Ernesti-setä ja Amerikan kissanainen

Janey Robbins – A Catwoman

 *
[Kielimafia editoi tekstiä tarpeen mukaan - 15.7].
*

Päreen Ernesti Heminevan muistiinpanoista siteerannut ja hänen jättämistään videopätkistä koonnut ja kommentoinut Rauno Räsänen.

I

1

Lähes kolmekymmentä vuotta sitten matkustin pohjoisemman Amerikan laajalla mantereella enkä tietenkään välttynyt yllättäviltä tilanteilta. Olinhan vierasmaalainen [kaiken lisäksi suomalainen] enkä tuntenut paikallisia tapoja, joskin noita erilaisia paikkoja/tapoja Amerikasta tietysti löytyy tuhansittain. Kaikkein yllättävin tapaus ja henkilö [sillä henkilöön liittyy tapaus], jonka matkallani kohtasin ja koin oli kuitenkin aivan tietynlaatuinen ja liioittelematta sanottuna unohtumaton. 

Kyseessä oli minua jonkun verran nuorempi nainen, johon tutustuin Los Angelesissa eräillä lahjakkaitten mutta varattomien kirjailija-toimittajien viihdyttämiseksi järjestetyillä cocktail-kutsuilla. Kutsuilmoituksen lähettäjälle vain oli sattunut jokin erehdys, jos se nyt ylipäätään oli erehdys. Voihan olla niinkin, että minun intressejäni ja tapojani haluttiin vähän testailla ja jos näin oli, niin siinä kyllä onnistuttiin perusteellisesti. 

Jälkeenpäin kävi nimittäin ilmi, että paikassa, joka minulle oli ilmoitettu, kokoontui Los Angelesin pornoteollisuuden ja pornotähtien sen hetkinen kerma illanviettoon jonkin elokuvan julkistamisen kunniaksi. Suuresta maailmasta tietämätön joskaan en enää liian nuori suomipoika kun olin, luulin tulleeni oikeaan paikkaan, sillä vaikuttihan koko cocktail party jonkinlaiselta Hymy-lehden toimitukselta. Naisten suuri määrä tosin ihmetytti hieman. Toki Amerikka oli vapauden ja tasa-arvon maa, mutta olivatko naiset saamassa miehet kiinni tasa-arvossa myös kirjallisuuden ja journalismin alueella? 

Eipä aikaakaan, kun luokseni, salin reunimmaisen tarjoilupöydän luo, astelee nuori, kaunis ja jopa hieman pelottavasti kissamaisen oloinen ja näköinen nainen, joka katsoo terävästi hymyillen suoraan silmiini. Hän tervehtii rennosti amerikkalaiseen tapaan, joskaan aksenttinsa ei ole kaliforniaa vaan itärannikkoa. New Yorkista kotoisin on tämä tyttö – Robin nimeltään [myöhemmin käy ilmi, että hänen sukunimensä on Lieberman]. Kysyy mistä olen, mitä teen ja mihin olen matkalla. Suomalaisuuteni herättää hänessä välittömästi kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta eikä hän ilmeisesti koe mitään ongelmaa siinä, että taidan olla väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta minähän en tiedä sitä, että hän luultavasti tietää, etten minä tiedä erehdystäni.

Kun kysyn, mitä hän itse on viime aikoina puuhaillut, saan hiukan odottamattoman vastauksen, joka ei kuitenkaan soittele mitään hälytyskelloja päässäni. 

‘Olen tutkinut seksuaalisuuden eri muotoja – varsinkin sellaisia, joista ei saa puhua, joita ei saa näyttää ja joita ei saa edes kokeilla, mutta joita harjoitetaan jatkuvasti kaikkialla, vaikkei tietenkään jokaisessa parisuhteessa’, hän luettelee matkien minun antamaani selvitystä kirjallisista intresseistäni ja hankkeistani.

‘Mutta sepä kiinnostavaa, olemme siis molemmat tutkivia journalisteja’ huudahdan spontaanisti. -‘Minulle se kyllä sopii’, myhäilee tyttö tuijottaen silmiini pistävästi silmät sirrillään. Suu hänellä on mennyt jotenkin mutruun, joskin toinen suupieli nousee vähän ylemmäs, mikä tekee ilmeestä yhtä aikaa uteliaan, kysyvän, säälivän, ironisen sekä jotenkin himokkaan – aivan kuin hän etsisi saalista, jonka nappaisi heti, kun uhri vain tarpeeksi herpaantuu.

Totta kai innostumme molemmat keskustelemaan seksiaiheesta eikä mennyt kuin varttitunti, kun cocktailien siivittäminä aloimme jo puhua omien mielipiteittemme ohessa omista mieltymyksistämme seksin suhteen. 

Tässä kohtaa minun olisi pitänyt viimeinkin oivaltaa tulleeni väärään paikkaan, mutta taisin jo olla lievästi hurmaantunut Robinin pehmeän särmikkääseen ja suoraluontoiseen karismaan. En juurikaan ihmetellyt, että melkein kaikki vieraat näyttivät olevan Robinin ystäviä tai tuttuja. En tosin ihmetellyt sitäkään, että jostain syystä Robin ilmoitti [oli kai jo ilmoittanut aiemmille seuralaisilleen] jokaiselle moikkaajalle, että oli varattu eikä ehtisi juuri nyt muitten seuraan. 

Gin Tonic’ien ja yleisen hälinän rentouttamana en kuitenkaan ihmetellyt ehkä epäilyttävintä asiaa. Miten oli mahdollista, että kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen vajaa puoli tuntia kestänyt tapaaminen ja keskustelu oli johtanut suoraan pohdintaan siitä, mikä esimerkiksi anaaliyhdynnässä oikein kiihottaa tai kuvottaa ja miksi – joko itse koettuna tai sitten nähtynä eli de facto fantasioituna.

Tällainen jutustelu toki on tai ainakin sen pitäisi olla aivan ymmärrettävää ja luonnollista kahden toisilleen hyvin läheisen ihmisen parisuhteessa, mutta hyvänen aika – meidänhän piti olla minulle ilmoitetun kutsun mukaan jonkinlaisessa kirjallisuusmatineassa tai vastaavassa eikä missään seksuaaliterapeuttien kenttäkokeessa tai peräti bordellissa.

En ole mikään ujo poika ajatuksiltani, mutten ole [yleensä] myöskään avomielinen seuramies, joka puhuu kuin Runeberg aiheesta kuin aiheesta. Pikemminkin vetäydyn ja kuuntelen. Jokin vain tuntui napsahtaneen kohdalleen tuon Robinin suhteen ja vaikutti siltä, että hän yhtä lailla oli hyväksynyt minut, olipa tuo hyväksyntä sitten enemmän harkittua kuin spontaania. Siinä me kuitenkin sitten puhuimme ja puhuimme, yhä lähempänä toisiamme, jotta olisimme kuulleet ja ymmärtäneet toisiamme tarpeeksi selvästi. 

Koska olin matkallani joutunut puhumaan englantia päivittäin jopa tuntikaupalla, olin myös oppinut ymmärtämään kuulemaani yhä paremmin. Silti newyorkilaistytön käyttämät sanonnat ja kielikuvat eivät aina avautuneet ennen kuin pyysin häntä niitä tarkentamaan. Se oli Robinista hauskaa ja niin minustakin. Tässähän yhdistyivät huvi ja hyöty. Suoritin Robinin antamaa peruskurssia seksuaalinautinnon terminologiasta amerikan-englanniksi. Välillä kikatimme kuin kakarat. 

Muutamat katseet kääntyivät ja ihmiset vilkaisivat meitä hymyillen joskin ehkä hieman ihmetellen. Minkähän tyypin se Robin nyt on löytänyt. Niin ne kai ajattelivat.

Yli tunnin jutustelun jälkeen tunnelma välillämme muuttui yhtäkkiä niin intensiiviseksi, että se suorastaan hätkähdytti. Hieman hullu sekso-gyneko-pornologinen debattimme, jota kukaan ei ihme kyllä tullut vilkuiluista huolimatta tarkemmin kuuntelemaan, muistutti ajoittain Rabelais’n sanaleikkimäisiä juoksutuksia. Debatin ytimestä löytyi kuitenkin kaksi toisiinsa erottamattomasti kytkeytyvää ja lähes kuolemanvakavaa asiaa, joista toinen oli paraikaa kehkeytymässä ukkosen lailla käsin kosketeltavaksi energiaksi.  

Ensimmäinen asia oli kysymys nautinnosta yleensä ja toinen seksuaalisesta nautinnosta erityisesti. Jälkimmäinen ongelma kumuloitui juuri sillä hetkellä meidän kahden välille tornadon nopeudella. 

Joudun toistamaan, etten osaa sanoa, missä määrin Robinin affektit ja tunteet minun suhteeni olivat tietoisesti hänen hallinnassaan tai ylipäätään etukäteen harkittuja ja missä määrin hän taas spontaanisti antoi mennä täysillä niin pitkälle kuin sitten lopulta hänen aloitteestaan päädyttiin. Tiedän vain, että itse en pannut hanttiin. En kuitenkaan ollut pelkkä passiivinen ajopuu, jos minua vietiinkin niin kuin virta vie vaan olin mielestäni ajopuuksi varsin aktiivinen tapaus. Mutta sitä kai itse ‘virta’ tällä kertaa halusikin.

.........

Yhtäkkiä – juttelumme päädyttyä jonkinlaiseen välivaiheeseen Robin kävi ensin hiljaiseksi, vetäytyi parin askeleen päähän minusta, vilkaisi muita ihmisiä ympäri salia, katsoi sitten hämmentävän kauan silmiini, huokasi syvään, tuli viimein syliini kietoen kädet kaulaan ja kuiskasi korvaani sihisten naukuvasti kuin kissaeläin:

‘Ernest, sinä olet ihana tyyppi. Niin erilainen mies kuin nämä muut. Iskit minut jo alle puolessa tunnissa. Puhumalla ja nauramalla. Olen yrittänyt tapella sitä tunnetta vastaan, mutta en pysty enää. Tule. Mennään naimaan tuonne eteishallin inva-vessaan. Sitä ei käytä juuri kukaan. Minä olen ihan märkä’. 

