Poliittinen pilkkapäre [itsekriittisin maustein]

Kuvion erilaiset ja ristiriitaiset ajatelmat ja määritykset osoittavat hyvin, kuinka vellovaa politiikkakeskustelu on. Jotkut korostavat politiikan ilmiön harkinnanvaraisuutta, sopimuksellisuutta ja rauhallisuutta, jotkut taas pitävät sitä taisteluna. Mediayhteiskunnassa politiikka määrittyy usein likaisena pelinä tai välttämättömänä pahana, kun taas idealistisina aikakausina politiikka voi olla kansalaishyve ja maailmanparantamisen mahdollisuus. Myös politiikan toimijat voivat vaihdella: joskus vain valtion instituutiot hoitavat yhteisiä asioita; radikaalifeministit taas uskovat vain henkilökohtaisten tekojen ja tasa-arvon merkitykseen maailman muuttamisessa. Voidaan perustellen esittää määritelmiä, jotka lyövät toisiaan korville. Politiikan tutkijoidenkin keskuudessa uskotaan hyvin erilaisiin politiikan määrityksiin. Kansalaiskeskustelusta poiketen tutkijat ovat kuitenkin tietoisia omista perinteistään ja perspektiiveistään politiikkaan.(Berndtson 1991,17-23.)

*

Tämä päästö oli alunperin tarkoitus kirjoittaa kommentiksi Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni.

*

Miten sinä Ironmistress yhdistät matematiikan ja politiikan? Et näköjään mitenkään. Vai sanotko vain taikasanat eli kaavan ja simbsalabim - yhtäkkiä kaikki muuttuu hyväksi! - - Ei ei. Tarvitaan kokonainen ajattelujärjestelmä eikä pelkkää matemaattista peliä. - - Analyyttiselta puolelta tällaisesta kokonaisvaltaisuudesta käy esimerkiksi amerikkalainen John Rawls, joka ei ollut sosialisti vaan maltillinen [vasemmisto?] liberaali.

.

Mutta liberaali analyyttinen yhteiskuntafilosofia [kuten analyyttinen filosofia ylipäätään] jää aina puolitiehen [se jämähtää pelkkään argumentaatio-peliin, vaikka varsinainen ‘totuus’ tapahtuu aina sekä ennen että jälkeen argumentaation] – toisin kuin konservatiivinen protofasismi, jonka mukaan jotkut ovat ‘luonnostaan’ vapaampia kuin toiset [kykyjensä, ansioittensa ja/tai rahan antaman ‘legitimaation’ vuoksi] tai vasemmistolainen vakaumus, jonka mukaan kaikki ovat samanarvoisia [ei kuitenkaan absoluuttisen tasa-arvoisia, koska tasa-arvo ja vapaus ovat pelkkiä teoreettisia abstraktioita] ja jolloin hierarkioita tarvitaan vain proseduurina, joka takaa periaatteellisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen yhteiskunnassa.

.

Konservatiivien ihanne on siis perimmältään aina aristokraattis-rasistis-fasistinen, kuten kaikki ‘luonnolliseen (darwinistiseen) ihmiskäsitykseen’ ja staattisen, agraarin yhteiskunnan traditioon vetoavat tekevät. Konservatiiveilla on silti/juuri näin ollen yksi merkittävä vahvuus vasemmistoon verrattuna: he pystyvät perinteeseen, arvojen yhdenmukaisuuteen ja moraaliseen kuriin vetoamalla ilmaisemaan yhteiskunnallisen ajattelunsa sisällöllisen ulottuvuuden [‘hyvän/t’] paljon selkeämmin kuin vasemmistolainen tasa-arvo-liberalismi pystyy koskaan tekemään sen jälkeen, kun yleinen elintaso on noussut niin paljon, että köyhäkin ihminen tässä maassa on rikas verrattuna Afrikan köyhien absoluuttiseen köyhyyteen.

.

