¡Ay que la muerte me espera, antes de llegar a Córdoba!

Cordoba. Kaukainen ja yksinäinen - - Musta urhea ratsuni, taivaalla verinen jättiläiskuu, matka niin tuulinen ja pitkä! - - Kuolema pitää minua silmällä. Vaikka tuntisin tien, en koskaan  pääse perille Cordobaan - - Cordoba. Kaukana. Yksin. - [RR:n lyhennelmä-käännös]

1
Federico García Lorca: Horseman's Song

Cordoba.
Distant and alone.

A black nag, the giant moon,
and olives in my saddlebag.
Even if I know the way,
I never will reach Cordoba.

Over the plain, through the wind,
A black nag, the bloody moon.
The Reaper is watching me
From the tall towers of Cordoba.

Oh, such a long road!
Oh, my valiant nag!
Oh, the Reaper awaits me
before I ever reach Cordoba!

Cordoba.
Distant and alone.

Translation, Charles W. Johnson

2
Canción del jinete

Cordoba.
Lejana y sola.

Jaca negra, luna grande,
y aceitunas en mi alforja.
Aunque sepa los caminos,
yo nunca llegaré a Córdoba.

Por el llano, por el viento,
jaca negra, luna roja.
La muerte me está mirando
desde las torres de Córdoba.

¡Ay que camino tan largo!
¡Ay mi jaca valerosa!
¡Ay que la muerte me espera,
antes de llegar a Córdoba!

Córdoba.
Lejana y sola.

3
http://www.youtube.com/watch?v=mg3h-ZJVKGo
Heres a virtual movie of Federico Garcia Lorca (1898 - 1936) reading his sad dark and beautiful poem "Canción de jinete" (Horseman's Song).

Federico García Lorca is possibly the most important Spanish poet and dramatist of the twentieth century.

He was born June 5, 1899(?), in Fuente Vaqueros, a small town a few miles from Granada. His father owned a farm in the fertile vega surrounding Granada and a comfortable mansion in the heart of the city. His mother, whom Lorca idolized, was a gifted pianist. After graduating from secondary school García Lorca attended Sacred Heart University where he took up law along with regular coursework. His first book, Impresiones y Viajes (1919) was inspired by a trip to Castile with his art class in 1917.

In 1936, García Lorca was staying at Callejones de García, his country home, at the outbreak of the Civil War. Toward the end of July, he was arrested by Franquist soldiers. After a few days in jail, soldiers took García Lorca to "visit" his brother-in-law, Manuel Fernandez Montesinos, the Socialist ex-mayor of Granada whom the soldiers had murdered and dragged through the streets. When they arrived at the cemetery, the soldiers forced García Lorca from the car. They struck him with the butts of their rifles and riddled his body with bullets. His books were burned in Granada's Plaza del Carmen and were soon banned from Franco's Spain. To this day, no one knows where the body of Federico García Lorca rests.

4
Horseman's Song

Cordoba.
So distant and lonely.

Black little horse, and big moon,
and in my saddlebag olives.

Though the ways are familiar,

at Cordoba I will never arrive.

Across the plain, through the wind,
black little horse, and red moon.
Death keeps staring at me,

down from Cordoba's towers.

Oh, how the way's dragging on!

Oh, so patient my brave little horse!

Oh, that death waits for me,

before Cordoba will ever be reached!
Cordoba.
So distant and lonely.

(trad. by A.W. Tüting)

5
Song of the Horseman

Córdoba,
distant and alone.

Black pony, big moon,
olives in my saddlebag.
Though I know these roads,
I’ll never reach Córdoba.

Through the plains, through wind,
black pony, red moon,
death watching me
from the high towers of Córdoba.

Ay! What a long road.
Ay! What a brave pony.
Ay! Death, you will take me,
on the road to Córdoba.
Córdoba,
distant and alone.

6
Song of the Rider
Cordoba.
Distant. Alone.

Black my pony, full the moon,
and olives in my saddlebags.
I know this road and yet I know
I shall not get to Cordoba.

Through the plains and through the wind,
Black my pony, red the moon.
Death is looking out at me
from the towers of Cordoba.

O, the road is long!
O, my pony brave!
O, that death waits for me,
before I get to Cordoba!
Cordoba.
Distant. Alone.

*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Federico_Garc%C3%ADa_Lorca
http://en.wikipedia.org/wiki/Federico_Garc%C3%ADa_Lorca
http://www.eskimo.com/~cwj2/writing/horseman.html
http://www.poempoet.blogspot.com/
http://www.antoniopalomo.com/ArtworkMain.html

Heute ist die gute, alte Zeit von morgen

'I really would have liked to love, but I didn’t trust myself to allow it'. - - 'Today is the good old times of tomorrow'. (Karl Valentin)
*
Karl Valentin (born Valentin Ludwig Fey, 4 June 1882, Munich - 9 February 1948, Planegg, Germany) was a Bavarian comedian, cabaret performer, clown, author and film producer who had significant influence on German Weimar culture. Valentin, as a star of many silent films in the 1920s, was sometimes called the "Charlie Chaplin of Germany".
*
Valentin's naïve sense of humour produced sketches that in spirit were loosely connected to dadaism, social expressionism and the Neue Sachlichkeit. His art centered mostly around linguistic dexterity and wordplay—Valentin was a linguistic anarchist. His comedy would often begin with simple verbal misunderstandings, on which he would insist as the sketch progressed.

The notable critic Alfred Kerr praised him as a Wortzerklauberer, or someone who tears apart words and language to forcefully extract and dissect its inherent meaning.[citation needed] His sketches often parodied and derided "shopkeepers, firemen, military band players, professionals with small roles in the economy and the defence of society".
*
Er hat mit seinem dialektischen Humor zahlreiche nachfolgende Künstler beeinflusst, darunter Bertolt Brecht, Samuel Beckett, Loriot und Helge Schneider.
*
http://www.youtube.com/watch?v=ZK4Gq7uZZ6Y&feature=related
Kuuluisa koomikkoduo Karl Valentin ja Liesl Karlstadt rustaavat tässä tuubauksessa pateettista kirjettä ystävälle, mikäli oikein ymmärrän.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Valentin
http://de.wikipedia.org/wiki/Liesl_Karlstadt
http://thinkexist.com/quotes/karl_valentin/
http://www.myspace.com/karl_lies
http://www.myspace.com/milchkleid
http://der-michl.blogspot.com/2010/01/bedeutendes-karl-valentin-zitat.html

Sophien pitkä ajatusmatka Logoksen syntymästä järjen/ihmisen kuolemaan

Kerro minulle Sophie, mitä sinä matkallasi näit. 

[Kielimafia juo iltakahvia. Sitä ennen se oli kohentanut mm. ensimmäisen kappaleen rakennetta + PS., ym. - klo: 22.40. - Tämä on sellainen teksti, jonka voisi editoida kokonaan uusiksi. Mutta olkoon - onhan olennainen jo sanottu.]

I
Tämäkin päre alkoi jälleen vastauksena kommenttikysymykseen - tällä kertaa siitä, löytyykö Hegelin filosofiaan kunnon esittelyä kirjan muodossa. Ei löydy suomeksi, kuten edellisen päreen kommentissa jo totesin, mutta täytyy heti lisätä, että suomenkielisten filosofian historian yleiskatsauksiin toki aina kuuluu Hegel-esittely, sillä kyse on niin vaikutusvaltaisesta ajattelijasta, ettei hän tule koskaan putoamaan filosofien ykkösketjusta kuten ehkä kävi esim. Schopenhauerille.

Viittaan seuraavassa kahdeksaan suomeksi julkaistuun länsimaisen filosofian historiaan. En kuitenkaan puutu nyt niiden Hegel-katsauksiin vaan sisällöllis-rakenteelliseen yleiskuvaan. Filosofian historian kehityslinjojen (4) suhteen pohdin kuitenkin myös, miten kyseisestä kirjasta voinut rakentaa toimivamman kokonaisuuden.

Kyseisen teoksen toimituksellinen perusidea on nimittäin erinomainen - ja jopa lopputuloskin on lähes erinomainen - mutta silti vasta erinomainen synopsis tai 'demo', ei suinkaan loppuun asti harkittu, kirjoitettu ja sovitettu kokonaisuus.

II
1) Todella tarkka ja siten vaativana lähdeteoksenakin yhä edelleen käypä mutta rutikuiva tiiliskivi Gunnar Aspelinin Ajatuksen tiet (alunperin Tankens vägar, 1958), jossa ei tosin mainita 1900-luvun alun filosofiasta juuri mitään, eikä 1800-luvun jälkimmäistä puoliskoakaan käsitellä kuin hyvin ylimalkaisesti.

2) Esa Saarisen yksittäisiin filosofeihin keskittyvä, tyylillisesti liioitteleva mutta silti pätevä ja lukijan mukaansa tempaava Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle.

3) Aspelinin didaktisen fakta-pedanttisuuden vastakohta mutta lukijoihinsa huomattavasti pedagogisemmin asennoituva (kohderyhmänä 'viisikkoikäiset' sekä jo 'kypsät' murkut ;\) Jostein Gaarderin Sofian maailma on nuorisokirjamaisesta kehyskertomuksestaan huolimatta asiasisällöltään melko pätevästi kirjoitettu juonellinen tutustumismatka tunnetuimpien filosofien ajattelu-ongelmiin.

4) Filosofian historian kehityslinjoja-teoksesta löytyy siitäkin tietysti saksalaiseen idealismiin kytkeytyvä Hegel-esittely. Kummallisena pidän kuitenkin sitä, ettei kustantaja, kun kerran projektiin oli ryhdytty, julkaissut samalla puolet laajempaa esitystä filosofisen ajatteluperinteen eri kehitysteemojen ympärille.

Teos on kyllä tällaisenaankin kiinnostava ja tematiikkansa vuoksi tavanomaisia esittelyjä hiukan vaativampi. Se ei kuitenkaan voi lunastaa lupauksiaan kokonaisvaltaisuudesta vaan jää (kirjoittajien pätevyydestä huolimatta) toisistaan hieman irrallisten artikkelien kokoelmaksi.

Jo otsikossa luvattu kehitystemaattinen käsittely, joka alaotsikoistakin päätellen on myös aiottu toteuttaa, jää silti väistämättä keskeneräiseksi. 460 sivua ei kerta kaikkiaan riitä täyttämään kunnianhimoisen projektin vaatimuksia tavalla, joista kirjaan, ei siis pelkästään otsikoihin, on toki jäänyt vakuuttavia 'näyttöjä'.

Olisi tarvittu nimenomaan kokonaisvaltaisempaa suunnittelua ja viimeisteltyä näkemystä sisällön suhteen. Mainituille 460:lle sivulle mahdutettu aineisto on vasta ikäänkuin 'demo' tai synopsis - tosin erinomainen sellainen, jonka pohjalle olisi voitu rakentaa kaipaamani laajempi kokonaisuus, jossa osat nivoutuvat toisiinsa idea- ja oppihistoriallisesti joustavammin ja perustellummin kuin nyt.

Sopiviin kohtiin olisi tietenkin sijoitettu syväluotauksia todella merkittävinä pidetyistä ajattelun innovaatioista(*), ajattelujärjestelmissä ilmenneistä/tapahtuneista ruptuureista/katkoksista tai jatkuvuuksista sekä analogisista yhtenevyyksistä ja eroista eri aikakausina esiintyneiden yleisimpien tiedon 'aprioristen' muotojen/episteemien välillä (Foucault'n Sanat ja asiat, joka toimii ehdotukseni vahvana lähtökohtana, on suomennettu juuri äskettäin).

[(*) Sikäli kuin perustavasti uudentyyppisistä (muttei välttämättä metafyysisesti uusista) filosofisista teoria-aksoomeista voidaan käyttää konnotaatioltaan pragmaattista innovaatio-nimitystä].

