Olemme kuoleman omia

Aika loppui jo. Mutta toivo ei. Mikä pirullinen tilanne!

Kommentointia Kemppisen päreen Kätketty kuolema ja Kaari Utrion: Vanhuksille kuolinpillereitä - kirjoituksen tiimoilta.

(Kielimafia avustaa - klo: 16.40.)
I
Minäkin tappaisin itseni jos vain uskaltaisin. Mutta kun en uskalla. Puuttuu rohkeutta.

No - ehkä vielä jonain päivänä, varsinkin näin lama-aikana, ryhdistäydyn ja teen sen, minkä yhteisön kannalta jokaisen täysin tarpeettoman ihmisen tuleekin tehdä.

Hautakiveeni vaadin kuitenkin hakattavaksi seuraavan tekstin:

'Tässä lepää yhteisöllisen tulosvastuunsa ja siten kansalaisvelvollisuutensa täyttänyt mosabackalainen lamatalkoosankari, joka kuoli omaehtoisesti ja nopeasti tarkoituksenaan henkilökohtaisten eläke- ym. tukiensa jyrkällä supistamisella helpottaa Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kroonista budjettivajausta.'

II
Ärrävikaisen feministikirjailijattaren kommentti syyllistää vanhoja ja vaivaisia ihmisiä entisestään. - - Ikäänkuin elämästä lähtemisen yksilölliseksi ja yhteisölliseksi ihanteeksi asetettaisiin tällä tavoin itsemurha, muiden vaivoina makaamisen ja passiivisen kuoleman odottelun sijaan.

Jos 'syytinkivanhuksilla' on aiemmin ollut syyllisyydentunteita olemassaolonsa oikeutuksesta, niin nyt he siis saavat niitä yhä vain lisää.

Ironista kyllä feministikirjailijattaren myrkkypillerilausunto on kierolla tavalla linjassa myös vapaan markkinatalouden kulttuuria propagoivan positiivisen ajattelun ja psykologisen elämänhallinnan 'tarjouskampanjoiden' kanssa.

Ajattele positiivisesti, ammu itsesi - ennenkuin joudut kärsimään liikaa (mutta mikä on liikaa?)!

Tällainen maksiimi lienee kaiken utilitarismin, hedonismin ja psykologisen egoismin huipentuma.

*

Ehkä ei kuitenkaan pitäisi provosoitua ko. kannanotosta vaan ajatella, että mikäli myrkkypilleriään vaille täysin emansipoitunut kirjailijatar todella on sitä mieltä kuin kirjoittaa, niin hän myös tekee niinkuin kirjoittaa.

Ja mieluummin jo lähitulevaisuudessa, jotta mahdollisimman moni voisi olla todistamassa, ettei kyseessä ollut vain juuri julkaistavan kirjan myyntiä promoava mainostemppu.

(Uuden levyn mainostamiseksi oli äskettäin myös tarkoitettu väsyneen Loirin ja väsyttävän ikipirteän Lenita Airiston etukäteen tarkoin suunniteltu lööppijulkisuuden tavoittelu keskinäisen (mutta ikivanhan) salarakkauden paljastamisineen. - Turha on Loirin naureskella tekopyhästi lööppivouhotukselle, koska juuri se tapahtui, mihin pyrittiinkin.)

III
Itsemurhan oikeutuksesta ja eutanasiasta puhuttaessa kannattaa lukea esimerkiksi Kuningas Lear - varsinkin kohtaus, jossa naamioitunut Edvard, mustaa huumoria sisältävän, hieman irvokkaan juonen avulla, estää sokeaksi pahoinpideltyä isäänsä Cloucesteria tekemästä itsemurhaa saaden tämän elämänuskon kuitenkin osittain palautumaan.
*
Kannattaa myös muistaa, että itsemurha ja pikkulasten heitteillejättö eivät olleet antiikin pakanakulttuureissa mitään moraalisia tabuja. Stoalaiset pitivät itsemurhaa jopa sankarillisena lähtönä.

Kristityt sen sijaan ajattelivat juridisen tulkinnan mukaan, että ihminen on transsendentaalisten markkinoiden monopolia hallussaan pitävän, JHVH:n (Jahve), omaisuutta, eikä toisen omaisuutta saanut noin vain ilman lupaa tärvätä tai tuhota.

Niinpä. - - Omistammeko me itse itsemme, vai omistetaanko meidät?

Vielä syvemmin voisi kysyä, onko meille ylipäätään mahdollista irtautua imaginaarisesta suhteesta todellisuuteen, kun kyseessä ovat sellaiset väistämättömyydet (syntymä ja kuolema), jotka kaikkein syvimmin koskettavat ja myös uhkaavat narsismiamme?

En usko. Muun muassa tämän vuoksi pidän Kaari Utrion 'lausuntoa' pikemminkin hallittuna reaktionmuodostuksena suhteessa omaan kuolemaansa kuin onnistuneen positiivisena yrityksenä kontrolloida imaginaarisen narsisminsa näkyvillä oleva, varma loppu.

Sellaiseen kuiluun katsominen on mahdotonta ilman fantasianomaisia assosiaatioita - joita myös myrkkypillerien mainostaminen edustaa - jo senkin vuoksi, että meillä ei ole mitään kieltä, jolla kuvata olotilaa ennen tai jälkeen kuoleman.

Voimme kyllä yrittää hallita pelkoamme mutta emme kuolemaamme. Sillä me olemme kuoleman 'omia'. Aina.