Me menimme emmekä taaksemme vilkuilleet.

........

Robinin ilme oli yhtä aikaa tulinen, intohimoinen, raukea ja silti täysin päättäväinen. Vaikka oma haluni oli nyt lopullisesti herätetty kuin karhu uniltaan, tunsin silti olevani Robinin imevässä otteessa kuin edestakaisin liikuteltava jojo. Hän halusi minun haluani ja minä hänen haluaan. Seksi on nautinnon harha, joka toimii hetken aikaa kerrallaan, sillä halu palaa aina takaisin. Sitä ei voi saavuttaa lopullisesti nautinnossa. Halu on häilyväinen ja levottomuutta aiheuttava riivaus. Ainoa todellinen Henki.

.........

Kissamaisen villi ja kiimainen Robin saattoi olla sisimmältään isin kiltti tyttö, mutta selvästikin hän oli luonut itselleen Lady Domina-imagon tai fasadin, enkä voinut tietää, miten vakavasta asiasta siinä loppujen lopuksi oli kysymys. Nyt hän kuitenkin halusi minut eikä siihen haluun ollut mitään lisäämistä tai vähentämistä. Oli selvää, että hän vei ja minä ‘vikisin’ - sillä tavoin kuin miehen sellaisessa tilanteessa pitää ‘vikistä’.

2

http://xhamster.com/movies/405918/janey_robbins_is_a_fucking_nympho.html

Ernesti Heminevan jättämä videotallennus hänen ja Janey Robbinsin/Robin Liebermanin muhinoinnista cocktail-party-huoneiston eteishallin inva-wc:ssä. Emme tiedä, kuka/mikä on sen kuvannut ja onko kuvissa itse Ernesti [Janey kyllä on], mutta Ernestin tekstin mukaan videotallennus kuuluu katsoa juuri tässä kohdassa kertomusta. Teemme niin.

II

1

Päätän Ernesti Heminevan Amerikan matkan muistelmat koskien hänen tapaamistaan Robin Liebermanin eli Janey Robbinsin kanssa tähän tällä erää.

Tietenkin Ernestille paljastui myöhemmin, kuka Robin oikein oli ja mihin pippaloihin hän oli saanut kutsun. Mutta miksi Ernesti englantia taitavana ei sitten tajunnut asioitten oikeaa laitaa? Se tuntuu jotenkin epäuskottavalta. Voin toki paljastaa, että tästä tarinasta löytyy muutakin epäuskottavaa kuin Ernestin erehdys luulla pornoilta-pippaloita kirjallisuusmatineaksi [mikä on itse asiassa ymmärrettävä erehdys varsinkin Amerikassa] ja pornotähteä tutkivaksi journalistiksi. Mutta joka tapauksessa Robin Lieberman [juutalainen sukunimi], taitelijanimeltään Janey Robbins, on niin totta kuin tosi nyt voi yleensä ja pornoteollisuudessa erityisesti olla.

Vastoin alkuperäistä aikomusta en kommentoi pitkään Janey Robbinsia [ks. wiki-linkit] – en edes sitä vähää, mitä netti hänestä tietää. Robbinsia pidetään kuitenkin yhtenä merkittävimmistä pornoelokuvien naisnäyttelijöistä etenkin sen vuoksi, että hänen seksuaalinen ilmaisunsa, olemuksensa ja praktiikkansa rikkoi sellaisia rajoja, joita nykyään pidetään naurettavina ja typerinä seksuaalisuuden ja seksin esittämisessä. 

Eräänlaisena avantgardistina Janey Robbinskin sai maksaa kohtuuttoman hinnan innovatiivisuudestaan konservatiivisen sensuuriaallon iskiessä 1980-luvun lopulla USA:n pornoteollisuuteen. Kymmenisen vuotta kestänyttä oikeudenkäynti- ja lakihässäkkää voisi verrata Hollywoodiin kohdistuneisiin kommunistivainoihin 1950-luvulla. Tälläkin kertaa asialla oli sama ihmisryhmä: konservatiiviset kyttääjät eli toisten ihmisten ahdistusta herättäviä tapoja systemaattisesti tuomitsevat ja normittavat – sanalla sanoen rasismiin taipuvaiset ihmiset. 

Kyllästyneenä tekopyhiin, typeriin ja naurettaviin pornoelokuva-oikeudenkäynteihin Robbins lopetti 1989 7 vuotta kestäneen uransa, mikä lienee enemmän kuin pornotähtien uran kesto keskimäärin, mutta tällä naisella olisi ollut monenlaista talenttia jatkaa pitempään. Olen ehkä viimein ymmärtänyt, että vaikka myös pornobusiness on silkkaa teollisuutta, niin hyvä pornoelokuvanäyttelijä todella osaa hommansa. Toisin sanoen hän pystyy yhdistämään oman nautintonsa täysin ammattimaiseen näyttelemiseen tavalla, joka antaa pornon kuluttajille parhaimmat kicksit kohti lihallista ekstaasia.

2

Mutta ehkä sinänsä kapea-alaisen lajityypin eli pornoelokuvan [kuten kaiken muunkin narratiivis-koherentin taiteen] aika alkaa sekin olla ohi globalisoituneessa netti-maailmassa, joka ei tee enää jyrkkää eroa asian ja viihteen välillä ja jossa suurimmat otsikot [‘kicksit’] saadaan spektaakkeleista ja toisten tirkistelystä. Niinpä myös pornossa on havaittavissa sama tosi-tv-tyyppinen trendi kuin kaikkialla muuallakin mediassa. Kuka tahansa voi ladata nettiin mitä tahansa ja netti onkin yli 90% pornoa pullollaan. Netistä on tullut siten suuri paritus-, huoraus- ja pornovideo-luola, joka on kontrolloimattomasti kaikkien käytössä.

Tämä merkitsee pornon alueella juonellisuuden ja kontekstin lähes täydellistä katoamista pelkän panemisen kustannuksella. Kuumimmasta nykypornosta on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut eräänlainen body building-urheilukilpailujen extreme-laji, jossa isokyrpäisimmät neekerit hässivät päivät pitkät jatkuvassa seksuaalisessa puutteessa eläviä valkoisia nymfo-naisia, jotka pettävät miehiään sen minkä ehtivät. 

No - tämä on tietysti parodinen ja hiukan konservatiivis-stereotyyppinen näkymä, koska se, mitä todella näyttää tapahtuneen, osoittaa seksin ja pornon eri muotojen valtavaa kasvua ainakin nettijulkisuudella mitattuna [tulos tosin kertoo enemmän netistä kuin seksin lisääntymisestä]. Seksuaalisella nautinnolla ei ole rajoja eikä moraalia. Niinpä etenkin seksin vapaan esittämisen ja katselemisen tultua yhtä helpoksi kuin pankkikortilla maksamisen joudutaan/ajaudutaan julkisen ja yksityisen elämän rajat ja ulottuvuudet kokemaan väistämättä uudella tavalla, mikä merkitsee, että ne joudutaan myös määrittelemään uudelleen. 

Kun kaikista voi tulla tosi-tv-pornon esittäjiä ja tirkistelyn kohteita jopa tahtomattaan, olemme kai siirtymässä aikaan, jossa yksilöt joko muuttuvat hällä-väliä-libertiineiksi julki-anarkisteiksi [jotka netti-kapitalismi vastoin anarkistien harhaluuloa sulauttaa helposti itseensä] tai jossa he yrittävät viimeiseen asti varjella yksityisyydestään [‘omimmasta omaisuudestaan’] sitä vähää, mitä siitä on jäänyt jäljelle netti-tsunamin pyyhkäistyä nurin vanhat informaatiojärjestelmät. 

Silläkin uhalla ettei argumenttini lopulta päde, väitän, ettei Janey Robbins [yhtä vähän kuin Lorelei Lee] ole mikään yhteiskunnallisen julki-anarkismin julistaja, jossa julkinen ja yksityinen saavat ja niiden pitääkin mennä sekaisin. Pikemminkin hän on 'vain' seksuaalisen vapautumisen lähettiläs tavalla, jonka minä hyväksyn. Ei mikään hippi-, luonto- tai ylipäätään panteisti-hörhö, joka etsii energioita ja säteitä – ties mitä sellaista, jonka olemassaolon tunnemme vain vaikutuksen kautta, mutta jota meidän on mahdotonta tietämällä tietää ja absurdia uskomalla uskoa. Halua ei pidä pyhittää tai mystifioida yhtään enempää kuin on tarpeen sen purkamisen kannalta. Halu pitää ottaa omaan hallintaan eikä palvoa sitä kuin pakanallista epäjumalaa.

3

Loppukaneetiksi totean vain, etten taaskaan pääse eteenpäin liberalismin ja konservatismin välisessä kiistassa. Se on todellinen kiista, jossa kumpikin osapuoli edustaa aidosti luovuttamattomia arvoja, joiden mukaan ihmisten on saatava yhteiskunnassa elää. Jos vain jompikumpi arvomaailma saa toteutua, ihmisestä tulee kapea-alainen, yksipuolinen ja rajoittunut olento, joka tuskin kokee elämäänsä niin onnelliseksi, kuin jos hänen käytössään olisivat molemmat mahdollisuudet: – sekä rajoittamaton nautinnon [ilmaisun, kokemisen] vapaus vailla jotain pakollista arvosidonnaisuutta että mahdollisuus rajoittaa nautintonsa niihin yhteisöllisiin ja yksilöllisiin puitteisiin, jotka tuntuvat sopivan juuri tietynlaiseen arvomaailmaan. 

