'Kohdeneutraalien monineuvoisten' arvopluralismi ja anarko-liberalismi pönkittää kapitalismia murentaessaan perhe- ja kasvatus-instituution perustoja - [vapaus on siis tässä tapauksessa orwellilaisittain orjuutta]

Muinaiset polyamorikot harjoittamassa luultavasti uskonnollisia rituaalejaan jossain päin suurta ja subjektitonta Aasiaa.
*
[Kielimafia teki useita korjauksia ja muutoksia -23.7]

I
Polyamorinen lahkoliike ei ole pelkästään maallistuneelle anarko-libertarismille ominainen ilmiö. Ensin on nimittäin muistettava, että liberaali-demokraattisten aatteiden yksi peruslähtökohta juontuu juuri kristinuskon uskonnollisesta arvokapinasta pakanallista kulttuuria, ihmiskäsitystä sekä uhrikultteja vastaan. Alkukristillisyys oli siis sekin vallankumouksellinen vapautumisprojekti.

Polyamorikot nautinnon vapauden apostoleina ovat kuitenkin nyt totaalisti irtaantumassa urbanisoituneessa maailmassa konservatiivisiksi ja epäkäytännöllisiksi[?] muuttuneista kristillisistä perhearvoista ja -mormeista. Tämä vapautuminen, joka osaltaan lähti alunperin liikkeelle jo kristillisestä ihmiskäsityksestä, kääntyy siis kristillisyyttä vastaan pakanallisen tapakulttuurin suuntaan - [kristillisyys on aina taistellut gnostilaista hörhöilyä vastaan, joka lähes säännöllisin väliajoin nostaa päätään kristinuskon sisällä, ja polyamorisuuden voisi luokitella - ei suinkaan kommunistiseksi vaan anarko-kapitalistiseksi gnostilaisuudeksi].

Alkukristillisyys oli alunperin hellenismi-juutalaisesta kulttuurista noussut lahko, jolla oli tiukka uskonnollinen moraali mutta sukupuoleen ja luokkaan katsomatta vapauttava ja universaali sanoma juuri sen vuoksi, että se perimmältään kohdistui Kristuksessa jokaiselle yksilölle henkilökohtaisesti - ei enää juutalaisen lain tai keisarin määräyksestä.

Tämä henkilökohtaisen uskon ja pelastuksen pohjavire näyttää mutatis mutandis yhä vielä olevan jopa polyamorikkojen libertiinisyyden taustalla, olkoonkin että heidän käsityksensä parisuhteesta on pikemminkin itämainen kuin millään muotoa juutalais-kristillinen.
*
Viimeisten 150-vuoden aikana modernisaation eli mm. naisten vapautumisen myötä [ehkäisypillerit, avioeron helppous, koska yksinhuoltajuus ei ole enää taloudellinen ja sosiaalinen romahdus] kristillisyyden traditionaaliset perhearvo-normit hylännyt polyamorinen monisuhde-kampanja ei siis ole alunperin tyypillisesti länsimainen seksuaali-libertiinisen porno-liberalismin tuote vaan Aasian polyteististen uskontojen ekstaattisista kulttimenoista [joista myös Lähi-Idän askeettis-orgiastiset gnostilais-lahkot saivat vaikutteita] juontuva pakanallinen lahkoliike.

Muistettakoon tässä yhteydessä tietysti kahden länsimaisen sivilisaation [polyteistisen] perustan eli kreikkalaisen kulttuurin homoseksuaalisuus ja Rooman valtakunnan rappion ja romahduksen aikoina lähes promiskuiteettiseen libertiinisyyteen ajautuneet seksuaalitavat.

