'Paha' opettaja

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Ensimmäiset ja viimeiset sanat sekä sitä kautta Kemppisen päreeseen Kasvit II.
*
Motto 1:
Are you not ashamed that you give your attention to acquiring as much money as possible, and similarly with reputation and honour, and give no attention or thought to truth and understanding and the perfection of your soul?
~ Socrates ~
*
Motto 2:
'Se, joka on syvimmästään opettaja, ottaa kaikki asiat vakavalta kannalta vain suhteessa oppilaisiinsa - itsensäkin.'

Kirjoitti puolestaan Nietzche. Tosin hyvin (itse-)ironinen pilke silmäkulmassaan.

Onko näin kuten Nietzsche yrittää vakuuttaa? Jos on, niin siinä tapauksessa minä en ole sisimmästäni opettaja. En ota täysin loppuun asti vakavasti ketään tai mitään. Maailma ja elämä ei ole niin arvokas juttu, että sen voisi ottaa ihan vakavasti...

Kiero ja paradoksaalinen korollaari edellisestä olkoon tämä:

Tulitteko ajatelleeksi, että Sokrates - Kemppistä hiukan muunnellen - oli opettajana sekä loistava että kauhea yhtä aikaa.

Hän osasi ja halusi - kuten sanoi - olla tiedon 'kätilö' eli auttaa oppilasta synnyttämään itse tietonsa, koska tämän kuitenkin piti itsensä asiat lopulta oivaltaa.

Ulkoluku ei auta kuin välineellisesti ja vain hetken aikaa.

Mutta sitten kun oli päästy 'loppuun' asti, tuo vanha prankster jättikin oppilaansa yksin - ilman vastausta - 'huutelemaan' peräänsä ja miltei itkemään omien harhaluulojensa (aiemman tietonsa) murtumista ja totuuden kohtaamista vailla mitään tukea.
Kyllä - Sokrates oli hirviömäinen tyyppi tässä mielessä. Mutta sellaiseksi tulee, jos haluaa opettaa nimenomaan 'Totuutta ja kasvattaa Hyveeseen'.

Toisin sanoen opettaa oppilasta itsenäiseksi ihmiseksi (kreik. moraalinen autarkia ja integriteetti lienevät tässä oikeat termit).

Ja juuri tämän vuoksi sofistit - nuo Ateenan 'viralliset' pedagogit ja didaktikot eivät Sokrateen mielestä opettaneetkaan Totuutta ja Hyvettä vaan toisten huijaamiseeen tarkoitettuja älyllisiä temppuja - kaiken lisäksi rahasta - nuo muka tietävät huorat...

Sokrates oli siis todella 'paha' mies (hymiö) ylettömässä intohimossaan rehellisyyteen. Siksi hänet tapettiinkin.
*
Sitäpaitsi amatöörejähän me kaikki Totuuden suhteen olemme - paitsi esim. 'asiantuntija-tieteisuskovainen' Richard Dawkins ja hänen 'julistaja-hengenheimolaisensa', joihin Zizek osaltaan ironisesti viittaa 'Google-luentonsa' alussa (Zizek käyttää termiä poet).

He kun lukevat ja esittelevät tekstejään ikäänkuin kuin ne olisivat jo nyt suuria klassikkoja, ja he itse miltei 'Pyhiä miehiä/naisia'.

Noin omahyväisille ihmisille sopiikin nauraa paskainen nauru päin naamaa. Ei tosin välttämättä ääneen vaan siistin mutta viiltävän ironisesti. Sellainen ironikko ja homeerisen naurun taitaja
on kuin onkin opettaja par excellence! Hän ei pelkää totuutta.

Ehkä minusta sittenkin olisi tullut 'paha/hyvä' opettaja...
*
http://www.entelechy-magazine.com/socrates.htm

http://hubpages.com/hub/Best-Jokes-to-Do-in-School

Jalkapuu odottaa

Kirjoitettu kommentiksi Petri Järveläisen päreeseen Häirinnän muudan vaihe: terrorismi kouluissa.
*
Ajatellaanpa taas mm. Foucault'n esittämää jatkumoa vallankäytön eri muodoista.

