Le Pärè de Social et Finance’n erikoisnumero: Kerjäläisten häkkiruokintaturismista uusi talouskasvu-innovaatio.

Samuel Barber, The Beggar's Song

Good people keep their holy day
They rest from labour on a Sunday;
But we keep holy every day,
And rest from Monday until Monday.

And yet the noblest work on earth
Is done when beggars do their part:
They work, dear ladies, on the soft
And tender feelings in your heart.

Ryhdy tarharauhoitetuksi häkkikerjäläiseksi. Syö Kiinamerikan nenäpäivä-herkkuva. Ryhdy tuottamaan voittoa kapitalistille. Pelasta maailma!

* 

Le Pärè de Social et Finance esittelee uuden köyhyyden-hallintaratkaisun, joka kokeilee häkkikerjäläisruokintaa Kiinamerikan herkkujämillä. Hyvää tekevä nenäpäiväturismi tuottaa jo nyt merkittäviä voittoja kerjäläisruokinta-johdannaisilla keinotteleville. Köyhät aiotaan rauhoittaa kokonaan ja sijoittaa omiin ‘näyteikkuna-tarhoihinsa’ lihotettaviksi. Kiinamerikan yhteinen talouskasvu on kääntynyt nousuun. Köyhien bulimiaa, ylensyöntiä ja liikalihavuutta joudutaan jo kontrolloimaan uusimman megabisnestrendin säilyttämikseksi lamattomana. Näin siis maailman rikkaat yrittävät pelastua ruokkimalla ihmistarha-kerjäläisiä. Nerokasta.

*

Commentti Ironmistressin päreeseen Kiinalainen ratkaisu
.

Ironmistress kirjoittaa: Kiinassa kaikki on kummempaa. Siellä nimittäin kerjäläiset pantiin häkkiin. Ei, ei suinkaan vankilaan, vaan eläintarhan tapaan häkkiin kadulle kerjäämään. [....] ‘Sarkastisesti voidaan todeta, ettei siellä ole romaniongelmaa, mutta tuonkaltainen julkinen nöyryyttäminen ylittää jo sen rajan, jossa ratkaisu muuttuu osaksi ongelmaa itseään.’

* 

Mitä ihmeen ongelmaa itseään? Ongelmahan on tuossa nimenomaan ratkaistu ja kaiken lisäksi markkinavoimia hyödyttävällä tavalla. Toki sillä ehdolla, että kerjuuloiset eivät kuulu täysien ihmisoikeuksien piiriin. Mutta häkissä ne sentään saavat säännöllisesti päivittäisen ruuan altruistisilta moraalitunne-turisteilta. Ratkaisu yhdistää erinomaisen kaupallis-sosiaalisella tavalla hyväntekeväisyys-nenäpäivä-omantunnonpuhdistus-rituaalin tule-ruokkimaan-köyhiä-loiseläin-ihmisiä-elämysmatkailuun. Projektin menestys on ollut valtava - jopa siinä määrin, että jotkut kerjäläiset saattavat ahmia itsensä kuoliaaksi rikkaiden pussi- ellei peräti jätesäkkikaupalla heittelemiä ruuanjämä-pöperöitä [jäteongelmakin helpottuu]. Tällä tavoin kerjäläisistä pääsee lopullisesti eroon. – Mutta mutta. - Onneksi sopeutuvimmat köyhät [näin tapahtuu kaikessa evoluutiossa] oppivat syömään ylettömiä armopalojaan kohtuudella ja kykenevät turvallisin mielin myös jatkamaan sukuaan häkkiolosuhteissa, mikä merkitsee, ettei tämän supersuositun [pääsymaksullisen] hyväntekeväisyys-nenäpäivä-matkailu-turismin tulevaisuus tule milloinkaan olemaan uhattuna. Kerjäläiset ovatkin yksi yhteiskuntiemme moraali-ja-talousintegraatiota ylläpitävä institutionaalinen voimavara. Tokaisipa jo eräs valistuksen ajan antaa-mennä-ja-vitun-väliä-rajoituksista-talousfilosofi-pikavippaaja [koronkiskuri] Mulle Narsu aikoinaan, että jos köyhiä ei olisi olemassa, heidät pitäisi keksiä. Kerrotaan hänen myös vaatineen, että köyhät ja kerjäläiset pitäisi rauhoittaa, jotteivät ne kokonaan kuolisi sukupuuttoon, koska länsimainen talous ja kulttuuri on aina tarvinnut orjia ja köyhiä pystyäkseen jatkamaan kasvuaan. ‘Yhteiskuntien habitus-hierarkinen diversiteetti’, painotti Narsu ekososiaalista casino-darwinismia ennakoivaan tapaansa, ‘on myös kulttuurievoluution talousdynamiikkaa ylläpitävä konfliktuaalinen status quo’ – [?!] - - Le Pärè de Social et Finance jää ihmettelemään Narsun profeetallista nerokkuutta suu auki loksahtaneena kuin nälkäisellä häkkikerjäläisellä, joka on juuri saanut Kiinamerikan friidman’eerattua herkkuva syödäkseen. Se suorastaan sulaa köyhän suussa – olemattomiin.