PS.
Passiivinen eutanasia, joka tulee varmasti koko ajan yleistymään sen kriteerien samalla ehkä hieman väljentyessä, on mielestäni täysin perusteltu kuolemisen helpottamistapa. Omien myrkkypillerien tarjoaminen vanhuksille yhteiskunnan toimesta sen sijaan on irvokasta. Se sopii ehkä näytelmään mutta ei todellisuuteen.

Mutta miten pitäisi menetellä hänen toiveensa suhteen? - http://lornakismet.wordpress.com/2009/08/08/she-sought-euthanasia/
*
http://dameaire.wordpress.com/2006/06/06/3/
http://www.geocities.com/hbirchwood/toons.html

'Pihalla'

Kirjoitettu kommentiksi IDAlle päreessäni "Ei valtiolle, kyllä vapaudelle: uusliberaalin laillistettu itsepetos".
*
IDA kirjoitti:
Räsänen on kyllä tässä päreessään taas harvinaisen pihalla. Noin tiivistäen voisi poimia selkeän mielipiteenkin: Maolaisuus oli hienoa, koska se synnytti maolaisuuden vastaista, terävää kritiikkiä lukusalissa luettavaksi.

RR

You got it.

Kapitalismi ei synnytä enää perustavaa ja älykästä kritiikkiä, koska se latistaa ihmisen ajattelun yhdeksi ja samaksi tuotanto- ja kulutusketjun osaksi.

Oivaltava kritiikki ei puutu kapitalismista sen vuoksi, että asiat olisivat muka olennaisesti (kriittisen eetoksen ja Olemisen (eksistenssin perustana) kannalta) paremmin, vaikka suhteellisesti ottaen olisivatkin (esim. korkea bruttokansantuote (joka ei kerro vielä paljonko on köyhyyttä), vapaa pääsy pornosaiteille ja kaiken maailman keskustelufoorumeille puhumaan paskaa jne.)

Vain vastustamalla suurta 'Toista' on mahdollista pyrkiä emansipaatioon ja ylipäätään kokea se.

Mutta kapitalismin vallannut eetos on paitsi pluralisoinut myös paradoksaalisesti fundamentalisoinut (= 'idiotisoinut') suuren Toisen.
Sen paikan on ottanut abstrakti raha, pääoma, joka tappaa kaikki eteensä tulevat esteet kieltämättä nerokkaasti: 'antamalle' kriitikoilleen rahaa - sulauttamalla heidät tuotannon ja kulutuksen päättymättömään ketjuun.

Kaiken maailman identiteetti- ja imagohömpästä elävät uusliberaalikapitalismin 'viimeiset ihmiset' eivät enää ajattele, he toimivat pelkästään selkäytimellään kuten alimman tason vegetatiiviset oliot - keräämällä rahaa ja mielihyvää - loputtomiin, koska halulle (oireelle) ei tule koskaan loppua - paitsi ellei siihen kykene samastumaan ja siten läpäisemään sitä ruokkivat fantasiat - mikä on melkoisen vaativa (itse-) ymmärryksen ja(itse-) kritiikin tulos.

Jos suurta Toista (esim. Jumala', kommunismi) ei ole, se pitää 'keksiä', jotta voisimme sitä vastustaa! Muussa tapauksessa jäämme rahan ja idioottimaisen populaarikulttuurin luomien fantasioitten vangeiksi.

Mutta suurta toista eivät keksi sisällyksettömällä tavalla vapaat ja onnelliset ihmiset, koska he kuten sanottu eivät ajattele vaan lilluvat omassa mitättömässä itsetyytyväisyydessään, keskellä vähä-älyisen positiivista ja pornoistunutta Hollywood-maailmaansa.

Kaikkein 'mahdottominta ja hirveintä' kapitalismissa on näin ollen se banaali tosiasia, että siitä ei kovin helposti saata kehittää itselleen suurta Toista.

Henkilökohtaisesti kuitenkin jatkan yrittämistä, jotta edes 'demonisoimalla' tuotannon ja kulutuksen 'samsaran' kykenisin asettamaan itseni tämän oravanpyörän suhteen vaikka vain hetkeksi sellaiseen kriittiseen perspektiiviin, josta käsin voin kumota tiettyjä liberalismin itsestäänselvyyksiä, jotka esimerkiksi rajoittamattoman sananvapauden nimissä sisällyttävät itseensä pikemminkin orwellilaista terrorismia ajattelun latistamiseksi kuin mahdollistavat ajattelun aidon kriittisyyden ja syvällisyyden.

Vielä kerran - kyse on siitä yleisestä huomiosta, että vapaan markkinatalouden suoma 'vapaus' ei takaa mitään muuta kuin 'miellyttävän orjuuden' tavaroiden ja nautintojen maailmassa'.

Kyseinen 'miellyttävä ('vapaa') orjuus' merkitsee siis ajattelun rappeutumista vegetatiiviseksi kulutus/tuotanto-ketjun 'osaksi', ja mikä paradoksaalisinta sekä kohtalokkainta (kuten Lacan on todennut), loputon halun tyydyttäminen kääntää mielihyvän kokemisen lopulta tuskaksi.

Kirjoitti: 'Still in the Yard' ;)

Vapaa markkinatalous: sosio-ekologinen syöpäkasvain ja geneettinen aikapommi

Kirjoitettu kommentiksi ripsan päreeseen Joskus seitkytäluvulla.
(Oikoluentaa on harrastettu alkuperäiseen nähden)
*
Miten kumota järjestelmä (kapitalismi, vapaa markkinatalous), joka jatkuvasti kumoaa itse itsensä tai jonka olemassaolo perustuu itsensä kumoamiseen?
Jotakuinkin näin on kysynyt 'leninisti-stalinisti' ;) Slavoj Zizek.

