällä ihmisen psyykkisessä rakenteessa ja vaikuttaa kaikkeen, mitä hän toisista ihmisistä ja yhteiskunnasta ajattelee. Tämän vuoksi argumentointi rasistin kanssa on turhaa. Häntä voi vain halveksia.

2
Sen, joka ryhtyy operoimaan Humen lakia tiukasti soveltaen kaikkea moraalifilosofista arvokeskustelua, pitäisi ehdottomasti muistaa, että tuo laki kumoaa myös kaikki hänen omat näkökulmansa arvokysymyksiin - siten myös hänen rasisminsa argumentatiiviset perustelut [tätä ei Ironmistress nähdäkseni ole täysin ymmärtänyt].

Humen laki on hyvä renki mutta huono ja yksisilmäinen isäntä. Koska tuo laki toteuttaa perimmäisen skeptisismin logiikkaa, sitä pitää osata käyttää harkitusti, jotta siitä olisi todellista hyötyä arvo-kritiikkinä. Totaali skeptisismi nimittäin [ainakin kantilaisten transsendentalistien mukaan] päätyy itsensä kumoavaan performatiiviseen ristiriitaan, mikä merkitsee, että pysyäkseen johdonmukaisesti skeptikkona [ja Humen lain soveltajana] ihmisen pitäisi olla totaalisti osallistumatta kommunikaatioon eli vaiettava jotakuinkin kaikesta siitä, minkä väittää tietävänsä ei-tiedoksi.

Sillä heti kun skeptikko osallistuu kielelliseen kommunikaatioon [diskurssiin] hänen skeptisisminsä perusta kumoutuu, koska tällöin hän lähtee pelaamaan yhteistä kielipeliä, joka sisältää tietyt kommunikatiivisen toiminnan ehdot, joiden ulkopuolelta käsin on [skeptikkona] mahdoton edes väittää epäilevänsä mitään. Toisin sanoen - jos osallistut kielelliseen kommunikaatioon, et voi edustaa kaiken kattavaa johdonmukaista skeptisismiä - rajattua epäilyä kylläkin [ks. PS.].

Absoluuttinen vaikeneminen on tietysti reductio ad absurdum, mutta sen avulla voidaan kirjaimellisesti osoittaa myös humelaisen skeptikon dilemma. Skeptikko ei [kuten edellä jo viitattiin] voi tietää edes sitä, että tietää jonkin tiedoksi väitetyn olevan ei-tietoa. Sillä jos hän näin pystyy perustellusti väittämään, hän ei voi samanaikaisesti olla skeptikko eikä käyttää Humen lakia johdonmukaisesti loppuun asti [ks. PPS.].

Skeptikko voi esittää enintään sellaisia arvoväittämiä, jotka ovat avoimesti tai peitellysti intressi-sidonnaisia [strategisia] - toisin sanoen psykologista egoismia, joka on naamioitunut normi- ja arvo-argumentteihin. Siten ne ovat myös vain askeleen päässä rasismista.

Näihin habermasilaisen kommunikaation transsendentaali-loogisiin ehtoihin suhteutettuna jopa esim. Foucaultia voi pitää viittä vaille rasistina, sillä vaikka Foucalt korostaa [antimarxilaisesti] vastarinnan ja historiallisen muutoksen merkitystä, häneltä puuttuu.se oikeutus-proseduuri, jolla hän voisi tuon vastarinnan [arvon] legitimoida. Näin ollen homojen puolesta mielenosoituksissa marssinut professorimme olisi koska tahansa - ilman loogista ristiriitaa - voinut marssia vaikka rasismin puolesta - [Foucault'n positivistinen nominalismi ja/eli subjektiton valta-strukturalismi on lopultakin yhtä kuin nihlismi - siitä ovat koko lailla yhtä mieltä niin Zizek, Milbank kuin D. B. Hart].

PS.
Oltiinpa etenkin Habermasin edustamasta kantilaisen transsendentalismin revisiosta mitä mieltä tahansa, niin ei voida kieltää, etteikö siihen sisältyisi kosolti järkeä - olkoonkin, että habermasilainen desisionismi näyttäytyy ainakin minulle yhtä aikaa sekä keskustelun muodollisiin ehtoin dogmaattisesti sitoutuneena [skeptisismin transsendentalistinen vastakohta] myös varsin idealistiselta ja aidon väittelyn poissulkevana konsensus-idealismina.

