'A Horse with no Name' - huumelaulu, taidelaulu, fantasialaulu, lastenlaulu vai näitä kaikkia yhtä aikaa?

Alakuvassa Winged Horse of the Apocalypse

I
'A Horse With No Name' is a song by the band America. It was their first and most successful single, released in early 1972, topping the charts in several countries.

Composition

"A Horse With No Name" was recorded in the key of E minor with acoustic guitars, bass guitar, and bongo drums. The only other chord is a Dadd6add9, fretted on the low E and G strings, second fret. A 12 string plays an added F# (second fret, high E string) on the back beat of the Em. A noted feature of the song is the driving bass line with a hammer-hook in each chorus. A "waterfall" type solo completes the arrangement. Produced by Ian Samwell on the day of final recording at Morgan Studios, at first the group thought it too corny and took some convincing to actually play it. Gerry Beckley has explained in Acoustic Guitar magazine (March 2007) that the correct tuning for the guitar is D E D G B D, low to high. The chord pattern that repeats throughout the entire song is: 202002 (Em),then 020202 and 000202. The tuning is unique to this song; they did not use it on any other America song.'

Reception
...
'The song has also been ridiculed for its banal, oddly phrased lyrics, including "The heat was hot"; "There were plants, and birds, and rocks, and things"; and "Cause there ain't no-one for to give you no pain." Randy Newman once described it as a song "about a kid who thinks he's taken acid". Comedian Richard Jeni mocked the song's title. "You're in the desert", he said. "You got nothing else to do. Name the freakin' horse!" In 1999 the literary magazine Lamia Ink published a short play by American playwright Meron Langsner entitled The Name of the Horse, in which the problem of the horse's name is explored.'
...
*
http://www.youtube.com/watch?v=zSAJ0l4OBHM
A Horse With No Name - America
*
On the first part of the journey,
I was looking at all the life.
There were plants and birds. and rocks and things,
There was sand and hills and rings.
The first thing I met, was a fly with a buzz,
And the sky, with no clouds.
The heat was hot, and the ground was dry,
But the air was full of sound.

I've been through the desert on a horse with no name,
It felt good to be out of the rain.
In the desert you can remember your name,
'Cause there ain't no one for to give you no pain.
La, la, la la la la, la la la, la, la
La, la, la la la la, la la la, la, la

After two days, in the desert sun,
My skin began to turn red.
After three days, in the desert fun,
I was looking at a river bed.
And the story it told, of a river that flowed,
Made me sad to think it was dead.

You see I've been through the desert on a horse with no name,
It felt good to be out of the rain.
In the desert you can remember your name,
'Cause there ain't no one for to give you no pain.
La la, la, la la la la, la la la, la, la
La la, la, la la la la, la la la, la, la

After nine days, I let the horse run free,
'Cause the desert had turned to sea.
There were plants and birds, and rocks and things,
There was sand and hills and rings.
The ocean is a desert, with its life underground,
And a perfect disguise above.
Under the cities lies, a heart made of ground,
But the humans will give no love.

You see I've been through the desert on a horse with no name,
It felt good to be out of the rain.
In the desert you can remember your name,
'Cause there ain't no one for to give you no pain.
La la, la, la la la la, la la la, la, la
La la, la, la la la la, la la la, la, la etc.

II
http://www.youtube.com/watch?v=PpJedPJYzn4
Petri ja Petterson Brass - Päättömällä pollella
*
Jukka Virtasen 'suomi-psykedeelinen' käännös American hitistä löytää mielestäni biisin idean [mikä se sitten ikinä lieneekin] ajoittain miltei paremmin kuin alkuperäinen sanoitus [tässäkin tapauksessa]. Ylipäätään Jukka Virtanen on sanoittajana mielikuvitusrikkaampi ja verbaalisesti kekseliäämpi kuin vaikka klisheemäisyyteen [tosin koskettavaan sellaiseen] ja temaattiseen toistoon sortuva Juice tai teollisuus-iskelmäsanoituksia aivan liikaa tehtaillut Vexi Salmi.
*
Satunnaisen kommentaattorin yllättävä assosiaatio: 'Tästä laulusta tulee aina mieleen syntymistään odottava lapsi [tyttis1972].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/A_Horse_with_No_Name
http://en.wikipedia.org/wiki/America_(band)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petri_%26_Pettersson_Brass
http://www.musicnotes.com/sheetmusic/mtdVPE.asp?ppn=MN0041749
http://www.musicnotes.com/sheetmusic/mtdVPE.asp?ppn=MN0042260
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apokalypsi
http://www.flickr.com/photos/43872577@N07/galleries/72157622518242061
http://dragonspark.deviantart.com/art/Winged-Horse-of-the-Apocalypse-89260863

Ilta-Päre-News: Kosminen Jättiläinen murskasi nerokkaan kääpiön ja hänen myrkyllisen teknologiansa

Yläkuvassa Khronos [aika] syö omat lapsensa. - Alakuvassa Jättiläisellä on ihmisen kädet, mutta kyseessä ei ole tällä kertaa antropomorfistinen projektio vaan analogia, joka kertoo ihmisen osuudesta omaan tuhoonsa.
*
http://www.youtube.com/watch?v=FAa6_574nAs&feature=related
Run Through The Jungle - CCR
*
[singer/songwriter: J.C. Fogerty]

Whoa, thought it was a nightmare,
Lo, it's all so true,
They told me, \ Don't go walkin' slow
'Cause Devil's on the loose.\

Chorus:
Better run through the jungle,
Better run through the jungle,
Better run through the jungle,
Woa, Don't look back to see.

Thought I heard a rumblin'
Callin' to my name,
Two hundred million guns are loaded
Satan cries, \ Take aim!\

Chorus

Over on the mountain
Thunder magic spoke,
\ Let the people know my wisdom,
Fill the land with smoke.\

Chorus
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Creedence_Clearwater_Revival
http://en.wikipedia.org/wiki/Creedence_Clearwater_Revival
http://www.timelessmyths.com/classical/creation.html
http://finance.yahoo.com/tech-ticker/japan's-nuclear-meltdown-has-congress-questioning-nuclear-energy-536025.html?tickers=xle,xlu,xom,cop,pbw,bp

Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan

Yläkuvassa:
Taideteos on todellisuuden perimmäisen tyhjyyden 'kasvoille' muovattu persoona/maski, joka heijastaa havainnoijaan hänen oman katseensa juuri silloin. kun hän kokee taideteoksessa esteettisen elämyksen tai lumon tai jotain sellaista, jota/mitä hän tahtoo sellaiseksi kutsua. Taide antaa taideteoksessa kuilulle, jota katselemme omien kasvojemme virtuaaliset piirteet. Tällä tavoin Totuus ilmenee taiteessa - kokijan sekä taideteoksen [subjektin ja objektin] roolien sekoittumisena.

Alakuvassa:
Katselet Vincent van Goghin oudolla tavalla syvästi vaikuttavaa taulua A Pair of Shoes ja mitä tarkemmin katsot ja mitä suurempi on eläytymisesi ja lumoutumisesi, sitä tarkemmin katsoo kenkäpari takaisin sinuun - ikäänkuin sinä itse tuijottaisit omaa itseäsi, ikäänkuin todellisuus, jota taiteesta etsit olisi edelleenkin sinun kokemukseksesi mutta tällä kertaa sellaisella tavalla, joka ei olekaan enää palautettavissa yksinomaan kokijan omaksi projektioksi, koska sinä itse olet esteettisessä elämyksessä [lumossa] siirtynyt sisälle sisäistämäsi taulun maailmaan kuten Wu Tao-tzu, joka [myyttiä vapaasti tulkiten] pakeni vankilastaan astumalla kankaalle maalaamaansa maisemaan kadoten siihen lopullisesti.

[K-mafian tarkennus kuolemanviettiin + linkkilisäys - klo:19.35]

I
1
Ironmistress kommentoi päreessäni 'Porakorven Akseli sen porno[taide]kuvan näytti muun muassa seuraavasti:

Mutta nörtti näkee asian eri tavalla. Hän toteaa, että miurami on varsin hyvää ainesta fantasiamaailmaan. Millainen olento miurami on? Susi-Kustaa kuvailee, että miurami syö kalaa, jättää kolmikyntisiä jälkiä ja osaa lentää. Onko miurami lintu, lepakko vai hyönteinen? Vai jotain siltä väliltä. Minkä näköinen miurami on? Minne miurami sijoittuu ravintoketjussa, millainen ekologia sillä on, onko se pelokas vai aggressiivinen olento ja missä se asuu? Mikä on miuramin natural habitat? Susi-Kustaa kertoo, että "se on sydänmaiden asukas ja tulee ihmisten ilmoille vain sodan alla". Miksi näin?

Sinä yksinkertaisesti et vain osaa. Et osaa päästää fantasioitasi irti älyllisellä tasolla. Sinun fantasiasi liittyvät vain seksuaalisuuteen.

2
Kaiken kaikkiaan hyvä kommentti. Kiitos vain. Osut aika lähelle olennaista ja saat minut kirjoittamaan asiasta. - - Mutta.

Mitä tekemistä miuramilla on esteettisen kokemuksen kanssa? Et sinä puhu nyt taiteesta vaan [määrätyn biologisen olion] taksonomiasta. Onko sinun 'taiteesi' muuta kuin loputon sarja eksakteja havaintoja, numeroita ja alkuaineita - asioitten loputon kvantitatiivinen järjestys, jossa energiakin on puettu pelkäksi kaavaksi, joka ei voi koskettaa ihmistä kuin kylmän raudan tavoin.

Sittäpaitsi sinä et, IM, koskaan kohtaa todellisuutta/elämää henkilökohtaisen kokemuksen tasolla sellaisena kuin puhut siitä ja 'mainostat' sitä - eli kauhistuttavana kärsimyksen laaksona ja helvettinä.

Jos uskaltaisit kohdata kiemurtelisit varmasti tuskasta itsemurhan rajamailla [mutta juuri sillä tavoin osoittaisit minulle olevasi tosissasi etkä buddhalainen elitisti, joka pyörii oman egoistisen napansa ympärillä epäitsekästä ja universaalia altruismia julistaen (?)].

Sen sijaan, että tekisit perimmäisestä tuskasta [jota myös seksuaalisuus ilmentää] taidetta, lähestyt maailmaa maagisen fantasian luotettavimmilla välineillä [tiede] kyetäksesi muka käsittämään, hallitsemaan - jopa tajuamaan jotain sen äärettömästä indifferenssistä.

Tällainenkin asenne toki ymmärtää esteettisen lähtökohtia, mutta se päätyy formalisoimaan ja kvantifioimaan ne - mittaamaan tuskan ja autuuden, vaikka taiteessa on kyse kokemisesta ja tuon kokemisen siirtämisestä taideteoksen puitteissa solipsistisen tietoisuuden [mitä kaikki perimmäinen itsetietoisuus lopulta on] ulkopuolelle - muiden koettavaksi.

Taide on lähes mahdoton yritys kommunikoida se, mitä ei voi kuvattavan alkuperäisenä olemisena ilmaista [Lacanin reaalinen tai teistien Jumala]. Siten myös taide [kuten kieli ja numerot] valehtelee, mutta toisin kuin numerot taide pystyy valehdellessaan kertomaan esteettis-fenomenologisen - ihmisen ymmärrystä ja kokemusta koskettavan totuuden - ei vain kaavoihin ja taksonomioihin vangittua rautakaupan teknistä varastoa.