Voidaan esittää jatkokysymys:

Onko vapaa markkinatalous itsekumoavuutensa takia ylipäätään mikään järjestelmä ideologisessa tai lopulta edes systeemisessä mielessä?
Eikö kyseessä ole pikemminkin 'sosio-ekoLoginen syöpäkasvain' tai 'geneettinen aikapommi', jonka jatkuvaa liikakasvua yritetään (systeemisesti mutta turhaan) hallita koroilla?

Korothan ovat eräänlainen (laajasti määritellen) kulutuksen ja tuotannon suhdetta säätelevä lääke, ja kaikki lääkkeet ovat samanaikaisesti sekä parantavia että myrkyllisiä käytöstä riippuen.

Vaikuttaa vain siltä, että kukaan ei lopulta tiedä, milloin korkolääkkeen annostusta pitäisi vähentää, milloin lisätä, sillä aina kun päätös tehdään, sairaus on jo puhjennut, eikä pahoilta seurauksilta vältytä.

Johtopäätökseni on se, että vapaassa markkinataloudessa syöpäkasvaimen leviäminen eli kysynnän ja tarjonnan synnyttämät 'mutaatiot' on parantumaton oire, johon ei parannusta löydy: viimein tauti (hillitön ahneus ja typerä onnentavoittelu) tappaa uhrinsa eli ihmiskunnan.

Epäilen samalla kuitenkin vahvasti, että mikään ideologinen, johdonmukaisen suunnitelmatalouden versio voisi muuttaa maailmantaloutta radikaalisti järkevämpään suuntaan ekologisesti ja geopoliittisesti.
Se voi kyllä hillitä kasvaimen leviämistä, mutta käytetty lääke aiheuttaa 'potilaalle' useimmiten niin sietämättömiä sivuvaikutuksia, että jopa itse tauti, jota lääkitään, tuntuu helpommalta kestää.

Tai näin me ahneet, kateelliset ja egoistiset ihmiset lopulta ajattelemme - huolimatta siitä, että mahdollisesti arvostamme yhteisöllisä arvoja ja yhteistä etua.

Olemme pelkkää paskasakkia koko ihmiskunta. Ansaitsemme kuolla. Valitettavasti vain vedämme mukanamme kaikki muut omaan itsetuhoisuuteemme syyttömät biologiset oliot...

Rationaalinen valinta, nihilismi ja rasismi

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreen "Suomenmaassa on jotain mätää" kommentteihin.
*
Huomautus ja itsekriittinen arviointi 12.3.
Kirjoitettu teksti on keskeneräistä ja itseään toistavaa verbaalista tyhjäkäyntiä, väsähtänyttä ja jatkuvasti 'metsään suistumassa' olevaa virkeakrobatiaa, jossa tietyt äärimielipiteet yritetään säälittävän epämääräisesti viedä vieläkin äärimmäisempään positioon...
Mutta silti - silti nuo kärjistykset tulevat toimimaan jonkin mahdollisesti tulevaisuudessa esitettävän nihilismi-synteesini eräinä protoluonnoksina ja esilähtökohtina.
*
Jukka said...
Rusanen syyttää siis Takkirautaa rasistiksi koska Takkirauta uskoo uusklassiseen taloustieteeseen.Vaikka en itse ole rationaalisen valinan teorian mustavalkea kannattaja enkä vastustaja ihmettelen miten ihmistä voi tuo perusteella kutsua rasistiksi.
Jos rasismi nyt on ainakin jonkun mielestä rikos, niin tuohan on kunnianloukkaus.
*
RR

Täällä on joku Rusanen.
Esittelisitkö Jukka hänet minullekin...vai hankitko mielummin uudet silmälasit?
Uutta päätä en toki vaadi (toistaiseksi) vaihdettavaksi.

*
Rasismilla ei ole vain yhtä aatteellista alkuperää, ei se myöskään rajaudu pelkästään yhteen rasismi-määritelmään kuten takkirauta ajattelee.

Laissez-faire-talous indoktrinoivine/manipuloivine rationaalisen valinnan periaatteineen johtaa ennenpitkää rasistisiin käytäntöihin, kulttuurirelativismiin ja yleiseen arvonihilismiin - uskottiinpa sitten tuonpuoleiseen tai tämänpuoleiseen pelastukseen/onneen/arvoihin, koska molemmat implikoivat nihilismin suhteessa sekä 'paikalliseen' (joka on tietysti jo itsessään ristiriitainen periaate) että universaaliin ihmisarvo- ja ihmisoikeusidealismiin - tosin eri syistä ja erilaisen praksiksen seuraantoina.

Ja lisättäköön vielä, että KAIKKI taloustieteelliset teoriamme johtavat rasismiin (minun prosessuaalisen rasismi-määritelmäni mukaan) - sekä vapaa kilpailuttaminen että sosialistinen suunnitelmatalous, joka on esimerkiksi aikamme Kiinassa ideologinen versio monopolikapitalismista.
(Samantyyppistä mallia käytettiin esim. Bismarckin Preussin teollistumisen aikana. Lähinnä juutalaisten tuhoamis-infrastruktuurin kehittämiseen tähdännyt natsi-Saksan irrationalistis-barbaaris-rotuhygieeninen valtiojohtoisuus on myös esimerkki ei-vapaasta markkinataloudesta.)