Parhaimmillaan näiden kahden vapauskäsityksen ja arvomaailman välille ei synny sovittamatonta ristiriitaa, koska ne ovat saman asian käänteisiä versioita. - - Siis parhaimmillaan. En edes väitä tietäväni, mitä sillä tarkoitan.

III

Janey Robbins/Robin Lieberman

http://xhamster.com/movies/400235/janey_robbins_anal_scene_1o1_gr_2.html

http://xhamster.com/movies/300541/janey_robbins_takes_on_4_guys_classic.html

http://xhamster.com/movies/862093/janey_robbins_anal.html

http://www.badjojo.com/1031947/janey-robbins-vs-ron-jeremy/

*

http://www.wikiporno.org/wiki/Janey_Robbins

http://www.evi.com/q/what_is_the_nationality_of_janey_robbins

http://en.wikipedia.org/wiki/Janey_Robbins

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/06/nautinnon-ytimessa-kipinoi-tuskainen.html

Nautinnon ytimessä kipunoi tuskainen hehku

This summary is not available. Please click here to view the post.

Onko salamurha parasta viihdettä? Onko väkivallan kauhistelemisella mässäily ihmisten suurin huvitus?

Kuva suorastaan pursuaa makaaberia autenttisuutta ja historiallista dramatiikkaa eli vastikään ammuttujen ihmisten tuoreita ruumiita. Ja siitähän me kaikki pidämme - kauhistelemme ja pidämme. Kuolemaporno onkin maailman toiseksi suosituinta mediaviihdettä.
*
 After surviving several assassination attempts in the past, PPP leader Benazir Bhutto was not so lucky on Thursday as she was killed by two gunmen who opened fire at her right after she finished addressing a rally at Liaquatbagh [27.12.2007].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Benazir_Bhutto

http://chennai365.com/news/benazir-bhutto-assassination-spot-photos/

Hän on syvältä, mutta tuntuu hyvältä - juuri siksi

This summary is not available. Please click here to view the post.

Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan

Yläkuvassa:
Taideteos on todellisuuden perimmäisen tyhjyyden 'kasvoille' muovattu persoona/maski, joka heijastaa havainnoijaan hänen oman katseensa juuri silloin. kun hän kokee taideteoksessa esteettisen elämyksen tai lumon tai jotain sellaista, jota/mitä hän tahtoo sellaiseksi kutsua. Taide antaa taideteoksessa kuilulle, jota katselemme omien kasvojemme virtuaaliset piirteet. Tällä tavoin Totuus ilmenee taiteessa - kokijan sekä taideteoksen [subjektin ja objektin] roolien sekoittumisena.

Alakuvassa:
Katselet Vincent van Goghin oudolla tavalla syvästi vaikuttavaa taulua A Pair of Shoes ja mitä tarkemmin katsot ja mitä suurempi on eläytymisesi ja lumoutumisesi, sitä tarkemmin katsoo kenkäpari takaisin sinuun - ikäänkuin sinä itse tuijottaisit omaa itseäsi, ikäänkuin todellisuus, jota taiteesta etsit olisi edelleenkin sinun kokemukseksesi mutta tällä kertaa sellaisella tavalla, joka ei olekaan enää palautettavissa yksinomaan kokijan omaksi projektioksi, koska sinä itse olet esteettisessä elämyksessä [lumossa] siirtynyt sisälle sisäistämäsi taulun maailmaan kuten Wu Tao-tzu, joka [myyttiä vapaasti tulkiten] pakeni vankilastaan astumalla kankaalle maalaamaansa maisemaan kadoten siihen lopullisesti.

[K-mafian tarkennus kuolemanviettiin + linkkilisäys - klo:19.35]

I
1
Ironmistress kommentoi päreessäni 'Porakorven Akseli sen porno[taide]kuvan näytti muun muassa seuraavasti:

Mutta nörtti näkee asian eri tavalla. Hän toteaa, että miurami on varsin hyvää ainesta fantasiamaailmaan. Millainen olento miurami on? Susi-Kustaa kuvailee, että miurami syö kalaa, jättää kolmikyntisiä jälkiä ja osaa lentää. Onko miurami lintu, lepakko vai hyönteinen? Vai jotain siltä väliltä. Minkä näköinen miurami on? Minne miurami sijoittuu ravintoketjussa, millainen ekologia sillä on, onko se pelokas vai aggressiivinen olento ja missä se asuu? Mikä on miuramin natural habitat? Susi-Kustaa kertoo, että "se on sydänmaiden asukas ja tulee ihmisten ilmoille vain sodan alla". Miksi näin?

Sinä yksinkertaisesti et vain osaa. Et osaa päästää fantasioitasi irti älyllisellä tasolla. Sinun fantasiasi liittyvät vain seksuaalisuuteen.

2
Kaiken kaikkiaan hyvä kommentti. Kiitos vain. Osut aika lähelle olennaista ja saat minut kirjoittamaan asiasta. - - Mutta.

Mitä tekemistä miuramilla on esteettisen kokemuksen kanssa? Et sinä puhu nyt taiteesta vaan [määrätyn biologisen olion] taksonomiasta. Onko sinun 'taiteesi' muuta kuin loputon sarja eksakteja havaintoja, numeroita ja alkuaineita - asioitten loputon kvantitatiivinen järjestys, jossa energiakin on puettu pelkäksi kaavaksi, joka ei voi koskettaa ihmistä kuin kylmän raudan tavoin.

Sittäpaitsi sinä et, IM, koskaan kohtaa todellisuutta/elämää henkilökohtaisen kokemuksen tasolla sellaisena kuin puhut siitä ja 'mainostat' sitä - eli kauhistuttavana kärsimyksen laaksona ja helvettinä.

Jos uskaltaisit kohdata kiemurtelisit varmasti tuskasta itsemurhan rajamailla [mutta juuri sillä tavoin osoittaisit minulle olevasi tosissasi etkä buddhalainen elitisti, joka pyörii oman egoistisen napansa ympärillä epäitsekästä ja universaalia altruismia julistaen (?)].

Sen sijaan, että tekisit perimmäisestä tuskasta [jota myös seksuaalisuus ilmentää] taidetta, lähestyt maailmaa maagisen fantasian luotettavimmilla välineillä [tiede] kyetäksesi muka käsittämään, hallitsemaan - jopa tajuamaan jotain sen äärettömästä indifferenssistä.

Tällainenkin asenne toki ymmärtää esteettisen lähtökohtia, mutta se päätyy formalisoimaan ja kvantifioimaan ne - mittaamaan tuskan ja autuuden, vaikka taiteessa on kyse kokemisesta ja tuon kokemisen siirtämisestä taideteoksen puitteissa solipsistisen tietoisuuden [mitä kaikki perimmäinen itsetietoisuus lopulta on] ulkopuolelle - muiden koettavaksi.

Taide on lähes mahdoton yritys kommunikoida se, mitä ei voi kuvattavan alkuperäisenä olemisena ilmaista [Lacanin reaalinen tai teistien Jumala]. Siten myös taide [kuten kieli ja numerot] valehtelee, mutta toisin kuin numerot taide pystyy valehdellessaan kertomaan esteettis-fenomenologisen - ihmisen ymmärrystä ja kokemusta koskettavan totuuden - ei vain kaavoihin ja taksonomioihin vangittua rautakaupan teknistä varastoa.

Taiteessa kokemusta ei pidä sitoa mihinkään kahleeseen, koska maailmassa ei ole numeroita eikä edes fantasioita - noita ihmisen itseisarvoisiksi korottamia välineitä.

Edustan siis tavallaan äärimmäisintä ultramodernismia [taidetta taiteen, joka on Totuus, vuoksi] esteettisen ilmaisun suhteen. Mitään sääntöjä luovuudelle ei ole. Instituutiot vain esineellistävät ja kaupallistavat taiteen - olkoonkin, että ne tietysti palvelevat massojen tarpeita.

3
Mitä sitten 'ei-älyllisiin' seksuaali-fantasioihini tulee, niin siinä uutisessa ei ole minulle mitään uutta. Ylipäätään ei-älyllisyys ei ole minulle mikään varsinainen ongelma tässä asiassa. Päinvastoin - pyrin sellaiseen asenteeseen [eli irti ilmaisun muodoista] enemmän tai vähemmän tietoisesti, koska koen älyn taidetta kahlehtivaksi formalismiksi [haukkuihan Mirokin formalisteja tekotaiteesta].

En kuitenkaan kiellä, ettenkö olisi ajoittain jämähtänyt seksuaali-fantasioihin aivan liikaa. Mutta jokaisella on fantasia-fiksaationsa. Jos tuo fantasian kohde minulla on 'pillu' [mitä ei kai voine pitää niin kovin kummallisena heteromiehelle? - ks. II], niin sinulla se on sitten numero [mutta sinähän olet buddhalainen 'skientisti'] - sanoakseni asia mauttomasti yksinkertaistaen.

Joka tapauksessa seksuaalisuus kaikkinensa - mitä moninaisimpine affektiivisine nyansseineen [eikä siis ainoastaan pelkkä heteroiden 'lähetyssaarnaaja-lisääntyminen'] on se virta ja voima, joka ihmisessä ilmentää maailman universaalia energeettisyyttä. Tämän voiman kuvaaminen kaavoilla ja fantasioilla ei ole taidetta vaan tiedettä tai formaalia peliä - pahimmillään tosikkomaista reifikaatiota tai esteettis-kokemuksellisesti debiiliyden tasolle rajattua pleikkari-addiktiota.

4
En liene kovin ihmisrakas enkä sosiaalinen mutta lapsia rakastan [sekä koiria ja kissoja] - ehkä myös siksi, etten ole saanut riesakseni sellaisia ;\]. - Mutta niin vahva on biologinen tarve oman lapsen hoivaamiseen, että päädyn kyllä useinkin fantisoimaan juttelevani varsinkin pikkulapselle [minun olisi kai pitänyt syntyä naiseksi ;\]. - Tällaisella kuvittelulla ei ole tietenkään mitään yhteyttä sukupuolis-genitaaliseen seksuaali-fantisointiin, vaikka se suurta mielihyvää ja paljon huumoria mieleeni virittääkin.