Vasemmistolle jää pelkkä muodollisen tasa-arvon [oikeudenmukaisuutena], muodollisen vapauden [oikeudenmukaisuutena] osoittaminen, vaatiminen ja ylläpitäminen, mutta arvojen suhteen vallitsee [etenkin nykyään] pluralismi [tämä arvio pätee myös Rawlsin ‘reflektiiviseen tasapainoon ja modus vivendiin’]. Sisällöllisten ‘hyvien’ määrittelyssä vanha ja edesmennyt puoluevasemmisto oli omituinen sekoitus konservatiivisuutta ja liberaali-anarkismia, mutta nykyiseltä anarko-vihervasemmistolta sen sijaan näyttäisi puuttuvan sisällöllisen hyvän käsitys lähes kokonaan - [nykyisistä ‘kommunisteista’ (lainausmerkit, koska en täysin ymmärrä, mitä kommunismi Z:lle ja B:lle lopulta merkitsee) vain Zizek ja Badiou näyttäisivät (kumpikin hiukan omalla tavallaan) avoimesti ja tietoisesti jääneen ristiriitaan konservatiivisten ja liberaalisten arvojen suhteen].

.

Kunhan vain annetaan kaikkien kukkien kukkia ja luullaan, että anarkososialismi on ei ainoastaan muodollisessa [negatiivinen vapaus] vaan myös sisällöllisessä mielessä positiivista vapautta. Tällainen ajattelutapa ei itse asiassa eroa uusliberalistien yleisestä laissez faire’stä’ juuri lainkaan. Uusliberalisteilla tosin on aina hallussaan se ‘luonnollinen darwinistinen arvolähtökohta/-päämäärä’, jonka mukaan raha ratkaisee eli mahdollisimman suuri voitto on perimmäinen ‘arvo’, kun taas anarko-liberaalin vasemmiston arvomaailma hajoaa savuna ilmaan kuin dadaistisen taiteen substanssi.

.

Dadaismissahan ei ole mitään mielekästä sisältöä ja juuri tuo sisällöttömyys on sen ainoa ‘positiivinen’ sisältö. Ellei sitten myönnetä sisällön tuottamiseksi esim. surrealisti Salvador Dalin pyrkimystä ensisijaisesti myydä [eikä niinkään luoda] julkkis-imagoaan ja shokeeraavaa ‘taidettaan’ mahdollisimman kovaan hintaan kuten kaikki kunnon kapitalistit tekevät. Sittemmin Andy Warhol vei tämän kusetuksen aina tappiin asti.

.

Niinpä dadaismi kuten lähes koko nykyvihervasemmistokin ilmentää arvopluralismissaan silkkaa romanttis-libertaristista, globaalin kapitalistisen brändäyksen siivittämää narsismia ja ego-performanssia – emotionaalisesti ja intellektuaalisesti häilyvää, järjestäytymätöntä ja esipuberteettista laumaa, joka iloitsee pelkästä bailauksesta an sich [bailaajat siis toimivat tajuamattaan ja tahtomattaan brändi-mainonnan mannekiineina].

.

Tällaisesta ‘globaali-ideologiasta’ ei löydy vahvaa ja omaleimaista yhteisöllis-yhteiskunnallista arvopohjaa, jos sitä nyt koskaan on edes ollut muuten kuin tavoitteena parantaa työläisten elintasoa ja yhteiskunnallisia oikeuksia [siis perimmältään sama noidankehämäinen kasvuajattelun projekti kuin kapitalismissakin]. Mutta tämä tavoite on Suomessa jo pääosin saavutettu ja sitä voidaan enää vain yrittää ylläpitää ja kontrolloida – jopa niin hyvin, että vasemmiston kannatti mennä oikeistohallitukseenkin pelkän valtajulkisuuden takia [toki asia ei ole ihan näin yksinkertainen, myönnän].

.