Fyysinen väkivalta ja pakottaminen ovat toinen ääripää. Toisesta löytyvät monenlaiset rajoitukset, suostuttelu, indoktrinaatio jne., joilla pyritään saamaan ihmiset käyttäytymään halutulla tavalla.

Yhteiskunnallisesti kyse on järjestyksen ylläpitämisestä, sosiaalisaatiosta ja ylipäätään yhteiskuntarauhan kontrollista.

Tähän väliin mahtuu sitten monenkirjava skaala muita keinoja saada - jos puhutaan yksilöistä - toinen henkilö käyttäytymään sillä tavalla, kuin itse haluaa.

Joku sanoo nyt, että eihän rajoituksia, suostuttelua ja fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua voi verrata toisiinsa - ainakaan juridisesti. Ne kuuluvat kokonaan eri kategorioihin ihmisten välisen kommunikaation sekasotkuissa.

No eipä varmaan juridisesti voikaan verrata - ehkei aina suoraan psykologisestikaan, mutta nimenomaan vallankäytön mekanismeina ne kuuluvat samaan jatkumoon.

Mikä merkitsee, että elämme jatkuvasti tietynlaisen vallankäytön alaisina, mutta paradoksaalisesti tämänkaltainen vallankäyttö - etenkin yhteiskuntarauhan ja sosialisaation kyseessä ollen - kuitenkin myös vapauttaa meitä toimimaan itsenäisemmin, koska voimme olettaa, että muut ihmiset kunnioittavat niitä rajoituksia eli velvollisuuksia, jotka takaavat meidän oikeutemme.

Sama pätee tietenkin myös meihin, koska muutenhan velvollisuuksilla ja oikeuksilla ei olisi mitään mieltä - ellemme sitten hyväksy joillekin (vaikka diplomaateille) erityisiä privilegioita: etuoikeuksia, mikä on sitten kokonaan toinen juttu.

Suostuttelu on kuitenkin jo aktiivista ja suoraa vallankäyttöä - yleensä yksilöiden välistä, kun taas rajoitukset hyväksytään julkisesti jollain poliittisella tasolla laeiksi ja säännöiksi (joihin tietysti saattaa kyllä sisältyä piilevää rakenteellista väkivaltaa eli sortoa ja diskriminointia).

Suostuttelusta on psykologisella tasolla pitkä harppaus kiristämiseen ja uhkailuun, mutta väitän, että kyse on silti samasta asiasta.

Ensinmainitussa päästään yleensä sopuratkaisuun, jossa toinen osapuoli antaa periksi suosiolla (esim. avioriidat), kun taas uhkailu ja kiristys manifestoivat pahimmillaan väkivaltaisempaa vallankäyttöä - ellei toinen osapuoli sitten pelon lamauttamana tottele tai pakene (esim. taas avioriidat ja ihmissuhdekriisit yleensä).

Haluan tällä jaarittelulla vain vihjata, että me käytämme valtaa ihmissuhteissamme aina. Haluamme saada toisen ihmisen vakuuttuneeksi omien tarkoitusperiemme oikeellisuudesta ja oikeutuksesta.

Haluamme, että toinen tekee, mitä käsketään - mutta silti vapaaehtoisesti - jolloin tietenkin koko vallankäytön nimitys raukeaisi. Vai raukeaisiko?

Mainio esimerkki vallankäytön ajottain käsittämättömästä problematiikasta on rakkaus. Rakkaudentunteen voimasta ja nimissähän on tehty niin lapsia kuin murhiakin. Kumpiakin sekä vapaaehtoisesti että pakosta. Ota tästä tokku. Rakkaus on merkillinen tunne. Joskus hyvin vaarallinen.
*
Uhkailu sinänsä on täysin tuomittavaa, mutta jos kahden ihmisen välinen tilanne ja problematiikka saa arvovaltakiistan luonteen, silloin yleensä käytetään kaikkia keinoja oman arvovallan ja maineen säilyttämiseksi.

Kaikki edelllinen ei tietenkään sovellu suoraan koulukiusaamiseen ja kouluterrorismiin, mutta siellähän ne mallit testaillaan ensimmäisen kerran.