Fantasiani ovat tiukasti joko filosofisen käsitteistön koodaamia tai rajattomien seksuaalis-tyyppisten fantasia-yllykkeitten - joku sanoisi pervertoimia - minä sanon: sekä vapauttamia että sitomia.

Numerot kahlitsevat minua. Roolipelit kuten jossain määrin kaikki pelit [vaikka aikoinaan rakastinkin jalkapalloa ja shakkia] kahlitsevat minua.

Seksuaalisuuskin kahlitsee, joskin täysin eri tavalla kuin numerot, käsitteet ja pelinomaisesti konstruoidut fantasiat. Seksuaalisuus nimittäin toimii kaiken fantasioinnin perustana pakottamalla kiinnittämään tai/eli kohteellistamaan elollisen energeettisyyden fantasiaan.

Kaikkialla orgaanisessa elämässä vaikuttavan seksuaalisuuden piirissä säännöt ja kuvitelmat palvelevat vain yhtä perimmäistä tarkoitusta, josta kaikki muu seuraa: - yhdyntää ja orgasmia. Maailman fenomenologis-funktionaalinen totuus on orgasmi: - ekstaasi = tilan [stasis] eli minuuden ulkopuolelle [ek] pääseminen.

Tässä kohtaa ajatukseni tangeeraa buddhalaisuuden kanssa, vaikka pidänkin yritystä häivyttää minuuden pysyvyyden uskomusharha mahdottomuutena. - Joka tapauksessa minuus on jotain 'liikaa' - jotain, jonka kautta eläminen on sekä ainoa vaihtoehtomme että perimmäinen kirouksemme.

Tarvitsen 'järeämpiä' keinoja itseni ilmaisemiseen ja itseni ulkopuolelle eli maailmaan ja siten todellisuuden energeettiseen ytimeen pääsemiseksi kuin keinotekoiset roolipeli-fantasiat, joita vertaan pornoteollisuuteen - siis porno-näyttelemiseen, jossa hyvin harvoin ilmaistaan aitoja tunteita ja keskinäistä hellyyttä, jotka [kuten varsinkin naiset hyvin tietävät] herättävät ja viimein räjäyttävät aidon eroottisen kiihkon suorastaan kosmisiin sfääreihin.

Kieltämättä porno on lähes aina tehty miehelle - miehen orgastista laukeamista varten, joka eroaa naisen vastaavasta kokemuksesta tavalla, jota mies ei ehkä ikinä saata ymmärtää. Kun mies laukeaa, niin prosessi ja kokemuksen laatu/määrä on aina jotakuinkin sama. Kun nainen laukeaa, hänen orgasmiensa laatu ja määrä vaihtelevat, sillä ne ovat enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisia - [G-piste löytyy naisella aina ikäänkuin eri paikasta, vaikka klitorista noín 'teknisesti' voikin pitää naisen nautinnon 'hipaisunäppäimenä'].
*
Porno on roolipeliä, jossa pelkkä eläimellinen kiima toimii primitiivisenä 'dramaturgiana'. Itse huomaan [kuten kaikki miehet] kiihottuvani totta kai pelkästä 'lihasta', mutta kaikkein vahvimmin haluni aktivoi kauniina pitämäni naisen tietty kasvojen ilme sinä hetkenä, kun se muuttuu mahdollisen kivun kokemisesta nautinnollisen antautumisen hurmioksi [tuon yhden hetken aikana tapahtuva ilmeen muutos kiihottaa enemmän kuin mikään eläimellinen ryhmäpano [joista kyllä niistäkin saa omat kicksinsä].

5
Kaikki fantasiat tuhoutuvat yhteen käsittämättömän valtaisaan energian purkaukseen, jonka voisi sekä metaforisesti että kirjaimellisesti rinnastaa Japanin [ja tietysti jokaiseen suureen] maanjäristykseen.

Minun maailmassani perimmäinen fantasia on hyvin samaa tyyppiä kuin Nietzschellä. Myöskään tämän vuoksi en tule pääsemään koskaan lopullisesti irti Nietzschen vaikutuksesta. Olen kokenut fantasioittemme alkuperän nousevan hyvin samantyyppisestä henkisestä perustasta [ks. II].

Kaikki elollinen on seksuaalisuutta ja nautintoa, joka pyrkii paitsi siirtämään omaa informaatiotaan pakonomaisesti eteenpäin samalla myös transsendoimaan itsensä pois minuuden kahlitsevasta 'bussipysäkistä' [lisäänny ja kuole].

Erotuksena buddhalaisuuteen totean jälleen, että yritys selittää minuus syy-seuraus-ketjulla ja häivyttää se sieltä yksinomaan tekojemmme laatua muuttamalla [aidon eli ei-laskelmoidun hyväntahtoisuuden motivoimana; - mutta eikö juuri buddhalaisuus ole laskelmoitua epäitsekkyyttä karman lakia silmälläpitäen?] on paitsi tyhjää retoriikkaa myös psykologisesti ristiriitaista [kaksoissidos], koska me emme voi ikuisuutta silmällä pitäen vaikuttaa elämäämme tekojen kautta millään tavoin. Olemme tuomitut lisääntymään, elämään - ja kuolemaan. Ja piste.

Tavallaan olemme kuolleet jo syntyessämme ja silti kaikki tapahtuu meille vain ja yksinomaan minuuden [reflektoivan tietoisuuden erotuksena buddhalaisten elolliseen mieleen] kautta ja puitteissa.

Ihmisen kannalta katsoen jotain hyvin absurdia ironiaa ja evoluution 'viekkautta' sisältyy siihen tosiasiaan, että seksuaalivietti toteutuessaan sisältää yhtaikaisesti jatkuvuuden varmistamisen [siittäminen, hedelmöitys] että minuuden äärimmäisintä nautintoa aiheuttavan kuoleman [orgasmin, joka samalla siis ejakuloi sperman siitepölyn tavoin - saavuttipa se luonnon tarkoittaman kohteensa tai ei].

Juuri tämän lacanilaiseen jouissanceen sisältyvän 'kahdennuksen' [DNA-informaation siirtyminen eteenpäin nautinnollisena ('pienenä') kuolemana] voisi sanoa olevan freudilais-lacanilaisen kuolemanvietin ydin. Halutessamme elämää, haluammekin [tai luonto meissä haluaa] samalla väistämättä kuolemaa, ja siten kuolema sisältyy aina jo itse haluun elää - sen naturalistis-vulgaareimmassa muodossa.

[Minuudeton/ei-symbolinen kuolemanvietti on jopa perustavampi voima kuin symboliseen kiinnittynyt eros, koska eros jättää aina jälkeensä [väistämättä symboloituvan/kielellistyvän] informaationsa minuutena, jonka symbolisen ulkopuolelta vaikuttava kuolemanvietti pakottaa jatkamaan päämäärätöntä etenemistään ei-mihinkään, mikä prosessi on yhtä kuin loputon toisto=muuttumattomuus/rauha - siis kuolema. - - Toisin sanoen - orgasmissa eros etenee kuoleman eli ei-symbolisen/minuudettoman peak-kokemuksen kerta toisensa jälkeen 'houkuttamana ja lahjoittamana' ekstaasina, josta minuuteen sidottu eros saa alkunsa ja johon se myös päätyy aina takaisin. - Siten eros ja thanatos ovat saman substantiaalisen vietti-nautinnon [jouissancen] kaksi hieman eri suuntiin vetävää linjaa].  

Kyseessä on sekä triviaali että transsendenttis-fenomenologinen fakta: suurimman lisääntymisen kiihkon ytimessä odottaa orgastinen ekstaasi, jossa minä hetkellisesti raukeaa [kuolee pois] - mutta vain hetkellisesti.

6
Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan, kirjoitti Georges Bataille, ja tuota aforismia pidän eräänä todellisen esteettisen kokemuksen parhaimmista kuvauksista - en niinkään jotain vähäisempää kikkailua erilaisine taidemuotoineen ja -muoteineen.

Se, mikä meihin suuressa taiteessa vetoaa, on ekstaattisen elämyksen meille kommunikoivaa lumovoimaa [ikäänkuin taideteosta katsellessamme/kokiessamme katselisimme itseämme ulkoapäin kuin Jumala ihmiskuntaa], joka konkreettisesti ilmaisee meille eri aistien kautta, mitä on olla ihminen syntymän ja kuoleman kosmisessa kierrossa - tässä ja nyt.

Taide syntyy perimmältään siitä että ihminen pyrkii transsendoimaan äärellisen/äärellisyytensä, joka ahdistaa häntä universumin tuntemattomuuden ja indifferenssin edessä. Ei enempää eikä vähempää.

Minulla ei ole sopivaa käsitettä tälle energeettiselle tapahtumalle [transsendessin lumo], jonka enemmän tai vähemmän hämärää mutta voimakasta tajuamista voinee pitää ihmisen olemassaolon perimmäisenä mysteerinä tai satiirisemmin - traagikoomisena performaationa.

Sillä onhan toki hieman hullua, että palvomme esineitä, ääniä ja ihmisiä, jotka imitoivat todellisuutta - ikäänkuin jotain sellaista kuin todellisuus an sich olisi edes olemassa - - .

PS.
Esitykseni taiteesta ei välttämättä ole yhtä monipuolinen kuin sinulla, IM, mutta esteettisen kokemuksen perusteiden osalta se on mielestäni syvällisempi ja todellisempi.

Yhtä asiaa en kuitenkaan kritisoi: käsityön ja taiteen yhteyttä toisiinsa On joskus suorastaan hämmästyttävää, miten esim. taitava amatööri-ompelija voi saavuttaa luovan virtuositeetin tason - [Esim. S:n äiti, joka oli itse asiassa luopunut kauppiasmiestään (3 eri kauppaa) auttaakseen urastaan taiteilijana. Hänen käsityönsä olivat uskomattoman taidokkaita sekä omaperäisiä.

