Kirjoitettu kommentiksi mattitanelille edellisessä päreessäni Slavoj Zizekistä.
*
mattitaneli kirjoitti
Kiitos paljon Zizek-materiaalistaja luonnehdinnoistasi! Hän on varsin monitahoinenja-tasoinen ajattelija.Vaikea on tietenkin luodamitään "kokonaisnäkemystä"hänen ajattelustaan näinäkkiä ( jos ylipäätään on edesrelevanttia), vaikka olenkin jossainmäärin tutustunut hänenfilosofiaansa eri yhteyksissä.
*
Analyyttisen koulukunnan kautta filosofiaan tutustuneen (kuten suurimmaksi osaksi opintojen osalta minunkin; yksityinen harrastuneisuus on sitten ulottunut myös muualle) lienee aina pirun hankala saada tolkkua psykoanalyysin ja strukturalismin perinteen 'hybrideistä'.
Pitää kuitenkin huomata, että Zizekin eräs peruslähtökohta on perianalyyttinen: Saul Kripken antideskriptivismi (joka ei siis ole perinteistä nominalismia ainakaan Zizekin tulkinnassa) - eikä se suinkaan ole Z:n ainut kytkös analyyttiseen koulukuntaan.
Mainittakoon esim. Searlen Wittgensteinin kielipeleistä ammentanut puheaktiteoria, josta tosin ovat ottaneet mallia niin Derrida kuin Habermaskin ym.
Toisaalta - psykoanalyysilla (kuten Zizekin ajattelullakaan) ei voi olla mitään 'kokonaisnäkemystä' siinä mielessä kuin sinä tarkoittanet.
Eihän psykoanalyysi oikeastaan paranna ketään: - se (ainakin sen pitäisi) muuttaa meitä (aivan kuten ideologiakritiikinkin) ja tekee meidät vapaammiksi tiedostamaan ajatuksellisia luutumiamme (kuten nyt tuo suvaitsevaisuus-harha).
Mutta tällä tavoin myös psykoanalyysi edustaa erästä Valistuksen projektin muunnelmaa.
En kuitenkaan lankea siihen harhaan ja latteuteen, että psykoanalyysi tekee (tai sen edes pitäisi tehdä) meidät onnellisemmiksi!
Todellinen vapaus ja onnellisuus eivät voi kuulua 'samaan näytelmään'. Tietty faustinen ambivalenssi on kaiken todellisen vapauden (kova) hinta.
*
Niinpä. Pitikö sen olla juuri tämä työnarkomaani, paniikkihäiriöstä kärsivä, hysteerinen 'stand-up-koomikko', joka otti tehtäväkseen herättää eräät meistä ;) siitä 'impotentista päiväunesta', johon demokraattinen liberalismi on viime vuosikymmeninä onnistunut meidät tuudittamaan.
Kyllä - juuri hänet me olemme 'ansainneet'.
Me emme vain tiedä etukäteen, mistä nerot tulevat. 'Ilmestyksen' tavoin he vain 'ilmestyvät näyttämölle' - joko eläessään tai kuoltuaan ja 'varastavat' aina pääroolin, koska ovat niin vastustamattomia.
Esimerkkeinä Nietzsche, Wittgenstein, Heidegger, Adorno, Lacan ja Foucault.
Zizekin voinee hyvällä syyllä liittää jatkoksi tähän 'vaativaan' listaan, koska hän jos kuka on ainutlaatuinen ajattelija näinä aikoina - eivät niinkään 'proseduurimallien (sinänsä sitkeät) palapelin rakentajat' Habermas tai jo edesmennyt John Rawls.
Sitäpaitsi Zizek on hauska! Vitsit ovat aivan olennainen osa hänen ajattelunsa esimerkkimateriaalia, joilla kuvataan sekä 'hegeliläisen psykoanalyysin' paradoksaalista lähestymistapaa/metodia että torjuttujen traumojen = legitimoitujen totuuksien/asiaintilojen perimmäistä 'nurinniskaisuutta', joka ei pääse tiedostumaan kuin esimerkiksi vitseissä.
Zizekille totuus ei kuitenkaan ole mikään saavutettu tai saavutettavissa oleva tila - perinteinen Utopia - vaan jatkuva antagonismien kenttä, jossa on 'taisteltava' säilyttääkseen vapautensa, ihmisarvonsa ja kykynsä luovuuteen - esimerkiksi: Kirkon on muututtava armeijaksi.
Veltto ja kaunaisuutensa mystifioiva monikulturalistinen suvaitsevaisuusoppi ei näin ollen voi olla muuta kuin traumaattista toiston pakkoa, koska sen edustaja ei ota riskiä ymmärtääkseen itseään, toista (sekä toisen Toista eli kumotun identifikaatiokohteen/auktoriteetin sijaistavaa Toista) ja vaikuttimiaan vaan rakentaa yhteiskunnan, jossa Asiat ja Konfliktit on erotettu omaksi julkiseksi sfäärikseen ja jossa yksilöllisyydestä on tullut pelkkää aivotonta kuluttamista ja hedonismia.
Tällaisessa yhteiskunnassa tosi-tv ja lakimiehet - ja addiktit! - hoitavat aktuaalisen elämän puolestamme.
Massat etsivät johtajiensa/'managereittensa'/konsulttiensa (jotka itsekin elävät onnellisuuden sekä jatkuvan kasvun harhaa) indoktrinoimina tyydytystä viime kädessä keinotekoisista 'huumeista', jotka eivät aiheuta riippuvuutta - mutta eivät myöskään tuota nautintoa (esim. laksatiivia sisältävä suklaa, kofeiiniton kahvi; alkoholiton alkoholi jne.).
Modernia länsimaista sivilisaatiota pidetäänkin korostetusti nautinnon ja kulutuksen sallivana - jopa sitä kannustavana - mutta:
Koska (Zizekin mukaan) yhteiskuntiemme todellisista kuluttajista - addikteista (jotka ovat jääneet nautinnon 'koukkuun') - on tehty 'kauhukuvia' (huumeitten käytön kriminalisointi, tupakointikiellot, ylipainomoralisointi jne.), meidän tulee ehdottomasti välttää näiden ihmisten kohtaloa, ja niinpä nykyihminen ajautuu - paradoksaalista kyllä kaiken kulutusriehan keskellä - ahdistumaan nimenomaan siitä, ettei saa nauttia tarpeeksi - tai ei ollenkaan!
Vaikka yhteiskuntamme siis ovat muka tulleet äärimmäisen salliviksi, niiden haluekonomia näyttää toimivan yhä freudilaisen mallin mukaan, jossa syyllisyys nousi nimenomaan juuri nautinnon kieltämisestä.
Tämä on mainio esimerkki siitä, miten Zizekin psykoanalyyttinen paradoksilogiikka toimii.
*
Vielä kerran: Zizekille on tilaus. Hän tuli näyttämään 'taivaan merkit' postmodernismille, analyyttis-naturalistiselle filosofialle ja ei-objektivistiselle, arvoihin (ideologiaan) perustumattomalle eli proseduurikeskeiselle yhteiskuntafilosofialle, joka suurta vaivaa nähden yrittää kätkeä piilevän ideologisen utooppisuutensa.
Mutta Zizek on kuin pikku lapsi, joka 'nerokasta naiviuttaan' osaa ja uskaltaa osoittaa sormella huutaen: Katsokaa - keisarilla on uudet vaatteet!
Keisari nimittäin on näennäisestä transparenttisuudestaan=läpinäkyvyydestään huolimatta yhä 'Keisari'.
'Demokraattisesti' legitimoitu, näkymättömäksi ja tiedostamattomaksi riisuttu/mystifioitu Valta piiloutuu viimein jopa omaan alastomuuteensa - mutta ideologiakriitikon ja psykonalyytikon perspektiivistä Zizek näkee tämän modernistisen silmänkääntötempun läpi.
Liberaali demokratia sisältää eräänlaisen tietoisuudesta torjutun trauman. Minun katsannossani tuon trauman nimi on torjuttu Valta. Se tulee kaikkialta ja kaikkialle joko vulgaareissa tai sublimoiduimmissa muodoissaan.
Valta yritetään 'liennyttää ja valjastaa', mutta koska vallan ydin - (imaginaarinen) subjekti - konstituoituu perustavan ambivalenssin eli splitin prosessissa, valta ei koskaan 'kesyynny' vaan naamioituu mitä merkillisimpiin muotoihin - lopulta - kuten sanoin - omaan läpinäkyvyyteensä.
*
Näin ollen ideologiakritiikin ja psykoanalyysin tehtävä ilmenee loputtomana. Ei ole mitään saavutettavaa lopputilaa, on 'vain' ambivalenssien (splittausten) ja antagonismien vaikuttamia, enemmän tai vähemmän tiedostamattomia konflikteja, joiden todellinen luonne naamioituu (psykoanalyyttisesti ajatellen) sitä tehokkaammin mitä itsestään selvempinä niiden luonnetta pidetään.
Itse asiassa tätä loputtomuutta voinee myös pitää sellaisena (ehkä ainoana) 'kokonaisnäkemyksenä', joka Zizekin poliittisen ja kulttuurisen psykoanalyysin prosessista voidaan täydellä varmuudella ;) esittää.
April 13, 2008
Miten ajattelu on mahdollista ristiriidan ja eron perimmäisyydestä käsin?
Tämä mies on nero!(Tarkennuksia ja Lisäys 13.4)
Olkaapa nyt kärsivällisiä (kuten minä ;) ja kuunnelkaa tarkkaan mitä Slavoj Zizek sanoo. Väitän, että jokainen löytää oman kiintopisteensä hänen ajattelunsa perustavaan metodiin, sillä niin monenlaisia ja meistä useimmille tuttuja esimerkkejä käyttäen Zizek selventää melkein kuin rautalangasta vääntäen filosofisen ajattelunsa perimmältään äärimmäisen hankalaa metodia ja käsitteistöä.
Sitäpaitsi Zizekissä on sellaista karismaa ja 'hengen paloa', etten ole moista kokenut kuin 1970-luvun vähemmistökommunistien fundamentalistisessa paatoksessa tai rankkaa narsistista postmodernismia edustavan Esa Saarisen 'murrosikäismäisessä' innostuksessa ('vouhkaamisessa').
Mutta jos stalinistit olivat sokaistuneet toiston pakkoon jämähtäneen, universaalin ideologisen Totuuden Valosta ja Saarinen puolestaan oli hedonistisen vapauden, (välinpitämättömän) suvaitsevaisuuden ja anything goes- sekä antaa mennä-anarkismin (pakkoneuroottista) ilosanomaa julistava, niin Zizekin filosofinen sanoma on paitsi älyllisesti paljon vaativampi ja perustellumpi myös paradoksaalisella tavalla käytännöllisempi ja realistisempi kuin esimerkkini näennäisesti erilaisiin ideologis-ontologisiin näkemyksiin sitoutuneilla a) kommunistisilla totalitaristeilla tai b) pseudodemokraattisilla uuslibertaareilla, joita postmodernin ajattelun relativismi ääri-individualistisella piilorasismillaan komppaa.
Lisäys 13.4
Esimerkki b:stä: suvaitsevainen, multikulturalistinen asenne: 'Suvaitsen sinua mutta älä tule liian lähelle, älä häiritse minua!'
Toisin sanoen mikä tahansa lähestyminen voidaan/saadaan suvaitsevuuden periaatteen nimissä kokea uhkaksi. Emme vain tiedosta tätä nurinpäinkääntöä ja sen reaktiomekanismia.
Zizekin 'poliittisella psykoanalyysilla' on siis ilmeinen tilaus kuten oli Freudin alkuperäisellä seksuaaliteorialla 100 vuotta sitten (johon toki Zizekin lacanilainen psykoanalyysin sovellutuskin perustuu - muttei rajoitu.)
*
En tee tässä mitään yritystä vetää yhteen lankoja siitä, miten itse olen omaksunut ja sulattanut Zizekiä tämän luenna(o)n perusteella tai ylipäätään, mutta asetan päämääräkseni että sen aika vielä tulee.
Siis: kuunelkaa itse ja antautukaa Zizekin ajatusten ja esimerkkien vietäväksi. Ne eivät jätä ketään kylmäksi, koska kuten edellä sanoin, jokainen löytänee oman kiinnekohtansa Zizekin käyttämien monien esimerkkien kautta.
Huom. Slavoj Žižek ei ole nominalisti eikä realisti vaan edustaa omaa antideskriptivististä linjaansa (ks. PS.).
Sen ytimestä löytyy lacanilaisen psykoanalyysin ideologis-yhteiskunnallinen sovellutusparadigma, saksalaisen idealismin (Hegel, Kant, Shelling) ontologia ja Althusserin lacanvaikutteisen, strukturalistisen marxismin sekä nuoren Marxin ideologisten lähtökohtien vaikutus.
*
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 1/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 2/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 3/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 4/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 5/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 6/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 7/8)
Slavoj Žižek - The Reality of the Virtual (Part 8/8)
Slavoj Žižek explains why the Sound of Music is racist (sisältyy Part 2/8:een)
Slavoj Zizek is one of the most distinguished and politically engaged thinkers of our time. In this tour de force filmed lecture, he lucidly and compellingly reflects on belief - which takes him from Father Christmas to democracy - and on the various forms that belief takes, drawing on Lacanian categories of thought.
In a radical dismissal of today's so called post-political era, he mobilizes the paradox of universal truth urging us to dare to enact the impossible.
It is a characteristic virtuoso performance, moving promiscuously from subject to subject but keeping the larger argument in view.
PS.
(Saul Kripken antideskriptivismi voidaan yleisesti ottaen määritellä seuraavasti:
Asian ja sanan välinen suhde perustuu siihen, että asiaa nimitetään tietyllä sanalla:asian 'identiteetti' siis on siinä, että se on nimetty tietyllä tavalla ja että siihen viitataan aina samalla sanalla - http://www.netn.fi/197/netn_197_laari.html.
Vrt. Non-descriptivism: 'Meanings of moral sentences are not wholly determined by syntax and truth conditions'.)