Kun kerran uhkailusta on tullut eräänlainen apinoitu muoti, jonka saattaa oppia mallikäyttäytymisen kautta etenkin median ja viihteen vaikutuksesta, niin ongelmaksi jää taas kerran se, mistä löytyy tuo 'ujostelematon käsi', joka 'uhkaa' koulukiusaajia sillä tavalla pedagogisen taidokkaasti, että he luopuvat uhkailuistaan - sovinnollisesti ja moraalisesti kasvaneina - etten sanoisi valistuneina, jos on lupa käyttää ylevää termiä.

Vanhemmat ovat nykyään kadottaneet auktoriteettiaan (samalla juuri miesten auktoriteetti ja paternalismi ylipäätään ovat heikentyneet (sic) eivätkä juuri piittaa lastensa moraalisesta kasvatuksesta, koska eivät itse ole sitä sisäistäneet muuten kuin mediaviihteen ja kilpailuttamisen kautta siirtäen vastuuta kouluille ja opettajille.

Näin Suomeenkin on syntymässä aito amerikkalainen oikeusdraamakompleksi, jossa jopa lasten kotiongelmat siirretään opettajien vastuulle.

Hyvin tuntemani ala-asteen opettajatar, jota pidän erinomaisen pätevänä ammatissaan, totesi kerran, että kyllä hän lasten kanssa pärjää milloin tahansa ja hyvin, mutta heidän vanhempansa ovat se varsinainen ongelma - joskus jopa yksilöllisen opetuksenkin kannalta.
*
Mitä sanktioihin tulee, niin olen aika lailla samaa mieltä kanssasi. Uhkailijoitten naama lehteen vaan selvityksineen. Ennen vanhaan pantiin jalkapuuhun. Kannatan ajatusta. Ja katson peiliin...(hymiö)
*
www.spl.fi/ao/raahe/tuloksia.html.

Kutsumuksen 'kirottu imaginaarinen symbolisuus'

(Kommentti lisätty 10.4)

Kuvassa on ihan oikeasti 'paha opettaja' - vai?

Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreeseen "Lullukat vaihtoon!".
*
Katsoin netistä ne mainitsemasi (kuuden) uutiset juuri äsken.

Ei se naisopettaja nyt niin nynny tapaus ollut kuin kuvasit; - kovasti ylidiplomaattinen vain yritti kai olla, mikä ei tietysti kovin hyvin natsaa tehdyn kyselyn ja tutkimuksen kanssa.

Mutta kukas sitä nyt omaan pesäänsä paskantaisi. Siinä lienet oikeassa.

Kuitenkin olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei tuollaisella erilinjaisella hyssyttelyllä opettajien asemaa paranneta. Pitää olla yhtenäinen näkemys ja yhteinen linja - niin palkkavaatimuksissa kuin juridisten oikeuksien ja vastuun suhteen.

Muussa tapauksessa koulutuspolitiikan 'suuri' ratkaisu tapahtuu ammatinvaihdon kautta, ja se merkitsee opetuksen tason selvää laskua pätevien opettajien ja pätevien sijaisten puutteen muodossa.

Tästä seuraa noidankehä, joka lisää entisestään ongelmia kurinpidossa sekä vanhempien narsististen ja projektiivisten ('oirehtivien') yhteydenottojen määrää.

Opettajat joutuvat nykyään yhä enemmän keskittymään opetuksen sijasta kasvatukseen, mikä viestii jotain hyvin pahasta vääristymästä ja avuttomuudesta vanhemmuuden instituutiossa näinä aikoina.
Lapsista on tullut vanhempien omien ongelmien - lähinnä narsistisen avuttomuuden - suoria projektioita, ja oppilaitten reaktiot ovat sen mukaisia.

Kouluista on tätä menoa tulossa juridiikan pelikenttä - ihan niinkuin USA:ssa. Opetus toissijaistuu kasvatuksen kustannuksella ja vieläpä siten, että oikeussalit ottavat kasvattajan paikan!

Tämä kaikki kertoo paljon niistä arvoista, joita 'demokraattinen' uusliberalismi edustaa: neuroottista syyllisyyspakoa ja toisten syyllistämistä sekä yksipuoliseen, materiaaliseen elintasokilpailuun satsaamista, jossa yleissivistyksellä ei ole sijaa.