Kuten kaikki erinomainen taide, myös S:n äidin käytännöllistä käyttötarkoitusta varten tehdyt työt ylittivät kirkkaasti pelkän tarpeen ja hyödyn vaatimukset. Toisin sanoen ne tältä lumoavalta osaltaan olivat hyödyttömiä, tarpeettomia ja jotain ylimääräistä, mikä paradoksaalisesti on aina hyvän taiteen olennainen tunnusmerkki. Ne aiheuttivat mielihyvää, jonka palautumattomuus mihinkään luonnollisen/naturalistisen aistinautinnon/hyödyn kokemukseen voidaan ymmärtää Kantin Arvostelukyvyn kritiikin 'pyyteettömänä esteettisenä intressinä'.

PPS.
Mitä roolipeli-fantasioihin tulee, esität kieltämättä mielenkiintoisen haasteen ja palaan siihen ehkä myöhemmin, sillä aihe koskettaa minua nyt myös ikäänkuin henkilökohtaisesti erään kaukaisen [aikoinaan] nuoren ystävän kautta, joka otti yhteyttä viime syksynä ensimmäisen kerran lähes 20:een vuoteen. - Kyseinen ystävä kertoi minulle roolipeli-villityksestään jo 1988 [parikymppisenä].

Itse pidin roolipelaamista [eli sen mitä siitä ymmärsin ja ymmärrän] ja pidän edelleen aikuisten ihmisten leikki-hömppänä. Ystävä oli mennyt viimeinkin naimisiin ja on nyt ½-vuotiaan pojan 'roolipeli-fantasia-isä'. Ehkä tapaamme joskus [asuuhan JP Hesassa], ehkä emme. Jätimme asian yhteisellä päätöksellä hautumaan mailailtuamme toisillemme viimeisten 20:n vuoden tapahtumat [intouduin kirjoittamaan yhteensä n. 30 sivun version omista löytöretkistäni ja haaksirikoistani].

II
Nietzschen kolossaalinen fantasia tapahtumisen energeettisestä [vallantahdon] universumista.
http://www.youtube.com/watch?v=xxeLfzU0DYg
Nietzsche (The Will to Power) Section 1067

III
Keventävä lopputuhmennus
http://www.youtube.com/watch?v=TIk-rBRCtQ8
Tällä videolla yhdistyy 'kauniisti' seksi ja fantasia Juha Vainion sanoin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/porakorven-akseli-sen-pornotaidekuvan.html#comments
http://en.wikipedia.org/wiki/Wu_Daozi
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Origin_of_the_Work_of_Art
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Jouissance
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vietti
http://www.helium.com/items/1884837-death-drive
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_drive
http://mspaschentis.wordpress.com/2009/01/25/dionysus-themes/
http://blog.shimer.edu/shimer/2008/12/this-week-ive-been-reading--an-essay-by-martin-heidegger-for-my-oxford-tutorial-on-aesthetics-and--critical-theory-in-the.html

'Porakorven Akseli sen porno[taide]kuvan näytti'

Testis Logoi Spermatikoi [alkup./lat.+kreik./suom. 'Järjen siementen kivekset'] - Teos on esitteillä Mulkkenheim Shopping Centerissä sijaitsevan primitiivisen postmodernismin pornotaide-osastolla.

I
'Ihmisen sielu oli osa jumalallista logosta, ja täten kuolematon. Sielun yksilölliset piirteet olivat kuitenkin luonnoltaan tuhoutuvia, ja ne 'säilyvät jonkin aikaa ja muuttuvat sitten ja hajaantuvat ja syttyvät tuleen, kun ne otetaan takaisin kaikkeuden siemenenä toimivaan järkeen [logos spermatikos]'. - Koska järki on sekä ihmiskunnan että kaikkeuden taustalla, tästä seuraa, että inhimillisen elämän päämäärä on elää järjen johtamaa elämää, eli elää luonnon ja sen lakien mukaan [wiki]'.

II
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen Taidetta taiteen vuoksi.

1
Hyvä maku on yhtä aikaa sekä subjektiivinen että objektiivinen - siis tyrannimainen asenne.

Sen sijaan suurin osa taidehuutokaupoista, jotka toimivat taiteen talousarvo-kriteereinä nykyään [muita kriteerejähän taiteelle ei enää ole olemassakaan] kuten ylipäätään kaikki keinotekoinen mainos-brändäys [tarjonnan fantasia-tasolla tapahtuva markkina-manipulointi] on itse asiassa massiivisesti ylimitoitetuilla mielikuvilla myymistä [selkokielellä: harhauttamista ellei peräti huijausta], jonka kapitalistinen systeemi lakeineen mahdollistaa ja joka ilmentää siten aina jo omassa raadollisessa kaupallisuudessaan paitsi rahan reifikoimaa esteettis-teoreettista asennetta myös mitä alkeellisinta kokemuksellista käsitystä hyvästä mausta.

Mikäli oletetaan pelkästään kysynnän ja tarjonnan ilmaisevan taideteoksen esteettisen arvon, on päädytty ÄO:sta riippumatta henkiselle tasolle, jonka vain esimerkiksi joku kapitalisti-nörtti voi saavuttaa.

[Onneksi olkoon nörtti, sillä minä en kykene pintaliitämään noin fantastiseen tilaan, jossa mm. kaiken maailman hömppä-roolipelit koetaan syvällisimmäksi itseilmaisuksi].

Edellisestä seuraa väistämättä, että kun sanotaan kaupankäynnin vähentävän sotia ja demokratisoivan yhteiskuntia, se samalla myös standardisoi ja pinnallistaa [tyhmistää] niitä.

2
Totuus nykyajan taiteesta ja estetiikasta on raha, ja rahan takaa löytyy tietenkin valta, joka myy lopulta pelkästään pornoa ja huumeita, koska ne stimuloivat kaikkein voimallisimmin ihmisen nautinnon halua ja mielihyvän kokemusta.

Mutta onko jäätelön syöminen, seksuaalinen kiihottuminen [kohti ek-staattista orgasmia] tai huumetrippi esteettinen kokemus - ja siten myös hyvän maun tae [haha]?

Kirjoitti Tyranni

III
http://www.youtube.com/watch?v=p863xmUdclI
Simo Salminen - Pornolaulu
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stoalaisuus
http://takkirauta.blogspot.com/2011/03/taidetta-taiteen-vuoksi.html
http://art-or-porn.com/
http://www.testetouch.com/

Pornokuva

Nainen on skorpioni
*
http://ectropicinteractive.com/index.php?key=fkn

Taide ei ole hyödytöntä, koska se kiihottaa hormonitoimintaa

Porno on tullut koteihin taiteen ja jopa valistuksen valeasussa
*
Kirjoitettu kommentiksi Tomin ja Ironmistressin kommentteihin päreessäni Totuus ei pysy totuutena, jos sen huntu vedetään pois.
*
Tomi kirjoitti: RM [Ironmistress] miten sinun tieteelliseen maailmankuvaan mahtuu buddhalainen hölynpöly esimerkisi sielusta ja karmasta? Usko sieluun ja karmaan on yhtä typerää kuin usko siihen, että kuu olisi jumalatar.
*
Siis komaan hei Tomi - sielu on metafora siinä missä kuu jumalattarenakin - ei siis mikään tosiasia-uskomus - olkoonkin, että [ikuisella] sielulla viitataan myös ihmisen [yleensä kuoleman jälkeiseen] yksilölliseen [ei tosin aina, esim. maailmansielu, johon yksilö sulautuu] ja ei-ruumiilliseen olemiseen, jolloin sielu ei ole enää vain runoutta vaan metaforis-kielellistä uskomustasoa syvemmälle viittaavaa mystiikkaa [metaforisuuden ja mystiikan ero kuitenkin hyvin epämääräinen].

Oletko sä muuten koskaan kuullut sellaisesta kuin taiteellinen kuvakieli ja symbolinen ilmaisu ;/].

En tarkoita nyt matematiikkaa, jonka funktio ei ole aktiivisen mimeettinen vaan olla passivisesti ja neutraalisti identifioiva sekä verifioiva. Ja jos matematiikka muuta yrittää olla, se ei toimi niinkuin sen pitää toimia, koska sillä on omat sille ominaiset toimintaehtonsa.

Taide liikkuu olennaisesti hyvin toisentyyppisessä merkityskokemus-kontekstissa kuin matematiikka ja puhtaasti kuvaileva tiede eikä edes pyri suoraan deskriptiivis-eksaktiin totuuteen. Jos se pyrkisi, se ei olisi taidetta. On tosin laittamattomasti sanottu, että taide on valhe, joka kertoo totuuden.

Russell [kuten totesin] on silti oikeassa [omalla kohdallaan], mutta yhä vielä väitän, että kyseessä on juuri matemaatikoille omnainen kauneus-ihanne, joka on puhtaasti teknis-välineellistä laatua [vaikka ymmärränkin, mihin kaavojen ja todistusten eleganssilla/kauneudella viitataan], eikä taideteos ole pelkkä väline.

Ei edes käsityötaide ole tehty pelkästään välineellisyyden ehdoilla. Mikäli näin olisi, mitään variaatioita ei tarvittaisi sen jälkeen, kun käyttökelpoisimmaksi todettu tarvekalun mallikappale [esim. tuoli] on kehitetty [ikäänkuin sellaisen voisi kehittää].

Välineellinen funktionalismi lisää tehokkuutta mutta tappaa estetiikan. Taide toki saattaa olla täysin hyödytöntä, mutta kun pohditaan esim. yhteisöllisiä mentaliteetteja, niin etenkin juuri tietyn yhteisön/yhteiskunnan taide on se elementti, johon vedotaan kulttuurisista ja jopa yhä vielä kansallisistakin identiteeteistä puhuttaessa [toki myös tiede ja urheilu kuuluvat tähän diskurssiin].

