Showing posts with label feminismi. Show all posts
Showing posts with label feminismi. Show all posts

August 14, 2012

Emansipoitunut nainen on villi, vapaa ja viettelevä. Hän nauttii elämästään täysillä [jos vain saa hengitetyksi].

***
Du bist wie eine Blume,
So hold und schön und rein;
Ich schau dich an, und Wehmut
Schleicht mir ins Herz hinein.

Mir ist, als ob ich die Hände
Aufs Haupt dir legen sollt,
Betend, daß Gott dich erhalte
So rein und schön und hold

Heinrich Heine
*
World Literature - Google-teoshaun tulos

June 12, 2011

Onko naisilla oikeus käyttäytyä, miten he haluavat ilman vastuuta?

[Kielimafian mittavia lisäyksiä alkutekstiin viimeksi klo: 18.00]
*
[1] Yläkuvan mielenosoitus-julisteeseen on kirjoitettu oikean suuntainen maksiimi, mutta 'lutkat' eivät tajua ajautuneensa ristiriitaan, koska vaativat itselleen oikeutta tehdä miehille väkisin sen, minkä samanaikaisesti kieltävät näiltä itsensä suhteen ['not something you do to someone else']. Sillä vaikka mauttoman huoramainen pukeutuminen julkisissa tiloissa ei olekaan fyysistä väkivaltaa, se on silti 'raiskaava ele' eli katsojien pakottamista seksuaalisen lutka-provokaation uhriksi. [2] Keskimmäiseen kuvaan ja tekstiin ei tarvitse lisätä muuta kuin: 'sitä saa, mitä tilaa'. [3] Alimman kuvan naisen logiikka selittynee evoluutiobiologialla siten, että seksuaalisuus on naisen paras ase paitsi miesten mielenkiinnon herättämiseksi myös heidän aloitteellisuutensa 'hallinnoimiseksi' - ei väliä, vaikka naisen viesti onkin ilmiselvä kaksoissidos eli sisältää kaksoisstandardin: herätän halusi julkeasti ja vaikka väkisin, mutta sinä et saa välttämättä toteuttaa sitä lainkaan minun suhteeni . Siten lutkat ovat myös kapitalismia kaikkein raadollisimmillaan. Kaikki on vapaasti [? - lutkahan suorastaan pakottaa miesten huomion itseensä] myytävänänä kysynnän ja tarjonnan markkinoilla, mutta tuotteen ostaja joutuu herkästi syytteeseen tuotteen varastamisesta, koska myyjä on pidättänyt itselleen oikeuden peruuttaa kauppa tai muuttaa hintoja [tai korkoja] milloin tahansa. Lutka siis pitää oikeutenaan muuttaa jatkuvasti flirttipelin sääntöjä, mikä on selkokielellä sanottuna rikollista toimintaa [eli/tai kapitalismia]. [4] Etenkin naisen seksuaalisuutta koskevien suhtautumistapojen toisessa päässä on lutkaliike ja toisessa burqat/ääri-islam. Varmaa kuitenkin lienee, että toteutuessaan lutkien provokatorisen avoin ja anarkistinen seksuaalisuus muuttaa liberaalista yhteiskuntaa [vastoin? lutkien intentiota] entistä arvovapaammaksi eli pornoisemmaksi. Ääri-islam sen sijaan ilmentää umpidogmaattisten machomiesten despotiaa [esim. Taliban], jossa kaikki muutokset perherakenteessa eli naisen asemassa koetaan miesten mielissä uhkaksi koko islamilaisen maailman sisäiselle integraatiolle ja identiteetille. - Jossain lutkien ja burqien välimaastossa kai kulkee miehen ja naisen välisen sodan demarkaatiolinja. Tarvittaisiinkohan tässäkin Martti Ahtisaarta - pakottamaan osapuolet ainakin välirauhaan [äh - tylsää ;\].

I
'Lutkaliike' leviää Pohjois-Amerikassa

Poliisin naisopiskelijoille antama kehotus välttää pukeutumista "kuin lutka" on nostattanut protesteja Yhdysvalloissa ja Kanadassa. "Lutkakävelyihin" on osallistunut tuhansia naisia eri kaupungeissa. - Bostonissa marssi lauantaina 2 000 naista. Marssin järjestäjä luonnehti marssia protestiksi liian sallivasti seksuaaliseen väkivaltaan suhtautuvaa kulttuuria kohtaan. - Liike lähti kanadalaispoliisin lipsautuksesta, jota hän on jo pyytänyt anteeksi. Naisopiskelijoille terveydestä Torontossa puhunut poliisi sanoi, ettei naisten kannattaisi pukeutua lutkien tapaan, etteivät he joutuisi uhreiksi. Kommentti nostatti protestin, ensimmäisen lutkakävelyn Torontossa huhtikuussa. Sen nettisivun mukaan tarkoitus oli muuttaa lutkasanan merkitystä: Oman seksielämän hallitseminen ei tarkoita sitä, että odotamme väkivaltaa, kun osallistumme seksiin huvin tai työn vuoksi. Osallistujia oli 3 000  -Toronton jälkeen lutkakävelyjä on pidetty jo kolmessa kaupungissa Yhdysvalloissa. Suunnitelmissa on viisi muuta kaupunkia. - Osallistumaan kutsutaan kaikkia, niin sinkkuja, pariskuntia, vanhempia, sisaruksia, lapsia ja ystäviä - [Hs.fi, 8.5].