PPS.
Tähän kohtaan on syytä lisätä, että Humen lain tiukimpaan [mutta loogisesti koherenttiin] tulkintaan sisältyyy myös Humen todistus kausaliteetin illusorisuudesta [näemme vain useinkin odotettavissa olevia liikkeitä, emme syy-yhteyksiä], mikä merkitsee, että kaikki syyn ja vaikutuksen yhteydet [ei siis ainoastaan tosiasioitten ja arvojen välinen yhteys] ovat pelkkiä tapojen, tottumusten ja tutkimusten tajuntaamme iskostamia ennakko-odotuksia.

Liikkuva biljardipallo on tähän mennessä aina saanut toisen pallon liikkeeseen siihen osuessaan, aurinko on tähän mennessä aina noussut aamulla laskettuaan illalla. Maailmankuvamme rakentuu siis kauttaaltaan mahdollisimman suurten todennäköisyyksien varaan [todennäköisyyksistä on tullut välitöntä common sense-tietoa], mutta [toisin kuin Kant tai Hegel ajattelivat] mitään kausaliteettia ei tietoisuuteen sisältyvänä ymmärryksen muotona tai absoluuttisena dialektisena käsitteenä ole olemassakaan [kausaliteetti ei ole ymmärrykseemme sisältyvä kyky/muoto vaan luotettava common sense-tottumus; - mutta näin ollen Humen täytynee kieltää myös luonnonlait, joskaan siihen en nyt puutu].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/05/rip-it-out.html
http://huckleberryfinnsatiremap.blogspot.com/

Raha syöksee valtaistuimelta kaikki ihmisen jumalat ja tekee niistä kauppatavaraa [Karl Marx]

Kuvassa yhteiskuntafilosofisten ajattelutapojen keskinäisiä suhteita pätevästi ja selkeästi kuvaava malli, josta ei kuitenkaan ole kuin välillisesti merkittävää hyötyä käytännön poliittisen kamppailun kannalta.

Argumentit - pätevätkään [joita toki aina tarvitaan] eivät koskaan ole voittaneet ainuttakaan vaalia. Vain asialleen omistautuneet ihmiset, jotka uskaltavat tunnustaa valitsemaansa ideologiaa voittavat - tai häviävät. - Tämän vuoksi vanhan oikeisto-vasemmisto-jaon hämärtyminen liberalismi- konservativismi-väittelyn labyrintteihin pönkittää oikeisto-kapitalistisen teknokratian ja asiantuntija-teknisen proseduralismin valtaa.

Toisin sanoen ainakaan loppupeleissä [joskin sitä ennen voi saivarrella faktoilla ja argumenteilla, jotta ongelmien teoriapohja selkenee] ei ole poliittisesti ratkaisevinta väittely abstraktin liberalismin ja moralistisen konservativismin välisestä paremmuudesta vaan vasemmistolaisen vapaus- ja valtiokäsityksen sekä oikeistolaisen markkinatalouspolitiikan [olipa se valtion väliaikaisesti tukemaa keynes'läisyyttä tai villin lännen libertarianismia] välillä vallitseva antagonistisen jännite, jonka sovittamuudesta ei pidä tinkiä edes sotkeutumalla varsinkaan libertaarien loputtomaan argumentti-saivarteluun, joka mystifioi ja vesittää koko politiikan poliittisuuden tekemällä siitä loputonta yhteiskuntafilosofista talous-juridiikkaa [ts. mitä tahansa saa tehdä, kunhan ei riko lakia eli päättele (muka) väärin] ideologisesti yhdistävän poliittisen yhteishengen sijaan.

I
Motto 1:
Valta pitää yrittää 'kaapata' [termi tulee ymmärtää sekä analogisesti että kokreettisesti] silloin, kun se suinkin on mahdollista, sillä muulla tavalla prekariaatti ja/eli nipin napin toimeentuleva [yleensä alempi] keskiluokka sekä köyhyysrajalla elävät eivät pysty ratkaisevasti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kohtaloonsa kapitalismissa.

Nykyään nimittäin pelastetaan pelkästään [yhä tiheämmällä frekvenssillä] romahtamaisillaan olevia pankki-kirkkoja - ei suinkaan ihmisiä, jotka päinvastoin joutuvat takaamaan pyhän rahalaitos-instituution jatkuvuuden ja pysyvyyden.

Kun [mm.] juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä Jumalalleen, niin nykyään he uhraavat ihmisiä pankeilleen.

