‘Oikein’ mittaamisen käsite- ja vaikutushistoriaa

Mitan muunnelmat - Miten määritämme maailmaa, ihmistä ja tietoa [Tuukka Perhoniemi, URSAn planetaarion johtaja].

*

http://areena.yle.fi/radio/2183392

.

Ihminen mittaa kaikkea ja erilaisia mittoja tarvitaan lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Miten mittaustavat ovat syntyneet ja miten mitat ovat vaikuttaneet ihmiskunnan kehitykseen? Siitä keskustellaan nyt Kalle Haatasen ohjelmassa. Vieraana on tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan planetaarion päällikkö Tuukka Perhoniemi.

*

http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=444

http://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=304&id=8864

https://www.ursa.fi/yhteystiedot/ursan-yhteystiedot.html

Jos haluat ajatella syvällisemmin kuin koskaan etkä vain kerätä irrallista informaatiota ja triviaa [esim. kaukaisista kivistä] tai harrastaa käsitteellisesti kivettynyttä analyyttistä tiedonhankinta-filosofiaa, lue tämä kirja

Lue tästä ajattelua suorastaan kiihottavasta teoksesta Pauli Pylkkö: Ajatus ja kädet [8/2013, ks. uunikustannuslinkki] etenkin sen 150-sivuinen teoreettinen pääessee, Esikäsitteellisen dialektiikka sekä kirjan sitä [minun mielestäni] aate- ja filosofianhistoriallisesti ikään kuin ‘valmistava, täydentävä, selittävä, soveltava ja tulkitseva’ teemaessee Ajatus ja kädet. Tämä on parasta ja radikaaleinta pitkiin aikoihin lukemaani analyyttispohjaista mutta käsiteanalyyttisen filosofian dogmaattis-sovinnaiset rajat murskaavaa perenniaalista filosofointia eli olemassaolon dialektisen perimmäisyyden ajattelua. Et nämä esseet luettuasi ehkä suhtaudu esim. matematiikan ja logiikan aksiomaattiseen varmuuteen, 'hengen abstraktin totuuden auktoriteettiin' tai Jumalan itsestään selvään hyvyyteen yhtä luottavaisesti kuin ennen. 

***
Tehtäköön tässä samalla poleemisesti selväksi, että esim. Pekka Himanen on Pauli Pylkön ajattelijanlaadun ja tyylitaituruuden rinnalla naiivin/valheellisen positiivinen [lue: narsistinen] ja ajatuksiltaan klisheemäinen [lue: rajoittunut] pelle-humanisti, jollaisia analyyttisen filosofian ja luonnontieteen [etenkin kosmologian piiristä] nykyään putkahtelee mediajulkisuuteen pseudosyvällisyyksiään mainostamaan ja bonuspalkkioita nostelemaan. 
.....
Blogiruhtinas ja bessewisseristi Jukka Kemppisestä en kohteliaana miehenä sen sijaan lausu tässä mielipidettäni, koska se lienee peruuttamattomasti ambivalentti hänen suhteensa, joskin rivieni välistä voitaneen arvata kritiikkini luonne, joka ei siis ole samassa mielessä ehdoton kuin Himasen suhteen, sillä Kemppinenhän on kaikkea muuta kuin rajoittunut. Kemppinen on kirjoittava [lue: puhuva] automaattinen kulttuuritutka. Pauli Pylkkö sen sijaan on ajattelija - siis harvinaisuus jopa akateemisten filosofien ['argumenttikoneiden'] piirissä.

*

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

Onko olemassa oikeudenmukaista matematiikkaa?

Onko tässä etiikan matemaattinen kaava?

*

Pärekommentti koskien Ironmistressin pärettä Negatiivinen takaisinkytkentä eli miksi sosialismi ei toimi.

*

Ulkolinja: Wall Streetin koskemattomat

http://areena.yle.fi/tv/1876207

Wall Streetin pankkiirien ahneus ajoi Yhdysvallat lamaan 2008. Kansa pitää pankkiirien toimintaa moraalittomana, mutta pankkien korkeinta johtoa ei ole tuomittu oikeudessa.

*

Kas tällä tavalla [ks. linkki] kapitalisti ratkaisi talousmatemaattiset yhtälöt käytännössä viime vuosikymmenellä. Jopa niin hyvin, ettei edes USAn valtakunnan ykkösjuristi halunnut/kyennyt/uskaltanut osoittaa niiden sovellutuksia vääräksi. Big Money rules.

*

Ja mitä mielekkyyteen ylipäätään tulee, niin matematiikka voi osoittaa ainoastaan annettujen muuttujien funktionaalisen toimivuuden/toimimattomuuden kaavan muttei niiden perimmäistä mielekkyyttä. Tällä tavoin voidaan toki laskea [määrätyn] suurimman mahdollisimman hyvän toteutumismahdollisuuden ehdot, mutta emme välttämättä ole vielä silloin kuin sivunneet oikeudenmukaisuutta.

*

Onko esimerkiksi 100%:nen tupakointikielto kaukojunissa mielekäs päätös sekä kiellon hyvää tuottavien vaikutusten osalta että oikeudenmukaisuusperiaatteiden kannalta? Ei ole. Kahdesta syystä. Ensinnäkin pelkkä määrällisen hyvän edistäminen on aina puolueellista eli intressipitoista, sillä jokin yksittäinen hyöty/hyvä [miten ‘hyvä’ tahansa] ei voi samalla tavalla koskettaa kaikkia ihmisiä [‘spontaanit hyvät’ ovat siis ristiriidassa keskenään] eikä se myöskään toteutuessaan edes saavuta kaikkia ihmisiä – ei varsinkaan tapauksissa, joissa vallitsee sama petokseen perustuva riskinoton logiikka kuin linkkini kaamea esimerkki osoittaa.

*

Kaukojunien absoluuttisessa tupakointikiellossa vedotaan terveysvaikutuksiin [‘hyöty-hyvänä’] ja yleiseen mielipiteeseen [muka oikeudenmukaisuuden pätevänä kriteerinä], mutta hyvää ei voi samaistaa oikeudenmukaisuuteen eikä oikeudenmukaisuutta hyvään, kuten tässä näyttää tapahtuneen. Hyvää ei koskaan voi yleistää universaaliksi [ja siten oikeudenmukaiseksi] sisällöksi ja jos niin käy, seuraukset ovat samanlaisia kuin oikeudenmukaisuuden absoluuttisessa tulkinnassa. Oikeudenmukaisen päätöksen pitää aina ottaa huomioon myös vähemmistön oikeudet omiin huonoihin[kin] tapoihinsa, koska muussa tapauksessa siitä tulee pelkkää pakkoa ja pahimmillaan totalitarismia.

*

Oikeudenmukaisuus on kuitenkin perustavampi asia kuin hyöty/hyvä [sisällöllinen ‘hyvä’], koska vain se pystyy sekä menetelmällisesti [muodollisesti] että periaatteellisesti [aksiomaattisesti joskaan ei aina sisällöllisesti] ottamaan huomioon kaikki ihmiset.

*

Materiaaliseksi hyödyksi määriteltyä yksittäistä hyvää voidaan ja pitääkin arvioida myös matematiikalla [PS.], mutta oikeudenmukaisuuden perimmäiset periaatteet perustuvat toisenlaiseen logiikkaan [ks. Rawls], koska oikeudenmukaisuuden tulee siis koskea kaikkia ihmisiä – muuten kyseessä on reiluuden periaatteesta [justice as fairness] piittaamaton kalkyloiva pragmatismi, joka hyväksyy esim. tietyn määrän absoluuttista köyhyyttä eräänlaisena laskelmiensa välttämättömänä raja-arvona.

*

Jos nyt kuitenkin joku sanoo [ironisesti tai jopa vakavasti (heitäkin nimittäin löytyy)], että köyhät ovat eräänlainen vähemmistö, jonka kuuluu saada elää omien tapojensa mukaisesti, hän on [tahallaan?] ymmärtänyt väärin oikeudenmukaisuuden perimmäisen lähtökohdan, joka siis on kohtuus eli reiluus. Hän ajattelee, että köyhät vapaaehtoisesti joko valitsevat köyhyyden tai eivät ansaitse muuta kuin köyhyyden, joten heidän ei myöskään kuulu saada enempää [esim. Nozikin meritokratia].

*

Mutta se, joka määrittelee köyhyyden tällä tavoin, on astunut oikeudenmukaisuusperiaatteiden ulkopuolelle – ei pelkästään seurauseettisen utilitarismin suuntaan [jota toki tarvitaan hyvää arvioitaessa] vaan sen yli ja ohi psykologisen egoismin salliman ‘[oikeuttaman’ on väärä käsite tässä, koska psykologinen egoismi [vahvimman valta] ei tarvitse eikä kysy legitimaatiota] mielivallan viidakkoon. Tällainen ihminen ei ole pelkkä ei-hyviksi luokiteltuja oikeuksiaan [oikeutetusti] vaativa tupakoitsija vaan häikäilemättömän mielivallan ja yhteiskunnallisen riiston kannattaja. Hänen ja hänen kaltaisiensa ajattelutapa tulee radikaalisti kyseenalaistaa huolimatta siitä, että oikeudenmukaisuuteen kuuluu ‘siedettävässä’ määrin sallia ‘ei-hyväksi-luokiteltujen’ tapojen ja käytäntöjen harjoittaminen.