Mutta kaiken tämän toteuttaminen vaatisi ilman muuta perusteellisen suunnittelun ohella toteutuakseen ainakin tuplasti lisää sivuja, joten hahmottelemani noin 1000-sivuinen opus jouduttaisiin julkaisemaan joko 2- tai jopa 3-osaisena, mitä (sitäkään) ratkaisua yksikään kustantamo nykyään tuskin pitäisi kannattavana, ellei projekti sitten saisi noin 1½ promillen osuutta Aalto-yliopistolle jaetusta tuesta (tämä on tietenkin vitsikkäästi fiktiivinen määrä).

Joka tapauksessa projektin ideaalina tulisi olemaan sen lopputuloksen soveltuminen paitsi aineopintojen perusoppikirjaksi myös syventävien arvosanojen suorittajien käyttöön. Tutkijakoulutuksen piirissä olevat käyttävät lähdemateriaalinaan tietysti englanninkielistä ja ylipäätään mieluummin alkuperäiskielellä kirjoitettuja tutkimuksia, mikä vaatii jo laajempaa kielitaitoa - (englannin lisäksi yleensä joko saksa, ranska ja/tai ruotsi - ellei satu osaamaan kaikkia näitä plus ties mitä muita).

[(Balkanin bete noir ;\), sloveni Slavoj Zizek hallitsee sujuvasti kuutta kieltä (ja pystyy ilman muuta lukemaan/ymmärtämään vielä useampia): sloveniaa, serbo-kroatiaa, englantia, saksaa, ranskaa ja vielä yhtä muuta kieltä, josta en ole varma - italia, espanja, venäjä? - Zizek oli ainut, joka ei tarvinnut/käyttänyt korvakuulokkeita pikatulkkaukseen Berliinissä viime huhtikuun lopun konferenssissa: Idee des Kommunismus. Philosophie und Kunst/Volksbühne, Berlin, 25-27.4, joten hän ymmärsi ilman tulkkausta myös Anthony Negrin italiaksi pitämän puheen)].

5) Mainittakoon vielä Svante Nordinin Filosofian historia: länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin, joka lienee kokonaisuutena ja kirjallisesti paras näistä neljästä esimerkki-oppikirjastani. Nordinin filosofian historia painottuu näkökulmaltaan vähintäin yhtä paljon aate- tai idea-/oppihistoriaan kuin filosofian/fien systematiikkaan (Nordin onkin juuri aate- ja oppihistorian professori).

Tietyissä yksittäisissä painotuksissaan ja tematiikassaan edellä mainitut kirjat saattavat hyvinkin olla pätevämpiä, mutta Nordinin teoksessa nuo painotukset ja tematiikat ovat kokonaisvaltaisemmin ja sopusuhtaisemmin esillä, mihin sen mahdollinen paremmuus yleisesityksenä perustuu. Filosofian historian perusopintojen kurssikirjana Nordin lienee tälläkin hetkellä käytetyin.
*
Itse olen lukenut kaikista tässä päreessä manitsemistani filosofian historioista kokonaan kuusi, skolastis-analyyttista tiiliskivi-Aspeliniakin (1) pitkin hampain melkoisen siivun ja Russelia (7) sieltä sun täältä.

Tenttiä minun ei aikoinani ole tarvinnut näistä kuin Saarisen alunperin Helsingin yliopistossa pitämistä suosituista luennoistaan kokoamansa 'Filosofian historian huipulta huipulle-hypyt'.

[Hieman yllätyin, kun prof. Timo Airaksinen suostui (1994) siihen, että pystyin vaihtamaan hänen määräämänsä alkuperäisen tenttikirjan eli Aspelinin Saariseen, joka oli selvästi helpompi luettava. - Esa Saarinen oli tietysti ollut aiempina vuosina suosittu luennoitsija yliopistolla ja suosittua tentittävää oli sittemmin myös hänen filosofian historiansa. - Airaksisen didaktinen asenne ja vaatimustaso oli kuitenkin kuulemma joka suhteessa perinteisesti jossain vittumaisen pilkunviilannan ja epärealistisen ulkoaosaamisen välimaastossa - - joskin pettämättömän fiksu ja humoristinenkin hän kai silti sisimmältään on - - . - Mutta on tietenkin tosiasia, että valinnaiset tehtävät kirja- ja luentotenteissä auttavat enemmän niitä, jotka ovat lukeneet huonosti. Toinen juttu taas on se, miten mitataan tietyn aiheen/aineen kokonaisvaltaista, siis todellista oppimista. Sitä eivät yksittäiset tentit ja ylimitoitettu vaatimustaso pysty noin vain osoittamaan - enitään ne erottelevat fakki-idiootti-spesialistit tietoa toisella tavalla konstruoivista].

6) Vanhemmista julkaisuista kannattaa mainita ja lukea myös J. E. Salomaan sujuvasti kirjoitettu Filosofian historia 1-2 (1936) sekä hänen Kant-, Schopenhauer- ja Nietzsche-esittelynsä.

Uuskantilaista näkemystä tieto-opillisesti edustanut, laajasti lukenut filosofi ja kasvatustieteilijä (pääaine alunperin yleinen historia, opiskeli Saksassa psykologiaa Wundtin johdolla ja kävi Lamprechtin historian luennoilla 1910-luvulla) Salomaa oli arvostettu luettavien ja laajaa aatehistoriallista asiantuntemusta osoittavien filosofisten esittelyjen sekä oppikirjojen tekijänä. Myös Salomaan loogis-empiristinen antipodi Eino Kaila myönsi tämän taidot filofisista erimielisyyksistä huolimatta.

Arvostuksesta kertoo myös se, että Salomaan Filosofian historiaa on käytetty tenttikirjana aina 1990-luvulle asti ja että siitä sekä hänen filosofeja käsittelevistä kirjoistaan on otettu jopa uudet painokset 1999.

7) Suomeksi julkaistuista pitää tietenkin muistaa vielä Bertrand Russelin Länsimaisen filosofian historia 1-2, joka on sekä luettavasti (kansantajuisesti ja ajoittain jopa humoristisesti) että systemaattisten ongelmien suhteen pätevästi kirjoitettu. Kyseessä on ilmeisesti Russellin suosituin ja kuuluisin teos.

8) Kulttuurihistorioitsija/-filosofi Will Durantin Suuria ajattelijoita julkaistiin jo 1926/1933 ja käännettiin suomeksi 1950-luvun puolessa välissä, mutta se tuntuu edelleen lukemisen arvoiselta ja mielenkiintoiselta (siinä on tyyliä).

Kuitenkin alunperin matemaatikko ja loogikko Russellin tietoisesti kieli poskessa vasemmalla kädellään kirjoittama populaaripokkari täyttää alaansa erikoistuneen ammattifilosofin tarkkuusvaatimukset kohtuullisen hyvin (*), kun taas Durantin teksti ei painotu niinkään systematiikkaan kuin filosofien perusideoihin ja filosofiseen temperamenttiin. Näin ollen Durantin kirjoitustapa muistuttaa etäisesti Nietzschen psykologista asennetta ja esseistiikkaa ollen siten tavallaan aikaansa edellä ainakin mitä älyllisen mentaliteetin kuvaamiseen tulee.

[(*)Sitäpaitsi Russelin silloinen vaimo Patricia tarkisti tarvittavat historialliset faktat, kun taas Durant itse oli perimmältään ammattihistorioitsija, joka tunsi kulloisenkin ympäristön ja sen kulttuurisen atmosfäärin, jossa hänen henkilönsä elivät].

Durantin teoksessa on esitelty joitain sellaisia nimiä, joita ei ainakaan nykyään lueta filosofien 12 arvostetuimman joukkoon, mutta heistä on totta kai mukava saada tietoa Durantin sympaattisella tyylillä. Olen esim. itse pitänyt Durantin osuvasta ja ironisen ymmärtävästä Nietzsche-kritiikistä.

Toisaalta, vastaavasti, Durantilta puuttuu muutama sellainen nimi, jotka nykyään yleensä aina mainitaan noitten 12 arvostetuimman filosofin esittelyssä. Heidegger ja Wittgenstein eivät vielä 1933 olleet nousseet kansainväliseen kuuluisuuteen, mutta listasta puuttuu todella kovia nimiä aiemmilta vuosisadoilta.

Silti tämä ensimmäinen lukemani filosofian historia on tietyin varauksin pitänyt pintansa, ja siitä näyttää otetun viimeisin painos englanniksi vielä 1999.

PS.
Yhden kaikkein arvostetuimmista ja laajimmista filosofian historioista on kirjoittanut Frederick Copleston. Sarja on toiminut monien suppeampien esitysten (kuten Saarisen) perustana. Minultakin löytyvät kaikki sen 11 osaa - pölyyntymässä (?)
http://en.wikipedia.org/wiki/A_History_of_Philosophy_(Copleston)
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Sophia_(wisdom)
http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsimaisen_filosofian_historia
http://en.wikipedia.org/wiki/Western_philosophy
http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_philosophy
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gunnar_Aspelin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esa_Saarinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/J._E._Salomaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofian_maailma
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513130695/alue/906,907,912,956,911/navi/Aiemmin/navi2/9035/
http://www.netn.fi/398/netn_398_kirja1.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofian_historian_kehityslinjoja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Svante_Nordin
http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsimaisen_filosofian_historia_(kirja)
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Story_of_Philosophy
http://www.volksbuehne-berlin.de/praxis/en/idee_des_kommunismus__philosophie_und_kunst/?id_datum=2532
http://www.aquabooks.ca/newbooks0115.php

Vallankumouksellinen subjekti etsii itseään

Kuvassa vallankumouksellinen subjekti tekemässä useita järkeviä asioita intuition vastaisesti.
*
Motto: Koordinaatistoa ylläpitävä systeemi on muutettava, ei pelkästään systeemin koordinaatteja.

1
Hissien ovensulkemisnapeista kertova mainio huomio/havainto kuvaa Slavoj Zizekin psyko-ideologista liberaali-demokraattisen kapitalismin kritiikkiä paradigmaattisimmillaan. Zizekiltä toki löytyy lukematon määrä vastaavan tyyppisiä esimerkkejä, joilla petkutamme itseämme illusoris-fantastisesti ja joskus jopa täysin tietoisesti, mitä tulee kykyymme ja mahdollisuuksiimme vaikuttaa omaan ja muiden elämään.

Zizek loves to correct viewpoints when precisely the opposite is considered correct. He calls this counterintuitive observation. His favorite thought form is the paradox. Using his psychoanalytical skills, he attempts to demonstrate how liberal democracy manipulates people.

One of his famous everyday observations on this subject relates to the buttons used to close the door in elevators. He has discovered that they are placebos. The doors don’t close a second faster when one presses the button, but they don’t have to. It’s sufficient that the person pressing the button has the illusion that he is able to influence something. The political illusion machine that calls itself Western democracy functions in exactly the same way, says Zizek.

2
Ihminen kykenee pettämään itseään (ja muita) uskottelemalla lähes fantasianomaisesti asioiden olevan juuri tietyllä, määrätyllä tolalla ja siten hänen hallittavissaan tai muuttuvan juuri tiettyyn suuntaan. Akuutein ilmaus lähes maagisesta vetoamisesta positiivisiin fantasioihin ovat jälleen kerran kyselyt ihmisten suhtautumisesta eli uskosta ja luottamuksesta taloudellisen nousun toteutumiseen lähitulevaisuudessa. Ikäänkuin me voisimme saada pelkän uskon/fantasian voimalla aikaan tämän välttämättömän ihmeen ja ikäänkuin taloudellinen nousu ei johtaisi yhä uudestaan yhä pahempaan romahdukseen finanssimarkinoilla.