Koulutuksella - ja myöhemmin nimenomaan erikoistumisella - pyritään pönkittämään ainoastaan omaa kyltymätöntä ja rajatonta narsismia ammatillisen statuksen puitteissa.
Näin ollen tärkeintä koulutuksessa ei ole itse uuden ja uuteen valmistavan oppiminen sinänsä vaan se, miten sillä nostetaan omaa häntää muiden silmissä: - kauteutta ja väärää ylpeyttä siis.

Valitettavasti vain ainakin peruskoulutuksessa tällaisella asenteella varustetulle koululaiselle (ja vanhemmalle) opiskelu jää auttamatta toisarvoiseksi, koska siinä on pahimmillaan omaksuttu opettajia syyllistävä paranoia, jolla tietysti vain sabotoidaan opetusta.

Ei siis tarvitse kunnioittaa opettajia tai ylipäätään ketään, mikä tarkoittaa, ettei lopulta kyetä kunnioittamaan edes omaa itseä, mutta toisaalta ei kyetä myöskään häpeämään mitään.

Tällainen on uusbarbariaa, joka lähenee persoonallista patologiaa: öykkärimäistä menoa ja narsistista paskanjauhantaa: se on epävakaan persoonallisuustyypin (borderline personality) lähes rajatilamainen muoto.

Sivilisaatiostamme on tullut psyykkisen häiriön ja formulakulttuurin (ammattilaisurheilun) 'ristisiitos'.
Tosin menestyjät tällainenkin kuttuuri tietysti palkitsee - nyt vain sellaisilla palkkioilla, jotka eivät ole missään suhteessa menestyjien työpanokseen. Ne ovat vähintäänkin satakertaisesti liian suuria.

Mutta opettajat eivät noihin menestyjiin kuulu. Heistä kuten hoitajistakin on pyritty tekemään yhteiskuntamme hyvin koulutettu mutta orjamainen pohjasakka. Ainoa ylpeyden aihe, joka opettajalle tällöin jää on hänen kutsumuksensa.

Samalla tuosta kutsumuksesta (joka on autenttisen ja epäitsekkään kunniantunteen viimeisimpiä 'saarekkeita' yhteiskunnassamme) on kuitenkin paradoksaalisesti muodostunut opettajalle häneen kohdistuvan halveksunnan 'kirottu imaginaarinen symboli' (joka takaa opettajan fantasmaattisen auktoriteetin (vanhemmuuden) toimien samalla identifikaation (samastumisen) splittinä: - toisin sanoin: kutsumuksen 'uskonnollis-metafyysis-autoritaariseksi' koettu luonne on opettajaan kohdistuvien projektioiden ja kateuden sekä imaginaarisen samastumisen epäonnistumisesta (splittauksesta) johtuvan torjutun alemmuudentunteen perimmäinen syy.

Väittäisinkin, että vaikeat oppilaat ja öykkärimäisimmät vanhemmat ovat imaginaarisella tasolla miltei 'tiedostamaisillaan' sen, miten paljon 'korkeammalla tasolla' opettajat ovat heidän omaan paskanjauhantaansa ja käyttäytymishäiriöihinsä nähden (he tarvitsevat opettajaa!), mutta koska tämän karvaan tosiasian tiedostuminen pitää ehkäistä (koska se aiheuttaa syyllisyydentunnetta), heidän täytyy möykätä vielä enemmän.

Tällainen noidankehä on todella hankala purkaa...Siihen tarvitaan sekä Laki, Usko että Psykiatri - isoilla alkukirjaimilla...

Lisäys

Kutsumus siis koetaan ikäänkuin uskonnollis-metafyysis-mystis-autoritaariksi, persoonallisuuden sisäiseksi ominaisuudeksi.

Se herättää kunnioitusta, jonka puute kalvaa kritisoijan omaa suhdetta itseensä.
Kritisoija yrittää samastua kunnioittamaansa, mutta hänen on kiellettävä tuo yritys, koska ei kykene kohtaamaan omia alemmuuden ja syyllisyydentuntojaan, mitä taas samastumisprosessi (ja tätä kautta kunnioitus) onnistuakseen ehdottomasti edellyttää.

Siten hän tekee opettajasta 'pahan' ja itsestään 'hyvän' (= split) säilyttääkseen valheellisen tasapainon omien ennakkoluulojensa (paranoiansa) ja sisäisen minuutensa heikkouden (onttouden) välisessä näennäisessä ristiriidassa.