*

http://www.youtube.com/watch?v=v6SIEr5X1TA

http://www.youtube.com/watch?v=6zirc5GquiM

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/09/kiinalainen-ratkaisu.html

Sosiaali-Päre paljastaa kulissien takaisen totuuden Kokoomuksen taloushaukkojen esittämästä vanhusten huoltolakiehdotuksesta

Kuvan mummo on sisäistänyt esimerkillisesti uusliberalistisen opin vanhusten hoidon lopullisesta ratkaisusta:

Älä elvytä yli 80:stä vanhusta, jolla ei ole siihen varaa tai jos hän itse haluaa kuolla.
*
Kokoomuksen sosiaali- ja terveysalan pörssi-analyytikot ovat päätyneet laskelmissaan tulokseen, jonka mukaan laki tässä muodossaan poistaisi hoidon tarpeen vuosittain tuhansilta yli 80 vuotiailta, mikä merkitsee jopa kymmenien miljoonien eurojen säästöjä julkisen sektorin kuluissa. Puolueen ahnein siipi kannattaakin esitystä varauksetta. 

Näiden Kokoomuksen JarMomien ja Miltton Friidmaneitten tiedetään huutelevan yksityisjuhlissaan sloganeita, jotka kuvaavat osuvasti sitä mentaliteettia, jota niin äärioikeiston ultraliberaalit kuin uuskonservatiivitkin nykyään edustavat löydettyään viimein yhteisen linjan [myös] vanhusten huollon asioissa:

Liian köyhä ei voi kuolla liian varhain. Liian köyhän kuolema on ansioituneen rikkaan elämä. Liian köyhä estää rikkaita rikastumasta luonnollisella tavalla.  Liian köyhä on kateellinen rikkaalle. Liian köyhä on laiska ja juoppo.  Liian köyhän älykkyysosamäärä on heikompi kuin sopivasti rikkaan. Liian köyhä on kuin ruma taideteos, joka pilaa rikkaan ihmisen ympäristön. Liian köyhä ei ole tarpeeksi Ihminen. Liian köyhä - muuta pois Suomesta! Saat menolipun Afrikkaan. Pysy siellä.
*

http://www.mirror.co.uk/news/weird-news/gran-has-do-not-resuscitate-tattooed-152251

http://www.hs.fi/ulkomaat/Maailman+rikkain+nainen+moittii+k%C3%B6yhi%C3%A4+kateudesta/a1305596683574

Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki (Björn Wahlroos)

Miten olisi Wahlroos, etkö sittenkin antaisi ruokaa ja vaatteita näille lapsille, jotta voisit myydä heidät hyväkuntoisempina työorjiksi rakentamaan itsellesi pilvenpiirtäjää? Ei tarvitsisi minunkaan sen jälkeen haukkua sinua epäinhimilliseksi hirviöksi, koska noudatat kaikille yhteistä ja tasapuolista lakia: vapaata ja yhteiskuntavastuutonta kilpailua.

(Lisäyksiä osaan 2 - viimeksi klo: 18.45)
1
Anonyymi kommentaattori kysyi edellisessä Björn Wahlroos-päreessäni: 'Miten tämä postaus eroaa populistisesta kansankiihotuksesta? Vain kohde on eri, metodi on sama.'
*
Odotin tuota kysymystä ja tiesin/tiedän, että sen tulee esittämään joku lakia 'objektiivisesti ja puolueettomasti' lukeva wanna-be-rich-oikeisto-mamuvihaaja-populisti.