Näin on siksi, että uskomme ei muuta itse systeemin perustaa vaan elvyttää pelkästään sen toimintaehtoja sekä -funktioita hetken aikaa. Joka tapauksessa kapitalistinen talous törmää paradoksaalisesti aina omiin sisäisiin esteisiinsä, joita ohittaessaan sen produktiivisuus toteutuu ja joita ilman tuo produktiivisuus katoaisi (ks. luvun 6 Zizek-essee).

Sama fantasia-kaava pätee Zizekin mukaan myös hyväntekeväisyyteen maailman köyhyyden lievittämisessä. Hyväntekeväisyys, pyrkiessään lieventämään ihmisten sairautta hätää, ylläpitää kapitalistisen finanssiriiston alunperin aiheuttamaa köyhyyttä (luonnonkatastrofit ovat oma lukunsa, mutta niihin reagoiminen ei). Kun ostamme reilun kaupan kahvia ostamme viime kädessä kaupallistettua, kapitalistisen 'hyvän omantunnon' pelagiolaista etiikkaa.

Vaihtoehto, jonka Zizek meille jättää, tuntuu kuitenkin samassa mielessä liian kyyniseltä ja siten mahdottomalta hyväksyä kuin Pentti Linkolan ekofasismi. Me emme kykene säälimättömän johdonmukaiseen mutta kokonaisuuden kannalta (ja siksi myös yksittäisiä ihmisiä lopulta in the long run parhaiten auttavaan) 'järkevään misantropiaan' - olettaen siis, että me tiedämme varmasti, mkä on se konkreettinen makromuutos, joka oikeudenmukaisemman maailman toteutumiseksi tarvitaan alunperin teoreettisesti ja sittemmin käytännössä.

Zizek kuitenkin itse myöntää, ettei mitään uutta tyydyttävää teoreettista sovellutusta/ratkaisua ole kommunismin romahtamisen jälkeisen poliittisen vasemmiston piirissä toistaiseksi esitetty (Zizek kritisoi niin Negriä, Laclau'ta ja Mouffe'a kuin osittain myös Badiou'ta).

Itse asiassa marxilainen (ja ei-marxilainen) vasemmisto on nyt täysin hajallaan ja suuri osa siitä myöntynyt tai jopa sulautunut markkinatalouden strategisiin ehtoihin - esim. Blairin/Giddensin labourilainen kolmas linja, myös Habermas ja 'harkitsevan keskustelun politiikka' (deliberatiivinen demokratia) ovat pikemminkin markkinamedian sätkynukkeja kuin aktiivisen ja itsenäisen poliittisen tahdon muodostusta.

3
http://www.youtube.com/watch?v=hpAMbpQ8J7g
(Zizekin puhetta jäljentävä/selventävä liikkuva animaatio-piirros teksteineen on, kuten David Harveyn tapauksessa, erinomaisen toimiva ratkaisu, jota seuraamalla myös Zizekin ajatuksia sekä perusteluja on tavanomaista helpompi seurata).

First as tragedy, then as farce. - Hyväntekeväisyys ei ole enää vain tiettyjen ihmisten hyveellisyyden erityispiirre vaan siitä on tullut myös osa kapitalistista taloutta. Hyväntekeväisyydellä ostamme itsellemme hyvää omaatuntoa (etiikkaa) mutta ylläpidämme samalla kapitalismin toimiakseen tarvitsemaa ja siten sen suurelta osin aiheuttamia ongelmia (köyhyys, sairaudet), johon annamme apua.

Luonnononnettomuudet ovat tietysti ihmisestä ja hänen systeemeistään riippumattomia ilmiöitä, mutta niihin reagoiminen hyväntekeväisyydellä tuudittaa meidät hyvän omantunnon fantasiaan, jossa kuvittelemme tehneemme jotain, mikä pienentää hyvinvoivan lännen ja kehitysmaiden epäsuhtaa, vaikka tilanne on todellisuudessa juuri päinvastoin!

Lahjoitamme spekulantti George Sorosin tavoin osan/puolet siitä, minkä aamupäivällä riistimme, takaisin iltapäivällä - ikäänkuin tämä käytäntö olisi muka muutakin (siis jotain yhteiskunnallis-eettisesti 'hyvää') kuin pelkästään vallitsevan rikkaat/köyhät epäsuhdan konkreettista ylläpitoa/jatkuvuutta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=cvakA-DF6Hc
Edellinen animaatio-tiivistelmä alkuperäisenä, ykstyiskohtaisempana ja laajempana luentoversiona.

4
Zizek on viime vuosien maailmankuuluisuuden ohella saanut niskaansa myös kovaa kritiikkiä ja osittain syystäkin. Häntä on pidetty röyhkeänä ihmisvihaajana/arroganttina misantrooppina, joka, vaikka puhuukin erinomaisen taitavasti ja asiantuntevasti kapitalismin ristiriidoista ja ihmisten ideologisista fantasioista, on lopultakin ajautunut umpikujaan realististen ratkaisuyritysten suhteen, mitä tulee radikaaliin vasemmistolaiseen muutokseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa ja päätöksenteossa (ks. kuitenkin myös luku 6).

Zizek on ainakin ollut melko hyvää pataa (muttei siis suinkaan yksimielinen) Alain Badioun kanssa (paavalilainen teologia poliittisena innovaationa, Totuus heideggerilaisittain Tapahtumana), mutta Anthony Negrin deleuzelaista erojen postmodernia moninaisuutta (multitude) vallankumouksen primus motorina hän pitää lähtökohdissaan mahdottomana.

On kuitenkin syytä miettiä Negrin vastausta Zizekin häneen kohdistamaan kritiikkiin (seuraava luku), jonka mukaan Zizek on kadottanut vallankumouksellisen subjektin ja ilman sitä mikään todellinen vastarinta ei ole mahdollista.

Mutta mikä on vallankumouksellinen subjekti nykyään, jos hyväksymme perinteisen marxilaisuuden kannalta hereettisen väitteen (Laclau/Mouffe jo 1985), jonka mukaan yhteiskuntaluokilla ei ole enää samanlaista roolia poliittisesti ja teoreettisesti kuin aiemmin: - itse asiassa luokat ovat häviämässä (luokkajako voidaan tietysti tehdä uudelleen hieman eri lähtökohdista/perustein kuin ennen - esim. prekariaatti (pätkätyöläiset) uutena työväen luokkana)?

Zizekille vallankumous joka tapauksessa vaatii toteutuakseen aina jonkinlaisen valtakeskittymän ja -auktoriteetin, mikä ajatus lienee Empiren ja Multituden Negrille, jonka mukaan kapitalismi katoaa muka itsestään, melko vieras. - Zizekin mielestä tällainen periaate on käsittämätön, eikä Negrin vallankumous hänen mukaansa pääse koskaan edes alkuun - -

5
It is now the second day of the conference, and so far Zizek has had to content himself by merely asking the speakers questions. Now, he immediately attacks Negri who, on the previous day, had accused him and Badiou of neglecting the class struggle.

Negri's theory of the "multitude," that is, his concept of a revolutionary subject that sees commonality in the differences among individuals, assumes that late capitalism eliminated itself, and that this alone is the source of a revolutionary situation.

This is far too concrete and pragmatic for Zizek and Badiou. Zizek arms himself with Hegel's concept of totality, with Plato's concept of truth and Heidegger's concept of the event. He argues that to one has to be outside the state to abolish it, but that Negri remains within the system, which is why his "multitude" can never start a revolution.
...
Negri, furrowing his leathery brow, reacts testily. Zizek, he says, has lost the revolutionary subject, but without a revolutionary subject there can be no resistance.
...
Late Saturday evening, just as the US and Ghana World Cup match is in overtime, Zizek calls again. He sounds excited. "Did you watch my clash with Negri today? Unbelievable! What is he talking about! That late capitalism is doing away with itself?"

Zizek says that the revolution can never function without an authority, without control, and that this was already the case during the French Revolution and with the Jacobins.

He pauses. Zizek rarely pauses when he speaks, because it makes him feel self-conscious for an instant.

Finally he says: The thing about the state and revolution reminds him of women. "It's impossible to live with them, but even more impossible without them."

He seems about to talk himself into a rage again, but just as the machine is revving up he suddenly interrupts himself.

"Oh, let's forget about it. I'll see you tomorrow, my friend!"

6
http://www.lacan.com/zizmultitude.htm
Zizekin mestarillinen katsaus etenkin Negrin/Hardtin marxilais-deleuzeläisiin teemoihin, Laclaun ja Mouffe'n käsitykseen politiikan bernsteinilaisesta ja anti-essentialistisesta agon-luonteesta sekä Agamben'in benjaminilais-pessimistiseen 'messianismiin'.

Lopuksi tämä intuitionvastaisen (counterintuitiveness) ajattelun/päättelyn nero esittää veitsenterävän lacanilaisen, itse Marxiin kohdistuvan kritiikin, jonka yhteydessä hän päätyy pitämään Negrin/Hardtin mutta myös näiden filosofisen lähtökohdan, Deleuzen, ajattelua pikemminkin utooppisena fantasiana kuin oikein ymmärrettynä halun, lisäarvon ja kapitalismin analyysina.

Tämä Zizek on todellakin vaarallinen - myös itselleen, sillä hän näkee teorioihin sisältyvät ristiriidat aivan liian hyvin. - [Dialektiikka paljastaa lopulta jopa oman positiivisen ratkaisunsa mahdottomuuden ehdot; - mutta pystyykö se enää tämän jälkeen toimimaan muuten kuin 'halvaantuneena' - tai ikäänkuin dramaturgisesti?].
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=slavoj+zizek&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://www.amazon.com/First-As-Tragedy-Then-Farce/dp/1844674282
http://progressivegeographies.wordpress.com/2010/07/19/zizek-in-der-spiegel/
http://www.spiegel.de/international/zeitgeist/0,1518,705164,00.html
http://www.spiegel.de/international/zeitgeist/0,1518,705164-2,00.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri

Esteettisessä havainnossa meidät ikäänkuin johdatetaan tuonpuoleiseen maailmaan, joka kuitenkin on arkisen elämämme syvempi ulottuvuus - kyseisen havainto-kokemuksen ilmaistessa autenttisimmillaan tietoisuutemme adekvaattisuuden suhteessa affekteihimme

Vincent Van Gogh, A Pair of Shoes (1886)

I
Nämä kengät ovat todellisempia ja koskettavampia kuin mikään, missään tai milloinkaan kirjoitettu totuuden määritelmä. Ne eivät myöskään ole valokuvamaisen totuudenmukaisia jäljitelmiä alkuperäisistä kengistä. Ja kuitenkin - syystä, jota emme voi täysin ymmärtää tai selittää, ne ovat totuus itse tapahtumisessaan.

Tuntemukseni/-mme tiivistäen Scott Horton kysyy linkissä, josta kuva löytyy: 'What, one wonders, would Vincent make of all of this? What did he really mean by those shoes? Sometimes shoes are just shoes, but the visitor coming away from this exhibition may realize that a pair of shoes can contain an entire universe.'

II
Kolme sitaattia kirjasta Johdatus taiteenfilosofiaan (Richard Eldrige).

1
On myös tärkeää huomata, että mielihyvä, joka houkuttelee uppoutumaan onnistuneeseen sommitelmaan, ei ole pelkkää aistinautintoa tai kihelmöintiä. Sen yhteydessä käytetään aktiivisen harjoittelun ja käsitteellistämisen tiedonkykyjä, joilla tutkitaan kohteen muodollisten piirteiden ja niiden välisten suhteiden esittävää ja ilmaisullista merkitystä.

