Kirjoitettu Ironmistressin kommentteihin päreessäni Kasvot
larppaajan peilissä.
1
Ironmistress kirjoitti: [..] Olet todella naiivi, jos
kuvittelet erilaisia kulttuureita ja keskenään vastakkaisia arvomaailmoita
edustavien ihmisten kykenevän tulemaan keskenään toimeen tuosta vain. Samoin ole
todella naiivi, jos kuvittelet kaikkien ihmisryhmien, varsinkin meille vieraista
kulttuureista tulevien, tottelevan sellaista poliisia ja noudattavan sellaista
lakia, jonka he kokevat itselleen uskontonsa ja kulttuurinsa sekä arvomaailmansa
vastaiseksi ja jonka he haluavat korvata uskonnollisella poliisilla ja
uskonnollisella lailla. - Kemppisen ongelma on se täsmälleen sama naiivius, joka
vaivaa norsunluutorneissa eläviä ihmisiä [..].
*
En minä mitään kuvittele tässä asiassa. Sinulla sen sijaan uhkakuvat elävät kuin ennustajaeukon mielikuvitus. Minä vain en pidä Suomen
oloissa realistisena enkä siis hyväksy samanlaista ‘liikekannallepanoa’ islamin
suhteen kuin sinä. En myöskään ymmärrä, millä valtuuksilla sinä tulet
poleemisesti [olkoonkin epäsuorasti] vaatimaan minua, Kemppistä tai ketä tahansa
demokraattisesta humanismista viimeiseen asti kiinni pitävää ja/eli kaikenlaisen
barbarian [niin ääri-islamilaisen kuin fasistisenkin] vastustajaa liittymään
Muhammedin vastaisiin nationalisti-militaristeihin.
Pidän sellaista vaatimusta paitsi poliittisena virheenä [joka
vahvistaa vihamielisiä asenteita entisestään] myös mauttomana ja
poleemisimmillaan jopa hävyttömänä kuten pidän Halla-ahonkin ‘älykästä
sarkastisuuttakin’, josta valitettavasti puuttuu niin huumori kuin syvä
poliittinen äly. Siitä jää jäljelle pelkkä rasistinen ressentimenttisyys, joka
vertautuu psykologisesti paranoidisuuteen, kateuteen, mustasukkaisuuteen,
itsetunnon heikkouteen, halveksuntaan ja lopulta silkkaan
pahantahtoisuuteen.
Luultavasti olen itse suorasanaisuudessani ja provosoivuudessani
aika vittumainen mies, mutta näköjään en osaa ökykapitalisteja lukuunottamatta
vihata ja halveksia edes muslimeja ainakaan niin syvän vakaumuksen vallassa kuin
uuskonservatiivit. Niinpä olenkin heidän mielestään naivi.
En kuitenkaan voi kuin kiittää luojaa tästä naiviudesta, koska se
osaltaan on antanut minulle järkeä pysyä fanaattisimpien poliittisten ja
uskonnollisten liikkeiden ulkopuolella ja tehnyt [ironisen hämmästyksen
vallassa] mahdolliseksi seurata, miten esim. höyrypäisimmät kommunistit
käänsivät verenpunaisen takkinsa nurin ja alkoivat näyttää sinivalkoisilta
jupeilta.
2
Mitä tarkoitat norsunluutornilla? Kuka tai ketkä sellaisessa
elävät? Eikö norsunluutorni ole yksityinen tai ainakin vain puoli-julkinen
intellektuaalinen alue, josta ihminen tarkastelee ja pohtii maailmaa, ihmisiä ja
omaa suhdettaan niihin? Mitä pahaa, huonoa tai naivia sellaisessa voisi olla –
myöskään tässä käsiteltyjen asioiden kannalta?
Korostan, että kriittisen demokraattisen humanistin
‘norsunluutorni’ ei ole mikään lintukoto, kuten on uuskonservatiivisten
umpi-nationalistinen utopia-maa vaan eräänlainen Panoptikon, josta nähdään
kaikki muu ympärillä oleva paremmin kuin mistään muualta. Sen sijaan sillä, joka
asuu paikallisessa lintukodossa, ei ole kuin yksi perspektiivi maailmaan. Eikö
siis juuri uuskonservatiivi elä kirjaimellisesti sellaisessa norsunluutornissa,
johon viittaat? Oman paranoidisen fantasia-napansa ympärillä.
3
Annan asioitten tapahtua niin kuin ne tapahtuvat. En alistuen vaan
kuin viidennen näytöksen Hamlet, joka lähes fanaattisen hysteerisessä mutta moraalisesti perin
epävarmassa ja häilyvässä kostonhimossaan oli siihen mennessä saanut aikaan vain
viattomia ruumiita [myös Ofelian itsemurhan]. Mutta Hamlet
muuttuu sisäisesti neljännen ja viidennen näytöksen välillä. Emme ole enää
tuntea häntä samaksi mieheksi kuin ennen. Ehkä hänestä tulee jonkinlainen
fatalisti, joka ei enää taistele tutkainta vastaan, mutta joka ei myöskään
kieltäydy kohtalostaan [petollinen miekkailuottelu], vaikka paras ystävä Horatius niin pyytää ja neuvoo.
Horatio:
If your mind dislike any thing, obey it. I will forestall their
repair hither, and say you are not fit.
Hamlet:
Not a whit, we defy augury. There is special providence in
the fall of a sparrow. If it be now, 'tis not to come; if it be not to
come, it will be now; if it be not now, yet it will come—the
readiness is all. Since no man, of aught he leaves, knows what is't
to leave betimes, let be.
Hamlet Act 5, scene 2, 217–224
Horatio:
If your mind dislike any thing, obey it. I will forestall their
repair hither, and say you are not fit.
Hamlet:
Not a whit, we defy augury. There is special providence in
the fall of a sparrow. If it be now, 'tis not to come; if it be not to
come, it will be now; if it be not now, yet it will come—the
readiness is all. Since no man, of aught he leaves, knows what is't
to leave betimes, let be.
Hamlet Act 5, scene 2, 217–224
*