Hyvästi siis vasemmisto ja vasemmiston uskottavuus. Bailatkaa, ostakaa ilokaasua, mutta muistakaa säästää sitä pahan päivän varalle. Tulette nimittäin tarvitsemaan synteettistä stimulanssia kaikkein eniten juuri silloin, kun usko omaan moniarvoiseen bailaukseen alkaa vakavasti horjua. Toisin sanoen aina, kun yritätte edes hiukan syvällisemmin miettiä arvomaailmanne perimmäisiä lähtökohtia. Ja jos ette vielä siinäkään vaiheessa tajua, että pelkkä hyväntahtoisuus ja universalismi eivät ole kestäviä yhteiskunnallisia arvoja ilman yhdenmukaisuuden ja traditioitten niille antamaa sisältöä, olette älyllisesti ja psykologisesti tuuliajolla ja täysin eksyksissä politiikan filosofioissanne. Mutta jos uskallatte avoimesti kohdata tämän peräti ristiriitaisen ja ahdistavan totuuden, nousette eettisesti ja jopa ihmisyydessä [hehheh] korkeammalle kuin yksikään Ironmistressin kaltainen ‘kaava-konservatiivi’ tai jopa taantumuksen litterääristä kärkeä edustava Timo Hännikäinen.

.

Ystäviään ei voi valita, mutta vihollisensa kai voi – ainakin tiettyyn rajaan asti. Niinpä Timo Hännikäinen saakoon markkeerata minulle suomalaisen konservatismin sivistyksellistä huippua. Sellaista vihollista voi kunnioittaa paljon enemmän kuin jotain monikulttuurisuuden hypettämiseen dogmatisoitunutta suvaitsevaisuus-kloonia ja arvo-löperö-pluralismin ideologisista sisällöistä tyhjentämää laissez faire-eetikkoa, joka löytää luonnollisimman poliittisen petikaverinsa uusliberaalista sijoituskonsultista.

*

Moniarvoinen sekoilu ajautuu lopulta aina rahan vallan marionetiksi, koska arvopluralismi on aseeton [se tavallaan antautuu] finanssimarkkinoitten saalistuskoneiston edessä. Monoliittinen yksiarvoisuus [Puolue tai Führer/Il Duce idolina] sen sijaan johtaa pahimmillaan joko stalinistiseen puoluekommunismiin tai fasistiseen mafia-organisaatioon. Valitkaa vasemmistolaiset näistä kolmesta, mutta varatkaa tosiaan pari ylimääräistä patruunaa ilokaasua käden ulottuville. Ettei pääse suuri hämmennys ja ankara ahdistus yllättämään kesken iloisten anarko-bailujen. Tulee itku pitkästä ilosta [sillä mies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta].

*

Vasemmiston perimmäinen ongelma on aina ollut hajaannus. Kommunistit, anarko-sosialistit, vasemmisto- ja oikeisto-sosiaalidemokraatit [samassa puolueessa] jne.. On ylipäätään jonkinlainen ihme, että näin hajaantunut porukka pystyi vastustamaan kapitalismin saatanallista myllyä ja saamaan jopa merkittävästi parannuksia työläisten asemaan viime vuosisadalla.

.

Nykyään jäljelle jääneestä vasemmistosta voidaan siirtää parlamentaarisen plutokratian leiriin kuuluviksi niin oikeisto-sosiaalidemokraatit kuin anarko-sosialistitkin. Oikeistodemarit [Giddensin/Blairin ‘kolmas tie’] ovat selvästi kapitalismin asialla, kun taas anarko-sosialistit elävät täydessä utopiassa, kukin oman napansa ympärillä [libertarismi], vailla kykyä tehokkaaseen organisoitumiseen. Jäljelle siis jää [1960-luvun lopun poliittista vokabulaaria päivittääkseni] joko stalinistinen dogmatismi, saarislainen ‘peruskommunismi’, aleniuslainen eli kommunistiseen puolueeseen kuulumaton SKDL [‘fiksu’ sosialismi] tai vasemmisto-demarit [yhtä kaikki demaripuolue]. Jos anakronismiin langeten eläisin nyt 1960-luvulla valitsisin luultavasti SKDL:n. Mutta en edelleenkään liittyisi puolueeseen.

.