Taiteessa kokemusta ei pidä sitoa mihinkään kahleeseen, koska maailmassa ei ole numeroita eikä edes fantasioita - noita ihmisen itseisarvoisiksi korottamia välineitä.

Edustan siis tavallaan äärimmäisintä ultramodernismia [taidetta taiteen, joka on Totuus, vuoksi] esteettisen ilmaisun suhteen. Mitään sääntöjä luovuudelle ei ole. Instituutiot vain esineellistävät ja kaupallistavat taiteen - olkoonkin, että ne tietysti palvelevat massojen tarpeita.

3
Mitä sitten 'ei-älyllisiin' seksuaali-fantasioihini tulee, niin siinä uutisessa ei ole minulle mitään uutta. Ylipäätään ei-älyllisyys ei ole minulle mikään varsinainen ongelma tässä asiassa. Päinvastoin - pyrin sellaiseen asenteeseen [eli irti ilmaisun muodoista] enemmän tai vähemmän tietoisesti, koska koen älyn taidetta kahlehtivaksi formalismiksi [haukkuihan Mirokin formalisteja tekotaiteesta].

En kuitenkaan kiellä, ettenkö olisi ajoittain jämähtänyt seksuaali-fantasioihin aivan liikaa. Mutta jokaisella on fantasia-fiksaationsa. Jos tuo fantasian kohde minulla on 'pillu' [mitä ei kai voine pitää niin kovin kummallisena heteromiehelle? - ks. II], niin sinulla se on sitten numero [mutta sinähän olet buddhalainen 'skientisti'] - sanoakseni asia mauttomasti yksinkertaistaen.

Joka tapauksessa seksuaalisuus kaikkinensa - mitä moninaisimpine affektiivisine nyansseineen [eikä siis ainoastaan pelkkä heteroiden 'lähetyssaarnaaja-lisääntyminen'] on se virta ja voima, joka ihmisessä ilmentää maailman universaalia energeettisyyttä. Tämän voiman kuvaaminen kaavoilla ja fantasioilla ei ole taidetta vaan tiedettä tai formaalia peliä - pahimmillään tosikkomaista reifikaatiota tai esteettis-kokemuksellisesti debiiliyden tasolle rajattua pleikkari-addiktiota.

4
En liene kovin ihmisrakas enkä sosiaalinen mutta lapsia rakastan [sekä koiria ja kissoja] - ehkä myös siksi, etten ole saanut riesakseni sellaisia ;\]. - Mutta niin vahva on biologinen tarve oman lapsen hoivaamiseen, että päädyn kyllä useinkin fantisoimaan juttelevani varsinkin pikkulapselle [minun olisi kai pitänyt syntyä naiseksi ;\]. - Tällaisella kuvittelulla ei ole tietenkään mitään yhteyttä sukupuolis-genitaaliseen seksuaali-fantisointiin, vaikka se suurta mielihyvää ja paljon huumoria mieleeni virittääkin.

Fantasiani ovat tiukasti joko filosofisen käsitteistön koodaamia tai rajattomien seksuaalis-tyyppisten fantasia-yllykkeitten - joku sanoisi pervertoimia - minä sanon: sekä vapauttamia että sitomia.

Numerot kahlitsevat minua. Roolipelit kuten jossain määrin kaikki pelit [vaikka aikoinaan rakastinkin jalkapalloa ja shakkia] kahlitsevat minua.

Seksuaalisuuskin kahlitsee, joskin täysin eri tavalla kuin numerot, käsitteet ja pelinomaisesti konstruoidut fantasiat. Seksuaalisuus nimittäin toimii kaiken fantasioinnin perustana pakottamalla kiinnittämään tai/eli kohteellistamaan elollisen energeettisyyden fantasiaan.

Kaikkialla orgaanisessa elämässä vaikuttavan seksuaalisuuden piirissä säännöt ja kuvitelmat palvelevat vain yhtä perimmäistä tarkoitusta, josta kaikki muu seuraa: - yhdyntää ja orgasmia. Maailman fenomenologis-funktionaalinen totuus on orgasmi: - ekstaasi = tilan [stasis] eli minuuden ulkopuolelle [ek] pääseminen.

Tässä kohtaa ajatukseni tangeeraa buddhalaisuuden kanssa, vaikka pidänkin yritystä häivyttää minuuden pysyvyyden uskomusharha mahdottomuutena. - Joka tapauksessa minuus on jotain 'liikaa' - jotain, jonka kautta eläminen on sekä ainoa vaihtoehtomme että perimmäinen kirouksemme.

Tarvitsen 'järeämpiä' keinoja itseni ilmaisemiseen ja itseni ulkopuolelle eli maailmaan ja siten todellisuuden energeettiseen ytimeen pääsemiseksi kuin keinotekoiset roolipeli-fantasiat, joita vertaan pornoteollisuuteen - siis porno-näyttelemiseen, jossa hyvin harvoin ilmaistaan aitoja tunteita ja keskinäistä hellyyttä, jotka [kuten varsinkin naiset hyvin tietävät] herättävät ja viimein räjäyttävät aidon eroottisen kiihkon suorastaan kosmisiin sfääreihin.

Kieltämättä porno on lähes aina tehty miehelle - miehen orgastista laukeamista varten, joka eroaa naisen vastaavasta kokemuksesta tavalla, jota mies ei ehkä ikinä saata ymmärtää. Kun mies laukeaa, niin prosessi ja kokemuksen laatu/määrä on aina jotakuinkin sama. Kun nainen laukeaa, hänen orgasmiensa laatu ja määrä vaihtelevat, sillä ne ovat enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisia - [G-piste löytyy naisella aina ikäänkuin eri paikasta, vaikka klitorista noín 'teknisesti' voikin pitää naisen nautinnon 'hipaisunäppäimenä'].
*
Porno on roolipeliä, jossa pelkkä eläimellinen kiima toimii primitiivisenä 'dramaturgiana'. Itse huomaan [kuten kaikki miehet] kiihottuvani totta kai pelkästä 'lihasta', mutta kaikkein vahvimmin haluni aktivoi kauniina pitämäni naisen tietty kasvojen ilme sinä hetkenä, kun se muuttuu mahdollisen kivun kokemisesta nautinnollisen antautumisen hurmioksi [tuon yhden hetken aikana tapahtuva ilmeen muutos kiihottaa enemmän kuin mikään eläimellinen ryhmäpano [joista kyllä niistäkin saa omat kicksinsä].

5
Kaikki fantasiat tuhoutuvat yhteen käsittämättömän valtaisaan energian purkaukseen, jonka voisi sekä metaforisesti että kirjaimellisesti rinnastaa Japanin [ja tietysti jokaiseen suureen] maanjäristykseen.

Minun maailmassani perimmäinen fantasia on hyvin samaa tyyppiä kuin Nietzschellä. Myöskään tämän vuoksi en tule pääsemään koskaan lopullisesti irti Nietzschen vaikutuksesta. Olen kokenut fantasioittemme alkuperän nousevan hyvin samantyyppisestä henkisestä perustasta [ks. II].

Kaikki elollinen on seksuaalisuutta ja nautintoa, joka pyrkii paitsi siirtämään omaa informaatiotaan pakonomaisesti eteenpäin samalla myös transsendoimaan itsensä pois minuuden kahlitsevasta 'bussipysäkistä' [lisäänny ja kuole].

Erotuksena buddhalaisuuteen totean jälleen, että yritys selittää minuus syy-seuraus-ketjulla ja häivyttää se sieltä yksinomaan tekojemmme laatua muuttamalla [aidon eli ei-laskelmoidun hyväntahtoisuuden motivoimana; - mutta eikö juuri buddhalaisuus ole laskelmoitua epäitsekkyyttä karman lakia silmälläpitäen?] on paitsi tyhjää retoriikkaa myös psykologisesti ristiriitaista [kaksoissidos], koska me emme voi ikuisuutta silmällä pitäen vaikuttaa elämäämme tekojen kautta millään tavoin. Olemme tuomitut lisääntymään, elämään - ja kuolemaan. Ja piste.

Tavallaan olemme kuolleet jo syntyessämme ja silti kaikki tapahtuu meille vain ja yksinomaan minuuden [reflektoivan tietoisuuden erotuksena buddhalaisten elolliseen mieleen] kautta ja puitteissa.

Ihmisen kannalta katsoen jotain hyvin absurdia ironiaa ja evoluution 'viekkautta' sisältyy siihen tosiasiaan, että seksuaalivietti toteutuessaan sisältää yhtaikaisesti jatkuvuuden varmistamisen [siittäminen, hedelmöitys] että minuuden äärimmäisintä nautintoa aiheuttavan kuoleman [orgasmin, joka samalla siis ejakuloi sperman siitepölyn tavoin - saavuttipa se luonnon tarkoittaman kohteensa tai ei].

Juuri tämän lacanilaiseen jouissanceen sisältyvän 'kahdennuksen' [DNA-informaation siirtyminen eteenpäin nautinnollisena ('pienenä') kuolemana] voisi sanoa olevan freudilais-lacanilaisen kuolemanvietin ydin. Halutessamme elämää, haluammekin [tai luonto meissä haluaa] samalla väistämättä kuolemaa, ja siten kuolema sisältyy aina jo itse haluun elää - sen naturalistis-vulgaareimmassa muodossa.

[Minuudeton/ei-symbolinen kuolemanvietti on jopa perustavampi voima kuin symboliseen kiinnittynyt eros, koska eros jättää aina jälkeensä [väistämättä symboloituvan/kielellistyvän] informaationsa minuutena, jonka symbolisen ulkopuolelta vaikuttava kuolemanvietti pakottaa jatkamaan päämäärätöntä etenemistään ei-mihinkään, mikä prosessi on yhtä kuin loputon toisto=muuttumattomuus/rauha - siis kuolema. - - Toisin sanoen - orgasmissa eros etenee kuoleman eli ei-symbolisen/minuudettoman peak-kokemuksen kerta toisensa jälkeen 'houkuttamana ja lahjoittamana' ekstaasina, josta minuuteen sidottu eros saa alkunsa ja johon se myös päätyy aina takaisin. - Siten eros ja thanatos ovat saman substantiaalisen vietti-nautinnon [jouissancen] kaksi hieman eri suuntiin vetävää linjaa].  

Kyseessä on sekä triviaali että transsendenttis-fenomenologinen fakta: suurimman lisääntymisen kiihkon ytimessä odottaa orgastinen ekstaasi, jossa minä hetkellisesti raukeaa [kuolee pois] - mutta vain hetkellisesti.

6
Maan lapsi lumoutuu ekstaasistaan, kirjoitti Georges Bataille, ja tuota aforismia pidän eräänä todellisen esteettisen kokemuksen parhaimmista kuvauksista - en niinkään jotain vähäisempää kikkailua erilaisine taidemuotoineen ja -muoteineen.