Mielihyvä ei ole turhaa vaan itsessään merkityksellistä. Sen avulla saamme vaikutelman, että näemme selvästi ja tunnemme (mahdollisesti hyvinkin abstraktisti) esitettyjen tekojen ja kohteiden merkityksen ajalliselle ihmiselämälle. Deweyn kuvaus myötäilee Hegeliä ja ennakoi Heideggeria

taideteos valaisee ja korostaa sitä, että olemme kokonaisuus ja kuulumme laajempaan kaikenkattavaan kokonaisuuteen - maailmankaikkeuteen, jossa elämme. Mielestäni tämä selittää voimakkaan ymmärrettävyyden ja selkeyden tunteen, jonka intuitiivisesti ja esteettisesti koettu kohde herättää. Se selittää myös esteettistä havaintoa säestävä uskonnollisen tunteen. Meidät ikäänkuin johdatetaan tuonpuoleiseen maailmaan, joka kuitenkin on arkisen elämämme syvempi ulottuvuus [s. 74-75].

2
Collingwoodin uuspinozalainen mutta näennäisen hegeliläisin, yhteisöllisin termein kehitelty näkemys määrittää ilmaisun tärkeimmän tehtävän taiteessa aivan oikein. Taiteellinen ilmaisu näyttää yhteisiä ja kiisteltyjä elämäntapoja noudattaville ihmisille, mitkä asiat noissa elämäntavoissa ovat arvokkaita. Se selventää myös, mikä tunne milloinkin on sopiva: ylpeys, rakkaus, katkeruus vai vastenmielisyys Kuten Collinwood asian ilmaisee

taiteilija ei paljasta omia salaisuuksiaan, kuten individualistinen taideteoria haluaisi meidän ajattelevan. Hän on yhteisönsä puhemies, ja salaisuudet, jotka hänen on paljastettava, kuuluvat sille. Hänen yhteisönsä tarvitsee häntä, koska mikään yhteisö ei täysin tunne omaa sydäntään. ja tämän tiedon puuttuessa yhteisö ei ymmärrä juuri sitä asiaa, jonka kohdalla tietämättömyys merkitsee kuolemaa.

Runoilija on profeetta, joka ei kuitenkaan tarjoa parannuskeinoja tietämättömyydestä kumpuaviin sairauksiin, sillä hän on jo tarjonnut sellaisen. Runo itse on tuo parannuskeino. Taide on yhteisön lääkettä mielen pahimpaan sairauteen, tietoisuuden turmeltumiseen [s. 110]

3
[...] Collingwood lisää edelliseen: 'Huono taide [...] on sama asia kuin [...] turmeltunut tietoisuus [...] Huono taide, turmeltunut tietoisuus on todellinen radix malorum' (pahan juuri).

Mikäli yritämme ilmaista tunteitamme mutta epäonnistumme ja siten ymmärrämme väärin, mitä olemme tehneet, meitä hallitsevat epäadekvaatit ja virheelliset ideat siitä, mistä kannattaa välittää ja millä tavalla.

Jäämme liian helposti poliittisten, kaupallisten ja terapeuttisten markkinamiesten uhreiksi: he täyttävät vakaumuksiimme jääneet aukot kertomalla, mitä meidän tai muiden olisi pidettävä arvossa, ja häiritsevät kehitystämme täysimittaisiksi toimijoiksi, joita ohjaa aidosti tunnettu, todellinen välittäminen.

Ainoa vastalääke on tunnetilojen ilmaiseminen taiteessa. Sen avulla voimme muodostaa adekvaatteja ideoita affekteista (ko. Collingwoodin teoria juontuu alunperin Spinozalta/rr). - [s. 98]
*
http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi/product_details.php?p=4095
http://en.wikipedia.org/wiki/R._G._Collingwood
http://fi.whttp//en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey
http://www.harpers.org/archive/2009/10/hbc-90005828

Järkeä sokean vapauden järjettömyyteen - David Harvey'n kapitalismi-kritiikki

[Mörkö nousee haudastaan ja syö sinut Jyrki!]

Nam. Röyh! - - 'Dieser klein und freundlich finnisch Kapitalminister schmeckte sehr gut' (sagte Marx).- 'Jetzt wollen ich die Professoren Harvey und Zizek treffen. Hoffentlich bin ich nicht überfällig. Wir haben so viel zu sprechen und machen. Eine ganze Revolution noch einmal. Und dieses Mal starten wir aus Vereinigte Staaten von Amerika und - - natürlich China (vastuu kielioppi- ym. muista virheistä on yksin ja vain minun/rr).

1
Luvusta 2 löytyy hieman editoitu lyhennelmä Jukka Peltokosken päreestä, jota täydentää tiiviydessään ja selkeydessään erinomainen David Harvey'n Crisis of Capitalism RSA animaatio-puhe-video, jonka jälkeen vasta tulee JP:n itsensä linkkaama puolen tunnin mittainen David Harvey-tuubaus The Crisis of Capitalism. Kolmas Harvey-video täydentää aihetta.

Harveyn (suom. Uusliberalismin lyhyt historia) tapa ajatella kapitalismia on argumentatiivisesti sekä asiantuntevaa että laaja-alaista ja aivan erityisellä tavalla, erityisestä perspektiivistä katsottuna, pätevää.

Kieltämättä tai ainakin omasta mielestäni tuo tapa ilmentää tiettyjä luonnontieteellisen metodiikan perushyveitä: selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Niinpä ei ole välttämättä täydellinen yllätys saada tietää, että Harvey väitteli alunperin geologiasta.1960-luvun lopulla hän siirtyi kuitenkin enemmän sosiaalitieteitten/-teorian alueelle, jossa hänestä on sittemmin tullut Marxin Pääoman huippuasiantuntija. Kohta 75-vuotias Harvey toimii edelleenkin antropologian professorina City University of New York'issa.

Olennaista Harveyn teoriassa on logiikka, jolla hän osoittaa nykyisen pitkälti luottorahalla ja finanssi-spekuloinnilla aikaansaadun (koska reaalitaloudesta ei enää saada tuottavia sijoituksia) keinotekoisen talouskasvun ja pääoman kasaantumispyrkimyksen olevan pakkomielteisen absurdia. Olemme käännekohdassa, koska kysyntä ei voi jatkua loputtomiin sellaisissa lukemissa, että talouden kasvu pysyisi taantuman/romahduksen estämiseksi jatkuvasti 3:ssa prosentissa.
Työvoimakuluja ei voi pitää loputtomiin nälkäpalkka-minimissä siirtämällä tehtaita kapitalistisen systeemin ulkopuolelle, koska kaikki työvoima alkaa jo olla kapitalismin sisällä. Yritykset laskea keskimääräisiä työvoimakustannuksia yhä lisää -70-luvun tasosta puolestaan ajaa systeemin konkurssiin ostovoiman huvetessa.

Absurdeinta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, ettei kapitalismi oman sisäisen logiikkansa vuoksi voi vähentää pääoman kasautumista eli yhä suurempia voittoja, koska suuremmat voitot ovat välttämätön merkki kasvusta ja siten välttämätön edellytys systeemin ylläpitämiseksi. Jos voitot laskevat yleisesti, merkitsee tämä samalla talouskasvun romahdusta. Kasvun on siis pakko jatkua loputtomiin tai systeemi romahtaa. Toisaalta - jos kasvu kuitenkin jatkuisi loputtomiin, se romahtaisi viime kädessä ekologiseen katastrofiin, josta jo nyt on merkkejä.

Vähäisempikin järki sanoo, että kapitalismi on syöksykierre, jolla on taipumus aiheuttaa tietyn ihmismäärän elintason nousun vastapainoksi syöksyvirtaukseen verrattavia tuhoja läpi koko yhteiskuntastruktuurin, mistä taas seuraa yhteiskuntarauhan järkkyminen (ks. PS).

Systeemiä on siis radikaalisti muutettava - - elleivät ihmiset tai paremmin toimeentulevat heistä sitten vain yksinkertaisesti yhä edelleenkin halua elää elintasohoukutuksen harhassa.

Tähän kehämäiseen ja itsepetokselliseen fantasiaan palaan seuraavassa Zizek-päreessäni.

PS.
[Pelko yhteiskuntarauhan järkkymisestä muuttaa poliittista keskustelua ja ylipäätään poliittista diskurssia aina turvallisuus-puheen (Barry Buzan) suuntaan, mikä on hyvissä ajoin ymmärrettävä perimmältään valtaeliitin epäargumentiksi (jolla lopetetaan kriittinen keskustelu tietyistä aiheista) eli propagandistiseksi hämäykseksi katteettomien etujen ja voittojen haalimiseksi ja säilyttämiseksi. - Esimerkkeinä tästä turvallisuus-puheen traditiosta ja sen kohteista käyvät niin sanottu Kekkos-ajan suomettuminen suhteessa NL:oon, sittemmin Putinin Venäjä, Nato ja etenkin maahanmuuttovastainen rasismi, joka ei ole kuulemma rasismia lainkaan vaan pikemminkin 'turvallistamiseen' tähtäävää valikoivaa diskriminointia.].

2
Peltokoski viittaa alkuperäisessä tekstissään (joka löytyy linkistä) melko nyrpistyneen oloisesti, ikäänkuin eräänlaisella 'vasta tulossa olevan keski-ikäisyyden' hybriksellä, myös Slavoj Zizekiin, josta hän kirjoitti aiemman päreensä. Misantrooppi-Zizek saattaakin olla varsin pahanmakuista lääkettä - eräänlainen alkoholin ja Antabuksen katkera ja ideologisesti jopa hengenvaarallinen sekoitus, joka kyseenalaistaa myös nuorten vasemmisto-idealistien perimmäiset motiivit ja heidän ratkaisuehdotustensa mahdollis-todelliset seuraukset.

Toisin sanoen Zizekin kritiikki osuu ajoittain ehkä terävämmin vasemmistoon kuin oikeistoon. Tarkoitukseni on palata Zizekiin tämän päreen jälkeen (ei heti mutta lähiaikoina), koska nyt myös Zizekistä on operoitu vastaavantyyppinen RSA animaatio kuin Harvey'sta.

Asialliselta osaltaan Peltokosken teksti toki kestää siteeramisen ja hänen bloginsa on tutustumisen arvoinen. En silti piruuttanikaan suosittele sitä oikeistolaisille, en edes oikeistodemareille tai muuten vain sielunsa Pääoman kasaamiseen myyneille rahapieruille. Näille ihmisille tarjoilen sen sijaan V. A. Koskenniemen eteeristä ja universumin ääret(tömyydet) tavoittavaa runoutta, joka tekee ah niin hyvää etenkin paatuneelle, kadotetulle ja eksistenssinsä syvyyksissä harhailevalle - tyhjääkin tyhjemmälle (joskin materiaalisesti 'täydelle') - sielulle - -

[Peltokoski tunnetaan myös Megafoni-verkkojulkaisu-toimikunnan jäsenenä ja ahkerana kirjoittajana.]

3
David Harvey ja kapitalistisen kasvun rajat

Jukka Peltokoski

The Crises of Capitalism -videolla Harvey kiteyttää käsityksensä siitä, mitkä ovat tyypilliset tavat analysoida finanssikriisiä.

1) Ensimmäisen mukaan kriisi johtuu psykologisista tekijöistä eli ihmiset ovat ahneita ja vallanhimoisia; 2) toisen mukaan kyse on instituutioiden epäonnistumisesta, joten tarvitaan parempaa sääntelyä; 3) kolmas katsoo, että taloustieteellinen teoria on ollut virheellistä ja tarvitaan tiedettä, joka antaa paremmat välineet hallita markkinoita; 4) neljäs katsoo kriisin viittaavan kulttuuriseen tautiin: anglo-amerikkalainen maailman arvot ja elämäntapa ovat kestämättömän maailmantalouden takana; 5) viidennen selitysmallin mukaan sääntelyä on ollut liikaa ja se on ollut vääränlaista.

Harveyn oma vastaus on, että kriisit ovat kapitalistisen talousjärjestelmän väistämätön ominaisuus. Ne johtuvat kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, joita ei voida ylittää kapitalismin puitteissa.

