Kommentti 2

Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin päreessäni Älä ole rasisti – opi vihaamaan oikein.

 

1

Ironmistress kirjoitti: Todettakoon vielä, että kaikki ihmistenvälinen kanssakäyminen perustuu ekskluusioon eli ulossulkemiseen. Yhteistyö voi olla mahdollista vain niiden ihmisten kesken, jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä.

*

No hyvä. Tuo on noin kirjoitettuna järkipuhetta, kuten ajattelin päreestäsi vahvoin varauksin jo aiemmin. Mutta en tee tästä asiasta yhtä tylyjä johtopäätöksiä kuin sinä, joka halunnet perustaa islaminuskoisille eräänlaisen Gazan alueen jonnekin itärajan tuntumaan – pois yhteisiä sääntöjä 'oikealla' tavalla noudattavien 'oikeitten' ihmisten ilmoilta. Sillä sitähän sinä oikeasti haluat. Siirtää kaikki epämiellyttävät ihmiset oman reviirisi ulkopuolelle. - - Sinusta, IM, ei kuule tykätä, sillä juuri sinä tässä olet vittumainen ihminen.

.....

Kirjoitin tietty satiiria, mutta toistan, etten todellakaan ole mikään punaviherhumanistisen hörhö-anarko-suvaitsevaiston facebook-edustaja vaan pikemminkin kallistun tiukasti kurinalaisen ja vasemmisto-individualistisen [sic] demokratia-perinteen kannalle, jossa tietysti sielläkin ajaudutaan samojen kulttuuristen ja kansallisten ristiriitojen taistelukentille kuin oikeistonkin puolella, mutta jossa perimmäisenä ratkaisuna ei pidetä rahan ja ‘objektiivisten’ arvojen [paikallisten ja universaalien] liittoa vaan tuon autoritaarisen liiton vastustamista, mikä merkitsee tietyn aristoteelis-marxilaisen perusvastakohta-asetelman tiedostamista: - ulkoisesti hyvät eli välineelliset ja pelkästään individualistiset arvot, ulkoiseen identiteettiin perustuvat käytännöt [valta, varallisuus, kuuluisuus, rahalla ostettu kompromissi] versus sisäisesti hyvät eli itseisarvoiset, kommunikatiivisesti yhdistävät käytännöt [yhteistyö/talkoohenki, yhteiset päämäärät, sopimuksellinen konsensus].

.......

Rikollisuuden suhteen pitää tietenkin noudattaa periaatteessa nollatoleranssia. Erilaiset tavat sen sijaan eivät ole rikollisuutta, joten niihin sovelletaan ei niinkään suvaitsemista [jota pidän tekopyhänä ja valheellisena terminä] kuin ‘pollatoleranssia’ eli sietämistä. Tämä on toki vaikea ja suhteellinen asia. Joku sietää outoja tapoja paljon enemmän kuin joku toinen. Sietäminen on silti järkevämpää kuin kyttääminen ja vainoaminen. Suvaitsemisella puolestaan voidaan oikeuttaa orwellilainen kielenkäyttö ja/eli piilottaa oma narsismi suvaitsevuus-ideologian antaman legitimaation taakse. Tässä mielessä nurkkapatrioottiset ja vainoharhaiset konservatiivit ovat psykologisesti jopa rehellisempiä itselleen kuin suvaitsevaisuus-hörhöt.

 

2

Se, joka kiivaasti kieltää rituaalisilpomisen, perustaa väitteensä ja vakaumuksensa väistämättä oman kulttuurinsa itseymmärrykseen, historiaan ja arvoihin. 

 

Tai - sitten hän tekee sen jonkun universaalin moraalin nimissä ajautuen kuitenkin ristiriitaan suvaitsevan arvopluralisminsa kanssa, mikäli ei hyväksy jonkun kulttuurin tapoja. Näin ollen myös universaali etiikka [ja juuri se] eikä pelkästään konservatiivisia arvoja edustavien polemiikki voi olla erittäin diskriminoivaa länsimaisesta liberalismista eroavien kulttuurien suhteen kuten esim. englantilaisen siirtomaavallan aika ja USA:n terrorismin vastainen sota ja kampanjointi osoittavat [ks. mm. dokumentti Talouden madonluvut].

 

3

Kärjistän jälleen, jotta saisin pessimistisen muttei sentään ihan toivottoman ajatukseni toisten kulttuurien ymmärtämisen mahdollisuudesta/mahdottomuudesta edes jotenkin ilmaistua. Ongelmaa on pohdittu filosofisesti etenkin hermeneuttisessa traditiossa.

 

Mielestäni mm. uskonnollispohjaisiin rituaalisilpomistapoihin puuttuminen islamin ulkopuolelta käsin katsottuna [ja muualtahan me emme niitä ei-islamilaisina pysty katsomaan ja arvioimaan] on lähes yhtä mahdotonta ja toivotonta kuin, jos yrittäisi mennä ratkomaan minkä tahansa avioparin perheriitaa, koska sen sisäisestä logiikasta ei ota Erkkikään selvää johtuen siitä, että kyseessä on niin syvästi ja täysin avioparin omien affektien, traumojen ja kokemushistorian synnyttämä sekasotku, jota ulkopuolisen [ja tässä asiassa kaikki muut ovat ulkopuolisia] 0n mahdoton ymmärtää.