*
electronicintifada.net/v2/article4853.shtml.
April 12, 2008
Jamaikan Pekka Puupää
Kuvassa tanssitaan skata, jota musiikkityyliä myös kappale Monkey Man ainakin nopealla tempolla soitettuna edustaa. Väsätty kommentiksi Hotasen päreeseen "Runotyttö ja tähti".
*
Monkey Man
Afro-American slang for a West Indian (a man who is easy to deceive) or used for very black Afro Americans or an "outside" lover.)
2 x Toots & the Maytals (MM tunnetaan myös The Specialsin hittinä) + 1 x Amy Winehouse+ 1 x Reel Big Fish (ska punk bänd!)
http://www.youtube.com/watch?v=j38ae8229mQ&feature=related
Toots, alkuperäinen, rahiseva vinyyliversio.
*
http://www.youtube.com/watch?v=MWcq1f5I9AI
Toots live - bassot kuuluu tässä niinkuin reggaessa pitääkin ;)
*
http://www.youtube.com/watch?v=Me4KKocEY-U&feature=related
Amy live; volyymit kaakkoon, ei kuulu muuten.
*
http://www.youtube.com/watch?v=SSuEMJ_48YE
Reel Big Fish - Heh! - tää on hyvä; ska-reggae, poprock, punk, jazz ja jopa heavyrock ihan sulassa sovussa. Sovituskin on silkkaa 'skantrihumppaa'!
*
Mitä tulee tuohon Reel Big Fish-versioon Monkey Manistä, niin eikö vain sekin todista omalla tavallaan, että uuden Tyylin luo aluperin joko tahallinen tai tahaton 'tyylirikko', jota voidaan kutsua myös fuusion nimellä (fissiokin ('hajoaminen') käy tässä yhteydessä aivan hyvin).
hahamusic.wordpress.com/2007/02/.
http://blueslyrics.tripod.com/blueslanguage.htm#monkey_man (Blues-slangin termejä)
Kymmenen käskyä ja ihmisoikeudet
Seuraava sitaatti löytyy Markus Termosen artikkelista Kirkon on muututtava armeijaksi.
Se on valitettavasti melko irrallaan kontekstistaan, mutta antanee tällaisenaankin ajattelemisen aihetta.
*
'Tässä yhteydessä on valaisevaa kiinnittää huomiota myös kymmenen käskyn ja nykyajan evankeliumin, "ihmisoikeuksien", vastakkaisuuteen.
Mitä muuta ihmisoikeudet ovat kuin oikeuksia rikkoa kymmentä käskyä?
Kuten liberaalin ja postpoliittisen yhteiskunnan kokemuksemme osoittaa, oikeus yksityisyyteen on oikeutta tehdä huorin, oikeus onnen etsimiseen ja yksityiseen omaisuuteen on oikeutta varastaa (hyväksikäyttää toisia), ilmaisun vapaus on oikeutta valehdella (mainokset ja "tiedonvälitys"), oikeus omistaa aseita on oikeutta tappaa, uskonnonvapaus on oikeutta palvoa epäjumalia jne.
Kyse ei toki ole mistään suorasta rikkomuksesta vaan pikemminkin siitä, että ihmisoikeudet avaavat "harmaan alueen", joka jää uskonnollisen ja jopa maallisen vallan ulottumattomiin (koska ihmisoikeudet ovat "luovuttamattomia").'
Se on valitettavasti melko irrallaan kontekstistaan, mutta antanee tällaisenaankin ajattelemisen aihetta.
*
'Tässä yhteydessä on valaisevaa kiinnittää huomiota myös kymmenen käskyn ja nykyajan evankeliumin, "ihmisoikeuksien", vastakkaisuuteen.
Mitä muuta ihmisoikeudet ovat kuin oikeuksia rikkoa kymmentä käskyä?
Kuten liberaalin ja postpoliittisen yhteiskunnan kokemuksemme osoittaa, oikeus yksityisyyteen on oikeutta tehdä huorin, oikeus onnen etsimiseen ja yksityiseen omaisuuteen on oikeutta varastaa (hyväksikäyttää toisia), ilmaisun vapaus on oikeutta valehdella (mainokset ja "tiedonvälitys"), oikeus omistaa aseita on oikeutta tappaa, uskonnonvapaus on oikeutta palvoa epäjumalia jne.
Kyse ei toki ole mistään suorasta rikkomuksesta vaan pikemminkin siitä, että ihmisoikeudet avaavat "harmaan alueen", joka jää uskonnollisen ja jopa maallisen vallan ulottumattomiin (koska ihmisoikeudet ovat "luovuttamattomia").'
April 11, 2008
Pipo - interaktiivinen nettiainekirjoitusyritys
Kuva: Ceci n'est pas une pipo (vaan naispuolinen 'läppämyssy' - suom. huom.)Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Lätsä".
*
Pipo
Minullakin oli lapsena pipo. Pidin sitä päässäni. Se oli puna-vihreä (mallia SKDL) ja suippo.
Pakkasella en ottanut pipoa pois päästäni moneen tuntiin - paitsi sisällä, koska minun tuli pankon reunalla niin kuuma.
Mummo neuloi minulle toisenkin pipon. Mutta siitä en kerro tässä sen enempää kuin, että se pipo oli musta-valkoinen (siis värisokea) ja puolipallon muotoinen ellipti.
Se ei kiristänyt päätä, vaikka päätä kyllä joskus kiristi.
Kolmannen piponi sain peruna (tänx ruzaccho (*).
Se oli harmaa ja suorakaiteeksi neulottu. Paska pipo. Aina lipeämässä päästä. Vihasin sitä.
Viimein poltin sen eräänä juhannuksena hiillosmakkarana ja syötin mummolan sioille (en siis mummolle).
Siat eivät olleet moksiskaan. Mummo oli.
Neljänn...?
Mitä?! Sanokaa sille Andrew Keenille, että painuu helevettiin sieltä kyttäämästä! Minä bloggaan nyt.
*
Ehdotus siitä, miten Andrew Keen tehdään hulluksi: Yritä kirjoittaa niin huonoa tekstiä kuin osaat.
(Se muuten ei ole ihan helppoa...)
(*) Ruzaccho sanoi...(kommentti Kemppiselle)
"Ranskan vallankumouksen peruna"... Freedom Fries, anyone? Äh, puujalkailua perjantain ratoksi.
*
Pipo
Minullakin oli lapsena pipo. Pidin sitä päässäni. Se oli puna-vihreä (mallia SKDL) ja suippo.
Pakkasella en ottanut pipoa pois päästäni moneen tuntiin - paitsi sisällä, koska minun tuli pankon reunalla niin kuuma.
Mummo neuloi minulle toisenkin pipon. Mutta siitä en kerro tässä sen enempää kuin, että se pipo oli musta-valkoinen (siis värisokea) ja puolipallon muotoinen ellipti.
Se ei kiristänyt päätä, vaikka päätä kyllä joskus kiristi.
Kolmannen piponi sain peruna (tänx ruzaccho (*).
Se oli harmaa ja suorakaiteeksi neulottu. Paska pipo. Aina lipeämässä päästä. Vihasin sitä.
Viimein poltin sen eräänä juhannuksena hiillosmakkarana ja syötin mummolan sioille (en siis mummolle).
Siat eivät olleet moksiskaan. Mummo oli.
Neljänn...?
Mitä?! Sanokaa sille Andrew Keenille, että painuu helevettiin sieltä kyttäämästä! Minä bloggaan nyt.
*
Ehdotus siitä, miten Andrew Keen tehdään hulluksi: Yritä kirjoittaa niin huonoa tekstiä kuin osaat.
(Se muuten ei ole ihan helppoa...)
(*) Ruzaccho sanoi...(kommentti Kemppiselle)
"Ranskan vallankumouksen peruna"... Freedom Fries, anyone? Äh, puujalkailua perjantain ratoksi.
Vapise blogikansa! - Andrew Keen on puhunut
(Kuvan tekstin manipuloinut bloggari on mitä ilmeisimmin 'kirjoitusvammainen 'tavis', joita Keen halveksuu ;) Internetin 'kaoottista roskaa' professionalismiin 'paennut' kulttuurielitisti Andrew Keen painottaa 'identiteettipohjaista'/rr kirjoittamista käyttäjäpohjaiseen verrattuna. Mikä tarkoittanee hänen mukaansa samalla sitä, että anonyymiuden taakse kätkeytyminen mahdollistaa katastrofaalisen tason laskun kaikenlaisessa kirjoittamisessa ja netti-informaatiossa.
Keenin mukaan 'amatööritavikset' ilmeisesti paitsi syövät leivän kunnon lehtimies-toimittajan suusta myös rappeuttavat koko laadukkaan ja asiantuntevan journalistisen kirjoittamisen perinteen surkealla skribentismillään.
Onko näin? On ja ei ole - tietenkin. Kyseessä on muna vai kana-ongelma jälleen kerran. Eikä munakasta voi tehdä rikkomatta munia ja rapatessa roiskuu jne.
Sen verran realismia ja kohtuutta minun nietzscheläisyydestäni sentään löytyy, että vaikka myös minä olen tietyllä tavalla konservatiivinen elitisti (joskin samalla marxilainen 'kaappianarkisti'), en lähde potkimaan sananvapautta ihan vain oman narsismini takia (hmm - enkö?) - siksi että saisin kehuskella omalla 'asiantuntevuudellani' kuten Keen näyttäisi tekevän, vaikka väittääkin olevansa huolissaan koko kulttuurin tilasta.
Sitäpaitsi - paradoksaalista kyllä - Keenin kantaan voisivat vedota myös nettisensuurin ideologis-moralistiset puolustajat - eivät pelkästään akateemisesta statuksestaan yliherkät hienopersehumanistit.
Eikö juuri 'kiinalainen' nettisensuuri ole kommunismia, jota Keen vastustaa - ei niinkään netin nykyinen, rajoittamaton vapaus (mitä Keen tosin itse pitää kommunismina), joka kieltämättä on johtanut siihen, että satunnainen ja jopa 'tavallinenkin' käyttäjä löytää netistä yleensä (ainakin aluksi) kaikkea muuta roinaa kuin, mitä hän etsii (ellei sitten etsi nimenomaan 'roinaa').
*
Keenin mukaan 'amatööritavikset' ilmeisesti paitsi syövät leivän kunnon lehtimies-toimittajan suusta myös rappeuttavat koko laadukkaan ja asiantuntevan journalistisen kirjoittamisen perinteen surkealla skribentismillään.
Onko näin? On ja ei ole - tietenkin. Kyseessä on muna vai kana-ongelma jälleen kerran. Eikä munakasta voi tehdä rikkomatta munia ja rapatessa roiskuu jne.
Sen verran realismia ja kohtuutta minun nietzscheläisyydestäni sentään löytyy, että vaikka myös minä olen tietyllä tavalla konservatiivinen elitisti (joskin samalla marxilainen 'kaappianarkisti'), en lähde potkimaan sananvapautta ihan vain oman narsismini takia (hmm - enkö?) - siksi että saisin kehuskella omalla 'asiantuntevuudellani' kuten Keen näyttäisi tekevän, vaikka väittääkin olevansa huolissaan koko kulttuurin tilasta.
Sitäpaitsi - paradoksaalista kyllä - Keenin kantaan voisivat vedota myös nettisensuurin ideologis-moralistiset puolustajat - eivät pelkästään akateemisesta statuksestaan yliherkät hienopersehumanistit.
Eikö juuri 'kiinalainen' nettisensuuri ole kommunismia, jota Keen vastustaa - ei niinkään netin nykyinen, rajoittamaton vapaus (mitä Keen tosin itse pitää kommunismina), joka kieltämättä on johtanut siihen, että satunnainen ja jopa 'tavallinenkin' käyttäjä löytää netistä yleensä (ainakin aluksi) kaikkea muuta roinaa kuin, mitä hän etsii (ellei sitten etsi nimenomaan 'roinaa').
*
Älämölö jyrää laadun
Mediapäivillä perjantaina puhuva Andrew Keen argumentoi The Cult of the Amateur -kirjassaan web 2.0:n ennen pitkää rapauttavan nykyiset kulttuuri-instituutiot kuten journalismin, kirjallisuuden, musiikin ja elokuvat.
Tilalle kasvaa amatöörien internetiin tuottama loputon älämölö.
Keen vertaa tilannetta siihen, että ääretön lauma konekirjoittavia apinoita kytketään internetiin. Tuotosten joukossa on yksi Shakespeare-tason teos, mutta sen löytäminen on mahdotonta, koska kukaan ei enää suodata materiaalia.
Bloggaajat väärässä
Keenin erityisen ärtymyksen kohteena ovat kansalaisjournalismin torvea toitottavat bloggaajat, joiden tavoitteena on hankkiutua eroon omavaltaisista portinvartijoista kuten ammattitoimittajista.
Valtamedian kritisoinnilla on Keenin mukaan vahva asema Yhdysvaltojen libertarismissa.
– Toisaalta syynä on laiskuus. On helpompi kritisoida mediaa kuin istua alas lukemaan ja pohtimaan sanomalehtiartikkelia.
Bloggaajat ovat myös väärässä.
– Joukkoviestintävälineet tekevät edelleen paljon parempaa työtä uutisten raportoinnissa kuin blogit. Hyvä kansalainen haluaa lukea ja tietää maailmasta eikä kirjoittaa uutisia. Journalismi sen sijaan on ammatti. Emmehän me puhu kansalaistohtoreista, -juristeista tai edes -poliitikoista.
Internetin läpimurto ei ole Keenin mukaan myöskään lisännyt tietoa.
– Lehtiyhtiöiden säästöjen ja irtisanomisten takia saamme nykyisin itse asiassa vähemmän tietoa, Keen sanoo.
Optimistinen fiilis
Keen toteaa olevansa nyt kuitenkin optimistisempi kuin kirjan kirjoittamisen aikoihin.
– Ihmiset ovat väsymässä nykymalliin ja ymmärtävät, että laadukkaasta sisällöstä pitää maksaa.
Tämä ei kuitenkaan tuo takaisin Keenille rakasta Tower Records -levykauppaa.