Yksinään tämän toteaminen olisi kuitenkin laiskaa ja merkityksetöntä. On tarkasteltava, mitä erityistä kriisit ilmaisevat kustakin kapitalismin historiallisesta vaiheesta. Tätä työtä Harvey mainostaa tehneensä uudessa kirjassaan The Enigma of Capital.

Nykykriisejä täytyy Harveyn mukaan analysoida ennen kaikkea velkatalouden näkökulmasta. Uusliberalistinen kapitalismin vaihe alkoi Harveyn mukaan 1970-luvulla sen seurauksena, että työvoima oli saavuttanut kansallisissa puitteissa voimakkaan aseman ja tehnyt itsestään pääomalle kallista. Pääomapiirit vapauttivat kansainväliset pääomamarkkinat ja antoivat näin pääomalle suoran pääsyn työvoimaan kaikkialla maailmassa.

Pääoman vapauttamista on Harveyn mukaan seurannut palkkatason matala ja suorastaan negatiivinen kehitys, joka on puolestaan luonut vajetta kysynnässä. Ostovoimaa paikkaamaan on sen sijaan syntynyt monitasoinen ja monimutkainen luototusjärjestelmä luottokorteista asuntolainamarkkinoihin ja erilaiset rahoittajat ovat alkaneet näytellä ratkaisevaa roolia taloudessa.

Talouskasvun painopiste on siirtynyt reaalitaloudesta finanssitalouteen, joka räjähdysherkkänä järjestelmänä on sittemmin kriisiytynyt vähän väliä – ja monesti nimenomaan asunto- ja kiinteistömarkkinoiden osalta.

Kriisit ovat kapitalistisen talouden ”systeeminen riski”, joka ei ratkea kapitalismin puitteissa, vaan ainoastaan siirtyy markkinoilta tai maanosasta toiselle. Kriisi uhkaa aina, mikäli poliitikot ja investoijat eivät kykene pitämään yllä keskimääräistä kolmen prosentin vuotuista talouskasvua.

Tällainen imperatiivi tarkoittaa, että vuosi vuodelta pääomapiirien on löydettävä tuottavia sijoituskohteita yhä suuremmalle määrälle rahaa. Tämä ei lisäksi voi globaalistuneessa tilanteessa tapahtua enää avaamalla uusia markkinoita kapitalismin ulkopuolelle. Uutta kysyntää on löydettävä järjestelmän sisältä jo olemassa olevien kuluttajien piiristä.

1970-luvulta lähtien pääomalla on ollut vaikeuksia tehdä tuottoisia sijoituksia reaalitalouden piirissä. Yhä suurempi osa voitoista on sen sijaan kerätty finanssimarkkinoilta. Harvey kysyy, onko kolmen prosentin vuotuinen kasvu mahdollista loputtomiin.

Yksinkertainen kysymys, johon on yhtä yksinkertaista vastata. Ei tietenkään. Loputon kapitalistinen kasvu ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Harveyn hypoteesi on, että olemme kapitalistisen kehityksen käännepisteessä. Pääomapiireillä on yhä vaikeampaa pitää yllä kolmen prosentin vuotuista kasvua – eikä se joka tapauksessa ole mahdollista ekologisesta tilanteesta johtuen. Kapitalistisen järjestelmän uusintaminen on yleisessä kriisissä.

Tämä ei tosin tarkoita, etteikö uusia superrikkaita eliittejä syntyisi jatkuvasti eri puolille maailmaa.

4
http://www.youtube.com/watch?v=qOP2V_np2c0
RSA Animate Crises of capitalism (David Harvey) - - In this RSA Animate, renowned academic David Harvey asks if it is time to look beyond capitalism towards a new social order that would allow us to live within a system that really could be responsible, just, and humane? - This is based on a lecture at the RSA (www.theRSA.org).
*
http://www.jukkap2p.net/index.php?option=com_content&view=article&id=105:david-harvey-ja-kapitalistisen-kasvun-rajat&catid=42:teoria&Itemid=63 -  (The Crisis of Capitalism)
*
http://www.youtube.com/watch?v=YYQb0fthNfI&NR=1
David Harvey: The Crisis Today: Marxism 2009
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Harvey
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Harvey_(social_theorist_and_geographer)
http://davidharvey.org/reading-capital/
http://www.vastapaino.fi/vp/images/tekstinaytteet/978-951-768-210-7.pdf
http://www.intokustannus.fi/kirjailijat/peltokoski_jukka/
http://www.jukkap2p.net/
http://sosialismi.net/blog/2009/11/02/vasemmiston-kriisi-haastattelussa-jukka-peltokoski/
http://megafoni.kulma.net/index.php?auth=10
http://megafoni.kulma.net/
http://en.wikipedia.org/wiki/Barry_Buzan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antabus
http://newhumanist.org.uk/2325/of-human-greed-laurie-taylor-interviews-david-harvey

Älä ole tuhma pankille

Kysymys Jyrki Kataiselle: onko tällaisessa tilanteessa enää mahdollista kieltäytyä pankin tarjouksesta'?
1
Valtiovarainministeri Kataisen neuvo/toive asuntovelallisen järjen lisäämiseksi pitää ymmärtää niin, ettei hän ole pätkän vertaa huolestunut yksittäisistä lainanottajista vaan itse pankkijärjestelmän vakaudesta, jota tälle kapitalismin kultaiselle vasikalle annettu pyhä vapaus eli sokeus pahasti horjuttaa. Kyseistä tosiasiaa Katainen ei kuitenkaan suostu myöntämään kuin ehkä epäsuorasti ja kainosti sanomalla, ettei pankkeja voi (ainakaan kokoomuslaisena) mennä käskemään.

Tietenkin kyse on myös sokeasta uskosta jatkuvan kasvun oppiin, joka onkin ainut keino, jolla kapitalismi voi hetkellisesti selviytyä kriiseistään, mikä kuitenkin tarkoittaa selkokielellä, että kapitalismi vain siirtää eli kierrättää pääoman kasautumisen synnyttämiä ongelmiaan maasta ja maanosasta toiseen. Kuplat puhkeavat väistämättä kerta toisensa jälkeen siellä, mihin kapitalistinen talous on tunkenut spekulatiivisen finanssipolitiikkansa.

Kokoomuksen valtiovarainministerin retoriikka on siten kahdessa mielessä valheellista: 1) JK yrittää saada sympatiapisteitä tekeytymällä ihmisystävälliseksi, vasemmistoäänestäjiä nuoleskelevaksi humanisti-Jeesukseksi, vaikka kapitalismin logiikka on varmasti kaikkea muuta kuin altruistista: 2)  JK yrittää siirtää huomion kapitalismin todellisista eli pääoman kasautumisen sisäisen rakennelogiikan ongelmista yksittäisiä päätöksiä tekeviin ihmisiin, jotta nämä eivät nyt ottaisi (ahneuksissaan) liian suurta lainakakkua halvalla korolla, vaikka pankit noita kakkuja (kapitalismin logiikalla eli ahneuksissaan) tarjoaisivatkin

[Vrt. kohtaa 2 positiivisen ajattelun gurujen 'oman elämänsä sankarilliseen' yksilöetiikkaan, jota suitsutettaessa yrityskonsultit voivat häpeilemättä naamioida systeemin rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet tai suoranaiset mokat psykologisten syiden 'ylevään hämärään'].

Ikäänkuin yksittäinen asiakas olisi vastuussa pankin toiminnasta? Ikäänkuin yksittäinen asiakas voisi vaikuttaa pätkääkään pääoman akkumulaatio-mekaniikan itsetuhoavuuteen?

Roskaa sanon minä ja kaiken lisäksi halpamaisen populistista roskaa! Sitäpaitsi voiko mikään olla suurempaa kristinuskon pilkkaa kuin nimittää Jeesus valtiovarainministeriksi?

'Koe nyt lähimmäisenrakkauden nimissä sympatiaa pankkeja kohtaan äläkä ota liikaa sinulle puoliväkisin tyrkytettyä halpakorkoista asuntolainaa. Saattaa katsos olla pankin kannalta (sinusta itsestäsi ei ole niin väliä) kohtalokasta, jos joudutkin yhtäkkiä kurssiheilahtelujen vuoksi maksamaan kolminkertaisia korkoja lainastasi etkä ehkä pystykään maksamaan niitä saati sitten lyhentämään lainaasi - - ja sellainen 'tuhma' tekee kovasti 'pipiä' pankille - - ai ai - -'

2
Katainen toivoo asuntovelalliselle järkeä päähän

HS.fi, 11.8.2010, Piia Elonen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on huolestunut kotitalouksien velkaantumisesta. Kataisen mukaan asuntovelallisilla on nyt lainaa 20 prosenttia enemmän kuin käytettävissä olevia tuloa (velkaantumisaste 120), kun 1980–90-lukujen "hulluinakin vuosina" velkaantumisaste jäi 90 prosenttiin. Asuntojen hinnat ovat myös nousseet.

Asunnonostajille ministerillä on kaksi neuvoa. "Kannattaa miettiä, olisiko järkevää rajoittaa velkamäärä 70–80 prosenttiin asunnon hinnasta."

Toisekseen hän neuvoo tekemään itselleen testin tai laskelman, pystyisikö selviytymään kuuden prosentin korosta velkapääomalle.

"Korot nousevat aivan varmasti, nyt ne ovat epänormaalin alhaalla. Pankit tarjoavat auliisti rahaa, kilpailu on kovaa ja lainaraha halpaa."

Koska pankkeja ei voi käskeä, Katainen vetoaa suoraan ihmisiin:  "Nyt kysytään ihmisiltä kanttia, että mennäänkö me sen halvan lainarahan perässä vai ei. Toivon vähän jäitä hattuun nyt, ettei sitten tule kylmä, kun korot lähtevät nousuun."

Katainen kertoi huolestaan kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksen yhteydessä Vaasassa.
*
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Katainen+toivoo+asuntovelalliselle+j%C3%A4rke%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4h%C3%A4n/1135259267452

Tallinnassa osataan lukea ja olla

Jos en olisi lukenut yhtäkään kirjaa, en olisi se, joka olen/kuvateksti. - (Jos olisin se, joka/mikä haluaisin olla, en olisi lukenut yhtäkään kirjaa/rr).
*
Päreeni yksi tarkoitus on mainostaa erästä melko uutta blogia, Muutto Tallinnaan. Sen toinen tarkoitus on mainostaa omaa blogiani. Kolmatta tarkoitusta ei ole (paitsi ehkä Ruukinmatruunan provosointi).
*
Tämä kommentti on kirjoitettu simuloiden enigmaattista psy-koodia (on pakko puolustella omituisuuksiaan edes epäuskottavasti).
*
Hehee. Mä pidän sun blogitus-tyylistäsi. Lyhyitä väläyksiä Tallinnan kokemuksista. Ironista, kevyen kyynistä, purevan sarkastista, yliampuvaa mutta 'salaa' varsin tarkkaan tosiasioista perillä olevaa 'kyräilyä'.

Eli ei niin pahaa kuin, miltä pinnalta katsoen ensin näyttäisi vaan ehkä jopa vielä pahempaa, mikäli rehellisyys sitä vaatii. Ennenkaikkea tyylikkään omakohtaista, mikä on aina arvo sinänsä ainakin meikäläisen kaltaiselle puolisuuruudenhullulle indiviidi-anarkiidi-kommunitaarille, joka haluaa Troijan hevoseksi Ruukinmatruunan monomaaniseen ajattelujärjestelmään - - (tähän paikkaan autoefektiivinen tehoste: hampaitteni välistä tihkuu pidäteltyä joskin hytkyvän verehimoista naurua muistuttavaa ääntelyä).

Aion seurata innovatiivisia kohelluksiasi. Turha siis eufemisoida koettuja tai oivallettuja sattumuksia, saitpa niitä sitten naisis/l/ta, mahdollisen/-ttoman syvällisistä biblioistasi, työstäsi tai kaupunkihavainnoistasi.