 

Haluan tällä [hiukan ontuvalla] vertailulla kuvata sitä, miten vaikea ellei mahdoton meidän on ulkopuolisina ymmärtää toisen kulttuurin itseymmärrystä tuon kulttuurin sisältä käsin, jotta edes teoreettisesti kykenisimme puuttumaan ‘tuomareina’ sen symbolisia identiteettejä ‘tuottaviin’ käytäntöihin. 

 

Ongelma on analoginen myös kääntämisen ja historian kirjoittamisen kanssa. Mitään teosta ei voi kääntää semanttisesti yksi yhteen toiselle kielelle. Kääntäjän oma kokemushistoria liittyy toisenlaiseen aikaan, kieleen ja kulttuuriin ja tietysti hänen on jo yksilönä mahdoton ymmärtää absoluuttisesti kirjoittajan intentioita [joskin myös/vain yksilönä se saattaa onnistua jos onnistuu]. 

 

Absoluuttisen kääntämisen mahdollisuus kaatuu käytännössä viimeistään siihen, että kirjoittaja pääosin ilmaisee itseään itse keksimillään idiomeilla ja neologismeilla [esim. niinkin erilaisten genre’jen edustajat kuin Gogol ja myöhempi Joyce].

 

4

Jos nyt joku sanoo, että on olemassa absoluuttista etiikkaa, esitän vankasti eriävän mielipiteen. On toki olemassa muodollisesti ehdottoman kaltaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta mitään velvollisuutta ei voi yleistää universaaliksi siinä mielessä kuin Kant ajatteli [tai siten kuin positivistisessa oikeus-proseduralismissa ajatellaan] menettämättä samalla moraalin oleellista substanssia eli arvojen ja normien praktista sisältöä, joka on väistämättä kulttuurisidonnainen. 

 

Silti meidän pitäisi yrittää löytää sellainen eettinen koodisto, jossa/jolla voidaan sopia etiikan pienimmästä yhteisestä nimittäjästä [vrt. Habermasin Kommunikatiivisen toiminnan teoria], joka yhdistäisi esim. islamia ja kristinuskoa. Sellainen nimittäjä [näin haluan uskoa] on mahdollista löytää, kunhan ei kummallakaan puolella ryhdytä vaatimaan toiselta liikoja.

 

Mikäli islam osoittautuu tässä keskustelussa tai pikemminkin neuvottelussa ylivoimaisen hankalaksi [kuten Ironmistress ‘tietää’], tilanne saattaa kärjistyä pahasti [tai on usein jo kärjistynytkin], mutta keskustelun/neuvottelun pitää jatkua, sillä jos se lopetetaan, ei ainakaan positiivista lopputulosta ole koskaan mahdollista saavuttaa [PS.].

 

5

Päättelyni luvussa 3 johtaa loogisesti moraali-relativismiin, joskaan asia ei tietysti ole näin yksinkertainen muualla kuin käsitteellisessä argumentaatiossa, koska eri kulttuureja edustavien ihmisten on kommunikoitava keskenään ja näin myös tapahtuu. Juuri tämä sosiaalisen interaktion tosiasia kuitenkin väistämättä merkitsee, että ihmisillä ja kulttuureilla on kuin onkin jotain yhteistä, joka mahdollistaa toisten ymmärtämisen ja jopa osittaisen hyväksymisen.

 

Olisi ehkä hedelmällisempää keskittyä näiden yhteisten tekijöiden etsimiseen ja löytämiseen kuin pelkästään erojen kautta tapahtuvaan relativoimiseen ja kriisiyttämiseen asettumalla jyrkästi defensiiviselle kannalle absolutisoimalla oman kulttuurin arvot, koska se ei johda ainakaan sellaiseen keskusteluun, johon sisältyisi mahdollisuuksia edetä jankkaamista pitemmälle.

 

PS.

Tätäkö nämä uuskonservatiiviset nationalistit haluavat? Kriisiyttää äärimmilleen paitsi suhde islamiin yleensä myös maahanmuuttajiin erityisesti, jotta nämä voitaisiin heittää ulos maasta? Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon sen myös nyt. Uuskonservatiivien logiikalla Suomesta ajettaisiin ajan mittaan ulos kaikki ne, jotka eivät sopeudu nationalisti-fasistien pikkumaisen tiukkapipoiseen sekä johdonmukaisesti fasismiin ja rasismiin johtavaan politiikkaan.

 

Silti Lapuan liikkeen uhka ei tule eskaloitumaan tässä maassa nytkään - ei niin kauan kuin Teuvo Hakkaraisen tapaisille kansa-tietää-idiooteille ja Jussi Halla-ahon kaltaisille intellektuaalisille protorasisteille löytyy poliittinen vastavoima. - - Jos tiukka paikka tulee, niin minunkin on pakko valita poliittisesti joku vasemmistohörhöjen ryhmittymä, mutta se on varmaa, etten valitse Perussuomalaisia [enkä muutakaan oikeistoa].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/ala-ole-rasisti-opi-vihaamaan-oikein.html

http://areena.yle.fi/tv/1594821

Biovallan täyttymys. Ihmisen kuolema. Reservoitu maailma.