Se, mikä meihin suuressa taiteessa vetoaa, on ekstaattisen elämyksen meille kommunikoivaa lumovoimaa [ikäänkuin taideteosta katsellessamme/kokiessamme katselisimme itseämme ulkoapäin kuin Jumala ihmiskuntaa], joka konkreettisesti ilmaisee meille eri aistien kautta, mitä on olla ihminen syntymän ja kuoleman kosmisessa kierrossa - tässä ja nyt.

Taide syntyy perimmältään siitä että ihminen pyrkii transsendoimaan äärellisen/äärellisyytensä, joka ahdistaa häntä universumin tuntemattomuuden ja indifferenssin edessä. Ei enempää eikä vähempää.

Minulla ei ole sopivaa käsitettä tälle energeettiselle tapahtumalle [transsendessin lumo], jonka enemmän tai vähemmän hämärää mutta voimakasta tajuamista voinee pitää ihmisen olemassaolon perimmäisenä mysteerinä tai satiirisemmin - traagikoomisena performaationa.

Sillä onhan toki hieman hullua, että palvomme esineitä, ääniä ja ihmisiä, jotka imitoivat todellisuutta - ikäänkuin jotain sellaista kuin todellisuus an sich olisi edes olemassa - - .

PS.
Esitykseni taiteesta ei välttämättä ole yhtä monipuolinen kuin sinulla, IM, mutta esteettisen kokemuksen perusteiden osalta se on mielestäni syvällisempi ja todellisempi.

Yhtä asiaa en kuitenkaan kritisoi: käsityön ja taiteen yhteyttä toisiinsa On joskus suorastaan hämmästyttävää, miten esim. taitava amatööri-ompelija voi saavuttaa luovan virtuositeetin tason - [Esim. S:n äiti, joka oli itse asiassa luopunut kauppiasmiestään (3 eri kauppaa) auttaakseen urastaan taiteilijana. Hänen käsityönsä olivat uskomattoman taidokkaita sekä omaperäisiä.

Kuten kaikki erinomainen taide, myös S:n äidin käytännöllistä käyttötarkoitusta varten tehdyt työt ylittivät kirkkaasti pelkän tarpeen ja hyödyn vaatimukset. Toisin sanoen ne tältä lumoavalta osaltaan olivat hyödyttömiä, tarpeettomia ja jotain ylimääräistä, mikä paradoksaalisesti on aina hyvän taiteen olennainen tunnusmerkki. Ne aiheuttivat mielihyvää, jonka palautumattomuus mihinkään luonnollisen/naturalistisen aistinautinnon/hyödyn kokemukseen voidaan ymmärtää Kantin Arvostelukyvyn kritiikin 'pyyteettömänä esteettisenä intressinä'.

PPS.
Mitä roolipeli-fantasioihin tulee, esität kieltämättä mielenkiintoisen haasteen ja palaan siihen ehkä myöhemmin, sillä aihe koskettaa minua nyt myös ikäänkuin henkilökohtaisesti erään kaukaisen [aikoinaan] nuoren ystävän kautta, joka otti yhteyttä viime syksynä ensimmäisen kerran lähes 20:een vuoteen. - Kyseinen ystävä kertoi minulle roolipeli-villityksestään jo 1988 [parikymppisenä].

Itse pidin roolipelaamista [eli sen mitä siitä ymmärsin ja ymmärrän] ja pidän edelleen aikuisten ihmisten leikki-hömppänä. Ystävä oli mennyt viimeinkin naimisiin ja on nyt ½-vuotiaan pojan 'roolipeli-fantasia-isä'. Ehkä tapaamme joskus [asuuhan JP Hesassa], ehkä emme. Jätimme asian yhteisellä päätöksellä hautumaan mailailtuamme toisillemme viimeisten 20:n vuoden tapahtumat [intouduin kirjoittamaan yhteensä n. 30 sivun version omista löytöretkistäni ja haaksirikoistani].

II
Nietzschen kolossaalinen fantasia tapahtumisen energeettisestä [vallantahdon] universumista.
http://www.youtube.com/watch?v=xxeLfzU0DYg
Nietzsche (The Will to Power) Section 1067

III
Keventävä lopputuhmennus
http://www.youtube.com/watch?v=TIk-rBRCtQ8
Tällä videolla yhdistyy 'kauniisti' seksi ja fantasia Juha Vainion sanoin.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/porakorven-akseli-sen-pornotaidekuvan.html#comments
http://en.wikipedia.org/wiki/Wu_Daozi
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Origin_of_the_Work_of_Art
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Georges_Bataille
http://en.wikipedia.org/wiki/Jouissance
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vietti
http://www.helium.com/items/1884837-death-drive
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_drive
http://mspaschentis.wordpress.com/2009/01/25/dionysus-themes/
http://blog.shimer.edu/shimer/2008/12/this-week-ive-been-reading--an-essay-by-martin-heidegger-for-my-oxford-tutorial-on-aesthetics-and--critical-theory-in-the.html

Hän, sai mut uskomaan, hän, sai mut toivomaan, hän, ja vielä enemmän

Aloitan sarjan, joka esittelee naisia, joiden kasvot ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. - Niitä kasvoja, jotka olen bongannut pornovideosaiteilta, en kuitenkaan aio 'kaksinaismoralistisista' [;\] syistä linkittää [softimpaa kamaa kylläkin] kuten en tätäkään varsin sielukkaalla tavalla sympaattista ilmettä.

Tämä hiukan äidillisesti ja odottavasti katsova [syistä, joita lukijalle ei kerrota ;\] -  älykkään ja ihastuttavan näköinen Lady jos kuka on irstaan pornoaikamme ilmetty 'Muna Lisa' .

[Lat. huom./ 'Komaan hei Rane - seksihän on paitsi luonnollista myös ihanaa, naiset suurimman ilon ja luovuuden lähde ja sillä tavoin ainakin heteromiehelle elämän tarkoitus?!' - - Hmm. - Niinpä varmaan, mutta ilman muuta naiset ovat myös kaikkein suurimman eripuran ja riidan lähde jo senkin vuoksi, että miehet kilpailevat heistä. - Pahimmillaan naisen oma luonto on kaikesta rakastavuudestaan huolimatta käsittämättömän oikuttelun, tosikkomaisen nalkuttamisen, petoksen, mustasukkaisuuden eli tiivistäen: verenhimoisen ressentimenttisyyden [kaunaisuuden] syvin ja pimein alho...].
*
[Kielimafia teki korjauksia ja lisäyksiä tekstiin  - viimeksi klo: 22.30]
*
http://www.youtube.com/watch?v=nB7jr40AlXo
J Karjalainen - Hän
*
Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän

Ilta-Päre-News

Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, ellei sitten ole aivan pakko.
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/J%C3%A4ristysuhrien+omaiset+haastoivat+hallituksen+oikeuteen+Chiless%C3%A4/1135254770295

'Porakorven Akseli sen porno[taide]kuvan näytti'

Testis Logoi Spermatikoi [alkup./lat.+kreik./suom. 'Järjen siementen kivekset'] - Teos on esitteillä Mulkkenheim Shopping Centerissä sijaitsevan primitiivisen postmodernismin pornotaide-osastolla.

I
'Ihmisen sielu oli osa jumalallista logosta, ja täten kuolematon. Sielun yksilölliset piirteet olivat kuitenkin luonnoltaan tuhoutuvia, ja ne 'säilyvät jonkin aikaa ja muuttuvat sitten ja hajaantuvat ja syttyvät tuleen, kun ne otetaan takaisin kaikkeuden siemenenä toimivaan järkeen [logos spermatikos]'. - Koska järki on sekä ihmiskunnan että kaikkeuden taustalla, tästä seuraa, että inhimillisen elämän päämäärä on elää järjen johtamaa elämää, eli elää luonnon ja sen lakien mukaan [wiki]'.

II
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen Taidetta taiteen vuoksi.

1
Hyvä maku on yhtä aikaa sekä subjektiivinen että objektiivinen - siis tyrannimainen asenne.

Sen sijaan suurin osa taidehuutokaupoista, jotka toimivat taiteen talousarvo-kriteereinä nykyään [muita kriteerejähän taiteelle ei enää ole olemassakaan] kuten ylipäätään kaikki keinotekoinen mainos-brändäys [tarjonnan fantasia-tasolla tapahtuva markkina-manipulointi] on itse asiassa massiivisesti ylimitoitetuilla mielikuvilla myymistä [selkokielellä: harhauttamista ellei peräti huijausta], jonka kapitalistinen systeemi lakeineen mahdollistaa ja joka ilmentää siten aina jo omassa raadollisessa kaupallisuudessaan paitsi rahan reifikoimaa esteettis-teoreettista asennetta myös mitä alkeellisinta kokemuksellista käsitystä hyvästä mausta.

Mikäli oletetaan pelkästään kysynnän ja tarjonnan ilmaisevan taideteoksen esteettisen arvon, on päädytty ÄO:sta riippumatta henkiselle tasolle, jonka vain esimerkiksi joku kapitalisti-nörtti voi saavuttaa.

[Onneksi olkoon nörtti, sillä minä en kykene pintaliitämään noin fantastiseen tilaan, jossa mm. kaiken maailman hömppä-roolipelit koetaan syvällisimmäksi itseilmaisuksi].

Edellisestä seuraa väistämättä, että kun sanotaan kaupankäynnin vähentävän sotia ja demokratisoivan yhteiskuntia, se samalla myös standardisoi ja pinnallistaa [tyhmistää] niitä.

2
Totuus nykyajan taiteesta ja estetiikasta on raha, ja rahan takaa löytyy tietenkin valta, joka myy lopulta pelkästään pornoa ja huumeita, koska ne stimuloivat kaikkein voimallisimmin ihmisen nautinnon halua ja mielihyvän kokemusta.

Mutta onko jäätelön syöminen, seksuaalinen kiihottuminen [kohti ek-staattista orgasmia] tai huumetrippi esteettinen kokemus - ja siten myös hyvän maun tae [haha]?

Kirjoitti Tyranni

III
http://www.youtube.com/watch?v=p863xmUdclI
Simo Salminen - Pornolaulu
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stoalaisuus
http://takkirauta.blogspot.com/2011/03/taidetta-taiteen-vuoksi.html
http://art-or-porn.com/
http://www.testetouch.com/

Kaksinaismoralistisia pokerinaamoja

Yläkuvasta huomaamme, että pokeri vaatii molempien päiden tarkkaa kontrollia.- Ironmistresskö se alakuvassa opettaa jälkikasvua pokerin eli kapitalismin jalossa taidossa?
*
[Kielimafian tarkennuksia ja korjauksia - viimeksi klo: 20.25]
1
Ironmistress kirjoitti kommentissaan päreessäni Sää Tripolissa: jne.: 'Mitä kaksinaismoraaliin tulee, niin se on kulttuurirelativistisessa viitekehyksessä täysin validi lähestymiskanta. Yhden kulttuurin edustajiin sovelletaan yhtä moraalia ja toisen kulttuurin edustajiin toista. Niin se käy.'
*
Missä mielessä tuo muka on kaksinaismoraalia? Pikemmin se on täysin järkevä kanta - ainakin silloin, jos pystytään olemaan vilpittömiä eikä alentuvia ja jopa halveksivia [mikä ei välttämättä ole mahdollista].