Huom! - liberaalien talousteorioiden rasismia ennakoiva oikeutus ei aluperin ole niissä itsessään eli teoreettisissa lähtökohdissa ja perusteluissa (esim. Lockella ihmisen omistusoikeus 'no-man's land-valtauksiinsa' työnsä tuloksiksi tulkittuina(?!) oli muka luonnollinen oikeus), mutta ne johtavat väistämättä ennenpitkää diskriminoimaan muita kilpailijoita - joko juuri Locken luonnonoikeus-lakiin verhoutuneen rasismin periaatteella: esim. alueiden riisto alkuasukkailta kuten intiaaneilta tai suurfirmojen häkäilemättömien toimenpiteiden - jos ei suoranaisina tuloksina niin lopulta ainakin seurauksina.

Tässä kirjoituksessa ei vedota nimenomaan rasisimin kapeaan määritelmään vaan sen yksipuolisen kvartaalitaloudellisen voitonmaksimointistrategian seurauksena syntyvien käytäntöjen/seurausten aiheuttamana suhtautumisena työntekijöihin yrityksen pelkkinä 'koneen osina ja välineinä' eikä - kuten olisi luontevaa ja inhimillistä - kehitettävänä/kehittyvänä prudentiaalisena resurssipotentiaalina.

Tällainen reifikaatio ei ole rasismin suppean määritelmän mukaista, ja se hyväksytään yleisesti vapaan markkinatalouden ajoittain väistämättömäksi 'sivuvaikutukseksi', jotta yritys ei menisi konkurssiin - selkokielellä: kykenisi tuottamaan yhä lisääntyviä voittoja halvempien tuotantokustennusten maissa.

Saas nähdä - näin ajatuskokeen ominaisuudessa, jos/kun halpa työvoima joskus loppuu maapallolta (mitä hiukan epäilen), niin mistä yritykset siinä tilanteessa saavat tarpeeksi koulutettua mutta kuitenkin tarpeeksi halpaa työvoimaa.

Trendihän tässä on suuryritysten jatkuva kasvu, jotka lisääntyvien voittojen saavuttamiseksi pitävät väistämättä suuren osan maailman ihmisistä tietyn tulorajan alapuolella, jotta ne itse voisivat taata osakkailleen maksimaaliset voitot.

Niin - ei tämä uusliberaalien mielestä todellakaan mitään rasismia ole vaan markkinoitten luonnollista toimintaa, jossa ihmistyövoiman on sopeuduttava talouden ja tekniikan lainalaisuuksien ja innovaatioiden kulkuun.

Olen eri mieltä, vaikkei minulla olekaan tarjota parempia ratkaisuja, koska näen sekä maailmassaolemisemme aatteellis-uskonnollisen että taloudellis-välineellistä rationaalisuutta ilmentävän praksiksen sekä kumpuavan (uskonnot) nihilismistä että päätyvän (valheellisen arvo-objektivistinen välinerationaalisuus) nihilismiin.

Maailmanhistoria on paitsi kertomus nihilismin eri muotojen genealogiasta myös näiden nihilististen muotojen modifioitumisesta - selkokielellä: naamioitumisesta - puhtaaksi, monetaristiseksi taloustieteeksi esim. Ayn Randin sekä Robert Nozickin ajattelutavoissa, jolloin ne prosessoituvat arvonihilismiksi (välineellinen järki) ja siten rasisminkaltaisiksi alistamis- ja epätasa-arvokäytänteiksi.

*
Yksilöidessäni edellä varsin abstraktein vedoin määriteltyä näkemystäni totean oman pointtini tässä pohdiskelussa olevan lopulta se, että uskonnollisessa nihilismissä mitätöidään tämänpuoleinen maailma tuonpuoleisen kustannuksella - tai kuten juutalaisessa ('poliittis-materialistisessa') siionistis-millennialistisen (joka on tuhatvuotisen valtakunnan/yhteiskunnan) 'onnen aika' korostetaan: Jumalan valitsema Messias voittaa sortajat ja kostaa näitten pahat teot, kun taas Israelin kansa voi elää noudattaen oikeutetusti? Jumalan 'lupaamaa' etnistä diktatuuria 'alamaiskansoihinsa?' nähden.

(Millenianismi/kiliasmi on apocalyptis- eskatologinen- siis lopun aikojen tulevaisuusvisio tai -utopia, joka painottaa positiivista tulevaisuusnäkymää. Se esiintyy monissa uskonnoissa - etenkin juutalaiskristillisyydessä mutta myös filosofisesti ja kirjallisesti ilmaistuissa aatteissa (esim Thomas More: Utopia), myös marxismissa ja natsismissa; vrt. Ernst Bloch: The Principle of Hope.)

Tällaista, varsin ylimielistä politiikkaahan Israel on USA:n avustuksella harjoittanut itse asiassa jo kymmeniä vuosia suhteessa palestiinalaisiin sekä muihin ympäröiviin muslimi- arabivaltioihin - ja varsin menestyksekkäästi.
.......

Uskontojen nihilistisyyden tunnusmerkkejä:

1) Buddhalaisuus pyrkii pääsemään eroon tahdosta, haluista ja tietoisuudesta eli kärsimyksen syistä kohti täydellisen 'intressitöntä ja perspektiivitöntä' Olemista: Nirvanaa, ikuista Olemattomuutta ja siten liikkumatonta Rauhaa, jossa ihminen ei enää ole Karman lain 'kierrätyksen' kahleissa.

2) Ortodoksi-juutalaisuus odottaa Jumalan lähettämän, kostavan Messiaan lopullista voittoa Israelin ja Jumalan välillä tehdyn Liiton vastustajista ja ko. sortajien saamaa julmaa tuomiota.
Reaalipolittinen juutalaisuus elää tuota messiaanista voittoa käytännössä (kuten edellä todettiin) jo nyt maan päällä: siionismi ja Israelin lähi-idän politiikka.