Yläkuvassa ensimmäiset laittomat maahanmuuttajat [RM:n esivanhemmat]. - Alakuvassa alku-patu [Rane].
*
Kommenttipäre Ironmistressin kommenttiin päreessäni 'Vastamyrkkyä jne.'.
*
Ironmistress kirjoitti:
Pääsääntöisesti ne kulttuurit, jotka onnistuvat elämään melko pitkiä aikoja riittävän hyvässä tasapainossa luonnonympäristönsä kanssa ovat rutiköyhiä, kurjia p*rsläpiä tai sitten niissä on yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus todella kärjistynyt pahaksi. Tai molemmat.

1
Ironmistressin näkemys edustaa kolonialistisen valkoisen naisen rasismia, joka on alistanut ja tuhonnut lähes kaikki alkuperäiskulttuurit 'fasistisella' teknologiallaan, alunperin roomalais-katolisen totalitarisminsa, sosiaalidarwinistisen etiikkansa ja yksilöjen rajatonta omistusoikeutta korostavan tuhokapitalisminsa legitimoimana.

Okei. Hyvä niin? Elintasomme on korkeampi, mutta se hinta, joka siitä on maksettu ja tullaan maksamaan, on lopulta maapallon tuhoutuminen teknokapitalismin raiskatessa, riistäessä ja manipuloidessa ihmiset, maat ja mannut kulutuksen objekteiksi ja marioneteiksi.

Teknologia-riippuvuus tekee ihmisestä koko ajan entistä haavoittuvamman ja alttiimman biosfäärin muutoksille.

Sitä ihminen toki oli ennenkin, mutta nyt kun kaiken ökyelintason edellytykset rakentuvat infrastruktuurissa pääosin sähkön ja tietokoneitten varaan, tulee romahdus [jonka jo näen, jos vain uskallan katsoa tulevaisuuteen \:] olemaan pudotus keinotekoisimmalta ja samalla korkeimmalta tasolta kuin, missä ihmislaji koskaan on elänyt.

Ökyrikkaat teknopohatat ehkä lähtevät [jos ehtivät] sitä ennen raketeillaan jonnekin fucking punaiselle planeetalle ja hyvä niin. Päästäänpä viimeinkin eroon noista verenimijöistä.

2
Edelliseen vuodatukseen sisältyy polttava ongelma, joka odottaa artikuloitumistaan nerokkaissa aivoissani. Se on subjektin ongelma - edelleen.

Sillä jos eurooppalainen subjekti-käsitys, jonka lähtölaukaus oli kristinuskon erottautuminen juutalaisuudesta ja kreikkalaisuudesta omaksi lahkokseen - etenkin skolastisen nominalismin, renessanssin humanismin, luterilais-monergistisen kaksois-sidoksen [jonka kalvinismi ratkaisi kaksois-standardilla] ja saksalaisen idealismin sekä sosiaalidarwinismin ja teknologian vaikutuksesta - jos eurooppalainen subjektikäsitys siis mahdollisti kapitalismin eskalaation, niin onko se myös hallittavissa voluntaristisen subjektin avulla?

Vai pitääkö meidän yrittää yhdistää kapitalismi johonkin itämaiseen uskontoon, jossa käsitys subjektista on uskonnollis-metafyysisesti panteistisempi ja ei-voluntaristisempi, kollektiivisempi mutta samalla myös poliittisesti alistuneempi ja alistetumpi.

Miten kapitalismi muuttaa itämaista subjekti-käsitystä Aasian muuttuessa täyskapitalistiseksi? Miten kapitalismi itse muuttuu omaksuessaan tämän panteistis-ei-voluntaristisen subjekti-position?

Annan poleemisesti ja sen kummemmin perustelematta nyt vain yhden vastauksen. Subjektiton kapitalismi tulee olemaan kapitalismin kaamea huipennus, koska esim. juuri buddhalaisuus legitimoi eetoksessaan kapitalismin kalvinistisen kääntöpuolen [ja sen tehokkaan kasvun edellytyksen], joka on anonyymi muurahaismainen talous-subjekti eli nauttimiseen addiktoitunut kuluttaja-prostituoitu.

Kyseessä on biovallan täyttymys. Ihmisen kuolema. Maapallon raiskaus ja reservointi.

Alkuperäiseläimet ja -ihmiset sijoitetaan edistystä häiritsemästä ja pois jaloista kuleksimasta reservaatteihin, eläintarhoihin ja luonnonpuistoihin. Siellä sitten ruukinmatruunat ja ruukinpatruunat - nuo tuhokapitalismin tehoturistit - käyvät töllistelemässä niitä/heitä pelokkaasti ja omahyväisen ylemmyydentuntoisesti ihastellen:

RM: 'Katso miten kauhea mutta suloinen aboriginaali! Mikä sen nimi on? Rauno. Rane. Ihana nimi. - - Onneksi se kuitenkin on tuolla verkon takana, koska se murisee ja mulkoilee niin oudosti. Heitä sille vähän sisäfilettä pappa. Raukalla on nälkä. Mutta ihana se on - - joskin likainen ja tyhmä - - . [Mrr!] - Hui! Älä hermostu alku-patu. Annetaan sulle vähän elintasoherkkunamia. Ruukkilan Puhallus tarjoaa.'