Kaksinaismoraali on kaksois-standardin vallitsemista yhdessä ja samassa kulttuurissa - sen perustavassa mentaalisessa rakenteessa/eetoksessa ja vielä siten, että imaginaarisella tasolla [esim. ekonomiseen ja poliittiseen jargoniin uskominen] tuon toisen standardin olemassaolo mystifioidaan pois tietoisuudesta [eli kielletään tiedostamatta täysin miksi], jotta sen avulla voitaisiin saada jotain etua tai nautintoa itselle ilman, että oma rehellisyys ja kunnia joutuisi kyseenalaiseksi.

Tehdä toista mitä puhuu/puhua toista, mitä itse asiassa lopulta tekee merkitsee kaksoistandardin mukaan toimimista.

Mutta jos/kun määrittelen kaksinaismoralismin näin yksiselitteisesti, on pakko myöntää, että kapitalismin ohella myös kristinusko ja kommunismi ovat olleet [ja ovat eri muodoissaan edelleen] kaksinaismoralismin kyykäärmeenpesiä.

[Myös suomettumis-ilmiö oli omassa kontekstissaan (joka on siis vain yksi konteksti) käypä esimerkki kaksinaismoraalista. NL:oa ei saanut kritisoida julkisesti, vaikka Suomi olikin virallisesti demokraattinen maa, jossa vallitsi sananvapaus]

Ehkä meille ei ihmisinä kuitenkaan ole mahdollista perustaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jopa suvaitsevaisuus, avoimmuus ja vapaus eivät jossain vaiheessa perversoituisi distinktio- ja jopa diskriminaatio-käytännöiksi.

Luultavasti myös tämän takia Platon päätti hyväksyä jo etukäteen/ennalta määritellyn 'eriarvoisuuden' Valtionsa kansalaisten 'tasa-arvoisuuden' lähtökohdaksi [jokaisella luokalla on oma tehtävänsä ja roolinsa yhteiskunnassa] tehden siinä päätelmässä aivan oikean suuntaisen valinnan, josta tosin on varsin helppoa lipsua totalitarismiin, mitä Platonin Valtio ei mielestäni lähtökohdiltaan alunperin ei ole.

[Mutta mistä ja miten saa legitimaationsa se instanssi, joka kasvattaa ja kouluttaa Valtion johtajat? Traditio kun on sittenkin hieman liian ahdas ja valtaa monopolisoiva konteksti].

Moniarvoinen liberaali-kapitalismi tekee juuri päinvastaisen valinnan kuin Platon ja julistaa eriarvoisuuden rikokseksi yksilön vapauksia ja oikeuksia kohtaan/vastaan ajautuen kuitenkin tällä tavoin väistämättä mm. kaiken maailman älykkyysosamäärä-rasismeihin, koska kyseisen järjestelmän ytimessä vaikuttaa pidäkkeetön ja kontrolloimaton kateus ja ahneus, joiden varaan rakennettu ja joilla oikeutettu taloudellinen eriarvoisuus [oligarkisesti ja autokraattisesti hallittu pankki- ja tuotantojärjestelmä] synnyttää globaalin kulttuuri-holocaustin = etnis-kulttuurisen erilaisuuden eli kapitalismin yhdenmukaistaville talousarvoille vieraitten identiteettien sulauttamisen vapaan markkinatalouden amoraaliseen [? - sallikaa mun nauraa] tuotanto-kulutus, kysyntä-tarjonta-koneistoon.

Tällaisessa systeemissä kaksinaismoraali toimii sisäänrakennettuna lähtökohtana, jossa kukaan ei ole aidosti kiinnostunut toisten oikeuksista, koska ajaa vain omaa etuaan. Esimerkiksi hyväntekeväisyys on kaksinaismoraalia järjestelmässä, jossa yksilön ja markkinoitten vapaus mahdollistaa heikoimpien systemaattis-rakenteellisen kyykyttämisen.

[Buddhalaisen altruistin, joka spekuloi älykkyysosamäärien vaikutuksilla ihmisten pärjäämiseen (tuon kaikkein farisealaisimman contradictio in adjecto'n äidin - ellei buddhalaisuus sitten [kuten väitän] ole täysin elitististä uskonto-skientismiä) ammun ilman varoitusta, mikäli tulee tähän kohtaan saivartelemaan farisealaisilla argumenteillaan].

Oikeuksista puhuminen libertaarisessa systeemissä on kaksinaismoralismia, koska a) libertarismissa oikeudet ovat pelkkiä muodollisuuksia ja teknisiä proseduureja, joilla ei ole todellista substanssia ja b) koska todelliset oikeudet ovat symmetrisiä velvollisuuksien suhteen. Jokainen oikeus velvoittaa muita kunnioittamaan tuota oikeutta - muutoin sillä ei ole uskottavuutta.

Vapausoikeudet toimivat kapitalismissa silti useimmiten privilegioiden tavoin - etuoikeuksina, joilla voi ahnehtia järjestelmän sisällä lähes määrättömästi mammonaa hyvän ja kalliin lakimiehen avustuksella. Jos tämä ei ole kaksinaismoraalista käytäntöä niin mikä sitten?

Kulttuurirelativismi sinänsä - teoriassa/loogisesti - ei ole kaksinaismoralismia, koska siinä hyväksytään toisen ihmisen erilaisuus ja myönnetään hänen oikeutensa erilaiseen identiteettiin/kulttuuriin. Onnistuuko tämä käytännössä, on sitten kokonaan eri asia. Yleensä ei eli esim. vihreät ovat monesti piilorasisteja juuri siinä merkityksessä kuin IM kulttuurirelativismin määrittee.

Pahuuden ongelma kumpuaa siis mitä ilmeisimmin liberaaliseen universalismiin sisäisellä väistämättömyydellä implikoituvasta kaksinaismoralismista - ei itse kulttuurirelativismista, jossa tehdään selvä ero toisten oikeuksien ja oman edun välillä siten, että oma etu sovitetaan mieluummin ensisijaisesti toisten oikeuksien kanssa niin hyvin kuin se vain ikinä on inhimillisesti mahdollista.

Silti kulttuurirelativistitkaan eivät voi välttyä kapitalistiseen systeemiin sisältyvältä kulttuuri-holocaustilta. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi vihreän liikkeen humaanit periaatteet vesittyvät liian usein kaksinaismoraaliksi.Vihreät kannattavat vapaata markkinataloutta - tosin kestävän kehityksen nimellä, mikä on pelkkää retoriikkaa teknokraattisten faktojen valossa.

Toinen syy piilee siinä, että vihreät avoimesta rasismin-vastaisuudestaan huolimatta suhtautuvat maahanmuuttajiin usein alentuvan elitistisellä ylemmyydentunnolla [vrt. pahamaineinen 'valkoisen miehen taakka' (tuo Persujen 'murhe'), joskin vihreitten asenne on paljon kierompaa ja tiedostamattomampaa ylemmyydentuntoa kuin Persujen nationalistis-tilastollisilla laskelmilla perusteltu mamu-kohortti-politiikka].

Mutta kuten edellä arvelin, jokainen ideologia, uskonto ja systeemi [paitsi Platonin Valtion ja hindujen kastijärjestelmän lähtökohtainen 'epätasa-arvo'! ] pitää yleensä väistämättä sisällään fundamentaalisen kaksinaismoralismin, koska systeemin hallitsija/perustuslaki lupaa aina jotain perustavaa [vapautta ja tasa-arvoa], mitä se ei voi toteuttaa ja mitä sen tarkoitus ei välttämättä edes ole toteutttaa [kuten vapaan markkinatalouden Siperia opettaa].

Diplomaattinen retoriikka ei näin ollen koskaan voi olla täysin totuudellista puhetta. Toisaalta sen tarkoitus ei ole myöskään avoimesti valehdella. Se on siis väistämättä kaksinaismoraalista eli kahden standardin ylläpitämistä kaikille yhteisen ja yhtäläisen totuuden kulisseissa.

En kuitenkaan menisi noin vain ylistämään kaikkein läpinäkyvimmän diplomaattisen kieroilun [erotuksena liberalismin perustuslaki-myyttiin] eli avoimesti kaksinaismoraalisen valtapuheen [jolloin sen kaksinaismoraalisuus paradoksaalisesti kyseenalaistuu, koska kaikkien pitäisi ilman muuta tietää, että hallitsija valehtelee] suuria 'mainosmiehiä ja tiedottajia' - Thukydidestä, Machiavelliä, Hobbesia, Nietzscheä tai Carl Schmittiä siitä, että he näkivät ja tajusivat veitseterävästi tämän ihmiskuntaa riivaavan valta- tai reaalipolitiikaksi nimetyn tosiasian, sillä voihan heille aina sanoa: koska te olette perimmältään nihilistejä, paras tapa osoittaa teidän olevan oikeassa eli väärässä [sillä nihilismi ei tunne eroa oikean ja väärän välillä], on toimia juuri niinkuin itse haluaa ja unohtaa teidän oppinne [mikä ei siis tarkoita, että tällä tavoin voisi vielä asettua rationaalisesti heitä vastaan (se lienee mahdotonta); - Nietzsche jopa sanoisi minulle kuten muillekin kritisoijilleen: 'aina vain parempi!'].

Tästä tosin seuraa se, että mitään moraalia ei enää [jos koskaan] ole olemassakaan, sillä psykologinen egoismi ei ole moraalia [todellinen moraali on aina ohjeellista ja rajoittavaa] vaan äärimmillään psykopaattista mielivaltaa eli pahuutta.

Järkevimmillään ja maltillisimmillaan klassinen käsitys egoismista sen sijaan on melko kelvollinen elämänasenne, mikäli siihen liittyy erottamattomasti sietämätön mutta välttämätön rehellisyys. Muussa tapauksessa kaksinaismoralismi jatkuu jatkumistaan kuin perisynti sukupolvesta toiseen - ja niinhän kapitalismissa tapahtuukin.

2
Pokeri on hyvä esimerkki pelistä, jossa voi voittaa yrittämällä huijata. Minulle se toimii erinomaisena käytännön metaforana kaksinaismoraalin korottamisesta yhteiskunnallisen [kapitalistisen] toimijuuden keskiöön. Se, joka parhaiten huijaa, voittaa.

Kapitalistisen kaksinaismoraalin kaava kiteytyy juuri siinä, että vaikka kädessäsi olevilla korteilla ei voisi voittaa edes kakkosparia, saatat silti korottamalla pottia eli nokittamalla saada viimeisenkin vastapelaajan passaamaan, mikä merkitsee, että surkean käden omannut pokerinaama voittaa mahdollisesti kahdella parilla tai kolmosilla pelanneen 'pelkurin', joka ei uskaltanut ottaa liian kovaa riskiä ja maksaa viimeisillä pelimerkeillään vastustajan nokitusta. - Tämän jälkeen olisi nimittäin päädytty kääntämään kortit pöydälle ja pokerinaama hävinnyt.

Maksimaalisen riskinoton laillinen salliminen pokerissa on kyseisen pelin suola, mutta samalla se myös toimii kaksinaismoraalin tylynä kaavana. Pelaajien voitot eivät riipukaan pelkästään hyvästä kädestä eli avoimen reilusta pelistä vaan kusetuksesta, joka on eräänlainen laillisen riskinoton laji, jolla ei kuitenkaan ole mitään muuta tekemistä reilun pelin [moraalin] kanssa kuin, että pelin säännöissä kusettaminen on sallittua - jopa pelin olennaisin piirre.