Erona millenianismiin nenvain on, ettei mitään pysyvää rauhan tilaa (vielä - eikä kai koskaan, sillä juutalaisten ja palestiinalaisten välinen kostonkierre eli viha on niin kovin syvää) voi ihmisten toimesta vallita.
Joka tapauksessa Israel on ikäänkuin ottanut tehtäväkseen huolehtia itse poliittisesti alunperin Jumalalle kuuluvan koston ja tuomion 'toimeenpanosta' palestiinalaisten suhteen.

3) Kristillinen usko preferoi tuonpuoleista tämänpuoleisen pelastuksen ja onnen kustannuksella. Maallistuminen ja sääty-yhteiskuntien muutuminen luokka- ja massayhteiskunniksi on modifioinut etenkin kristillisestä etiikasta johdetut: tasa-arvon, vapauden, veljeyden ja ihmisoikeuksien ideaalit universaaliksi politiikaksi, joiden nimiin myös kaikki ne suurliikemiehet, jotka haluavat antaa itsestään medioissa eettisesti kunnioitettavan ihmisen julkisivun, tekopyhästi vannovat.

4) Varsinkin radikaalit (aivopestyt? miespuoliset nuoret) muslimit odottavat neitsyt-paratiisiaan opillisesti sekavassa kunnian ja kunnianloukkauksen sekä koston-teologiassaan, jossa sinänsä yksiselitteisen sekä ehdottoman monoteistisen (toisin kuin kristinusko) ja lakiuskonnollisen teologisen opin hämäävän monimuotoisiin traditioihin ja käytäntöihin ovat poliittisia ja teokraattisia intressejä yhdistämään pyrkivät juutalais- USA- ja ylipäätään länsimielisiä diskriminoivat ääriainekset koettaneet iskostaa ääri-islamilaishenkistä identiteettiä välittämättä siitä, että Islamin integroituminen länsimaihin ja etenkin Euroopan unioniin on sen tulevaisuuden - aivan samoin kuin EU:nkin - kaikkein tärkeimpiä kohtalonkysmyksiä.

Turkki EU:n jäseneksi? Kyllä - mutta ei missään tapauksessa ihan mihin hintaan tahansa!

*
Uskonnot ovat kaikki yleensä ja pääperiaatteiltaan nihilistisiä, ja kun tämä uskontojen nihilistisyys osoitetaan, jää jäljelle monetaristinen taloustiede, jota ylivoimaisesti suurin osa nykyisistä poliittisista vallanpitäjistä on sitoutunut tukemaan, koska ainakin aluksi se saa aikaan sellaista taloudellista liikkuvuutta ja yritteliäisyyden kavua, johon äärisosialismi ja liian tiukka suunnitelmatalous eivät kykene.

Mutta edellä ja eräissä aiemmissa jutuissani on osoitettu (tai ainakin todettu - enhän ole mikään asiantuntija tässäkään diskurssissa), että markkinakapitalismin tien päässä näyttäisi odottavan yhteiskunta, joka ei lopulta tarvitse ammattitaidotonta kurjalistoa edes sellaisiin hommiin, joista maksetaan sellaista palkkaa, jolla olisi mahdollista tulla toimeen ilman vähintäin yhtä, pikemminkin kahta ja kolmea lisätyötä.

Toisaalta - tämä usein reippaasti köyhyysrajan alapuolella elävä kurjalisto on kyllä visusti tarpeen tuollaisessakin yhteiskunnassa, koska juuri se tekee ne työt, joita muut eivät tee - juuri liian huonon palkan takia.

Ideaalitilanne vapaassa markkinataloudessa kuitenkin on, että nuo ihmiset kritiikittä tyytyisivät asemaansa eivätkä vaatisi lisää palkaa eivätkä myöskään verotuloista jaettavaa tukea.

Tällainen 'köyhtymistrendi' kumuloituu - on jo nyt kumuloitunut esimerkiksi USA:n keskiluokan piirissä yhä ankarammaksi taisteluksi ylläpitää aiemmin saavutettu elintaso. Se ei onnistu ilman yhä useampia lisätöitä.

Vapaa markkinatalous siis supistaa koko ajan, jatkuvasti, taloudellisten lainalaisuuksien eli 'näkymättömän käden kaikille siunaantuvan hyödyn' toteutuessa niiden - nyt jo ehkä 50:n molemmin puolin olevien ihmisten määrää, jotka ihan oikeasti ja aidosti ainakin alunperin ovat hyötyneet hyvästä ammatti- ja/tai yliopistokoulutuksesta sekä ahkerasta työnteosta.

Toisin sanoen: kurjalistoon, köyhyysrajan alapuolelle ajatuvien sekä yhä lisää pätkä- ja silpputöitä tekemään joutuvien (jotta eivät luisuisi köyhyysrajalle) tekevien määrä siis lisääntyy, mutta pääoman, osakkeitten suuromistajien ja suursijoittajien tulot sen sijaan kasvavat samalla, kun heidän lukumääränsä jatkuvasti pienenee: - pääoma siis kasaantuu yhä pienemmän ryhmän haltuun.

Joka muuta väittää, sille kokoomuspuolueeseen liittyminen on 'luonnollinen valinta'. Paradoksaalista vain, että vuosi vuodelta on yhä vaikeampi löytää kokoomuspuolueeseen jäseniä, jotka eivät olisi pakotettuja turvautumaan sosiaaliturvan apuun toimeentulotukiasioissa - ja juuri Kokoomuksen omasta makrotalouslinjasta johtuen (!)