– Sinänsä se on tietysti sama, ostavatko ihmiset tuotteensa netistä vai kivijalasta, mutta romantikkona ajattelen kyllä, että ihmiset saisivat paremman kultturisen elämyksen käymällä oikeassa kirjakaupassa.
Oman toiminnan seuraukset pitää myös tiedostaa.
– Jokainen hetki, jonka käyttää Youtuben hölmön koiravideon katsomiseen, on poissa ammattimaisesti tuotetun median kulutuksesta.
Ulkopuolinen
Euroopan maiden Keen arvioi olevan Yhdysvaltoja terveemmällä pohjalla.
– Täällä yhteiskunnan rahoittama media, kuten esimerkiksi BBC, on paljon vahvemmassa asemassa. Yhdysvalloissa hallitus puuttuu tapahtumiin vasta noin 20 vuoden kuluttua, kun viimeinenkin sanomalehti lakkautetaan.
Itseään Keen kuvailee itseään yrittäjäksi ja markkinoijaksi.
- Pysyin kirjoittamaan kirjan, koska minulla ei ollut mitään hävittävää. Ihmisiä myös ärsyttää se, että en ole perinteisen median edustaja eikä viestiäni voi sillä perusteella sivuuttaa.
*
Mediapäivien tähti Andrew Keen uskoo sittenkin ammattilaisiin - HS ...
Markku Saksa
Yksi Helsingissä tänään alkavien Mediapäivien suurista tähdistä on Kaliforniassa asuva britti Andrew Keen. Hän julkaisi viime vuonna kirjan internetissä tapahtuvasta amatöörien vallankumouksesta, joka uhkaa koko länsimaista sivistystä.
Keen sanoo haastattelussa, että hän on nyt paljon myönteisempi tulevaisuuden suhteen kuin kirjaa tehdessään.
"Minusta kirja on hyvin musta, ehkä liian musta. Se liioittelee asioiden ankeutta. Minusta on tullut myönteisempi tulevaisuuden suhteen", tunnustaa Keen juuri ennen Suomen matkaansa antamassaan haastattelussa.
Keenin kohua herättäneen kirjan otsikko oli ytimekkäästi The Cult of the Amateur: How Today's Internet Is Killing Our Culture eli "Amatöörien palvonta: kuinka tämän päivän internet tappaa kulttuurimme".
Lukuisille kielille – muun muassa hollanniksi, japaniksi, kiinaksi, portugaliksi, puolaksi, ranskaksi ja saksaksi – käännetyssä kirjassaan Keen väitti, että internet hävittää ammattimaiset kulttuurin portinvartijat kuten kriitikot, journalistit, julkaisijat, muusikot, elokuvantekijät ja muut kulttuurin luojat.
Rajat häviävät myös yleisön ja tekijän väliltä. Kun samoin käy sepitteelle ja todellisuudelle, hyödyttömän informaation kaaos aiheuttaa yleisen tiedon tason romahtamaisen.
Nyt Keen uskoo, että median tulevaisuus on sittenkin ammattilaisten käsissä. Hän näkee merkkejä suunnan muutoksesta.
"Nettilehtenä alkanut amerikkalainen The Huffington Post on esimerkki uudenaikaisesta internet-sanomalehdestä. Se aloitti sotkuisena blogikokoelmana eikä kenellekään maksettu kirjoittamisesta mitään, mutta nyt siinä näkyy jo ammattilaisten kädenjälki."
Kirjasta ilmestyy elokuussa pokkariversio. Sen alkupuheessa Keen kirjoittaa Jokelan koulusurmista.
Internetiä ei voi Keenin mielestä syyttää hulluista ihmisistä eikä joukkomurhista, mutta se että jotkut voivat panna internetiin uhkauksia tappaa opettajansa ja koulutoverinsa, todistaa netin perustavanlaatuisesta heikkoudesta.
Keen haluaisi ottaa internetin pois lasten käsistä ja antaa heille tilalle turvalliset verkkotilat, joissa liikkua.
"Hyvä esimerkki on KidZui.com -sivusto. Sen kokoamiseen osallistui 200 amerikkalaista opettajaa. He loivat lapsille turvallisen verkkomaailman."
*
Criticism of Web 2.0 and Wikipedia
(http://en.wikipedia.org/wiki/Andrew_Keen)
Keen currently writes about media on his site thegreatseduction.com, which redirects to his blog. Keen also produces a podcast on AfterTV. His book The Cult of the Amateur, which is highly critical of free, user-based information-gathering Web sites such as Wikipedia, was published on June 5, 2007, by Doubleday Currency.[8]
Praising Citizendium, a new project launched by Larry Sanger in 2006, he writes that the inclusion of editors with real names would be an improvement over user-generated content typical to Web 2.0.[citation needed]
On August 16, 2007, Keen appeared on The Colbert Report to talk about the book. When called an elitist, he replied, "What's wrong with that?". When asked by Colbert if the internet was worse than the Nazis, Keen's response was that "even the Nazis didn't put artists out of work."
In The Weekly Standard, Keen wrote that Web 2.0 is a "grand utopian movement" similar to "communist society" as described by Karl Marx. He stated it "worships the creative amateur: the self-taught filmmaker, the dorm-room musician, the unpublished writer.
It suggests that everyone — even the most poorly educated and inarticulate amongst us — can and should use digital media to express and realize themselves. Web 2.0 'empowers' our creativity, it 'democratizes' media, it 'levels the playing field' between experts and amateurs.
The enemy of Web 2.0 is 'elitist' traditional media." He describes Free Culture proponent Lawrence Lessig as an "intellectual property communist",[9] who he "particularly detests".[10]
(Ote wikipedian artikkelista)
*
http://hsvahti.blogs.fi/?tag=andrew-keen (Keen kritiikkiä - 'keen critics')
http://www.geektronica.com/2007-07-06-cult-of-the-amateur-on-npr.
Mediapäivien tähti Andrew Keen uskoo sittenkin ammattilaisiin - HS ...
Markku Saksa
Yksi Helsingissä tänään alkavien Mediapäivien suurista tähdistä on Kaliforniassa asuva britti Andrew Keen. Hän julkaisi viime vuonna kirjan internetissä tapahtuvasta amatöörien vallankumouksesta, joka uhkaa koko länsimaista sivistystä.
Keen sanoo haastattelussa, että hän on nyt paljon myönteisempi tulevaisuuden suhteen kuin kirjaa tehdessään.
"Minusta kirja on hyvin musta, ehkä liian musta. Se liioittelee asioiden ankeutta. Minusta on tullut myönteisempi tulevaisuuden suhteen", tunnustaa Keen juuri ennen Suomen matkaansa antamassaan haastattelussa.
Keenin kohua herättäneen kirjan otsikko oli ytimekkäästi The Cult of the Amateur: How Today's Internet Is Killing Our Culture eli "Amatöörien palvonta: kuinka tämän päivän internet tappaa kulttuurimme".
Lukuisille kielille – muun muassa hollanniksi, japaniksi, kiinaksi, portugaliksi, puolaksi, ranskaksi ja saksaksi – käännetyssä kirjassaan Keen väitti, että internet hävittää ammattimaiset kulttuurin portinvartijat kuten kriitikot, journalistit, julkaisijat, muusikot, elokuvantekijät ja muut kulttuurin luojat.
Rajat häviävät myös yleisön ja tekijän väliltä. Kun samoin käy sepitteelle ja todellisuudelle, hyödyttömän informaation kaaos aiheuttaa yleisen tiedon tason romahtamaisen.
Nyt Keen uskoo, että median tulevaisuus on sittenkin ammattilaisten käsissä. Hän näkee merkkejä suunnan muutoksesta.
"Nettilehtenä alkanut amerikkalainen The Huffington Post on esimerkki uudenaikaisesta internet-sanomalehdestä. Se aloitti sotkuisena blogikokoelmana eikä kenellekään maksettu kirjoittamisesta mitään, mutta nyt siinä näkyy jo ammattilaisten kädenjälki."
Kirjasta ilmestyy elokuussa pokkariversio. Sen alkupuheessa Keen kirjoittaa Jokelan koulusurmista.
Internetiä ei voi Keenin mielestä syyttää hulluista ihmisistä eikä joukkomurhista, mutta se että jotkut voivat panna internetiin uhkauksia tappaa opettajansa ja koulutoverinsa, todistaa netin perustavanlaatuisesta heikkoudesta.
Keen haluaisi ottaa internetin pois lasten käsistä ja antaa heille tilalle turvalliset verkkotilat, joissa liikkua.
"Hyvä esimerkki on KidZui.com -sivusto. Sen kokoamiseen osallistui 200 amerikkalaista opettajaa. He loivat lapsille turvallisen verkkomaailman."
*
Criticism of Web 2.0 and Wikipedia
(http://en.wikipedia.org/wiki/Andrew_Keen)
Keen currently writes about media on his site thegreatseduction.com, which redirects to his blog. Keen also produces a podcast on AfterTV. His book The Cult of the Amateur, which is highly critical of free, user-based information-gathering Web sites such as Wikipedia, was published on June 5, 2007, by Doubleday Currency.[8]
Praising Citizendium, a new project launched by Larry Sanger in 2006, he writes that the inclusion of editors with real names would be an improvement over user-generated content typical to Web 2.0.[citation needed]
On August 16, 2007, Keen appeared on The Colbert Report to talk about the book. When called an elitist, he replied, "What's wrong with that?". When asked by Colbert if the internet was worse than the Nazis, Keen's response was that "even the Nazis didn't put artists out of work."
In The Weekly Standard, Keen wrote that Web 2.0 is a "grand utopian movement" similar to "communist society" as described by Karl Marx. He stated it "worships the creative amateur: the self-taught filmmaker, the dorm-room musician, the unpublished writer.
It suggests that everyone — even the most poorly educated and inarticulate amongst us — can and should use digital media to express and realize themselves. Web 2.0 'empowers' our creativity, it 'democratizes' media, it 'levels the playing field' between experts and amateurs.
The enemy of Web 2.0 is 'elitist' traditional media." He describes Free Culture proponent Lawrence Lessig as an "intellectual property communist",[9] who he "particularly detests".[10]
(Ote wikipedian artikkelista)
*
http://hsvahti.blogs.fi/?tag=andrew-keen (Keen kritiikkiä - 'keen critics')
http://www.geektronica.com/2007-07-06-cult-of-the-amateur-on-npr.
April 10, 2008
Kari Kuuva: Yksinäisten pysäkki
Kari Kuuva on suomalaisen iskelmämusiikin 'suuri tuntematon', vaikka kuuluukin lauluntekijöiden ja miksei myös laulajien (persoonallinen, erottuva ääni) ehdottomaan eliittiin.
Tunnustettu saksofonisti (mm. Olavi Virran Hopeisen Kuun kuuluisan saksofonisoolon esittäjä) Seppo Rannikko sanoi kerran, että Kari Kuuva on Suomen paras ammattitaidoton ammattilainen.
Kuuvahan on täysin itseoppinut säveltäjä ja sanoittaja, jonka nuotinlukutaitokaan ei ole kehuttava (lue Elvis-linkki).
Kari Kuuva keikkui listojen kärjessä1960-luvun puolivälissä ja hiukan myöhemmin etenkin kappaleillaan Tango Pelargonia (jonka syntytarinan voi lukea alla olevasta linkistä) ja Pikku Nina. Sittemmin hän kyllästyi keikkailuun ja ryhtyi tekemään biisejä lähinnä muille. Niistä kuuluisin lienee Kuuvan hyvän ystävän ja 1973 auto-onnettomuudessa kuolleen Sammy Babitsinin 1972 Syksyn Sävel-voittaja Daada daada.
*
http://www.youtube.com/watch?v=Tqu0kQWktwg (KARI KUUVA: Yksinäisten pysäkki ja Hei höyryhepat.
Kari Kuuvan laulut ovat hänen vuoden 1986 'Scandia'-yhtiön albumiltaan 'Yksinäisten pysäkki'. Hän sävelsi ja sanoitti nämä laulut itse. Tuottajana toimi Kaj Westerlund. Albumin muusikoista mainittakoon mm. Antero Jakoila, Janne Louhivuori, Nono Söderberg, Eero Lupari, Hillel Tokazier ja Olli Haavisto.
Tämä Kuuvan itsensä esittämänä turhan tuntemattomaksi jäänyt kappale hakkaa lähes kaikki tangomarkkinoiden ja muiden kaupallisten idolipelleilyjen aikaansaannokset! Kuuvan sävellys, sanoitus ja esitys edustaa kotimaisen iskelmäperinteen ehdotonta huippua.
Samalla me, jotka vielä muistamme Kuuvan läpimurtohitin Tango Pelargonia, saatamme tätä kuunnellessamme jälleen kerran oivaltaa, miten vaikeaa on vetää raja parodian ja vakavan paatoksen välille. Molemmat kumpuavat samoista emotiivisista 'vesistä'. Kyyneleet voivat kirvahtaa sekä liikutuksesta että naurusta.
*
Asfalttia ja sementtiä 1968 - Kuuvan sykähdyttävä sanoitus ja esitys Adriano Celentanon hittibiisistä, joka 1967 oli varsinainen megahitti Ruotsissa nimellä Lyckliga gatan - Anna-Lena Löfgrenin versiona. Kannattaa kuunnella ja katsoa sekin video.
Kyseessä on kaikkien viherpiipertäjä-nostalgikkojen ehkä ikimuistoisin ja alkuperäisin pop-iskelmä.
Kuuntele ja katso kuinka vinyyli ja gramofonin neula - tuo kivikautisen äänentoistotekniikan 'heteropari' - rahisevat lämpimästi yhtyessään ääneksi!
On pakko vatkaa, on pakko elää elämää
Tämän pelkistetymmäksi sitä ei enää saa! Videoista huomaamme, että herra Peitsamo pukeutui Skootteriaikoinaan useimmiten Status Quon Francis Rossiksi.