Nykyään vouhotetaan paljon globaalista kulttuuri-pluralismista, mutta kun kaikki tuotanto tapahtuu lopulta kapitalistisen kysyntä-tarjonta-kysyntä-tarjonta-ketjutuksen kontrollissa, taidekin [kuten lopulta tieto ja sivistys ylipäätään] muuttuu silloin pelkäksi tuotteistamiseksi [tulosvastuun kriteereillä] menettäen näin autonomisen asemansa ja aktiivisesti eli luovasti mimeettisen ulottuvuutensa.

Toisin sanoen - optimaalisesti hyödyttävään toimivuuteen pyrkivä teknologis-teknokraattinen kapitalismi on lopulta kaikkein homogeenisin kulttuuri, joka tekee kaikesta tarkoitukseltaan yhä yksipuolisemmin [viis siitä, että tuotevalikoima laajenee, koska se ei ole nyt asian olennainen pointti] yhtä ja samaa tuotteistamalla joka ainoan asian maailmassa - myös taiteen [näköjään myös uskonnon, mikäli Finnsanityn päreisiin on uskominen].

Niinpä taiteestakin kaikkien tuotteiden tapaan tulee hyödyllinen väline pelkkään aistinautintoon - ja juuri tämä kehitys tekee taiteesta yhä enemmän pornon kaltaista kiihoketta, joka muuttaa esteettisen mielihyvän kokemuksen jäätelön syönnistä nauttimisen ja lopulta seksuaalisen kiihotuksen kaltaiseksi affektiksi/emootioksi.
*
http://finnsanity.blogspot.com/2010/12/uskonto-kirkko-kulttuuri-homoilta.html
http://grezen.sarjakuvablogit.com/?tag=porno

Alastomat anonyymit

Kuvassa emansipoitunut [täysin vapaa] mutta burqan ansiosta myös anonyymia identiteettiään vaaliva länsimainen aikuisviihdemalli [amatööri tai ammattilainen - sama tuo].

Motto:
Vesiraja on aina kiistanalaista aluetta

1
Hevosmiesten tietotoimistolta lähetettyjen kuulopuheitten mukaan vannoutuneena naisten vapauksien kannattajana tunnettu Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ehdottanut maassa äskettäin hyväksyttyyn burqan käyttökieltoon yhden poikkeuksen, joka hänen mielestään lisää merkittävästi ranskalaisnaisten itsemääräämisoikeutta.

Kyse on burqan käytön sallimisesta pornoteollisuudessa, josta on valtaisan amatööri- ja reality-harrastuksen myötä tulossa yhä merkittävämpi [myös Ranskan] kapitalistisen talouden myllyä pyörittävä ja sen pääoman tuottoa kasvattava PKT:n että suuryrittäjyyden muoto.

Jokainen voi pohtia tykönään, onko Sarkozy oikeassa ja jos on, niin mitä tämä päätös lopulta kertoo länsimaisen naisen itsemääräämisoikeuden todellisesta luonteesta, hänen yksilöllisen ja yhteiskunnallisen moraalinsa muutoksesta sekä itsekunnioituksensa ja itseymmärryksensä laadusta?

Olen nähnyt ja kuullut monen naisen [ja miehen] kiroavan islamia sen vuoksi, että useimpien islamilaisten valtioitten vanhoillinen ja monesti teokraattinen patriarkaatti pitää naisiaan muka vankeina.

Entä mitä liberaali-demokraattisissa valtioissa liki hysteerisesti muotiin tullut burqa-kielto ja/tai sen kannattaminen sitten oikeastaan ja lopulta merkitsee?

Väitän provokatorisen hävyttömästi, että länsimaisessa demokratiassa elävä nainen tavoittaa/-ti burqa-kiellon myötä sellaisen itsemääräämisen ja vapauden [lue: vapaamielisyyden] asteen, jossa jopa oman vitun julkisen paljastamisen universaali [vapaus-]oikeus on periaatteellisesti ensisijaisempaa ja tärkeämpää kuin velvollisuus oman [yksityisen ja kulttuurisen] identiteetin ja arvokkuuden vaalimiseen kasvot peittämällä.

Ehkä kyseinen [ilmaistuna asia ilman abstraktioita ja muita tekopyhiä kielikuvia] vitun paljastamisen perus[ihmis]oikeus olikin juuri se kaikkein tärkein asia, jota pakkomielteinen burqa-kielto siis viime kädessä halusi puolustaa ja symboloida.

Sillä jos nainen ei [liberalistisen vapauslogiikan mukaan] saa julkisesti paljastaa paikkojaan, niin silloin häntä ilman muuta riistetään ja sorretaan seksuaalisesti.

Hmm - - .

Toisaalta - - emmekö myös ja nimenomaan edellä mainitun periaatteen vuoksi olisi oikeutettuja kysymään, miksi nainen ei sitten muka saisi peittää kasvojaan, jos hän kerran on vapaa määräämään itsestään?

[Sarkozyn myönnytys pornoteollisuudelle vaikuttaisi edellä todettua vasten sisältävän paradoksin - eräänlaisen kaksoisviestin, jonka ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla sisäisesti ristiriitainen?]

Voimmekin jatkaa tätä päättelyä yhä pitemmälle ja kysyä, että eikö nimenomaan burqaa käyttävä alaston nainen [sekä reality-amatööri että ammattilaispornomalli] symbolisoi osuvasti länsimaisen naisen tulevaa itsemääräämisen ja vapautumisen eetosta.

Halutaan yhä näyttää ja sanoa vapaasti kaikki, mutta säilyttää samalla anonymiteetti. Tämähän on itse asiassa ollut jo vuosia yleinen tapa myös nettikeskusteluissa. Burqa olisi siten eräänlainen anonyymin identiteetin takaava itsemääräämis[vapaus]oikeus.

Nooo - luultavasti naiset ihan oikeasti [olipa heillä siihen oikeuksia tai ei] haluavat silloin tällöin [ja useamminkin] paljastella ruumiinosiaan aina kiisteltyyn vesirajaan asti mutta säilyä samalla jostain syystä tuntemattomina, joskin todennäköisempi lienee tilanne, jossa [porno-]kuvaaja vain haluaa lisätä erikoislaatuista kiihoketta pornahtavaan näkymään.

Burqaa käyttävä alaston nainen ei silti olisi pornoteollisuuden monien kikkailujen [jotka ilmentävät stuffiltaan kuitenkin sitä yhtä ja samaa] joukossa kuin vain yksi erikoisuus [eikä sitäpaitsi mitään niin kovin kummallista, jos minulta kysytään].

2
Yhteenvetona todettakoon, että burqan käytön salliminen pornoteollisuudessa olisi paradoksaalinen myönnytys, sikäli kuin sen yhteydessä puhutaan vapaudesta. Kyseessä ei nimittäin ole niinkään negatiivisen vapauden [vapaus jostakin/rajoituksista] kuin positiivisen vapauden [vapaus johonkin/arvokkaana pidettyyn] toteutuminen.

Huolimatta pornoteollisuuden kikkailuista [sillä kapitalismissahan kaikesta yritetään nyhtää voittoa] nainen voisi burqaa käyttämällä määritellä itsenäisemmin identiteettinsä ja tunnistettavuutensa, joita hän pitää tavoiteltavina arvoina eli arvokkaina asioina elämässään.

Pelkkä vapaus alastomuuteen kun tekee niin alastomuudesta kuin vapaudestakin jotenkin tyhjää ja sisällyksetöntä - vähän samaan tapaan kuin pelkkä rahanahnehtiminen tekee vapausarvoista pelkkiä kysynnän ja tarjonnan ehdollistamia talousarvoja.

Miehistä saattaa tietysti tuntua siltä, että he menettävät aivan liikaa naise[llise]n sulouden tykövaikutusta, mikäli tämän kasvot peitetään. Höpöhöpö sanon minä. Pääasia on, että a) olen-nainen näkyy ja että b) naisen itsemääräämisoikeus taataan entistä vakaammin.

Näitä kahta periaatetta ja tarkoitusta varten rasisti-presidentti Sarkozy on siis ehdottamassa pornoteollisuudelle poikkeuslupaa burqan käytön suhteen. Toivon sydämestäni, että hänen ehdotuksensa tulee saamaan lainvoiman.

Vakavasti mutta ei hartaudella - RR

Pyyteettömästi hillittömään sukupuolisuhteeseen etsitään: taiteellista joskin läpeensä himoittavaa, älykästä mutta äidillisen panseksuaalisesti joka ainoassa hermonpäässään sukupuolista energiaa varaavaa ja purkavaa eläimellistä naista

Teksti opettaa miehelle, että oikean partnerin löytämiseen tarvitaan pikemminkin tervettä eläimellisyyttä kuin tervettä eli/tai kohtuullista järkeä.

[K-mafian tarkistuksia ja lisäyksiä - viimeksi klo: 21.42]
*
Taide lupaa kaiken, mutta ei lopultakaan lunasta ainuttakaan lupaustaan (onnesta) eli ei tarkkaan ottaen anna mitään muuta kuin illuusion, fantasian, itsepetoksen.

Porno ei lupaa mitään, mutta antaa hetkellisesti kaiken - sillä ehdolla, että myyt sielusi nautinnolle eli/tai olet fysiologisesti ja fantasioissasi pakotettu toistamaan nautinnon haluamista ja saavuttamista. Tätä toiston pakkoa nimitetään vietiksi tai addiktioksi riippuen siitä, miten paljon tahdon vapautta oletamme/annamme itsellemme seksuaalisen halun suhteen.

Nainen sijoittuu taiteen ja pornon välimaastoon, koska lupaa paljon ja antaa paljon. Nainen nimittäin olettaa miehen pitävän häntä taideteoksena (ei pelkkänä aikuisviihteenä/pornona), joka synnyttää lapsia. Ja niin mies luuleekin.