'Valheellisen tasapainon ja näennäisen ristiriidan' siksi, että luulosairas ja etenkin psykoottinen paranoidikko kokee, että Toinen vainoaa ja halveksuu hänen Minäänsä tuosta Minästä itsestään käsin (ks. PS.)

Tämän vuoksi splittaus on väistämätön yritys Toisen karkottamiseksi. Valitettavasti vain split ei pitemmän päälle toimi persoonallisen tasapainon ylläpitäjänä, koska Toinen on liian vahva ja ikäänkuin 'kaappaa' heikon, 'onton' Minän.

Paranoidin rakentama rationalisoitu vainoamisen 'järjestys' on ikäänkuin aina uudestaan puhkeava allerginen reaktio, jonka tosin voi yrittää - ei ehkä parantaa mutta 'tehdä tyhjäksi' myöntämällä johdonmukaisesti kaikki paranoidin luulottelut ('jos olet varma että minä tein sen, niin sittenhän minä tein sen') ja jopa tukemalla niitä epäsuorasti kuitenkin niin, ettei paranoidi saa aihetta ryhtyä epäilemään salaliittoa ja leimaamaan toista osapuolta 'agentiksi' tai peräti kaksoisagentiksi.

En väitä, että kyseinen menetelmä toimisi käytännössä kovin hyvin, koska paranoidin luuloharhat ovat usein liian massiivisia, mutta ainakin se mahdollistaa elämisen hänen harhamaailmansa kanssa - hetken aikaa.
Pitemmän päälle 'jotakuinkin tavallinen ihminen' tulee kuitenkin itse hulluksi paranoidikon kanssa - tai ainakin hän saa raivokohtauksen.

Soveltuuko edellä esitetty myöntäminen ad absurdum sitten häirikköoppilaitten ja häirikkövanhempien aggression kanavoimiseen ja 'liennyttämiseen', siitä en liioin mene takuuseen, koska en osaa antaa tapauskohtaisia toimintaohjeita.

Mielisairaalassa tuo saattaisi toimiakin, mutta koulussa ja vanhempien kanssa keskustellessa on olennaisempaa pitää tietoisesti yllä tiettyjä - sekä selkeitä että luovuttamattomia rajoja, joiden puitteissa oppilaitten ja vanhempien on toimittava - ja jos he eivät sitä tee, heihin sovelletaan ääritapauksissa lakimääreisiä sanktioita.

PS.
Siten paranoidi vainoaa lopultakin itse omaa fantasmaattista, vainoavaksi Toiseksi muuttunutta itseään.
Tämä ilmentää persoonallisuuden patologiaa, mutta ei välttämättä oirehdi niin, että kyseinen ihminen toimitettaisiin heti hoitoon: - ajatellaan vaikka Hitlerin, Stalinin - ja jopa George W. Bushin Irakin sodan motiiveja ;/)

Kommentti

catuluxelle

En tarkoita, että opettajalla itsellään olisi välttämättä - ainakaan nykyään - mitään kutsumusta (toki voi olla) vaan sitä, että sellainen 'merkillisyys' häneen usein leimataan ja on leimattu kansakoulujärjestelmän syntyajoista asti.

Kyse on siis vähän samasta asiasta kuin pappeudessa: pappi uskoo Jumalaan, opettaja Sivistyksen, Valistuksen ja Totuuden luonnetta jalostavaan vaikutukseen, joka/jolla oli aikoinaan kansallista identiteettiä integroiva moraalinen missio eli poliittisesti itsenäinen ja yhtenäinen Suomi.
(Yhtenäisyys otti kovemmalle kuin itsenäisyys.)

Termi 'kansankynttilä' kuvaa oivallisesti suhtautumista opettajaan vielä -60-70-luvun vaihteeseen saakka. Sitten 'tasapäistävä'? peruskoulujärjestelmä ja yhteiskunnan lopullinen?

muuttuminen kulutus- ja tuotantokapitalismiksi teki opettajastakin viimein pelkän byrokraatin - etten sanoisi teknokraatin. Vai tekikö? Enpä todellakaan usko moista väitettä, sillä opettaja ei koskaan ole pelkkä byrokraattinen tiedon siirtäjä - hän on aina ja väistämättä myös transferenssien kohde - siis vihattu, rakastettu, halveksittu ja kunnioitettu.