II
Henry Laasanen kommentoi tätäkin 'naisasiaa' järkevästi ja realistisesti.

Lutkaliike

11.6.2011 Henry Laasanen

1. Lutka-sanaa ei voi valkopestä pois sen negatiivisesta merkityksestä. Yritys on yhtä todennäköinen onnistumaan kuin "naisettomien runkkarimiesten" yritys parantaa mainettaan marssimalla.

2. Tämä kuva [ks. alin kuva tai linkki] kertoo oleellisen lutkaliikkeen logiikasta.

3. Lutkittelun pääasiallinen motiivi on naisten välinen kilpailu seksikartellin ylläpitämiseksi. Esimerkiksi lause "what a slut!" sopii naisen suuhun silloin, kun kanamainen nainen yrittää flirttailla hänen miehensä kanssa.

4. Lutkaliikkeen taustalla kaksi feministien perusmotiivia: a) miesten käyttämän (kuvitellun) patriarkaalisen vallan vastustaminen ja b) vaatimus naisten oikeudesta käyttäytyä miten he haluavat ilman vastuuta.

5. Feminismin tavoitteena on naisten kaikenlaisen seksuaalisen vallan käytön legitimointi ja kaikkien miesten väärien reaktioiden sanktiointi. Naisen on saatava pukeutua kiihottavasti, mutta jos se johtaa miehen viipyvään katseeseen, on mies sika ja syyllinen.

6. Monissa maissa on voimakas jako lutkiin ja madonniin. Noissa maissa lutkaliikkeelle olisi sosiaalinen tilaus.

7. Lutkaliikkeen keskittyminen pukeutumisen vapauttamiseen Suomen kaltaisessa maassa kuulostaa vitsiltä, koska 80 % naisista pukeutuu lutkahtavasti ja se on täysin legitiimi pukeutumisen tapa. Monissa muissa maissa vastaavasta pukeutumisesta joutuisi vankilaan tai häväistyksi.

8. Lutkaliikkeessa on rasistinen ja suvaisematon pohjavire, joka pitää vieraita kulttuureja länsimaista kulttuuria huonompana.

9. Miehillä on vähemmän oikeuksia pukeutua lutkamaisesti kuin naisilla.

10. Dave Chappelle aiheeseen liittyen [ks. linkki].

II
Lutkaliikkeen marssilaulu: Miun Vittuun Ei Saa Koskea
http://www.youtube.com/watch?v=ozxN5zRPCt8&feature=related
Raili's People - Miun Vittuun Ei Saa Koskea (Remix)
*
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75609-lutkaliike
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/henrylaasanen
http://i.imgur.com/t3Ghs.png [kuvalinkki]
http://www.youtube.com/watch?v=2OBPaenkxdg [Dave Chappelle]
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=henry+laasanen&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=henry+laasanen
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lutkaliike+levi%C3%A4%C3%A4+Pohjois-Amerikassa/1135265981573
http://ylioppilaslehti.fi/2011/05/lutkamarssi/
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lutkaliike+saapuu+Suomeen/1135266793193
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lontoon+lutkamarssi+julisti+Paljas+pinta+ei+tarkoita+seksi%C3%A4+/1135266839191
http://feedthebutton.com/2011/02/16/more-reasons-to-dump-you-and-people-who-annoy-you
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2011/may/10/slutwalk-hollaback-sexual-assault

August 1, 2010

Vain nero pystyy sisäistämään ja hallitsemaan itsessään muodottoman, limaisan ja uhkaavan feminiinisen

Kuvassa Seinäjoen neromarkkinoitten vahva voittajaehdokas Sulo Karva.
*
Jean-Paul Sartren käsityksen mukaan nainen on kauhistuttava, järjen imaiseva, musta, limainen aukko. - - Mutta ei hätää. Nero tulee, kukistaa feminiinisen kaaoksen voimat ja käyttää niitä luovalla tavalla hyödykseen.
*
'Edellisiä (subjekti diskursiivisena ja siten katoavana luomuksena/rr) raskauttavampi seikka lienee se, että kun modernin yksilön ja luovan taiteilijan käsitteet muovattiin historian kulussa, naisille ei suotu mitään osuutta neroudesta.