Totta kai mietin vakavasti itsekin tekstini kyseenalaista provokatiivisuutta, mutta omatuntoni ei soimaa (enää), sillä minähän olen oikeassa, Wahlroos väärässä! Viis siitä, mitä pääoma-parlamentarismin lahjottavissa olevat lakipellet sanovat sanamuodoistani.

Paljastakoon vain oman tekopyhyytensä ja haastakoon minut oikeuteen, mikäli totuuden puhumiseni nostattaa paiseita heidän jo liki paatuneeseen ja pilkkua viilaavaan omaantuntoonsa. - (Kyllä jostain luunapista annetaan herkästi sakkoja nykyään, mutta todella suuriin rikoksiin ei kyetä puuttumaan (tai ei edes haluta puuttua!).

Sitäpaitsi Wahlroos jos joku pitäisi haastaa oikeuteen muodollisesti samasta syystä kuin minut - nyt vain kokonaisen kansanryhmän julkisesta halveksimisesta - sillä eikö juuri se ole rikollista herjaamista jos mikä.

Perusteluista puheen ollen - päreestäni löytyy vihjaus siitä, että wahlroosilainen ultraliberalismi päätyy tasa-arvo-periaatteen kumoamisessaan tilanteeseen, jonka äärimmäinen looginen seuraus on toisen ihmisen tappamisen salliminen.

Sitäpaitsi jo kapitalismin perimmäinen luonne on vapaa kilpailu, jota ei rajoiteta. Näin ollen kilpailijat ja tuottamattomat voi tappaa pääoma-parlamentarismin poliittisilla päätöksillä, mikäli he eivät hyödytä oligarkkien bisneksiä.

Toisin sanoen - kun köyhiä ei auteta lainkaan, heidän elämisen mahdollisuuksiaan kavennetaan keskitysleiritasolle asti, mikä merkitsee, että heidät käytännössä tuomitaan hitaaseen kuolemaan! Ehkä Wahlroos(kin) juuri tällä tavoin haluaa päästä eroon köyhyydestä - laillisesti...

Sitäpaitsi - wahlroosilainen talouspolitiikka johtaisi pääomien entistä nopeampaan keskittymiseen entistä harvempien käsiin ja aiheuttaisi väistämättä paitsi köyhien ihmisten ajautumisen entistä kurjempaan tilanteeseen myös heidän määränsä valtavaan lisääntymiseen. Tätä yhteiskunta ei kestä vaan päitä alkaa pudota jossain vaiheessa kuin Ranskan vallankumouksessa tai Suomen sisällissodassa. Wahlroos on täten itse kirjoittanut oman kuolemantuomionsa.

Mitä populismia näissä perusteluissa muka on? Nehän ovat niitä kuuluisia tosiasioita. Mitä nyt katselen asioita hiukan enemmän köyhien perspektiivistä kuin Wahlroos.

 2
Israelin ulkopolitiikka ja Björn Wahlroosin talouspolitiikka ovat erinomainen aasinsilta ja syy kirjoittaa oikeudenmukaisuuden perimmäisestä edellytyksestä. Onko sellaista ylipäätään olemassa?

Jos kuten David Hume ja  esim. Kemppinen ilmeisesti ajattelevat, kyseinen edellytys on yhteiskuntarauha, niin silloin kumpikin - sekä Israel että Wahlroos edustavat perin kummallista näkemystä rauhasta: Israel pitämällä keskitysleiriä Gazassa ja Wahlroos vaatimalla köyhien heitteille jättöä omien intressien kannalta välttämättömänä poliittisena toimenpiteenä (Israel Gazassa ja ylipäätään arabimaissa, Wahlroos koko maailmassa).

Israel ja Wahlroos siis edustavat Giorgio Agambenin kuvaamaa, Foucault'n myöhemmistä biopolitiikka-analyyseista ('paimenvaltahallinnointi') johdettua (post-)modernia poikkeustilan politiikkaa, jossa sotatilaa ja rauhaa ei voi enää erottaa toisistaan kuin lakitekstin perusteella.