*
http://www.youtube.com/watch?v=QRSw1kfQSIY (Kari Peitsamon Skootteri - Rock'n'Roll ei kuole koskaan Härmärockin 10-vuotisbileissä 15.4 1989)
http://www.youtube.com/watch?v=3u_5ciTXX74&feature=related (Kari Peitsamon Skootteri - On pakko vatkaa. Biisin videokuva on live mutta ääni studio-levyltä.)
SELVIS 2/2004: Kari Peitsamo
http://www.karipeitsamo.com/
*
http://www.youtube.com/watch?v=QRSw1kfQSIY (Kari Peitsamon Skootteri - Rock'n'Roll ei kuole koskaan Härmärockin 10-vuotisbileissä 15.4 1989)
http://www.youtube.com/watch?v=3u_5ciTXX74&feature=related (Kari Peitsamon Skootteri - On pakko vatkaa. Biisin videokuva on live mutta ääni studio-levyltä.)
SELVIS 2/2004: Kari Peitsamo
http://www.karipeitsamo.com/
April 8, 2008
Kutsumuksen 'kirottu imaginaarinen symbolisuus'
(Kommentti lisätty 10.4)Kuvassa on ihan oikeasti 'paha opettaja' - vai?
Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreeseen "Lullukat vaihtoon!".
*
Katsoin netistä ne mainitsemasi (kuuden) uutiset juuri äsken.
Ei se naisopettaja nyt niin nynny tapaus ollut kuin kuvasit; - kovasti ylidiplomaattinen vain yritti kai olla, mikä ei tietysti kovin hyvin natsaa tehdyn kyselyn ja tutkimuksen kanssa.
Mutta kukas sitä nyt omaan pesäänsä paskantaisi. Siinä lienet oikeassa.
Kuitenkin olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei tuollaisella erilinjaisella hyssyttelyllä opettajien asemaa paranneta. Pitää olla yhtenäinen näkemys ja yhteinen linja - niin palkkavaatimuksissa kuin juridisten oikeuksien ja vastuun suhteen.
Muussa tapauksessa koulutuspolitiikan 'suuri' ratkaisu tapahtuu ammatinvaihdon kautta, ja se merkitsee opetuksen tason selvää laskua pätevien opettajien ja pätevien sijaisten puutteen muodossa.
Tästä seuraa noidankehä, joka lisää entisestään ongelmia kurinpidossa sekä vanhempien narsististen ja projektiivisten ('oirehtivien') yhteydenottojen määrää.
Opettajat joutuvat nykyään yhä enemmän keskittymään opetuksen sijasta kasvatukseen, mikä viestii jotain hyvin pahasta vääristymästä ja avuttomuudesta vanhemmuuden instituutiossa näinä aikoina.
Lapsista on tullut vanhempien omien ongelmien - lähinnä narsistisen avuttomuuden - suoria projektioita, ja oppilaitten reaktiot ovat sen mukaisia.
Kouluista on tätä menoa tulossa juridiikan pelikenttä - ihan niinkuin USA:ssa. Opetus toissijaistuu kasvatuksen kustannuksella ja vieläpä siten, että oikeussalit ottavat kasvattajan paikan!
Tämä kaikki kertoo paljon niistä arvoista, joita 'demokraattinen' uusliberalismi edustaa: neuroottista syyllisyyspakoa ja toisten syyllistämistä sekä yksipuoliseen, materiaaliseen elintasokilpailuun satsaamista, jossa yleissivistyksellä ei ole sijaa.
Koulutuksella - ja myöhemmin nimenomaan erikoistumisella - pyritään pönkittämään ainoastaan omaa kyltymätöntä ja rajatonta narsismia ammatillisen statuksen puitteissa.
Näin ollen tärkeintä koulutuksessa ei ole itse uuden ja uuteen valmistavan oppiminen sinänsä vaan se, miten sillä nostetaan omaa häntää muiden silmissä: - kauteutta ja väärää ylpeyttä siis.
Valitettavasti vain ainakin peruskoulutuksessa tällaisella asenteella varustetulle koululaiselle (ja vanhemmalle) opiskelu jää auttamatta toisarvoiseksi, koska siinä on pahimmillaan omaksuttu opettajia syyllistävä paranoia, jolla tietysti vain sabotoidaan opetusta.
Ei siis tarvitse kunnioittaa opettajia tai ylipäätään ketään, mikä tarkoittaa, ettei lopulta kyetä kunnioittamaan edes omaa itseä, mutta toisaalta ei kyetä myöskään häpeämään mitään.
Tällainen on uusbarbariaa, joka lähenee persoonallista patologiaa: öykkärimäistä menoa ja narsistista paskanjauhantaa: se on epävakaan persoonallisuustyypin (borderline personality) lähes rajatilamainen muoto.
Sivilisaatiostamme on tullut psyykkisen häiriön ja formulakulttuurin (ammattilaisurheilun) 'ristisiitos'.
Tosin menestyjät tällainenkin kuttuuri tietysti palkitsee - nyt vain sellaisilla palkkioilla, jotka eivät ole missään suhteessa menestyjien työpanokseen. Ne ovat vähintäänkin satakertaisesti liian suuria.
Mutta opettajat eivät noihin menestyjiin kuulu. Heistä kuten hoitajistakin on pyritty tekemään yhteiskuntamme hyvin koulutettu mutta orjamainen pohjasakka. Ainoa ylpeyden aihe, joka opettajalle tällöin jää on hänen kutsumuksensa.
Samalla tuosta kutsumuksesta (joka on autenttisen ja epäitsekkään kunniantunteen viimeisimpiä 'saarekkeita' yhteiskunnassamme) on kuitenkin paradoksaalisesti muodostunut opettajalle häneen kohdistuvan halveksunnan 'kirottu imaginaarinen symboli' (joka takaa opettajan fantasmaattisen auktoriteetin (vanhemmuuden) toimien samalla identifikaation (samastumisen) splittinä: - toisin sanoin: kutsumuksen 'uskonnollis-metafyysis-autoritaariseksi' koettu luonne on opettajaan kohdistuvien projektioiden ja kateuden sekä imaginaarisen samastumisen epäonnistumisesta (splittauksesta) johtuvan torjutun alemmuudentunteen perimmäinen syy.
Väittäisinkin, että vaikeat oppilaat ja öykkärimäisimmät vanhemmat ovat imaginaarisella tasolla miltei 'tiedostamaisillaan' sen, miten paljon 'korkeammalla tasolla' opettajat ovat heidän omaan paskanjauhantaansa ja käyttäytymishäiriöihinsä nähden (he tarvitsevat opettajaa!), mutta koska tämän karvaan tosiasian tiedostuminen pitää ehkäistä (koska se aiheuttaa syyllisyydentunnetta), heidän täytyy möykätä vielä enemmän.
Tällainen noidankehä on todella hankala purkaa...Siihen tarvitaan sekä Laki, Usko että Psykiatri - isoilla alkukirjaimilla...
Lisäys
Kutsumus siis koetaan ikäänkuin uskonnollis-metafyysis-mystis-autoritaariksi, persoonallisuuden sisäiseksi ominaisuudeksi.
Se herättää kunnioitusta, jonka puute kalvaa kritisoijan omaa suhdetta itseensä.
Kritisoija yrittää samastua kunnioittamaansa, mutta hänen on kiellettävä tuo yritys, koska ei kykene kohtaamaan omia alemmuuden ja syyllisyydentuntojaan, mitä taas samastumisprosessi (ja tätä kautta kunnioitus) onnistuakseen ehdottomasti edellyttää.
Siten hän tekee opettajasta 'pahan' ja itsestään 'hyvän' (= split) säilyttääkseen valheellisen tasapainon omien ennakkoluulojensa (paranoiansa) ja sisäisen minuutensa heikkouden (onttouden) välisessä näennäisessä ristiriidassa.
'Valheellisen tasapainon ja näennäisen ristiriidan' siksi, että luulosairas ja etenkin psykoottinen paranoidikko kokee, että Toinen vainoaa ja halveksuu hänen Minäänsä tuosta Minästä itsestään käsin (ks. PS.)
Tämän vuoksi splittaus on väistämätön yritys Toisen karkottamiseksi. Valitettavasti vain split ei pitemmän päälle toimi persoonallisen tasapainon ylläpitäjänä, koska Toinen on liian vahva ja ikäänkuin 'kaappaa' heikon, 'onton' Minän.
Paranoidin rakentama rationalisoitu vainoamisen 'järjestys' on ikäänkuin aina uudestaan puhkeava allerginen reaktio, jonka tosin voi yrittää - ei ehkä parantaa mutta 'tehdä tyhjäksi' myöntämällä johdonmukaisesti kaikki paranoidin luulottelut ('jos olet varma että minä tein sen, niin sittenhän minä tein sen') ja jopa tukemalla niitä epäsuorasti kuitenkin niin, ettei paranoidi saa aihetta ryhtyä epäilemään salaliittoa ja leimaamaan toista osapuolta 'agentiksi' tai peräti kaksoisagentiksi.
En väitä, että kyseinen menetelmä toimisi käytännössä kovin hyvin, koska paranoidin luuloharhat ovat usein liian massiivisia, mutta ainakin se mahdollistaa elämisen hänen harhamaailmansa kanssa - hetken aikaa.
Pitemmän päälle 'jotakuinkin tavallinen ihminen' tulee kuitenkin itse hulluksi paranoidikon kanssa - tai ainakin hän saa raivokohtauksen.
Soveltuuko edellä esitetty myöntäminen ad absurdum sitten häirikköoppilaitten ja häirikkövanhempien aggression kanavoimiseen ja 'liennyttämiseen', siitä en liioin mene takuuseen, koska en osaa antaa tapauskohtaisia toimintaohjeita.
Mielisairaalassa tuo saattaisi toimiakin, mutta koulussa ja vanhempien kanssa keskustellessa on olennaisempaa pitää tietoisesti yllä tiettyjä - sekä selkeitä että luovuttamattomia rajoja, joiden puitteissa oppilaitten ja vanhempien on toimittava - ja jos he eivät sitä tee, heihin sovelletaan ääritapauksissa lakimääreisiä sanktioita.
PS.
Siten paranoidi vainoaa lopultakin itse omaa fantasmaattista, vainoavaksi Toiseksi muuttunutta itseään.
Tämä ilmentää persoonallisuuden patologiaa, mutta ei välttämättä oirehdi niin, että kyseinen ihminen toimitettaisiin heti hoitoon: - ajatellaan vaikka Hitlerin, Stalinin - ja jopa George W. Bushin Irakin sodan motiiveja ;/)
Kommentti
catuluxelle
En tarkoita, että opettajalla itsellään olisi välttämättä - ainakaan nykyään - mitään kutsumusta (toki voi olla) vaan sitä, että sellainen 'merkillisyys' häneen usein leimataan ja on leimattu kansakoulujärjestelmän syntyajoista asti.
Kyse on siis vähän samasta asiasta kuin pappeudessa: pappi uskoo Jumalaan, opettaja Sivistyksen, Valistuksen ja Totuuden luonnetta jalostavaan vaikutukseen, joka/jolla oli aikoinaan kansallista identiteettiä integroiva moraalinen missio eli poliittisesti itsenäinen ja yhtenäinen Suomi.
(Yhtenäisyys otti kovemmalle kuin itsenäisyys.)
Termi 'kansankynttilä' kuvaa oivallisesti suhtautumista opettajaan vielä -60-70-luvun vaihteeseen saakka. Sitten 'tasapäistävä'? peruskoulujärjestelmä ja yhteiskunnan lopullinen?
muuttuminen kulutus- ja tuotantokapitalismiksi teki opettajastakin viimein pelkän byrokraatin - etten sanoisi teknokraatin. Vai tekikö? Enpä todellakaan usko moista väitettä, sillä opettaja ei koskaan ole pelkkä byrokraattinen tiedon siirtäjä - hän on aina ja väistämättä myös transferenssien kohde - siis vihattu, rakastettu, halveksittu ja kunnioitettu.
*
Silti on jotenkin ristiriitaista mutta samalla ah niin romanttista ;/ siinä, että tämä kapitalismin kaiken yhdeksi ja samaksi tekevä prosessi salli sentään sellaisen 'hybridin' kuin sinä catulux: miehen joka lukee runoja, äänestää Kokoomusta, on yhtä karismaattinen kuin kuka tahansa historiamme suurista diktaattoreista - ja että hän vielä kaiken lisäksi on opettaja!
*
Melkein luulisi, että catuluxella on kuin onkin Kutsumus.
Joka tapauksessa hän on jotain muutakin kuin pelkkä tiedonsiirtäjäkonsultti. Eikä tämä asiaintila ole catuluxen itsensä päätettävissä...
Opettajan 'Kohtalo' on olla oppilaittensa ja heidän vanhempiensa silmätikkuna ja projektioitten kohteena.
Sillä vaikka opettajalla itsellään ei muka olisikaan mitään Kutsumusta, niin häneen suhtaudutaan ikäänkuin hänellä sellainen olisi.
Lähinnä tätä tarkoitin Kutsumuksella omassa kontekstissani, joskin Kutsumuksen käsite ilmentää minulla spesifimmin tiettyjä psyko-ideologisia projektioita/fantasmoja kuin, mitä siihen on perinteisen aatehistorian puolella yleensä kytketty Suuren Vakaumuksen (esim. juuri Kodin, Uskonnon, Isänmaan ja Kasvatuksen) sisältämän henkis-hengellisen 'energian' nimityksenä [vrt. Pyhä Henki ja/tai Inspiraatio, missä henki (spiritus) tulee ihmisen sisään (in)] .
*
http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/
www.forsv.com/blog/?m=200410.
Ihmismäinen tietokone ja virtuaalisuus Tyhjyyden (nihilismin) torjuntana
Idea tähän tekstiin on saatu - kumma kyllä ;/ - Kemppisen päreestä "Kiinalainen juttu".
*
Oletus: Tämän(kin) päreen kirjoittaja (Kemppinen) on sukua tulevaisuuden semanttisille tietokoneille(?)