Perimmäinen poliittinen ongelmani ei ole se, olenko vasemmistolainen vai oikeistolainen vaan se, missä asioissa olen liberaali ja missä konservatiivi, koska vaikuttaa epärealistiselta ellei mahdottomalta olla yksipuolisesti vain jompaa kumpaa.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/05/onko-olemassa-oikeudenmukaista.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_H%C3%A4nnik%C3%A4inen

http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/valtiooppi/avoin/osa1.htm

Talous-Päre esittelee eräitä suomalaisen uusliberalismin plutokraattisimpia röyhkimyksiä: Kim Il Zazi

Hähhää! Mä en maksa enää veroja valtiolle. Mä olen vapaa yksityisyrittäjä. Mä mitään sosiaalista omaatuntoa tarvitse. Mä lasken kaiken rahassa. Nalle hei - lähdetään Monacoon. Jätetään tää roskaväki. Me ei enää sen laiskottelua kustanneta. Hähhää!
*
[K-mafian pitkä lisäys kohtaan 3 - klo:14.00]

1
Jos tämä mies olisi diktaattori, niin Suomi ei muistuttaisi lainkaan hyvinvointi- eikä sivistysvaltiota vaan muutamien rahaöykkäreitten veroparatiisia, jossa kansa elää pelkällä puurolla ja perunoilla ja jossa laadukasta terveydenhoitoa saavat vain rikkaat. Voiko sitäpaitsi olla mitään ristiriitaisempaa ja röyhkeämpää kuin varsin varakas ja hyvin toimeentuleva kansanedustaja valittamassa, että kapitalistinen valtio, joka hänenkin rikastumisensa on mahdollistanut, toimiikin hänen ökyrikastumistaan jarruttavasti? Tällainen marina on itse asiassa törkeä loukkaus suomalaisten veronmaksajien enemmistöä kohtaan.

Tarvitsemmeko konservatiivisen sosialistisen puolueen, joka näyttää näille plutokraatti-saseille kaapin paikan lopullisesti? Muuttakoot siis mahdollisimman nopeasti USA:han, Sveitsiin, Monacoon tai Israeliin. Siellähän heidän rahansakin jo ovat. Kapitalismin hektisessä oravanpyörässä yhä kiihtyvämmin juokseva keskiluokka ja köyhyysrajalla elävä ylijäämäväestö ei enää siedä näiden röyhkimysten syljeskelyä, joten asukoot muualla.

Se, joka rakastaa rahaa, ei voi rakastaa lähimmäisiään. Se, joka on kiinnostunut vain omasta edustaan ei voi olla kiinnostunut toisten oikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta.

Mitä Irwinin protesti-ralliin tulee, niin sijoitan oikeistolaisen[?] mutta fiksun Vexi Salmen raha-asiansa laiminlyöneelle ja ehkä hieman tyhmänoloiselle hulttiopojalle sanoittaman valitusrenkutuksen omaan kategoriaansa. Vexin osuvan tekstin voi nimittäin lukea monella tavalla, mutta Sasi ymmärtää sen täysin libertaristisesti.

Libertarismissa valtio saa puuttua ihmisten välisiin asioihin vain silloin, kun yksilöä estetään vastoin hänen tahtoaan maksimoimasta omaa hyötyään. - Herää kysymys: miten ylipäätään on mahdollista konstituoida ja legitimoida libertaristinen ultraminivaltio, jonka on käytännössä oltava yhtä aikaa kaikkein puolella kaikkia vastaan? Toisin sanoen - kuka lopulta valtuuttaa ja toimeksiantaa poliisin, joka suojelee kaikkia kaikilta [eli toimeksiantajaa tämän vastustajilta]? Vastaus: monopoli-pääoma. Libertaristinen valtio toimii sen ehdoilla, joka omistaa poliisin. Libertaristinen valtio on siis mafia siinä missä fasismi ja kommunisminkin.

2
Kimmo Sasi yhtyy Irwinin verokapinaan [Hs.fi, 5.7]

Kansanedustaja Kimmo Sasi (kok) valitsee Helsingin Sanomien kesäsarjassa suosikkiprotestilaulukseen Irwin Goodmanin kappaleen Haistakaa paska koko valtiovalta.

