Eikö Suomi osaa elvyttää itseään oikein? Vai eikö ‘oikeisto-Suomi’ halua elvyttää, koska elvyttäminen kuulemma aiheuttaa ’häiriöitä’ vapaan markkinatalouden itseään automaatin lailla säätelevään paretotehokkuuteen uhaten näin pienentää suur[liikepankki]yritysten taivaisiin asti maksimoituja voittomarginaaleja? - - Oletteko muuten huomanneet, miten suuryhtiöt ryhtyivät yhä lisääntyvässä määrin antamaan potkuja työntekijöilleen, kun niille oli ensin myönnetty merkittäviä yhteisöverohelpotuksia? Paretotehokkuutta? Jo vain.

Talouselvytys tarkoittaa pyrkimystä lisätä kansantalouden kysyntää (kulutusta tai investointeja), yleensä taantuman tai laman kääntämiseksi nousuun.
Taloustieteen vallitsevan uusklassisen katsannon mukaan keskeistä on riittävän alhainen rahan korko. Tällöin vähemmänkin tuottavat investoinnit muuttuvat kannattaviksi, kun niihin saa lainarahaa mainittua tuottoa alemmalla korolla. Siten yritysten ja ihmisten kannattaa investoida enemmän. Ks. rahapolitiikka.
Keynesiläiset korostavat finanssipoliittista elvytystä, jossa pienennetään julkisen talouden ylijäämää tai kasvatetaan sen alijäämää, siis esimerkiksi valtio ottaa velkaa. Tämä tehdään yleensä keventämällä verotusta ja/tai lisäämällä julkisia menoja, esimerkiksi julkisia investointeja, julkista kulutusta ja tulonsiirtoja, mm. tukiaisia ja sosiaaliturvaa. Tällaisia tukiaisia voivat olla myös pelastuspaketit kaatumassa oleville yrityksille, esimerkiksi useiden autotehtaiden pelastuspaketit vuosien 2008-2009 finanssikriisissä Yhdysvalloissa.
.

Argumentteja elvytystä vastaan

Kuuluisan taloustieteilijän Joseph Schumpeterin mukaan vain markkinoiden spontaani toipuminen kriisistä on kestävää, kun taas valtion elvytys "lisää vikasäätöön uuden vikasäädön, joka sekin pitää purkaa, mikä uhkaa taloutta uudella kriisillä." Finanssikriisin 2008-2009 syinä olivat liika halpa luotto, liika velkaantuminen ja liiat huonot investoinnit. Elvytys tarkoittaa, että hallitukset yrittävät "parantaa" kriisin "vieläkin halvemmilla luotoilla, suuremmalla velkaantumisella sekä huonojen investointien ja ylituotannon tukemisella ja suojelemisella - asuntosektorilla, autoteollisuudessa ja kaikkialla siltä väliltä"
*
Talouden yllättävä mallimaa
Tommi Uschanov
HS.fi., 11.8
Missä maassa on EU:n alhaisin työttömyys? Harvassa lienevät ne suomalaiset, jotka osaavat ilman Googlea valita 28 vaihtoehdosta oikean.
EU:n tilastolaitoksen Eurostatin mukaan Itävallan työttömyysaste oli kesäkuussa 4,6 prosenttia kausivaihtelusta puhdistettuna. Alle 25-vuotiaiden nuorisotyöttömyys oli 9,3 prosenttia, nuorilla miehillä 8,7. Suomen vastaavat luvut olivat vertailun vuoksi 8,0, 20,7 ja 24,3 prosenttia.
Suomen koko kahden viime vuosikymmenen alin työttömyysaste oli vuonna 2008, juuri ennen finanssikriisin alkua: noin 6 prosenttia. Sekin oli neljänneksen korkeampi kuin Itävallan tämänhetkinen 4,6 prosenttia.
Itävallan ihmettä ei näytä voivan selittää mikään, mitä Suomen julkisessa keskustelussa tarjotaan lääkkeeksi talousvaivoihin.
Devalvoitavissa oleva valuutta? Ei, Itävalta on euromaa.
Tehokkaat työmarkkinat? Ne ovat varsin jäykät, ja ay-liike on vahva hyvin vanhakantaisella tavalla.
Suuret ja kannustavat tuloerot? Tulonjaon epätasaisuutta kuvaava Gini-indeksi on 0,263 (Suomessa 0,268).
Matalat verot? Veroaste oli viime vuonna 43,4 prosenttia (Suomen 43,6 prosenttia). Pienet yksikkötyökustannukset? Viime vuonna yksityisen sektorin työtunti maksoi 30,50 euroa (Suomessa 30,80 euroa).
Työurien pidentäminen? Itävalta on Euroopan musta lammas – vanhuuseläkkeille jäävien keski-ikä on alle 59 vuotta, kun se Suomessa on 63 vuotta.
Työttömyyden epäsuhta on siten aavemainen, lähes yliluonnollinen.
Tärkein selitys Itävallan ihmeelle on se, josta Suomessa on kiellettyä puhua: keynesiläinen suhdannepolitiikka. Täällä siihen viitataan kammoksuen "velkaelvytyksenä".
Itävallassa tehtiin kapitalismin kultaisina vuosina 1960–70-luvulla tietoinen linjapäätös: velkaantumisen voi hyväksyä, kunhan se vähentää työttömyyttä eikä riistäydy täysin käsistä. Liittokanslerina 1970–83 toiminut Bruno Kreisky, Itävallan Kekkonen, sanoi vuonna 1979: "Muutama miljardi velkaa vie yöuniani vähemmän kuin muutama satatuhatta työtöntä."
Koska ei oltu Suomessa, Kreisky voitti vaalit – neljättä kertaa peräkkäin. Ja hänen linjansa on pitänyt.
Työttömyyden ja eläkeiän ohella kolmas tärkeä talousluku, joka erottaa Itävallan Suomesta, onkin valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen. Suomessa se on noin 55 prosenttia, Itävallassa noin 75 prosenttia.
Ei kuitenkaan ole merkkejä siitä, että Itävallan velka olisi talouden kantokyvylle liian suuri. Se ei ole lähelläkään Italian ja Portugalin (noin 125 prosenttia) tai Kreikan (yli 160 prosenttia) lukemia, vaan on alempi kuin jopa velanpelostaan usein kiitellyllä Saksalla (82 prosenttia). Kolmesta suuresta luottoluokittajasta kaksi antaa Itävallalle parhaan arvosanan AAA. Kolmannen arvio on AA+. Ero on kuin kouluarvosanojen 10 ja 10–.
Miksi velkaelvytys sitten ei karkaa käsistä? Koska työttömyys on jo valmiiksi niin vähäistä. Mitä vähemmän työttömiä on, sitä enemmän elvytysrahaa on tietenkin käytettävissä yksittäistä työtöntä kohti.
Velkaelvytyksen salaisuus ei ole velan koossa vaan siinä, että velka, olkoonpa pieni tai suuri, käytetään mahdollisimman elvyttävästi eikä johonkin muuhun tarkoitukseen. Ellei näin ole, isokaan lisävelka ei elvytä. Jos taas on, pienikin elvyttää.
*
http://www.hs.fi/sunnuntai/Talouden+yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4+mallimaa/a1376105969278?ref=hs-hitaat-e-4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pareto-tehokkuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Pareto_efficiency

http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_suomen_ei_pitaisi_luulla_olevansa_euroopan_taloudesta_erillaan/6745878

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talouselvytys

http://harhala.blogspot.fi/2012/12/onko-pareto-tehokkuus.html

http://users.jyu.fi/~jhaka/ties592/TIES592-monitavoite-lahestymistavat.pdf

http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=6237

Arkipäivän suurkapitalismia. Jos et voi 'patentoida voittojasi' loputtomiin, voit lahjoa tai kiristää kilpailijoitasi - viis siitä, mitä se maksaa tuotteesta riippuvaiselle kuluttajalle [suurkapitalistille jopa ihmishenki on halpa ellei mitätön hinta patenttioikeuden suomien voittojen varmistamiseksi].

