1
Ehkä olen tosiaan tehnyt eksistentiaalisen kategoriavirheen, jollaiseen kaikki
kunnon pessimistit aina lankeavat.
Olen sekoittanut keskenään epätoivon ja romantiikan sekä katkeruuden ja totuuden.
En näe eroa naurun ja itkun, rakkauden ja vihan, ihmisen ja eläimen, miehen ja naisen,
hyvän ja pahan tai Jumalan ja Saatanan välillä.
Maailmani on Yhtä ja Samaa.
Liian nopea tajuttavaksi. Liian hidas kestettäväksi.
2
Humanisti-Idiootti ja Huijari-Tradenomi käskivät minun muuttaa vääriä asenteitani.
Päätin olla positiivinen - heidän mielikseen.
Oxymoroneita hokien ylistän nyt elämää kuin hulluksi tullut Nietzsche
hyväksyen kaiken, mitä maailmassa tapahtuu.
"Tulkoon Ikuinen Paluu!"
Ja kaiku vastaa kerta toisensa jälkeen: "Tapahtukoon Sinun Tahtosi...ei minun...."
3
Enää minua ei syytetty kategoriavirheestä.
Sain Hullun paperit.
M.O.T