Maltillisena perusteena on kuitenkin laulun verokritiikki, ei herraviha. Sasi tunsi kappaleen omakseen jo 1970-luvulla nuorena opiskelijapoliitikkona.

"Halusin itsekin kapinoida valtion holhousta vastaan", Sasi sanoo.

Irwin oli oman aikansa verokapinallinen, joka jätti veroilmoitukset täyttämättä. Verovelkojen takia laulajan talo pakkohuutokaupattiin moneen kertaan.

3
http://www.youtube.com/watch?v=16u0wwCfoJ4
The Clash - I Fought The Law [and the law won].
*
Tämä biisi osuu kiperästi konkurssi-Sasiin, joka kiroaa, koska joutui maksamaan lain määrämät veronsa mutta myös minuun, joka usein halveksin abstraktia [en välttämättä yksittäistä] Lakia, koska se [ainakin sen kirjain] kuolettaa ja paaduttaa omantunnon alkaen elää ihmisen mielessä omaa epäjumalan elämäänsä - tekee ihmisistä psykologisesti entistä kyvyttömämpiä ratkomaan ongelmiaan itsenäisen pohdinnan ja spontaanin dialogin kautta [legalistit tietenkin väittävät asian olevan juuri päinvastoin] - tekee siis ihmisistä täydellisen riippuvaisia [lain] kirjaimestaan - orjuuttaa ja typistää heidät ylläpitäessään rauhaa - jolle ihmiset luovuttavat tahtonsa viimeisetkin rippeet ja kumartavat kuin kultaista vasikkaa eivätkä tunne tai edes halua enää tuntea itseään, sillä laki 'tuntee' heidän puolestaan heidän itsensä muuttuessa entistä vastuuttomammiksi, koska ovat taantuneet lain holhouksen alaisuuteen, mikä merkitsee myös, ettei mitään asiaa kunnioiteta siihen sisältyvän perimmäisen arvokkuuden [joka ymmärretään oikeuden perustaksi] takia vaan rangaistuksen ja auktoriteetin pelosta - toisin sanoen ihmisiä saa huijata mielin määrin, kunhan ei jää kiinni; - niinpä myös ja juuri plutokraatille laki on aina pelkkä kulissi, joka kätkee oman jääviytensä, ja jos se toimii toisin, plutokraatti-libertaristi haluaa säätää uuden, itselleen edullisen lain; - siten laki on myös libertaristille nimenomaan ideologinen säätöjärjestelmä eikä mikään meritokraattis-luonnonoikeudellinen tosiasia, kuten esim. Robert Nozick yritti pilkkua vääntäen todistaa.
*
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kimmo+Sasi+yhtyy+Irwinin+verokapinaan/1135267584146/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://www.iltalehti.fi/viihde/200712287014710_vi.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kimmo_Sasi
http://en.wikipedia.org/wiki/I_Fought_the_Law
http://fi.wikipedia.org/wiki/Legalismi
http://www.vapaasana.net/artikkelit/2002/04/robert-nozick-1938-2002-minimivaltion-filosofi

Raha syöksee valtaistuimelta kaikki ihmisen jumalat ja tekee niistä kauppatavaraa [Karl Marx]

Kuvassa yhteiskuntafilosofisten ajattelutapojen keskinäisiä suhteita pätevästi ja selkeästi kuvaava malli, josta ei kuitenkaan ole kuin välillisesti merkittävää hyötyä käytännön poliittisen kamppailun kannalta.

Argumentit - pätevätkään [joita toki aina tarvitaan] eivät koskaan ole voittaneet ainuttakaan vaalia. Vain asialleen omistautuneet ihmiset, jotka uskaltavat tunnustaa valitsemaansa ideologiaa voittavat - tai häviävät. - Tämän vuoksi vanhan oikeisto-vasemmisto-jaon hämärtyminen liberalismi- konservativismi-väittelyn labyrintteihin pönkittää oikeisto-kapitalistisen teknokratian ja asiantuntija-teknisen proseduralismin valtaa.