Motto 2:
a) Kun rikkaat käyvät sotaa, köyhät kuolevat. [Jean-Paul Sartre].

b) Kun rikkaat käyvät [etenkin finanssi-]kauppaa, sekä suhteellisesti että absoluuttisesti köyhien määrä kasvaa - ensin manittujen kehittyneissä maissa, jälkimmäisten kehitysmaissa [mutta myös teollistuneissa valtioissa]/RR/.

II
Dan Koivulaakso teki katsauksen Suomen poliittiseen karttaan reilu vuosi sitten siteeraten myös Zizekiä. 
*
Politiikan jako uusiksi

Olen viime aikoina pohtinut erilaisia aatesuuntauksia ja niiden sisältämiä vastakkainasetteluja. Avauksia ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen ekokonservatismi, Timo Soinin ei-vihreä konservatismi ja kokoomuksen ”kiihkoton maahanmuuttopolitiikka”, joka haluaa poistaa siirtolaisuuden vetotekijöitä. Vihreät taas ehtivät julistaa, että heidän liberaali maailmankuvansa ei mahdollista yhteistyötä Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa, mikä mielestäni onkin oikein hyvä näkemys.

Kokoomuksen maahanmuuttopaperissa todetaan, että turvapaikkaa haetaan usein muusta syystä kuin suojelun tarpeesta. Edistyksellinen vasemmisto onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa ensisijaisesti työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi. Hallituksen ajama turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen tuottaakin Suomeen paperittomia siirtolaisia samalla tavalla kuin muualla Euroopassa on tapahtunut. Hienoa, että Kokoomuskin on herännyt järjestelmän kriisiin.

Viime viikolla lööpit kirkuivat Soinin kaverilleen räätälöimästä EU:n huippuvirasta. Brysselin-kone näyttäisi tehneen herravihaisesta pientalonpojasta junailijan, joka toimii rekrytoinnissa ”EU:n tavalla”, kuten A-studio ansiokkaasti paljasti. Tämä lienee sitä ”uusien puolueiden politiikkaa”, josta välillä kuulee puhuttavan. Tällä huomiolla en tietenkään tarkoita moralisoida vaan kertoa, että politiikassa toimitaan vallan saavuttamiseksi. Tämän näyttämisestä osoitankin kiitokset Perussuomalaisille.

Rock-tähti-filosofi Slavoj Žižek luennoi maanantaina Helsingin yliopistolla [30.11.2009] otsikolla: Mitä on kommunismi tänään? Žižek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto.

Tämä tarkoittaa Žižekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Kyse on täysin samasta asiasta kuin näennäisestä, luokkasuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa.

Slovenialaisen Žižekin näkemykset jaetaan myös Brysselissä. Timo Soini kirjoittaakin blogissaan työn ja pääoman välisestä sekä uuden ja vanhan politiikan välisestä ristiriidasta. Samalla Soini haukkuu järkivihreät porvarit, ekokonservatiivit kristityt ja punavihreät vassarit idiooteiksi. Sopii hyvin yhteen Žižekin kirjan Politiikkaa, idiootti! kanssa.

Vasemmiston ensisijaisen prioriteetin tulee olla konservatismi–liberalismi-akselin hävittäminen ja oikeisto–vasemmisto-jaon palauttaminen keskiöön. Žižekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”. Meidän tehtävämme on palauttaa usko ihmiskasvoiseen sosialismiin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://www.dankoivulaakso.fi/2009/12/politiikan-jako-uusiksi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Koivulaakso
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit2.htm#fouc
http://www.holisticpolitics.org/NewParty/Politics2d.php

Evoluutio etenee, mutta kehittyykö Richard Dawkins?

Tämä sormi sai kaikki muut oliot paitsi kreationistin ja Richard Dawkinsin kehittymään korkeammalle tasolle.