[teema jatkuu]

PS.
Blogini uusi sisältö- ja profiili-kuvaus olkoon täst'edes subjekti-filosofian paradoksia painottaen: Häivähdys [aboriginaalista] neroutta vähän ennen [subjektin] kuolemaa.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2010/12/vastamyrkkya-teknokulttuuria.html#comments
http://www.berm.co.nz/cgi-bin/postershop/item.cgi?i=6221496&l=1&cu=GBP
http://newspaperrock.bluecorncomics.com/2010/11/native-humor-for-thanksgiving.html

Zizek kotikaupungissaan Slovenian Ljubljanassa

Yläkuvaa ette arvon naiset tule näkemään videokoosteessa, mitä puutosta/puutetta valitan syvästi. - Taitaa olla kuva otettu luentomatkalla jostain hotellihuoneesta 'Manhattanilla'.

*

Slavoj Zizek kotonaan Ljubljanassa (2004/5). Kyseessä on kooste dokumenttifilmistä Zizek!.

*
Žižek on Žižek! (1/7)
Some extra footage that goes with the Žižek! documentary.

PS.

Oliskohan videon alkupuolella (parkkihallissa) näkyvä nuori mies, punertavan ruudullinen flanellitakki päällään, Zizekin vanhin poika ensimmäisestä avioliitosta Renata Saleclin kanssa. Ikä kyllä sopisi, ehkä ulkonäkökin - vaikea sanoa.

*

Ljubljana – Wikipedia
Slovenia – Wikipedia
http://blogisisko.blogspot.com/2009/12/slavoj-zizek-suomessa.html
http://unpresentable.wordpress.com/2009/12/

Against The Grain: 'What if violence is needed to keep things as they are?'

Lisäyksiä 28.12: 00.05

Slavoj Zizek: 'Undertake an active non-participation'

Tämän lyhyen Zizek-haastattelun haluan kohdistaa mm. Iinekselle, joka on monesti ollut niin kovin huolestunut näistä asioista - lähinnä subjektiivisesta mutta myös symbolisesta väkivallasta. Väkivaltaa ei kuitenkaan voi ymmärtää kokonaisvaltaisesti ilman tajua systeemisestä väkivallasta. - - Tärkeintä väkivaltakeskusteluissakin on osata ensin rationaalisesti määritellä sekä erotella, mistä puhutaan, ja Zizek antaa meille pätevää selvennystä asiaan.

'Objective violence is precisely the violence inherent to the ‘normal’ state of things. Objective violence is invisible since is sustains the very zero level standard against which we perceive things as subjectively violent. Systemic violence is thus something like the notorious dark matter of physics, the counterpart to an all too visible subjective violence. It may be invisible, but it has to be taken into account if one is to make sense of what otherwise seem to be ‘irrational’ explosions of subjective violence.
*
Interview by Nick Jackson

Thursday, 24 January 2008

Slavoj Zizek is international director of the Birkbeck Institute for the Humanities at Birkbeck, University of London. Professor Zizek argues that our understanding of violence is wrong.

How do we experience something as violent? We measure it by some zero level of normality. When nothing changes, when things just go on as normal, we say this is zero level, and then when something disturbs this, it is violence.

We should shift the perspective and ask, what if some kind of violence needs to go on to keep things the way they are? What if what we think of as violence is a distraction? To understand this, we must distinguish between subjective violence, systemic violence and symbolic violence.

Subjective violence is violence that is actively done, which can be attributed to a certain subject, such as a murderer, the police, a mob, terrorists – you can see who did it.

Systemic violence is anonymous violence. An example is George Soros. He has done wonderful things with his foundation, but if you look at his market speculation with currencies 10 years ago, what was the effect? Hundreds of thousands losing their jobs in south-east Asia. It was a social tsunami. This is anonymous, systemic violence.

And then you have symbolic violence. Today in the West, there is an obsession with harassment. Anything that another person does to you can be harassment. There is something very violent in this extreme sensitivity to another person's proximity. I'm opposed to the ideology of tolerance, because what we call tolerance is a form of intolerance.

How do we respond to this systemic and symbolic violence? Often I'm for a certain mode of violence. I don't have any problems with Chavez in Venezuela. People accuse Chavez of being too dictatorial. But he is not intervening in a zero violence space. He is intervening in a violent system. And the only way to intervene is to be counter-violent.

At other times, the most violent thing is to do nothing. Take feminism in traditional masculine societies: what seems like a non-violent patriarchal relationship relies on violence. The most important thing is not to protest, but not to participate. The first feminist text is Aristophanes' Lysistrata.

Sometimes you can disturb things most just by no longer participating, by stepping back. I'm not saying just do nothing, but undertake an active non-participation. In my sense, Gandhi was very violent. Of course, he wasn't violent in the sense of subjective violence, but, by not participating, he disturbed things, he prevented things functioning normally.

PS.