Toisin sanoen ainakaan loppupeleissä [joskin sitä ennen voi saivarrella faktoilla ja argumenteilla, jotta ongelmien teoriapohja selkenee] ei ole poliittisesti ratkaisevinta väittely abstraktin liberalismin ja moralistisen konservativismin välisestä paremmuudesta vaan vasemmistolaisen vapaus- ja valtiokäsityksen sekä oikeistolaisen markkinatalouspolitiikan [olipa se valtion väliaikaisesti tukemaa keynes'läisyyttä tai villin lännen libertarianismia] välillä vallitseva antagonistisen jännite, jonka sovittamuudesta ei pidä tinkiä edes sotkeutumalla varsinkaan libertaarien loputtomaan argumentti-saivarteluun, joka mystifioi ja vesittää koko politiikan poliittisuuden tekemällä siitä loputonta yhteiskuntafilosofista talous-juridiikkaa [ts. mitä tahansa saa tehdä, kunhan ei riko lakia eli päättele (muka) väärin] ideologisesti yhdistävän poliittisen yhteishengen sijaan.

I
Motto 1:
Valta pitää yrittää 'kaapata' [termi tulee ymmärtää sekä analogisesti että kokreettisesti] silloin, kun se suinkin on mahdollista, sillä muulla tavalla prekariaatti ja/eli nipin napin toimeentuleva [yleensä alempi] keskiluokka sekä köyhyysrajalla elävät eivät pysty ratkaisevasti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kohtaloonsa kapitalismissa.

Nykyään nimittäin pelastetaan pelkästään [yhä tiheämmällä frekvenssillä] romahtamaisillaan olevia pankki-kirkkoja - ei suinkaan ihmisiä, jotka päinvastoin joutuvat takaamaan pyhän rahalaitos-instituution jatkuvuuden ja pysyvyyden.

Kun [mm.] juutalaiset ennen muinoin uhrasivat eläimiä Jumalalleen, niin nykyään he uhraavat ihmisiä pankeilleen.

Motto 2:
a) Kun rikkaat käyvät sotaa, köyhät kuolevat. [Jean-Paul Sartre].

b) Kun rikkaat käyvät [etenkin finanssi-]kauppaa, sekä suhteellisesti että absoluuttisesti köyhien määrä kasvaa - ensin manittujen kehittyneissä maissa, jälkimmäisten kehitysmaissa [mutta myös teollistuneissa valtioissa]/RR/.

II
Dan Koivulaakso teki katsauksen Suomen poliittiseen karttaan reilu vuosi sitten siteeraten myös Zizekiä. 
*
Politiikan jako uusiksi

Olen viime aikoina pohtinut erilaisia aatesuuntauksia ja niiden sisältämiä vastakkainasetteluja. Avauksia ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen ekokonservatismi, Timo Soinin ei-vihreä konservatismi ja kokoomuksen ”kiihkoton maahanmuuttopolitiikka”, joka haluaa poistaa siirtolaisuuden vetotekijöitä. Vihreät taas ehtivät julistaa, että heidän liberaali maailmankuvansa ei mahdollista yhteistyötä Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa, mikä mielestäni onkin oikein hyvä näkemys.

Kokoomuksen maahanmuuttopaperissa todetaan, että turvapaikkaa haetaan usein muusta syystä kuin suojelun tarpeesta. Edistyksellinen vasemmisto onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa ensisijaisesti työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi. Hallituksen ajama turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen tuottaakin Suomeen paperittomia siirtolaisia samalla tavalla kuin muualla Euroopassa on tapahtunut. Hienoa, että Kokoomuskin on herännyt järjestelmän kriisiin.

Viime viikolla lööpit kirkuivat Soinin kaverilleen räätälöimästä EU:n huippuvirasta. Brysselin-kone näyttäisi tehneen herravihaisesta pientalonpojasta junailijan, joka toimii rekrytoinnissa ”EU:n tavalla”, kuten A-studio ansiokkaasti paljasti. Tämä lienee sitä ”uusien puolueiden politiikkaa”, josta välillä kuulee puhuttavan. Tällä huomiolla en tietenkään tarkoita moralisoida vaan kertoa, että politiikassa toimitaan vallan saavuttamiseksi. Tämän näyttämisestä osoitankin kiitokset Perussuomalaisille.