1
'On absurdia, että evolutionisti valittaa, että on uskomatonta, että uskomaton Jumala loi kaiken tyhjästä ja kuvittelee sitten, että on uskottavampaa, että ei-mikään muuntaa itsensä kaikeksi olevaksi.' [Gilbert Keith Chesterton]

2
Mr. D. B. Hart silittää tässä kirja-arvostelussaan Richard Dawkinsia sekä myötä- että vastakarvaan.

Ironista [ja ehkä jopa hieman säälittävää ainakin tiedemies-Dawkinsin kannalta] on kuitenkin se, että sekä Dawkins ja hänen kreationisti-vastustajansa käyttävät molemmat hyvin samankaltaista retoriikkaa yrittäessään pitää kiinni omista kannoistaan ja vakuuttaa toinen. - He nimittäin pelkästään toistamalla toistavat omaa 'mantraansa' kykenemättä siirtymään loogis-filosofisesti toisen kertaluvun [meta-]tasolle, jotta voisivat pätevämmin oivaltaa ja analysoida käyttämiensä argumenttien perimmäisiä eroja - viime kädessä myös metaforisten analogien intuitiivisella tasolla, joka on lopultakin kaikkien perimmäisten meta-makro-teoreettisten hypoteesien [erotuksena tieteen tekoon teknisenä prosessina] 'kätilöopisto, hautausmaa ja taivas'.

Mutta Dawkins ei [kuten ei kreationistikaan] kehity, sillä hän on fundamentalisti, joka julistaa gradualistisen evoluution tiukan kirjaimellista ilosanomaa ja joka on kritisoinut esim. kolleegansa Stephen Jay Gouldin 'punktualismia' älylliseen suunnittelijaan [Jumalaan] uskoville tarjoutuvana mahdollisuutena.

3
Huom! - Harhaopin määrittely perustui alkukristillisessä teologiassa Raamatun tekstien mahdollistaman/vaatiman historiallis-hermeneuttis-fenomenologisen itseymmärryksen ja siitä muokatun koherentin loogisen esityksen [ei kokeellis-empiirisen näytön] mahdollisimman laajaan hyväksyntään/konsensukseen kirkolliskokouksissa, kun taas luonnontieteessä riidellään lähinnä havainto-evidenssin määrästä, vakuuttavuudesta ja paremmuudesta tilastollis-kausaalisen teoria-vertailun puitteissa, jolloin tiedeyhteisö toimii ikäänkuin patenttivirastona, kun taas kirkkoa voisi nimittää empatia-, kasvatus- ja mielenylennys-laitokseksi.

Koska luonnontieteellä ei ole [eikä voi olla] laadullista itseymmärrystä - eikä siis myöskään heresioita, vain kaikkein paavillisimmilla tiedeguruilla [kuten Dawkinsilla] on kutsumus julistaa 'oikeaa oppia' jopa niitä vastaan, jotka esittävät vähänkin eriäviä kantoja heidän omista näkemyksistään [em. Stephen Jay Gould].

4
Muistutan tässä kohtaa, että David Bentley Hart'lle on loogisesti eri asia [muistakaamme nyt Humen laki] puhua kristinuskon totuudesta kuin sen hyvyydestä [Hart ei väittele niinkään uskon totuudesta kuin sen hyvyydestä historiallisessa kontekstissa], minkä jaottelun vuoksi hänet luultavasti leimataan skeptikoksi ja relativistiksi varsinkin niissä protestanttis-reformatorisen perinteen piireissä, jotka ovat käytännöllisesti katsoen fundamentalistisia [ne muut reformaation piirit ovat sekulaaris-tapakristillisiä tai ateistisia] joko Intellectual Designer'n suhteen tai jopa kreationismi-aapiskukkoon/joulupukkiin uskovia [myös tähän aiheeseen palaan vielä].

5
The Dawkins Evolution [David B. Hart]

The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution by Richard Dawkins
*
The first lesson to be learned from Richard Dawkins’ new book is a purely practical maxim: One should always do what one does best, while scrupulously avoiding those tasks for which neither nature nor tuition has equipped one. This is not, obviously, what one could call a moral counsel; it is merely a counsel of prudence. Another way of saying it would be, try not to make a fool of yourself. Of course, folly is something of a relative judgment. It is often the case, especially in the world of publishing, that the most lucrative course is to do things very, very badly.

The richest novelists tend to be those who cannot write; and the more poorly they write, the richer they are likely to become. The most successful purveyors of popular history, popular political polemic, popular religion, popular philosophy, popular atheism—and so on—are those who know only as much about their subjects as is necessary to make a stir and absolutely nothing more. And one has to concede that no other book by Richard Dawkins has sold nearly as well as The God Delusion, his majestically maladroit adventure in the realm of abstract ideas. So, weighing things solely in the balances of financial gain, one should perhaps not be too captious regarding his recent publications on the God question.