Christine Battersby on tutkinut perusteellisesti nerouskäsityksen historiaa antiikin Kreikasta renessanssin ja romantiikan kautta 1800- ja 1900-luvuille. Aineiston perusteella hän väittää, että vakiokuva nerosta on 'naisellinen' mies. Vallitseva retoriikka

'ylisti 'naisellisia' ominaisuuksia miespuolisissa taiteilijoissa [...] mutta väitti, että naiset eivät voineet - eikä heidän pitänyt - luoda [...] Neron vaistot, tunnetila, herkkyys,, intuitio, kuvittelukyky - tai hänen hulluutensa [kaikkia näitä pidetään 'naisellisina' ominaisuuksina] - eivät olleet kuin tavallisilla kuolevaisilla[...] Nero oli mies - täynnä 'viriiliä' energiaa - joka ylitti biologiansa [...] Luovuus oli toisaalle siirrettyä miehistä lisääntymiskykyä: ylevöitettyä miehistä seksuaalisuutta ]...] Mitä naisellisemmalta nero vaikutti henkisiltä ominaisuuksiltaan, sitä äänekkäämmin huudettiin: 'Se on poika!'

Yhteiskunnassa tähän vallitsevaan nerokäsitykseen kietoutui se, että 'naistaiteilijoiden työ häivytettiin jatkuvasti näkyvistä'. Heidän kiinnostuksensa taiteeseen, mikäli sitä ylipäätään sallittiin, enimmäkseen ohjattiin esimerkiksi kirjonnan, savenvalannan, virkkauksen tai kukkien asettelun kaltaisiin 'tyypillisen naisellisiin' käsitöihin.'

Richard Eldridge: Johdatus taiteen filosofiaan, s. 130.
*
Battersby, Christine: Gender and Genius. Towards a Feminist Aesthetics. The Women’s Press Limited, London:1989.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Transvestism
http://en.wikipedia.org/wiki/Genius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Genius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Paul_Sartre
http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi/product_details.php?p=4095
http://www2.warwick.ac.uk/fac/soc/philosophy/people/associates/battersby/
http://www.widerscreen.fi/2003/4/moninaiset_naiset_kerrokselliset_kuvat.htm
http://www.huffingtonpost.com/mark-c-miller/worlds-1st-adults-only-am_b_533108.html

October 27, 2009

Thelma ja Louise



Elokuva-arviointi kommentiksi (Mooselle) Mummon päreeseen Totuus naisista, osa 1.
*
(Kielimafia teki sanamuunnoksen - klo: 17.00)
*
Ensin heitto Moose the Moochille:
Täytyy myöntää Moose, että kielenkäyttösi ja ajattelusi on ihailtavan koherentilla tavalla äärimmäisen sekavaa. Minä en pysty moiseen.
*
Mitä Thelmaan ja Louiseen tulee, pidän sitä feministisimpänä elokuvana, jonka koskaan olen nähnyt - vaikka ohjaaja on mies: Ridley 'Alien' Scott.
Tämä elokuva on sarkastisen kipeällä tavalla hauska ja etenkin loppukohtauksen asetelmassaan, jossa kokonainen poliisiarmeija lukemattomine aseineen on viimeinkin onnistunut piirittämään nämä kaksi 'hirvittävää naistappajaa', se saavuttaa jo absurdin huumorin tason, jossa onnistutaan pilkkaamaan miehisen vallankäyttökoneiston putkiaivoisuutta säälimättömästi inonescolaisen satiirin hengessä: poliisisarvikuonot - ylipäätään miehet - saavat aikaan pelkkää tuhoa näiden naisten elämässä niin suuresti kuin elokuvan luomakunnan kruunut haluavatkin noudattaa oikeutta, ylläpitää järjestystä tai leikkiä rakastunutta.

Elokuva on satuttavalla tavalla ahdistava osuen juuri miehen seksuaalisuuteen ja omaantuntoon - siis palleihin - kuin karatepotku sekä viimeisellä minuutillaan, Thelman ja Louisen lopullisen, vapautuneen ratkaisun myötä, henkeäsalpaavan ylevä - parhainta tragediaperinnettä kunnioittava.

Joka kerta Thelman ja Louisen katsottuani minun on pakko myöntää, että miehet todella ovat sikoja: narsistisia hyväksikäyttäjiä, sadistisia raiskaajia, lipeviä huijareita ja putkiaivoisia mopottajia - lähes jokainen - paitsi etsivä Hal Slocumb eli sympaattinen Harvey Keitel ;\).

Thelma ja Louise on omalla tavallaan modernin elokuvan Madame Bovary. Koko ajan lumipalloefektin tavoin kasvava katastrofitunnelma päättyy päähenkilöiden itsemurhaan eli poistumiseen tästä miesten kontrolloimasta saalistusyhteiskunnasta.