Klassinen talousteoria oletuksineen näkymättömän käden kaikkia hyödyttävästä prosessista - rationaalinen valinta eräänä perusoletuksenaan - on samalla 'legitimoitu' (kuka legitimoi?: tietysti näkymätön käsi, jota emme siis näe) prosessi, jonka päätepisteessä on yhä antaammalle ajettu keskiluokka, jonka on yhä vaikeampi pitää yllä saavuttamaansa elintasoa samalla työpanoksella kuin esim. 15 vuotta sitten, vaikka luulisi että työkokemus nostaa vuosien mittaan myös palkkaa hieman.

Sosiaaliturvan alasajo sinetöi tämän kehityksen, joka siis - vielä kerran - on Kokoomuksen oma talous- ja arvopoliittinen noidankehä, ja joka ajaa lopulta jopa omat kannattajat köyhyysmarginaaliin.

Ja jos/kun ihmistä kohdellaan edellä kuvaamallani tavalla, jossa hieman oioin mutkia, jotta näkisimme ilman kaiken maailman nippeliteoria- ja/tai formaali-peliteoria-spesialistien konteksteista irrallisia yhtälöitä, mihin vapaan markkinatalouden sekä sen myyttisen uskonnon: jatkuvan kasvun ideologia todella on johtamassa, voitaneen varmaankin jo hieman paremmin ymmärtää, mihin viittasin, kun sanon, että esimerkiksi juuri (popperilais-) hayekilais-friedmanilainen taloustieteen koulukunta ei suinkaan vastusta orjuutta viimekätisenä antiutopianaan yhtään sen paremmin kuin Platonin valtio, natsisimi tai kommunismikaan.

Päinvastoin: se on ajamassa maailman ihmiset kaikkein tehokkaimman ja tuottavimman orjuuden muotoon, jossa ihmisiltä otetaan ' viimeisetkin löysät pois'.

Silti nämä ihmiset ovat 1) yhä (päinvastoin kuin totalitarismissa) täysin vapaita ajattelemaan ja sanomaan, mitä haluavat, 2) he saavat pitää yksityisyytensä ja omat moraaliset mielipiteensä ja arvovalintansa - olivatpa ne moraalisia tai kuten yleensä ei-moraalisia (esim. auto). Pääasia, että he eivät aseta kyseenalaiseksi vapaan markkinatalouden jatkuvan kasvun myyttiä.
.......

Siis: 1) Uskonot ovat nihilistisiä, koska tuonpuoleinen on niiden mukaan jotain perimmäisempää kuin kärsimystä aiheuttava tämänpuoleinen maailma ihmisen persoonallisine haluine ja tietoisuuksineen.

2) Jatkuvan kasvun myytin 'puimakone': vapaa markkinatalous ei tarvitse enää uskonnollisia myyttejä tai uskon dogmeja: se perustuu kulutukseen ja tuotantoon, kysyntään ja tarjontaan - siis rationaaliseen valintaan.

Sen lähtökohdat ja perusperiaatteet kunnioittavat ja suosivat yksilön vapautta, eikä se ole enää kiinnostunut muista arvoista. Jumala on kuollut, joten kaikki on siis mahdollista, koska ihmisten vapaus on siten (muka) täydellistä.
Pyrkimyksenä ihmisillä on elintason elinikäinen nostaminen, mikä takaa maallisten mukavuuksien ja korkean elintason kautta turvatun elämän ja siten (muka) onnen.

Elämä on mahdollista kestää eksistentiaalisessa merkityksessä kysymättä lainkaan olemassaolon mieltä ja elämän tarkoitusta. Tärkeintä on kulutuksesta, matkoista ja mukavuuksista saatu mielihyvän ja onnellisuuden tunne, jota vielä alati kehittyvä teknologia myös lääketieteen ja sairaanhoidon alalla turvaa.

Nihilismi on siis mahdollista paitsi kestää myös ylittää - kunhan vain osaat nauttia elämästäsi tulojasi oikein käyttämällä, mikä onnistuu ne oikein sijoittamalla.
Kukaan ei sano, etteikö tällaisessa yhteiskunnassa olisi ilo elää. Siellä ei kukaan yhteiskuntakoneistoon 'sopeutunut' kärsi rasismista.

Mutta tilanne muuttuu - on jo muuttunut jonkin aikaa myös korkeimman elintason länsimaissa. Kurjaliston eli lähes tarpeettoman, huonosti tai vain yhteen ammattiin koulutetun rupusakin määrä lisääntyy, köyhyysrajan yläpuolella on yhä vaikeampi pysytellä ilman jatkuvia yli- lisä- pätkä- ja silpputöitä.

Yhtäkkiä koko elämästä nauttiminen onnistuukin vain tekemällä entistä enemmän töitä, jotta olisi varaa elää saavutetun elintason mukaisesti - varsinkin, jos on perheellinen ja on tullut lapsia elätettäviksi ja huollettaviksi.

Yhtäkkiä koko tuo vapaan yrittämisen ja työnteon elinkautisen opiskelun ja 'nousun kupla' saattaa puhjeta - tai se puhkeaa hitaammin, mutta ilman, että ihminen voisi tehdä asialle yhtään mitään. Hän voi vain huomata ajautuneensa marginaaliin, jolloin on pakko turvautua toimeentulotukeen, kirpputoreihin, kaupan viimeisen päivän tuotteisiin - lopulta hänen on pakko lähteä jopa jonottamaan leipäjonoon.