Kuten edellä on yritetty hahmotella - universalistinen käsitys kulttuurista ja moraalista on käytännössä väistämättä kaksinaismoraalinen ja kaiken lisäksi paljon halveksittavammalla tavalla kuin pokerissa, jonka lopulta pelastaa kaksinaismoraali-syytökseltä se, että pelin säännöissä saa ja itse asiassa täysin tietoisesti pitääkin yrittää vastustajan harhauttamista ja että vastustajan pitää tehdä samoin [on sitten kunkin omalla vastuulla, jos lähtee mukaan tähän uhkapeliin].

Kapitalismiin osallistumista ei kuitenkaan voi valita kuten korttipelin ja leikin suhteen voi tehdä [se ei siis ole täysin omalla vastuullamme, koska joudumme väistämättä ainakin kuluttamaan] eikä kapitalismiin ole myöskään eksplisiittisesti sisäänkirjoitettu mainittua pelisääntöä [harhauta/huijaa aina kun se on mahdollista] - ei ainakaan sen mahdollistamien lakien kirjaimeen.

Mutta vapaan markkinatalouden 'reason for being' eli sen maksimaalisen voiton tavoittelun henki kuitenkin legitimoi riskibisneksen, mihin kuuluu aivan olennaisesti, että sijoitus-pelissä voi kusettaa eri tavoin, kunhan ei jäädä kiinni käytännöistä, jotka ovat talouselämässä hankalasti todennettavan laillisuuden rajan ulkopuolella [esim. sisäpiiritietojen käyttö sijoitustoiminnassa].

Investointipankkien toiminta eli tyhjällä rahalla spekulointi erilaisine 'teknisine' [esim. takuurahastot] mahdollisuuksine päästä eroon sijoituksien ja lainojen riskivastuista ilmentää kapitalismin olevan pokeripelin äärimmäisen monimutkainen versio: yritys harhauttaa/huijata vastapelaajaa hyväksytyillä mutta mahdollisimman ovelasti ja tarkoin ajoitetuilla sekä ennakoiduilla spekulaatio-toimilla.

Vapaan markkinatalouden moraalinen totuudellisuus on siis hyvin syvältä, ja tätä syvääkin syvemmältä tulevaa mädännäisyyttä eli pahuutta minä kutsun kaksinaismoraaliksi.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/03/saatila-tripolissa-30-astetta-helletta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen_miehen_taakka
http://www.sodahead.com/fun/give-megame/question-1284665/?page=29&link=ibaf&imgurl=http://www.elsaelsa.com/wp-content/uploads/2008/08/poker-face.jpg&q=pokerface
http://www.liquidice.co.uk/joke/images/

I'D RATHER BE FISHING. [Executed in electric chair, Louisiana]. ~~ Jimmy Glass, d. June 12, 1987

'Such is Life' [Executed by hanging].~~ Ned Kelly, Australian bushranger, d. 1880

1
The last words spoken before execution 

Well, gentlemen, you are about to see a baked Appel.
[Executed in electric chair in New York].
~~ George Appel, d. 1928
*
You are going to hurt me, please don't hurt me, just one more moment, I beg you!
[Guillotined].
~~ Madame du Barry, mistress of Louis XV, d. 1793
*
I am going to be face to face with Jesus now. . . . I love you all very much. I will see you all when you get there. . . . I will wait for you.
[Executed by injection, Texas].
~~ Karla Faye Tucker Brown, d. February 3, 1998
*
Take a step forward, lads. It will be easier that way.
[Executed by firing squad].
~~ Erskine Childers, Irish patriot, d. November 24, 1922
*
Thank you for the change in my life you have given me, the love and closeness of my family and my beautiful daughter. Thank you for using me...
[Executed by injection, Texas].
~~ John Cockrum, d. September 30, 1997
*
You sons of bitches. Give my love to Mother.
[Executed in electric chair].
~~ Francis "Two Gun" Crowley, d. 1931
*
They butchered me back there, I was in a lot of pain. They cut me in the groin; they cut me in the leg. I was bleeding profusely. This is not an execution, it is murder.
[Executed by injection, Florida]
~~ Bennie Demps, d. June 8, 2000
( It took execution technicians 33 minutes to find suitable veins for the execution. The executioners had no unusual problems finding one vein, but because Florida protocol requires a second alternate intravenous drip, they continued to work to insert another needle, finally abandoning the effort after their prolonged failures.)
*
I'm going home, babe.
[Executed by injection, Delaware].
~~ James Allen Red Dog, d. March 3, 1993
*
Remember, the death penalty is murder.
[Executed by injection, Texas].
~~ Robert Drew, d. August 2, 1994
*
Hurrah for anarchy! This is the happiest moment of my life.
[Last words on the gallows].
~~ George Engel
(He was one of four executed after the 1886 Haymarket bombing in Chicago)
*
I love you. [Spoken to the executioner].
[Executed by injection, New York].
~~ Sean Flannagan, d. June 23, 1989
*
How about this for a headline for tomorrow's paper? French fries.
[Executed in electric chair in Oklahoma].
~~ James French, d. 1966
*
I'd like to thank my family for loving me and taking care of me. And the rest of the world can kiss my ass.
[Executed by injection, Texas].
~~ Johnny Frank Garrett, Sr., d. February 11, 1992
*
Let's do it!
[Executed by firing squad, Utah].
~~ Gary Gilmore, d. January 17, 1977
*
I'd rather be fishing.
[Executed in electric chair, Louisiana].
~~ Jimmy Glass, d. June 12, 1987
*
Good people are always so sure they're right.
[Executed at San Quentin].
~~ Barbara Graham, d. June 3, 1955
*
I did not get my Spaghetti-O's, I got spaghetti. I want the press to know this.
[Executed by injection, Oklahoma].
~~ Thomas J. Grasso, d. March 20, 1995
*
Lock and load. Let's do it.
[Executed by injection, Texas].
~~ G. W. Green, d. November 12, 1991
*
You can be a king or a street sweeper, but everyone dances with the Grim Reaper.
[Executed in California's gas chamber].
~~ Robert Alton Harris, d. April 21, 1992
*
It is the duty of every good officer to obey any orders given him by his commander-in-chief.
(Actual)
[Shot by British as a spy].
~~ Nathan Hale, American hero, d. 1776
*
I only regret that I have but one life to lose for my country.
(Attributed)
~~ Nathan Hale
*
I am innocent, innocent, innocent. Make no mistake about this. I owe society nothing. I am an innocent man and something very wrong is taking place tonight.
[Executed by injection, Texas].
~~ Lionel Herrera d. May 12, 1993
*
There is no God but Allah and Muhammad is God's messenger.
[Executed by hanging, at Camp Justice in the Baghdad suburb of Khadimiya]
~~ Saddam Hussein d. December 30, 2006
*
I don't hold any grudges. This is my doing. Sorry it happened.
[Executed in electric chair, Indiana].
~~ Steven Judy, d. March 9, 1981
*
Such is Life
[Executed by hanging].
~~ Ned Kelly, Australian bushranger, d. 1880
*
I love you, mom.
[Executed by injection, Texas].
~~ Clarence Lackey, d. May 20, 1997
*
I die innocent of all the crimes laid to my charge; I Pardon those who have occasioned my death; and I pray to God that the blood you are going to shed may never be visited on France.
[Executed by guillotine]
~~ Louis XVI of France, d. January 21, 1793
*
My dear Melinée, my beloved little orphan, In a few hours I will no longer be of this world. We are going to be executed today at 3:00. This is happening to me like an accident in my life; I don’t believe it, but I nevertheless know that I will never see you again.
[Executed by firing squad]
~~ Missak Manouchian, d. February 21, 1944
(Leader of the Parisian section of a Communist Resistance movement, the Francs Tireurs et Partisans - Main - d'oeuvre immigrée (FTP-MOI). See his entire letter & those of others of this group also executed, at: The Last Letters).
*
Farewell, my children, forever. I go to your Father.
[Executed by guillotine].
*
Monsieur, I beg your pardon.
[Spoken to the executioner, after she stepped on his foot].
~~ Marie Antoinette, Queen of France, d. October 16, 1793
*
Today is a good day to die. I forgive all of you. I hope God does too.
[Executed by injection, Virginia].
~~ Mario Benjamin Murphy, d. September 17, 1997
*
Shoot me in the chest!
[To his executioners].
~~Benito Mussolini, Italian dictator, d.1945
*
Shoot straight you bastards and don't make a mess of it!
[Executed by firing squad].
~~ Harry Harbord "Breaker" Morant, Australian poet & national hero, d. 1902
*
Hurry it up you Hoosier bastard! I could hang a dozen men while you're screwing around.
[Executed by hanging Leavenworth, Kansas].
~~ Carl Panzram, d. September 5, 1930
*
So the heart be right, it is no matter which way the head lieth.
[Executed by beheading].
~~ Sir Walter Raleigh, d. October 29, 1618
*
Well, the Lord is going to get another one.
[Executed in electric chair, Georgia].
~~ John Eldon Smith, d. December 15, 1983
*
Capital punishment: them without the capital get the punishment.
[Executed in electric chair, Florida].
~~ John Spenkelink, d. May 25, 1979
*
Adios.
[Executed by injection in Maryland].
~~ John Thanos, d. May 16, 1994

2
http://www.youtube.com/watch?v=AoBLGE2cCdU
The Kingston Trio - Tom Dooley (1958 Capitol records) 
*
Lyrics:

(Intro) Throughout history
There've been many songs written about the eternal triangle
This next one tells the story of a Mr Grayson, a beautiful woman
And a condemned man named Tom Dooley...
When the sun rises tomorrow, Tom Dooley... must hang...