Rock-tähti-filosofi Slavoj Žižek luennoi maanantaina Helsingin yliopistolla [30.11.2009] otsikolla: Mitä on kommunismi tänään? Žižek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto.

Tämä tarkoittaa Žižekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Kyse on täysin samasta asiasta kuin näennäisestä, luokkasuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa.

Slovenialaisen Žižekin näkemykset jaetaan myös Brysselissä. Timo Soini kirjoittaakin blogissaan työn ja pääoman välisestä sekä uuden ja vanhan politiikan välisestä ristiriidasta. Samalla Soini haukkuu järkivihreät porvarit, ekokonservatiivit kristityt ja punavihreät vassarit idiooteiksi. Sopii hyvin yhteen Žižekin kirjan Politiikkaa, idiootti! kanssa.

Vasemmiston ensisijaisen prioriteetin tulee olla konservatismi–liberalismi-akselin hävittäminen ja oikeisto–vasemmisto-jaon palauttaminen keskiöön. Žižekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”. Meidän tehtävämme on palauttaa usko ihmiskasvoiseen sosialismiin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/epaargumentatiivisia-vuorosanoja.html
http://www.dankoivulaakso.fi/2009/12/politiikan-jako-uusiksi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Koivulaakso
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit2.htm#fouc
http://www.holisticpolitics.org/NewParty/Politics2d.php

Tekopyhä ja valheellinen sinä olet ollut, joten Helvettiin pitää sinun joutuman!

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Lacrimosa ja Voimala".
(Lisäys 13.1)
*
homo garrulukselle

Käytin termiä libertarismi, eivätkä liberalismi ja libertarismi eivät ole ihan sama asia.

Liberalisti saattaa hyvinkin olla arvokonservatiivi ja kannattaa kuitenkin samalla maltillisesti vapaata markkinataloutta (yhdistelmä joka tosin sisältää sisäisen ristiriidan; ks. libertarismi), jolloin myös yrityksen sosiaalisella vastuulla on yrityksen etiikan kannalta merkitystä.

Perheyritykset ovat monesti olleet malliesimerkkejä liberaalista toimintamallista ja ajattelutavasta.

Pörssiyhtiöt, joissa ainoa tavoite on mahdollisimman nopea voiton maksimointi vailla pitkän tähtäimen visioita, ovat sitten asia erikseen. Ne ovat libertarismin kukoistuspaikkoja.

Libertaristi on lähempänä laissez-faire (antaa mennä) -asennetta sekä arvojen, valtion että kilpailun suhteen. On vain kilpailua, ei ikäviä arvoja, joista ei ole mitään hyötyä (pikemminkin päinvastoin) sijoituksia suunniteltaessa, ellei niitä sitten pysty käyttämään eettisenä 'valepukuna' (eli huijaamistarkoitukseen) voiton maksimoinnissa.

Koko yhteiskunta ja maailma, arvot mukaanlukien on libertaristille yhtä markkinataloutta, jossa jokainen ihminen on lähimmäisensä potentiaali kilpailija, eikä mikään valtion taholta tuleva tai sosiaaliseen sitoutumiseen (siis muka kilpailua 'vääristävä') velvoite saa estää kauppaa.

Valtio saa toimia vain poliisina, joka turvaa yksityisomaisuuden suojan. Kaikki muu hoituu äärilibertaristin mielestä vapaan kilpailun periaatteella, - mitä nyt hyväntekeväisyyttä harrastetaan, jotta saataisiin altruistin sädekehä pään päälle.
Libertarismi on siten kommunismin ja natsismin ohella tekopyhin ja moraalittomin ajattelutapa, jonka tiedän!

Yhä edelleen pidän pyhäinhäväistyksenä, jos yksikään libertaristi sanoo olevansa lähimmäistään rakastava kristitty! Sitäpaitsi jo valehteleminen sinänsä tekee moraalin ja siten luottamuksen täysin mahdottomaksi...