Mutta siinä missä Emman itsemurhasta jää lukijalle sen tekijän persoonaan ahdistuneen ja surumielisen empaattisesti samaistuva, eriskummallisen eteerinen tunnelma, siinä Thelman ja Louisen valitsema kuolema tuntuu jopa ylevältä ja miltei sankarilliselta ratkaisulta, teolta vailla katumuksen tuskaa: se on härskein mahdollinen etusormennäyttö sovinisteille.

Silti on pakko myöntää, etten voi estää kyynelten kihoamista silmiini aina kun näen, miten tuo loppuratkaisu tapahtuu - miten päättäväisiltä ja jopa iloisilta nämä kaksi tappoon ja rikoksiin aluperin tahtomattaan ajautunutta ja lopulta marttyyriuden valitsevaa naista näyttävät ennen varmaa kuolemaa.

He kokevat täydellisessä umpikujassaan rotkoon ajamisen eikä antautumisen, joka johtaisi heidän tulevan elämänsä tukahtumiseen ja tuhoutumiseen, olevan ainut oikea tapa päästä lopullisesti pois ja vapautua siitä sietämättömän ahdistavasta rivoudesta, jolla narsistiset, miehiset putkiaivot itsekkyydessään naissukupuolta kohtelevat.
*
Luettava Peter von Baghin intonaatiolla ja aksentilla.
*
http://josight.blogspot.com/2009/06/late-yesterday-evening-reid-and-i.html
http://signatureroles.blogspot.com/2009/08/susan-sarandon-as-louise-sawyer-in.html
http://coolspotters.com/movies/thelma-and-louise

July 8, 2008

Muusia (runo-, ei peruna-) ja feministejä

Kirjoitettu kommentiksi styrvaiselle Petri Järveläisen päreessä "Ol kaunis kesäilta".
*
RR kirjoitti

"Ennen kuin" ei muuten ole yhdyssana. :)

Huono vitsi styrvainen. Pointtini ninnille ei tietenkään ollut oikeinkirjoitus vaan joku muu Arvaa? Miten olis tökerö tölväys?

Mitä vaatimukseen pienemmästä egosta tulee, niin kyllä se on just sopiva mulle ainakin tällä hetkellä.Vai onko niin, että 'egoiluni' haittaa kommentointia myös sinun kanssasi?

No - onneksi on ihminen ja ihmisiä, joita se ei haittaa - päinvastoin - kommunikaatiomme sujuu loistavasti ja inspiroi minua suunnattomasti.

Kaikista naisista ei ole muusan rooliin, joskin totta kai kyse on tietysti luonteenlaadun yhteensopivuudesta jne.

Kuka tahansa nainen siis voi olla muusa jollekin miehelle.
*
Joten hei - styrväinen ja ninni: anteeksi, jos loukkasin.

En mä sisimmältäni ole mikään koppavan ilkeä nokittelija. Kunhan tyylittelen ehkä vähän liian arrogantisti aina välillä.
*
Styrvainen vastaa

styrvainen kirjoitti
"Ennen kuin" ei muuten ole yhdyssana. :)

Rane kirjoitti:
"Huono vitsi. Pointtini ei tietenkään ollut oikeinkirjoitus vaan joku muu Arvaa?"

Hymiöni oli tarkoitettu osoittamaan seikkaa, että ymmärsin sen, ettei pointtisi ollut oikeinkirjoituksessa, mutta oma pointtini oli pykätä tuo mielestäsi huono vitsini "egoiluasi" vastaan.

Kyllä, egoilusi kommentoinneissasi on haitannut minua.

"Kunhan tyylittelen ehkä vähän liian arrogantisti aina välillä."

No, tuo oli sympaattista, kiitos! Omasta näkökulmastani tosin tyylittelet aina välillä aivan liian arrogantisti, mutta se on ehkä maku- ja sietämisasia.

"Kaikista naisista ei ole muusan rooliin, joskin totta kai kyse on tietysti luonteenlaadun yhteensopivuudesta jne.Kuka tahansa nainen siis voi olla muusa jollekin miehelle."

Huoh! Eli nainen on tässä mallissa jotain olennaisena pidettyyn, luovaan mieheen - tämä on kuin esimerkkitapaus feminismin oppikirjasta!
Muusan rooli ei kuule kiinnosta, joten ei ole tragedia etten ole sinulle enkä kenellekään muulle mikään helvetin muusa.
*

RR vastaa

styrvainen kirjoitti
'Huoh! Eli nainen on tässä mallissa jotain olennaisena pidettyyn, luovaan mieheen - tämä on kuin esimerkkitapaus feminismin oppikirjasta! Muusan rooli ei kuule kiinnosta, joten ei ole tragedia etten ole sinulle enkä kenellekään muulle mikään helvetin muusa.'
*
En julistanut, että kaikkien naisten pitää olla muusia miehille.