[Hang down your head, Tom Dooley
Hang down your head and cry
Hang down your head, Tom Dooley
Poor boy, you're bound to die]

I met her on the mountain
There I took her life
Met her on the mountain
Stabbed her with my knife

[Chorus]

This time tomorrow
Reckon where I'll be
Hadn't a-been for Grayson
I'd a-been in Tennessee

[Chorus]

This time tomorrow
Reckon where I'll be
Down in some lonesome valley
Hangin' from a white oak tree

[ending chorus]
*
http://www.corsinet.com/braincandy/dying2.html
http://arwaalsh.blogspot.com/

Demarit ovat aloittaneet vaalikampanjansa

Voisink'mä saada sulta hoitoo Urppis? Sillä mun ääneni kuuluu vain ja yksin sulle.
*
http://www.youtube.com/watch?v=Y-uDKXXbzqU
Se jokin sinulla on - Ronny and the Loafers
*

http://blogit.iltalehti.fi/juha-vuorinen/page/2/

Säätila Tripolissa: +/-30 astetta hellettä, tuuli idästä ja aavikolta helvetillisen voimakas, taivaalta sataa nikkeliä, tien pinnat alqaidaisia, meri on [silti] rasvatyyni ja USA:n lentotukialukset odottavat rauhaanpakottamiskäskyä

Arabimaailman kylmäpäisimmän ja ovelimman pelurin päätä palelee.
*
Goodbye Muammar - sillä viimein tuuli yltyi ja meri muutti mielensä.
*
http://www.youtube.com/watch?v=Mxmsjbp9uKA
Tuomari Nurmion laulukirjasta - Liputtomat laivat [Sielun veljien esittämänä]
*
Kerran laivat ne laskivat lippunsa
Aavalla merellä
Ne juhlivat omilla lasteillaan
Eivätkä kaivanneet satamaan

Ja meri oli niin tyyni
Ja kannella tanssittiin
Eikä ruumasta loppunut ruoka
Eikä laseista viini

Kaikki kertoivat toisille unensa
Ja ne olivat kauniita
Eikä kukaan osannut loukkaantua
Eikä loukata toisia

Mut' kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy

Ja rantojen tuntumassa
Ui mustia laivoja
Ne uivat suoraan ja syvällä
Raskaassa lastissa

Niiden liput liehuvat tuulessa
Ja lipuissa oli kuvia
Ristejä tähtiä aurinkoja
Liljoja ja leijonia

Kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy

Ja viimein tuuli yltyi
Meri muutti mielensä
Ja merellä kelluvat puutarhat
Eivät löytäneet kapteeneja

Aallot heittivät lastut rantaan
Synkässä raivossaan.
Monet nostivat valkoisen kankaan
Päästäkseen myrskystä pois

Se joka ei tahtonut antautua
Sai vastaansa tulta
Sillä maa ei tahtonut pelastaa
Liputtomia laivoja
*
http://www.watchdog.cz/?show=000000-000004-000001-000247&lang=1

Myös tänään on naisten päivä

Minäkin kannatin sukupuolten tasa-arvoa ja äänestin aina pepul -  eh - pätevintä naista johtajaksi. - Mutta lopulta sitten kävi niinkuin Popedan Pate laulaa:
*
Mä tomutan sekä pullat pakastan
ynnä pitsin nypläystä hieman harrastan
sun raaka äänesi saa kokoon kivekset
kun ojennukseen pistät karuimmatkin urokset
*
http://www.youtube.com/watch?v=B3SPCPOGrPg
Popeda - Kersantti Karoliina
*
http://www.arkas.gr/lang/en06.htm

Slavoj Zizek: ideologia-kriitikko ja poliittinen provokaattori, joka rakastaa silti kaikkein eniten teoreettista ajattelua [ja Hegeliä yli kaiken]

Yläkuvassa Hegel. Keskikuvassa Kristus-Hegel eli The Scapegoat of 20th Century Philosophy.

Alakuvassa Jürgen Habermas -'The Fake Materialist', sillä Habermas on saksalaisen nykyfilosofian piilo-idealisti, mitä tulee ontologisten kysymysten välttelemiseen ja [materiaalisina] itsestään selvyyksinä [?] pitämiseen sekä kommunikaation rationaalisiin periaate-postulointeihin.

Habermasilla ideaalisen puhetilanteen diskurssi-eettiset säännöt [postuloitu rationaalinen oikeudenmukaisuus-periaate]mahdollistavat ainakin teoriassa aidon yksimielisyyden [Habermas ei ymmärrettävistä syistä juurikaan siedä intressi-kompromisseja, koska ne ovat strategisia], mutta habermasilaisessa konsensuksessa kaikkien pitäisi lopulta olla samaa mieltä [eli käytännössä täysin hiljaa ;\], sillä menetelmä-oikeudellinen proseduuri [ikäänkuin ennalta ohjelmoidut prejudikaatti-linjat] eikä suinkaan aidosti poliittinen keskustelu aitoine erimielisyyksineen [elämismaailmasta kumpuava kansalais-kritiikki], tekee muodolliset päätökset asioista.

Kommunikaation rationaalinen oikeudenmukaisuus-postulaatti [joka muka sisältyy aina jo itse kielelliseen vuorovaikutukseen edellyttäen, että puhe-akti on ilmaisuissaan virheetön ja puhetilanteen edellyttämät argumentaatio-ehdot täyttyvät] merkitsee loogisella välttämättömyydellä parhaimman argumentin itsestään selvää ja ongelmatonta[?] löytymistä ja hyväksymistä sekä kaikkien huonojen argumenttien välitöntä ja väistämätöntä hylkäämistä epäasiallisina ja epärelevantteina.

Hehheh - johan on automaatti - varsinainen deus ex machina, joka ilmestyksen-omaisesti osoittaa eri intressiryhmille kaikkia 'vapaasti pakottavan' oikeudenmukaisen ratkaisun kiistoihin - kuin kategorisen imperatiivin. - Jos tämä ei ole kantilais-pragmatistiseen rationalismiin naamioitunutta idealismia, niin ei sitten mikään!]
*
[Kielimafia teki korjauksia ja lisäyksiä - viimeksi 9.3: välttämätön tarkennus määritelmään väkivallan ontologia]

I
Slavoj Zizek on kirjoittamassa magnum opusta [my true life's work] Hegelistä [luku III], mutta Zizekin esipuheen [luku II] kirja on kooste useista artikkeleista ja Zizek yksi sen toimittaja-kirjoittajista.

Europpalaista ajattelua hallitsee nyt jo ohitetun postmodernistisen vaiheen sijaan [vanhan metafysiikan termein] materialismin ja idealismin välinen debatti uskonnon, politiikan ja filosofian keskinäisinä välienselvittelynä ja kommunikaationa - etenkin paavalilaisen teologian ja hegeliläisen filosofian teemojen puitteissa, jotka ovat muokkaamassa ainakin mannermaisen käsityksen tieteen ja demokratian ontologiasta [olemisen perustoista] moderniin ja postmoderniin filosofiaan [loogis-analyyttinen empirismi, fenomenologia, strukturalismi] verrattuna hyvin erilaiseen kontekstiin.

Yhteisinä nimittäjinä näyttäisivät toimivan mainitut kristinuskon paradoksaalinen [etenkin apostoli Paavali ja Milbankin radikaali-ortodoksia] ja Zizekin johdolla masinoitu saksalaisen idealismin dialektinen perinne [Kant, Schelling ja etenkin Hegel].

Liberaali-demokraattiset 'filosofi-teknokraatit' [kapitalistit] eivät tällaiseen projektiin ryhdy. He eivät koe siihen edes älyllistä tarvetta, koska raha tekee aina kaiken heidän puolestaan ja koko ajan monopolisoituvan oligarkiansa eduksi. Mutta tällaista harvainvaltaistumista eli plutokratisoitumista [arvojen monetarisoitumista] eivät Euroopan intellektuaalisesti innovatiivisimmat teologiset, poliittiset ja filosofiset ajattelijat [joista osa on tämän kirjan kirjoittajia] voi ikinä hyväksyä.

Liberalismin ja positivismin [positivismi laajasti milbankilaisittäin ymmärrettynä] liitto - siis luonnontieteen kanssa kooperoiva kapitalistinen pääoma on se Antikristus, jonka vastainen taistelu tulee pitämään kaikkein luovimmat henget aktiivisina - aikakaudesta toiseen.

On jatkettavava vastustamista, koska se on kaiken todellisen demokratian ja todellisen luovuuden paradoksaalisesti affirmatiivisin [luovan myöntämisen] voimanlähde, lähettääkseni samalla terveiset Nietzschen äärioikeistolaiselle metafysiikalle, joka ymmärsi kyllä erinomaisesti, miksi liberalismia pitää vastustaa kulttuuri-elitismin lähtökohdista, mutta joka päätyi samalla nihilismissään totaaliin umpikujaan eli 'viimeisten ihmisten' sekulaariin kulutuksellisen ja/eli masturbatorisen nautinnon perässä juoksemiseen kuten Milbank [oppilaansa D. B. Hart'in kompatessa] väkivallan ontologiaan.
*
Huom! Käännöspainotukseni on itse asiassa virheellinen [joskin tahallisesti tarkoitushakuinen], koska Milbankin alkuperäinen ilmaisu: ontological violence/ontologinen väkivalta - ei viittaa suoraan väkivallan (pragmaattiseen) hyväksymiseen ja väistämättömyyteen vaan on seuraus sekulaarin järjen ontologisesta nihilismistä eli eron (difference) ontologian sovittamattomasta pluralismista, joka ilmenee antagoniana.
*
Väkivallan ontologian välttäminen liberalismin vastustamisen tiellä on eräs päätavoitteemme, joskin [kuten Zizek moneen kertaan avoimesti korostaa] on selvää, että meidän erimielisyyttämme [Ranciere] ei läheskään aina kuunnella demokraattisen proseduurin ja institutionaalisen konsensuksen puitteissa - ei vaikka keräisimme oikeistohallitukselle kansalaisaddresseja joka viikko.

Silloin on pakko kieltäytyä väliaikaisesti yhteistyöstä demokraattisen liberalismin kanssa ja organisoitava systemaattisesti radikaaleja mielenosoituksia sekä aktivisti-ryhmiä. On toimittava hetkellisesti ja ainakin osittain tavalla, jota valta-eliitti hysteerisesti ja lakiin vedoten pitää väkivaltaisena [eliitin oman aseman legitimoivat lait ovat kuitenkin itsessään rakenteellista väkivaltaa, jota ei kyetä edes kyseenalaistamaan ilman konkreettista uhkaa].

Ylipäätään on uskallettava sanoa EI! raha-eliitille, joka on jo masinoinut valtionkin takaamaan omat etunsa keynes'läisen säännöstely-kapitalismin toimiessa hetkittäisesti pankkien pelastajina hayekilais-friedmanilaisen investointi-pankki-uhkapelin alkaessa uudestaan välittömästi [vrt. tiedot pankkitoiminnan orastavasta villiintymisestä], kun vain on vähänkin uskallusta ottaa yhä suurempia riskejä kuluttajien hyväuskoisuuden kustannuksella kohti yhä kuumenevaa talouskuplaa [jota kvantti-talousmatematiikka ei edes tunnista], ja jonka puhkeamisen jälkeen veronmaksajat siis yhä uudestaan pakotetaan ['demokraattisesti' eli eduskunnan enemmistöpäätöksellä] pelastamaan pankit - keynesläisessä hengessä.

II
This preface will appear in Hegel and the Infinite: Religion, Politics, and Dialectic, edited by Zizek/Crockett/Davis… To be published in 2011 [April]. Copyright 2010 Columbia University Press

HEGEL’S CENTURY [Slavoj Zizek] - (teksti julkaistu kesäkuussa 2010)

The ultimate anti-Hegelian argument is the very fact of the post-Hegelian break: what even the most fanatical partisan of Hegel cannot deny is that something changed after Hegel, that a new era of thought began which can no longer be accounted for in Hegelian terms of absolute conceptual mediation; this rupture occurs in different guises, from Schelling’s assertion of the abyss of pre-logical Will (vulgarized later by Schopenhauer) and Kierkegaard’s insistence on the uniqueness of faith and subjectivity, through Marx’s assertion of actual socio-economic life-process, and the full autonomization of mathematicized natural sciences, up to Freud’s motif of “death-drive” as a repetition that insists beyond all dialectical mediation. Something happened here, there is a clear break between before and after, and while one can argue that Hegel already announces this break, that he is the last of idealist metaphysicians and the first of post-metaphysical historicists, one cannot really be a Hegelian after this break, Hegelianism has lost its innocence forever. To act like a full Hegelian today is the same as to write tonal music after the Schoenberg revolution.