Critiquing the liberal concept of pacifism as the rejection of all forms of subjective violence, Zizek instead implores the endorsement of forms of emancipatory violence, as ‘To chastise violence outright, to condemn it as ‘bad’ is an ideological operation par excellence, a mystification which collaborates in rendering invisible the fundamental forms of social violence.’ (p174) The argument here is that by colluding with the social, economic and political conditions of massive inequality and extreme poverty, people are perpetrating forms of systemic violence which breeds the necessary qualities of resentment and anger which cause the subjective violence abhorred by pacifists. What Zizek claims is necessary then, is a systemic transformation to eliminate or at least minimise the systemic violence endemic to globalised capitalism.

Consequently, Zizek argues that ‘Sometimes, doing nothing is the most violent thing to do.’ (p183) In situations where everyday life perpetuates a cycle of poverty and misery for others – often those who have laboured to produce goods consumed in the first world, but also marginalised groups within western nations – the most violent thing a person can do is to simply ignore this systemic violence and lead an uneventful life, claiming to hate violence while creating the conditions of a society which produce it.

http://mediaecologies.wordpress.com/2008/06/09/violence-slavoj-zizek/

*

Against The Grain: 'What if violence is needed to keep things as ...
http://www.amazon.co.uk/Violence-Big-Ideas-Slavoj-Zizek/dp/1846680174

[I]nteresting that the most influential public intellectual in political matters is Noam Chomsky, who knows practically nothing about political theory

This summary is not available. Please click here to view the post.

Adorno, Zizek ja Minotauroksen labyrintin arvoitus

Etsi kuvista a) Minotauros, b) Adorno, c) Zizek

Kirjoitettu kommentiksi Timo:lle edellisessä päreessäni Opi elämään huuliherpeksesi kanssa.

(Kielimafia tarkisteli - klo: 23.05)

*
Kiitos Timo linkistä. Olen odottanut tuon Adornon kirjan käännöstä, mutta ei kuulu ei näy - - joten tilasin sen nyt viimeinkin amazon uk:lta. - - £3,17 ei ole kallis hinta, vaikka postikulut tekevät saman verran tai enemmänkin.

By the way - tsekkasin myös kirjan The Culture Industry (Routledge Classics) by Theodor W Adorno and J. M. Bernstein (Paperback - 17 May 2001) sisällysluetteloa ja ellen olisi etukäteen tiennyt, olisin saattanut pitää ko. kirjaa koosteena Zizekin teksteistä ;].

http://www.amazon.co.uk/gp/reader/0415253802/ref=sib_rdr_toc?ie=UTF8&p=S006&j=0#reader-page

Zizek tosin pystyy 'lacanisoidusta' Freudista käsin analysoimaan Adornoa - jos ei syvemmin niin sanokaamme johdonmukaisemmin (ellemme sitten hyväksy täysin Adornon pessimismiä) sitä, miksi pop ja rock edustavat nykyään myös 'kapitalistisen työväenluokan' (fantasioitua) vapauden ääntä.

Marxilaisittain oletettua 'väärää tietoisuutta' ei nimittäin ole/ollut olemassa kuin protokolla-propagandana.

On 'vain' fantasioita, joissa erilaiset - usein vastakkaiset ja itsensä sisäisesti kumoavat uskomukset kietoutuvat yhteen tieteellis-poliittis-kulttuurisiksi 'faktoiksi' ja tällaisina fantasioituina 'faktoina' loputtomaksi solmuksi jopa niin tiukasti, että tuon solmun avaava koodi on hävinnyt jonnekin solmun sisään (vrt. antiikin myytti Minotauroksesta, Ariadnen langasta ja Theseuksesta).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Minotauros

Onko Zizek meidän aikamme Theseus? Hitto - tätä pitäisi jonkun häneltä kysyä - yhtä aikaa sekä huumorin pilke silmäkulmassa että vakavasti.

Monitulkintaisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia esim. Nietzsche piti Minotauroksesta, Ariadnesta ja Theseuksesta kertovaa labyrintti-myyttiä yhtenä kaikkein syvällisimmistä tarinoista, joissa 'luonnollinen' yhtyy metaforiseen (kuten kaikki inhimillisessä tietoisuudessa), ja joka siten voi auttaa meitä inhimillisen ja kulttuurisen tietoisuuden kehityksemme oivaltamisessa ja 'purkamisessa'.
*
Ensin pitäisi luultavasti hahmottaa, mikä on se meidän aikamme Minotauros, jonka kynsistä Totuus (Ariadne?) halutaan pelastaa? - - Ja mitä totuus meille 'enää' merkitsee tai ylipäätään voi merkitä - - tilanteessa, jossa saamme äärimmäiset vastaukset joko manipuloitavissa olevilta geeneiltä sekä uskomuksenvaraisista allegorioista ja metaforista (molemmat selitysmallit - kuten manipuloida-verbistä jo voimme päätellä - ovat kietoutuneet toisiinsa)?

Jos kerran geenejä voidaan poistaa, lisätä tai jalostaa, niin kuka päättää sen, kenen preferointeja eli fantasioita ja siten metaforia meidän tulee uskoa? Keiden geenimanipulaattoreitten (suurkarjankasvattajien) talliin me lopulta hakeudumme tai ajaudumme?