Huomaan, että nyt taisi feministillä nousta karvat pystyyn syistä, joita en oikein ymmärrä.

Arroganttia tai ei - kysyn, missä on sun suhteellisuuden- tai huumorintajusi tämäntyyppisissä asioissa? Reagoit kuin pistetty kissa, jos puhutaan vähänkään siihen suuntaan, että naisella olis jokin rooli miehen suhteen.

Niinpä niin - eihän naisella mitään roolia miehisen diskurssin puitteissa saa olla - ei ei. Sellainen on miesten ylivallan ilmentymää, ellei peräti luonnotonta...Nainen on vapaa(ta) - - - riista(a) (voi ei - sorry että mua taas naurattaa just nyt.)

Äh! ja vielä kerran äh!

Menkää perustamaan oma kirkko itsellenne hyvät naiset - ja pysykää siellä kirkossannne.

Perustetaan vain se jo aiemmin Petrin blogissa ehdottamani islam-typpinen joskin täysin pluralistinen kirkkovaltio: homoille oma, lesboille oma, bi-seksuaaleille oma, heteroille oma ja lopulta vielä Räsäsellekin oma kirkko: Räsänen kun on kaikkia edellä mainittuja eikä kuitenkaan mitään niistä!

Nyt styrv. - nyt saa nauraa, jos omaa sellaisen kuin huumorintaju, koska tuo edellinen oli toki kirjoitettu kieli poskessa.

Huumorintajua tietysti on ja pitää olla monelaista, ja väitän taas arrogantisti? (hymiö x2), että mitä yksulotteisempi huumorintaju ihmisellä on, sitä fundamentalistisempaa ja henkisesti jäykempää maailmankatsomusta hän päätyy edustamaan.
*
Toistan: minun muusakommenttini ei ollut mikään ohjelmallinen ja sovinistinen julistus (pyörittelen päätäni täällä).

Ja jos jostain naisesta tulee muusa vaikka minulle, niin kyseessä on yhtä todennäköinen asia kuin 7 oikein lotossa eli lähes ihme. Ei se siis ole mikään miehisen dominanssin tai salaliiton seuraus.
*
Hmm...näin näyttää nyt kuitenkin tapahtuneen...

En ole koskaan uskonut kohtaloon, mutta viime aikoina on joskus aivan peruuttamattomasti tuntunut siltä, että jollain kohtaloon rinnastettavalla, ennaltamääräytyneellä väistämättömyydellä vaikuttaisi nyt olevan sormensa pelissä tässä asiassa.

Kiitos Korkeimmalle Voimalle ja Hänen salaisille agendoilleen.

April 23, 2007

Kumpi 'huijaa' enemmän - biologia vai Räsänen?

Kommentteja Eufemian päreestä "Tilitän tyttöydestä".

***
RR

Nonniin. Sain täysin odotetun vastauksen - siinäkin mielessä, ettei siinä ollut perusteluja.

Timo Airaksinen vinoili aikoinaan (ei ihan näin suoraan, mutta ajatus on sama), että filosofian laitoksen naisopiskelijat pyrkivät niin kovasti emansipoitumaan, mutta tutkivat nykyään lähes kaikki ranskalaisia miesfilosofeja, joista on tullut heille ajatuksellinen auktoriteetti.

'Törkeä' miesvalta se siis vain jatkuu, vaikka oltaisiin miten emansipoituneita.

Eufemia

Oli siinä perusteluja.

Esinnäkin kyseenalaistin mallisi, jossa biologia ei estä tyttöjä kiinnostumasta "miesten pelikentistä" ja tahtomasta niille, mutta estää puhumisen. Väitin kohtaa, johon vedit biologisen determinaation rajan, täysin arbitraarisesti valituksi.

Toiseksi vetosin empiriaan ja sen varassa väitin, että täysin perustelematon väitteesi "Miesten pelikentälle tunkeutuva nainen nimittäin menettää yleensä aina miesten silmissä eroottisen viehätyksensä eli 'kelpoisuuden' naisena" ei ole tosi. (Väitteeseesi sisältyvä mieskuva on muuten aika herjaava. Mitä Robert Crumbkin sanoisi?)

Ajatukselliset auktoriteetit ovat kyllä jänniä. Olen taipuvainen uskomaan, että monille tie kohti minkäänlaista omaehtoisehkoa kriittistä ajattelua kulkee auktoriteettiluottamuksen ja -pettymyksen läpi.

***
RR

Me puhumme nyt hieman eri asioista.

Sinä otit minun argumenttini kirjaimellisesti ja yleistit yksittäisestä, provosoivasta (ehkä huonosti valitusta - myönnettäköön) esimerkistäni kokonaisen vasta-argumentin, vaikka minä tarkoitin sen nimenomaan yksittäiseksi esimerkiksi siitä, miten sukupuolten välinen roolitus pelaa.