Still, there was a time when Dawkins enjoyed a deserved reputation for his contributions to the popular exposition of evolutionary science and theory without yet having acquired his entirely undeserved reputation as a powerful advocate for atheism.

The Selfish Gene, despite occasional propositions of an almost metaphysical variety, is, for the most part, an excellent introduction to one of the more fascinating areas of modern biological science and speculation. And, generally, whenever Dawkins has confined himself to topics within his field of expertise, he has produced well-organized, lucidly written guidebooks to the current scene in the life sciences.

With The Greatest Show on Earth, Dawkins has returned to what he does best. He makes occasional mention of subjects he ought not to touch on—Plato, for instance, or the “great chain of being,” or God—with predictable imprecision; but these are only momentary deviations. The purpose of the book is simply to lay out, as clearly as possible, the evidence for the truth of special evolution. It recently occurred to him, he says, that over the years he has written about evolutionary theory but never taken the time to provide his reasons for believing in it for those who have not had the benefit of his training.

And this is what he does here, very well, proceeding by discrete steps: the observable plasticity of plant and animal species, the verifiability of macro-evolution, the geological record of the earth’s age, the fossil evidence (including the wealth of fossil remains of intermediate special forms), observable and experimental mutation, morphology, genetics, and so forth. In short, The Greatest Show on Earth is an ideal précis of the evolutionary sciences and the current state of evolutionary theory that can be recommended for the convinced and the unconvinced alike.

Dawkins’ special reason for having written this book, as perhaps need not be said, is his own frustration over the sheer number of persons in the world today who continue to refuse to believe either in special evolution or in its entirely immanent causal mechanisms. Although the book is, for the most part, wholly “positive” in its argument, it is nonetheless explicitly directed toward two targets: young-earth creationists and the intelligent design movement. In regard to the former, of course, he does not really need to expend much energy. After all, ranged against their beliefs is nothing less than the entire universe and every physical datum it comprises. In regard to the latter, however, he does feel the need to exert himself; and, while some of his arguments are solvent enough, others are no more sophisticated than the positions they are meant to refute.

The best argument against ID theory, when all is said and done, is that it rests on a premise—“irreducible complexity”—that may seem compelling at the purely intuitive level but that can never logically be demonstrated. At the end of the day, it is—as Francis Collins rightly remarks—an argument from personal incredulity. While it is true that very suggestive metaphysical arguments can be drawn from the reality of form, the intelligibility of the universe, consciousness, the laws of physics, or (most importantly) ontological contingency, the mere biological complexity of this or that organism can never amount to an irrefutable proof of anything other than the incalculable complexity of that organism’s phylogenic antecedents.

Dawkins does not really make the logical argument, though. Instead, he makes something much more like a deistic argument, although in reverse. He merely inverts the ID equation and confesses his own personal incredulity at the idea that nature—containing so much that is inefficient, ungainly, brutal, wasteful, abortive, and ill-formed—could be the product of a designing intelligence. But this is silly. He starts from an entirely anthropomorphic concept of a designer, presumes the set of values pertinent to such a concept, and then fails to find those values reflected in nature as he perceives it. But that, of course, is not the issue. In any event, I suppose, this is a small complaint.

I should confess, although quite gratuitously, that I derive a certain malicious delight from Dawkins’ consternation at the persistence of young-earth fundamentalism in even the most educated of societies. At one point in The Greatest Show on Earth, he records—at somewhat tedious length—the transcript of an interview he gave to a not very well-informed antievolutionist by the name of Wendy Wright.

Again and again, Wright asserts that there is no fossil evidence of intermediate forms between earlier primates and human beings; and, again and again, Dawkins attempts to disabuse her of this vacuous “mantra” (as he calls it) by pointing out that there certainly is such evidence and by directing her to it, but all to no avail. His answers fly past her without any discernible effect, and she simply repeats her question, over and over. The reason this amuses me, to be honest, is that, whenever he himself turns to philosophical issues, Richard Dawkins is Wendy Wright—or, at least, her temperamental twin.

After all, what makes The God Delusion so frustrating to any reader who has a shred of decent philosophical training and who knows the history of ideas is its special combination of encyclopedic ignorance and thuggish bluster. Repeatedly, Dawkins discusses such issues as Thomas’ “five ways” (which he, as many do, mistakes for Thomas’ chief “proofs” for the “existence” of God); but he never bothers to consult anyone who could explain these issues to him. And he is desperately in need of such explanations, given how utterly bewildered he is on every significant point.