Mahdollisimman suureen liikevoittoon tähtäävä mahdollisimman vapaa markkinatalous on väistämättä, oman sisäisen logiikkansa pakosta, ahneuden ja sosiaalisen välinpitämättömyyden taloutta, jossa pätevät mafian lait: lahjonta, kiristys ja petos; lopputulos voidaan havaita etenkin lääketeollisuuden toiminnassa, jossa kaupallisen liikevoiton ja terveydenhuollon intressit ajautuvat kerta toisensa jälkeen paitsi eettisesti lopulta myös kansantaloudellisesti kestämättömään ristiriitaan [vrt. USAn yhtä aikaa kallis, tehoton ja epäoikeudenmukainen tervedenhuoltojärjestelmä]. 
*

Köyhien lääkkeet päätyivät roskakoriin
.
HS.fi. pääkirjoitus, 21.7 
.
Eurooppa on yhä rikas muttei niin rikas, että täälläkään olisi varaa heittää roskakoriin lääkkeitä. Näin kuitenkin tapahtuu.
Isot lääkeyhtiöt tuhoavat täysin käyttökelpoisia lääke-eriä, jotta markkinahinnat eivät laskisi. Samalla lääkeyhtiöt maksavat toisille yhtiöille, etteivät nämä toisi markkinoille kilpailevia tuotteita. Ketkä kärsivät? Kuluttajat ja veronmaksajat – ja etenkin sairaat ja köyhät.
Juhannuksen alla EU-komissio määräsi tanskalaiselle Lundbeck-lääkeyhtiölle 94 miljoonan euron sakot. Lundbeck oli sopinut kymmenisen vuotta sitten useiden rinnakkaislääkeyhtiöiden kanssa siitä, että nämä lykkäävät omien tuotteidensa tuomista markkinoille.
Kyse oli sitalopraamista eli aivojen serotoniinitasoa nostavasta masennuslääkkeestä. Lundbeckin menestyslääkkeen patenttisuoja oli ajan mittaan heikentynyt. Tuotepatentti oli ehtinyt jo raueta, ja suojaa antoivat enää vain sitä heikommat valmistusmenetelmäpatentit. Muut yhtiöt haistoivat markkinaraon ja olivat jo aloittaneet halpojen rinnakkaislääkkeiden tuotannon.
Komission mukaan Lundbeck otti silloin yhteyttä rinnakkaislääkeyhtiöihin ja maksoi niille lääkkeiden myynnin lykkäämisestä tai lopettamisesta. Valmiit rinnakkaislääke-erät Lundbeck osti ja tuhosi.
Komissio päätti kesäkuussa sakottaa myös rinnakkaislääkkeiden valmistajia. Ne saivat yhteensä runsaan 52 miljoonan euron sakot. EU:n kilpailukomissaarin Joaquín Almunian mukaan sopimukset olivat EU:n kilpailusääntöjen vastaisia sekä vahingoittivat potilaita ja rahaongelmien kanssa painiskelevia kansallisia sosiaalijärjestelmiä.
Lääkefirmojen voitot perustuvat pitkälti patenteilla suojattuihin menestystuotteisiin. Kun patentin suoja-aika kuluu umpeen, markkinoille alkaa tulla rinnakkaislääkkeitä, joiden laatu ja teho ovat samat kuin alkuperäislääkkeen.
Uuden menestyslääkkeen kehittäminen on kallista ja hidasta. Eurooppalaiset lääkeyhtiöt käyttävät tuotekehitykseen lähes 30 miljardia euroa vuodessa. Menestystuotteita ei synny aina edes suurella rahalla, ja riskit hukkainvestoinneista kantaa yhtiö.
Yhtiöt suojelevat menestyslääkkeitään kaikin keinoin. EU-komissio alkoi ihmetellä viitisen vuotta sitten, miksi patenttien raukeaminen ei aina johtanut rinnakkaislääkkeiden nopeaan vyöryyn markkinoille. Virkamiehet rupesivat selvittämään asiaa, ja syy selvisi: isot lääkeyhtiöt lahjovat kilpailijat ulos markkinoilta.
Lundbeck-tapauksen lisäksi komissio on tutkinut kahta vastaavaa vyyhtiä. Toisessa ranskalaisyhtiön uskotaan estäneen perindopriilin eli verenpainelääkkeensä halpaversioiden pääsyn markkinoille. Toinen keskittyy Hollantiin ja koskee fentanyyliä, opioidiryhmään kuuluvaa kipulääkettä. Muitakin tapauksia voi löytyä.
Lundbeck-yhtiö kiisti kesäkuussa komission syytteet ja ilmoitti valittavansa sakoista. Lundbeckin mukaan sopimusten laillisuus on varmistettu kansallisilta ja EU:n asiantuntijoilta. EU-maiden kirjava patenttilainsäädäntö onkin antanut mahdollisuuden tulkita sääntöjä eri tavoin eri maissa.
Kilpailukomissaarin päätös sakottaa Lundbeckiä ja rinnakkaislääkeyhtiöitä on kuitenkin päänavaus, joka ei jää tähän. Lääkeyhtiöitä huolestuttaa nyt, miten EU-virkamiesten päätökset syövät kalliin tuotekehitystyön voittoja.
Tavallisille EU-kansalaisille ja alijäämäongelmista kärsiville kansantalouksille komission tiukka linja on sen sijaan tervetullut. Myös Yhdysvalloissa korkein oikeus otti kesäkuussa kielteisen kannan vastaaviin lääkeyhtiöiden sopimuksiin.
Rinnakkaislääkkeet ovat keskimäärin 40 prosenttia halvempia kuin merkkilääkkeet. Kun Lundbeckin masennuslääkkeen korvanneet rinnakkaislääkkeet pääsivät Britanniassa viimein markkinoille, lääkkeen hinnat laskivat jopa 90 prosenttia.
*
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/K%C3%B6yhien+l%C3%A4%C3%A4kkeet+p%C3%A4%C3%A4tyiv%C3%A4t+roskakoriin/a1374292951812?ref=hs-hitaat-e-2#

Bongattu: Harakka [viikon fiksuin lintu]

Alakuvassa Timo Olavi Harakka
.
Talouskuri ei ratkaissut Euroopan velkakriisiä

*

http://timoharakka.blogspot.fi/2013/06/talouskuri-ei-ratkaissut-euroopan.html

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Harakka

http://www.4h.fi/metsaan/luontopolku/riistaelaimet/

 

Kokoomus ja ideologioista vapaa[vuoritettu] 'pragmaattinen?' kaupankäynti. Esimerkki 1: Suomen kokoomusvetoinen oikeistodemarihallitus tärväsi miljardikaupan ja kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia soveltamalla taloudellista uusliberalismia epärealistisen dogmaattisesti suureen risteilijätilaukseen. Jos on olemassa Suomen kannalta epätervettä kauppa- ja työllisyyspolitiikkaa, niin tätä tapausta voinee pitää malliesimerkkinä sellaisesta.

*

Suomelta selvityspyyntö EU:lle Ranskan telakkatuista - [hieman säälittävää jälkipeliä, joka todistaa vain, ettei oltu tilanteen tasalla ja jäätiin nuolemaan näppejä].

 

8.1.2013

Heikki Arola

Helsingin Sanomat

FRANK PERRY / AFP

Työntekijöitä Saint-Nazairen telakalla Ranskassa.

