I
Nämä kengät ovat todellisempia ja koskettavampia kuin mikään, missään tai milloinkaan kirjoitettu totuuden määritelmä. Ne eivät myöskään ole valokuvamaisen totuudenmukaisia jäljitelmiä alkuperäisistä kengistä. Ja kuitenkin - syystä, jota emme voi täysin ymmärtää tai selittää, ne ovat totuus itse tapahtumisessaan.
Tuntemukseni/-mme tiivistäen Scott Horton kysyy linkissä, josta kuva löytyy: 'What, one wonders, would Vincent make of all of this? What did he really mean by those shoes? Sometimes shoes are just shoes, but the visitor coming away from this exhibition may realize that a pair of shoes can contain an entire universe.'
II
Kolme sitaattia kirjasta Johdatus taiteenfilosofiaan (Richard Eldrige).
1
On myös tärkeää huomata, että mielihyvä, joka houkuttelee uppoutumaan onnistuneeseen sommitelmaan, ei ole pelkkää aistinautintoa tai kihelmöintiä. Sen yhteydessä käytetään aktiivisen harjoittelun ja käsitteellistämisen tiedonkykyjä, joilla tutkitaan kohteen muodollisten piirteiden ja niiden välisten suhteiden esittävää ja ilmaisullista merkitystä.
Mielihyvä ei ole turhaa vaan itsessään merkityksellistä. Sen avulla saamme vaikutelman, että näemme selvästi ja tunnemme (mahdollisesti hyvinkin abstraktisti) esitettyjen tekojen ja kohteiden merkityksen ajalliselle ihmiselämälle. Deweyn kuvaus myötäilee Hegeliä ja ennakoi Heideggeria
taideteos valaisee ja korostaa sitä, että olemme kokonaisuus ja kuulumme laajempaan kaikenkattavaan kokonaisuuteen - maailmankaikkeuteen, jossa elämme. Mielestäni tämä selittää voimakkaan ymmärrettävyyden ja selkeyden tunteen, jonka intuitiivisesti ja esteettisesti koettu kohde herättää. Se selittää myös esteettistä havaintoa säestävä uskonnollisen tunteen. Meidät ikäänkuin johdatetaan tuonpuoleiseen maailmaan, joka kuitenkin on arkisen elämämme syvempi ulottuvuus [s. 74-75].
2
Collingwoodin uuspinozalainen mutta näennäisen hegeliläisin, yhteisöllisin termein kehitelty näkemys määrittää ilmaisun tärkeimmän tehtävän taiteessa aivan oikein. Taiteellinen ilmaisu näyttää yhteisiä ja kiisteltyjä elämäntapoja noudattaville ihmisille, mitkä asiat noissa elämäntavoissa ovat arvokkaita. Se selventää myös, mikä tunne milloinkin on sopiva: ylpeys, rakkaus, katkeruus vai vastenmielisyys Kuten Collinwood asian ilmaisee
taiteilija ei paljasta omia salaisuuksiaan, kuten individualistinen taideteoria haluaisi meidän ajattelevan. Hän on yhteisönsä puhemies, ja salaisuudet, jotka hänen on paljastettava, kuuluvat sille. Hänen yhteisönsä tarvitsee häntä, koska mikään yhteisö ei täysin tunne omaa sydäntään. ja tämän tiedon puuttuessa yhteisö ei ymmärrä juuri sitä asiaa, jonka kohdalla tietämättömyys merkitsee kuolemaa.
Runoilija on profeetta, joka ei kuitenkaan tarjoa parannuskeinoja tietämättömyydestä kumpuaviin sairauksiin, sillä hän on jo tarjonnut sellaisen. Runo itse on tuo parannuskeino. Taide on yhteisön lääkettä mielen pahimpaan sairauteen, tietoisuuden turmeltumiseen [s. 110]
3
[...] Collingwood lisää edelliseen: 'Huono taide [...] on sama asia kuin [...] turmeltunut tietoisuus [...] Huono taide, turmeltunut tietoisuus on todellinen radix malorum' (pahan juuri).
Mikäli yritämme ilmaista tunteitamme mutta epäonnistumme ja siten ymmärrämme väärin, mitä olemme tehneet, meitä hallitsevat epäadekvaatit ja virheelliset ideat siitä, mistä kannattaa välittää ja millä tavalla.
Jäämme liian helposti poliittisten, kaupallisten ja terapeuttisten markkinamiesten uhreiksi: he täyttävät vakaumuksiimme jääneet aukot kertomalla, mitä meidän tai muiden olisi pidettävä arvossa, ja häiritsevät kehitystämme täysimittaisiksi toimijoiksi, joita ohjaa aidosti tunnettu, todellinen välittäminen.
Ainoa vastalääke on tunnetilojen ilmaiseminen taiteessa. Sen avulla voimme muodostaa adekvaatteja ideoita affekteista (ko. Collingwoodin teoria juontuu alunperin Spinozalta/rr). - [s. 98]
*
http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi/product_details.php?p=4095
http://en.wikipedia.org/wiki/R._G._Collingwood
http://fi.whttp//en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey
http://www.harpers.org/archive/2009/10/hbc-90005828