He cannot distinguish questions regarding the existence of the universe from questions regarding its physical origin; he does not grasp how assertions regarding the absolute must logically differ from assertions regarding contingent beings; he does not know the differences between truths of reason and empirical facts; he has no concept of ontology, in contradistinction to, say, physics or evolutionary biology; he does not understand how assertions regarding transcendental perfections differ from assertions regarding maximum magnitude; he clumsily imagines that the idea of God is susceptible to the same argument from infinite regress traditionally advanced against materialism; he does not understand what the metaphysical concept of simplicity entails; and on and on.

His own pet proof of “why there almost certainly is no God” (a proof in which he takes much evident pride) is one that a usually mild-spoken friend of mine (a friend who has devoted too much of his life to teaching undergraduates the basic rules of logic and the elementary language of philosophy) has described as “possibly the single most incompetent logical argument ever made for or against anything in the whole history of the human race.”

That may be an exaggeration. My friend has spent little time among theologians. But that is neither here nor there. All of these failings would be pardonable if Dawkins were capable of correction. But his habitual response to any concept whose meaning he has not taken the time to learn is to dismiss it as meaningless, with the sort of truculent affectation of contempt that suggests he really knows, at some level, that he is out of his depth.

Anecdotally, I know for a fact that numerous attempts have been made, not to convince him that there is a God, but merely to apprise him of the elementary errors that throng his arguments. Like poor Wendy, he simply does not grasp what he is being told, so engaged is he in repeating over and over the little “mantras” he has devised for himself.

Which only brings me back to where I began. For the most part, The Greatest Show on Earth is an admirable piece of work, one that provides a necessary service as well as—and perhaps better than—any rival text. It is precisely the sort of thing Dawkins does best, and so the sort of thing that is—when he does it—a pleasure to read [kursivointi RR].

http://www.firstthings.com/article/2009/12/the-dawkins-evolution
*
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://bwanajoe.blogspot.com/2008/06/g-k-chesterton-kristitty-kirjailija.html
http://en.wikipedia.org/wiki/G._K._Chesterton
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Jay_Gould#Punctuated_equilibrium
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaksoittaisen_tasapainon_malli
http://www.evolutionoftruth.com/hum/evolution.htm

Begging the question ja circular reasoning - salakavalimman argumentaatioviruksen melkein identtiset kaksoset

Huomaa, että Begging the question on täysin eri asia kuin Raise the question [ks. I /2].



[K-mafian lisäys kohtaan I/3 - viimeksi klo: 10.10]
I
1
Begging the question (or petitio principii, "assuming the initial point") is a type of logical fallacy in which the proposition to be proven is assumed implicitly or explicitly in the premise. The first known definition in the West is by the Greek philosopher Aristotle around 350 BC, in his book Prior Analytics, where he classified it as a material fallacy. Begging the question is related to the circular argument, circulus in probando (Latin, "circle in proving") or circular reasoning [ks. linkki].

2
What is Begging the Question?

Begging the question is a form of logical fallacy in which a statement or claim is assumed to be true without evidence other than the statement or claim itself. When one begs the question, the initial assumption of a statement is treated as already proven without any logic to show why the statement is true in the first place.

A simple example would be I think he is unattractive because he is ugly. The adjective ugly does not explain why the subject is unattractive - - they virtually amount to the same subjective meaning, and the proof is merely a restatement of the premise. The sentence has begged the question.

What is it Not?

To beg the question does not mean to 'raise the question.' [e.g. It begs the question, why is he so dumb?] This is a common error of usage made by those who mistake the word 'question' in the phrase to refer to a literal question. Sadly, the error has grown more and more common with time, such that even journalists, advertisers, and major mass media entities have fallen prey to "BTQ Abuse."

While descriptivists and other such laissez-faire linguists are content to allow the misconception to fall into the vernacular, it cannot be denied that logic and philosophy stand to lose an important conceptual label should the meaning of BTQ become diluted to the point that we must constantly distinguish between the traditional usage and the erroneous "modern" usage. This is why we fight.