• 

Työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) ovat lähettäneet kilpailukomissaari Joaquin Almunialle kirjeen, jossa he vaativat Euroopan unionilta selvitystä siitä, rikkoiko Ranska EU-sääntöjä telakkajupakassa. Kirje lähti matkaan eilen.
Hallitus asettaa tällä viikolla myös meriteollisuuden tulevaisuutta pohtivan työryhmän, jonka puheenjohtajaksi tulee Wärtsilän entinen toimitusjohtaja Ole Johansson.
STX menetti suuren Sanctuary-risteilijätilauksen tilauksen joulukuussa Ranskaan. Turun telakka arvioi, että jättitilaus olisi tuonut noin 20 000 henkilötyövuotta. STX Finland oli pyytänyt Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lainaa risteilijätilauksen saamiseksi Turkuun, mutta sitä ei myönnetty.
Vapaavuoren mukaan laina olisi ollut vastoin EU-säädöksiä.
Ranskan talousministeri Pierre Moscovici on aiemmin torjunut epäilyt siitä, että Ranska ei olisi noudattanut kaikkia EU:n valtiontukisääntöjä. Hänen mukaansa Ranska on vain pyrkinyt tukemaan STX:n telakkaan kaikin mahdollisin keinoin EU-lainsäädännön sallimissa puitteissa.
"Kyseessä oli kilpailu, ja Ranska on voittanut. Pitää olla hyvä häviäjä", hän sanoi Europe 1 -kanavan haastattelussa  joulukuun lopussa. Moscovicin mukaan Ranskan etu oli ennen muuta teknisen osaamisen korkea taso.
*
Perussuomalaiset ei tyydy Vapaavuoren vastauksiin - [valitettavasti Vapaavuori on krooninen fabulisti, joka konemaisesti toistaa uusliberalistista mantraa, joten ei tällaiselta ihmiseltä voi pyytää rehellisiä selvityksiä päätöksistään; hänen ymmärryksestään puuttuvat ministeriä kokonaisvaltaisesti velvoittavat kansallissosiaalisen edunvalvonnan kriteerit, jotka V-vuoren kohdalla ovat täysin korvautuneet yksityisen pääoman yksityisillä intresseillä].

8.1.2013

STT

Perussuomalaiset aikoo yhä jättää välikysymyksen Suomen menettämästä loistoristeilijätilauksesta. Varapuheenjohtaja Hanna Mäntylän mukaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok) kuulemisesta ei vielä saatu riittävästi vastauksia. Vapaavuori oli iltapäivällä talousvaliokunnan kuultavana kolme tuntia.
Perussuomalaiset haluaa hänen mukaansa lisää tietoa siitä, miten neuvotteluprosessi risteilijätilauksesta eteni. Mäntylän mukaan puolue haluaa myös selvittää, tekikö hallitus kaikkensa risteilijätilauksen saamiseksi Turun telakalle.
*

http://www.hs.fi/talous/Suomelta+selvityspyynt%C3%B6+EUlle+Ranskan+telakkatuista/a1305634628090

http://www.hs.fi/talous/Perussuomalaiset+ei+tyydy+Vapaavuoren+vastauksiin/a1305634633529

Höpötystä

Robin Hood palvelee nykyään köyhien sijasta Aarresaarten asukkeja.

.

TiedeM-Fakta: Työttömyyden ja inflaation välillä ei vallitse minkäänlaista korrelaatiota. 

. 

Puoli-fiktiivinen kommentti Tiedemiehelle ja Ironmistressille jälkimmäisen päreessä Rautainen palkkalaki.

.

Oletko Tiedemies oikeasti jotain mieltä siitä, mitä talouspoliittisia valintoja tulisi tehdä? Siis poliittisia. Nyt ei pelkkä kaava-matematiikan labyrinttiin kätkeytyminen riitä eikä auta. Nyt pitää tunnustaa ‘väriä’. Kyseessä on linjavalinta. Pelkkä labyrintti ei kiinnosta. Minotauros esiin! Mikä on sinun Minotauroksesi?

.

Vastaan puolestasi. Et ole mitään mieltä tai sitten olet kaikkea matemaattisesti koherenttia mieltä. Tarkoittaa tässä myös sitä, että sinulla on Ironmistressin sanoin vakava ajatus- ja asennevirhe tekstissäsi. Kun pitäisi tehdä talouspolitiikkaa, niin sinä teet talousmatematiikkaa. Olet ‘piilolibertaristien’ ajopuu-asiantuntija eivätkä asiantuntijat koskaan ole mitään mieltä mistään. Ne vain tekevät laskutoimituksia. Poliitikkojen on sen sijaan pystyttävä tekemään päätöksiä – rohkeita, tyhmiä, aatteellisia, keynes’läisiä tai hayek’laisia. Sinusta ei kuitenkaan ole tekemään mitään näistä. Olet kone, tekninen systeemi tai järjestelmä, et ihminen. Juuri sinun kaltaisesi korvataan uusimmalla kvanttiälyllä, joka de facto pelaa finanssi-casinoa jonkun kuulapää-meklarin orjana jossain digiavaruudessa ja –tilassa. Joku muu tekee kuitenkin poliittiset käskytyspäätökset, jos sellaisia nyt ainakaan USAssa on edes mahdollista tehdä ilman juutalaisten rahalobbareitten hyväksyntää. - - Sen verran raotan sanaista ruumisarkkuani vielä, että Ironmistress tosiaan on oikeassa. Laskelma-asetelmasi – siis se, miten vertailet samaan vaikutuskategoriaan kuuluvia asioita keskenään ikään kuin niillä ei olisi yhteiskunnallisen merkittävyytensä kannalta mitään tekemistä toistensa kanssa [työttömyys/inflaatio], osoittavat vakavan ajatus- ja asennevirheen makrolähtökohdissasi. Sen nimi on: minulla ei ole asenteita, minulla on vain faktoja [epämääräisine tilastoineen ja tarkoitushakuisesti tulkittuine korrelaatioineen]. - - Juuri tällainen tyyppi ostetaan isolla rahalla Goldman&Sachsille, kun tosi paikka tulee. Kuka häntä sen jälkeen uskoo tämänkään vertaa kuin nyt? Enintään kvanttitietokoneittensa ääressä pelailevat juppilibertaristit sisäpiiriystävineen Wall Streetin Informaation-häivyttämiskeskuksessa [IHKUssa; - juuri sinne palkataan myös hänet, jonka pyhin ‘aate’ kaltaistensa asiantuntijoiden lailla on kuin onkin ollut informaation lisääminen; tehkää tästä johdannaispäätelmä sen suhteen, mitä digitaalisessa finanssisysteemissä TODELLA tapahtuu]. Koko finanssijohdannaistalous on ollut askel legitimoidun eli näkymättömän rakenteellisen eli hyväksytyn korruption aikaan, käytäntöihin ja ihmistyyppiin, jota ei voi enää saattaa edesvastuuseen laillisista [kuka jumalauta nämä lait legitimoi! kansa vai? osoittakaa minulle se kansa!] eikä edes laittomista harhautuksistaan ja näyttää siltä, että Tiedemiehestä se on saanut uuden moottoripään innovoimaan lisädynamiikkaa saatanallisen finanssipelimyllyn saattamiseksi lain ulottumattomiin digitaalisen ajan limittäisissä mutta tuntemattomissa ulottuvuuksissa. Se ‘ulottumattomuus’ on kuin oravanpesä Aleksis Kiven runossa: sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Se ‘ulottumattomuus’ on talouselämän tosipelureiden ikioma Aarresaari, joita on 20 viimeksi kuluneen vuoden aikana putkahtanut maailmaan kuin myrkkysieniä [raha]saastelaskeuman aikaan. Sinnepä johtaa Tiedemiehenkin tie. Siellä eivät rosvoparoneista höpöttävät höpsöilijät häiritse puhtaan taloustieteen mantralla kvantti-oriaan hoputtavaa Robin Hoodiamme, jonka Goldman&Sachs osti isolla rahalla auttamaan koulutettua keskiluokkaa. - - Siis mitä? Hehheh. Tällä tarinallahan on onnellinen loppu. Mutta niin on liberalistisella taloustieteelläkin. Yhdellä ehdolla. Jotta tällaiseen iltasatuun voisi uskoa, pitää nukahtaa ennen kuin se päättyy, mutta kas – juuri senhän vuoksi iltasatuja luetaan, ettei kuulija enää ymmärrä kuulemaansa, koska vaipuu tiedottomuuden tilaan ennen loppuratkaisua. Se siitä informaation lisäyksestä. Lopputavoite on Aarresaarilla joka tapauksessa informaation hävittäminen informaatiota ja sen nopeutta lisäämällä. Tällä tavoin Goldman&Sachs nylki jopa omiaan vähän ennen 2008 talousromahdusta. Aarresaarelaisten mielestä, joita Tiedemies nykyään edustaa, kyseessä oli kuitenkin pelkkä tekninen temppu, joka ei rikkonut mitään bisnes-lakeja. - - Entisestä Sherwoodin metsien oikeudentajuisesta Robin Hoodista näyttää totisesti kasvaneen Goldman& Sachsin tehokas talous-informaatio-agentti, jolle rahan liikkeen ja sen omistajan välillä ei ole taloustieteellisesti niin merkittävää kytköstä, että se ansaitsisi tulla huomioiduksi vakavasti otettavassa taloustieteessä. Höpöttäkööt höpöttäjät sitten mitä tahansa. - - Ja hehän höpöttävät niin kovasti, että Aarresaarien edustat täytyy lopulta miinoittaa. Miksi? Eikö talo(u)uslibertarismi toiminutkaan täydellisesti? Vai ovatko ihmiset vain k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n epäkiitollisia siitä, kun saivat duunia edes nälkäpalkalla pohjavesiä saastuttavan mammutti-lääketehtaan varjosta jossain Intian ei-missään? - - No – eipäs höpötetä. Pysytään taloustieteen tosiasioissa. Vai mitä Tiede-Robin?