Geenit eivät nimittäin ole tippaakaan helpottaneet eettisiä valintojamme - päinvastoin, koska yhä tieteellisemmiksi ja siten auktoriteettia omaavammiksi naamioituneilla tutkimuksilla kyetään manipuloimaan yhä suurempaa joukkoa ihmisiä - ilman, että he pystyvät ymmärtämään, kenen etua preferoinnit/fantasiat kulloinkin palvelevat.

Sikainfluessa-rokote-kampanja on tästä hyvä esimerkkki, koska rokotteiden terveydelliset vaikutukset ovat epäselviä. Toisin sanoen rokotteiden lääketieteellisten haittojen ja hyötyjen puolueeton arviointimahdollisuus on häivytetty terveyspoliittisella propagandalla, joka paljastuu jääviksi jouduttuaan jo aikaa sitten turvautumaan suurbisneksen eli lääketehtaitten rahalliseen tukeen. - - Seurauksena on väistämätön lojaliteettikriisi, koska kahta herraa (kansaa ja suurbisnestä) ei voi palvella eettisesti samalta pohjalta - ei ellei laki anna myöten. (Ja sehän antaa...)

Mutta onko itse lainkäyttökin viime kädessä jääviä, koska se kulkee suuren rahan perässä kuin pässi narussa. Tuo naru on toki joustava, jotta oikeuslaitokset säilyttäisivät itsenäisyyden, vapauden ja puolueettomuuden illuusion, mutta se joustaa vain tiettyyn rajaan asti - rajaan, jonka viivan piirtää aina raha. - - Tapaus Mauno Saari ja Paavo Haavikko viestii meille osaltaan myös jotain tällaisen lainkäytön korruptoituneisuudesta.

Voidaan jopa väittää, että itäblokin murtuminen johtui rahasta. Tosin tässä tapauksessa oletettiin, että raha takaisi juuri sen vapauden ja hyvinvoinnin toteutumisen, minkä kommunistisen tehottomuuden, sensuurin ja kulissitehtailun jähmettämä kulttuuri oli estänyt. - - Kyseinen projekti on sittemmin toteutunutkin - tietysti kapitalismin ehdoilla.

Herää kysymys, kenen etua tässä viime kädessä ajetaan. Vastaus: kaikkien, vaikka kukaan ei koskaan kerro mitä 'kaikilla' tarkoitetaan, koska olemme koko ajan ovelasti indoktrinoitujen uskomusten varassa - jopa niin ovelien, että niihin uskoo myös Suomen tyylikkäin ja fiksuin nainen: optimisti-Anne (Brunila).

Mitä eivät suurbisnes ja poliitikot valehtelisikaan saadakseen miljardikaupat pyörimään? - - Eihän sotakaan yhtä miestä kaipaa - ei edes uhrina.

Mutta miksi valittaisin, koska syy palautuu aina itseeni: minultahan puuttuu yksi ja sen mukana kaikki, mitä kapitalismiin tarvitaan: uskallus (tosin myös mahdollisuus - lukuunottamatta lottoamista, jota en sitäkään harrasta, laiskuri kun olen!) ottaa taloudellisia riskejä - loputtomiin!
*
Palatakseni alkuun: Adornoa ja kriittistä teoriaa (taustalla Hegel, Marx, Freud ja Nietzsche) voinee perustellusti pitää eräänä Zizekin ajattelun filosofisena alku- ja peruslähtökohtana.

'Vanhassa' Jugoslaviassa - maltillisemman poliittisen sensuurin ('suojasää') aikana - vaikutti aikoinaan filosofiryhmä Praxis (n. 1964-74), joka käsitteli juuri kriittisen teorian lähtökohdista muun muassa vallitsevaa kommunistista marxismia ja Heideggeria.

Silti kyseessä ei ollut varsinaisesti ideologia-kriittinen oppositioliike (sellaista ei olisi sallittu), mutta yllättävän vapaa (ja 'liiankin' suosittu) joka tapauksessa.

Zizekin ajattelu on suurelta osin lähtenyt etenemään sekä käytännössä että henkisesti tästä liikkeestä laajentuen sitten ehkä merkittävimmäksi ideologia- ja kulttuurikritiikiksi, mitä viimeisten 20:n vuoden aikana on maailmassa esitetty.
*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kriittinen_teoria

http://en.wikipedia.org/wiki/Critical_theory

http://en.wikipedia.org/wiki/Frankfurt_School
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=pra&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=praxis+ryhm%c3%a4

http://blog.hire-car-rental-crete.com/?attachment_id=24
www.phillwebb.net/.../Zizek/Zizek.htm
www.myspace.com/fishermanneil

Maistiaisia Slavoj Zizekin ateistisen kristinuskon tulkinnasta

Keskustelu Zizekin (linkki alla) ja John Milbankin uusimman kirjan The Monstrosity of Christ: Paradox Or Dialectic? tiimoilta (ks. alempi linkki).
*
Zizek vs. Milbank: Christianity as the Death and Resurrection of God. (June 19th, 2009)

A very interesting, if complex, debate at the ICA last night between Slavoj Zizek – atheist, Marxist – and John Milbank – ‘radical orthodox’ theologian. Both are clearly fearsome intellects, though doubtless Zizek has the better jokes.