*

Oikeudenmukaisuus hyvin laajassa mielessä ymmärrettynä merkitsee minulle sitä, että a] jokainen saa yhteiskunnassa hänelle kuuluvan ‘vähimmän osansa’ automaattisesti [byrokratian vähentämiseksi ilman paperisotaa, kyttäystä ja/tai keinotekoista pakkovastiketta; myönnetäänhän toimeentulotukea jo nyt normin mukaisesti vastikkeetta], joka mahdollistaa välttämättömimmän elämisen laadun, ja että b] jokaisella on myös lain ja eräänlaisen ‘modus vivendi-kohtuuden’ rajoissa [mutta vain tapauskohtaisesti eikä yleisenä periaatteena] oikeus, vapaus ja mahdollisuus harjoittaa omia ei-hyväksi luettavia tapojaan - esimerkiksi tupakointia [itse en polta, mutta sikaria siedän silloin tällöin].

*

Meritokratia-egoistit ja/eli/tai Wall Streetin finanssi-petos-pelurit eivät kuitenkaan kuulu tällaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden piiriin, koska heidän ‘meritokraattisesti hyödylliset tapansa’ eivät kuulu yhteiskunnan hyväksyttäviin ‘ei-hyviksi-luokiteltuihin käytäntöihin’ vaan ovat silkkaa rikollisuutta eli massiivinen hyökkäys paitsi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatetta myös lähes kaikkien ihmisten hyvää [lopulta myös omaa hyväänsä] vastaan [esim. USAsta 2008 alkanut pankkikriisi, jonka syynä oli Wall Streetin harjoittama/hyväksymä systemaattinen pankkihuijaus lähes katteettomilla luotoilla].

*

Tupakoitsijan tulee saada tupakoida yksityisessä tilassa, mutta talousrikollinen ei saa harjoittaa talousrikollisuutta edes kotonaan. Jos niin käy, hänet pitää siirtää yhteiskunnan ulkopuolelle, gulagiin [ja mieluummin kahleisiin, jottei hän sielläkin pääsisi korruptoimaan yhteisöä].

*

Kumpaa painotamme enemmän – sisällöllistä hyvää [hyötyä ja seurauksia = utilitarismi, pragmatismi] vai oikeudenmukaisuutta [velvollisuuksia ja oikeuksia = Kantin normatiivinen perinne], määrittää sen, miten ymmärrämme etiikan ja ihmisluonteen ylipäätään. Valmista ja definitiivistä vastausta ei ole eikä voi olla eikä tuota vastausta myöskään voi löytää matematiikalla. Joka niin ajattelee, elää numero-abstraktioiden - ei ihmisten - maailmassa.

*

Oikeudenmukaisuus ei siis koskaan palaudu definitiivisesti proseduraalisiin alkutekijöihinsä ja alkuehtoihinsa, jotka voidaan muka mallintaa matematiikalla ja muka johtaa niistä myös käytäntöön, vaan on rationaalisten perustelujen ja irrationaalisen tahdon yhteispäätös, mikä merkitsee, että se on ideologia tämän käsitteen mahdollisimman laajassa merkityksessä.

*

On syytä kysyä, mitä sinä IM kaikella tällä matematiikka-saivartelullasi oikein luulet todistaneesi? Matematiikka elää omaa elämäänsä, ihmiset omaansa, ainakin halujen ja uskomusten tasolla, jotka yhä enenevässä määrin näyttävät muodostuneen moderneimman kapitalismin lisäarvon lähteeksi [ihminen muuttuvana/muutettavana brändinä].

*

Kun ihmisen haluihin ja uskomuksiin sovelletaan näitä sinun teekkarikaavojasi kapitalismin eli pääoman kasautumisen logiikalla, kyseessä on silkka manipulaatio eli ihmisten tarpeilla ja affekteilla keinottelu, mikä ei merkitse optimaalisen hyvän maksimaalista toteutumista oikeudenmukaisuudesta nyt puhumattakaan vaan silkkaa ahneutta, jonka varaan koko kapitalistinen systeemi perimmältään on rakennettu. Ja kuten tunnettua, ahneella on se kuuluisa loppu – olipa hän matemaatikko tai ei. Tai sitten ei, kuten linkki Wall Streetin suurimpien pomojen koskemattomuudesta osoittaa. USA ei ole demokratia vaan parlamentaarinen plutokratia.

*

PS.

Matematiikka [välineenä ei-moraalisten ‘hyvien’ arvioinnissa] voi olla luotettavaa vain empiirisesti mahdollisimman tarkoin määriteltyjen, yksittäisten ‘hyvien’ suhteen jo senkin takia, että hyvä itsessään ei ole mikään maailman luonnollinen ominaisuus. Mahdollisimman tarkasti määriteltyä eli maailmassa konkreettisesti vaikuttavaa hyötyvaikutusta ei näin ollen pitäisi edes nimittää ‘hyväksi’ vaan nimenomaan ‘ei-moraaliseksi hyödyksi’.

*

Hyöty on hyväksi koettu vaikutus, mutta onko kyseessä juuri Hyvän toteutuminen jopa Platonin tarkoittamassa merkityksessä, sitä emme voi johtaa itse matematiikasta ellemme sitten ole joko lukumystikoita [tietyin varauksin Platon, Plotinos aivan varmasti], vulgaarimaterialistisia ja ‘buddhalais’-kapitalistisia pragmatisteja [Tomi, Ironmistress] tai kuten monsieur Alain Badiou, joka lienee tällä hetkellä ainoa henkilö maailmassa, jolle näyttää onnistuneen matematiikan ontologisen käytön mielekkyyden osoittaminen [Cantorin joukko-opin lähtökohdista] ja joka aivan varmasti ymmärtää matematiikkaa substanssin tasolla [filosofisesta ymmärryksestä nyt puhumattakaan] ratkaisevasti enemmän kuin joku amis-teekkari-ironmistress.

*

Badioun Platoniin palaavasta mutta tätä radikaalisti ‘päivittävästä’ filosofiasta [joka kattaa ‘kaiken’ eli totuuden, olemisen ja subjektin] lisää joskus myöhemmin.

*

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=164&option=com_virtuemart&Itemid=26

*

http://en.wikipedia.org/wiki/John_Rawls

http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/05/negatiivinen-takaisinkytkenta-eli-miksi.html

http://www.hs.fi/kotimaa/Tupakointi+VRn+junissa+loppuu+kokonaan/a1367544821745

http://www.halvi.helsinki.fi/museo/nayttelyt/vaihtuvat_nayttelyt/matematiikka.htm

Onko taloustiede ideologiaa?

Uusliberalistien 'self-made-pareto-optimi-suodatin'.

*

'Pareto-tehokkuus ei ole yksinään riittävä kriteeri oikeudenmukaisen resurssien jaon tekemiseen. Esimerkiksi yhteiskunta, jossa diktaattori omistaa kaiken omaisuuden on Pareto-tehokas, koska kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta diktaattorin asemaa. Aina on siis olemassa useita Pareto-tehokkaita resurssijakoja eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen ilman lisäoletuksia.  Hyvinvointitaloustiede tutkii vaihtoehtoisia lisäoletuksia'/wikipedia.

.

1

Luvun 2 linkistä löytyy erinomaisen tiivis keskustelu otsikon aiheesta. Jälleen huomataan, että uusliberalistit ovat rahateknokraatteja, joille esimerkiksi pareto-optimaalisuus on allokaatiota [resurssien jakamista] koskeva yksinomaan pelitekninen periaate, joka ei implikoi itseensä mitään oikeudenmukaisuusteoriaa. Heikki Patomäki on eri mieltä. Erimielisyys asiasta on tse asiassa niin syvä, että oikeastaan jo se itsessään paljastaa pareto-optimaalisuuden ilmentävän tiettyä [uusliberalistista] ideologiaa eikä pelkkää allokaation matemaattis-teknistä intressiä. 

.

Kaiken kaikkiaan Heikki Patomäen näkemykset ja asiantuntemus maailman makrotaloudesta ja etenkin EU:n kriisistä ovat niin perusteellisia, että Niku Määttäsen kaltainen ETLAn taloustiede-laskukone jää lopulta toistamaan yhtä ja samaa löysän rahan mantraansa, joka ei siis ole muka ideologista vaan tiukasti talousmatematiikkaan perustuvaa tieteellistä päättelyä. Ikään kuin tiede toimisi ideologioitten ulkopuolella – jossain hermeettisessä objektiivisuudessa, jota voidaan tulkita vain matemaattisesti. Mutta juuri tällainen asenne kätkee mitä röyhkeimmän ideologisen ihmiskäsityksen. 

.

Uusliberalismi on sekä teknis-teoreettista että moraali-psykologista asennerajoittuneisuutta, joka ilmenee [ellei joku sitä vielä ymmärtänyt] mm. siinä että uusliberalistin mielestä talousmatemaattinen peliteoria [vrt. pareto-optimaalisuus allokaatioperiaatteena] on sovellettavissa suoraan elävään elämään taloustieteen lainalaisuutena muka ilman, että siihen sisältyisi ideologista ennakko-oletusta resurssienjaon oikeudenmukaisuuden luonteesta. 

.

Olkoon ETLAn Niku Määttänen esimerkki laissez faire-kapitalismin teoreettisesta likinäköisyydestä [kätketystä ideologisuudesta] ja Yle TV 2:n syrjäytymisillan Henri Heikkinen [mm. Saul Schubakin ohella] eräänlainen ideaalityyppi Kokoomusnuorten luonnepatologisesta narsismista. Näitä ihmisiä pitää tietysti ainakin yrittää kuunnella, mutta heitä ei pidä koskaan uskoa.

