Kirjoitettu kommentiksi Vasarahammerille takkiraudan päreeseen "Irlannin EU-äänestys".*Ivasarahammer kirjoitti:
"Silloin kun kansa ei kykene edes hahmottamaan Euroopan kansaa, niin onko heillä kykyä päättää jostain Lissabonin sopimuksetakaan - vaikka siitä olisi tiedotettu kuinka paljon tahansa".Jakke osui tuossa oikeaan ehkä tahtomattaan. Mitään Euroopan kansaa ei nimittäin ole olemassakaan sen enempää kuin Neuvostoliitossa oli neuvostokansaa.*Tulkintataitosi on peräti luovaa, vaikka kommentin kirjoittajan intentio oli kirjoitusvirheen takia aivan toinen kuin luulimme (piti olla karttaa eikä kansaa kuten jakke korjasikin).
No - jos kansoja ei olekaan olemassa, niin ainakin on valtioita ja ihmisiä. Siinäkin yhdistelmässä on ihan tarpeeksi pähkinää purtavaksi kaltaisellesi libertaari-nominalistille. Miten räjäyttää valtio atomeiksi mutta säilyttää yhteiskuntarauha? Mahdotonta.
*
Minun mielestäni on tietyssä mielessä hyvä, että Eurooppaan valmistellaan uutta 'totalitarismia' (?!), koska totalitarismin vastustaminen jos mikä pitää yllä todella älykästä ja luovaa kritiikkiä.
Pelkkä suuntaa vailla oleva ehdoton sananvapaus sen sijaan oikeuttaa periaatteellisesti ties minkälaisten verbaaliterroristien (en tarkoita nyt itseäni - ehei ;/) olemassaolon ja toiminnan.
Ylipäätään minua raivostuttaa, miten yksioikoisesti ja yksiulotteisesti käsite vapaus uuskonservatiivisten liberaalien (kuulostaa hyvältä yhdistelmältä minun korvaani mutta vain kuulostaa, koska liberaali on tässä yhteydessä lopulta pelkkää hämäystä ellei sitten itsepetosta) piireissä ymmärretään - ikäänkuin annettuna, itsestään selvänä ja funktioltaan ongelmattomana, vaikka kyseessä on jo itsessään mitä paradoksaalisin ja ristiriitaisin lähtökohta tarkastella maailmaa.
Vapaus kuuluu samaan käsitekategoriaan kuin nöyryys: mitä nöyrempi pyrit olemaan, sitä vähemmän nöyrä itse asiassa olet.
Samalla tavoin äärimmäinen vapaus kumoaa itsensä muuttumalla anarkismiksi, terrorismiksi ja lopulta diktatuuriksi. Esimerkiksi Seppo Lehto on oivallinen 'case study' absoluuttisen sanavapauden paradoksista tai jopa dilemmasta.
Haluan siis sanoa - vaikka en missään nimessä kannatakaan sotilashallituksia tai oligarkista keskusjohtoisuutta (kuin poikkeustapauksissa ;), että vapaus ei arvona ole yhtään sen ylevämpi tai 'vapauttavampi' - siis elämäämme onnellisemmaksi tekevämpi - periaate kuin esimerkiksi vastuun, velvollisuuden ja yhteisöllisyyden periaatteetkaan.
Ylipäätään vapauden ja onnen välillä ei vallitse positiivista korrelaatiota, jos nyt sorrun tilapäisesti käyttämään tuota inhottavaa kaikkien metodikurssien 'klishee-indikaattoria'.
Tuntuu jotenkin siltä, että äärimmäisen sanavapauden kannattajat menisivät piiloon vapaus-abstraktionsa taakse ja 'heittelisivät kranaattejaan' sieltä käsin tai sen nimissä sananvapauden oletettujen vastustajien niskaan kuin vannoutuneimmat kolonialistit ikään.
Turha luulla, että mikään sofistikoitunut klishee-argumentti tai loputon yksittäisten faktojen tonkiminen vakuuttaisi minua näissä asioissa.