Kumpikin, mies ja nainen, kuitenkin erehtyvät (tulevat erehtymään) sekä itsensä että halunsa toteutumisen suhteen. Tuota erehtymistä kutsutaan rakastumiseksi. Sillä rakastuminen on väistämättä hiipumaan tuomittu, vietin aikaansaama illuusio onnesta.

Jonain päivänä kipinä on sammunut, ja kun yrität ymmärtää, miksi luulit löytäneesi onnen rakastumisesta, jäljelle jää pelkkä lihasta noussut fantasia, joka ilkkuu sinulle kuin paholainen: 'Ever get the feeling you've been cheated?'

Vai olisiko todellinen rakkaus ja uskollisuus sittenkin mahdollista suhteen sisäisenä uudistamisena seuraavasti: - -  'as Stanley Cavell put it apropos the Hollywood comedies of re-marriage, the only true marriage is the second marriage (to the same person)'? (Zizek).

PS.
Ever get the feeling you've been cheated? Good night! - [Johnny Rotten at the end of the last Sex Pistols concert, Winterland Theater, San Francisco, California (14 January 1978)].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Lydon
http://en.wikiquote.org/wiki/John_Lydon
http://www.lacan.com/zizbadman.htm
http://emminuorgam.wordpress.com/page/8/

Fantasia lentää luudalla kohti reaalista (pakoon symbolista järjestystä eli Big Otheria)

Kuvassa lentää Iines - vai?

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen Riemulaulu miehelle - mieskalenteri 2010.

(K-mafian lisäys 29.12 klo: 01.05.)
I
Iines kirjoitti:
'... ;minähän alistuisin mielelläni oikean miehen alle ja avautuisin kuin kukka.'

Miesten onneksi (ja myös omaksi onneksesi ;\]) tämä fantasia on sinulle enää vain fantasia. - - Mutta sellaisenaan tietysti useimmiten paljon tyydyttävämpi kuin karu, limainen ja ressentimenttinen todellisuus.

In other words: - what's so funny about sex, porn and - so - fantasy?

Tämä kysymys implikoi sen väitteen, että Iineksen blogi täyttää melkein kaikki pornon määritelmän vähimmäisehdot.

Pornohan on fantasiaa ja todellisuuden idealisoitu ja/tai demonisoitu ilmenemistapa - ikäänkuin fantasiaksi 'kivettynyt' halu.

Sellaisenaan, ilman fantasiaa, mitään todellisuutta ei ole olemassakaan kuin tyhjyyden (symbolinen puuttuu) ja kiiman (fantasia puuttuu) 'kaoottis-pakkoneuroottisena kauhugalleriana', joka tuo mieleeni erään Hesperian sairaalan A-talon 'levottomista' osastoista - erään monista, jossa olin töissä (en siis potilaana - haha) kauan sitten 1970-80-luvuilla.

Edellinen kuvaus oli tietysti fantasiaa sekin, sillä emmehän me tiedä, mitä todellisuus on, joten meidän pitää kuvitella se analogian tasolla/avulla - riisuttuna symbolisesta eli Lacanin Big Otherista, joka (muka) takaa näkymättömällä auktoriteetillaan olemisemme mielen.

Mutta mitään Big Otheria ei ole, ja tämä meidän tulee tajuta. Tämä on myös psykoanalyysin perimmäinen pyrkimys: saada ihminen vapautumaan kiinnittyneisyydestään tiedostamattomaan symbolisen järjestyksen ylläpitäjään - yliminään, joka vaikuttaa ehkä voimakkaimmin silloin, kun sen ei ajatella olevan olemassa (tässä piilee ideologian 'viekkaus').

Silti yhä uskotaan ja etsitään uskoa mitä kiivaimmin - toisin sanoen Big Otherin vaikutusta ihmisten toimintaan. - - Ja kuten tiedetään, nykyään kyseessä on usko talouteen eli 'näkymättömään käteen' Big Otherina!

Imaginaarisen samaistumisen takana lymyää aina Big Other. - - Haluan esim. uskoa mainoksiin juuri minulle tarkoitettuina kutsuina (samaistumiskohteina), vaikka tiedän, että ne ovat huijausta. - - Big Other kuitenkin 'käskee' minua uskomaan.

II
Porno fantasiana ja siten vain osittain kytkeytyneenä symboliseen pystyy jossain määrin murtamaan Big Otherin (symbolisen järjestyksen) kontrollia, joskin tämä murros/vapautuminen/transgressio ostetaan tarrautumisena fantasiaan (imaginaariseen) sisältyvään jäljittelyyn eli toiston pakkoon: siis identifioitumisena kohteeseen 'puhtaassa halussa/puhtaana haluna, kohteeseen 'alistumalla'.

Pornofantasioissa elävä on siten kuin ohjelmoitu robotti, joka toistaa ennalta säädettyä/määrättyä ohjelmaa. - - Vanha sanonta ilmaisee tämän asiaintilan osuvasti: olla himonsa riivaama, halunsa orja.

Big Other on silloin transformoitunut Reaaliseen/-seksi - haluksi, joka tekee ihmispsyykestä eräänlaisen 'haunted house'n - kummitustalon, jossa tapahtuu 'öisin' jotain, mille talon asukas ei voi mitään.

Tietenkin on mahdollista muuttaa toiseen taloon (mikä ei tosin kovin kauaa auta asiaa: taloa kun on vaihdettava loputtomiin; sama toistuu aina) tai alistua kummituksensa 'viettelyjen vietäväksi'.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Symbolic
http://www.guzer.com/pictures/real-witch.php

Pornosivut ovat auki aamuyöstä

Tarja tietää, että pornosta on hyötyä niivve, jotka vitä tavvitsevat.
*
Petelius ja Ruonansuu Show : Halonen pornosivuista
Arakin saa suunsa auki: Kunnolla siinä!
*
http://www.loffe.net/content/view/791/65/

Miten näytellä naimista?

Keitin kielimafialle iltakofeiinit ja pistin ne duuniin. Piristyivät kirjoittamaan huomattavia lisäyksiä pornofilmin määrittelyyn - aikalisä: 19.6 klo: 14.50. - - Tämä teksti saattaa muuttua, ja on jo osittain muuttunut, painotukseltaan hiukan toisentyyppiseksi kuin, miten sen alunperin ajattelin.
*

Pitkäksi venähtäneestä lisäyksestä edelliseen tekstiin tuli uusi päre, koska se muokkautui omaksi jutukseen. Aiheena on kuitenkin edelleen porno, seksi, fantasia ja näytteleminen sekä näitä teemoja sivuavat pohdiskelut.
*
Joku saattaa nyt kysyä, että mitä näyttelemistä naimisessa muka on? Eikö se olekin pelkkää ähkimistä, hillitöntä himoa ja panoa? No totta kai - sitä juuri, mutta silti väitän, että pornofilmien taiteellisesti yleensä surkea taso johtuu paitsi siitä, että sitä tekevät vain miehet toisille miehille, myös siitä yksinkertaisesta tosiasiasta ja syystä, että pornoa on erittäin vaikea näytellä.

Periaatteessa kuka tahansa osaa nussia, mutta kuka osaa näytellä nussimista ja silti saada jopa aidosti orgasmin näytellessään? Puhun nyt naisista, sillä mieshän ei voi orgasmiaan näytellä ilman trikkejä. Kun lasti lentää, niin se on siinä, kuten jääkiekkoselostaja sanoisi. Muussa tapauksessa mitään orgasmia ei tullut.

Kyseessä ei ole mikään helppo juttu. Silti hyvä naisnäyttelijä osaa jujuttaa meitä luulemaan, että hän todella sai orgasmin. - No - turha ehkä ryhtyä nussimaan pilkkua tässä asiassa. Eikö meille miehille pitäisi riittää, että nainen voi ainakin eläytyä rooliinsa niin täysillä kuin pystyy, ja että se (saa meille) riittää - sillä elokuvathan kuten sanottu ovat illuusiota (älkää nyt hymyilkö, tämä on totinen paikka!). - - Vai pitäisikö pornoa tehdä lähinnä dokumentaarisessa ja kasvatuksellisessa hengessä? Valitettavasti sellainen on melko tylsää katseltavaa.

Perimmältään tässä on kuitenkin kyse - ei enemmästä tai vähemmästä kuin parisuhteeseen liittyvästä - tietyssä mielessä näennäisestä mutta silti paradoksaalisesta ja pahimmillaan jopa traagisesta - kahtiajaosta kiimaisesti panevaan himoon sekä hellään ja sosiaaliseen rakastamiseen - biologis-animaaliseen ja psykososiaaliseen elementtiin.

Kyseinen mentaalis-sosiaalis-biologinen jako sisällyttää itseensä väistämättä sen, että joudumme kaikki näyttelemään suurimman osan elämäämme, mitä seksuaalisen halun purkamiseen ja/tai siihen pyrkimiseen tulee. Hieman kyynisesti sanottuna, pyrimme pitämään yllä läheisyyden vaatimaa roolia eli näyttelemme partnerillemme tai sitten käytämme pelkästään ja yksinomaan fantasiaa (masturbaatio), joka on tietysti sekin merkittävä tekijä myös parisuhteessa - kahden kesken.

Orgasmi itsessään ei kuitenkaan ole enää näyttelemistä, mutta juuri orgasmiin (mies ajattelee näin) meidän fantasiamme, joiden sosiaalisena vastineena (kääntöpuolena - ei fantasian vastakohtana) on aina eräänlainen roolinotto (flirtti, kiusoittelu, hellät sanat), kuitenkin pyrkivät.