Tällaisessa tilanteessa laki on paradoksaalisella tavalla mystifioitunut lopullisesti siksi, mitä se alunperin onkin: legitimoiduksi väkivaltakoneistoksi. Erotuksena suvereeniin valtaan paimenvallan (biopolitiikan) aikana laista tulee kuitenkin säätelykoneisto, jota ihminen ei enää pysty vastustamaan (vaikka toki pystyy rikkomaan sitä yksittäistapauksissa), koska hän on sisäistänyt sen olemiseensa: tajuntaansa ja elämiseensä - täydellisesti. - Tämä on ihanteellinen tilanne kapitalismin kannalta.

Edellä kuvattua antiutopiaa: valtakoneistoa lopultakin itse ylläpitävien, 'normalisoitujen' (mm. identiteettitekniikat palvelevat normalisointia, olipa Foucault'n intentio niitten suhteen sitten mikä tahansa) ihmisten maailmaa Slavoj Zizek (optimistinen pessimisti ) pyrkii vastustamaan poleemisilla mutta perustelluilla puheillaan.

Toisin kuin Zizek Giorgio Agamben sen sijaan on avoimesti pessimisti eikä usko muutoksen (ihmisistä itsestään lähtevän ideologisen vapautuksen) mahdollisuuteen poikkeustilamaailmassa vaan odottaa tärkeimmän oppi-isänsä Walter Benjaminin tavoin 'jumalallisen väkivallan' väliintuloa. Pessimisti oli myös Heidegger, joka elämänsä loppupuolella totesi osittain vakavissaan osittain ironisesti: 'vain Jumala voi meidät enää pelastaa' - lausahdus, joka on linjassa Benjaminin 'odotuksen' kanssa. Myös Agambenin kolmas oppi-isä Michel Foucault oli Richard Rortyn mukaan 'haka pessimismissä'. 

(Tästä aiheesta hiukan lisää ehkä jo seuraavassa päreessä. Valitettavasti menin paljastamaan jutun juonen jo nyt.)

PS.
Lopuksi - yllätys yllätys - anon kuitenkin armoa eli toivon tolkkua ja huumorintajua oikeistopoliitikoilta. Sitä osoitti aikoinaan myös uudelleen valtaan noussut oikeistolainen Charles de Gaulle, jonka odotettiin antavan kovan tuomion kuuluisalle vasemmistolaiselle 'kansankiihottajalle', Jean-Paul Sartrelle. - Mutta de Gaulle ilmoittikin: 'Voltairea ei panna vankilaan' (se alkuperäinen Voltaire tosin vielä joutui nuorena miehenä Bastiljiin).
*
http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/kramsu/runous.htm
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2186303
http://www.foei.org/en/resources/link/poverty/index.html

Jos kerjäläisen näät, niin missä vika on, no maahanmuuttotullihan on ollut vastuuton

Kuva: Kerjäläisiä ruokitaan Hämeenlinnassa
*
(Kielimafia tempaisi kahvit naamariin ja tarkensi kapitalismimääritystään myös fonttia muuttamalla - klo: 20.20).
1
Tapani kirjoitti edellisen päreeni, 'Martti Koskenniemi jne.' kommentissaan: Mutta nämä kauheat kerjäläiset, joita jokainen katsoo nyt asiakseen potkia ja halveksia - puolustapa heitä. Tässä se moraali mitataan, ei mummoissa.
*
Kieltämättä kerjäläiset ovat varsinainen omantunnon ja moraalisten perustelujen mutta myös yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten koetinkivi.

En periaatteessa vastusta yksittäisten Suomen kansalaisten tai täällä vakituisesti asuvien ihmisten 'passiivista' kerjäämistä (sehän osoittaa vain, että yhteiskunta on ollut vastuuton) vaan esim. romanialaisten systemaattista/organisoitua kerjäämistä (mikäli ko. ilmiön olemassaolo voidaan osoittaa/todistaa), koska silloin kyseessä on pikemminkin hädänalaisuudeksi naamioitu ja sillä 'kauppaa tekevä' liiketoiminta (mikä on eräänlainen petos) kuin äärimmäisen hädän sanelema reaktio.