Parempiakin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi se, miksi naiset eivät hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin heidän koulutuksensa mahdollistaisi.

Äitiys ja patriarkaalinen 'hyvä veli'-johtajaperinne eivät riitä nyt vasta-argumenteiksi, koska on todellakin fakta, että huippujohtajista suurin osa on miehiä, vaikka heidän koulutuksensa jää monesti vastaavan alan naisten jälkeen.

Naiset eivät yksinkertaisesti hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin miehet ja se on biologisen 'roolituksen' määräämä käytäntö.

Ajatteles esimerkiksi sairaanhoitajia ja Tehyä. Jos se olisi miesvaltainen ala ja siellä vallitsisi miesjohtajuus, niin olen täysin varma, että palkkausongelmat olisi ratkaistu ajat sitten.
Sama pätee osaltaan myös opettajiin, joista suurin osa on naisia, vaikka ylimpänä pomona toimiikin mies.

*
Myönnän kyllä, että palvelualojen ja sivistystoimen työntekijöiden on vaikea saada ääntään kuuluviin palkkaneuvotteluissa, koska kumpikaan ei ole niin sanottu 'tuottava ala'.
Eihän naisten työtä kotona lapsia ja taloutta hoitamassa ole koskaan arvostettu niin paljon kuin miesten 'tulosvastuullisia' hommia.

Mikä on tietysti täysin väärin tasa-arvon kannalta.

*
Toisaalta luulisi, että nimenomaan hoito ja opetus ovat yhteiskunnan perusrakenteita, eli jos ne pettävät, pettää se hemmetin innovaatiovouhakkeitten tuotantomyllykin (Nokiat sun muut), jota niin kovin mainostetaan yhteiskuntamme vaurauden ylläpitäjänä.

Mutta anyway - naisilla on kuin onkin tässä niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Jos he todella olisivat valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta muutenkin kuin ajautumalla puolifasistisiin äärifeministiliikkeisiin, joiden johtajat vaikuttavat liian usein pikemminkin patologisilta persoonallisuuksilta kuin selväjärkisiltä poliitikoilta (joita on tosin kovin vähän), he saisivat tahtonsa läpi.

Mutta naiset eivät 'taistele' yhdessä rintamassa vaan odottavat, että miehet hoitavat heidän puolestaan 'sotimisen', tehden keskenään huonoja 'rauhansopimuksia' edustamiensa naisten kannalta.

Naiset puolestaan hoitavat miehet, lapset ja vanhukset, mikä tietysti sinänsä merkitsee, että naisilla on lopultakin 'kulissien takana' valtaa, jollaista mies ei kykene koskaan saavuttamaan, koska hän luulee, että opetus ja hoiva tulevat kuin 'manulle illallinen' - ilman, että niihin nyt pitäisi niin erityisesti satsata.

Tässä mielessä biologia 'huijaa' moraalia minkä ehtii, ja juuri siksi nämä asiat ovat moraalin 'ulkopuolella'. Ne eivät siis ole - läheskään siinä määrin kuin naiset uskottelevat itselleen tai väittävät miehille - vapaan tahdon ja autonomisen järjen määriteltävissä olevia asenteita vaan biologisen perimämme ylläpitämiä viettejä ja vaistoja.

Toisaalta - edellä olleeseen viitaten - miesten pitää yhtä lailla tunnustaa myös käytännössä, että jos kerran on sovittu tasa-arvoperiaatteista, niin onhan toki ehdottoman väärin maksaa surkeita palkkoja sivistystoimen tai hoitoalan työntekijöille, aiheuttaa siten työvoimapulaa ja vaarantaa näitten alojen laadun taso.

*
En ole törmännyt moraalisesti mihinkään niin valheelliseen ja kieroon kuin 1990-luvun puolessa välissä muotiin tulleet hoitoalojen laadunparannus-konsultoinnit, joiden tarkoitus oli 'rationalisoida, ulkoistaa, ottaa tyhjät pois' (eli vähentää työtekijöitten määrää) ja siten kiristää yksittäisen työntekijän työtaakkaa vetoamalla hänen eettisyyteensä ja omaantuntoonsa hyvänä työntekijänä ja kaiken lisäksi ilman, että työtaakan kiristyminen olisi millään tavalla näkynyt palkkojen nousuna.

Kyseessä oli siis täydellinen yhteiskuntapoliittinen huijaus, johon suurin osa hoitoalan työntekijöistä retkahti ainakin muutamaksi vuodeksi.

Nyt tilanne alkaa muuttua, kun ei enää yksinkertaisesti jakseta juosta huijarikonsultoijien (käytännössä tulosvastuu-poliitikkojen) oravanpyörässä.