Se, joka pyrkii johonkin, joutuu aina raivaamaan esteitä tieltään - olipa sitten uusliberaali tai vasemmistolainen liberaali.
Miksi hän ei sitten jo etukäteen sano suoraan, että
'kannatan kyllä sanan- ja ylipäätään kaiken muunkinlaista vapautta, mutta don't you step on my blue suede shoes!' II'Vapaus on suuri vankila', lauloi Pelle Miljoona aikoinaan.
Ehkäpä kiista uusliberaalien ja vasemmistoliberaalien välillä kiteytyykin lopulta siihen, kuinka suuressa tai pienessä vankilassa kyseiset 'liberaalit' haluavat tässä maailmassa elää.
Toki uusliberaalit kieltävät koko vankilametaforan pelkästään periaatteellisista syistä ja vasemmistoliberaalit sen vuoksi, koska häpeilevät romahtaneen reaalisosialismin 'kaltereita'.
Mutta anyway - vankila mikä vankila - eihän niissä viime kädessä ole muuta eroa kuin se, että liberalismissa poliiseilla/vartijoilla on eriväriset univormut kuin totalitarismissa.
Vai eroavatko Quantanamo tai joku Pohjois-Korean 'keskitysleiri' toisistaan jollain muullakin - 'sisällöllisesti erilaisella - tavalla? Molempiinhan on teljetty oletettuja, vallitsevaa järjestelmää uhkaavia rikollisia.
Tosin vasarahammerin maailmassa, jossa ei ole valtioita eikä kansoja - mikäli se on vähänkään kommunikatiivinen ja sopimuksia noudattava systeemi eikä pelkkä saalistajien savanni - ei voisi tai ei ainakaan pitäisi olla myöskään rikollisuutta, koska rikos luo aina rangaistuksen ja koston kierteen - toisin sanoen retributiivisen hegemonian.
Jottei ongelmasta tulisi liian yksinkertainen on heti todettava, että siellä, missä ei tunneta rangaistusta, ei myöskään voi olla rikoksia. Ja sellainen maailma on joko paratiisi tai edellä mainittu saalistajien savanni.
(Tätä logiikkaa seuraten lähestytään pikku hiljaa itse syntiinlakeemustarinaa, koska juuri se tiivistää alkuperäisimmillään jotain olennaista vapaan valinnan ja pahan välisestä dialektiikasta - siten myös rikoksesta ja rangaistuksesta.)
Maailma luonnontilassa eli ilman valtioita ja kansoja = maailma vailla rikollisuutta. Onko absurdimmasta utopiasta aiemmin kuultu - paitsi juuri Rousseaun kirjoituksissa, eikä Rousseau totisesti ollut ainakaan uusliberaali!
Hobbesille luonnotila sen sijaan merkitsi päättymätöntä sotaa ihmisten välillä. Ilman suvereenia (valtiota, hallintoa ja poliisia) ihmisten maailma olisi hänen mukaansa pelkkä taistelutanner (ikäänkun se ei olisi sitä ainakin ajoittain hallinnosta ja poliisista huolimatta).
Siinä Hobbes ja Rousseau näyttäisivät kuitenkin olevan samaa mieltä, että valtio, hallinto ja poliisi ovat jossain muodossa väistämätön 'paha', jotta yhteiskuntarauha säilyisi, mutta jyrkästi eri mieltä he lienevät siitä, mikä perimmältään aiheuttaa yhteiskuntarauhan järkkymisen.
Rousseaun mielestä syynä on 'hyvän ja rauhanomaisen ihmisluonnon' korruptoituminen yksityisomistuksen sallimisen ja yhteiskunnallisten rakenteitten kehityksen myötä ylipäätään, kun taas Hobbesin mielestä paha ja raadollinen ihmisluonto tarvitsee väistämättä hallitsijaa, jolle ihmiset luovuttavat olennaisen osan vapausoikeuksistaan, jotta suvereeni voisi toimia poliisina, joka kontrolloi rikollisuutta eli oikeuksien loukkauksia.