It would be an impossible task (actually, Thomas Lynch does a great job here!) to even attempt a reasonably comprehensive summary of the ground that was covered – Dawkins was swatted away like a fly (haha!/RR) , Jesus’ words about hating your father and mother were hotly debated, and the problems of the limits of materialism were raised with a lovely metaphor about coding of surfaces in computer games.

So, rather than do that, I want to mention one area that, in my perception, seems to be at the heart of what Zizek finds fascinating about Christianity.

Zizek sees Job as ‘the first modern critique of ideology.’ In his terrible suffering, his friends gather round him and attempt to defend various ideals. Job, on the other hand, refuses to do this and simply defends the meaninglessness of suffering. Although he didn’t touch on this last night, in The Monstrosity of Christ Zizek writes about how he sees the Job story not as one in which Job is being put to the test. Rather, it is about God being put to the test, and God failing dramatically. What he did touch on, which I don’t think he did in the book, was the passage at the end of Job where God raises his voice and asks ‘Where were you when…‘ – reeling off a whole list of amazing things in nature. Zizek’s interpretation of this is that God is saying, ‘you think you’ve got it tough? Look at all the crap I’ve got to deal with! This universe is impossible to keep going properly! I’m stressed out here!’

In the book he then goes on to imagine Job looking God in the eye and saying ‘I hope you’re watching, because one day you’ll have to go through this yourself. One day you’ll suffer, and know loss…’

Jumping forward to Jesus, what Zizek sees happening on the cross is a direct line from Job:

‘What dies on the cross is precisely a God who we can directly trust, and the very idea of benevolence. The basic message of Christianity is thus not that we trust in God, but that God comes to trust us.’

The radical kernel that is left at this death, which Zizek sees as the death of God – Father and Son, is the ‘Holy Ghost community.’ Our separation from God, our abandonment by God – in Job and in Christ’s death – means that we end up actually in the same place as God in Christ: ‘My God, my God, why have you forsaken me?’ And, according to Zizek, those who are thus true Christians are those who have embraced this abandonment by God and gathered as the church, the ‘Holy Ghost community’ to live out the radical implications of that death… it is this human community that is the resurrection of God.

This connects with his extension of the old adage that ‘God became man in order that man could become God’ into a completed loop:

‘God became man in order that man could become God in order to become man.‘

The goal of our faith is thus to do as God did, and die to divinity in order that we might become more fully human.

Milbank would want to see more paradox in this: God is both the man who died on the cross; but the man who died on the cross is also God. Either way, what was fascinating about the debate was the absolute confidence both had that Christianity does have something unique to offer in a way that no other religion, or atheism, can match.

Indeed, they were equal in their irritation that so much of philosophy has simply rejected theology as a serious pursuit. I’d agree with this. It’s time for people to stop being so shy of faith – whether arguing about it from a position of agreement or disagreement.

Let’s dismiss our embarrassment about our religious pasts and talk frankly. In particular, we need to talk about what a community living this Zizekian Christianity might look like.
*
http://www.kesterbrewin.com/2009/06/19/zizek-vs-milbank-christianity-as-the-death-and-resurrection-of-god/
http://www.amazon.com/Monstrosity-Christ-Paradox-Dialectic-Circuits/dp/product-description/0262012715
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://www.sciy.org/blog/start=2009-06-21

http://mariborchan.wordpress.com/2009/06/20/slavoj-zizek-with-john-milbank-the-return-of-christ/

Kohti ikuista ja pysyvää nautintoa - kohti reaalista alkutilaa, kohti kuolemaa

Kuvassa Eeva 'keksii' käärmeen vaikutuksesta, että nautinto - aivan oikein - on reaalisen olemus. Tämän 'innovaation' jälkeen mikään ei jäänyt entiselleen, sillä tietoisuus ja kieli - imaginaarinen ja symbolinen - eivät pysty olemisen perimmäistä energeettisyyttä eli nautintoa 'kesyttämään'. Ne vain muuntavat sen fantasiaksi ja siten mystifioivat reaalisen. Paratiisin portit eivät enää aukene meille kuin kuolemassa, jolloin imaginaarinen ja symbolinen lakkaavat.

(Loppuluku on rakennettu melkein kokonaan uusiksi sisällöllisesti. Kyseessä on erittäin oleellinen ja tärkeä lisäys. Viimeisin editointi em. kappaleeseen+ PS.- 14.7 - klo: 14.45.)

I
Kirjoitettu kommentiksi Maalaisen päreeseen Kuumana päivänä.

Maalainen

Tiedätkö, mikä on ollut jo muutaman viimeksi kuluneen vuoden ajan kuuminta hottia kulttuurifilosofisissa keskusteluissa - ja on sitä yhä edelleen?

Vastaus: uskonto ja teologia (mm. Zizek, Terry Eagleton, McGrath vastaan Christopher Hitchens, Dawkins, Dennet jne.)