Odotankin mielenkiinnolla, miten Kokoomus täyttää lupauksensa hoitoalojen palkkojen nostosta - 'tasa-arvoerä' vai mikä se nyt on..?

March 10, 2007

"Miesfeministin tarina"... joka voisi olla totta...

Kirjoitettu kommentiksi Terho Pursiaisen päiväkirjan päreeseen "Miehinen feminismi".
(Tekstiä editoitu hieman klo: 21.15)

*
RR

Hyvä, tiivis analyysi, mutta turhan ympäripyöreä. Jaa niin. Vaalit ovat tulossa...

Jos mennään vielä syvemmälle, havaitaan, että mies ja nainen taistelevat keskenään ihan samassa mielessä ja samoista syistä kuin rodut ja heimotkin.

Tarpeemme itsetunnon pönkittämiseen on rajaton - sukupuolesta riippumatta. Eikä mikään rakkaus kanna pitkälle, jos toisella osapuolella on paitsi tarve myös mahdollisuudet (oikeudet) pompottaa toista lähes nöyryytykseen asti oman kunniansa/siveytensä nimissä.

Jos patriarkaatti alisti/alistaa naisen, matriarkaatti/feminismi alistaa miehen.

Siinä miehisen feminismin paradoksi, jota sopisi käsitellä ilman eufemismeja tai lähes mystifioivia abstrahointeja.

Feminismi ei tee kenestäkään enkeliä...ei naisesta eikä miehestä. Hyvin usein asia on juuri päinvastoin.

Konfliktiteoriat sopivat feminisminkin analyysin vähintäin yhtä hyvin kuin sopimusteoriat.

*
Terho Pursiainen

Hyvä Rauno Räsänen.

Et perustellut konfliktiteoriaasi mitenkään, esitit sen vain väitteenäsi. Näin ollen et todistanut muuta kuin sen, että olemme eri mieltä.

Minun kanssani saa olla eri mieltä niin tästä asiasta kuin kaikista muistakin asioista.
Kiitos keskustelupanoksesta.

*
RR

"Et perustellut konfliktiteoriaasi mitenkään, esitit sen vain väitteenäsi."

Näinpä tein - mutta tietoisena siitä, mitä tein. Halusin tuohon yleiseen konfliktiteoriaan kuitenkin kiteyttää jotain sellaista, mikä pyritään usein kieltämään feminismikeskusteluissa sekä "mies- että naisfeministien" taholta.

Väitän siis, että jaotellessasi todella mallikkaasti miesten suhtautumisen naisen asemaan ja identiteetin vapautumiseen kahteen eri linjaan, joista toinen oli lähinnä taloustiedettä ja toinen eksistentiaalisen ulottuvuuden huomioivaa, et kuitenkaan halunnut? pohtia tarkemmin niitä miehen psykologiseen, sosiaaliseen että sukupuoliseen itsetuntoon liittyviä ongelmia, joita syntyy tilanteissa, joissa miehen asema "perheen päänä" (mikäli tämä ainakin äärifeministien mielestävä irvokas termi sallitaan) muuttuu ratkaisevasti, mitä tulee siihen roolimalliin, jota häneltä ymmärtääkseni yhä vielä vaaditaan naisten taholta, vaikka naiset itse ovatkin jo aikaa (30-40 vuotta) sitten vapautuneet siitä roolimallista, jossa tuo heidän mieheltä vaatimansa "perheen päänä" oleminen vielä toimi relevanttina rooli-identiteettinä miehelle parisuhteessa ja ylipäätään perheessä.

Miehen siis tulisi yhä edelleen olla perheen pää (mitä ihmettä tämä sitten kulloinkin lopulta merkitsee) tilanteessa, jossa hän ei kuitenkaan enää ole sellaisessa juridisessa vastuussa perheestään kuten vielä 100 vuotta sitten.
("Voimanaisten" - kuten Minna Canthin perhe - on tietysti aina asia erikseen).

Nykyinen "miesfeministi" ei "perheen päänä" omista vaimoaan, lapsiaan tai ylipäätään perhettään (tuskinpa edes perheeseen omiin nimiinsä ostamaansa koiraakaan).
Kun tältä uudelta miesfeministiseltä perheen päältä sitten vaaditaan kuitenkin kaikkea sitä samaa henkistä vastuullisuutta ja sitoutumista kuin 100 vuotta sitten eläneeltä patriarkaaliselta perheen päältäkin, hän joutuu ymmälleen.

Hän nimittäin havaitsee, että nykyään laki jättää miehelle vain pelkän vastuun, kuten se teki tietysti jo joskus kauan sitten, mutta nyt tuo vastuu ei enää perustukaan samanlaisiin lakisääteisiin, omistusoikeudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin, jotka silloin aikoinaan toimivat miehisen hyveen toteuttamisen velvoitteina aviopuolison ominaisuudessa.