Tästä seuraa: kun keskustelet libertaristin kanssa, poista aina varmistin pistoolistasi. Libertaristi on tottunut pitämään valehtelua (tai ainakin harhaanjohtamista) kilpailun henkeen kuuluvana - moraalisesti hyväksyttävänä ja siten myös laillisena - pelinä.

Luottamuksella ei ole muuta merkitystä kuin saada kilpailija ansaan. Lyhyesti: libertarismi on käytännössä eräänlaista mafia-politiikkaa.

Jos yhteiskunnnan ja elämän perusolemus on lottoamista - siis arpapeliä ja jatkuvaa spekulatiivista eli keinottelevaa riskinottoa, niin silloin libertaristi lienee kyllä oikeassa moraalinkin suhteen.
Mitään moraalia ei ole olemassakaan, jos yksinomaan psykologinen egoismi sanelee sen, mitä ajattelen lähimm...anteeksi kilpailijoistani.

Jos minä olisin kansanedustaja, en alentuisi vaihtamaan sanaakaan jonkun Kimmo Sasin tai Ben Zyzzzkowitsin kanssa, koska heihin ei tehoa sana vaan pelkkä voima, valta ja diskriminointi.
Saavat maistaa siten 'omaa lääkettään'...

PS.
Suomesta ei olisi koskaan tullut niin sanottua hyvinvointivaltiota, jos vain libertaristit (tai kommunistit) olisivat saaneet päättää toimintatavoista.
Nyt näyttää taas vaihteeksi siltä (-80-luvun lopun tapaan), että hyvinvointivaltion perusperiaatteet ja peruspalvelut halutaan panna pörssiin nekin - eikä aikaakaan, kun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme on taantunut USA:n tasolle.

(On toki muistettava, että lamaa edeltäneen rahapolitiikan takuumiehinä toimivat samoilla linjoilla olleet Iiro 'vampyyri' Viinasen (kok) ohella sosiaalidemokraatit: presidentti Mauno 'vakaa markka ilman devalvaatiota' Koivisto ja valtiovarainministeri Erkki 'propagandapäällikkö' Liikanen (jonka onnistui 'paeta' Brysseliin, kun pahin lama iski.)

***
Lisäys

HG kirjoitti

'Sitten olen vain vaikka edistyksellinen sosialisti: miltä se kuulostaa?'

Ei kuulosta uskottavalta. Edistyksellisyyden aika 'meni jo'. Samoin sosialismin. (Miten olis 'aktivisti';)?)

Kommunitarismista voinemme kyllä keskustella, vaikka siinä(kin) on aina vaara ajautua eri yhteisöjen/yhteiskuntien väliseen kiistaan kussakin yhteisössä legitimoiduista arvoista, tavoista ja pyhistä asioista.
Sanalla sanoen kommunitarismi ei ehkä pysty ratkaisemaan kulttuurisen relativismin ongelmaa - siis toteuttamaan Habermasin niin sitkeästi ajamaa kommunikatiivisen toiminnan käytäntöä.

Toisaalta - myös libertaristi on yhtä kaikki relativisti mutta eri syistä kuin kommunitaristi.

Libertaristi retorisoi, että juuri hän - toisin kuin kommunitaristi - edustaa yleismaailmallisia arvoja: vapaa kilpailu ja yksityisomaisuuden suoja, sananvapaus, demokratia, ihmisoikeudet, kestävä kehitys jne.

Kaikki nämä hienot periaatteet kuitenkin romuttuvat (jopa ensimmäinen mukaanlukien pääomien kasautumisesta = trustiutumisesta ja kartelloitumisesta johtuen), kun libertaristi alkaa käydä vapaata kauppaa viis veisaamatta muusta kuin mahdollisimman nopeasta voiton maksimoinnista.

Libertaristi käyttää mainittuja periaatteita täysin opportunistisesti - tavalla, joka saisi Immanuel Kantin menettämään hermonsa.

'Myös nuo mahdollisesti hyvin kasvatetut demokratiaa ja liberalismia kannattavat utilitaristit eivät ole lopulta muuta kuin hyvin kasvatettuja saatanoita' - kuuluu Kantin tuomio.