*

Luvun 3 luento perustuu lähtökohdissaan Patomäen keväällä ilmestyneeseen kirjaan Eurokriisin anatomia: Mitä globalisaation jälkeen? Luento on mahtava tietopaketti niille, jotka etsivät uutta yleiskatsausta Euroopan ja maailman talouspoliittiseen tilanteeseen.

.
2

http://areena.yle.fi/radio/1752703

Onko taloustiede ideologiaa? Taloustieteen ideologiasta ja eurokriisin ideologisuudesta ja ratkaisuvaihtoehdoista väittelevät maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta ja tutkija Niku Määttänen ETLAsta. Sakari Sirkkanen toimittajana.

.

3

http://www.youtube.com/watch?v=wsx9V0kzZ5g

Heikki Patomäen luento "Eurokriisin anatomia" 5.3.2012 Mannerheim-salissa.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Patom%C3%A4ki

http://www.intokustannus.fi/kirja/eurokriisin_anatomia/

http://staff.etla.fi/maattanen/

http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Allokaatio

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pareto-tehokkuus

http://www.hyvejohtajuus.fi/18/voitontavoittelun-ideologia-vaara-taloudelle/

Kieli on kone. Ihminen kuollut.

Finnegans Wake

*

Päreeksi venähtänyt kommentti Markun kommenttiin Ironmistressin päreessä Kirje kotiin.

-
1

Kirjoitin kommentissani: Kirjallisuudessa melkein kaikki genret ja tyylikonstit oli keksitty jo ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tai sen aikana, ja jos joku aikoi keksiä tietoisesti lisää kuten James Joyce, se siirtyi kaikessa nerokkuudessaankin helposti skitsofrenian ja solipsismin eli umpikujan suuntaan [poikkeuksena selkein varauksin absurdi teatteri].

Samassa mielessä modernista fysiikasta on newtonilaiseen verrattuna tullut matemaatikkojen mielikuvapeli, joka on käsittämätöntä 99%:le muuta ihmiskuntaa, eli se ei avaudu viime kädessä kuin asiaan sataprosenttisesti vihkiytyvälle aksiomaattis-lukumystisessä imaginaatiossa.

Sama ‘lukumystisyys’ [tosin eri kontekstissa] pätee Ulysseksen ja etenkin Finnegans Waken lukemisesta saatuun ‘ymmärrykseen’ - [korostan ‘ymmärrystä’ sillä pelkkää ‘puhdasta’ mielihyväähän voi saada mistä tahansa ja etenkin siitä, mitä ei ymmärrä ;\].

Rohkenen ehdottaa, että siinä missä itsetarkoituksellista intertekstuaalisuutta pidetään Joycen antaman esimerkin/mallin mukaan itsenäisenä kirjallisuus-genrenä, siinä modernia matemaattista fysiikkaa voisi pitää ihan omana estetiikkanaan, joka elää ihan omaa elämäänsä matemaatikkojen matemaattisessa avaruudessa.

*

Markku kommentoi edellistä: ‘On siinä se ero, että ihan konkreettiset laitteet saadaan toimimaan modernin fysiikan teorioita hyväksikäyttäen.’
.

2

Antavatko koneet lisää mieltä ja mielekkyyttä elämäämme? Avaavatko etenkin uusimmat laitteet elämän ja olemisen ymmärryksen mieltä? Samassa mielessä kysyn, avaako myös James Joycen skitsofreeninen solipsismi olemisemme ja elämämme mielekkyyshorisonttia? Jos avaa, niin onko meillä uskontoa rationaalisempaa kriteeriä [transsendentaalista positiota] ilmaista millä tavoin ja miksi näin tapahtuu? 
.

Jos vastaus näihin kysymyksiin ei ole uskonnollinen tai uskonnollistyyppinen: a) eksistenssifilosofia [Heideggerin kulttuurisidonnainen Dasein] tai b) deontologia [Kantin universaali kategorinen imperatiivi], niin muut vaihtoehdot ovat väistämättä teknis-pragmaattis-relativistisia [= moniarvoinen kapitalistinen teknokratia]. 

Muistutan painokkaasti, ettei elämisen/olemisen mielekkyys kuitenkaan ole utilitaristinen tai edes pragmaattinen väline johonkin vielä ‘ylevämpään’ vaan itseisarvo kuten Onni, Velvollisuus ja/eli Jumala.
.

Mutta teknologia ei avaa maailman mieltä. Pikemminkin päinvastoin. Koneet sisältävät olemukseensa inhimillisen kommunikaation sulkeuman. Koneet eivät kommunikoi vaan ‘ääntelevät’ kuin soitin, jota soitetaan. Koneilta puuttuu väistämättä semanttisesti intentoiva tietoisuus, joka tajuaisi virheen itsessään [vrt. uusliberalistisen 'taloustiedekoneen’ virheettömät kvanttiohjelmoinnit/-mallinnukset ennen syyskuun 2008 romahdusta] tai erottaisi itsensä toisista koneista [identiteetin taju]. 
.

Samassa mielessä Joycen kirjallinen solipsismi merkitsee inhimillisen kommunikaation romahdusta verbaalis-tekniseen autismiin. Joycelaista solipsismia voi pitää 1900-luvun matemaattisen fysiikan ja teknologian paralleelina, joskin hyvin inhimillisessä eli fenomenologisessa mielessä, sillä Ulysseksen ja Finnegans Waken neologismit ovat käyttämässäni kontekstissa matemaattisesti koodatun [kieli]koneen inhimillinen ‘sielu’. 
.

Jos [multi]kausaallisen [kvantti]determinismin [ks. 2] periaatteella ohjelmoitu eli matemaattisesti predestinoitu kone pystyisi ajattelemaan ja tuntemaan, se puhuisi ‘joycea’. Mutta silloin se olisi myös jotenkin rikki tai ainakin epätäydellinen, mikä kuitenkin merkitsee, että se olisi yhä vielä ihminen. Näin ollen Joycen Ulysses-koneen ‘tuotekehittely’ on ainakin tekno-paavien näkökulmasta jäänyt tavallaan kesken.
.

3

Toistettakoon, että multi- tai kvantti-etuliitteet kausaliteetin ja determinismin edessä eivät tietysti muuta miksikään sitä tosiasiaa, että matematiikka monimutkaisimmillaankin on laskennallisuuden aksiomaattisessa eli laskennallisen ajattelun ja järjestelmän ihanteessaan modaalisesti predestinoitua [muussa tapauksessa se hajoaisi kaaokseen].

On kuitenkin ontologisesti eri tason asia kysyä, onko maailma/todellisuus aktuaalisesti predestinoitu kuin yrittää loputtomalla matemaattisella pelillä osoittaa sen mahdollisesti olevan sitä. Voimme kysyä vielä enemmän: voiko matematiikalla todellisuuden representaationa edes päästä itse todellisuuden aktuaaliseen ytimeen? Ja vielä enemmän: onko itse representaatio lopulta suurin este tuon ytimen saavuttamiseen? 

Vastaan: kyllä on. Niinpä teoreettinen matematiikka palautuu lopulta aina siihen, mistä se Pythagoraalla alkoikin: lukumystiikkaan eli lukujen foundationalistisen merkityksen palvontaan. 
.

Jo irrationaaliluvut olivat Pythagoraalle [ja vielä Platonille] kauhistus [puhumattakaan ‘itämaiden’ nollasta eli ei-mistään=tyhjyydestä], joka tuhoaisi hänen harmonis-rationaalis-matemaattisen maailmansa, mutta niin vain kävi, koska maailmankaikkeus ei ole harmonia eikä ylipäätään aksiomaattisesti käsitettävä olio sinänsä - paitsi imaginaatiossa, jossa kaikki tietysti on mahdollista. Matemaattista päättelyähän [toisin kuin logiikkaa] ei nihiloi kehämäisyys [silloin kun se on aksiomaattisen säännön mukaan sallittua] eikä ‘epämääräinen’ empiria.
.

Aksiomaattisten ja laskuteknisten ‘myönnytysten’ [matemaattisten innovaatioiden] tekeminen on jatkunut matematiikassa aina tähän päivään saakka, sillä se elää ei-empiiristä elämää, jota empiria ‘uhkaa’ kaoottisuudellaan. Tämän vuoksi vain jokin hypoteettinen teoreettinen kalkyyli [lukumystiikka] voi pitää yllä uskoa johonkin kokonaisteoriaan, joka yhä suuremmalla nopeudella katoaa sekä teoreettisesta että varsinkin kokeellisesta näköpiiristämme, mitä tarkemmiksi laskelmamme ja mittauksemme tulevat - - kunnes fysikaaliset kokeet ovat ihmismittakaavassa lopullisesti mahdottomia, jolloin aineen rakennetta voi tutkia vain kvasi-tai ei-empiirisesti matemaattisen mallinnuksen ja simulaation keinoin.
.

4

Jos Higgsin hiukkanen olemassaolomme mielen ja mielekkyyden suhteen jotain mahdollistaa, niin entistä erikoistuneemman teknologisoitumisen, joka tulee kärjistämään biologis-kulttuurisen ihmisen ja matemaattisen digi-koneajattelun hypettämän tekno-cyborg-ihmiskäsityksen välillä vallitsevaa ristiriitaa äärimmilleen. James Joycen psykologisen merkityksen näen juuri tämän ristiriidan ensimmäisenä vakavasti otettavana ilmentymänä modernissa kirjallisuudessa.
.