Mitään tietä tästä syöksykierteestä poispääsemiseksi ei ole. Jos ihminen aikoo kyetä elintasonsa ylläpitämiseen, hänellä ei ole enää vapaa-aikaa eli mahdollisuutta nauttia elämästään vaan hänet on ajettu kuilun partaalle.

Vain itsemurha tai lopullinen periksiantaminen eli viimeisistäkin yhteisöllisistäkin velvoitteista luopuminen - siis ajatuminen ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle - mahdollistaa hänelle sen vapaa-ajan, mistä hän alunperin haaveili opiskellessaan ammattiin ja pestautuessaan mielestään hyvään työhön.

Mutta markkinkapitalismin syvimmiltään äärimmäisen nihilistinen ja rasistinen - ihmisestä täysin piittaamaton teknokratian ja välineellisen järjen kaikkialle tunkeva luonne, kohtelee häntä kuin esinettä - ihoonväriin katsomatta.

Kapitalismi on siis tasa-arvoista rasismissaan: jokainen meistä joutuu sen myllyyn ja tulee jauhetuksi sen osiksi, ja se mikä jää jäljelle tuosta taloudellis-henkis-sosiaalisesta raiskausprosessista, on enää pelkkä tyhjiin imetty puunrunko, josta elinvoima on viety siihen rajaan asti kuin järjestelmä vain voi sen ihmisestä irti saada.

Ja kun runko ei enää tuota eikä jaksa tuottaa niin paljon kuin suurfirmat ovat tulevassa kvartaalikauden voitonkahminnassaan suunnitelleet, he ulkoistavat tällaisen jäsenen - hänestähän oli tullut aivan liian kallis huonon tehokkuutensa takia.

Lopputulos on kuin natsien keskitysleiriltä. Mieluusti kapitalismi myös tuhoaisi lopullisesti ne, joista sille ei enää ole kuin marginaalista hyötyä ja hankkisi tilalle halpatyövoimaa Romaniasta, mutta koska uusliberaalissa demokratiassa keskitysleirit ovat (vielä) kiellettyjä (harmi - tyhjiin kalutusta työläisestä voisi nimittäin tehdä hyvää saippuaa!), suuryritys muuttaa kimpsunsa ja kampsunsa halpatyövoiman maahan, jossa se ensin nostaa työläisten elintasoa hävitäkseen viimein sieltäkin esim. Intiaan, jossa työläisten kehitysmaapalkat mahdollistavat lisää voittoja.

Näin tämä huijauksen, nihilismin ja mitä ilmeisimmän rasismin kaava toimii. Voisin visioida toki paljon lisääkin - esimerkiksi tilanteen, jossa alkaa markkinakapitalismin pudotuspelivaihe - vaihe, jolloin suuret firmat alkavat kaataa toisiaan, ja jolloin ei enää olla kaukana maailmasotaa muistuttavasta tilanteesta.

Mutta siitä hiukan myöhemmin. Kunhan olemme matkanneet taas vähän lähemmäs ekologisia myllerryksiä ja kauppasotien uhkaa. Sitä ennen miljoonat ihmiset on kuitenkin potkaistu - anteeksi ulkoistettu tarpeettomina.

En siis ole kutsunut tällaista käytäntöä kapitalismin käytännölliseksi rasismiksi, koska se kohdistuu tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisiin ihonväriin katsomatta.

Yrittäisin pysyä 'tosiasioissa' ja siten nimittää edellä kuvattua prosessia teknokraattien hyväksymillä eufemistisilla konsulttitermeillä, mutta tämä on osoittautunut minulle ylivoimaiseksi tehtäväksi, koska minua ei - huolimatta (hehheh) vasemmistolaisesta työläisperhetaustastani - ole kasvatettu siihen ajattelutapaan, että harhaanjohtavien ja jopa valheellisten termien, valheellisten määritelmien ja valheellisten teorioiden käyttö olisi eettisesti hyväksyttävää - ei edes Kokoomuksen politiikassa - vaikka ymmärrettävämpää se toki zazilais-schyszzkhowitsilaisessa kusetuksen vokabulaarissa on kuin siellä, missä äitini tai mummoni piti joskus parsia lasten villasukatkin viiteen kertaan, ennekuin oli varaa kutoa uudet...

http://www.newadvent.org/cathen/05528b.htm (Hyvä uskonto-oppihistoriallinen kooste eskatologian tyypeistä; painottuu kuitenkin katoliseen viitekehykseen)

Tekopyhä ja valheellinen sinä olet ollut, joten Helvettiin pitää sinun joutuman!

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Lacrimosa ja Voimala".
(Lisäys 13.1)
*
homo garrulukselle

Käytin termiä libertarismi, eivätkä liberalismi ja libertarismi eivät ole ihan sama asia.

Liberalisti saattaa hyvinkin olla arvokonservatiivi ja kannattaa kuitenkin samalla maltillisesti vapaata markkinataloutta (yhdistelmä joka tosin sisältää sisäisen ristiriidan; ks. libertarismi), jolloin myös yrityksen sosiaalisella vastuulla on yrityksen etiikan kannalta merkitystä.

Perheyritykset ovat monesti olleet malliesimerkkejä liberaalista toimintamallista ja ajattelutavasta.

Pörssiyhtiöt, joissa ainoa tavoite on mahdollisimman nopea voiton maksimointi vailla pitkän tähtäimen visioita, ovat sitten asia erikseen. Ne ovat libertarismin kukoistuspaikkoja.