*
Pohdinta: Pitää tietysti huomauttaa itsestään selvästä totuudesta, jonka mukaan 'ihmismäinen tietokone' on katastrofi ja siten teknologinen antiutopia: se tekee inhimillisiä mokia ja valitsee jopa tahallaan - ei-identtisen ennustamattoman epäluotettavalla 'logiikalla' - väärin.
Se siis ajattelee, mitä 'oikea' (tieto-)kone ei tee...
Ajattelevaa konetta ei voi ohjelmoida lopullisesti (semantiikka redusoituna syntaksiksi = biteiksi) menettämättä jotain aivan olennaista (olettamastamme) ihmisyydestä, mutta toisaalta juuri tarkan ohjelman puute (koodauksen epäluotettavuus erotuksena randomisoinnista, joka on kuitenkin aina ohjelmoitua - esim. pankkikorttitunnusten vastaavuudet) tekee siitä hyödyttömän koneena.
*
Johtopäätelmä: Ehkä Kemppisestä saattaa sittenkin olla apua, kun yritämme ymmärtää, minkälainen olisi tulevaisuuden tietokone, jossa 'pihisee henki' = ajattelu - ei pelkkä kalkyloitu semantiikka.
Kemppinen nimittäin tekee 'absoluuttisesta' triviamuististaan huolimatta virheitä, siis päättelee ja muistaa väärin.
Mutta tämän inhimillisen heikkouden lisäksi hän provosoi ihmisiä ihan vain sokraattista ilkeyttään; - ja tämä asiaintila jos mikä on varsin 'kiinalainen juttu' eli tahdon asia.
*
Kysymys: voiko tietokoneella olla omaa tahtoa siinä mielessä kuin me ihmiset tuon rationaalis-emotiivisen käsitteen ymmärrämme?
Vastaus: Jos voi, niin kuka sellaista konetta tarvitsee? Yksinäinen, joka haluaa korvata ihmissuhteen Cyborgilla(?)
Mutta eikö tällainen 'suhde' ole ei-moraalisen (erotuksena moralisoinnista) perversion ilmentymä par excellence? 'Esineellistynyt suhde?'
Ehkä on - joskin väistämättähän tietokoneaddiktioon sisältyy aina jonkinlaista pakoa perversiiviseen 'maailmaan' - virtuaaliin, joka on reaalisen fantasia.
Kyseessä on samalla ikäänkuin deus ex machina: 'näytelmämme' ('Reaalisen') päähenkilöiden umpikujaan annetaan lopulta jumalallinen ratkaisu viime tingassa ja automaattisesti kuin apteekin hyllyltä - kirjaimellisesti: koneesta.
Näin vältetään tragedian pahimmin sattuvat karikot, joskin katharsis jää silloin varsin keinotekoiseksi; - mutta sitähän virtuaali onkin: keinotekoinen Reaalinen Fantasmaattisessa muodossa.
Täten Reaalisen eli Tyhjyyden tyhjyys on kätketty virtuaaliin fantasmana 'konkreettisesta' todellisuudesta. Virtuaalissa voimme leikitellä symbolisella ja imaginaarisella mielin määrin - ikäänkuin ne olisivat Reaalista.
Virtuaalisuus populaarikulttuurina voi ilmaista ehkä kaikkein selvemmin fantasmaattisia, ideologisia representaatioitamme, mutta vain taide kykenee lävistämään fantasman ja kysymään virtuaalisen representaation varsinaista sisältöä - sen Tyhjyyttä (Reaalista).
*
Oletus: Tämän(kin) päreen kirjoittaja (Kemppinen) on sukua tulevaisuuden semanttisille tietokoneille(?)
*
Pohdinta: Pitää tietysti huomauttaa itsestään selvästä totuudesta, jonka mukaan 'ihmismäinen tietokone' on katastrofi ja siten teknologinen antiutopia: se tekee inhimillisiä mokia ja valitsee jopa tahallaan - ei-identtisen ennustamattoman epäluotettavalla 'logiikalla' - väärin.
Se siis ajattelee, mitä 'oikea' (tieto-)kone ei tee...
Ajattelevaa konetta ei voi ohjelmoida lopullisesti (semantiikka redusoituna syntaksiksi = biteiksi) menettämättä jotain aivan olennaista (olettamastamme) ihmisyydestä, mutta toisaalta juuri tarkan ohjelman puute (koodauksen epäluotettavuus erotuksena randomisoinnista, joka on kuitenkin aina ohjelmoitua - esim. pankkikorttitunnusten vastaavuudet) tekee siitä hyödyttömän koneena.
*
Johtopäätelmä: Ehkä Kemppisestä saattaa sittenkin olla apua, kun yritämme ymmärtää, minkälainen olisi tulevaisuuden tietokone, jossa 'pihisee henki' = ajattelu - ei pelkkä kalkyloitu semantiikka.
Kemppinen nimittäin tekee 'absoluuttisesta' triviamuististaan huolimatta virheitä, siis päättelee ja muistaa väärin.
Mutta tämän inhimillisen heikkouden lisäksi hän provosoi ihmisiä ihan vain sokraattista ilkeyttään; - ja tämä asiaintila jos mikä on varsin 'kiinalainen juttu' eli tahdon asia.
*
Kysymys: voiko tietokoneella olla omaa tahtoa siinä mielessä kuin me ihmiset tuon rationaalis-emotiivisen käsitteen ymmärrämme?
Vastaus: Jos voi, niin kuka sellaista konetta tarvitsee? Yksinäinen, joka haluaa korvata ihmissuhteen Cyborgilla(?)
Mutta eikö tällainen 'suhde' ole ei-moraalisen (erotuksena moralisoinnista) perversion ilmentymä par excellence? 'Esineellistynyt suhde?'
Ehkä on - joskin väistämättähän tietokoneaddiktioon sisältyy aina jonkinlaista pakoa perversiiviseen 'maailmaan' - virtuaaliin, joka on reaalisen fantasia.
Kyseessä on samalla ikäänkuin deus ex machina: 'näytelmämme' ('Reaalisen') päähenkilöiden umpikujaan annetaan lopulta jumalallinen ratkaisu viime tingassa ja automaattisesti kuin apteekin hyllyltä - kirjaimellisesti: koneesta.
Näin vältetään tragedian pahimmin sattuvat karikot, joskin katharsis jää silloin varsin keinotekoiseksi; - mutta sitähän virtuaali onkin: keinotekoinen Reaalinen Fantasmaattisessa muodossa.
Täten Reaalisen eli Tyhjyyden tyhjyys on kätketty virtuaaliin fantasmana 'konkreettisesta' todellisuudesta. Virtuaalissa voimme leikitellä symbolisella ja imaginaarisella mielin määrin - ikäänkuin ne olisivat Reaalista.
Virtuaalisuus populaarikulttuurina voi ilmaista ehkä kaikkein selvemmin fantasmaattisia, ideologisia representaatioitamme, mutta vain taide kykenee lävistämään fantasman ja kysymään virtuaalisen representaation varsinaista sisältöä - sen Tyhjyyttä (Reaalista).
April 5, 2008
Haaskalinnut kiistelemässä saaliista
Hymy-lehti puolustautuu Johanna Tukiaisen syytöksiä vastaan, joiden mukaan häntä olisi painostettu luovuttamaan tekstiviestit.
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/tukiainen-puhuu-perattomia#kommentit
Tukiaisen sisar Julia Tukiainen kutsuu Hymyn 'operaatiota' silmänkäätötempuksi - siis huijaukseksi: http://floobs.com/mediacard.html?id=1129 (Julia Tukiainen Keijo-TV:n haastattelussa; - kiitti Sedikselle vinkistä)
Sopimus Hymyn ja Johanna Tukiaisen väillä on varmaankin laillinen, mutta eihän se takaa sitä, etteikö toista osapuolta olisi johdettu harhaan. Laki ei estä ajamasta moraalisesti kyseenalaisia tarkoitusperiä - laillisesti.
Tukiaisen olisikin pitänyt visusti pitää näppinsä erossa lehdistöstä ja mediasta yleensä, mikäli olisi halunnut välttää tämän haaskaeläinten riemujuhlan, mutta rahanahneus teettää puolin ja toisin kaikenlaista, ja jos siihen liittyy Tukiaisen osalta vielä annos tietämättömyyttä Hymyn ja iltapäivälehdistön pyrkimyksien sekä moraalin suhteen (mikä tosin olisi kovin outoa viihde-elämän ammatilaiselta), seuraukset muuttuvat yleensä hallitsemattomiksi.
Siteeraan Sedistä:
Kaikille tiedoksi: William Butler Yeats sanoi "I hate journalists. There is nothing in them but tittering jeering emptiness. They have all made what Dante calls the Great Refusal. The shallowest people on the ridge of the earth."
(Pitää vain yrittää varoa, ettei pilkka osu tässäkin tapauksessa omaan nilkkaan ;)
April 1, 2008
Nyt äkkiä hommiin media! On paljon paljastettavaa!
Kirjoitettu kommentiksi catuluxen kommenttiin iineksen päreessä Hymy herkässä.
(Lisäys 2.4)
*
Catuluxelle
Jaha. Sinustakin tuli silmää räpäyttämättä median saappaita nuoleva kyyninen opportunisti. Onneksi olkoon.
Kokoomus uhrasi Iken Median alttarille vaikkakin ilmeisen pakon edessä.
Lehdistö/Media teki jälleen 'kaadon', vaikka minun mielestäni luoti kimmahtikin moraalisesti Median itsensä jalkaan tai pikemminkin silmään.
Mutta eihän sitä mediassa huomata, koska sillä ei ole mitään moraalia, ja sen toinen silmäkin oli jo ennestään sokea...
Kuten Sediksessä kirjoitin: surullinen tapaus, tällaista on (äärimmäinen) sananvapaus.
Kokoomuksen omat vapausperiaatteet ovat ajaneet sen rähmälleen kumartamaan mediaa. Paradoksi tämäkin - jälleen kerran. Eikä jää viimeiseksi.
Oli miten oli - paradoksaalisesti tämän episodin sankariksi kohosi kuitenkin yllättäen Jyrki Katainen, josta tuli kertalaakista Kokoomuksen todellinen johtaja - vaikka häntäkin lienee painostettu Kokoomuksen oikean laidan taholta aika lailla.
Kokoomuksen ryhmänjohtaja Ben Syssykowitz - tuo naivi libertaari, jolle suomalaisen älymystön huippunimet (mm. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander) naureskelevat merkitsevästi alta kulmain - kumppaneineen on taatusti närkästellyt Kanervaa Kataiselle äänekkäästi kulissien takana puolueen kansansuosion menettämisen pelossa.
Kuitenkin tapa, jolla tämä Kataisen johtajuuden lopullinen 'initiaatio' toteutui, oli jopa traaginen, mutta juuri siksi niin vakuuttava ja uskottava: hyvää ystäväänsä, joka on hoitanut työnsä erinomaisesti ei ole helppoa potkia virastaan.
Vaan catulux kirjoittaa kuin Caesar ikään: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
Esittämäsi opportunistisen kyynisyyden henegessä odotan nyt, että nato-agitaattori Stubbin bordellissa käynti tulee julkisuuteen tai jne. jne.
Toisin sanoen: 'Siis menkööön pois, kuka lie...' Hyi helvetti, mitä moraalia...
Tätä menoa poliitikoista on tulossa sirkuseläimiä, vailla henkilökohtaista, professionaalista auktoriteettia. Heitä voi sylkeä silmille ja heitellä esineillä kuin yläasteen opettajaa, joka ei pysty puolustautumaan, koska saisi syytteen väkivaltaisuudesta.
Ja koska kukaan ei ole täydellinen vaan erehtyväinen, vain kasvottomat nynnyt virkamiehet pärjäävät median medusan katseen alla.
Tämä merkitsee politiikan ja poliitikkojen työn latistumista entistä mielenkiinnottomaksi pykäläsaivarteluksi. Kukaan ei uskalla riskeerata uraansa edes uusilla ja omaperäisillä linjanvedoilla.
Politiikasta tulee siis entistä suuremmassa määrin samanaikaisesti sekä kasvottoman teknokratian että ylisiveellisen moraalisen nuhteettomuuden teatraalista performaatiota. Viktoriaanisen tekopyhyyden ajat ovat palaamassa - paradoksaalista kyllä.
USA:ssahan tällainen meno on jo pitkään ollut maan eli poliittisen Disneylandin tapa.
Tervetuloa vain lopullisesti Suomeen amerikkalainen mainoskampanjoitu mediaroskakulttuuri!
Luottamusta - paradoksaalisesti - on enää vain niillä, joilla sitä ei ole, koska heitä voidaan heitellä mihin nurkkaan media haluaa. Vain median marionetit saavat nykyään armon pitää virkansa.
Tiukan loogisesti ajatellen lehdistön pitäisi nyt vaatia Kokoomusta palauttamaan Kanerva takaisin ministerinvirkaansa, koska silloinhan media osoittaisi lopullisesti todellisen ja peruuttamattoman käskyvaltansa puolueiden yli.
*
PS. Voidaan toki perustellusti väittää, että Iken upotti valehteleminen. Tällöin on vain syytä muistaa, että samalla kriteerillä me voisimme erottaa varmaankin suurimman osan poliitikoista ja jopa kaikista viran- sekä toimenhaltijoista.
Hop hop - nyt siis vauhtia media! Skandaaleja kyllä riittää ja jos ei tunnu riittävän, niin paisutellaan virkamiesten yksityisasioiden 'kummallisuuksia' niin helvetinmoisiin mittasuhteisiin, että ne muuttuvat väkisin sensaatioiksi tuon paisuttelun myötä.
Lopputuloksen jo tiedämmekin: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
***
Lisäys
Muistutan, että minä en tietenkään - en missään nimessä - ole moralisti. Minähän syytän muita moralistisuudesta - ja paatoksella! Nuijat!
*
Kuunnelkaas ihan piruuttanne alla oleva, maanantain 'Tukevasti ilmassa' lähetys. Siinä tehdään sekä ruumiin- että hengenavaus etenkin Ilkka Kanervan sanomisille.
Olen itse kirjoittanut kommenteissani, että Kanervan anteeksipyyntö ei vakuuttanut. Itse asiassa hän ei pyytänyt anteeksi nimenomaan tekoaan vaan jotain muuta.
Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo väittääkin terävästi, että Iken anteeksipyyntö on tulkittavissa melkein kiitospuheeksi.
Ike saa kyytiä tässä keskustelussa, mutta argumenteilla, jotka ovat täysin perusteltuja ja ohittamattomia. Emme vain tule yleensä ajatelleeksi, millä eri tavoilla poliitikon kieli voi olla etäännyttävää ja siten myös tosiasiat ylösalaisin kääntävää.
Vaikka olenkin Ikeä voimakkaasti puolustanut mediaa vastaan, niin ko. keskustelussa esitettyä Kanerva-kritiikkiä pidän toistaiseksi kaikkein osuvimpana kuulemistani ja lukemistani arvosteluista.
Liekö jotkut Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenistä kuunnelleet tämän lähetyksen maanantaina klo: 13-15.
Tiistaiaamuna kellot sitten soivat Ikelle...
>>Tukevasti Ilmassa 31.03.2008<<75min,>
Tuomas Nevanlinnan ja Silja Hiidenheimon aiheena ylösalaisin.
http://www.radiohelsinki.fi/lataa.phtml
(Lisäys 2.4)
*
Catuluxelle
Jaha. Sinustakin tuli silmää räpäyttämättä median saappaita nuoleva kyyninen opportunisti. Onneksi olkoon.
Kokoomus uhrasi Iken Median alttarille vaikkakin ilmeisen pakon edessä.
Lehdistö/Media teki jälleen 'kaadon', vaikka minun mielestäni luoti kimmahtikin moraalisesti Median itsensä jalkaan tai pikemminkin silmään.
Mutta eihän sitä mediassa huomata, koska sillä ei ole mitään moraalia, ja sen toinen silmäkin oli jo ennestään sokea...
Kuten Sediksessä kirjoitin: surullinen tapaus, tällaista on (äärimmäinen) sananvapaus.
Kokoomuksen omat vapausperiaatteet ovat ajaneet sen rähmälleen kumartamaan mediaa. Paradoksi tämäkin - jälleen kerran. Eikä jää viimeiseksi.
Oli miten oli - paradoksaalisesti tämän episodin sankariksi kohosi kuitenkin yllättäen Jyrki Katainen, josta tuli kertalaakista Kokoomuksen todellinen johtaja - vaikka häntäkin lienee painostettu Kokoomuksen oikean laidan taholta aika lailla.
Kokoomuksen ryhmänjohtaja Ben Syssykowitz - tuo naivi libertaari, jolle suomalaisen älymystön huippunimet (mm. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander) naureskelevat merkitsevästi alta kulmain - kumppaneineen on taatusti närkästellyt Kanervaa Kataiselle äänekkäästi kulissien takana puolueen kansansuosion menettämisen pelossa.
Kuitenkin tapa, jolla tämä Kataisen johtajuuden lopullinen 'initiaatio' toteutui, oli jopa traaginen, mutta juuri siksi niin vakuuttava ja uskottava: hyvää ystäväänsä, joka on hoitanut työnsä erinomaisesti ei ole helppoa potkia virastaan.
Vaan catulux kirjoittaa kuin Caesar ikään: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
Esittämäsi opportunistisen kyynisyyden henegessä odotan nyt, että nato-agitaattori Stubbin bordellissa käynti tulee julkisuuteen tai jne. jne.
Toisin sanoen: 'Siis menkööön pois, kuka lie...' Hyi helvetti, mitä moraalia...
Tätä menoa poliitikoista on tulossa sirkuseläimiä, vailla henkilökohtaista, professionaalista auktoriteettia. Heitä voi sylkeä silmille ja heitellä esineillä kuin yläasteen opettajaa, joka ei pysty puolustautumaan, koska saisi syytteen väkivaltaisuudesta.
Ja koska kukaan ei ole täydellinen vaan erehtyväinen, vain kasvottomat nynnyt virkamiehet pärjäävät median medusan katseen alla.
Tämä merkitsee politiikan ja poliitikkojen työn latistumista entistä mielenkiinnottomaksi pykäläsaivarteluksi. Kukaan ei uskalla riskeerata uraansa edes uusilla ja omaperäisillä linjanvedoilla.
Politiikasta tulee siis entistä suuremmassa määrin samanaikaisesti sekä kasvottoman teknokratian että ylisiveellisen moraalisen nuhteettomuuden teatraalista performaatiota. Viktoriaanisen tekopyhyyden ajat ovat palaamassa - paradoksaalista kyllä.
USA:ssahan tällainen meno on jo pitkään ollut maan eli poliittisen Disneylandin tapa.
Tervetuloa vain lopullisesti Suomeen amerikkalainen mainoskampanjoitu mediaroskakulttuuri!
Luottamusta - paradoksaalisesti - on enää vain niillä, joilla sitä ei ole, koska heitä voidaan heitellä mihin nurkkaan media haluaa. Vain median marionetit saavat nykyään armon pitää virkansa.
Tiukan loogisesti ajatellen lehdistön pitäisi nyt vaatia Kokoomusta palauttamaan Kanerva takaisin ministerinvirkaansa, koska silloinhan media osoittaisi lopullisesti todellisen ja peruuttamattoman käskyvaltansa puolueiden yli.
*
PS. Voidaan toki perustellusti väittää, että Iken upotti valehteleminen. Tällöin on vain syytä muistaa, että samalla kriteerillä me voisimme erottaa varmaankin suurimman osan poliitikoista ja jopa kaikista viran- sekä toimenhaltijoista.
Hop hop - nyt siis vauhtia media! Skandaaleja kyllä riittää ja jos ei tunnu riittävän, niin paisutellaan virkamiesten yksityisasioiden 'kummallisuuksia' niin helvetinmoisiin mittasuhteisiin, että ne muuttuvat väkisin sensaatioiksi tuon paisuttelun myötä.
Lopputuloksen jo tiedämmekin: 'Siis menkööön pois, kuka lie...'
***
Lisäys
Muistutan, että minä en tietenkään - en missään nimessä - ole moralisti. Minähän syytän muita moralistisuudesta - ja paatoksella! Nuijat!
*
Kuunnelkaas ihan piruuttanne alla oleva, maanantain 'Tukevasti ilmassa' lähetys. Siinä tehdään sekä ruumiin- että hengenavaus etenkin Ilkka Kanervan sanomisille.
Olen itse kirjoittanut kommenteissani, että Kanervan anteeksipyyntö ei vakuuttanut. Itse asiassa hän ei pyytänyt anteeksi nimenomaan tekoaan vaan jotain muuta.
Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo väittääkin terävästi, että Iken anteeksipyyntö on tulkittavissa melkein kiitospuheeksi.
Ike saa kyytiä tässä keskustelussa, mutta argumenteilla, jotka ovat täysin perusteltuja ja ohittamattomia. Emme vain tule yleensä ajatelleeksi, millä eri tavoilla poliitikon kieli voi olla etäännyttävää ja siten myös tosiasiat ylösalaisin kääntävää.
Vaikka olenkin Ikeä voimakkaasti puolustanut mediaa vastaan, niin ko. keskustelussa esitettyä Kanerva-kritiikkiä pidän toistaiseksi kaikkein osuvimpana kuulemistani ja lukemistani arvosteluista.
Liekö jotkut Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenistä kuunnelleet tämän lähetyksen maanantaina klo: 13-15.
Tiistaiaamuna kellot sitten soivat Ikelle...
>>Tukevasti Ilmassa 31.03.2008<<75min,>
Tuomas Nevanlinnan ja Silja Hiidenheimon aiheena ylösalaisin.
http://www.radiohelsinki.fi/lataa.phtml
Viesti Ilkka Kanervalle
Ex-ulkoministeri Kanerva
Jos Kokoomuksen politiikkaa tekee nykyään Hymy-lehti ja vastaavat niljakkeet, niin lakkauttakaa puolue – tai saman tien koko nykyisenmallinen eduskunta. Valitaan seuraava hallitus Hymyn sekä iltapäivälehtien toimittajista ja eduskunta niiden lukijoista. Sillä tavoin nämä ihmiset pääsisivät ihan ’legitiimisti’ kokemaan, miltä tuntuu, kun joutuu ajojahdin kohteeksi.
Olisi hauska seurata, miten kauan esimerkiksi Hymyn päätoimittaja kestää sellaista menoa ennenkuin päättäisi erota tai erotettaisiin.
*
Ansiosi ulkoministerinä merkitsevät paljon enemmän kuin yksityiset tekstiviestisi. Tämä juttu on ollut parlamentarismin pohjanoteeraus. Eikö poliitikoilla enää ole minkäänlaista auktoriteettia hyeenoitten räksytyksen edessä?
Ei poliittinen kontrolli merkitse sitä, että (persoonallisesta) huumorintajusta tai jopa (väärästä?) alushousujen väristä tulee merkittävin kriteeri poliitikon kyvykkyyttä arvioitaessa.
Ihmiset ovat sekoittaneet ehkä lopullisesti viihteen ja politiikan toisiinsa. Jos se, mitä roskalehdistö suoltaa muka merkittävinä uutisina tai jopa se, mitä joskus (mutta vain joskus) ihan aidosti hauskat TV-sarjat, muuttuu kansalaisten tajunnassa vakavasti otettavaksi poliittiseksi tiedottamiseksi, niin tällä tavoin politiikasta on tulossa avoimesti sirkustaiteen ja commedia dell’arten eräs laji – asiaintila, joka ei paranna tippaakaan sekä sirkustaiteen, teatterin kuin politiikankaan tasoa - päinvastoin.
Ehkä näin piti käydä. Mutta turha on kansan kysellä, että miksi siellä Arkadianmäellä jauhetaan niin paljon puolikompostoitunutta jätettä. Sitähän kansa itse haluaa. Miksi se muuten ostaisi roskalehtiä. Joten turha valittaa. Ostakaa siis kansalaiset vain Hymy-lehteä ja muuta paskaa ja hakekaa niistä päivittäinen sivistysannoksenne. Mutta älkää sitten vaatiko politiikalta enää vakavuutta saatikka sitten ideologista sitoutuneisuutta.
Tsemppiä Ile. Olen ollut sinun puolellasi koko ajan. Menetämme nyt erinomaisen ulkoministerin. Mutta tästä eropäätöksestä tulee olemaan Kokoomukselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä kärsii kaiken politikoinnin uskottavuus.
Puolueet ja varsinkin ’kykypuolue’ nuolemassa typerien moralistien (joita löytynee myös omasta puolueesta) ja räksyttävän roskalehdistön saappaita. Enpä olisi uskonut, ellen olisi itse todistamassa tapahtunutta.
PS. Luottamuksesta on tullut politiikassa semanttisesti tyhjä tai vähintäinkin kieroutunut sana. Se tunnetaan nykyään nimellä säälittävä nöyristely ja epäitsenäinen riippuvaisuus - mediasta. Tämän tapauksen johdosta koen ajoittain jopa sympatiaa suuresti inhoamaani Kiinan poliittisen johdon totalitaristista sananvapaudenrajoittamispolitikkaa kohtaan...
Ei koskaan Kokoomusta äänestänyt/äänestävä
Jos Kokoomuksen politiikkaa tekee nykyään Hymy-lehti ja vastaavat niljakkeet, niin lakkauttakaa puolue – tai saman tien koko nykyisenmallinen eduskunta. Valitaan seuraava hallitus Hymyn sekä iltapäivälehtien toimittajista ja eduskunta niiden lukijoista. Sillä tavoin nämä ihmiset pääsisivät ihan ’legitiimisti’ kokemaan, miltä tuntuu, kun joutuu ajojahdin kohteeksi.
Olisi hauska seurata, miten kauan esimerkiksi Hymyn päätoimittaja kestää sellaista menoa ennenkuin päättäisi erota tai erotettaisiin.
*
Ansiosi ulkoministerinä merkitsevät paljon enemmän kuin yksityiset tekstiviestisi. Tämä juttu on ollut parlamentarismin pohjanoteeraus. Eikö poliitikoilla enää ole minkäänlaista auktoriteettia hyeenoitten räksytyksen edessä?
Ei poliittinen kontrolli merkitse sitä, että (persoonallisesta) huumorintajusta tai jopa (väärästä?) alushousujen väristä tulee merkittävin kriteeri poliitikon kyvykkyyttä arvioitaessa.
Ihmiset ovat sekoittaneet ehkä lopullisesti viihteen ja politiikan toisiinsa. Jos se, mitä roskalehdistö suoltaa muka merkittävinä uutisina tai jopa se, mitä joskus (mutta vain joskus) ihan aidosti hauskat TV-sarjat, muuttuu kansalaisten tajunnassa vakavasti otettavaksi poliittiseksi tiedottamiseksi, niin tällä tavoin politiikasta on tulossa avoimesti sirkustaiteen ja commedia dell’arten eräs laji – asiaintila, joka ei paranna tippaakaan sekä sirkustaiteen, teatterin kuin politiikankaan tasoa - päinvastoin.
Ehkä näin piti käydä. Mutta turha on kansan kysellä, että miksi siellä Arkadianmäellä jauhetaan niin paljon puolikompostoitunutta jätettä. Sitähän kansa itse haluaa. Miksi se muuten ostaisi roskalehtiä. Joten turha valittaa. Ostakaa siis kansalaiset vain Hymy-lehteä ja muuta paskaa ja hakekaa niistä päivittäinen sivistysannoksenne. Mutta älkää sitten vaatiko politiikalta enää vakavuutta saatikka sitten ideologista sitoutuneisuutta.
Tsemppiä Ile. Olen ollut sinun puolellasi koko ajan. Menetämme nyt erinomaisen ulkoministerin. Mutta tästä eropäätöksestä tulee olemaan Kokoomukselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä kärsii kaiken politikoinnin uskottavuus.
Puolueet ja varsinkin ’kykypuolue’ nuolemassa typerien moralistien (joita löytynee myös omasta puolueesta) ja räksyttävän roskalehdistön saappaita. Enpä olisi uskonut, ellen olisi itse todistamassa tapahtunutta.