Ulysses [ja sen ‘psykoottisempi’ versio Finnegans Wake] on nerokas teos, mutta se ei ole hyvää romaanitaidetta. Se on rikki menneen ihmisen puhetta. Sellaisen koneen puhetta, jota ei vielä ole tekno-fysikaalisesti kehitelty loppuun saakka, koskapa tuo ääni yhä vielä muistuttaa neologismeissaan ihmisen verbaalista ja jopa esiverbaalista kitinää eikä suinkaan matemaattisen informaation loputonta digitaalista ‘0, 1'-ketjua, josta toimivuuden parantamiseksi on poistettu kaikki psykologis-semanttiset konnotaatiot, nyanssit, viritykset, eleet ja häivähdykset. Cyborg, joka ei enää ‘tarpeettomasti’ kommunikoi [‘turhilla’ käsitteillä ja sanoilla] vaan pelkästään informoi eli siirtää tietoa kuin DNA-ketju, on luonnontieteen ja matematiikan ihmisihanne. James Joycen Ulysses ja etenkin Finnegans Wake käsittämättömässä verbaali-akrobatiassaan performoi samanaikaisesti sekä tuon informaatio-ohjelman ehdotonta konemaisuutta [‘digi-mekaanisuutta’] että sen viimeistä inhimillistä jäännettä: ihmisen tietoisesta eksistenssistään vieraantuvaa puhetta ja kirjoitusta, jonka koherenssi uhkaa jatkuvasti hävitä kokonaan ja muuttua konemaiseksi ääntelyksi – signaaleiksi vailla sydäntä ja sielua, affekteiksi vailla kokijaa, merkeiksi vailla merkitystä, olemiseksi vailla mieltä. 

.

Joyce persoonana on enää kuin trumpetti tai kitara [‘kieli-soitin’], josta hän yrittää kirjoittaen puhaltaa tai näppäillä ilmoille ääniä. Mutta kieli-väline [välineellinen kieli] syö lopulta isäntänsä eli Joycen mielen irrottaen sen kokevasta ja performatiivisesta subjektista. Näin kielestä psykologisena ilmaisuvälineenä tulee tarpeetonta, sillä se muuttuu matemaattiseksi ja digitaaliseksi. Kieli on nyt kone. Trumpetti soittaa simuloituja ääniä jonkin valmiiksi ohjelmoidun soittolistan mukaan. Koettu tosi maailma on muuttunut kuolleeksi matemaattiseksi muodoksi, jota ei voi enää ‘taikoa’ taiteen keinoin aktuaaliseksi fenomenologiseksi todellisuudeksi. Ihminen on kuollut.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/07/kirje-kotiin.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Joyce

http://en.wikipedia.org/wiki/James_Joyce

http://fi.wikipedia.org/wiki/Odysseus_%28kirja%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Finnegans_Wake

http://37signals.com/svn/posts/633-lszl-moholy-nagys-visual-representation-of-finnegans-wake

Päivän kommentti: ‘Tietty psykologinen kehitystaso’

Matemaatikko Roger Penrose on saavuttanut ‘tietyn psykologisen kehitystason’.

*
[K-mafia lisäsi luvun 3 ja editoi lukua 1 - 16.7]




1

Kirjoitettu kommentiksi Erastotenes Aleksandrialaisen kommenttiin Kemppisen päreessä Kadun tohtorille.
*

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti: 

‘On nimittäin niin, että korkeakoulutasoisen matematiikan ja fysiikan lukeminen edellyttää henkilöltä tiettyä psykologista kehitystasoa. Piaget'n kehitysasteteoriassa tätä kutsutaan "formaalisten operaatioiden" tason ylemmäksi vaiheeksi (joskus merkitään tasona IIIb). On ihan mahdollista olla kunniallinen, aktiivinen kansalainen ja suorittaa korkeitakin akateemisia opinnäytteitä ilman, että koskaan pääsee tälle loogisen ajattelun tasolle’.
.....

Kylläpä näin sadekesänä ilmestyy isoja sammakoita aina blogeihin asti.

Esimerkiksi Aristoteles ja Nietzsche ['ei-matemaattisina' filosofeina] eivät siis saavuttaneet ‘tiettyä psykologista kehitystasoa’. Mutta jok’ikinen niistä miljoonista, jotka ovat suorittaneet vähintään aineopinnot matematiikasta ja/tai fysiikasta ovat sen saavuttaneet.

Entä Heidegger, joka oli opiskellut myös luonnontieteitä ja matematiikkaa, mutta joka ei siitäkään huolimatta ‘onnistunut’ kohoamaan ‘tietylle psykologiselle kehitystasolle’? Siis fyysikoksi.

2

EA:n kommentista aistittavaa matemaattis-elitististä asennetta voidaan selittää pikemminkin Bourdieun käsitteellis-kuvailevalla sosiologialla [status, habitus, distinktio] kuin epätoivoisesti ja turhaan paikkaansa kovien tieteitten joukossa etsivällä psykologialla, joka niin salakavalan huomaamattomasti on kautta historiansa antanut [pseudo]luonnontieteellisen auktoriteetin ties millaisille ihmisluonnon hierarkisoinneille, jotka pitäisi kuitenkin ymmärtää nimenomaan ‘stipulatiivisen’ ihmistieteen eikä matemaattis-fysikaalisen luonnontieteen puitteissa. 

Toisin sanoen - jokainen ‘tieteellinen’ psykologia on piilevästi rasistinen, koska ihmisten erilaisuudesta voidaan aina tehdä ‘tarpeeksi’ luotettavia universaaleja luokituksia.

Tämä selittyy vertailemalla Bourdieun ja Piaget’n metodologisia sitoumuksia [ontologiaa]. Siinä missä Bourdieu kuvaa ihmisten yhteiskunnallista käyttäytymistä habituksien välisenä status-kilpailuna, siinä psykologia [tässä tapauksessa Piaget ja hänen epigoninsa Kohlberg] tekee ihmisten erilaisuudesta ‘tiettyjen psykologisten kehitystasojen’ luonnollisen hierarkian [korostan sanaa luonnollinen].

Bourdieulla status-hierarkia ei ole luonnollinen, mutta habitusten distinktio-taipumus [vrt. Nietzschen ‘distanssin paatos’], joka hierarkiat synnyttää on sitä. Sen sijaan Piaget’n malliin sisältyy kaikesta tieteellisyydestään huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia jo lähtökohdissaan vahva ihmiskäsityksellinen [ontologinen, aksiologinen] näkökulma, jonka mukaan kehitystaso-hierarkia on luonnollisuudessaan toivottava.

Piaget’n universaalista ominaisuus-strukturalismista johtaa siten paljon suorempi tie eugeniikkaan ja rasismiin kuin Bourdieun konflikti-strukturalismista, jonka ontologian ytimessä ei ole ‘tietyiksi psykologisiksi kehitystasoiksi’ naamioitunut vaan pikemminkin habitusten väliseksi ‘luokkataisteluksi’ muuttunut darwinismi [jos saan hieman liioitella].

Bourdieun ihanneyhteiskunta ei perustu ‘tietyn psykologisen kehitystason’ [joka in ironice mitataan älykkyysosamäärästä tehdyillä ‘johdannaisilla’] saavuttaneitten valtaan [meritokratia] vaan tietyn distinktiivisen habituksen sisäistäneitten [ehkä väärään] arvioon siitä, mikä on myös heikoimmat mukaan lukien kaikkein oikeudenmukaisinta politiikkaa vallitsevassa kapitalismissa. 

3
Matemaatikot ja fyysikot 'tietyn psykologisen kehitystason '[sanoinko tämän jo?] saavuttaneina eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan vaan ihan tavallisia näkkileivän purijoita [terveisiä Erno Paasilinna-vainaalle]. Tietenkin heillä on omia, mahdollisesti hyvinkin hienostuneita ja lukumystiikan asioihin vihkiytymättömälle salattuja mieltymyksiä, mitä tulee maailman selittämiseen, mutta eihän maailma selittämisestä miksikään muutu ja jos muuttuu niin luultavasti vain entistä mahdottomammaksi, mitä se varmaan ytimeltään myös on. Tämän oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita - - no - jääköön sanomatta - - .

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/07/kadun-tohtorille.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Piaget

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lawrence_Kohlberg

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bourdieu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Roger_Penrose

http://www.worldofescher.com/misc/penrose.html

Hullunkurista

Cernin Cyborg

*

Kommentti Kemppisen päreeseen Viisaat puut.

*

Kemppinen kirjoitti: '”Miten on mahdollista, että tiede ei ole selvillä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin!” - Olin kuvitellut, että kaikki lukutaitoiset oppivat käsittämään tuollaisen lauseen hullunkurisuuden viimeistään kymmenvuotiaina. Korostan nyt varmuuden vuoksi, että kirjoittajat tarkoittavat kysymystä, onko jokin hiukkanen olemassa vai ei. [.....] ”Ongelma on, että tiedämme niin vähän. Ja vielä suurempi ongelma on, että olemme niin tyhmiä"' [Richard Feynman].

Kirjoittaja osaa totisesti olla sanomatta sitä, mitä hän tuossa tarkoittaa. Perimmäinen ongelma on kuitenkin siinä, että me emme tiedä edes sitä, mitä tietäminen merkitsee. Tietääkö piin 100 desimaalia ulkoa osaava jotain, vai toistaako hän vain robottimaisesti ulkoa oppimansa ja osaamansa? Tietääkö 20 vuotta intensiivisesti meditoinut ihminen jotain, vai onko kyseessä vain jatkuva kurinalainen itsesuggestio, jota ei voi kommunikoida muille ihmisille, koska jokainen käy solipsistisesti läpi vain omaa kokemustaan? - [En usko tässä mihinkään super-empatioihin, valaistumisiin, kuudensiin aisteihin tai muihin ajatuksensiirto-hömppiin]. 