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/rautainen-palkkalaki.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Minotauros

http://ginchyguide.frequency13.com/?tag=gladiator

Jos haluaa ymmärtää eurokriisiä ja virtuaalivelkaan perustuvaa nykykapitalismia, kannattaa lukea mieluummin Esko Seppästä kuin Karl Marxia.

Kreikkalainen murhenäytelmä

http://areena.yle.fi/radio/1655761

Emumunaus. Politiikkaradiossa haastateltavana on Emumunaus-kirjan kirjoittaja Esko Seppänen. Sakari Sirkkanen on toimittajana - [3.9.2012].

*

Pakkosäästökuri/15.7.2012

Ote kirjasta €mumunaus.

Kirja ilmestyy syyskuun alussa 2012.

  

Saksan vaatimuksesta Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 1997 päätöslauselman vakaus- ja kasvusopimuksesta. Sillä vanhalla vakaussopimuksella pohjustettiin Emun syntyä.

  

Joulukuussa 2011 Eurooppa-neuvostossa päätettiin uudesta vakaussopimuksesta. Kyseinen sopimus ”Emun vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnoimisesta”. oli pisin sala-askel kohti liittovaltiota sitten euron käyttöönoton. Toki EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus oli silkkaa liittovaltiohyminää, mutta se ei ollut sala-askel. Vain sen sisältö oli kirjoitettu salakielellä.

  

Näiden kahden vakaussopimuksen välillä on muodollinen ero.

  

Vanhemman vakaussopimuksen sisältö on kirjoitettu EU:n lainsäädäntöön, ja kaikki jäsenmaat ovat sen hyväksyneet.

  

Kun Englanti ja Tshekki jäivät ulos uudemmasta vakaussopimuksesta, sitä ei ole kirjattu EU:n lainsäädäntöön, vaan se on tehty EU:n ulkopuolelle valtioiden välisenä sopimuksena (käytännössä kuitenkin komission toimeenpantavaksi). Sopimus on niin merkittävä vallansiirto jäsenvaltiolta komissiolle, että Irlannissa se pantiin kansanäänestykseen. Siellä on sellainen demokraattinen käytäntö, että aina siirrettäessä valtaa eli täysivaltaisuutta maasta ulos siitä pitää järjestää kansanäänestys. Irlannin käsityksen mukaan budjettikurisopimus oli sellainen vallansiirto.

  

Vuoden 1996 vakaus- ja kasvusopimuksen nimessä paino oli sanalla ”vakaus” ja sana ”kasvu” oli kosmetiikkaa. Uudessa vakaussopimuksessa taas sana ”vakaus” on kosmetiikkaa, sillä siinä sisältö on kuria ja pakkoa. Kyseessä on budjettikurisopimus, johon sisältyy vallansiirto jäsenmailta EU:n komissiolle.

  

Emu on ollut rahaunioni. Sen nimessä kirjain E eli ”talous” on ollut alisteinen kirjaimelle M eli yhteiselle rahapolitiikalle. Jäsenmaat eivät ole Emussa luovuttaneet EU:lle toimivaltaa ”talouteen” eli finanssipolitiikkaansa, jossa keskeinen työväline on valtion budjetti. Emun kriisi onkin seurausta siitä, että erilaisissa maissa on ollut erilainen finanssipolitiikka ja että sen seurauksena ne eivät ole kasvaneet kymmenen vuoden aikana yhteen vaan erilleen. Kriisi on tietysti seurausta myös finanssikapitalismin ja reaalitalouden eriytymisestä sekä virtuaalitalouden synnystä.

  

Sen jälkeen, kun jäsenmaat ovat ratifioineet budjettikurisopimuksen, on toteutunut pääkomissaari José Manuel Barroson käsitys demokratiasta: ”Vaatimuksella jäsenmaiden yksimielisyydestä ei enää anneta jonkun maan parille idiootille mahdollisuutta painostaa unionia.” Unioni ovat he. Idiootit olemme me. He haluavat vallan siirrettäväksi heille, pois meiltä.

  

Sopimustekstin tärkein lause ja ”kultainen sääntö” (saksalaisittain kuningassääntö ja suomalaisittain kuningasidea) on se, että ”sopimuspuolen julkisen rahoitusaseman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen”. Kun kriisin varjolla oli jo aiemmin hyväksytty kahdeksan EU-lakia itsenäisten valtioiden budjettivallan siirrosta Brysseliin ja kun tässä yhteydessä emumaiden finanssipoliittiselle täysivaltaisuudelle tulee lopullinen niitti, federalistit ovat alkaneet puhua EU:sta talousliittona.

  

Tarkasti ottaen heidän kuuluisi puhua finanssiliitosta, koska sana ”finanssipolitiikka” on ennen muuta budjettipolitiikkaa ja koska nimenomaan sen vallan siirrosta tässä on kysymys. Kun muilla kielillä puhutaan fiskaaliunionista, suomeksi se sana pitää sisällään myös yhteiset verot, mutta niistä ei tässä sopimuksessa ole kysymys.