En kuitenkaan haluaisi sanoa enempää. En osaa tai vaikka osaisin, en ole lainkaan varma, voinko hyväksyä sanomaani, koska jo se, mitä edellä sanoin, arveluttaa minua. Sitä vastaan voidaan argumentoida tavalla, jota en voi noin vain jättää huomiotta.

Joka tapauksessa - - sanonpa kuitenkin (;\], että ensin on tehtävä selväksi, etteivät välittömät tunteemme (puolesta tai vastaan) saa vaikuttaa ainakaan tähän päätökseen.

Eri asia on sitten tarvittavien faktojen ja niiden perusteella tehdyn viileän argumentaation jälkeen jäänyt tunne siitä, mikä kerjäämisen muoto on hyväksyttävää - jos sitten mikään.

Ja yhä vielä silloinkaan emme ole varmalla pohjalla - emme emotionaalisesti emmekä rationaalisesti, vaikka ideologis-poliittinen kantamme asiaan olisi selvillä.

Kerjäämiseen suhtautuminen todellakin paljastaa yhden rationaalisen moraalitajumme äärimmäisistä rajoista ja sen ikäänkun viskeraalisen eli vaistonvaraisen 'sisäelin'-luonteen (vrt. suhtautumisemme hymyilevään vauvaan, joka herättää välittömästi suuren hellyydentunteen).

Jopa abortista ja eutanasiasta saatamme päästä helpommin johonkin vakaumuksentapaiseen mielipiteeseen, mutta kadulla kättään ojentava ryysyläinen, joka ei ole rappioalkoholisti, pistää sydämeemme aina pahasti aiheuttaen meissä säälin, hämmennyksen ja vihan sekaisia affekteja. Kyseessä on ns. mixed feeling.

Tässä tapauksessa myös pelkkä vihan tunne eli torjunta nimittäin viestii, että meidän on sisimmässämme erittäin vaikea hyväksyä läsnä-/lähellä olevan ihmisen äärimmäistä kurjuutta.

Tulee mieleeni ekofasisti Pentti Linkola, joka vastasi kysymykseen, tunteeko hän lainkaan sääliä nälänhädästä kärsiviä mustia kohtaan, että 'ei pidä mennä katsomaan tilannetta siellä kurjuudessa - en mene minäkään'.

Mistä muusta tämä vastaus kertoo kuin Linkolan sisimmässä vaikuttavasta säälintunteesta, jonka hän kylmän rationaalisesti haluaa paaduttaa, koska sen mukaan toimiminen muka vain pahentaisi asiaa.

Näinkö ajattelevat ja kokevat myös ne oikeistolaiset, jotka haluavat kieltää kerjäämisen ehdottomasti ja totaalisti? - Eli oppikoot kerjäläiset auttamaan itseään kunnon ihmisten tavoin - itsenäisesti, sillä kaikenlainen ulkopuolinen apu vain passivoi heitä ja lisää heidän määräänsä?

2
Mutta - eikö kerjääminen nimenomaan oikeistolaisessa hengessä ole luokiteltavissa yrittämiseksi/elinkeinon harjoittamiseksi siinä missä prostituutiokin? - Eihän se kovin 'siistiä' puuhaa ole mutta kuitenkin 'selvästi vastuullisempaa' kuin sosiaaliluukulta/yhteiskunnalta vonkaaminen.

Vasemmisto ei vastusta julkista kerjäämistä niinkään eettisistä julkisivusyistä vaan siksi, että sen salliminen on täysin väärä tapa köyhyyden vähentämiseksi ja hallinnoimiseksi yhteiskunnassa. Vasemmistolaisen sosiaalipolitiikan mukaan köyhyys on perimmältään sortavien yhteiskunnallisten rakenteitten ja väärän talouspolitiikan heijastusta, ei niinkään yksilöiden itsensä aiheuttamaa (hmm). Tämän vuoksi köyhyyttä tuleekin pyrkiä poistamaan poliittisten päätösten avulla eikä kerjuuksi muuttuneella yksityisen yritteliäisyyden kieroutumalla eikä edes yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla hyväntekeväisyydellä.