Ilmeisesti Richard Feynman kuitenkin tiesi, kun kerran väitti, mitä väitti. Väite kuitenkin osoittaa hänen olleen sidoksissa matemaattis-metafyysiseen realismiin [maagiseen maailmankuvaan] ja skientistiseen oletukseen, jonka mukaan ihmisen tiedollinen kompetenssi kykenee paitsi jatkuvasti lisääntyvän informaation loputtomaan tallentamiseen [matemaattisesti operoimalla] myös omaksumaan, ymmärtämään ja koodaamaan kokonaisvaltaisesti kaiken sen, mitä on löytänyt. 

Toisin sanoen - tällainen tekno-futurismi jos mikä on skientismiä – siis uskoa tieteen kaikkivaltiuteen ja ihmiseen täydellisenä koneena, koska vain täydellinen kone pystyy loputtomaan informaation tallentamiseen ja vain täydellinen ihminen [Kone-Jumala] kykenee sen käsitteellis-rationaaliseen hallintaan, ellei sitten matematiikka korvaa käsitteellistä kieltä viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen muuttuu koneeksi [ilmeisesti koneeksi muuttumisen tärkeä edellytys on juuri kielen transformoituminen matematiikaksi].

Kuitenkin ja samanaikaisesti tähän asenteeseen [joka on puhtaasti fysikaalinen eikä lainkaan eettinen] sisältyy myös väistämättä [ainakin implisiittisesti] ajatus siitä, että tiede pystyy lopulta ratkaisemaan sen, mikä on oikein ja mikä väärin - ikään kuin tuo jako sisältyisi itse maailmankaikkeuden matemaattiseen rakenteeseen ja koodistoon. Tosiasioiden ja arvojen välillä ei ole enää ristiriitaa, kun niitä koodaa täydellisesti ohjelmoitu Super-Cyborg.

Mutta juuri tämä jos mikä on minun [joka en ole matemaatikko vaan pahainen kyynikko-filosofi] mielestäni vähintäinkin ‘hullunkurista’ – ellei peräti kauheaa. 

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/07/viisaat-puut.html

http://www.vocalo.org/explore/content/72312

http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman

http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman

Mutta tiesittekö, että Algerian beyn nenän alla kasvaa käpy?

'Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna?' - [kuvassa Martti Popristsin Suosalo].

1

Päreeni on kommentti Kemppisen päreeseen Itse tai itte - etenkin sen viimeiseen kappaleeseen.

*

Kemppinen kirjoitti: Ja tässä sitä ollaan. Mikä ihminen on toisille, siitä tiedetään paljon. Mikä hän on itselleen, se on arvoitus. Vastaus ei ole 7 miljardia erilaista minuutta. Vastaus on harhaanjohtavissa sanoissa ”minuus” tai ”persoonallisuus”. Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna?

???

Välittömästi ensimmäinen assosiaationi viimeisestä kysymyksestä oli Popristsin Gogolin Mielipuolen päiväkirjasta. Niin tyylillisesti kuin sisällöltään.

En ymmärtänyt, mitä kirjoittaja tarkoitti. Yritän seuraavassa selventää merkillistä kokemustani.

'Miksi ei ajatella kuten maailmankaikkeuksien lukumäärästä nykyisin - 10¹⁴  per ihminen, aktiiviset ja mahdolliset yhteen laskettuna? ~ ~ Mutta tiesittekö, että Algerian beyn nenän alla kasvaa käpy?'

Ei - en tiennyt. Enkä varsinkaan kyennyt edes ajattelemaan sitä. 

Asuukohan Kemppisen blogissa itse Espanjan kuningas?  Albert I Einstein? Vai oliko se Richard Suuri Feynman - - ???

2

Subjektiivinen, itsereflektoiva ajattelu [erotuksena tekoälylle sekä lasku- ja peliälylle] kognitiivisena prosessina on aina käsitteellistä työtä [konstruktiota] ja matematiikka sen sijaan numeroiden välisten suhteiden loputon ja kehämäinen peli.

Vaatimus siitä, että minuus pitäisi koodata matemaattisena järjestelmänä ja tätä operaatiota pitäisi sitten kutsua muka ajattelemiseksi on contradictio in adjecto eli mahdottomuuus [matemaattisesti varmennettuna potenssiin n]. Toistan - matematiikka ei ole ajattelua, sillä ajattelu tulee vasta matematiikan jälkeen kuten Aristoteleen metafysiikka fysiikan jälkeen [meta].

Ajattelun historiasta toki löytyy monia uusplatonistisen emanaatioteorian eri variaatioista valaistuneita wannabee-mystikkoja imaginaatioineen. 'He' [ei-subjektit] eivät usko subjektiin vaan Substanssiin [hehheh - Substanssi siis uskoo itseensä tällä tavoin].

Manittakoon etenkin Spinozan affekti-geometria, joka kaikkivaltiaan 'energia-emanaation' suitsimiseksi väen väkisin hätärakentaa tuberkuloottisen lakoniset järkeiskulissit; Nietzschen valta-vitalismi osaeaanis-maanisine mielenkuohuineen, Marcusen polymorfisti perverssien viherhörhöjen globaali hippileiri, Reichin  'pneumaattis'-pseudotieteellinen seksuaalimystiikka [itse asiassa Marcuse ja Reich ovat piilorasisteja sui generis], Deleuzen kaikkein sekavimmat kielikuvat immanentin halukoneen nomadisista retkistä epäonnistuneitten metaforien kaatopaikalla, anarkisti-kommunisti Negrin autonominen väki-ilman-valtiota hokemassa vapauden huumassaan utooppis-romanttista yhteisö-mantraansa sekä monet muut emansipatorisen todellisuuden [siis minkä?] viettelevään interpellaatioon langenneet eli ne, jotka ovat onnistuneet sisäistämään pinttyneen imaginaarisen taikauskon siitä, että subjekti, moraali ja tieto ilmenevät ihmiselle/-ssä suoraan affekteina, jotka ovat koodattavissa lukusymbolein ilmaistuina järjestelminä kognitiivis-symbolisesti ymmärrettävällä tavalla.

Mutta kaikki tämä on tietysti höpöhöpöä.

Ajattelu on aina käsitteellisen etäännyttämisen 'apofaattista' työtä. Kielellisesti hahmottomien affekti-emootioiden ja symbolisen kognition välillä ei vallitse vahvaa korrelaatiota [eikä varsinkaan kausaatiota]. Subjekti, tietoisuus ja identiteetti ovat dialektinen repeämä tai irtautuminen affektien kaaoksesta metaforisen kuvan avulla.

Subjekti ei kuitenkaan ole metafyysisesti autonominen cogito eli Descartes'n sisällöllisesti itsenäinen substanssi vaan väkivaltaisesti symboliseen syntynyt tyhjä merkki tai pikemminkin kaikesta symbolisesta jäljelle/yli jäävä jälki.

Symmetrinen vuorovaikutus affektien ja symbolisen kognition eli metaforien välillä [= itseidenttisyys], joka olisi seuraus kahden ontologisen tason kausaalis-reduktiivisesta yhteydestä on näin ollen mahdottomuus, ja vaikka se olisikin mahdollista, kukaan ei tietäisi siitä mitään, koska subjekti [tieto] ilmaantuu kausaalis-deterministiseen maailmankaikkeuteen nimenomaan symbolisen synnyttävänä repeämänä/-stä, joka rikkoo determinismin jo pelkästään tekemällä sen tietoiseksi itsestään.

Yksilöllinen itsetajuisuus ei voi olla itseidenttistä, koska itseidenttisyydessä tajuisuus vajoaisi 'psykoottisesti' takaisin alkuperustaansa eikä mikään 'kiinnike', 'pysäytys' tai 'avautuma' voisi tällaisessa liukumassa [vrt. hallusinogeenien vaikutus] taata sille palautumista ajallis-paikallisen itsetajuisuuden positioon.

tse asiassa itseidenttinen subjekti contra Spinoza ei edes voi olla ajallis-paikallisuuteen väistämättä kiinnittynyt perspektiivi ja muunlaisia subjektiivisen tietoisuuden kognitiivis-transsendentaalisia edellytyksiä/ehtoja emme tunne [emme ainakaan ihmiselle kehittyneitten aisti-kognitio-kompetenssien puitteissa; scifi- ja muu new age-hörhöily on asia erikseen].

Niinpä Spinozan kuten ylipäätään luonto- tai zen-mystikoiden subjektin on oltava täysin erottamaton osa Substanssia. Mutta kun tämä erottamaton osa substanssia sitten naivin luonnontieteellisessä innossaan ryhtyy todistamaan omaa substanssista-erottamattomuuttaan, se tuleekin argumentoineeksi juuri täysin päinvastaisen subjekti-position olemassaolosta kuin, mihin oli itse ontologisesti sitoutunut.   

Kuten tunnettua kvantti-ynnä-muut-fyysikot kuitenkin pelastautuvat ontologian rajallisuudesta, joka maailmakaikkeuden indeterminismistä ja sen fenomenologisesta paralleelista eli subjektiivisesta tietoisuudesta seuraa, matematiikalla eli tilastollisilla todennäköisyyksillä [eihän heillä ole muutakaan mahdollisuutta fyysikkoina]. 