Tulemme nimittäin peittoamaan Kemppisen luovien sarkasmien moraalis-esteettisesti epäillyttävissä mutta dramaturgisesti ajoittain jopa syvällisiksi maskeeratuissa improvisaatio-taidoissa erin 6-1, vaikka van Kemp hakkaakin puolestaan meidät (ainakin minut) paitsi diskursiivisten yksityiskohtien myös diskursseja luonnehtivien makronäkökulmien hallinnassa 1000,00 - ½.

R-Matruuna (tämä demokratiamme 'valkoinen nainen' (joka paraikaa purjehtii 'offshore sailing yacht'illaan ainakin Itämerta) sen sijaan toistaa 'faktojaan' lähes kirjaimellisesti jo ties kuinka monetta kertaa, joten hänet voi suoralta kädeltä nimittää tosiasioitten dogmaatikoksi ja siten jopa ylpeyttään uhkaavaksi kokemansa (sic) lajikilpailijan eli älykkään valkoisen miehen vaarallisimmaksi houkutukseksi - lyhyesti: uusliberaalin järjestelmän Kirkeksi.

Luultavasti kohtaat Eestin nato-kiimaisessa Tallinnassa Matruunan sielunsiskoja. Pidä varasi, vaikka oikeistolainen oletkin. Ne Mata-Harit haluavat saada sinut vuotamaan - myös poliittisten mielipide-siimahäntiesi salatuimmankin tiedollis-geneettisen motiivi-energian. Nämä natokiimaiset ravintola-kurtisaanit ovat nimittäin kaksois- ellei peräti kolmoisagnetteja (agnetti on 'itsestään syntynyt' upouusi nimitys naisvakoojalle).

Enempää en voi vielä paljastaa, mutta sen sanon, että you must worry, because there may not be sugar but a female cougar in your Mallu (i.e. Mata-Hari's love poison-effect).
*
http://muuttotallinnaan.blogspot.com/2010/08/tupakkaa.html
http://muuttotallinnaan.blogspot.com/
http://blogit.taloussanomat.fi/konttorielama/arkisto/tag/kaja-saksakulm-tampere
http://fi.wikipedia.org/wiki/Troijan_puuhevonen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirke

PS.
Jos joku ihmettelee, miksi käytän nykyään vain webbilinkkejä viittauksissani, annan hänen ihmetellä rauhassa. - Rajoittunutta tai ei, mutta näin on hyvä minulle: sopivan yksinkertainen ja mahdollisimman nopea viittaus- ja kirjoitusjärjestelmä. - Sillä paska on paskaa, tuli se sitten kidekoneesta tai satelliitista, kuten jo Jörn Donner aikoinaan veisteli. Tämä viisaus tosin pätee myös rubiineihin, timangeihin ja helmilöihin. (toivon lukijalta tähän kohtaan korkeamman metaforiikan tajua).

Pyyteettömästi hillittömään sukupuolisuhteeseen etsitään: taiteellista joskin läpeensä himoittavaa, älykästä mutta äidillisen panseksuaalisesti joka ainoassa hermonpäässään sukupuolista energiaa varaavaa ja purkavaa eläimellistä naista

Teksti opettaa miehelle, että oikean partnerin löytämiseen tarvitaan pikemminkin tervettä eläimellisyyttä kuin tervettä eli/tai kohtuullista järkeä.

[K-mafian tarkistuksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.42]
*
Taide lupaa kaiken, mutta ei lopultakaan lunasta ainuttakaan lupaustaan (onnesta) eli ei tarkkaan ottaen anna mitään muuta kuin illuusion, fantasian, itsepetoksen.

Porno ei lupaa mitään, mutta antaa hetkellisesti kaiken - sillä ehdolla, että myyt sielusi nautinnolle eli/tai olet fysiologisesti ja fantasioissasi pakotettu toistamaan nautinnon haluamista ja saavuttamista. Tätä toiston pakkoa nimitetään vietiksi tai addiktioksi riippuen siitä, miten paljon tahdon vapautta oletamme/annamme itsellemme seksuaalisen halun suhteen.

Nainen sijoittuu taiteen ja pornon välimaastoon, koska lupaa paljon ja antaa paljon. Nainen nimittäin olettaa miehen pitävän häntä taideteoksena (ei pelkkänä aikuisviihteenä/pornona), joka synnyttää lapsia. Ja niin mies luuleekin.

Kumpikin, mies ja nainen, kuitenkin erehtyvät (tulevat erehtymään) sekä itsensä että halunsa toteutumisen suhteen. Tuota erehtymistä kutsutaan rakastumiseksi. Sillä rakastuminen on väistämättä hiipumaan tuomittu, vietin aikaansaama illuusio onnesta.

Jonain päivänä kipinä on sammunut, ja kun yrität ymmärtää, miksi luulit löytäneesi onnen rakastumisesta, jäljelle jää pelkkä lihasta noussut fantasia, joka ilkkuu sinulle kuin paholainen: 'Ever get the feeling you've been cheated?'

Vai olisiko todellinen rakkaus ja uskollisuus sittenkin mahdollista suhteen sisäisenä uudistamisena seuraavasti: - -  'as Stanley Cavell put it apropos the Hollywood comedies of re-marriage, the only true marriage is the second marriage (to the same person)'? (Zizek).

PS.
Ever get the feeling you've been cheated? Good night! - [Johnny Rotten at the end of the last Sex Pistols concert, Winterland Theater, San Francisco, California (14 January 1978)].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Lydon
http://en.wikiquote.org/wiki/John_Lydon
http://www.lacan.com/zizbadman.htm
http://emminuorgam.wordpress.com/page/8/

Kapitalismin erittäin lyhyt mutta pätevä oppimäärä

Bill Watterson kuvaa kyseisessä kuuluisan sarjakuvansa osassaan mainiosti, miten Calvin on sisäistänyt lähes kaikki aloittelevan mutta periaatteessa tyypillisen kapitalistin paitsi virheelliset mutta jälleen myös hyvin tyypilliset oletukset kaupankäynnin (muka täysin rationalistisesti ennustettavan) mekaniikan ja optio-etiikan suhteen. - Niinpä busineksen jatkuminen onnistuukin vain pyytämällä äidiltä (valtiovallalta eli veromaksajilta) tukea liiketoiminnan jatkamiseen konkurssin välttämämiseksi.

Calvinin tapauksessa liiketoiminta on tietysti jo alunperin suunniteltu holtittomasti, mutta tämä sama kaava pätee myös ajauduttaessa suin päin lamaan kaupan ylikuumennuttua hintojen nousun aiheuttaman kuplan viimein puhjetessa. Nyt vain ollaan tavallaan jo heti alkumetreillä tilanteessa, jossa kupla on puhjennut älyttömistä ennakkoasetelmista- ja oletuksista (mm. kysynnän ja tarjonnan häikäilemätön manipulointi) - sanalla sanoen ahneudesta - johtuen.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Calvin_and_Hobbes
http://en.wikipedia.org/wiki/Supply_and_demand
http://en.wikipedia.org/wiki/Caveat_emptor
http://en.wikipedia.org/wiki/Subsidy
http://www.brattononline.com/index.php?m=200910

Jos uskonnollinen perinne hyväksyy avoimen väkivallan naista kohtaan, se on välittömästi julistanut sodan itseään vastaan. - Mikään kulttuuri ei voi pitää naisen silpomista vallitsevana käytäntönä tunnustamatta samalla sekä tuhoavaa että itsetuhoista luonnettaan

[Tarkennuksia, typokorjauksia + lopetuskappale 6.8 ]
*
Jos, kuten uskon, Time Magazinen kuva on aito ja taustoiltaan totta, se herättää minussa sanoin kuvaamatonta vihaa ja halveksuntaa väkivallan tekijää kohtaan.

Sen sijaan se eettis-poliittinen populismi, jota kuvateksti mainostaa/kaupittelee, on tekopyhää sotaporno-propagandaa. Sillä USA ei voi, eikä sen ole syytäkään viedä pragmaattista arvopluralismiaan yhtään minnekään. Kapitalismi kyllä etenee - syövän tavoin ilman, että sitä tarvitsee markkinoida millään valistus- ja/tai monetaarisuus-aatteella.

Eikä kapitalisisen liberalismin sisältämien vapausaksioomien  ole mahdollista - läheskään välittömästi, kuten washingtonit, franklinit ja kump. niiden luulivat pystyvän - aikaansaada radikaalia muutosta myös ihmisten asenteissa suhteessa rotuun, kansaan tai heimoon (muodollinen demokratia ei siis kyennyt poistamaan rasistista käytäntöä suhteessa mustaan väestöön kuin ehkä vasta 1900-luvun lopussa jos silloinkaan).

Sitäpaitsi yhtä hyvin, argumentin pätevyyden tasolla, voitaisiin näyttää amrikkalaisten sarjamurhaajien uhreja väittäen tämän ilmiön johtuvan Yhdysvaltojen yhä edelleen frontier-henkiseen vapaus-uhoon perustuvasta itsepuolustusperinteestä.

Aikoinaan niin hirvittävän (?!) verenhimoisia intiaaneja vastaan puolustautumisesta onkin nyt transformoitunut tappamista luonnollisena oikeutenaan eli puolustusreaktionaan pitävien kunnon kansalaisten perusoikeus.

[(CCR/John Fogertyn 'Run through the jungle'-biisin idea lähti 1970 Johnin mukaan alunperin (ei pelkästään Vietnamista vaan) häntä järkyttäneestä lehtiartikkelista, jossa väitettiin amerikkalaisten omistavan yli 200 miljoonaa laillista käsiasetta).

Mutta jottei minua ymmärrettäisi väärin - kuvan naisen kokema fyysinen silvonta on niin sikamainen teko, etten epäröisi vaikka henkilökohtaisesti tappaa sen tekijää - sikäli kuin tälläisella, ääripopulistisella närkästyksellä voisi täyttää/oikeuttaa yhtään mitään argumentaation aukkoa tai 'virkaa'. Mutta onpahan se ainakin henk. koht. protesti suhteessa siihen, missä menee raja, jonka ylittämistä en taleban-miesten perhetyranniassa voi enää missään tapauksessa sietää. En vaikka kulttuuristen erojen arvostaminen olisikin kulttuurisen dialogin perimmäinen paradigmaattinen edellytys.
*
Silpoa toista rangaistukseksi hänen itsenäisyydestään on perversseimmän mahdollisen moraalin (totalitarismin, fasismin, rasismin) vulgaarein tunnusmerkki. - Hammurabin laki on lastenleikkiä SS:n, punakhmerien tai Balkanin sotien kidutusten rinnalla. Eikä Kongon kansanmurhía voine pitää moraaliin alueelle kuuluvina lainkaan, koska ne muistuttivat pikemminkin lihateknologisen massateurastamisen soveltamista ihmislajiin kuin jonkin vihollisen tappamisprojektia. Moraalilla ei  siis tässä massahysteria-ilmiössä ollut juuri mitään tekemistä.