Tätä kreikkalais-roomalaisen uskonto- ja tapakulttuurin institutionaalisesti ja moraalisesti rappeuttavaa vaikutusta vastaan asettui juutalais-kristillinen monogaamisuus, jolla tosin nykyaikana näyttäisi olevan jäljellä enää kolme vaihtoehtoa:

1] Pidetään kiinni institutionaalisesta [uskonpuhdistusta edeltävän] vanhan kirkon traditiosta mutta ilman vakavasti otettavaa vaikutusvaltaa [etenkin Rooman kirkko on moraaliarvojen suhteen täysin teennäinen museokoneisto; ortodoksit hieman joustavampia ja käytännöllisempiä]

2] Reformatoristen ja luterilaisten kirkkojen [tai pikemminkin eri lahkojen] tiukka fundamentalismi, joka eristää ne omiksi 'seuroikseen', joilla on vain vähän kosketuspintaa ympäröivän maallistuneen yhteiskunnan seksuaalimoraaliin ja sen eettisiin käytäntöihin [mm. eutanasian, abortin, adoption, koeputkihedelmöityksen jne. yhä laajempi salliminen].

3] Reformatoris-luterilaisten kirkkojen totaali alkuperäisen sanoman ja viimeisenkin dogmin sekä dogmiin perustuvien käytäntöjen synkretisoituminen, mikä merkitsee, että nämä kirkot suostuvat antamaan periksi kaikkien vähemmistöjen esittämille vaatimuksille ja muuttuvat siten praxiksessaan koko ajan pakanallisempaan eli libertiinis-kapitalistisempaan suuntaan menettäen ja kadottaen lopulta tyystin kristillisen identiteettinsä eli uskottavuutensa kristinuskon tradition vaalijoina.

Näitä instituutioita saatetaan yhä kutsua kirkoiksi, mutta kristillisiä ne eivät enää ole vaan jotain aivan muuta - pikemminkin kapitalismin sponsoroimaa kulttisirkusta - androgyyneille ja/eli polyamorikoille rakennettuja hiljentymis-huvipuistoja.

II
Motto: Siellä, missä ei ole salaisuuksia, ei ole myöskään sisäistä elämää' [Moscovici] - Ei myöskään sosiaalista integraatiota [Räsänen].

 '
Otsikon ei ole tarkoitus kritisoida esim. WikiLeaksin paljastuksia, koska salaisuus merkitsee tässä yhteydessä eri asiaa kuin valheen, huijauksen ja väkivallan salaaminen. Kyseessä on pikemminkin ehto, joka mahdollistaa paitsi yksityisen persoonallisuuden kasvun ja olemassaolon yksityisyytenä myös yhteiskunnan institutionaalisten rakenteitten pysyvyyden julkisuutena tekemällä selkeän erottelun julkisen ja yksityisen sfäärin välille.

*
Samantyyppinen - rinnakkainen ja toistensa kanssa korrreloiva muutos, joka on tapahtumassa sukupuoli-identiteetin hämärtymisen suhteen, voidaan havaita parisuhdeinstituution laumaistumiseen eli yleisemmin yksityisen ja julkisen tilan välisen eron häviämiseen johtavana prosessina.

Olemme ihan oikeasti matkalla kohti bonobo-simpanssi-kulttuuria, jossa kaikki naivat kaikkien kanssa - julkisesti - ja jossa jälkeläisistä huolehtiminen tapahtuu valtavassa laumassa, jonka naaraat ovat avoimesti ja sitoutumatta seksuaalisesti aloitteellisempia ja selvästi aktiivisempia kuin miehet.

Seksi ei enää toimi sitovan [avio]parisuhteen [alku]perustana vaan päinvastoin laumassa jatkuvasti vaihtuvat [parittelu]suhteet toimivat yksinomaan vapaan seksuaalisuuden harjoittamisen alati vaihtuvina 'perusyksikköinä'.

Polyamoristen pienkommuunien parittelusuhteet eivät ole enää kahden ihmisen perheliittoja vaan promiskuiteetin laillistavia 'seksi-puolimatkan krouveja', jotka yhdistävät saman katon alle sarjamonogaamiset ja [yksiaviois-]polygaamiset [haha] seksuaalisuhteet. Käytännössä tällaista kommuunia voisi kutsua yleensä kallistaksaisen biletys-bordellin pienimuotoiseksi ja hieman yksityisemmäksi halpaversioksi.