The predominant Hegelian strategy that is emerging as a reaction to this scare-crow image of Hegel the Absolute Idealist, is the “deflated” image of Hegel freed of ontological-metaphysical commitments, reduced to a general theory of discourse, of possibilities of argumentation. This approach is best exemplified by so-called Pittsburgh Hegelians (Brandom, McDowell): no wonder Habermas praises Brandom, since Habermas also avoids directly approaching the “big” ontological question (“are humans REALLY a subspecies of animals, is Darwinism true?”), the question of God or Nature, of idealism or materialism. It would be easy to prove that Habermas’s neo-Kantian avoiding of ontological commitment is in itself necessarily ambiguous: while they treat naturalism as the obscene secret not to be publicly admitted (“of course man developed from nature, of course Darwin was right…”), this obscure secret is a lie, it covers up the idealist FORM of thought (the a priori transcendentals of communication which cannot be deduced from natural being). The truth is here in the form: the same as with Marx’s old example of royalists in the republican form, while Habermasians secretly think they are really materialists, the truth is in the idealist form of their thinking.

Such a “deflated” image of Hegel is not enough, one should approach the post-Hegelian break in more direct terms. True, there is a break, but in this break, Hegel is the “vanishing mediator” between its “before” and its “after,” between traditional metaphysics and post-metaphysical 19th and 20th century thought. That is to say, something happens in Hegel, a break-through into a unique dimension of thought, which is obliterated, rendered invisible in its true dimension, by the post-metaphysical thought. This obliteration leaves an empty space which has to be filled in so that the continuity of the development of philosophy can be re-established – filled in with what? The index of this obliteration is the ridiculous image of Hegel as the absurd “absolute idealist” who “pretended to know everything,” to possess absolute Knowledge, to read the mind of God, to deduce entire reality out of the self-movement of (his) Mind – the image which is an exemplary case of what Freud called Deck-Erinnerung (screen-memory), a fantasy-formation destined to cover up a traumatic truth. In this sense, the post-Hegelian turn to “concrete reality, irreducible to notional mediation,” should rather be read as a desperate posthumous revenge of metaphysics, as an attempt to reinstall metaphysics, although in the inverted form of the primacy of concrete reality.

In what, then, resides Hegel’s uniqueness? Hegel’s thought stands for the moment of passage between philosophy as Master’s discourse, the philosophy of the One that totalizes the multiplicity, and anti-philosophy which asserts the Real that escapes the grasp of the One. On the one hand, he clearly breaks with the metaphysical logic of counting-for-One; on the other hand, he does not allow for any excess external to the field of notional representations. For Hegel, totalization-in-One always fails, the One is always-already in excess with regard to itself, it is itself the subversion of what it purports to achieve, and it is this tension internal to the One, this Two-ness which makes the One One and simultaneously dislocates it, it is this tension which is the movens of the “dialectical process.” In other words, Hegel effectively denies that there is no Real external to the network of notional representations (which is why he is regularly misread as “absolute idealist” in the sense of the self-enclosed circle of the totality of the Notion). However, the Real does not disappear here in the global self-relating play of symbolic representations; it returns with a vengeance as the immanent gap, obstacle, on account of which representations cannot ever totalize themselves, on account of which they are “non-all.”

Is there nonetheless not a grain of truth in the most elementary reproach to Hegel – does Hegel effectively not presuppose that, contingent and open as the history may be, a consistent story can be told afterwards? Or, to put it in Lacan’s terms, is the entire edifice of the Hegelian historiography not based on the premise that, no matter how confused the events, a subject supposed to know will emerge at the end, magically converting nonsense into sense, chaos into new order? Recall just his philosophy of history with its narrative of world history as the story of the progress of freedom? And is it not true that, if there is a lesson of the XXth century, it is that all the extreme phenomena that took place there cannot ever be unified in a single encompassing philosophical narrative? One simply cannot write a “phenomenology of the XXth century Spirit,” uniting technological progress, the rise of democracy, the failed Communist attempt with its Stalinist catastrophe, the horrors of Fascism, the gradual end of colonialism…

But why not? Is it REALLY so? What if, precisely, one can and should write a Hegelian history of the XXth century, this “age of extremes”(Eric Hobsbawm), as a global narrative delimited by two epochal constellation: the (relatively) long peaceful period of capitalist expansion from 1848 till 1914 as its substantial starting point whose subterranean antagonisms then exploded with the First World War, and the ongoing global-capitalist “New World Order” emerging after 1990 as its conclusion, the return to a new all-encompassing system signalling to some a Hegelian “end of history,” but whose antagonisms already announce new explosions? Are the great reversals and unexpected explosions of the topsy-turvy XXth century, its numerous “coincidences of the opposites” – the reversal of liberal capitalism into Fascism, the even more weird reversal of the October Revolution into the Stalinist nightmare – not the very privileged stuff which seems to call for a Hegelian reading? What would Hegel have made of today’s struggle of Liberalism against fundamentalist Faith? One thing is sure: he would not simply take side of liberalism, but would insisted on the “mediation” of the opposites.

[And, let us not forget that, for Hegel himself, his philosophical reconstruction of history in no way pretends to “cover everything,” but consciously leaves blanks: the medieval time, for example, is for Hegel one big regression – no wonder that, in his lectures on the history of philosophy, he dismisses the entire medieval thought in a couple of pages, flatly denying any historical greatness to figures like Thomas Acquinas. Not even to mention the destructions of great civilizations like the Mongols’ wiping out so much of the Muslim world (the destruction of Baghdad, etc.) in the 13th century – there is no “meaning” in this destruction, the negativity unleashed here did not create the space for a new shape of historical life.]

This is why the time of Hegel still lies ahead – Hegel’s century will be the XXIst.

III
Poliittisesta otteestaan ja asenteestaan huolimatta Zizek on sisimmässään filosofinen teoreetikko - ei niinkään poliittinen journalisti. Tässä haastattelussa Ljubljanan trauma-kranaatti tuskailee Living in the End Times-kirjansa sisältöä ja ihmisten populistisia toiveita kuulla häneltä pelkkää politiikkaa.

Slavoj Žižek Trashes His New Book [ote haastattelusta, 7.7.2010]

As a cleaner flits about, I ask him if he is surprised at his popularity, particularly among the young.

“My God, I am the last person to know the answer to these questions,” he says, looking genuinely dismayed. “But, really, I am now thinking there is so much pressure on me to perform. I am getting really bored with it. I am a thinker, but people all the time want this kind of shitty political interventions: the books, the talks, the discussions and so forth.” He sighs and closes his eyes and seems to deflate before my eyes. “I will tell you my problem openly and for this my publisher will hate me. All the talk and the writing about politics, this is not where my heart is. No. I have been sidetracked. I really mean this.”

He opens a copy of Living in the End Times, and finds the contents page. “I will tell you the truth now,” he says, pointing to the first chapter, then the second. “Bullshit. Some more bullshit. Blah, blah, blah.” He flicks furiously through the pages. “Chapter 3, where I try to read Marx anew, is maybe OK. I like this part where I analyse Kafka’s last story and here where I use the community of outcasts in the TV series Heroes as a model for the communist collective. But, this section, the Architectural Parallax, this is pure bluff. Also the part where I analyse Avatar, the movie, that is also pure bluff. When I wrote it, I had not even seen the film, but I am a good Hegelian. If you have a good theory, forget about the reality.”

Why, then, given that he does not like most of his books and does not have any enthusiasm for the lecture circuit, does he not call a stop to the Žižek show? “I am doing that right now!” he shouts. “I am writing a mega-book about Hegel with regard to Plato, Kant and maybe Heidegger. Already, this Hegel book is 700 pages. It is a true work of love. This is my true life’s work. Even Lacan is just a tool for me to read Hegel. For me, always it is Hegel, Hegel, Hegel,” he says, sighing again. “But people just want the shitty politics.
*
http://crestondavis.wordpress.com/2010/07/06/zizeks-preface-to-our-hegel-book-with-columbia-university-press/
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://www.amazon.com/Hegel-Infinite-Religion-Dialectic-Insurrections/dp/0231143354
http://en.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas

http://camelswithhammers.com/2010/07/07/zizek-trashes-his-new-book/

Hei beibi! Haluut'sä hiivaa sun taikinaan? Jos mieli tekee, niin mull'on kaks' riitto-pussii nestemäistä käymisainetta aina mukana.

Tällainen on lopputulos, jos naispuolinen himoleipoja panee yliannoksen hiivaa taikinaansa
*
Onkohan blogi-isäntä surffaillut viime aikoina liikaa pulla-sivustoilla?
*
http://www.youtube.com/watch?v=Tw4PvPk7vsE
Manifest - Puita Kaminaan [Fire - Jimi Hendrix Cover]
*

http://crosswordbebop.blogspot.com/2006_09_01_archive.html

Timo Soini ja postmoderni poliittinen plurealismi

'Muistakaa rakkaat ihmiset tämä totuus: emme me voita pelkästään yksilöinä vaan meidän korkea yhteinen moraalimme on se, joka nostaa meidät muiden yläpuolelle!'
*
[Kielimafia kiroaa ja ehkä myös korjaa tekstin typot ja toistot - 6.3.]
*
On kolme olotilaa, joiden vallitessa ei pitäisi kirjoittaa: a] paha känni, b] väsymys, c] vitutus, koska ne aiheuttavat tarkkaavaisuuden herpaantumista ja ajatuksen pätkimistä. Tietysti on vielä se neljäs ja kaikkein pahin eli pahan kännin aiheuttama väsynyt vitutus. - No - onneksi tämä neljäs olotila ei pahimmillaan vaivaa minua kuin enintään pari kertaa/kk. Olotila b tuntuu jo useammin ja etenkin kirottu c joka ainoa päivä.

I
1
Siteeraan Ville Similän lyhyen kolumnin tähän kokonaisuudessaan, koska siitä löytyy pari totuuden jyvästä. Timo Soini tosiaankin edustaa omanlaatuistaan postmodernismia Suomen puoluepolittisella kartalla. Johdonmukaisesta ja yhtenäiseltä kuulostavaa suuntaa edustavasta Soinista on moneksi - ehkä aivan liian moneksi.

Häntä voisi kutsua 'glokalisaation' [käytän termiä tässä omiin tarkoituksiini] guruksi. joka korottaa Suomen nationalistisen identiteetin maailmankaikkeuden tärkeimmäksi asiaksi Jumalan jälkeen. Uskomaton pelimies siis on kyseessä.

Retoriikan taidoil/l/taan Soini on verrattomalla ja häpeämättömällä tavalla rahvaan ikioma akateeminen juntti, joka osaa ottaa politiikan rennosti. Harvoin on laskelmoiva populismi kuulostanut noin vetoavalta. Tämä mies vie sosiaalidemokraateilta ja [osittain myös] keskustalta lukemattomia ääniä samaan tapaan kuin vihreät aikoinaan äärivasemmistolta, joka oli menettänyt ideologisen uskottavuutensa niin globaalisti kuin lokaalistikin [kykypuolue sen sijaan ei ota riskejä vaan äänestää rahaa eli valtiovarainministeriämme EU-Jyrkiä].