Entä voiko puolestaan sellaista perherakennetta, jossa vaimoa tai tytärtä pidetään esineinä, joita - kuten kuvan nuorta naista - voi mielin määrin 'veistellä' sopivammaksi, mikäli tämä ei sopeudu aviomiehen muottiin, myöskään sijoittaa moraaliin alueelle? - - Ei voi. Pikemmikin kyseessä on maskuliinis-psykopaattisen ja perhedynamiikaltaan vakavasti häiriytyneen sadistisuuden ja rikollisuuden tyyssija kuin mikään kaikissa yhteiskunnissa tavallisesti kodiksi kutsuttu yhteiselämän ja lastenkasvatuksen perusyksikkö.
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Time-lehden+kannessa+esiintyv%C3%A4+silvottu+afgaaninainen+p%C3%A4%C3%A4see+kasvokirurgiaan/1135259111592

Kehitystä tapahtuu aivan varmasti

Kuvassa räsäs-lajin kehitys noin pääpiirteissään

*
[Linkkilisäyksiä: - Metapsykologia/topologia; 10.8]

Kemppinen kirjoitti 31.7 päreessään:
Taipuisin eräänlaiseen darwinismiin. Niin sanottujen suurmiesten merkitys on sittenkin vähäpätöinen. Muutoksen näyttävät olevan yhteisöissä kummalisella tavalla samanlaisia kuin lajivalinnassa. Ja lajivalintaa toimii vain joukossa, populaatiossa.
*
Vastasin tuohon väitteeseen(?) näin:
'Evoluutio-teoria ei ainakaan auta tässä asiassa yhtään mitään. Koko teoria on muuteski helvetin epäselvä, noin niinko loogisestikin. Se joka menestyy, sen pitikin menestyä; se joka hävii, sen pitikin hävitä. Syvällistä sano entinen mummo. Menestymiselle ja häviämiselle ei anneta mitään menestymisestä ja häviämisestä riippumattomia ehtoja, mistä seuraa, että koko juttu kiertää omaa napaansa' (vrt. karman laki/rr)  - [Pauli Pylkkö: Luopumisen dialektiikka, s.159.]
*
Tapani kirjoitti...
Evoluutio voi teoriana olla ongelmallinen filosofin näkökulmasta. Ehkäpä siksi, ettei se mikään teoria pohjimmiltaan olekaan, vaan mekanismi. Tai luonnonlaki.  - - Jos teoria ja todellisuus eivät käy yhteen, niin sen pahempi todellisuudelle. Niinkö Rauno?
*
RR:
Tapani,  evoluutio ei ole teoriana ongelmallinen filosofille, koska evoluutio nimenomaan ei ole mikään teoria vaan 'puhdas empiirinen tosiasia' - - toisin sanoen tautologia vailla kognitiivista merkitystä.

Itse mieluummin vaikenisin 'puhtaista empiirisistä tosiasioista' (mikä muuten onnistuu helpoimmin, kun käyttää jotain kieltä), mutta evoluutiosta saattaisin kyllä puhua ystävättäreni kanssa makuuhuoneessa - tosin silloinkin vain hiljaisen vienolla äänellä supattaen - ikäänkuin ujon tietämättömästi joskin samalla myös kiihkeän uteliaana - - odottaen, että josko evoluutio kohta alkaisi ilmetä itsessään. Sillä makuuhuoneestahan evoluutio yleensä alkaa - - vaikka kyllä se näin hellekesänä ulkonakin viihtyy - -
*
Tapani kirjoitti...
Rauno - eiköhän se evoluutio ala jo hieman aiemmin ja makuukammariin pääsy on sen tarkoitus. Evoluutio lymyää helteisellä Espalla, lyhyiden hameiden, pompottavien paitojen ja jännittyvien hauisten liepeillä. Puhtaista empiirisistä tosiasioista en tiedä muuta kuin että evoluutioon en sellaista tarvitse. Enkä karmaan.
*
Vastasin definitiivisesti maltilliselle harrastelija-filosofi-Tapanille:
Mistä sinä Tapani muka tiedät, että evoluutio alkoi joskus ja että sillä on tarkoitus? Mistä sinä sait tämän ajatuksen? Evoluutioko itse sen sinulle on antoi? Lymyillessään ihmisten liepeillä?

Onko evoluutio siis jonkinlainen orgonienergeettinen henki - pneuma, joka tanssittaa meitä kuin Pan huilullaan hormonientsyymin vaikutukseen 'naamioituneena'?

Tärkeää on nyt tuo naamio-käsite. Sillä jos kyseessä ei ole metafora (kieli, fantasia, naamio), niin evoluutiosta puhuminen pitää kieltää, koska ei ole olemassa fysikaalis-fysiologisen suhteen loogisesti isomorfista kieltä. Joka näin väittää, on ymmärtänyt kielen semanttisen luonteen väärin. Jopa Wittgenstein tajusi langenneensa Tractatuksessa metafysiikkaan hyväksyttyään tämän käsityksen kielen kuvateoriassaan ja muutti näkemystään.

Me emme voi puhua evoluutiosta lopulta kuin metaforisesti eli kielikuvin tai matemaattisesti eli tyhjin symbolein. Kaikki muu on skientististä virhepäätelmää, joka jättää reduktion kesken vajoten eräänlaiseen antropomorfiseen fatalismiin (lue: funktionalismiin), jolla yritetään saada tietoisuuden ja vapauden mahdottomaksi tekevä luonnonlakien determinismi toimimaan - muutenhan evoluutioteoriasta(kin) puhuminen olisi täysin mahdotonta.

Mutta voiko ihminen lakata puhumasta ja varsinkaan ajattelemasta kielellisesti? - - Minulle sanotaan, että voi. Evoluutioonko siis saa parhaiten yhteyden meditoimalla (hmm ;\). - Mutta tästä on enää turha jatkaa, koska pyörimme argumentatiivisessa kehässä.

Tuosta kehästä kuten sanottu on olemassa ulospääsy: kielikuvat, fantasiat ja niiden tulkinta tai tyhjät matemaattiset symbolit ja probabilismi. Itse valitsen kielikuvat ja fantasia-tulkinnat lacanilais-freudilaisen topologian puitteissa.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/07/isat-ja-vaimot.html#comments
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metapsykologia
http://fi.wiktionary.org/wiki/topologia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Topologia
http://www.kiviopas.fi/opetus/maapallo/elama.htm

Armo-ton'ta menoa oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa

1
Mitä sosiaaliturvan käyttöön tulee, olen samaa mieltä kanssasi Ironmistress. Sosiaaliturvan kuuluu olla nimenomaan turvaverkko. Mutta sanon tämän aivan eri lähtökohdista ja eri asenteella kuin sinä. Minulle perimmäinen ongelma demokratiassamme ei piile tämän turvaverkon eräille ryhmille mahdollistamassa 'ansaitsemattoman' edun saamisessa (vaikka sekin ilman muuta on todellinen ja kriittinen ongelma) vaan kumpuaa itse turvaverkon oikeuttavasta hyötylaskennallisuus-ajattelusta.

Ymmärrän hyvin, että pitää olla olemassa objektiiviset ja laskennalliset normit (sossun 'köyhyysraja'), joiden mukaan toimeentulotukea myönnetään. Subjektiivisten eli harkinnanvaraisten tukien jakaminen sen sijaan näyttäytyy tässä hyötykalkyyli-yhteiskunnassa perin ambivalenttina, sillä vaikka harkinnanavara perustuukin lakiin, se toteuu nimenomaan sosiaalivirkailijoitten subjektiivisena päätöksenä ja keikkuu siten mielivallan sekä ideologisen asenteellisuuden välillä.

Yhtä kaikki - kukaan ei kuitenkaan halua verovarojaan (omaa? omaisuuttaan) tuhlattavan kaiken maailman laiskottelijoitten ylläpitämiseksi - varsinkin jos nuo laiskottelijat vielä kaiken lisäksi torjuvat meidän liberaalit arvomme.

Minulle perimmäinen ristiriita tässä asiassa ilmenee kuitenkin seuraavasti.

Eikö koko turvaverkkojärjestelmä perustukin lopulta kristillisen lähimmäisenrakkauden kieroutumiseen eli sen pelagiolaiseen vääristymiseen? Kyllä.

Tavallaan vanhan kansan ihmiset olivat aivan oikeassa kokiessaan kunnallisen, siis lakiin kirjoitetun, toimeentuloavun nöyryyttäväksi armopalaksi. Sitä se nimittäin kirjaimellisesti on, koska silloin kyseessä ei ole enää vapaaehtoinen armo hyväntekeväisyytenä (olkoonkin lahjoituksen motiivi miten itsekäs tahansa) vaan laskelmoidun oikeudenmukaisuuden eli yleisen hyödyn toteuttava 'armo'.

Pelagiolaisuus (pelastuksen voi ansaita teoillaan) on tällä tavoin korotettu yhteiskunnalliseksi käytännöksi eli eettiseksi utilitarismiksi (josta on vain askel sosialismiin).

Mutta tällainen tekopyhyys kalvaa pahasti pohjaa annettuun tukeen sisältyvältä oikeus- ja tasa-arvo-aatteelta, koska se tekee tarpeettomaksi itse teon motiivin, joka - tai jonka pitäisi - ilman mitään velvoitetta/käskyä (sillä eihän rakkaus voi olla velvoite) nousee spontaanista sympatiasta eli empatiasta ja säälistä (joka taas on kyseenalaisen ristiriitainen tunne) - siis tuosta (surullisenkin) kuuluisasta lähimmäisenrakkaudesta.

Kun ihmisen arvo, tässä tapauksessa hänen köyhyytensä ja hätänsä määrä, lasketaan rahassa ja arvioidaan se xx:n tai xxx:n euron arvoiseksi, niin onhan tällainen 'lihateknologia' kuvottavaa. Ikäänkuin arvioitaisiin marketin tiskillä lojuvaa sika-nauta-pakettia.

Esitetyn logiikan perusteella (jossa köyhät tasa-arvoistetaan ideologis-yhteiskunnallisesti) voisi juuri perinteistä liberaalia tasa-arvoa kannattavaa vasemmistoa pitää Suomen suurimpana ideologis-vaikutteisten tuotteitten kauppaketjuna - ei suinkaan K- tai S-markettia.

Toisin sanoen - ihmiset ovat turvaverkossa kulutusesineiden asemassa ja heidät arvioidaan pelkästään yhteiskunnallisen hyödyn näkökulmasta (tietysti eri puolueilla on ko. hyödystä omat laskelmansa).

Pidän tällaista ajattelutapaa törkeänä, joskaan järkevää käytännön vaihtoehtoa sille ei taida olla - ellemme sitten palaa kokonaan takaisin hyväntekeväisyyteen. Leipäjonoissa kun ei kysytä kuukauden nettotulojen määrää tai henkilöllisyyspapereita.

Mutta paluu 'aitoihin', ei-lainsäädännöllisiin armopaloihin merkitsisi samalla tiettyjen kerjäämisten muotojen täyttä sallimista. Ja se taas ei Kokoomukselle sovi. - - No mitä saatanaa ne sitten tahtovat! Lähettää köyhät reservaattiin näkemään nälkää niinkuin Gazassa?
...
Ideologisen tasa-arvoistumisen ja muodollisen demokratisoitumisen (kaikilla on oikeus vaatia lisää oikeuksia) ja kaikialle tunkevan markkinatalous-subjektiuden seurauksena ihmiset ovat kuitenkin sisäistäneet sosiaaliturvan kauppatavaraluonteen lähes täysin. Ja kun ihmiset kokevat kaiken olevan mitattavissa rahana/rahassa, he eivät myöskään vanhempiensa tai isovanhempiensa tavoin häpeile käydä sosaaliluukulla kuin kaupassa ikään.

Tästä trendistä sekä konservatiivinen että ääriliberalistinen oikeisto - etenkin Kokoomus puolestaan saa monta sulkaa hattuunsa - tahtomattaan.

Yritän vielä selittää asiaa omalta kannaltani.

2
Minulle ei omaisuudella (ei myöskään aatteilla) ole juuri mitään merkitystä. En arvosta lopulta kuin kirjoja, jos kohta niitäkään. Voisin elää vieläkin vaatimattomammin kuin nyt.

Muistan, kun äitini, jota pidin täysin rahan sokaisemana kapitalistina, sanoi kerran vanhemmilla päivillään yllättävästi, että jos jotain niin omaisuuden hankkimista kannattaa välttää. Siitä kun ei ainakaan hänelle kuulemma ollut seurannut muuta kuin aina vain lisää ongelmia ja huolia.