Libertaristi on lähempänä laissez-faire (antaa mennä) -asennetta sekä arvojen, valtion että kilpailun suhteen. On vain kilpailua, ei ikäviä arvoja, joista ei ole mitään hyötyä (pikemminkin päinvastoin) sijoituksia suunniteltaessa, ellei niitä sitten pysty käyttämään eettisenä 'valepukuna' (eli huijaamistarkoitukseen) voiton maksimoinnissa.

Koko yhteiskunta ja maailma, arvot mukaanlukien on libertaristille yhtä markkinataloutta, jossa jokainen ihminen on lähimmäisensä potentiaali kilpailija, eikä mikään valtion taholta tuleva tai sosiaaliseen sitoutumiseen (siis muka kilpailua 'vääristävä') velvoite saa estää kauppaa.

Valtio saa toimia vain poliisina, joka turvaa yksityisomaisuuden suojan. Kaikki muu hoituu äärilibertaristin mielestä vapaan kilpailun periaatteella, - mitä nyt hyväntekeväisyyttä harrastetaan, jotta saataisiin altruistin sädekehä pään päälle.
Libertarismi on siten kommunismin ja natsismin ohella tekopyhin ja moraalittomin ajattelutapa, jonka tiedän!

Yhä edelleen pidän pyhäinhäväistyksenä, jos yksikään libertaristi sanoo olevansa lähimmäistään rakastava kristitty! Sitäpaitsi jo valehteleminen sinänsä tekee moraalin ja siten luottamuksen täysin mahdottomaksi...

Tästä seuraa: kun keskustelet libertaristin kanssa, poista aina varmistin pistoolistasi. Libertaristi on tottunut pitämään valehtelua (tai ainakin harhaanjohtamista) kilpailun henkeen kuuluvana - moraalisesti hyväksyttävänä ja siten myös laillisena - pelinä.

Luottamuksella ei ole muuta merkitystä kuin saada kilpailija ansaan. Lyhyesti: libertarismi on käytännössä eräänlaista mafia-politiikkaa.

Jos yhteiskunnnan ja elämän perusolemus on lottoamista - siis arpapeliä ja jatkuvaa spekulatiivista eli keinottelevaa riskinottoa, niin silloin libertaristi lienee kyllä oikeassa moraalinkin suhteen.
Mitään moraalia ei ole olemassakaan, jos yksinomaan psykologinen egoismi sanelee sen, mitä ajattelen lähimm...anteeksi kilpailijoistani.

Jos minä olisin kansanedustaja, en alentuisi vaihtamaan sanaakaan jonkun Kimmo Sasin tai Ben Zyzzzkowitsin kanssa, koska heihin ei tehoa sana vaan pelkkä voima, valta ja diskriminointi.
Saavat maistaa siten 'omaa lääkettään'...

PS.
Suomesta ei olisi koskaan tullut niin sanottua hyvinvointivaltiota, jos vain libertaristit (tai kommunistit) olisivat saaneet päättää toimintatavoista.
Nyt näyttää taas vaihteeksi siltä (-80-luvun lopun tapaan), että hyvinvointivaltion perusperiaatteet ja peruspalvelut halutaan panna pörssiin nekin - eikä aikaakaan, kun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme on taantunut USA:n tasolle.

(On toki muistettava, että lamaa edeltäneen rahapolitiikan takuumiehinä toimivat samoilla linjoilla olleet Iiro 'vampyyri' Viinasen (kok) ohella sosiaalidemokraatit: presidentti Mauno 'vakaa markka ilman devalvaatiota' Koivisto ja valtiovarainministeri Erkki 'propagandapäällikkö' Liikanen (jonka onnistui 'paeta' Brysseliin, kun pahin lama iski.)

***
Lisäys

HG kirjoitti

'Sitten olen vain vaikka edistyksellinen sosialisti: miltä se kuulostaa?'

Ei kuulosta uskottavalta. Edistyksellisyyden aika 'meni jo'. Samoin sosialismin. (Miten olis 'aktivisti';)?)

Kommunitarismista voinemme kyllä keskustella, vaikka siinä(kin) on aina vaara ajautua eri yhteisöjen/yhteiskuntien väliseen kiistaan kussakin yhteisössä legitimoiduista arvoista, tavoista ja pyhistä asioista.
Sanalla sanoen kommunitarismi ei ehkä pysty ratkaisemaan kulttuurisen relativismin ongelmaa - siis toteuttamaan Habermasin niin sitkeästi ajamaa kommunikatiivisen toiminnan käytäntöä.

Toisaalta - myös libertaristi on yhtä kaikki relativisti mutta eri syistä kuin kommunitaristi.

Libertaristi retorisoi, että juuri hän - toisin kuin kommunitaristi - edustaa yleismaailmallisia arvoja: vapaa kilpailu ja yksityisomaisuuden suoja, sananvapaus, demokratia, ihmisoikeudet, kestävä kehitys jne.

Kaikki nämä hienot periaatteet kuitenkin romuttuvat (jopa ensimmäinen mukaanlukien pääomien kasautumisesta = trustiutumisesta ja kartelloitumisesta johtuen), kun libertaristi alkaa käydä vapaata kauppaa viis veisaamatta muusta kuin mahdollisimman nopeasta voiton maksimoinnista.

Libertaristi käyttää mainittuja periaatteita täysin opportunistisesti - tavalla, joka saisi Immanuel Kantin menettämään hermonsa.

'Myös nuo mahdollisesti hyvin kasvatetut demokratiaa ja liberalismia kannattavat utilitaristit eivät ole lopulta muuta kuin hyvin kasvatettuja saatanoita' - kuuluu Kantin tuomio.