Soinin arvomaailma on konservatiivinen, moralistinen ja kansallinen ellei sitten paikallistasoa ylikorostaessaan jopa impivaaralainen. Samaan tapaan Hitler, Mussolini ja Hirohito [akselivaltioiden johtajat] julistivat/edustivat kansallista yhtenäisyyttä ja kansan oman arvon tunnetta.

Olen kirjoittanut päreluonnosta Soinin moraalisesta konservatiivisuudesta hänen politiikkansa perimmäisenä 'ideologiana' vihreitten Panu Laturin yliampuvan joskin myös perustellun puheen pohjalta, jonka teemoja tässä sivuan [ks.luku III].

[Tarkoitukseni on palata Laturin puheeseen myöhemmin. Analyysi tästä aiheesta ei ole minulle mikään helppo nakki, koska pidän itseäni ajoittain hyvinkin populistisena, moralistisena ja konservatiivisena ihmisenä [saatan siis löytää sekä Laturiin että Soiniin kohdistamastani kritiikistä oman peilikuvani ja tämä pitää yrittää tiedostaa, jottei tahattomasti lankeaisi itse muille asettamaansa kriitikon ansaan ;\].

Olen kuitenkin kiinnostunut sekä Timo Soinin politiikasta että persoonasta. Olkoon Ville Similän kolumni eräänlainen lähtölaukaus epävirallisille pohdinnoilleni, mitä tähän Veikko Vennamon lahjakkaimpaan perilliseen tulee. Tuon lähtölaukauksen haluan kuitenkin myös tiivistää seuraaviin - kieltämättä kärjistettyihin väitteisiin.

Ensinnäkin: jos Timo Soini yhtäkkiä menehtyisi äkillisen sairauteen tai tapaturmaan, se merkitsisi perussuomalaisten tuhoa, koska a] puolueella ei ole ketään läheltäkään Soinin karismaan verrattavaa aktivistia [onko muka Jussi Halla-aho karismaattinen?], jolloin b] liikkeeltä katoaisi sen Führer, jota ilman se ei ole muuta kuin heterogeeninen lauma ajoittain lähes patologisten pelkojen ja syvän kaunaisuuden motivoimia kansalaisia - noita arjen asiantuntijoita [kuten typerä termi kuuluu] eli kunnallis-poliittisen piirisarjan räksyttäjiä.

Toiseksi [kohtiin a ja b liittyen]: jos Soinista tulee pääministeri, ei perussuomalaisista taida löytyä hallitustyöhön tarpeeksi päteviä, kokeneita ja koulutettuja ihmisiä. Sille tulee käymään kuin aikoinaan esipersujen eli vennamolaisten työvoimaministeriölle, jota johti Urpo Leppänen, jonka taidot riittivät vain tyhjän lipevään retoriikkaan - ei itse talouspoliittisten ja yhteiskuntatieteellisten diskurssien ja käytäntöjen hallintaan. Niinpä Leppänen herätti ainakin minussa säälin ja halveksunnan sekaisia tuntoja, kun oivalsin, että tuo tyyppi on [ehkä tiedostamattaan] pelkkä huijari.

Mutta Soinin ehdottomana valttina voidaan pitää juuri sitä, mitä Laturi hänessä inhoaa ja pelkää: suomalaisen yhteisöllisyyden [vapaus johonkin] korostamista universaalin/abstraktin yksilöllisyyden [vapaus rajoituksista] sijaan [mikä asenne on tuomittu toimimaan globaalin kapitalismin ehdoilla] sekä politiikan sitomista tiettyyn käsitykseen hyvästä elämästä ja oikeasta moraalista.

Tämä on nationalistista arvokonservatismia, joka vastustaa ääriliberalismin rajoittamatonta yksilöllistä vapautta valita mitä tahansa, käyttäytyä miten mauttomasti tahansa, ja joka kaiken lisäksi katsoo demokraattisen liberalismin periaatteella oikeudekseen markkinoida ideoimaansa/tuotteistamaansa kaupallista sisältöä ['paskaa'] ihmisille joka tuutista ja mainosraosta käsin.

Tiedostan kyllä, ettei Soini esitä näin kärkeviä kapitalismi-kriittisiä mielipiteitä ainakaan julkisesti, mutta pointtini on siinä, että Soini on tuonut politiikkaan takaisin ideologis-tyyppiset julistukset moralismeineen kaikkineen ja tämä lienee hänen perusvahvuutensa [ja heikkoutensa jos niikseen tulee] - olkoonkin, että hän ei ole mikään johdonmukainen ja kovin syvällinen ideologia-teoreetikko - tai sitten hän yksinkertaisesti vain on niin taitava/ovela, ettei hän edes yritä kaupata liian vaikeasti muotoiltuja sekä hankalasti omaksuttavia maksiimeja äänestäjäkunnalleen, joka koostuu taviksista ja junteista, jotka ovat - kuten kansan enemmistö aina - ennakkoluulojen ja stereotypioiden lähtökohdista maailmaa sekä toisia ihmisiä tulkitsevia kansalaisia - [myös halla-aholaiset, vaikka he ihan järkevästi mamu-kritiikkiään joskus perustelevatkin; ytimeltään tuo kritiikki kuitenkin kumpuaa jostain muualta kuin noista järkevistä perusteluista].

Kuten sanottu - Laturin globaalin teknovihreä, kestävän talouskasvun varaan rakentuva yksilön vapauden ja onnellisuuden johonkin hemmetin onnellisuus-mittariin perustava idealistinen humaanisuus on Soinin moralistiseen retoriikkaan verrattuna myynyt itsensä lopullisesti kapitalismille, vaikka eläinten oikeuksia ajaakin [ikäänkuin teollisuus-kanojen (ym. teollisuus-eläinten) huono kohtelu olisi kapitalistisen systeemin perimmäinen skandaali?].

Summa: Laturi ei tee politiikka vaan spekuloi kestävällä ja humaanilla talouskasvulla, joka on silkka idealistinen ja sellaisenaan hyvällä omallatunnolla tuhoon johtava utooppinen harhakuvitelma [dystopia].

Kestävää kehitystä ei ole, mikäli hyväksytään kapitalismin taloustieteelliset/-poliittiset perusehdot, jotka keynesläisyyskin itse asiassa vain ratifioi lopullisesti.

2
Vihreät haluavat yleishumanismissaan olla vapaita universaaleja idealisteja ilman sitovaa ja ideologiseksi uhkaksi koettua moraalia [mitä siis kutsun kapitalismiksi hyvällä omallatunnolla].

Perussuomalaiset sen sijaan valitsevat yhteisöllisen ja kansallisen moraalin, jonka ihanteet on sidottu nimenomaan vahvaan nationalistis-moraaliseen asenteeseen [mistä ei ole montaa askelta totalitarismin tielle].

Molemmissa asenteissa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Itse en aio äänestää kumpaakaan puoluetta. Äänestän nimittäin Myöhempien aikojen kommunistien Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

II
Miksi Timo Soini vihaa Kari Hotakaista? [Ville Similä, HS.fi, 5.3]

Perussuomalaisethan ilmoittautuivat postmodernin tekotaiteen vastustajiksi, ja Suomen taatusti postmodernein kirjailija on Kari Hotakainen.

Otetaan vaikkapa romaani Sydänkohtauksia (1999).

Juoni lyhyesti: Eletään vuotta 1971, ja Helsingin Maunulassa kuvataan gangsterielokuvaa Kummisetä.

Mitäs se sellainen on olevinaan, häh? Naapurin marsukin tietää, ettei Kummisetää oikeasti kuvattu Maunulassa!

Kyllä kansa tietää, sanoo Timo Soini.

Ja kansa rakastaa Kari Hotakaista.

Miksi siis Timo Soini voi vihata Kari Hotakaista?

Siksi, että Perussuomalaiset on ainoa postmoderni puolue.

Tämä on tietysti ristiriitaista. Kielitoimiston sanakirjan mukaan postmodernismi on moniarvoisuutta korostava kulttuuri, ja perussuomalaisethan vastustavat moniarvoisuutta.

Perussuomalaiset menestyy juuri siksi, että se on niin täynnä ristiriitoja.

Otetaan Timo Soini: Espoolainen, joka puolustaa maaseutua.
Katolilainen. Ravimies. Maisteri. Juntti.

Mitä se sellainen on olevinaan, häh?

Politiikkahan pelaa yksinkertaistuksilla: porvari, työläinen, vihreä.

Luulisi, että perussuomalaisuus hajoaa ristiriitoihinsa.

Käy päinvastoin.

Perussuomalaisten kannatus räjähti vasta sitten, kun Soinista tuli euroedustaja, joka vastustaa Euroopan unionia.

Miksi ristiriidat ovat tuhoisia muille puolueille mutta hyödyllisiä perussuomalaisille?

Samasta syystä kuin Kari Hotakainen voi kirjoittaa romaanin, jossa Martin Scorsese sekoilee Maunulassa.

Kun ristiriitaisia tarinoita on loputtomasti, ne menettävät merkityksensä. Näin lukija – äänestäjä – voi vapaasti luoda merkityksen itse.

Perussuomalaisten sanoma on ristiriitainen ja skitsofreeninen, aivan kuten postmoderni romaani.

Ei sillä ole väliä, että Kummisetää ei oikeasti kuvattu Maunulassa.

Lukija tietää, että se on fiktiota.

Aivan kuten se kansa, josta Timo Soini aina puhuu.
*
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.

III
Tiivistelmä Panu Laturin perussuomalaisten vaaliohjelmaan kohdistamasta murska-kritiikistä.

Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi latasi vihreiden valtuuskunnan kokouksessa lauantaina täyslaidallisen perussuomalaisten vaaliohjelmaa kohtaan. "Olen erittäin huolestunut Suomen puolesta", Laturi sanoi ohjelmasta kuultuaan. Laturin mukaan "ohjelma on suorastaan vaihtoehto sille mikä on ollut Suomen menestyksen strategia ja salaisuus ja mitä Suomen pitäisi tulevaisuudessa olla". "Jos Soini on vallassa, voimme sanoa hei hei kansainvälisyydelle, luovalle vapaalle ilmapiirille ja avoimuudelle, vapaudelle ja yksilöllisyydelle. "He haluavat jättää Suomen tuleville sukupolville moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä." - "Se on kaikkein pelottavinta, että rakennetaan politiikkaa sen perusteella minkä he määrittelevät moraalisesti oikeaksi. On pelottavaa että ohjelmassa sanotaan millä sävyllä historiaa pitäisi opettaa suomalaisille. Laturille perussuomalaisten ohjelma tuo mieleen maat, jossa puolue määrittää mikä on moraalisesti oikein. Lähimpänä Neuvostoliitto.Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei puhunut ohjelmasta, vaan jätti sen "omaan arvoonsa." - [HS.fi, 26.2]
*
http://www.hs.fi/juttusarja/simila/artikkeli/Miksi+Timo+Soini+vihaa+Kari+Hotakaista/1135264285570/?cmp=tm_etu_kolumni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pluralismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi
http://www.valtikka.fi/sanasto/glokalisaatio/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Soini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panu_Laturi
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Politiikka/ketju/5789765/
http://www.mormonit.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6hempien_Aikojen_Pyhien_Jeesuksen_Kristuksen_kirkko
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9643162