Hän oli ymmärtänyt sen, mitä vanha sanonta opettaa: kun olet rikas (kun ylipäätään pidät yksin-'omanasi'), niin et sinä omista vaan sinut omistetaan. Ja että omaisuus tekee ihmisestä vielä itsekkäämmän ja tekopyhemmän paskiaisen kuin, mitä hän jo alunperin on (tätä äitini ei tosin ääneen lausunut ;\).

Aabrahamin ja Isakin tarina mielestäni opettaa osaltaan juuri kyseistä viisautta. Jumala käski Aabrahamin totella ja uhrata jopa kaikkein rakkaimpansa, minkä juutalainen mies saattoi omistaa: vanhimman poikansa. Jumala halusi sanoa Abelle, että et sinä mitään omista. Minä, Herra, sinun Jumalasi, omistan. Kaiken. - - Ihminen on pelkkä Jumalan vuokralainen ja renki.

Millään tolkullisuus-aatteella (joka tietysti itsessään on kelpo ohje) tätä faktaa ei voi lieventää. Pikemminkin päinvastoin eli kuten sinun tapauksessasi Matruuna, tolkullisuushan ítse asiassa näyttäisi antavan poliittiset perusteet tiettyjen kansanryhmien elämän indoktrinoivaan kontrolloimiseen.

Minulle tuottaakin vaikeuksia ymmärtää sitä, miksi minun pitäisi asettua tolkullisuuden nimissä ketään 'vastaan' ikäänkuin tuo toinen olisi minun elämäni - siis omaisuuteni (josta on tullut identiteettini tunnusmerkki) uhkaaja.

Olen kuitenkin erityisasemassa, koska en ole päähän potkittu (mutta laiska ja rikollinen?) maahanmuuttaja, joskin myös sen vuoksi, että olen mielestäni riittävän kompetentti ja röyhkeä ilmaistakseni itseäni persoonastani kumpuavan ajattelutavan 'dramaturgialla'.

On silti periaatteellisesti eri asia olla individualismissaan rypevä kyynikko Diogenes (vaikka Diogenesta voikin pitää omistavan/hallitsevan eliitin satiiris-raadollisena omakuvana, kuten Hegel hyvin oivalsi) kuin maailmaan sitoutunut kapitalistinen tosikko-moralisti, joka osapäivätoimisesti yrittää rauhoittaa huoliaan ja ahdistustaan sekoittamalla päätään jollain subjektiivisuuden 'poistavalla' itämaisella (huume-)fatalismilla - tyhjyyden meditoinnilla, joka/mikä antaa hetkellisesti luvan unohtaa ihmisen tahdon eli subjektiivisten valintojen tuskallisesti herättämät paradoksaaliset ongelmat.

Kapitalismin jälkeiset: - - Turvahippeily ilman huumeita (kuten tietysti ehkä kaikki länsimaiset 'mysteeri-egoismit' tai länsimaihin assimiloidut 'fataali-animismit') on pelkkää todellisuuspakoa, vaikka sitä voi toki monesti pitää myös aidon henkisen hädän oikeutettuna kanavointiyrityksenä.
*
Usko, toivo ja rakkaus eivät perimmältään (muuttumatta vastakohdikseen) ole kauppatavaraa. Mutta kapitalismi väistämättä tekee niistä sitä. - - Miksi siis valitat olemassaolon ja ihmisten paskamaisuutta sekä pahuutta Ironmistress? Sillä juuri oma poliittis-elämänkatsomuksellinen, kapitalistinen pragmatismisihan tässä on läpeensä mätä, ja buddhalaisuus, jolla yrität tuota mätää kuivattaa, vain koteloi sen pysyväksi ja kalvavaksi paiseeksi sielussasi.
*
http://www.stmarysgodmanchester.org/prayer-leaflet-page.php
http://www.iloverubberstamps.com/catalogpage3.html

Panopticon - uusi Hydra

Ihmiset elävät yhä suuremmassa määrin laitosta muistuttavassa yhteiskunnassa, jossa heitä tarkkaillaan jatkuvasti yksityiselämää myöten ja jossa he tarkkailevat koko ajan omaa sekä muiden käytöstä ollen yhtä aikaa sekä vankeja että vanginvartijoita. Tunne vapaudesta tällaisessa panopticon-maailmassa on siis lähinnä unenomainen illuusio.

Mutta kuka viime kädessä hallitsee ja ohjaa sitä teknologiaa, joka ihmisiä tarkkailee? Kuka/mikä on tämä uusi Hydra? Entä minne kasaantuvat ne sadat miljardit, joita tuo teknologia jatkuvasti tuottaa ilman, että sen hallitsijan tarvitsee tehdä juuri mitään?

Vastaus: Hydra on tietenkin tekno-kapitalismi ja loputon rahavirtojen määrä menee Pääoman (lähinnä finanssipankkiirien)  pohjattomaan ja kyltymättömään pankkiholviin.

(K-mafia korjailee tekstiä tikari kourassa - valmiina tappamaan jokaisen virheen - sellainen on nyt fiilis - klo: 17.50)
*
Elisa kirjoitti edellisen päreeni kommentissaan: 'Pelkään pahoin, että suuri osa lapsista jäisi laitoksien kasvatettavaksi, irrallaan sekä vanhemmistaan että ympäröivästä yhteiskunnasta. Mikä olisi parempi kasvualusta vihalle ja katkeruudelle?'

Elisa, my sweetheart - kuten hyvin ymmärrät, meidän on pysyttävä nyt lujina, sillä vastassamme on itse Baabelin Lohikäärme, Ruukista noussut Matruuna, varsinainen Pohjan Akka, joka haluaa Sammon vain itselleen.

By the way - olen samoilla linjoilla järkevien mielipiteittesi kanssa, mitä lasten huostaanotto-problematiikkaan tulee.

Olen itse nähnyt laitosten todellisuuden mielisairaanhoitajana. Ei laitoksissa ketään paranneta tai kasvateta vaan pyritään pelkästään sopeuttamaan yhteiskuntaan.

On ihan sama, mitä koet sisimmässäsi - pääasia, että et häiritse kunnon kansalaisten elämää. Hyvä potilas on aina hiljainen ja rauhallinen potilas. Vähän niinkuin käskyjä totteleva sotilas tai hellaan köytetty perheenäiti.

Tekisi mieli kärjistää (esim. depressiosta kärsivien tuskaa ja hoitoa silti lainkaan aliarvioimatta) instituutio-kritiikin tasolla, että 'mene hirteen, jos et sopeudu' on paitsi mielisairaaloiden myös kaikkien huolto-, kasvatus- ja rangaistuslaitosten eettinen maksiimi - - toisin sanoen ruukinmatruunan maksiimi.

Jotta tämä raadollinen logiikka toimisi loppuun saakka, kunnon kansalaiset väittävät, että ihmisen tietyt ominaisuudet kuten älykkyysosamääräkin ovat synnynäisiä - siis geeniperimää, johon ei voi vaikuttaa (toistaiseksi), joten mikäli laitos ei sopeuta ihmistä, hän leimautuu alempiarvoiseksi ja/tai rikolliseksi, eikä siitä leimasta pääse irti kuin kuolemassa.

Jos siis joku tosissaan vaatii romanilasten riistämistä vanhemmiltaan heidän sopeutumisensa ja sosiaalistamisensa varmistamiseksi, niin sellainen ihminen on luomassa uudenlaista apartheidia yhteiskuntaan.

Mutta siihen suuntaanhan tässä merkeistä päätellen ollaan silti menossa. Omahyväiset ja penseät sosiaalidarwinistit keräävät joukkojaan.

Jokaisen vapaasti ajattelevan, itsenäisen ja luovan ihmisen tulee nyt ymmärtää, että tuo ryhmittymä haluaa rakentaa yhteiskunnastamme yhden suuren laitoksen, jossa on omat tarkoin vartioidut lokeronsa erilaisille ihmisryhmille. Kyseessä on poikkeustila, jossa ihmisiä kontrolloidaan/tarkkaillaan jatkuvasti joka paikassa - jopa kotonaan.

Hallitseva teknokraattiryhmä (Matrix) on itse linnoittautunut informaatio-teknologialtaan muiden tavoittamattomissa olevaan valtavaan luxus-bunkkeriinsa, josta käsin se tarkkailee ja hallitsee alempiarvoisempia lokeroita (vrt. 'Benthamin-Foucault'n' Panopticon-vankila).

PS.
Vaikka saatankin kritisoida Foucault'n subjektikäsitystä (subjekti on valtadiskurssien kontingentti tuote), niin kyllä hänen kritiikkinsä erilaisia normalisoimis-politiikkoja (biopolitiikka) kohtaan osuu aivan kohdalleen.
*
http://thenewhydra.blogspot.com/2007/04/power-of-politics-and-panopticon.html
 http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon
http://en.wikipedia.org/wiki/Lernaean_Hydra
http://www.webcomicsnation.com/splitlip/splitlip/series.php?view=archive&chapter=33922&mpe=1&step=1

Vain nero pystyy sisäistämään ja hallitsemaan itsessään muodottoman, limaisan ja uhkaavan feminiinisen

Kuvassa Seinäjoen neromarkkinoitten vahva voittajaehdokas Sulo Karva.
*
Jean-Paul Sartren käsityksen mukaan nainen on kauhistuttava, järjen imaiseva, musta, limainen aukko. - - Mutta ei hätää. Nero tulee, kukistaa feminiinisen kaaoksen voimat ja käyttää niitä luovalla tavalla hyödykseen.
*
'Edellisiä (subjekti diskursiivisena ja siten katoavana luomuksena/rr) raskauttavampi seikka lienee se, että kun modernin yksilön ja luovan taiteilijan käsitteet muovattiin historian kulussa, naisille ei suotu mitään osuutta neroudesta.

Christine Battersby on tutkinut perusteellisesti nerouskäsityksen historiaa antiikin Kreikasta renessanssin ja romantiikan kautta 1800- ja 1900-luvuille. Aineiston perusteella hän väittää, että vakiokuva nerosta on 'naisellinen' mies. Vallitseva retoriikka

'ylisti 'naisellisia' ominaisuuksia miespuolisissa taiteilijoissa [...] mutta väitti, että naiset eivät voineet - eikä heidän pitänyt - luoda [...] Neron vaistot, tunnetila, herkkyys,, intuitio, kuvittelukyky - tai hänen hulluutensa [kaikkia näitä pidetään 'naisellisina' ominaisuuksina] - eivät olleet kuin tavallisilla kuolevaisilla[...] Nero oli mies - täynnä 'viriiliä' energiaa - joka ylitti biologiansa [...] Luovuus oli toisaalle siirrettyä miehistä lisääntymiskykyä: ylevöitettyä miehistä seksuaalisuutta ]...] Mitä naisellisemmalta nero vaikutti henkisiltä ominaisuuksiltaan, sitä äänekkäämmin huudettiin: 'Se on poika!'

Yhteiskunnassa tähän vallitsevaan nerokäsitykseen kietoutui se, että 'naistaiteilijoiden työ häivytettiin jatkuvasti näkyvistä'. Heidän kiinnostuksensa taiteeseen, mikäli sitä ylipäätään sallittiin, enimmäkseen ohjattiin esimerkiksi kirjonnan, savenvalannan, virkkauksen tai kukkien asettelun kaltaisiin 'tyypillisen naisellisiin' käsitöihin.'

Richard Eldridge: Johdatus taiteen filosofiaan, s. 130.
*
Battersby, Christine: Gender and Genius. Towards a Feminist Aesthetics. The Women’s Press Limited, London:1989.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Transvestism
http://en.wikipedia.org/wiki/Genius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Genius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Paul_Sartre
http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi/product_details.php?p=4095
http://www2.warwick.ac.uk/fac/soc/philosophy/people/associates/battersby/
http://www.widerscreen.fi/2003/4/moninaiset_naiset_kerrokselliset_kuvat.htm
http://www.huffingtonpost.com/mark-c-miller/worlds-1st-adults-only-am_b_533108.html