PS. Luottamuksesta on tullut politiikassa semanttisesti tyhjä tai vähintäinkin kieroutunut sana. Se tunnetaan nykyään nimellä säälittävä nöyristely ja epäitsenäinen riippuvaisuus - mediasta. Tämän tapauksen johdosta koen ajoittain jopa sympatiaa suuresti inhoamaani Kiinan poliittisen johdon totalitaristista sananvapaudenrajoittamispolitikkaa kohtaan...
Ei koskaan Kokoomusta äänestänyt/äänestävä
Televisio ja Internet - Platonin luolan uusimmat versiot
Kirjoitettu kommentiksi Anne Rongaksen päreeseen "Perusopetus jättää tietoyhteiskunnan takapihalle" - Opeblogi.
(Alkuperäiseen versioon on tehty lisäyksiä)
*
Kirjat, liitu ja taulu mullistivat enemmän kuin tietokone, vaikka kieltämättä tästä PC-rakkineesta on ollut olevinaan paljon huvia ja hyötyä minullekin.
Mutta se on suurelta osin pelkkää teknologian, markkinatalouden ja positiivisen ajattelun (tuo pakkoneuroosin ja tekopyhyyden oireyhtymä) manipuloimaa harhaa.
En tiedä yhtään sen enempää kuin ennen tietokonetta ja nettiä. Informaatiota kyllä saa paljon ja nopeasti, mutta siihen se sitten jää.
'Oikea tieto ja viisaus' löytyy - jos lainkaan - muualta ja ilman elektroniikkaa.
*
Sitäpaitsi nykyään pitää oikein opiskella, jotta osaisi käyttää uutta ja uljasta teknologiaa optimaalisesti.
Silti tietoverkot tilttaavat säännöllisen epäsäännöllisesti - mutta liitu ja taulu eivät.
*
Televisio ja netti representoivat nykyajan Platonin luolan häilyviä varjoja, joita me nykyihmiset tuijotamme luullen niitä todellisuudeksi.
Kuten Platonin ajattomassa luolavertauksessa vangit, niin olemme mekin kahleissa. Noitten vankien tavoin emme ajattele, että todellisuus voisi olla mitään muuta kuin, mitä monitorista tulee.
Ja jos joku - mahdollisesti itsenäiseen ajatteluun taipuvainen - väittää nähneensä 'oikean' todellisuuden (Auringon) luolan ulkopuolella, emme usko moista houretta vaan nauramme hänelle ja halveksumme häntä Platonin vankien tapaan.
Elämme siis 'pakkopullan' ja harhan maailmassa - entistä tehokkaammin. Kieltäytyminen informaatioteknologiasta on nimittäin mahdotonta - jopa luostarissa!
*
Kirjat, liitu ja taulu mullistivat enemmän kuin tietokone, vaikka kieltämättä tästä PC-rakkineesta on ollut olevinaan paljon huvia ja hyötyä minullekin.
Mutta se on suurelta osin pelkkää teknologian, markkinatalouden ja positiivisen ajattelun (tuo pakkoneuroosin ja tekopyhyyden oireyhtymä) manipuloimaa harhaa.
En tiedä yhtään sen enempää kuin ennen tietokonetta ja nettiä. Informaatiota kyllä saa paljon ja nopeasti, mutta siihen se sitten jää.
'Oikea tieto ja viisaus' löytyy - jos lainkaan - muualta ja ilman elektroniikkaa.
*
Sitäpaitsi nykyään pitää oikein opiskella, jotta osaisi käyttää uutta ja uljasta teknologiaa optimaalisesti.
Silti tietoverkot tilttaavat säännöllisen epäsäännöllisesti - mutta liitu ja taulu eivät.
*
Televisio ja netti representoivat nykyajan Platonin luolan häilyviä varjoja, joita me nykyihmiset tuijotamme luullen niitä todellisuudeksi.
Kuten Platonin ajattomassa luolavertauksessa vangit, niin olemme mekin kahleissa. Noitten vankien tavoin emme ajattele, että todellisuus voisi olla mitään muuta kuin, mitä monitorista tulee.
Ja jos joku - mahdollisesti itsenäiseen ajatteluun taipuvainen - väittää nähneensä 'oikean' todellisuuden (Auringon) luolan ulkopuolella, emme usko moista houretta vaan nauramme hänelle ja halveksumme häntä Platonin vankien tapaan.
Elämme siis 'pakkopullan' ja harhan maailmassa - entistä tehokkaammin. Kieltäytyminen informaatioteknologiasta on nimittäin mahdotonta - jopa luostarissa!
Mutta jos jostain olemme vapautuneet tai vapautumassa tämän rakettitekniikan avulla kuten väitetään, niin se on ajatteleminen - ainakin olemisen ajatteleminen heideggerilaiseen tapaan.
'Tiede ei ajattele', tokaisi Heidegger ja lisäsi, että juuri tämä 'ajattelemattomuus' on tieteen olemassaolon ja menestyksen ehto ja edellytys.
Tiede on materiaalis-teknisen hyödyn, elintason kasvun, ikuisen nuoruuden ja onnen etsimisen palveluksessa. Sen pyrkimyksenä on kehittää maailmasta täydellinen kone - eräänlainen Matrix - siis tulevaisuuden 'virtuaaliluola'.
*
Mutta kukapa tällaisia 'atavismeja' tosissaan pohtisi - vain hullu tai idiootti kai (en tarkoita ammattibiologeja)...joku epäajanmukainen filosofi par excellence...ihminen, joka uskaltaa ihan vakavissaan kurkistaa tai jopa jäädä monitorien ulkopuolelle...Pentti Linkola ehkä...
Mutta kukapa tällaisia 'atavismeja' tosissaan pohtisi - vain hullu tai idiootti kai (en tarkoita ammattibiologeja)...joku epäajanmukainen filosofi par excellence...ihminen, joka uskaltaa ihan vakavissaan kurkistaa tai jopa jäädä monitorien ulkopuolelle...Pentti Linkola ehkä...
*
http://www.peda.net/veraja/centraali/jao/filosof/12/11 (Luolavertaus suomeksi)
www.mlahanas.de/Greeks/PlatosCave.htm.
www.mlahanas.de/Greeks/PlatosCave.htm.
March 31, 2008
Born on the Bayou - synnyin suistomaalla
Maisema Averyn saarelta Louisianasta, Mississippin suistoalueen tienoilta.*
http://www.youtube.com/watch?v=h8JPIlrDb3c
CCR:n loistava alkuperäinen studioversio, jonka arvo' mielestäni pysyy ja paranoo. John Fogertyn ehkä kaikkein paras biisi ja esitys.
Uploadaaja on biisin aiheen mukaisesti varustanut videon hienolla kuva-ja animaatiokoosteella swamp-alueilta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=UyCUUfJZun8&NR=1
(Harvinainen Woodstock-video Born on the Bayousta)
Creedence Clearwater Revival LIVE at Woodstock 1969- This is very rare footage. I have never seen any CCR footage from Woodstock.
John Fogerty tells a story that says he played Woodstock and had to hitch hike home after the show. He never wanted this footage to be seen because of sound issues. Also notice in the last verse everyone becomes left handed.
John Fogerty ei koskaan antanut lupaa julkaista CCR:n Woodstock keikkaa, koska oli tyytymätön kuva-ja äänitallenteitten tekniseen laatuun. Keikka ei kuitenkaan CCR:n osalta ollut huono vaan festivaalin aikataulu, tekniikka ja järjestelyt pettivät ajoittain pahasti.
Paikalle oli tullut aivan liikaa ihmisiä. Tungoksen ohella ja palvelujen pettäessä sademyrsky sekoitti melkein puolen miljoonan ihmisen katsomopellon mutavelliksi katkoen samalla sähköjä.
Paluumatkalla Woodstockista John Fogerty sai idean kappaleeseen Who'll stop the rain. CCR kuljetettiin konserttipaikalle helikopterilla kuten monet muutkin bändit, mutta kotiin päästäkseen piti kuulemma liftata(!?) Festivaalin järjestelyt siis likipitäen romahtivat riittämättömyyteensä, vaikka bändejä lavalle saatiinkin.
*
Born on the Bayou (J. C. Fogerty, album Bayou Country, 1969)
Now when I was just a little boy standin' to my Daddy's knee
my Poppa said son don't let the man get you do what he done to me'
cause he'll get you 'cause he'll get you now.
I can remember the fourth of July runnin' through the backwood bare.
And I can still hear my old hound dog barkin' chasin' down a hoodoo there
chasin' down a hoodoo there.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou.
Wish I was back on the bayou rollin' with some Cajun Queen.
Wishin' I were a fast freight train, oh, just a-jublin' on down to New Orleans.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou.
I can remember the fourth of July, runnin' through the backwood bare.
And I can still hear my old hound dog barkin', chasin' down a hoodoo there,
chasin' down a hoodoo there.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou
Tekivätkö he sen vai ei, eli miten ideologia toimii
Tässä videopätkässä Slavoj Zizek esittelee Hollywood-klassikko Casablancan pääparin Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin suhteen tai itse asiassa elokuvan erään heitä koskevan pääkohtauksen kautta käsitystään siitä, miten elokuvan leikkausvalinnat (ei siis pelkkä sensuuri) jo itsessään ilmentävät (tietoista ja ei-tietoista) ideologista prosessia käytännössä.
*
Kauhistukaa naturalistit, sillä 'hyvänä hegeliläisenä' Zizek rakentaa miltei yksinomaan teorian varaan.
On toki jo itsessään paradoksi tai pikemminkin 'epäillyttävää' että mies, joka on nähnyt lukemattoman määrän elokuvia sanoo, ettei ole katsonut kuin puolet niistä filmeistä, joista on kirjoittanut, ja jopa pelkää mennä katsomaan niitä, koska hänen näkemyksensä saattaisivat muuttua ja silloin ehkä teoriakin vaatisi tarkistusta (no tuskinpa sentään ;/).
Zizek aivan ilmeisesti liioittelee, vaikka pitää kyllä paikkansa, että hän on kirjoittanut joistain elokuvista vain arviointien ja kuvausten perusteella. Oleellista tässä kuitenkin lienee sisäistetyn/omaksutun teoriaperiaatteen (lacanisoitu psykoanalyysi) ja etenkin ontologisen lähtökohdan (revisioitu saksalainen idealismi: Kant, Schelling, Hegel) korostaminen ja ensisijaistaminen.
Kuten uploadaaja kertoo, kyseinen pätkä löytyy Zizekin ajattelua esittelevästä/käsittelevästä dokumenttifilmistä Zizek!
*
http://www.youtube.com/watch?v=0kXQzJD8JCU
Zizek is a Slovenian sociologist (pikemminkin kulttuuriteoreetikko/RR) and Lacanian philosopher. These interviews were taken from the film ZIZEK!.
*
mrzine.monthlyreview.org/ht081105.html.
Žižek, Slavoj Filosofia.fi
*
Kauhistukaa naturalistit, sillä 'hyvänä hegeliläisenä' Zizek rakentaa miltei yksinomaan teorian varaan.
On toki jo itsessään paradoksi tai pikemminkin 'epäillyttävää' että mies, joka on nähnyt lukemattoman määrän elokuvia sanoo, ettei ole katsonut kuin puolet niistä filmeistä, joista on kirjoittanut, ja jopa pelkää mennä katsomaan niitä, koska hänen näkemyksensä saattaisivat muuttua ja silloin ehkä teoriakin vaatisi tarkistusta (no tuskinpa sentään ;/).
Zizek aivan ilmeisesti liioittelee, vaikka pitää kyllä paikkansa, että hän on kirjoittanut joistain elokuvista vain arviointien ja kuvausten perusteella. Oleellista tässä kuitenkin lienee sisäistetyn/omaksutun teoriaperiaatteen (lacanisoitu psykoanalyysi) ja etenkin ontologisen lähtökohdan (revisioitu saksalainen idealismi: Kant, Schelling, Hegel) korostaminen ja ensisijaistaminen.
Kuten uploadaaja kertoo, kyseinen pätkä löytyy Zizekin ajattelua esittelevästä/käsittelevästä dokumenttifilmistä Zizek!
*
http://www.youtube.com/watch?v=0kXQzJD8JCU
Zizek is a Slovenian sociologist (pikemminkin kulttuuriteoreetikko/RR) and Lacanian philosopher. These interviews were taken from the film ZIZEK!.
*
mrzine.monthlyreview.org/ht081105.html.
Žižek, Slavoj Filosofia.fi
March 28, 2008
Darwinistisen ateistin fundamentalistinen sodanjulistus
Jos tämä ei ole tieteellisen vokabulaarin omaksunutta ideologista fundamentalismia, niin ei sitten mikään: Richard Dawkins: An atheist's call to arms.
Tieteellisten ateistien paavi puhuu.
Kuva on vuodelta 2006.
Minua on syytetty ad hominem-argumentin käytöstä, vaikkei ole tajuttu edes, että sitä voi käyttää joko oikein tai väärin. Selvennettäköön, että nyt aion käyttää kyseistä argumenttia (melkein) väärin, vaikka en pyrikään todistamaan sillä muuta kuin omat, henkilökohtaiset tuntemukseni.
En ole nimittäin koskaan nähnyt Richard Dawkinsissa muuta kuin omahyväisen narsistin, jolla on taipumus levittää omaa tiededogmatiikkaansa kuin itse keksimiään meemejä (kulttuurisia 'viruksia').
Sorry vaan, mutta Slavoj Zizek kiehtoo minua enemmän kuin tämä tätimäisen/setämäisen moralistisella paatoksella luennoiva, halpaan retoriikkaan turvautuva luonnontieteen popularisoinnin huippumies.
*
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/113 (puhe vuodelta 2002)
The session was titled "The Design of Life," and the TED audience was probably expecting remarks about evolution's role in our history from biologist Richard Dawkins.
Instead, he launched into a full-on appeal for atheists to make public their beliefs and to aggressively fight the incursion of religion into politics and education (quoting Douglas Adams in the bargain).