*
Silti on jotenkin ristiriitaista mutta samalla ah niin romanttista ;/ siinä, että tämä kapitalismin kaiken yhdeksi ja samaksi tekevä prosessi salli sentään sellaisen 'hybridin' kuin sinä catulux: miehen joka lukee runoja, äänestää Kokoomusta, on yhtä karismaattinen kuin kuka tahansa historiamme suurista diktaattoreista - ja että hän vielä kaiken lisäksi on opettaja!

*
Melkein luulisi, että catuluxella on kuin onkin Kutsumus.

Joka tapauksessa hän on jotain muutakin kuin pelkkä tiedonsiirtäjäkonsultti. Eikä tämä asiaintila ole catuluxen itsensä päätettävissä...
Opettajan 'Kohtalo' on olla oppilaittensa ja heidän vanhempiensa silmätikkuna ja projektioitten kohteena.

Sillä vaikka opettajalla itsellään ei muka olisikaan mitään Kutsumusta, niin häneen suhtaudutaan ikäänkuin hänellä sellainen olisi.

Lähinnä tätä tarkoitin Kutsumuksella omassa kontekstissani, joskin Kutsumuksen käsite ilmentää minulla spesifimmin tiettyjä psyko-ideologisia projektioita/fantasmoja kuin, mitä siihen on perinteisen aatehistorian puolella yleensä kytketty Suuren Vakaumuksen (esim. juuri Kodin, Uskonnon, Isänmaan ja Kasvatuksen) sisältämän henkis-hengellisen 'energian' nimityksenä [vrt. Pyhä Henki ja/tai Inspiraatio, missä henki (spiritus) tulee ihmisen sisään (in)] .
*
http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/
www.forsv.com/blog/?m=200410.

Opettajien kauhut - Speedy ja Saku

Haluan tällä Kummeli-'dokumentti-sketsillä' ilmaista tukeni ikkunaiinekselle hänen kritisoidessaan päreissään "Kännykät parkkiin" ja "La verità" tapausta, jossa riiviömäinen yläastelainen oli julkaissut You Tubessa kännykällään salaa videoimansa pätkän, jossa hänen opettajansa oli oppilaitten pyynnöstä tanssinut ja laulanut näiden vappuriehassa.

Sakilainen (=nuorisohuligaani) antoi kaiken lisäksi ymmärtää, että video oli kuvattu mielisairaalassa.

Opettaja teki videosta tutkimuspyynnön poliisille, koska halusi selvittää, oliko hänen kunniaansa loukattu.

Joka tapauksessa opettaja oli joutunut harkitun, salakavalan ja vääristellyn pilan/pilkan kohteeksi, koska hänen esityksensä oli luvatta julkaistu mainitulla Internet-sivustolla.

Haluan kuitenkin seuraavan videon myötä osoittaa, että Iineksen käyttämä esimerkki on siitä lievemmästä päästä.

Opettajakuntamme joutuu nykyään paljon kauheammankin pilkanteon ja ilkivallan kohteeksi - etenkin niin sanottujen hevi-teinien taholta.

Ei siis ihme, että tämän 'dokumenttivideon' puukäsitöiden opettaja Harri 'Höylä' Soikkelikin on jo täysi hermoraunio.

Siitä ovat pitäneet huolen hänen kaksi vapaan kasvatuksen saanutta (toisin sanoen kieroon kasvanutta joskin 'luovaa') ja ennenkaikkea hevin turmelemaa oppilastaan Speedy ja Saku.

***

kummeli-speedy ja saku 05:22

*

www.yle.fi/kummeli/speedy_Saku/. (Hevi-riiviöiden kotisivut)

*

Tässä muutama ekstra, jotta ymmärtäisimme, miten 'sairrrraa(lloise)n hyviä' nää jätkät on...

Speedy Ja Saku - Tiernapojat 04:06

Speedy ja Saku 05:04
Speedy ja Saku vahvistinostoksilla.

Speedy ja Saku 07:34
Speedy ja Saku etsivät tälläkertaa taustabändiä.

Speedy ja Saku 05:59
"Omalla vastuulla!"