Sekä miesten että naisten sopii kuvitella alussa esitetty tilanne, jossa joutuisi näyttelemään oikeasti pornofilmissä ja kuitenkin sen tehdäkseen tulisi kyetä myös saamaan aidosti orgasmi (ja/tai kokea syvää eroottista läheisyyttä) ilman, että roolityöstä ja koko elokuvasta tulisi pelkkää 'lihan vääntöä ja nesteiden pursuamista' - ikäänkuin tahdotonta kiimassa sätkimistä, mikä lopultakin turruttaa ja äärimmillään toistettuna jopa masentaa. - - Tarvitaan siis fantasiaa, näyttelemistä - sanalla sanoen sublimaatiota, jotta seksi latautuisi kerta toisensa jälkeen yhtä sähköisesti kuin ennenkin.

En malta olla tässäkin vinosti hymyilemättä Augustinukselle ja muille kirkkoisille. Saarnatessaan pidättyvyyttä ellei peräti maltillista askeesia he tulivat rakentaneeksi 'aikapommin', joka taatusti piti yllä seksuaalisia fantasioita. - Mutta juuri nuo affektiiviset kuvitelmathan heidän piti pidättyvyydellä sammuttaa! - Niinpä niin - Augustinuksen sinänsä mainiot ja terävät Tunnustukset sisältävät minun mielestäni ajoittain huonoa tai ainakin hieman tekopyhää psykologiaa - 'ruumiin väärinkäsitystä', kuten Nietzsche sanoisi.

Tietenkin miehet ja naiset ovat seksuaalisen halun, fantasioiden ja seksuaaliroolien ('näyttelemisen') suhteen erilaisia - biologisista syistä. Miehen seksuaalisuus on kyltymätöntä, koska purkautumiseen valmista spermaa kehittyy jatkuvasti, kun taas naisen kuukautiskierto jo sinällään periodisoi - siis tekee naisen halun biologisesti hitaamman syklin mukaan toimivaksi verrattuna mieheen, jolle jatkuva aamuerektio on melko varma merkki siitä, että halun biologia vielä toimii.

Haluan kuitenkin painottaa yhä uudestaan fantasian ja 'näyttelemisen' merkitystä seksuaalisuudessa. Ideaalisessa pornofilmissä on kolme tasoa: 1) seksi, 2) fantasia eli 'näytteleminen' ja 3) näytteleminen (ilman lainausmerkkejä) eli illuusion luominen siitä, että kaksi ensimmäistä elementtiä toteutuvat filmissä aidosti - siten, että ne nimenomaan sulautuvat harmonisesti yhteen.

Toisin sanoen - seksistä ei pidä pornofilmissä tulla kaikkea muuta kommunikaatiota ja toimintaa rajoittava itsetarkoitus (hah - vai ei tule!) eikä puolestaan psykososiaalisuudesta eli fantasiaroolituksesta halun avointa purkautumista liiaksi säätelevä etiketti tai 'kosiorituaali'. Juoni pitää Josefine Mutzenbacherin tapaan rakentaa perustaltaan yksinkertaisesti mutta huolella, ja paljon pitää nähdä vaivaa muun muassa kuvauksen sekä puvustuksen suhteen.

Pelkästään seksin ympärille ei tietenkään voi rakentaa kovin monipuolisia juonirakenteita, mutta pitää muistaa, ettei pornofilmin nyt sentään mikään Madame Bovary tai Anna Karenina tarvitse olla. Siinähän perimmäisenä tarkoituksena on viihdyttää katsojaa hyvin yksinkertaisella tavalla: - esittämällä sukupuoliaktikohtauksia mahdollisimman kiihottavasti unohtamatta kuitenkaan eroottisen läheisyyden ja ironian sekä itseironian (jota Mutzenbacheristakin löytyy) tärkeyttä.

Mutta tällainen - pornofilmin sisällöllisen funktion 'taiteellisempi' määrittely - on kai liian idealistinen projekti - liikaa vaadittu; - olemmehan sentään aika ajoin varsin kiimaisia elukoita kaikki, joten seksuaalisuus tulee vääjäämättä dominoimaan noissa filmeissä muita kommunikaation ja toiminnan alueita.

On kuitenkin syytä merkitsevästi huomioida, että siinä missä seksuaalisuus on naisille perimmäisesti olemuksellinen tila, jossa seksuaalisen halun virikkeet syntyvät melkein mistä vain, siinä miehet puolestaan tietoisesti pyrkivät stimuloimaan itseään vahvoilla seksuaalisilla ärsykkeillä - lähinnä naisen seksuaalisuuden kautta.

Mies on muka sukupuolisesti aktiivisempi ja etsii seksuaalista kiihoketta tietoisemmin ja tarkoitushakuisemmin kuin nainen. (Näennäisesti - toiminnan tasolla näin onkin, mutta olemuksellisesti juuri nainen suorastaan tihkuu seksiä biologisena olentona). Mieheltä siis 'puuttuu' (sic) koko ajan enemmän kuin naiselta, joka on kuten jo edellä vihjattiin itse ruumiillistunut luonto - seksuaalinen maaäiti. Sitäpaitsi nainen ei tarvitse miestä lisääntyäkseen - ainoastaan miehen siemennestettä (tämä tosiasia on julma uhka miehen 'antropologiselle' narsismille!).

En kuitenkaan malta olla väittämättä, että tässä miehen ja naisen välisessä 'epäsuhdassa' piilee jonkinlainen paradoksi, jonka mies voi yrittää ylittää. Voidaan nimittäin perustellusti kysyä, miksi mies ylipäätään kohkaa naisen perään kuin kuolaava koni? Eikö myös hän voisi yhtä hyvin kuin nainen odottaa, että hänet isketään?

Toki näin tapahtuukin monissa 'parisuhderituaaleissa' (jotka ovat aina yhtä primitiivisiä ja neurooottisia!), mutta tarkoitukseni on puhua nyt sukupuoliroolien stereotypioista. - Nimittäin - apropos! - muutetaan hieman näkökulmaa (tämä on eräs versio kuuluisasta 'parallax view'sta) ja käännetään tuosta vain 'gender-asetukset' ylösalaisin eli annetaan miehelle 'lupa' käyttäytyä naisen tavoin. - Ottakaa kiinni jos saatte! - - En suinkaan pihtaa vaan testaan (hehheh!).

Hmm - - nyt pitänee ottaa aikalisä, sillä mielikuvitukseni on saattanut äsken ryhtyä laukkaamaan liian lujaa, joten palaan stereotyyppis-traditionaaliseen erotteluun miehen ja naisen sukupuoliroolituksen suhteen. Ja tuo erotteluhan on edelleenkin yllättävän tiukka ja tarkka - etten sanoisi dogmaattinen - jopa urbaaneissa, ultraliberaalien androgyynien yhteisöissä, jossa kaikki käy ja kaikkea kokeillaan - kunnes on tehtävä ikäänkuin lopullinen valinta: elääkö miehen vai naisen kanssa - tai sitten yksin.

Mutta heti siitä lähtien, kun ryhdytään elämään virallisesti (en selitä mitä tämä merkitsee) tuon maailman kuuluisimman sadomasokistisen instituution - parisuhteen - sisällä, siitä lähtien spontaani hyppelehtiminen aidan toiselle puolelle (vaikka ruoho onkin siellä aina vihreämpää) julistetaan omantunnon kysymykseksi - toisin sanoen enemmän tai vähemmän kielletyksi leikiksi, josta seuraa aina sekä sisäinen (omantunnon tuskat) että ulkoinen (puolison/kumppanin ja yhteisön) tuomio.

..........(aikalisä)...........

Tulen pornofilmipohdiskeluissani siihen lopputulemaan, että 'fataali' biologispohjainen erilaisuus seksuaalisuuden kokemisessa, seksuaalisessa herkkyydessä ja stereotyyppisten gender-asetusten paineessa johtaa siihen, että juuri miehet tekevät ja myös katsovat pornofilmejä ylivoimaisesti eniten. Miehet tekevät noita filmejä itseään ja toisia miehiä - eivät naisia - varten.

Entä minkälainen olisi naisten tekemä pornofimi? Sellainen joka on tehty myös miehille. Olen kuullut (muistaaksaeni Zizekin kautta), että tällaisia yritelmiä on tarjolla esim. Ranskassa mutta niiden myyntimenestys on ollut melko kehno. Taiteellisesta tasosta en tiedä. Itse asiassa ajattelen varsin sovinistisesti, että naisten tekemä pornofimi olisi joko lesboille suunnattu, tai sitten se on jo itsessään jonkinlainen contradictio in adjecto - itseensä sisältyvä ristiriita.

Eivät naiset tarvitse pornoa, naiset tarvitsevat fantasiaa ja näyttelemistä. Miehet taas ovat jämähtäneet omaan himoonsa ja stimuloivat itseään taiteellisesti huonolla pornolla, jossa yleensä on vähän mielikuvitusta, paljon 'runsaita' naisia, suuria kyrpiä ja hillitöntä panemista (ks. PS.).

Nyt kun olen toistuvasti päätynyt viimemainittuun klisheeseen, tekee mieleni lopettaa S.:n minulle kerran toteamaan spontaaniin ihmetykseen, jonka mukaan hän piti lähes käsittämättömänä, miten kaksi niin kertakaikkisen erilaista ja toisilleen vastakkaista olentoa kuin mies ja nainen voivat ylipäätään olla yhdessä.

Tähän en voi sanoa muuta kuin: Olen samaa mieltä honey. With love! (Mutta ei ilman pornoa mumisen itsekseni kenenkään sitä kuulematta...)
*
PS.
Erosta huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia jokainen nainen - jos ei muuten niin tiedostamattaan - tietää, mitä mies haluaa. (Se onkin paljon helpompaa kuin miehen tietää, mitä nainen todella haluaa.) Muuten en voi ymmärtää noita puolialastomia tytönhupakoita 'vesirajaa' hipovissa lannevaatteissaan - hameiksi niitä tuskin voi enää sanoa.

*

com/article/176328/8_reasons_to_have_sex_before_you_get.html