Eikä nyt pidä kavahtaa sitä, että Zizek (Eagletonin kaveri) on vakaumuksellinen ateisti, joka on julkaissut tai ollut toimittajana jo muutamassa uskontoa ja teologiaa käsittelevässä kirjassa pitäen uskontoa erittäin selitysvoimaisena ja syvällisenä ideologia-systeeminä yritettäessä ymmärtää syvällisemmin ihmistä ja kulttuuria.
*
Kun jälkistrukturalismin nimellä tunnetun 'metodin' (dekonstruktio = kielen merkitysketjujen purkaminen ja osoittaminen sattumanvaraisiksi ja perustattomiksi (antifoundationalismi) ja sitä heijastelevan anything goes-asenteen kulttuuriin tajuttiin - vastoin alkuperäisiä tavoitteita (joka oli totaliteettien purkamisesta seuraava emansipaatio) - ajautuvan antifoundationalismissaan pluralismista relativismiin ja sitä kautta nihilismiin (jo Nietzsche - tuo postmodenin isä - osoitti kyseisen logiikan) ja pikemminkin sulautuvan eettisessä relativismissaan kapitalistisen kulutusfetisismin ideologiaksi kuin pystyvän vakavasti vastustamaan sitä; - kun siis tämä lopulta sisäistettiin laajemmin (viimeisinä vuosinaan marxilaisuudesta ja uskonnosta kirjoittanut 'dekonstruktio-Derrida'-vainaakin näki osaltaan itse alulle panemiensa asioiden 'kohtalokkaan' kulun) - on lopulta ja jälleen kerran päädytty sinne, mistä perimmäiset eettiset arvot voivat syntyä ja missä ne voivat elää ja kukoistaa (toki myös pervertoitua) - uskontoon.

II
Kerron tämän sinulle ikäänkuin salaisena tietona ja olen suunnittelemassa laajempaa katsausta aiheeseen.

Ajan hermolla pitää olla - vai mitä. Olethan sinäkin - Maalainen? - Harjoitat tutkivaa journalismia eli yrität tunnistaa nimimerkkien takana olevia ihmisiä. - - Joten jotakin 'suurta tuntematonta' sinäkin kai etsit...(eikö?).
***
'Ennen kuolemaa varmaan Sinut (Tuntemattoman) kohdata saan' olkoon toivekappaleemme, joka viestii syvimmästä joskin täysin mahdottomasta ja paradoksaalisesta halustamme reaaliseen (Lacan).
*
Yhteiskunnallisissa toimissa ja diskursseissa elämme ikäänkuin Suuren Toisen käskystä, johon vastaamme imaginaarisella tasolla samaistuen (ks. Ideologiset valtiokoneistot/Althusser).

Ajattelen, että Jumala tulee käsittää kaikkein Suurimmaksi Toiseksi, joka symbolisessa järjestyksessä heijastelee reaalisen mahdotonta tuntemattomuutta; - mahdotonta siksi, että juuri symbolinen (yleisemmin: kieli) on meidät erottanut reaalisesta.

Reaalinen voidaan ymmärtää tiedostamattomaksi, jonka/jota symbolinen kuten sanottu pyrkii hahmottamaan (ja kielellisenä erontekona hahmottaessaan siis kadottaa). Tällä tavoin pystyn ymmärtämään Lacanin ajatuksen siitä, että tiedostamaton toimii kielen tavoin.
*
Halumme reaaliseen on seksuaalisuudessaan kuitenkin samalla itsetuhoista - Eroksen (jouissancen) ja Thanatoksen (kuolemanvietin eli 'lopullisen pysähtymisen tai/eli toiston') yhtäaikaista prosessia.

Reaalisesta (jota voimme kutsua myös biologiseksi luonnoksi) kumpuava seksuaalinen halu orgasmiin (jouissance) luo puutteen, joka ei täyty koskaan lopullisesti vaan merkitsee, että elämme aina halun riivauksessa - kyltymättömän orgastisen toiston pakon kehässä.

Aika ennen syntymää on olomuoto, jossa symbolisen tavoittamattomissa oleva mutta symbolisen 'tiedostama' ja imaginaarisena fantasiana ilmenevä ('halun kohtalot') reaalinen ilmenee sellaisenaan (mahdottomana kuten Lacan sanoo; voimme vain antaa sille nimiä mutta emme tiedä siitä mitään). - - Syntymämme jälkeen vasta kuoleman olomuoto on lopullisen toiston viimeinen päätepysäkki ja siten reaalinen an sich. Olemme silloin palanneet alkuun (ashes to ashes eli 'Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman').
*
Raamattu sanoo: se joka joutuu elävän Jumalan (reaalisen) käsiin, ei selviä hengissä.

Ja sittenkin - miksi pelätä - antaa mennä vain - towards eternal jouissance. joka - vielä kerran sanottuna - on reaalisen olemus ja jota symbolinen järjestys (Suuri Toinen) heijastaa. Sinne me kuitenkin aina lopulta halussamme päädymme - reaaliseen (kuolemassa).
*
PS.
Ikuinen ja pysyvä nautinto merkitsee loogisesti ja empiirisesti samaa kuin nautinnon (halun) loppuminen.
*
http://www.enotes.com/psychoanalysis-encyclopedia/imaginary-lacan
http://nosubject.com/Symbolic
http://www.enotes.com/psychoanalysis-encyclopedia/real-lacan
http://csmt.uchicago.edu/glossary2004/symbolicrealimaginary.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan

http://larvalsubjects.wordpress.com/2008/12/page/2/