Yksittäiset leipäjonot ja seurakunnan apu voidaan vasemmistolaisesti vielä tiettyyn rajaan saakka hyväksyä välttämättömänä joskin väliaikaisena hätäapuna (josta ei siis pidä tulla vallitseva käytäntö), kunnes ongelman ratkaisemiseksi on tehty poliittisesti perustavat, oikeat, päätökset. Ja onhan hyväntekeväisyys kuitenkin yhteiskunnallisesti valvottua eikä mikään jonottajien oma, voittoa tavoitteleva hämäräbisnes.

Tosin näistä(kin) jonoista löytyy pakettiautoilla suhaavia romanihamstraajia, jotka ovat tehneet ilmaisten ruokakassien saalistamisesta (jolloin röyhkeä hamstraaja-'köyhä' riistää hänen takiaan kassittomiksi jääviä köyhiä) systemaattiseen kerjäämiseen verrattavan elinkeinon (tämä jos mikä on kapitalismia seurauksineen kaikkein raadollisimmillaan!)

Hmm?

Mutta miksi Suomen 'alkuperäisköyhät' eivät kerjää kaduilla vaan hakevat/saavat yhteiskunnan sosiaaliapua? Meneekö meillä paremmin kuin muilla? Tosin köyhät joutuvat meilläkin yhä useammin turvautumaan myös mainittuihin 1990-luvun laman jälkeen pysyviksi käytännöiksi muuttuneisiin leipäjonoihin.

Entä miksi juuri kiertelevien romanien pitäisi saada roikkua täällä ihmisten takinliepeissä ja harjoittaa kerjäämisen ammattiaan? Menkööt muualle. Emmehän me ole velvoitettuja hoitamaan heidän kotimaittensa surkean yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen aiheuttamia epäkohtia.

Emmekö? Sillä juuri äskenhän Suomen kansan enemmistö(?) lupautui maksamaan 1,5 miljardia paskalainaa Kreikan korruptoituneelle valtiolle tämän pelastamiseksi köyhyysloukulta.

Conclusion:
Jos uusliberalistisen markkinatalousjärjestelmän globaali leviäminen merkitsee paitsi tuotannon tekijöitten ja voittojen ulkoistamista kannattavuuden nimissä halpatuotannon ja halpaverotuksen maihin myös tappioitten ja globaalin köyhyyden ulkoistamista kerjäläisten ja pankkitukien/pakkolainojen muodossa, niin kapitalismi on ihan oikeasti kaksinaismoralistinen järjestelmä, joka vain siirtää ja pakenee sosiaalista vastuutaan paikasta toiseen kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen mukaan piittaamatta vähääkään sen perimmäisen syyn korjaamisesta, joka nämä ongelmat aiheuttaa - ongelmasta, joka on SE ITSE!
 (Zizek osoittaa, että USA ulkoistaa jopa kidutuksen).

Mutta hei - entä jos tämä ulkoistaminen nyt onkin sitä vapauden ja tasa-arvon universalismia, jonka maallistunut liberalistinen demokratia on perinyt kristinuskon stoalaisesta kosmopoliittisuudesta ('ei ole täällä juutalaista eikä kreikkalaista', sanoi jo Paavali, tuo ensimmäinen euron vakauttaja). Alankin ymmärtää, miksi Jyrki Katainen vetoaa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen Suomen valtion budjettia räätälöidessään. Juuri kokoomuslainen siis ymmärtää myös kerjäläisiä parhaiten!?
*
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/yhteiset_asiat/koyhainhoito
http://www.merriam-webster.com/dictionary/visceral

Me odotamme totuudenpuhujia - ja he tulevat!

The Cleansing of the Temple (Matthew Chapter 21) 

12: And Jesus entered the temple of God and drove out all who sold and bought in the temple, and he overturned the tables of the money-changers and the seats of those who sold pigeons.

13: He said to them, "It is written, `My house shall be called a house of prayer'; but you make it a den of robbers."

14: And the blind and the lame came to him in the temple, and he healed them.
*
'The time is always right to do what is right.' - Martin Luther King Jr.
1
Ajattelin kirjoittaa Marjut Lindberg'in kolumniin ärhäkän ja innostuneen intron, mutta muutama rivi riittänee, sillä Ari Ojapeltohan 'kirjoitti' eilen kyseistä aihetta sivuten muutaman alustuksen jo etukäteen.