Näin tehdessään he eivät vieläkään näytä ymmärtäneen olevansa aina jo se subjektiivinen tietoisuus [indeterminismin inkarnaatio], jota yrittävät perustella ja kontrolloida todennäköisyyksillään vaan ylläpitävät tällä tavoin kategorisista virhepäätelmistä perustavinta yrittämällä kuin simbsalabim poistaa itsensä kaavasta [vrt. paroni von Munchausenin itsepelastus], jota ei olisi olemassa ilman 'kaavoittajaa'.

Sitäpaitsi kaava itsessään on todellisuuden symbolisesti identtinen kuva - ei itse aktuaalis-fenomenologinen todellisuus [reaalinen]. Vain lukumystikko ja/tai psykoottinen autisti voi väittää toisin.

3

10 potenssiin 14 ei ole ajattelun tavoitettavissa. Matematiikalle 10 potenssin 14 sen sijaan on pelkkä laskutoimitus jossain kaavojen ja numeroiden kosmisessa viidakossa. Jotta ymmärtäisimme tuota peliä teoreettisten käsitteiden tasolla, meidän täytyy ajatella. Vasta tässä kohtaa voimme puhua subjektista, itsestä, minuudesta tai identiteetistä. Joka muuta väittää, on siirtynyt imaginaarisuuden ja/eli mystiikan alueelle.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/itse-ja-itte.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/05/minimalistinen-subjekti.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/05/1-heideggerin-dasein-ihmisena-olemisen.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Diary_of_a_Madman_%28short_story%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gogol

http://en.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gogol

http://edinburghfestival.list.co.uk/article/36517-king-of-scotland/

http://www.varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto_vierailut.shtml

Jos osaat korjata mopon vikoja, osaat korjata myös yhteiskunnan epäkohtia - [?]

Mopo-sosiologi ja hänen pienoismallinsa yhteiskunnasta.
*
Kirjoitettu alunperin kommentiksi Ironmistressin päreeseen Kaksitoista säätöpistettä.

1
Täydellistä ikiliikkujaa ei termodynamiikan ilkeitten lakien vuoksi ole vielä pystytty rakentamaan, mutta ilmeisesti Ironmistress on teoreettisella tasolla juuri nyt keksimäisillään sellaisen. Onneksi olkoon.

Odotan mielenkiinnolla, milloin hän julkaisee metodisesti mulllistavan, meemi-strukturaalista evoluutio-paradigmaa edustavan ja yhteiskunta-insinööriydelle radikaalisti uusia tieteellis-teknisiä tehtäviä osoittavan Nobel-teoksen 'Suuri mopon- ja masuuninkorjaus-sosiologia'.

Varsinkin sen kahdelta ensimmäiseltä osalta odotan paljon. Niissä kun annetaan sovellutusohjeita talouden ja politiikan ongelmiin [I osa] sekä uskonnollisiin ja moraalisiin säätövaikeuksiin [II osa].

2
Koska en nyt puutu, IM, mallinnustapasi ja analogioittesi tieteenfilosofisiin ongelmiin, jotka eivät ole vähäisiä [esim. selittävän ja selitettävän looginen ja kausaalinen suhde, selittävän semanttinen relevanssi selitettävään nähden, matemaattisen faktan, teoreettisen metaforan/analogian sekä arvojen/normien välisen yhteensopivuuden ongelma tieteenfilosofisessa selittämisessä] tyydyn vain ihastelemaan, että joku vielä tässä maassa ajattelee konemaisest - eh - johdonmukaisesti ja ehdottoman tieteellisesti - Humen lakia unohtamatta.

Humen lakihan merkitsee perinteistä skeptikon logiikkaa noudattaen tietenkin sitä, että tosiasioista ei voi johtaa arvoja, mutta Ironmistressille Humen laki on kuitenkin alkanut [yllättäen?] osoittaa myös sen, että tosiasioita ei pidä omaksua, jos ne ovat moraalisesti arveluttavia. Tämä uusi johdonmukainen linja minua erityisesti sävähdyttää [selkäytimeen asti].

http://actuspurunen.blogspot.com/2012/01/haaste-humen-giljotiinille-rasismi-eli.html

3
Muistan avoimen yliopiston ajoiltani joskus viime vuosituhannen lopulla, kun eräs matematiikan opettaja tai insinööri mikä lie esitteli filosofian seminaarityötään silloisessa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa, joka on nykyisin yliopisto [luennot H:gin yliopiston vaatimuksilla].

Kyseinen luonnontieteilijä-teknikko [?] yritti ihan tosissaan todistaa lopulta kai itse elämän tarkoituksen sisällyttämällä numeroihin/lukuihin merkityksiä ja substanssia sekä kaavoihin lähes maagista todistusvoimaa tavalla, joka toi mieleen pikemminkin horoskoopit kuin fysiikan.

Seminaarityötä ei hyväksytty. Hylkäämisestä päätti luennoitsija eli fil. tri [pragmatismin erikoismies] Sami Pihlström, joka oli keskustellut asiasta myös laitoksen kahden matematiikasta hyvin perillä olevan henkilökunnan edustajan kanssa. Nämäkin olivat hylkäämisen kannallla. Seminaarityötä ei olisi kuulemma hyväksytty myöskään matemaattisena opinnäytteenä.

Mielestäni ko.seminaarityössä oli mahdollisesti jostain uskonnollis-maailmankatsomuksellis-vakaumuksellis-psykologis-tyyppisestä syystä johtuen 'pahanlaatuisen perinpohjaisesti' sekoitettu keskenään/toisiinsa kaksi kategorisesti eroavaa ontologiaa ja semantiikkaa eli matemaattis-numeraalinen kaavatodistussääntö ja käsitteellis-argumentatiivinen rakennepäättely.

Niinpä sen sisältämä todistus muistutti lähinnä hindulaista ja/tai buddhalaista mystiikkaa - ei niinkään Sokalin [joka tunnusti, ettei ymmärtänyt parodiansa kohteiden ajattelusta juuri mitään] parjaamien ranskalaisten postmodernistien tekstejä; - esimerkkinä vaikka jotkut Deleuzen matematiikka-analogiat, joissa aika härskisti käytetään matemaattisia termejä ja ilmaisuja ikäänkuin ne olisivat filosofis-käsitteellisiä metaforia.
....
Lacanin 'algoritmitkaan' eivät ole matematiikkaa vaan algebraa muistuttava [Lacanin omiin teoreettisiin tarpeisiinsa kehittelemä] merkkijärjestelmä tai mallinnus, joka koodautuu auki lacanilaisen psykoanalyysin puitteissa eikä suinkaan matemaattisten lainalaisuuksien kautta.

4
Jos matematiikka on todellisuuden oma kieli, niin logiikan voi sanoa olevan käsitteiden matematiikkaa. Matematiikka selittää empiiristä todellisuutta, logiikka argumentoi rationaalis-käsitteellistä maailmaa.

Itse asiassa matematiikka ei ole kieli vaan todellisuuden oma merkkijärjestelmä, sillä kieli sisällyttää itseensä ja voi siten jo itsessään ilmaista [etenkin runous] semantiikan perustaa eli emootioita ja affekteja.

Sen sijaan matematiikassa myös emootiot redusoituvat kuolleiksi, tyhjiksi eli puhtaiksi muodoiksi [koska todellisuus pluraalisessa itsessään ilman ihmistä on tyhjä, kuollut eli 'puhdas'], jotka täytyy ilmaista ensin kokemuksen tasolla [jos se ylipäätään on mahdollista muualla kuin musiikissa] ennenkuin niitä voi pitää kielenä.

II
1
Postiluukusta tipahti eilen Suuri suunnitelma. Olemme näköjään siirtyneet absoluuttisen mallinnuksen todellisuuteen. Emme siis tule tietämään todellisuudesta muuta kuin, että se voi ilmetä meille rationaalisesti tajuttavana vain lukemattomien tosiaan täydentävien mallien limittäisyytenä näiden todellisuuksien ollessa jopa 11-ulotteisia, mikä tietenkin edellyttää tajutuksi tullakseen tietoisuutemme kompetenssin radikaalia muuttumista 'joustavampaan' suuntaan, koska uudet todellisuudet ovat kuin hallusinaatioita, joissa surrealismi [kvanttitodellisuus kokemuksellisesti] ja kvanttifysiikka [kvanttitodellisuus teoreettisesti] näyttäytytyvät saman asian 'fenomenologis-isomorfisesti' erilaisina ilmentyminä.

Kvanttifysiikka käsitetään teoreettisesti [kaikissa todellisuuksissa] matemaattisena mallina, mutta se koetaan meidän todellisuudessamme [koska muuta kokemuksellisuuden ja kokemuksellisen maailman mahdollisuutta meille ei ole] surrealistisena elokuvana.

2
Postiluukusta tipahti myös Valta ja vastarinta uudessa maailmanjärjestyksessä. Kummastakohan kirjasta opin enemmän tämän maailman todellisuutta? Luulenpa tietäväni vastauksen jo etukäteen.

III
http://www.youtube.com/watch?v=jNeaoCujWcE
Halavatun papat - Napoleonin mopo - [säv.san. Zsyise]
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/kaksitoista-saatopistetta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ikiliikkuja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_suunnitelma
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Grand_Design_(book)
http://www.gaudeamus.fi/verkkokirjakauppa/_politiikka/gill_valtajavastarinta/
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Gill_(political_scientist)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Gill
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Pihlstr%C3%B6m
http://fi.wikipedia.org/wiki/Halavatun_papat
http://soliferia.parasiitti.org/pmwiki/pmwiki.php?n=Solifer.Kuvamateriaali

Käytännön metafysiikkaa

Yläkuvasta havaitaan, mitä Jumalan alakuvassa tekemästä 'virheestä' mm. seurasi [kysyjä joko heittäytyy tahallaan tyhmäksi tai sitten hän on aidosti hämmentynyt - ellei peräti molempia ;\].