  

Vakaus- eli budjettikurisopimuksella vaaditaan nyt – ensimmäistä kertaa tosissaan – kaikkia jäsenmaita täyttämään Maastrichtin Emu-kriteerit budjettivajeen ja valtion velkaantumisen enimmäismäärien osalta. Kun Emua tehtiin, niistä ei siinä kiireessä pidetty kiinni. Yksi maista, joille politiikka oli silloin tärkeämpi kuin talous, oli Saksa. Kun Italia olisi halunnut viivästyttää Emun alkua ja kun Ranska sitä siinä komppasi, Saksalle euro oli sen maailmanpoliittinen käyntikortti, eikä se suostunut lykkäykseen. Mieluummin se tulkitsi Italian – ja Kreikan – täyttävän Emu-kriteerit, ja se kiire on nyt tulossa sille maksuun. Silloisesta politiikasta se joutuu nyt maksamaan rahalla, jonka lähettämistä muiden maiden velkojen maksuun Saksan kansa ei ymmärrä eikä hyväksy.

  

Aikaisempiin sopimuksiin oli kirjattu suurimmaksi sallituksi valtion budjettivajeeksi 3 prosenttia maan kansantuotteesta (BKT). Tarkastelukulma muutetaan tässä yhteydessä budjetin perustasapainon mittariksi (= ”primary balance”, budjettivaje ilman korkomenoja). Velkaantuneilla mailla se saa olla enintään 0,5 % BKT:sta ja niillä mailla, joilla velkaa on selvästi vähemmän kuin sallittu 60 % BKT:sta, se saa olla 1 %. Luvut kuvaavat kurinalaisuutta, mutta ne on niin sanotusti vedetty hihasta ja niitä voi tulkita.

  

Perustasapaino on kirjattu sopimukseen huolimatta sen epätarkkuudesta vajeen paljastajana. EU:n ylivelkaantuneista ongelmamaista esimerkiksi Irlannilla, Espanjalla ja Italialla se vaje on ollut pienempi kuin Saksalla. Kriisiä edeltäneinä vuosina Italialla se oli kaiken aikaa plussalla ja Saksa miinuksella, ja kriisin aikanakin Italialla on ollut parempi perustasapaino ilman korkomenoja kuin Saksalla. (Samaan aikaan Saksan Target2-saldo on 700 miljardia euroa plussalla ja Italian saldo 200 miljardia miinuksella, joten hyvään taloudenpitoon on erilaisia tarkastelukulmia.)

 

Valtioiden budjettien leikkauslinjaa edustaa sopimuksen määräys, jonka mukaan julkisen velan osalta Emu-maiden on ruvettava vähentämään 60 prosentin rajan (BKT:sta) ylittävää velkaa 5 prosentin vuosivauhtia.

  

Tähän velkaantumisen vähentämiseen liittyvät kummalliset puheet siitä, että EU:n sisään pitää perustaa yhteisvastuullinen lainanlyhennysrahasto, johon siirrettäisiin ylivelkaantuneiden maiden veloista 60 prosenttia ylittävä osuus. Sellaisten velkojen kokonaismäärä maksettavaksi yhteisvastuullisesti olisi 2,3 biljoonaa eli 2 300 000 000 000 euroa. Jos Suomen maksuosuus siitä summasta olisi normaali 1,8 prosenttia, meidän pitäisi vuosien varrella maksaa muiden (ennen muuta Italian) velkoja yli 40 miljardia euroa eli 6-7 kertaa oman pankkikriisimme verran. Fy fan, ei käy!

  

Taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin mielestä budjettikurisopimusta kannattavat valtioiden johtajat eivät tiedä, mitä he tekevät. ”Heidän toimintansa on tietoista taloustieteen perusoppien rikkomista”. Oxfordin professori Kevin O´Rourke komppaa Krugmania: ”Jokainen ’talousliiton’ maa sitoutuu siihen, että talouden taantuessa ei elvytetä vaan päinvastoin, sitä leikataan, jotta ei syntyisi liikaa budjettivajetta. Niin tehdään ilman, että muualla talousalueen sisällä yritetään kasvattaa kysyntää.”

  

Näitä puheenvuoroja voidaan pitää keynesiläisten vastaiskuna kuripolitiikan virheisiin. Heidän koulukuntansa haluaa kriisien torjumiseksi taloudellista kasvua, kun taas EU:n politiikalla kriisiä syvennetään vaatimalla jäsenvaltioilta tasapainoisia budjetteja tavalla, josta John Maynard Keynes nimenomaan varoitti: alhaisen kasvun ja korkean työttömyyden oloissa niin ei pidä toimia.

  

Budjettikurisopimus vie emumailta valtaa omaan budjettiinsa tavalla, joka liikkuu monissa maissa vapaaehtoisen EU:n hyväksi toteutettavan vallansiirron ylärajalla. Saksassa sen hyväksymisestä päätettiin poikkeuksellisella kahden kolmasosan enemmistöllä, ja silti se saattaa olla maan perustuslain vastainen. Hyväksymisen jälkeen päätöksestä tehtiin monta kantelua Karlsruhen perustuslakituomioistuimeen. Budjettivallan luovuttaminen EU:lle on sellaisella vallansiirron harmaalla alueella, että sieltä voi tulla päätös, jonka mukaan sopimus on Saksan perustuslain vastainen. Silloin Saksa ei sitä hyväksy. Merkelin liikkumavaraa kaikessa EU:n päätöksenteossa rajoittaa sen perustuslakituomioistuimen kanta, jonka mukaan Saksa ei voi hyväksyä EU-lainsäädäntöä, jolla murennetaan kansakunnan identiteetin eli itsetuntemuksen ydin: kansallinen suvereniteetti. Se on valta käyttää omaa valtiovaltaa omassa maassa.

  

Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, ja perustuslakia saa vapaasti rikkoa eduskunnan enemmistön poliittisella päätöksellä.

  

Sopimuksen johdannossa, joka ei ole juridisesti sitova, emumaat ilmoittavat suhtautuvansa ymmärtäväisesti suunnitelmiin kuritavoitteiden kirjaamisesta EU:n perustuslakiin ”mahdollisimman pian” ja viiden vuoden sisällä. Samalla ne sitoutuvat kirjaamaan oman budjettivaltansa rajoitukset peruuttamattomalla tavalla kansalliseen lainsäädäntöönsä (ja johdantoon kirjatun suosituksen mukaan perustuslakeihinsa) vuoden sisällä sopimuksen voimaantulosta.

  

Eniten menettävät budjettivaltaansa maat, jotka lipsuvat tasapainoisen budjetin kultaisesta säännöstä. Kun on syntynyt liian suuri poikkeama budjettitavoitteiden ja todellisuuden välillä, käynnistyy korjaustoimien automatiikka, ja asianomaisten maiden on esitettävä komissiolle ja neuvostolle rakenteellisiin uudistuksiin johtava budjetti- ja talouskumppanuusohjelma ”liiallisten vajeiden tehokkaasta ja kestävästä korjaamisesta”. (Rakenteelliset uudistukset ovat – niin kuin edellä on jo esitetty – hyvinvointiyhteiskunnan murentamista.) Komissio ja neuvosto valvovat kyseisten ohjelmien toteutumista. Jos maa ei toteuta korjauksia, sen talous tulee ”liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn” piiriin. Siinä komissio ehdottaa oman korjausohjelman ja aikataulun, jotka jäsenmaan pitää – pahempia seurauksia välttääkseen – toteuttaa.

  

Pahimpia seurauksia ovat sakot, enimmillään 0,1 % BKT:sta. Suomen osalta sakko olisi maksimissaan 200 miljoonaa euroa. Tästä rangaistusautomatiikasta maa voi saada vapautuksen vain muiden emumaiden määräenemmistöpäätöksellä.

  

Valta kerran pois annettu tai otettu jää helposti sille tielleen. Niin myös päätösvalta valtion budjettiin.