Joka tapauksessa Lindberg'in teksti on ainakin minulle täyttä ja itsestään selvää asiaa, mutta pekkä mielipiteen ilmaisu ei köyhien itsepuolustukseksi vielä riitä, joskin välttämätön lähtökohta se toki on. Konkreettinen ja tuloksellinen puolustautuminen mahdollistuu kuitenkin lopulta vain silloin, kun köyhien, sorrettujen ja uusliberalismin protofasistisella aatteella huijattujen vastarinnasta syntyy konkreettisia tekoja - ikäänkuin 'positiivista terrorismia' (aktivismia), joka on ainoa terrorismin laji, minkä minä hyväksyn.

Ilmoitusluontoisesti totean lopuksi, että ne, jotka eivät tätä Asiaa hyväksy tai kykene ymmärtämään, tuskin kuuluvat siihen ihanneyhteiskuntaan, jossa minä haluaisin elää.

Mutta mitäpä minusta, sillä meitä saman kokemuksen ja saman Asian jakavia on niin paljon, että porvari tulee aina nukkumaan yönsä huonosti, sillä ovathan pääoman eli megayhtiöiden tyrannian alla elävät juuri se omantunnon yhteiskunnallinen konkretisoituma, jonka kolkutus pitää kokoomus-porvarin hereillä ja levottomana.
2
Onnellisuus ei poista köyhyyttä

Marjut Lindberg marjut.lindberg@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Mitä kovemmaksi maailma ympärillä muuttuu ja mitä suuremmiksi tasa-arvon ja hyvinvoinnin erot väestöryhmien välillä kasvavat, sitä pehmeämmiksi muuttuvat keinot erojen ja epäkohtien korjaamiseen. Nyt yhä useammissa hyvinvointia ja tulonjakoa koskevissa keskusteluissa nostetaan yhdeksi hyvinvoinnin tärkeimmistä elementeistä onnellisuus. Onnellisuuden tavoittelu on tuotu jo sellaisiinkin keskusteluihin, joissa ihan tosissaan pitäisi pohtia, miten vähimmäisetuudet turvataan koko väestölle tasapuolisesti.

Tällaista keskustelua, onnellisuus tavoitteeksi nostettuna, käytiin muun muassa tällä viikolla Säätytalossa, jossa aiheena oli sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittäminen.

Tutkimustietoa onnellisuuden merkityksestä löydetään nyt melkein mistä vain.

Taannoin julkaistiin selvitys, jossa kerrottiin, miten nuorten odotukset työelämästä ovat muuttuneet niistä odotuksista, joita heidän vanhemmillaan oli. Enää nuorten ykköstoiveena ei ole vakaa ja hyvätuloinen työsuhde, vaan tärkeäksi on noussut mahdollisuus viettää omaa elämää ja aikaa perheen ja ystävien kanssa – olla onnellinen.

Selvityksestä ei käynyt ilmi, oliko nuorilla joitain euroina, neliöinä tai tunteina mitattavia vähimmäisvaatimuksia sille, että onnellisuudesta ja hyvästä omasta elämästä voisi nauttia. Pelkkä onnellisuus ei takaa asuntoa eikä ruokaa pöytään.

Kun kansantuotteen kehityksestä ei heru lisää rahaa rispaantuneiden vähimmäisetujen parsimiseen, on kätevää nostaa onnellisuus tärkeäksi hyvinvoinnin mittariksi. Onnellisuudelle ei voida säätää vähimmäistasoa, ja sen kasvua tai vähenemistä on mahdotonta mitata. Onnellisuuteen ei tarvita palveluntuottajia eikä niiden kilpailutusta. Sitä ei voida jakaa edes palveluseteleinä.

Onnellisuus on siitä kätevä olotila, että vakavasti masentuneita tai sietämättömistä kivuista kärsiviä ihmisiä lukuun ottamatta lähes kaikki ihmiset tuntevat itsensä ainakin silloin tällöin onnellisiksi. Myös dementoituneet vanhukset, joille jää palvelutalossa muutama kymppi käyttörahaa kansaneläkkeestä, tuntevat itsensä onnellisiksi, kun kuka tahansa käy katsomassa.