Ketään ei voi käskeä [mikä on eri asia kuin pakottaminen], ellei hänellä ole mahdollisuutta olla tottelematta. Se, joka ei tottele vapaasta tahdostaan, on orja tai kone. - Mutta juuri sitä, jolla on vapaa tahto, myös pitää käskeä, jottei hän harhautuisi vaihtoehtojen suunnattomuudessa [ei suuntaa].
*
Kommentti Tomille hänen edellisessä päreessäni esittämäänsä kommenttiin.

I
Tomi kirjoitti: Ihmettelen kuinka ateistissa (joka väitä olevasi) herää apologeetikko, joka kerta kuin kristinuskoa dissataan.
*
Jos et sitä vielä tiennyt Tomi, niin minä edustan metodista [ellei peräti panteistista] solipsismia. Maailma on minun mielteeni, eikä mielteillä ole rajaa tai määrää. Näin ollen uskonnot ovat täysin relevantteja [ellei jopa relevanteimpia] diskursseja todellisuudesta siinä missä luonnontiedekin, joka kuitenkin ollakseen tiedettä joutuu rajoittamaan maailman tajuamisen matematiikkaan.

Henkilökohtaisesti kieltäydyn ehdottomasti olemasta numero [katso, minä en ole numero! ;\] ja pelkästään tämä kieltäytymiseni todistaa, etten ole numero, sillä numeroilla ei ole tahtoa, joka voisi kääntyä jopa niitä itseään vastaan.

By the way - edellisestä voidaan johtaa/tehdä ehkä hieman yllättävä rinnastus.

Kun sinunkaltaisesi ateistit saivartelevat muka syvääkin älykkyyttä osoittaen kysymällä, voiko kaikkivaltias Jumala luoda kiven, jota hän ei pysty nostamaan, niin pitää muistuttaa, että loihan Jumala ateistinkin, jota hän ei välttämättä voi [eikä välttämättä halua ;\] enää käännyttää uskovaiseksi. Sama logiikka kummassakin tapauksessa.

Tahtoo sanoa, että Jumala loi ihmisen tietoisuuden vapaaksi [tietoisuus irtoaa absoluuttisesta kausaatiosta], mutta fysikaalinen maailma ymmärretään aina kausaalisten ja luotettavasti laskettavien lakien todellisuudeksi, jossa ei voi esiintyä vapaata tahtoa tietoisuutena. - Ja silti juuri tuo vapaa tahto mahdollistaa kognitiivisesti merkityksellisen ymmärryksen. Kone ei ymmärrä mitään vaan täydellisen orjan tai sotilaan tavoin tekee mitä käsketään - eihän se muuten kone oliskaan.

Teidän luonnotieteilijöitten jumala ei ole ihmisen vaan numeron jumala. Te olette siis numero-idolin/epäjumalan palvelijoita - ja samalla ristiriidassa oman luontonne kanssa - aina todistamassa maailmaa sellaiseksi, ettei siellä lopultakaan voi olla ketään todistajaa - ikäänkuin näin sanomalla taikoisitte samalla itsenne näkymättömiksi/olemattomiksi.

Tämä syvääkin syvempi ajattelun/päättelyn perusteiden väärinkäsitys ja inkoherenssi ihmetyttää minua syvästi ja kysyn jälleen kuten monesti aiemminkin: jos ihminen on pelkkä numero - jos todellisuus on pelkkä laskennallinen koordinaatti - eikö silloin olisi parempi häipyä vähin äänin tästä maailmasta, koska se, joka ko. kausaalipakon loppuun asti tunnustaa, ei kuulu olettamaansa järjestelmään, jossa kyky tarkkailla universumia omassa itsetietoisuudessaan [ikuisuutena nykyhetkessä], on a) jotain liikaa tai b) jotain jumalallista, mitä kumpaakaan vaihtoehtoa luonnontieteilijä ei voi hyväksyä kumoamatta metodisten ennakko-oletustensa loogisia perusteita - siten omaa intellektuaalista uskottavuuttaan - jopa olemassaoloaan ihmisenä [ilman vapaata tahtoa/tietoisuutta].

Formaali-logiikan puitteissa ja kielenkäytössä edellä kuvattu ongelma tunnetaan etenkin Russellin paradoksin nimellä.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Solipsismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panteistinen_solipsismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Barber_paradox
http://blog.atmajyoti.org/2007/11/the-question-of-free-will/
http://pastorpatrick.wordpress.com/2007/09/

Voivatko rationaalinen ja reaalinen harmonisoitua - toisin sanoen elää kauniisti sopusoinnussa?

Yläkuvassa RR yrittää tiukan paikan tullen taas kerran paeta filosofiaan. - Alakuvassa kohtaamme todellisuuden filosofisen perusongelman, jota mikään matemaattinenkaan symbolistiikka ei voi välttää tai pätevästi korvata: rationaalinen ja reaalinen eivät kohtaa toisiaan harmonisesti - ainakaan ilman 'sopivaa tarkkuutta' [?] tarkastella niiden välistä vuorovaikutusta. - Mutta mikä/mitä on ja tarkoitetaan sopivalla tarkkuudella? Onko se kauneutta? - Keskimmäisen kuvan tekstiä pidän matemaatikon platonisena uskontunnustuksena.

I
1
'[Tuomas] Hytöselle tärkeintä matematiikassa ei olekaan sen niin sanottu hyödyllisyys. - 'Minulle matematiikka on ennen kaikkea taide. Ongelmat ovat mielenkiintoisia siksi, että niissä on jotain kaunista', tutkija tähdentää. 'Paitsi kauneutta, matematiikassa tavoitellaan myös totuutta. Siksi se on potentiaalisesti joskus hyödyllistä myös konkreettisesti'.'
...
Mutta osaako Hytönen selittää maallikolle, miten matematiikka voi olla kaunista?

'Ensin on vain sekalaisia havaintoja, ja sitten löytyy tekijä, joka selittää sen kaiken. Irralliset asiat muodostavatkin kuvan, kokonaisuuden. Toisin sanoen löytyy sopiva tarkkuus tarkastella jotakin asiaa, jolloin se näyttäytyy kirkkaana.'

2
Mielenkiintoista. Sillä miten on mahdollista, että totuus voisi olla kaunista ja kauneus totuutta tässä tuhon ja tappamisen maailmassa? Puhuvatko David Bentley Hartin yhdistämä patristinen teologia ja nietzscheläinen estetismi sekä matematiikan harmonisten kombinaatioiden ilmentämä sinänsä hyödytön todellisuuden kauneus/kauneuden todellisuus samasta asiasta maailmankatsomuksellisen tai ainakin maailmankuvallisen kokemisen tasolla?

Mutta mikä/mitä on ja tarkoittaa tuo 'sopiva tarkkuus tarkastella jotakin asiaa, jolloin se näyttäytyy kirkkaana'[?]

Sisältyykö 'sopiva tarkkuus' näkemisen edellytyksenä aina jo itse todellisuuteen [miten] vai onko se matemaatikon kognitiivisen kompetenssin ominaisuus - vai molempia [ja miten]?

Vai onko kyseessä jälleen ad hoc-aksiomaattinen päättely - eräänlaista teoreettista koherenssia koherenssin itsensä vuoksi - ikäänkuin 'matemaattista pragmatismia', jonka matemaattinen logiikka kehäpäättelyineen sallii?II

II
Kauneuden etsijä [HS.fi, 19.3]

Korkeakoulujen professorit ovat yleensä kypsään ikään ehtineitä tieteenharjoittajia, mutta akatemiatutkija Tuomas Hytösestä, 29, on tulossa professori kolmekymppisenä.

"Tuomas kuuluu nuoriin huippuihimme", kehuu matematiikan akatemiaprofessori Kari Astala. "Hän on herättänyt paljon huomiota alalla, ja todennäköisesti hänestä tulee professori hyvin pian."

Hytönen on edennyt nopeasti: hän kävi matematiikkalukion kahdessa vuodessa ja valmistui diplomi-insinööriksi päivää vaille 20-vuotiaana TKK:n teknillisen fysiikan laitokselta pääaineenaan matematiikka.

Väitöskirja samasta laitoksesta valmistui vajaa kuukausi ennen 22-vuotissyntymäpäivää.

"Millään tavalla se ei ollut helppo juttu", Hytönen kertoo opiskeluajoistaan. Korkeakoulututkinnon puristaminen kahteen vuoteen oli kunnianhimoiselle nuorukaiselle "äärimmäinen ponnistus ja ehkä vähän pakkomielle."

Teekkaririentoihin hän osallistui vain juuri sen verran kuin vaadittiin, jotta sai ensimmäisenä vappuna käyttöönsä tupsulakin.
Leikinlaskua ei ollut myöskään väitöskirjan teko.

"Minulle ei ollut mitenkään selvää, että tulisin pärjäämään jatko-opinnoissa yhtä hyvin", Hytönen sanoo. "Diplomi-insinöörin tutkinto on jatkoa tavalliselle koululle: omaksutaan tietoa, joka on jo olemassa. Tutkijan täytyy itse luoda tietoa. Siinä oli iso periaatteellinen ero. Ei tuntunut aluksi yhtään selvältä, mistä se uusi tieto tulee."