  

Suomen oman perustuslain artiklan 3 mukaan ”lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta” ja artiklan 83 mukaan ”eduskunta päättää varainhoitovuodeksi kerrallaan valtion talousarvion, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa”. Jos eduskunta ei ole vapaa päättämään valtion talousarviosta, vaan joutuu alistamaan sen EU:n komission ja neuvoston tarkastettavaksi ja joutuu tekemään siihen niiden mahdollisesti vaatimat muutokset, herää kysymys, toteutuuko silloin Suomen perustuslaki. Sana ”päättää” merkitsee, että eduskunta päättää, eikä päättäminen voi olla sitä, että eduskunta ei ole vapaa päättämään.

  

EU:n lait ovat ensisijaisia – ylempiä siis – kaikkiin Suomen lakeihin nähden. Jos tässä olisi kysymys EU-lainsäädännöstä, sopimus epäilemättä hyväksyttäisiin hallituspuolueiden äänin muuttamatta Suomen perustuslakia. Mutta tämä sopimus ei ole EU-laki! Sen hyväksymisen perusteluksi ei kelpaa se, että ”Suomi on Euroopan unionin jäsen”. Se on valtioiden välinen sopimus, jolla luovutetaan Suomen perustuslakiin kirjattua eduskunnan budjettivaltaa EU:lle. Se on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa ja vaatii perustuslain muuttamisen. Se taas vaatii käytännössä kahden eduskunnan päätöksen tai viiden kuudesosan enemmistön, jota se ei saa.

  

Yhteisellä rahalla on valtava symbolinen merkitys. Sillä tuhotaan yksi merkittävimmistä kansallisen itsenäisyyden symboleista: oma raha. Maailmassa ei ole toista vastaavaa yhteisöä, jossa täysivaltaiset valtiot eivät voi vaikuttaa rahansa arvoon.

  Se, että on otettu käyttöön poliittinen raha, on €mumunaus.

*

Kreikkalainen murhenäytelmä Kreikkalainen murhenäytelmä /16.06.2012 Olen valmistelemassa syksyn alkuun kirjaa ”Emumunaus”, jonka työversiosta tässä tulee muutamia poimintoja ajankohtaisesta Kreikan alasajosta, joka on kreikkalaisille ihmisille aivan sietämätöntä menoa. Tilanne elää, ja niin elävät kirjan tekstitkin. Sisäinen pakkodevalvaatio on EU:n ja Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) yleislääke kaikkiin mahdollisiin taloudellisiin sairauksiin. Lääke tappaa sekä talossa että puutarhassa. Kun sillä on hoidettu Kreikkaan tarttunutta hullun rahan tautia, se synnytti taloudellisen laman, jolle ei ole loppua näkyvissä. Tämä kaikki on ylivelkaantuneille maille viheliäistä politiikkaa, nobelisti Joseph Stiglitzin mielestä itsemurhapolitiikkaa. Björn Wahlroos, joka tanssii eurojen kanssa ja joka keväällä 2012 voitti Alex Stubbin jakaman Suomen Idols-palkinnon, on samaa mieltä, mutta Wahlroosin tapauksessa kyseessä ei ole enemmistön vaan vähemmistön tyrannia, markkinoiden hirmuvalta kansallisvaltioiden politiikkaan. Markkinoilla on mediassa ja taloustieteessä täyshegemonia, eikä niitä syytetä kriisistä. Markkinoiden toimitsijat ovat kansalaisille kasvottomia, ja heidän syytesuojansa on se, ettei heitä tunneta. Niin ollen kreikkalaiset voivat syyttää ahdingostaan vain tuntemiaan kasvollisia henkilöitä. Heille Angela Merkel on rouva Göbbels ja sen poliittisen miehittäjävaltion edustaja, jolle Kreikka on vain neljännen valtakunnan eteläeurooppalainen protektoraatti. He näkevät Saksan kurittavan heidän maataan EU:n ja Euroopan keskuspankin (EKP) talouspolitiikalla. EKP on monille sen Reichsbankin perillinen, jonka Bismarck perusti yhdistettyään Saksan 1870-luvulla Ranskaa vastaan käydyn sodan jälkeen ”raudalla ja verellä”. (Euroopan parlamentin toinen kotipaikka Strasbourg on sillä tavalla Euroopan rauhan symboli, että kaupunki on sen Bismarckin voittaman sodan jälkeen vaihtanut isäntävaltiota neljä kertaa, mutta ei vaihda enää.) Syyllisiä haetaan mielellään maan rajojen ulkopuolelta, mutta löytyy niitä maan sisältäkin. Seuraavat luvut ovat paljastavia. Vuosina 1995-2008 Saksassa valmistettujen tavaroiden hinnat nousivat 9 %, kun taas kreikkalaistuotteiden hinnat nousivat 67 % (ja ongelmamaista espanjalaisten tavaroiden hinnat 56 %, portugalilaisten 47 % ja italialaisten 41 %). Nämä luvut ovat Emun kriisin tausta. Eurostatin tilastoista on edelleen laskettavissa, että euron olemassaolon aikana on saksalaisen työn hinta noussut vain 26 %, mutta kreikkalaisen 50 %, irlantilaisen 52 %, italialaisen 57 %, portugalilaisen 69 % ja espanjalaisen 72 %. Ei ole mahdollista, että nämä muut maat voivat jatkaa elämää entiseen tapaan samassa rahaliitossa Saksan kanssa. Hintakilpailukykynsä säilyttäneelle Saksalle ja sen menettäneille maille ei sovi sama rahapolitiikka. Ilman muiden EU-maiden pakkosolidaarisuutta ja raha-apua Kreikan valtion ylivelkaantuneisuus nousisi nopeasti Japanin tasolle 200 prosenttiin kansantuotteesta – paitsi että Kreikka ei enää saisi sellaiseen velan kasvuun rahaa lainaksi. Japanin – ja Yhdysvaltojen – on helpompi hoitaa velkaansa, joka on kotimaahan, kun taas Kreikan velasta suurin osa on ulkomaille. Kun yksinomaan korkojen maksaminen lainanantajille vaatisi Kreikan budjetin nykyisen 10 prosentin alijäämän kääntämistä 15–20 prosentin ylijäämäksi, pienintäkään toivoa velkojen maksusta ei ole. Emuun sisäänrakennetusta sisäisestä devalvaatiosta ei ole luvassa kuolleista herääminen eikä ylösnousemus. Kreikan lama on niin pitkä ja niin syvä, että se on aivan ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen koko maailmassa. Aave kummittelee Euroopassa, sisäisen devalvaation aave. Se on pukenut ylleen ”rakenteellisten uudistusten” kaavun. Kyseinen sanapari on sitä epämääräistä abrakadabraa, joka pitää kääntää aaveiden kieleltä kansan kielelle. Silloin selviää, että kyse on hyvinvointivaltion purkamisesta. Hyvinvoinnin ”uudistaminen” on sen huonontamista. Se on pahoinvoinnin kasvua? Uudistus on jatkumon keskeytys, muutos olemassa olevaan. Se on ensi kuulemalta myönteinen asia; kaikkihan me kuolaamme uuden ja uudistusten perään. Muutos on mahdollisuus, sanovat. Se on mahdollisuus myös siihen, että asiat ovat tulevaisuudessa huonommin kuin tänään. Työelämän ja sosiaaliturvan Emu-ajan uudistuksissa on kysymys nimenomaan siitä. Emu näyttää kriisitilanteessa todellisen luontonsa, joka on sisäisen devalvaation pakkovaltaa ihmisiin. Emun luonteen paljastumiseen liittyy myös englannin kielen sanan ”austerity” suomenkielinen käännös. Adjektiivina se on kitkerää, katkeraa ja karvasta. Substantiivina sitä ehkä eniten ja kuvaannollisimmin vastaa sana ”säästö”, ja siihen liittyvää positiivista mielikuvaa taas kuvaa hyvin ruotsalainen sananlasku ”Den som spar, den har” (Joka säästää, sillä on). Sitä mieli, mitä kieli. EU:n yhdessä Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) kanssa ongelmamaille määräämissä säästöohjelmissa ei ole kyse vain säästämisestä vaan ennen muuta pakkosäästämisestä, ja siinä asiassa ne toteuttavat suomalaista sananlaskua ”Sääli on sairautta”. EU ei vitsaansa säästä kurittaessaan ”säästöohjelmilla” ylivelkamaiden eurokansalaisia. Säästöt ovat leikkauksia, poisottamisia, alasajamisia, supistuksia, ulkoistamisia ja privatisointeja. Entisen laulun sanoin ”menee huonosti: ensin täällä tehdään sairaita, sitten sairaala”. Kun Kreikkaan iski hullun rahan tauti, sille ei ollut valmista kulkutautisairaalaa. EU-tohtorit määräsivät lääkkeeksi sisäisen devalvaation, jonka hirvittäviin sivuoireisiin ei EU:lla ollut vastalääkettä. Jos ei tauti tapa, lääke tappaa. Kreikka sai yhteisvaluutasta näkösuojan velkaantumiselleen. Se oli käyttänyt suruttomasti tilaisuutta hyväksi ja ottanut velkaa velan päälle. Sillä tavalla se maalasi itsensä velalla nurkkaan vähän samalla tavalla kuin kävi Suomelle 1980-luvun lopussa Rolf Kullbergin klikin avattua tuontirahaikkunat ja -ovet sepposen selälleen lainarahan tulla sisään ja velkaannuttaa Suomi. Kreikan oikeistolaiset ja sosialidemokraattiset hallitukset jakoivat vuorollaan tuontirahalla kustannettuja perusteettomia etuja kansalaisille, jotka vähitellen tottuivat niitä saamaan.   Kun Suomi oli sairas 20 vuotta sitten, maa pelastettiin markan ulkoisen arvon heikentämisellä eli devalvaatiolla. Suomen palkka- ja hintataso palautettiin synkroniin verrokkimaiden kanssa. Devalvaatio oli puolen miljoonan työttömän maassa uuden kasvun käynnistin. Kreikkakin olisi tarvinnut oman valuutan ja devalvaation. Käytössä on kuitenkin ollut väärä kolhoosiraha, eikä euro jousta yksittäisten maiden tarpeisiin. Sisäinen devalvaatio, joka upottaa Kreikan, on kuria ja pakkoa ilman kasvun käynnistimiä ja katalyyttejä. Kreikassa kansantuote laskee viidettä vuotta peräkkäin ja vuoteen 2008 nähden kansantuotteesta (BKT) on menetetty viidennes. Jotta Kreikka saisi ulkomailta rahaa konkurssipesän hoitoon, sen on itse ajettava itsensä alas, deflatoitava talous, räjäytettävä vanhat rakenteet ja aloitettava jälleenrakennus talouden jätteiden raunioilta.   Yhteistä ylivelkamailta vaadituissa rakenteellisissa uudistuksissa on se, että uudistamista vaaditaan työelämän asioissa, joista näihin aikoihin asti on päätetty työehtosopimuksissa, ja että hyvinvointivaltion sosiaaliturva on niille liian kallis ja siis liian hyvä. Sisäinen devalvaatio on poliittinen automaatti sellaisten rakenteellisten uudistusten toteuttamiselle, joilla pannaan toimeen nämä ”uudistukset”.   Pakkosäästöohjelmilla Kreikkaan kohdistetaan täystuho. Kansalaisyhteiskunta taistelee, mutta EU on sille ylivoimainen vastustaja. EU pitää kiinni siitä päästä valtanarua, jossa on raha, kun taas sen toisessa päässä kansa. Kreikan velkaantuminen on sen omien poliitikkojen aiheuttama, ja suurena apuna toimi Goldman Sachs, mutta hirmuinen on se puhdistustyö, jonka kohteeksi on joutunut kriisisyytön kansa.