3
Petitio principii
*
[Esimerkit tässä(kin) ovat muodollisesti päteviä mutta jopa harhaanjohtavan yksinkertaisia, sillä petitio principii/begging the question kuten kehäpäätelmät yleensä on joskus todella hankala ellei jopa mahdoton hahmottaa monimutkaisista teoreettisista perusteluista. - Mahdottomuudesta seuraa, että 'perimmäinen' tietomme olisi aina kehäistä ja usein juuri BQ-muodossa. - Tämä merkitsee, että emme voi välttää skeptisismiä ja että ainoa tieto, mitä meillä on, määräytyy viime kädessä todennäköisyyden (tilastollinen kausaliteetti, relatiiviset oletukset hyödystä ja seuraamuksista] ja auktoriteetin (instituutiot) perusteella eikä episteemisesti oikeutettuna/rr]
*
Petitio principii: johtopäätöksen olettaminen lähtökohtaisesti todeksi premisseissä, jotka esitetään johtopäätöksen perusteluina. Termi on käännös Aristoteleen ilmaisusta "(to en) archei aiteisthai" eli 'olettaa aluksi'.

Kehäpäätelmä [tai sen eräs muoto - ks. II 1]. X on totta, koska X on totta. Kummituksia on olemassa, sillä meediot kommunikoivat kummitusten kanssa. Kulkee englanninkielisessä keskustelussa nimellä 'begging the question eli 'kysymyksen (=kyseessä olevan asian) olettaminen [ilman todisteita]' - ks. kuitenkin II 1.
*
Nykyisin englanninkielisessä keskustelussa käytetään ilmaisua 'begging the question' myös merkityksissä 'kysymyksen välttely' ja 'kysymyksen herättäminen'. Merkityksen myöhempi laajentuminen johtuu siitä, että yleensäkin "begging" tarkoittaa nykyisin vain harvoin 'olettamista' ja useammin 'välttelyä' ja 'pyytämistä' tai 'kerjäämistä'.

Sana "question" eli 'kysymys' tarkoittaa tässä yhteydessä alun perin nimenomaan 'kyseessä olevaa asiaa', mutta sanan "question" yleisen merkityksen vuoksi nyttemmin tässäkin fraasissa tarkoitetaan usein kirjaimellisesti jotain kysymystä. Monet puristit pitävät näitä myöhempiä merkityksiä väärinä ja rahvaanomaisina, joten latinankielinen termi on kiistattomampi ja selkeämpi.

II
1
Circular reasoning is a formal logical fallacy in which the proposition to be proved is assumed implicitly or explicitly in one of the premises. For example:

'Only an untrustworthy person would run for office. The fact that politicians are untrustworthy is proof of this.'

Such an argument is fallacious, because it relies upon its own proposition - "politicians are untrustworthy" - in order to support its central premise. Essentially, the argument assumes that its central point is already proven, and uses this in support of itself.

[Obs!] Circular reasoning is different from the informal logical fallacy "begging the question", as it is fallacious due to a flawed logical structure and not the individual falsity of an unstated hidden co-premise as begging the question is.

2
Kehäpäätelmä on virheellinen päätelmä, jonka pätevyys perustuu oletukseen johtopäätöksen totuudesta. Toisin sanoen kehäpäätelmä on hyväksyttävä vain siinä tapauksessa, että johtopäätös sattuu olemaan tosi. Kehäpäättely ei osoita mitään syitä, miksi kyseistä väitettä olisi pidettävä totena.

Yksinkertaisimmillaan kehäpäätelmä kuuluu: Koska asia on näin, asia on näin. Kehäpäätelmän yleinen kaava on seuraava:

1. A on B:n premissi

2. Todisteeksi B:lle esitetään A

3. Alkuehdoksi (premissiksi) A:lle esitetään B

Tavallisesti kehäpäätelmät piiloutuvat monimutkaisen esitystavan taakse eikä kehäpäätelmästä ole siksi helppoa antaa selkeää esimerkkiä. Kehäpäätelmässä voi olla myös useampia termejä kuin vain kaksi. Esimerkiksi seuraava päättely on kehämäistä :

- Jos suurin osa ihmisistä pitää jotakin väitettä totena, niin se on tosi.

- Koska suurin osa ihmisistä pitää edellistä väitettä totena, on sen oltava tosi.

- Siis: Jos suurin osa ihmisistä pitää jotakin väitettä totena, niin se on tosi.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Begging_the_question
http://begthequestion.info/
http://hommaforum.org/index.php?topic=2649.10;wap2
http://en.wikipedia.org/wiki/Circular_reasoning
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keh%C3%A4p%C3%A4%C3%A4telm%C3%A4
http://hommaforum.org/index.php?topic=2649.10;wap2

http://www.libertypages.com/cgw/2009/02/02/erudite-ferrets/