Mies kokee olevansa perheen pää vailla "valtakuntaa", jota hallita, siten myös vailla identiteettiä, jota tietty miehinen hyveellisyys voisi ja jota sen pitäisi ilmentää.

Hänen vaimonsa ei ole hänen vaimonsa vaan täysin vapaa menemään ja tulemaan, samoin hänen lapsensa.
Kun mies patriarkaalisena aikana "omisti" vaimonsa ja lapsensa hänellä myös oli vankkumattoman selkeä taju identiteetistään ja niistä hyveistä, joita hänen piti käytännössä toteuttaa ja noudattaa, jotta olisi savuttanut arvostusta ja kunniaa hyvin huolehditusta "omaisuudestaan".

Samalla hän varsin hyvin tiesi, että mikäli hän ei toiminut tuon "perheen päältä" vaaditun hyveellisyyden puitteissa, hän menetti luottamuksen paitsi yhteisön lopulta myös tuomioistuimen silmissä.

Mutta nykyään - kun miestä kutsutaan perheen pääksi - isännäksi - se ei merkitse muuta kuin pelkkää terminologista jäännettä, jonka alkuperäinen semantiikka on aikaa sitten hävinnyt ja unohtunut.

Mies ei ole isäntä eikä perheen pää kuin naisten kielenkäytössä. Silti he vaativat mieheltä yhä samanlaista hyveellistä sitoutumista perheeseensä ja siitä huolehtimiseen kuin kauan sitten, vaikkei mies enää kykene edes tunnistamaan itseään - identiteettiään - sellaisessa roolissa, koska sen edellytykset ovat kadonneet.

Niinpä nainen on todellisuudessa nyt muuttunut perheen pääksi, ja se, että hän edelleen vaatii mieheltä sitoutumista, vastuita ja velvollisuuksia perhettä kohtaan, on ainakin kärjistetysti todettuna varsin irovokas vaade.

Vaikka tämä on vain yksi syy siihen, että avioliitto-instituutio rakoilee pahasti, niin se on kuitenkin hyvin tärkeä muutoselementti, jonka merkitystä harvemmin tullaan ajatelleeksi.

Kun mies alkaa väistämättä tajuta oman perhe-identiteettinsä muuttumisen ja sen, että jäljelle on silti jäänyt yhä tuo sama klisheemäinen perheen pää-vaatimus ja liturgia - nyt vain vailla todellista sisältöä - tiedostuu hänelle ainakin jollain tasolla pari- ja perhesuhteen siteitten onttous, teennäisyys ja jopa epäoikeudenmukaisuus, mikä ei varmasti kannusta häntä jatkamaan "näyttämöllä", jossa hänelle oli luvattu konkreettinen, hyveellisen isännän rooli, mutta joka todellisuudessa osoittautui pellen rooliksi - pellen, jolta kyllä lain nimissä vaaditaan rahat perheen huoltamiseen, mutta jolla ei ollut enää mitään sanan- tai mitään muutakaan valtaa perheeseen, jossa kukaan ei ollut hänen "omaisuuttaan" edes vertauskuvallisessa mielessä.

Niinpä hän viimein otti ja lähti, koska ymmärsi, että itsekunnioituksensa - siis aidon ja todellisen eli kirjaimellisesti tilanteen saneleman, relevantin itsekunnioituksen säilyttääkseen hänen oli pakko lähteä.

Narrina voi elää hetken aikaa, mutta kun havaitsee, että tuo narrimaisuus onkin lopulta juuri se feministien propagoima miesidentiteetti, johon "edistyksellinen" naisliike on ollut miehiä ajamassa ja indoktrinoimassa jo vuosikymmenien ajan - valinta on lopultakin helppo; - ei tietenkään psykologisella tasolla, koska miehilläkin on kiintymyksen tunteet, mutta rationaalisesti vaihtoehdot on tässä tapauksessa arvioitu nopeasti, ja silloin on järkevintä lähteä ennenkuin oma sielu turhautuu niin paljon, ettei se kykene enää edes näyttelemään ymmärtävänsä - empatiasta nyt puhumattakaan - jatkuvasti oikuttelevan, jatkuvasti valittavan, jatkuvasti jotain uutta vaativan ja räpättävän naisen/vaimon mielenliikkeitä, ja jonka rauhoittamiseksi tarvitaan valitettavan usein jopa sellaisia "toimenpiteitä", jotka varomattomasti sovellettuina tietävät "perheen päälle" mahdollisesti ½ -1 vuoden "rauhoitus- ja identiteetinkokoamisaikaa" sen kuuluisan leivättömän pöydän ääressä.

*
Tämä tarina voi eräitten mielestä kuulostaa keksityltä - siis fiktiolta ja fantasialta, mutta aivan perustellusti se voisi olla myös totta! Ja luultavasti onkin...