*

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=753:pakkosaeaestoekuri-1572012&catid=17:talous&Itemid=31

 http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=749:kreikkalainen-murhenaeytelmae&catid=17:talous&Itemid=31
http://www.nejtillemu.com/spricker.htm

EMUMUNAUS

Esko Seppäsen kirja 'Emumunaus' nyt matkalla kirjakauppoihin

Kustantajani (Into) pyynnöstä ilmoitan, että kirjani "Emumunaus" on tullut painosta ja matkalla kirjakauppoihin. Into tarjoaa 210-sivuisen kirjan alehintaan 20 euroa osoitteesta myynti@intokustannus.fi ja hintaan sisältyy kotiintoimitus postitse. Muista laittaa tilaukseen oma postiosoitteesi. "Tämä oli kaupallinen tiedote", sanoo Esko Seppänen Facebook-sivullaan ja kirjoittaa... Lyhyesti kirjan sisällöstä: Mitä kirjaan tulee, olen koonnut siihen olennaisen tiedon Emun kehityksestä rahaunionista EU:n historian syvimmäksi kriisiksi. Siitä eurokraatit yrittävät - turhaan - selvitä ulos EU:n lisäliittovaltioimisella ja lisäunioittamisella. Tulollaan ovat finanssiunioni (= vallanmenetys kansalliseen budjettiin) ja pankkiunioni (=yhteisvastuuu kaikkien emumaiden pankkitalletuksista). Saksakin on antamassa periksi muiden laskujen maksulle sitä vastaan, että EU:hun tulee saksalainen kuri ja järjestys; Merkelhän näyttää ehdottavan EU:n perussopimusten muuttamista niin että EU:sta tehdään sirpin ja vasaran sijasta jäsenmaiden keppi ja ruoska ja sille annetaan rankaisuoikeus "väärästä" politiikasta. Kirjassa tarkastelen Emun kriisiä osana kapitalismin muuttumista reaalitaloudesta finanssikapitalismiksi ja siihen liittyvää rahan neitseellistä synnyttämistä tyhjästä. Etsin ja löydän systeemin kriisisyylliset ylikansallisista pankeista, joista 10 suurinta saksalaisen Deutsche Bankin johdolla hallitsee virtuaalirahataloutta yli 50 prosentin markkinaosuudella. Esitän mielestäni huikean tarinan kaikkien rosvopankkien äidistä Goldman Sachsista, jonka MARIOnetteihin kuuluvat Euroopassa muun muassa Euroopan keskuspankin pääjohtaja MARIO Draghi ja Italian pääministeri MARIO Monti. Hannu Taanila on lukenut kirjan ennalta ja mainostaa kirjan sitä kannessa näin: "Taistelu kapitalismin EU-sarjassa on raastavimmillaan. Heittäkää sivuun kaikki hommat ja lukekaa tämä kirja. Heti." Odotan kiinnostuksella muita mielipiteitä. Esko Seppäsen Facebook-sivulta 28.8.2012, Verkkomedia.org http://www.eskoseppanen.net/   ●  Yhteydenotot INTO/Jaana Airaksinen puh. 045633 4495 Esko Seppäsen armoton ja asiantunteva EMUMUNAUS-kirja julki. Tervetuloa Esko Seppäsen EMUMUNAUS-kirjan julkistamistilaisuuteen tiistaina 4.9. klo 13, FSV-sali, Helsinki (Uudenmaankatu 17 D, pihan puoli, V krs) Esko Seppänen kertoo uudessa kirjassaan EMUMUNAUS Suomen EU-seikkailun hieman poikkeavalla tavalla. Kyseessä on koko globalisoidun järjestelmän poliittinen kriisi. Seppänen ei syytä kriisin synnystä vain poliitikkoja, jotka ovat vapauttaneet markkinat ja jättäneet rahan liikkeellelaskun yksityisten pankkien hoteisiin. Pankit ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja synnyttäneet uuden todellisuuden: virtuaalirahan maailman. Sen seurauksena reaalitalous ja finanssitalous ovat irronneet toisistaan, ja maailmantalous toimii tavaroiden ja palvelujen vaihdannan tarpeiden sijasta tyhjästä nyhjäistyn rahan ehdoilla. Suurimpia kriisisyyllisiä ovat yksityiset pankit. Maailman pankkijärjestelmä on keskittynyt suurten pankkien vallaksi niin, että käytännössä valtiovalta ei voi päästää niitä kaatumaan. Yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -pankin konkurssi paljasti, että pankkien keskinäisen riippuvaisuuden takia koko systeemi romahtaa seuraavan suurpankin konkurssiin. Tässä tilanteessa lentokyvytön Emu on joutunut myrskyn silmään: valtiot ovat joutuneet pelastamaan ylivelkaantuneen ja keinottelussa ryvettyneen pankkijärjestelmän julkisin varoin ja kansallisten veronmaksajien kustannuksella. EU on ajautunut tapahtumien seurauksena historiansa suurimpaan kriisiin. Komissio käyttää tilaisuutta hyväkseen lisätäkseen omaa valtaansa ja liittovaltioi EU:ta. Se on ylikansallista päätöksentekoa, jossa suurilla mailla on paljon valtaa ja pienillä, paljon paljon vähemmän. Liittovaltio-EU:ssa ei ole demokratiaa. Komission vallanhaluun tyytymättömät jäsenmaiden johtajatkin ovat kyvyttömiä ratkaisemaan kriisiä, ja suurten maiden keskinäiset suhteet ovat juuri nyt poikkeuksellisen huonot. Esko Seppänen kertoo EMUMUNAUS-kirjassaan tositarinan pankkien vallasta, virtuaalirahalla tuhotuista markkinoista, valtioiden velkaantumisesta ja EU:n surkeista yrityksistä pelastaa oma rakas euro. Seppänen myös arvioi, miten kriisistä päästään nyt pois. Yhtään hyvää ja varsinkaan nopeaa ratkaisua ei ole. Kirja on kuvaus globaalista kriisistä Suomen näkökulmasta. Omien sanojensa mukaan Seppänen pyrkii puhumaan taloudesta ohi kanonisoidun totuuden ja sitä tukevan rituaalisen kielenkäytön. Esko Seppänen: EMUMUNAUS ISBN 978-952-264-182-3 200 s., nid., suositushinta 25 € Lataa Innon kirjakataloogi * http://www.intokustannus.fi/uutiset/2012/170/ http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=6&id=4797 http://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Sepp%C3%A4nen