Scientists and intellectuals hold very different beliefs about God from the American public, he says, yet they are cowed by the overall political environment.
Dawkins' scornful tone drew strongly mixed reactions from the audience; some stood and applauded his courage.
Others wondered whether his strident approach could do more harm than good. Dawkins went on to publish The God Delusion and become perhaps the world's best-known atheist.
richarddawkins.net/article,1910,2006-Charles-....
Tieteellisten ateistien paavi puhuu.
Kuva on vuodelta 2006.
Minua on syytetty ad hominem-argumentin käytöstä, vaikkei ole tajuttu edes, että sitä voi käyttää joko oikein tai väärin. Selvennettäköön, että nyt aion käyttää kyseistä argumenttia (melkein) väärin, vaikka en pyrikään todistamaan sillä muuta kuin omat, henkilökohtaiset tuntemukseni.
En ole nimittäin koskaan nähnyt Richard Dawkinsissa muuta kuin omahyväisen narsistin, jolla on taipumus levittää omaa tiededogmatiikkaansa kuin itse keksimiään meemejä (kulttuurisia 'viruksia').
Sorry vaan, mutta Slavoj Zizek kiehtoo minua enemmän kuin tämä tätimäisen/setämäisen moralistisella paatoksella luennoiva, halpaan retoriikkaan turvautuva luonnontieteen popularisoinnin huippumies.
*
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/113 (puhe vuodelta 2002)
The session was titled "The Design of Life," and the TED audience was probably expecting remarks about evolution's role in our history from biologist Richard Dawkins.
Instead, he launched into a full-on appeal for atheists to make public their beliefs and to aggressively fight the incursion of religion into politics and education (quoting Douglas Adams in the bargain).
Scientists and intellectuals hold very different beliefs about God from the American public, he says, yet they are cowed by the overall political environment.
Dawkins' scornful tone drew strongly mixed reactions from the audience; some stood and applauded his courage.
Others wondered whether his strident approach could do more harm than good. Dawkins went on to publish The God Delusion and become perhaps the world's best-known atheist.
richarddawkins.net/article,1910,2006-Charles-....
March 27, 2008
Slavoj Zizek ja Ideologian 'jumalallinen' objekti
Kirjoitettu alunperin kommentiksi peeär-miehen päreeseen USKO 2008.(Linkit tarkistettu 29.3 + 1 linkkilisäys; - Lisäys 30.3)
*
Motto (jonka tarkoitus on esitellä Slavoj Zizekin (You Tube) tapaa ajatella/käyttää järkeä. Videopätkässä Zizek ikäänkuin tiivistää (jälleen kerran) filosofiset lähtökohtansa miltei aforisminomaisesti.)
Zizek! 30.3.2008 20:05 – TV-maailma – Plaza (ei tietoa kanavasta ;/)
"Marxilaista vapauden käsitettä kehitellyt filosofi Slavoj Žižekerottaa toisistaan muodollisen (formaalin) ja todella olemassa olevan (aktuaalisen) vapauden: “formaalinen vapaus tarkoittaa valinnan vapautta, joka tapahtuu olemassa olevien valtarakenteiden koordinaattien sisällä, kun taas aktuaalinen vapaus määrittää sen intervention paikan, joka kyseenalaistaa itse nuo koordinaatit”. [3] (Lähde netissä http://www.lacan.com/zizek-plea.htm)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus
http://www.google.fi/search?source=ig&hl=fi&rlz=1G1GGLQ_FIFI257&q=zizek&btnG=Google-haku&meta= (Zizek wikipediassa)
***
Ihan pätevä tuo juttusi/referaattisi. Ei minulla löydy siihen juurikaan lisättävää analyyttisessä mielessä.
Mutta mutta - olen itse menossa aika lailla toiseen suuntaan.
Yritän täydentää Nietzschen 'dionyysisen ateismin' mahdotonta eli voluntaristis-stoalaista konseptiota, jonka koen päätyneen hedelmättömän, solipsistiseen umpikujaan, muun muassa slovenialaisen filosofi, teoreetikko, kulttuurianalyytikko (ja ateisti) Slavoj Zizekin 'lacanilais-hegeliläis-marxilaisella, materialistisella teologialla' - .
Mitä tämä merkitsee, selviää? tulevaisuudessa - jos selviää. Kunhan nyt saisin otettua edes työvoiton Zizekin hankalimmasta auktoriteetista Jacques Lacanista, jonka omaperäinen (vähintäinkin idiosynkraattinen) (post?-) strukturalistinen tulkinta Freudista on peräti vaativa pala purtavaksi miten oppineelle ihmiselle tahansa.
Lacan ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, mutta yhä vielä lähes yhtä vaikea 'tyyppi' kuin 15 vuotta sitten.
Sitäpaitsi Slavoj Žižekin laajasta tuotannosta ei ole suomennettu kuin kaksi kirjaa. Pitäisi kai ostaa amazonin kautta häneltä ainakin pari kolme myös teologiaa käsittelevää tai sivuavaa niiden lisäksi.
(Tästä linkistä löytyvät Zizekin pääteemat tiivistetysti esitettynä: Slavoj Zizek: Philosophy - Key Ideas)
*
Jälkimmäisen listan viimeinen kirja on Adam Kotskon kokonaiskatsaus ja kaksi sitä edellistä artikkelikoosteita, joissa Žižek on yhtenä kirjoittajana.
Kaksi viimeistä teosta ilmestyvät myöhemmin tämän vuoden aikana.
Slavoj Zizekin omaa tuotantoa teologisista kysymyksistä 2000-luvulta:
On Belief (Thinking in Action), The Puppet and the Dwarf: The Perverse Core of Christianity (Short Circuits), The Fragile Absolute: Or, Why Is the Christian Legacy Worth Fighting For? (Wo Es War), myös Violence (Big Ideas) sivuaa parin luvun verran uskontoa.
Zizek yhtenä kirjoittajana sekä katsaus Zizekin teologiseen ajatteluun:
The Neighbor: Three Inquiries in Political Theology (Religion & Postmodernism), Christ in Postmodern Philosophy: Gianni Vattimo, Rene Girard, and Slavoj Zizek, Zizek and Theology (Philosophy & Theology)
*
Oleellista nyt kuitenkin on, että mihinkään kilpailuun siitä, kuka todistaa parhaiten, onko Jumala olemassa vai ei, olenko ateisti, uskovainen vai agnostikko, en enää ryhdy.
Sen pelin olen pelannut jo loppuun. Ei kiinnosta enää moinen vatkaaminen. Siinä on jämähdetty kolmeen yksipuoliseen ellei peräti perättömään oletukseen:
1) että vain faktat - eivät ideologis-metafyysiset teoriat kuten Zizekillä - voivat todistaa tai kumota käsityksemme Jumalasta, 2) että faktat olisivat ilmaistavissa vain lauseloogisin operaatioin propositioina tai matemaattisesti ja 3) että propositoista muodostettujen argumenttien (ja/tai matematiikan) pätevyys olisi ikäänkuin annettua, minkä vuoksi niistä tehtyjä johtopäätöksiä voidaan pitää muka varmoina - edellyttäen, että ne konfirmoituvat empiirisesti (miten ihmeessä Jumalan voi konfirmoida tai falsifioida empiirisesti?!; - ilmeisesti juuri ihmeen avulla...;/).
Tämä tie on toivoton. Mitään varmuutta ei tällä tavoin saavuteta. Sitäpaitsi epistemologinen pyrkimys kognitiivis-empiiriseen 'luotettavuuteen' Jumalan suhteen ei edes ole järkevä tavoite, koska a) se ei ole mahdollinen kuin kehäisesti, b) se ei (jos olisi mahdollinen) kertoisi Jumalasta muuta kuin hänen olemassaolonsa tai ei-olemassaolonsa (ymmärrettynä ominaisuudeksi) todennäköisyyden asteen, mikä 'todistus' Jumalasta puhuttaessa on banaalia/triviaalia.
Jumala on jotain joka jää 'yli' kaikista definitiivisistä selityksistä eli ei ole johdettavissa niistä eikä palautettavissa niihin, ja joka pysyy näin ollen perustaltaan tiedostamattoman fantasman (ks. PS.) piirissä tai kuten Zizek lacanilaisittain ehkä sanoisi 'pikku objekti a:na': - ikäänkuin sormuksena suklaamunassa.
(Sormus on tässä puutteen=halun kohteen korvike (halulla ei ole reaalista kohdetta) ja siten 'mahdottoman' reaalisen symboli).
Huomattavasti oleellisempaa kuin empiiris-epistemologisen varmuuden saavuttaminen Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta on ymmärtää, mitä monoteistinen, länsimainen Jumala ideologisesti eli politiittisena fantasmana (kuvitelmanomaisesti) merkitsee historiallisessa prosessissa: - miten Jumala tavallaan 'ilmenee' meille ideologisten merkkien usein paradoksaalisessa verkostossa, joka monesti ilmaisee ideologiset lähtökohtansa tai alkuperänsä näennäisesti loogisen pätevässä ja kausaalisesti muka itsestään selvässä muodossa, mutta jossa Jumala lopulta voidaan 'tunnistaa' (tämä on zizekin lacanilaisen ideologia-psykoanalyysin tarkoitus) vasta loogisen intuition vastaisissa ilmenemistavoissaan ja kätkettyjen/kätkevien muotojen fantasmaattisissa sisällöissä.
***
'Zizek-projekti' on varmaankin viimeinen, johon ryhdyn jonkun filosofin tuntemuksen kartuttamisen suhteen ja tiedän jo etukäteen Zizekin filosofian yleiskatsauksia - esim. Slavoj Zizek [Internet Encyclopedia of Philosophy] - luettuani, että se tulee olemaan ehkä myös vaikein - vaikeampi kuin Nietzsche (Zizek on Nietzschen suhteen varsin kriittinen).
Mutta yhtä kaikki - kyseinen 'projekti' (jos nyt on oikeutettua tai ylipäätään järkevää käyttää näin virallista termiä) vaikuttaa kaikessa monimuotoisuudessaan ja loputtomuudessaan myös lupaavammalta kuin yksikään muu ajattelujärjestelmä nykyään - teologia mukaan lukien, sillä Zizek ei teologian lisäksi unohda myöskään etiikkaa.
Lisäys 30.3
Huom! Tämä slovenialainen professori ja työnarkomaani - eräänlainen Travellin' Lecturer'/RR - ei juo eikä polta, puhuu (loputtomiin) kuutta kieltä ja kirjoittaa englanniksi, joten käännösten aiheuttamilta 'katkoksilta' voidaan välttyä. Hänen kirjansa tavoittavat siis heti koko akateemisen maailman.
***
Linkistä löytyy Rebecca Meadin mainio haastattelu Zizekistä. Se kuvaa 'Ljublijanan jättiläistä' sympaattisesti ja hauskasti käyttämällä sekä Zizekin omia että hänestä kerrottuja anekdootteja tekstiä ryydittämään.
rebecca mead dot com --The Marx Brother
*
Artikkeleita Zizekistä ja hänen tuotannostaan suomeksi:
Räjäytyksiä ja psykoanalyysiä Mustekala.info
Media ja nykyajattelu: Zizek & psykoanalyysi
Elokuvat opettavat meidät haluamaan
Teon politiikkaa 9/11:n jälkeen
Kuuluisin slovenialainen on filosofi! - HS.fi - Kulttuuri
Pervertikon elokuvaopas
Pikku pala reaalista (Ideologian ylevän objektin (alkuteos 1989, suomeksi 2005) esittelyä)
*
You Tubesta löytyy monien muiden Zizek-videoiden lisäksi tämä Zizekin luento (joita on muistakin teemoista):
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 1/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 2/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 3/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 4/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 5/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 6/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 7/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 8/8
Slavoj Zizek lecturing about materialism and theology, Charles Darwin, Richard Dawkins, Christopher Hitchens, Sam Harris, Daniel Dennett, and the psychoanalysis of culture and societies.
Videolecture focuses on fundamentalism, materialism, theology, atheism, atheists, humanists, humanism, reason, logic, rationality, intelligent design, believe, faith, religion, christian, christianity, islam, fundamentalists, fundamentalism, god, nature, Evolution, Intelligent Design, Public open lecture for the students of the European Graduate School EGS, Media and Communication Studies department program, Saas-Fee, Switzerland, Europe, 2007, Slavoj Zizek.
*
Zizek löytää merkkejä ideologioista jopa eri maiden wc-pönttöjen sisärakenteista!
Slavoj Žižek on toilets and ideology (You Tube)
*
blogs.guardian.co.uk/film/2007/05/a_date_with....
*
PS. Georges Bataille Lacanin reaalisen ja fantasmaattisen taustalla - PYHÄ JA KIROTTU.
'Bataille pyrkii puolestaan ajattelemaan luontoa, joka ei olisi
objektivoitavissa. Kyse on muodottomasta, joka ei kuitenkaan ole muodon abstrakti negaatio, vaan shokeeraavalla tavalla konkreettista, alhaista ja luotaantyöntävää.
Bataillelainen luonto paikantuu ennen muuta tiedostamattoman tasolle.
Se on fantasmaattinen realiteetti, jota ei paradoksaalisesti ole olemassa itsessään
("objektiivisesti"), sillä se syntyy vasta siihen kohdistuvan kulttuurisen torjunnan
kautta (kulttuuri kokonaisuudessaan rakentuu Bataillen mukaan alhaisten ainesten
torjunnalle, joka voi toteutua joko idealisaationa tai yksinkertaisena
poissulkemisena).
Toisaalta se ei ole myöskään "subjektiivinen" termin
tavanomaisessa merkityksessä, sillä sen vaikutusten positiivinen ilmeneminen
edellyttää nimenomaan tietoisuuden sokaistumista.
Tämä labiili, muodoton alhaisuus on jollakin tavoin aina alempana kuin mikä tahansa sen tavoittamiseen pyrkivä positio (psykoanalyyttisessa diskurssissa sitä voitaisiin verrata Lacanin kehittämään reaalisen kategoriaan, joka on nimenomaan mahdottoman aluetta (s. 13).'
Subscribe to:
Posts (Atom)