Tietoa alkoi kuitenkin kerääntyä kiitettävällä tahdilla, kun nuori tutkija pääsi kunnolla perehtymään tutkimusongelmaansa. Työskentelyn luonne muuttui oleellisesti.

"Kursseja opiskeli vaikka kuinka väsyneenä, mutta tutkimuksen tekemisestä ei tule mitään, jos ei ole riittävässä vireystilassa. Tutkimuksessa ei myöskään riitä pelkkä mekaaninen työnteko. Yksittäiset oivallukset vievät eniten eteenpäin, ja ne voivat tulla missä tahansa."

Hytönen ei tarkoita, että matemaatikko vain passiivisena odottaisi yliluonnollista inspiraation iskua.

"Oivalluksien taustalla on puhdasta työtä, asian taustoittamista. Ja paraskin idea vaatii yleensä jatkotyöstämistä."

Hytösen tutkimusala edustaa harmonista analyysiä, jota hyödynnetään esimerkiksi radio- ja matkapuhelintekniikassa. Hänen oma, rajatumpi tutkimusongelmansa ei kuitenkaan tarjoa välittömiä sovelluksia – ainakaan vielä.

"On tietysti mahdollista, että tästäkin on joskus hyötyä. On paljon matematiikkaa, joka nyt liittyy johonkin arkipäiväiseen sovellukseen, mutta jonka sovellusmahdollisuuksista ei tiedetty mitään silloin kun se kehitettiin."

Hytöselle tärkeintä matematiikassa ei olekaan sen niin sanottu hyödyllisyys.

"Minulle matematiikka on ennen kaikkea taide. Ongelmat ovat mielenkiintoisia siksi, että niissä on jotain kaunista", tutkija tähdentää. "Paitsi kauneutta, matematiikassa tavoitellaan myös totuutta. Siksi se on potentiaalisesti joskus hyödyllistä myös konkreettisesti."

Mutta osaako Hytönen selittää maallikolle, miten matematiikka voi olla kaunista?

"Ensin on vain sekalaisia havaintoja, ja sitten löytyy tekijä, joka selittää sen kaiken. Irralliset asiat muodostavatkin kuvan, kokonaisuuden. Toisin sanoen löytyy sopiva tarkkuus tarkastella jotakin asiaa, jolloin se näyttäytyy kirkkaana."
*
Tuomas Hytönen, 29, on Suomen Akatemian tutkija. Viisivuotisesta pestistä on jäljellä kolme ja puoli vuotta.
Hytönen on julkaissut artikkeleita matematiikan alan kansainvälisesti merkittävissä tieteellisissä julkaisuissa.
Tutkimusaihe harmonisen analyysin singulaariset integraalit.
Hytönen on naimisissa matemaatikon kanssa ja harrastaa maastohiihtoa ja suunnistusta.

[Kerttu Piirto HS.fi 19.3]
*
http://www.hs.fi/juttusarja/kukaseuraavaksi/artikkeli/Kauneuden+etsij%C3%A4/1135264666211
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://nl.toonpool.com/cartoons/school%20philosophers%20mathematics_39299
http://paworldclassmath.webs.com/mathhumor.htm
http://personal.georgiasouthern.edu/~bwilli49/website3.htm

A Math Atheist

Onko matematiikka pikemminkin uskonto kuin tiede - tai ainakin tieteellinen uskonto [muista Pyhagoras]?
*
http://www.youtube.com/watch?v=WGe9rcDfAt0
Mathematics and Religion: - Roundtable discussion with Dominic Balestra, Loren Graham, Edward Nelson, Rebecca Newberger Goldstein, and Max Tegmark
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pythagoras
http://en.wikipedia.org/wiki/Pythagoras
http://cc.oulu.fi/~ljalonen/Kurssit/MaLuKu/Tieteen%20alkuvaiheita.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikan_historia
http://www.tieteessatapahtuu.fi/005/pekonen.htm
http://christophersisk.com/tag/calvin-and-hobbes/

Synteettinen totuus on 'musikaalista'

Mallintamalla alakuva-näkymän matemaattisesti  kadotamme takuuvarmasti sen synteettisen totuuden. - Tämä väite ei kuitenkaan päde musiikkiin, sillä vaikka kuva ei voikaan isomorfisesti kuvata [symboloida] toista kuvaa, niin symboli [nuotti, partituuri] voi kuitenkin olla rakenneyhtäläinen äänen kanssa [yläkuva]. - Metaforan käytöllä ja soveltuvuudella on siis rakenteelliset ehtonsa ja puitteensa kognitiivisen kokemuksen ilmaisijana.
*
Kommentti Kemppisen kommenttiin hänen päreessään Seitsemän jumalaa.
*
Kemppinen kirjoitti: Pitää kirjoittaa lyhyesti. Analyyttiset propositiot ovat tosia eri mielessä kuin synteettiset.

1
Analyyttinen ja synteettinen ovat filosofisia käsitteitä, jotka viittaavat lauseen totuuden perustaan. Lause on analyyttisesti tosi jos ja vain jos se on tosi ainoastaan lauseen itsensä sisältämien elementtien perusteella. Lause on vastaavasti analyyttisesti epätosi jos ja vain jos se on epätosi pelkästään sisältämiensä elementtien nojalla. Muiden lauseiden totuus perustuu niiden vastaavuuteen todellisuuden kanssa. Ne ovat synteettisesti tosia tai synteettisesti epätosia riippuen siitä, vallitseeko niiden kuvaama asiantila todellisuudessa vai ei. Looginen totuus ja looginen päättely ovat aina analyyttisiä.
....
1900-luvulle tultaessa analyyttinen-synteettinen-erottelusta oli tullut melko itsestään selvä. Esimerkiksi loogiset empiristit ajattelivat eron olevan hyvin jyrkkä. Analyyttiset lauseet määriteltiin tautologioiksi eli sisällöllisesti tyhjiksi lauseiksi, jotka ovat tosia loogisen muotonsa perusteella eivätkä sano maailmasta mitään. Jyrkkä erottelu joutui kuitenkin kritiikin kohteeksi. Erityisen merkittävä oli W. V. O. Quinen artikkelissaan Two Dogmas of Empiricism esittämä kritiikki. Quinen mukaan analyyttinen-synteettinen-erottelua ei voida viime kädessä tehdä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Analyyttinen_ja_synteettinen

2
Jos analyyttinen-synteettinen erottelua ei voi viime kädessä tehdä, niin todellisuudessa vallitseva asiaintila täytyy silti pystyä hamottamaan mahdollisimman tarkasti. Matematiikka antaa välineet tähän tehtävään, mutta sekään ei symbolisessa instrumentaalisuudessaan voi muuta kuin siirtää perimmäistä analyyttisen ja synteettisen välistä ristiriitaa/katkosta ikäänkuin pois silmistä.

Synteettisten lauseitten totuus matemaattisesti ilmaistuna on numeraalis-symbolinen operaatio eikä matemaattinen kuvaus ole isomorfista [mikä rakenneyhtäläisyys on enemmän kuin looginen tautologia] jonkin asiaitilan 'vallitsemisen' kanssa. Jos olisi, niin miksi me ylipäätään näemme paikallisesti ja ajallisesti rajattuja objekteja emmekä pelkkiä numeroita sekä kaavoja?

Ylipäätään 'vallitseminen' ei ole instrumentaalisuutta/operaatio vaan 'läsnäolevan tai olemisen 'performaatio'. Heti kun läsnäolo operoidaan, se menettää autenttisen olemisensa ja muuttuu olevaksi [kohteeksi] - analyyttiseksi matemaattiseksi tautologiaksi ja tyyppiluokitukseksi, jonka tulkitsemme 'parhain päin' todellisuuden malliksi.

Tällainen silmänkääntötemppu sisältää kuitenkin ytimessään metafyysisen peilauksen. Entä kuka meille antoi tai mistä ylipäätään saimme valtuudet kutsua matematiikkaa todellisuuden peiliksi? Peililtä [causa sui 'generis'] itseltäänkö? [tämä jos mikä on kuitenkin lukumystiikkaa].

Pikemminkin meidän pitäisi nähdä peilin läpi [PS.] päästäksemme siihen synteettiseen läsnäoloon, jota todellisuus olemisena on. Näin ollen matematiikan voi ymmärtää jopa esteenä todellisuuden paljastumiselle itsessään eikä pelkkänä representaationa - siis jonkin välineen - miten tarkan tahansa - kautta.

3
Syvemmälle tähän problematiikkaan ja etenkin sen femonenologiseen pohdintaan pääsemme musiikin filosofian kautta. Musiikki on kokemusta, joka koodautuu isomorfisesti partituurissa/-na. Silti partituuri ei ole musiikkia, vaikka säveltäjä, kapellimestari ja soittaja pystyvätkin lukemaan nuottimerkintöjä ikäänkuin korvillaan.

Mutta tuo korvillaan lukeminenkaan ei vielä tee partituurista musiikkia vaan vasta itse musiikillinen kokemus: ääniaaltojen mieltäminen äänen ja melun sijasta musiikiksi musiikillis-esteettisen ymmärryksen ja maun konstituutiossa/-na.

PS.
"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." - 1. Kor. 13:12 [kr92] [kr38]
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/seitseman-jumalaa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Partituuri
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2008-06-26
http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/1Korintto_13.htm
http://www.michael-culture.org/fi/home

http://www.nettisanomat.com/2008/09/23/etusivu.html