Tehkäämme Suomesta veroparatiisi

Maailman veroparatiisit on yläkuvassa merkattu punaisella [pian punertaa myös Nallen Suomi]. Alakuvan kirja kertoo totuuden Björn Wahlroosin sekä hänen kaltaistensa finanssikeinottelijoitten toiminnasta ja moraalista - Aarresaaret – Miehet jotka ryöstivät maailman [ilmestyy suomeksi toukokuussa].



I
Vaikka Suomen virallisen ökyoikeisto-konservatiiivin, Björn Wahlroosin, uusi kirja onkin professori Markku Kuisman asiantuntevan arvioinnin mukaan pääosiltaan varsin asiallinen mielipiteissään ja perusteluissaan, haluan puuttua kohtaan, jossa Wahlroos jälleen varoittelee korkeitten verojen ajavan suuria firmoja pois Suomesta veroparatiiseihin. Itse Wahlroos kuitenkin aikoo pysyä Suomessa. Miksi? Eikö se ole epäedullista hänelle?

Minulla on ehdotus.

Emmekö me tavalliset kansalaiset voisi jotenkin auttaa Nallea ja kokoomuslaisia viihtymään paremmin täällä Pohjan perukoilla? Emmekö me voisi tehdä tästä maasta veroparatiisia, jottei Nallen ja muitten ökyrikkaiden tarvitsisi muuttaa pois tai nousta barrikaadeille taistelemaan demokratian kaventamisen puolesta?

Emmekö juuri me keskiluokkaiset ja köyhät ihmiset voisi nostaa nämä hyvää tarkoittavat biljonäärit barrikaadeille ja poliittisen hierarkian huipulle, koska heidän pyyteetön ja kohtuullinen sijoitustoimintansa sekä harkittu sosiaalinen innovatiivisuutensa hyödyttäää koko yhteiskuntaa eli meitä kaikkia?

Emmekö siis suostuisi vapauttamaan myös julkista sektoria kokonaan yksityisen markkinatalouden piiriin, jotta kysynnän ja tarjonnan 'arvolaki' voisi objektiivisesti määrätä kilpailukykyiset hinnat esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksiin?

Samalla alennettaisiin merkittävästi suurten yritysten veroja [osa megafirmojen tulo- pääoma- ja varallisuusveroista poistettaisiin kokonaan], mikä houkuttelisi Suomeen muitakin siirtolaisia kuin romanikerjäläisiä ja somalikurjalistoa harjoittamaan laittomia elinkeinojaan ja terrorisoimaan kunnollisia panteisti-luterilaisia säädyttömillä ja väkivaltaisilla rituaaleillaan.

Olisipa tosi kiva nähdä terasseilla ihan oikeasti valtavan rikkaita ihmisiä jakelemassa sadan euron tippejä tarjoilijoille ja ajelemassa Cadillaceilla ja Rolls Royceilla ympäri Kauppatoria ja Esplanadia [erikoisluvalla tietenkin]. Vilkuttaisimme heille hymyillen ja tuntisimme olevamme osa heidän huoletonta ja säihkyvää finanssi-maailmaansa, josta ei puutu kuin kuolemattomuus - [jahkas öky-biljoona-rahoilla suuntautettu tiede hiukan edistyy, heiltä ei kohta puutu enää sitäkään].

Eikö olekin hyvä idea? Tervetuloa ökymiljardöörit Suomeen! Tervetuloa myös Guggenheim, pilvenpiirtäjät ja formulakisat! Kansa tarvitsee kannustimia ja huvituksia. Veroparatiisista niitä löytyy paljon enemmän kuin hyvinvointivaltiosta. Sinullekin.

Anna Nallelle ja itsellesi tilaisuus. Tee Suomesta ökypohattojen aarresaari.

II
http://areena.yle.fi/audio/1334578827895
Ajantasa 16.4 - - Markku Kuisma arvioi Björn Wahlroosin kirjaa alkaen kohdasta 0.07.10.
*
Haastettelun lopulla Kuisma toivoo, että Wahlroos lukisi Francis Fukuyaman uusimman kirjan, jossa tämä käsittelee poliittisen järjestyksen syntymisen historiallisia edellytyksiä eri maissa ja kulttuureissa. Yksinomaan kapitalismi ja korkea elintaso, kuten oikeisto-konservatiivit ajattelevat, ei ole oikeudenmukaisen demokratian ylivoimaisesti tärkein edellytys - tarvitaan myös sopivasti vahvaa ja toimivaa valtiota.
*
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/04/loppu_enemmiston_tyrannialle_-_wahlroos_johtaisi_ripauksella_hierarkiaa_3408988.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Veroparatiisi
http://www.intokustannus.fi/kirja/aarresaaret/
http://www.amazon.co.uk/Treasure-Islands-Havens-Stole-World/dp/1847921108
http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Kuisma
http://www.amazon.com/The-Origins-Political-Order-Revolution/dp/0374227349#_
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Origins_of_Political_Order
http://taxjustice.blogspot.com/2011/01/treasure-islands-and-men-who-stole.html
http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/52