Onnellisuudesta rakennetaan taitavasti huntua, jolla voi verhota yhteiskunnan rakenteellisia epäkohtia. Mediassa kerrotaan tämän tästä selviytymistarinoita ihmisistä, jotka elävät toimeentulotuen varassa ja ovat silti onnellisia.

Kun sinnittelijöistä tehdään onnellisia sankareita, verhotaan häveliäästi piiloon se, ettei yhteiskunta ole onnistunut tukemaan ihmistä työllistymisessä ja oman toimeentulonsa hankkimisessa. Työtön toimeentulotukiasiakas voi olla köyhä mutta onnellinen.

Toinen kätevä verhoilusana on yhteisöllisyys. Se on läheistä sukua onnellisuudelle, sillä onnellinen ihminen yleensä myös kuuluu johonkin yhteisöön.

Kun yhteisöllisyyttä korostetaan hyvinvoinnin mittarina, voidaan siirtää ainakin osa kuntien järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista yhteisöjen tuotettaviksi. Yhteisöt ovat tarpeen, kun pitää luoda lumet, käydä naapurin vanhukselle kaupassa tai hoitaa sairastunutta lasta.

Suomalaiset sosiaalialan päättäjätkin ihastelevat yhteisöllisyyttä monissa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa julkinen lasten- tai vanhustenhoito ei toimi eikä kotipalvelusta ole kuultukaan. Niissä yhteisöllisyys ei ole herttaista onnellisuutta: se on käytännön pakko.

Niin onnellisuus kuin yhteisöllisyyskin joutuvat vielä koetukselle, jos myös seuraava hallitus jatkaa määrätietoista tuloerojen kasvattamista sekä kansalaisten jakamista menestyjiin ja epäonnistujiin.

Tuloerojen kasvattaminen alkoi 1990-luvun laman jälkeen, kun palkansaajien ja varsinkin vauraimman väestönosan verotusta kevennettiin mutta sosiaaliturvan taso jäi pahasti jälkeen. Nykyinen hallitus on korottanut alimpia tukia, mutta korotusten jälkeenkään ne eivät ole edes lähellä 15 vuoden takaista tasoa.

Entisten ongelmien lisäksi nykyisellä hallituksella on käsissään uusi ongelma, joka saattaa laimentaa varsinkin nuorten onnellisuutta. Nuoria työttömiä on nyt yhdeksän kertaa niin paljon kuin viime laman aikana. Tällä kertaa työttömyys koskettaa myös koulutettuja ja ammattiin valmistuneita nuoria, sillä julkinen sektori on supistanut työhönottoaan merkittävästi.

Hyvinvoinnin ylläpitoon eivät enää auta pehmeät keinot. Nyt tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja ja valintoja, mille ryhmille apua suunnataan. Poliittisten päätösten taloudelliset seuraukset pitää avata rehellisesti, siten että niiden vaikutukset ovat koko kansan ymmärrettävissä.

Työllä ansaittu siedettävä elintaso on suurimmalle osalle kansasta myös onnellisuuden edellytys. Kansalaisten hyvinvoinnin kehitystä pitää yhä mitata myös materiaalisin mittarein eikä verhota eriarvoistumista onnellisuuden epämääräiseen huntuun.
*
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Onnellisuus+ei+poista+k%C3%B6yhyytt%C3%A4/1135256327167
http://www.excerptsofinri.com/jesus_of_nazareth_iiii.html

Heilani

Kuvassa heilani on keräämässä kukkia heinäpellon reunalta.

(Rekilaulu)

Heilani on kuin helluntai
ja oraspellon kukka,
sillä on silmät sametista
ja poski kuin nurmen nukka.

Sillä on käynti ketterä
kuin kotivirran juoksu,
sillä on nauru hilpiä
kuin kesäheinän tuoksu.

Kirkolla ja kylänteillä
kelpaa sitä näyttää,
pertunpäivän tienohissa
kuusitoista se täyttää.

Ei oo rahaa kummallakaan,
mutta on nuori mieli,
joka korven komerossa
on oman oven pieli.

Älä sinä kultani sitä sure,
jos köyhänä naida pitää,
köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
ja köyhänkin jyvä itää.

Larin-Kyösti

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=h0&oq=lar&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=larin+ky%c3%b6sti
http://www.worldofstock.com/closeups/PAD1871.php