Kyseessä on kaksi hyvin erilaista näkökulmaa yhteiskuntafilosofiaan ja filosofiseen antropologiaan, ja on välittömästi selvää, että esimerkiksi Robert Nozikin valtiovastaisuus - vaikkei tekisikään mitään metafyysis-tyyppisiä oletuksia ihmisluonnosta - joutuu ainakin edellyttämään, että yhteiskunta, josta valtio on poistettu, voi toimia vain, mikäli sen kansalaiset pystyvät noudattamaan niitä (tulkinnavaraisia - sic) pelisääntöjä, joita vapaalle markkinataloudelle on säädetty, ja että he kunnioittavat toisten yksityisomaisuutta sekä ylipäätään oikeuksia - etenkin vapausoikeuksia.
Väitän, että Nozik olettaa rousseaulais-lockelaisesti ihmisen olevan yhtä aikaa a) rauhaa rakastava ja hyväntahtoinen sekä hobbeslaisesti b) kilpailunhaluinen eli kateellinen ja jopa ahne - ikäänkuin ihmislajin oletettu sisäinen solidaarisuus (johon Locke vetoaa luonnonoikeudella, Rousseau taas ihmisluonnolla) takaisi, että yrittäminen ja kilpailu eivät johtaisi väärinkäytöksiin, rikollisuuteen ja ylipäätään välinpitämättömyyteen.
Tässä kohtaa voin vain kysyä Terho Pursiaiselta omaksumani vanhan sloganin mukaan:
Miksi ihminen, joka ajaa vain omaa etuaan, olisi kiinnostunut toisten oikeuksista?Ja vastaus kuuluu: ei hän olekaan vaan rikkoo muiden lakisääteisiä oikeuksia täysin tietoisesti, mikäli on todennäköistä, ettei tule jäämään kiinni rikkomuksistaan.
Siten uusliberaalit/libertaristit ajavat itsensä paitsi argumentatiiviseen myös käytännölliseen umpikujaan: heidän 'yövartija-valtionsa' on pelkkä 'savannisaalistajien' ja ' rasististen uuskolonialistien' barbaarinen utopia, jolla käytännössä oikeutetaan sosiaalidarwinismi ja sen lähtökohta: psykologinen egoismi - joka sittemmin on 'tieteellistetty 'geenin itsekkyydeksi'.
Mutta tietenkään tuo utopia ei voi toteutua sellaisenaan - ei edes USA:ssa.
Ideaali täysin vapaasta yhteiskunnasta, joka ei tarvitse minkäänlaisia yhteisöllisiä arvoja tai minkääntyyppistä paternalismia, inversoituu hyvin nopeasti seppolehtojen, öykkärisijoittajien ja kaikenmaailman 'pyssysankareiden' villiksi länneksi, jossa yhteiskuntarauha kyetään säilyttämään ainoastaan äärimmäisen tiukalla poliisivalvonnalla - jos silläkään, koska yhteisöllisen demokratian perinne ei tällaiseen yhteiskuntaan pysty juurtumaan kuin marginaalisesti.
Ja silti näillä valtiota vastustavilla villin lännen laissez-faire-anarkistilibertaareilla on otsaa tuomita jyrkästi islaminuskoisten yhteiskuntien puolittain teokraattiset ja liberalismin vastaiset hallintomekanismit demokratian ja sananvapauden vastaisina.
Mene itseesi vasarahammer (varauksin myös takkirauta). Etköhän sinä paradoksaalista (joskin väistämätöntä) kyllä ole ajautunut tiukassa, libertaaris-teknokraattisessa johdomukaisuudessasi valehtelemaan alunperin jo itsellesikin - muista sitten puhumattakaan...
Tuomio: Jatketusta ja julkisesti levitetystä itsepetoksesta
2 vuotta työpalvelua ulkomaalaisviraston alempana virkamiehenä, jolla ei ole muuta valtaa kuin lyödä leima monikulturalismia kannattavien esimiestensä allekirjoittamiin päätöksiin ;/