Näiden pienyhteisöjen ja niissä asuvien parien avioliittokelpoisuuden laillistamista ajaa polyamoria-aktivistien ryhmä, jonka aloitetta Vihreä Liitto ja etenkin heidän sateenkaariväkensä [jota on vähintäin puolet eduskuntaryhmästä] hallituspuolueena pyrkii viemään lakialoitteena eteenpäin valiokuntamenettelyissä.

De facto kyseessä on siis yritys ratkaista 'siistillä' tavalla em. sarjamonogamian ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden eli käytännössä polygamian ongelma. Ihmettelen vain, eivätkö nämä ihmiset koe lainkaan mustasukkaisuutta, joka kuitenkin on biologisesti määräytynyt vaisto, jolla kumppanista pidetään kiinni jälkeläisten kasvun turvaamista silmällä pitäen. Jos ei niin tällaisessa yhteisössä elävä ihminen on sukupuoli-identiteetin ja parisuhdetta ylläpitävän kiintymyksen tasolla todella outo ilmiö. Hän ei nimittäin tarvitse mainittuja 'rajoitteita'.

Voidaan vain ihmetellä ja ehkä jopa kauhistella [vaikka asiaa pitääkin ajatella kylmän järkevästi], mitä tapahtuu lasten kasvattamiselle tällaisessa yksityisen ja julkisen sfäärin sukupuolisuhteissaan [sukupuolesta ja seksisuhteitten määrästä riippumatta] sekoittavassa uus-bonobo-kulttuurissa.

Edes antropologit [joiden havaintoihin myös Verhaeghe viittaa] eivät ole löytäneet yhteisöä, joka ei olisi järjestänyt seksuaalisuuden harjoittamistaan, sukupuoli- ja parisuhde-instituutioitaaan lastenhoidosta nyt puhumattakaan selkeitten sääntöjen ja jopa harmillisten rajoitusten pohjalle [esim. insesti-säännöt].

*
Olematta välttämättä kovinkaan ilkeä saattaisin sanoa, että polyamoria-yhteisö on uuspakanallisesti [uuspolyteistisesti] päivitetty versio ikivanhasta keksinnöstä eli enemmän tai vähemmän vapaamielisistä kommuuneista. Tällä kertaa kommuunista vain halutaan laillinen 'monisuhde-liitto', joka käytännössä on eräänlainen esim. 10 yksilön muhimispaikka - siis bordelli, mutta nyt lainvoiman saaneena.

Ehkä voisimme määritellä tämän länsimaissa melko uuden promiskuiteetti-instituution näin ensi alkuun vaikka nimikkeellä 'kohdeneutraali monineuvoisuus'.

En yritä edes arvailla polyamoristen liittojen synnyttämiä oikeudellisia ongelmia, mutta ne eivät varmaankaan ole vähäisiä. Mikä ylipäätään on esim. kymmenen henkilön muodostama 'moniliitto' oikeudellisesti? Tuskinpa vain kovinkaan läheisesti avioliittooon verratavissa oleva instituutio.

Ehkä eri suhteitten painoarvo tällaisessa moniliitossa pitäisi laskea yhdyntöjen määrän perusteella. Se partneri, jonka kanssa on ollut eniten miehen laukeamiseen [naisten orgasmiahan ei pystytä laskemaan spermaan verrattavan 'näytön' perusteella] johtaneita yhdyntöjä, saa erossa eniten korvauksia. Jos tulee tasapeli jonkun muun miehen kanssa, pitää ottaa huomioon joku muu kriteeri - esim. anaaliyhdynnät tai double-penetrationit jne. - Juridisen näytön uskottavuus nimittäin vaatii tieteellistä metodia empiiristä aineistoa mitatessa.

No niin polyamor-tyttönen - eikun siis muistikirja kouraan ja merkintöjä tekemään, niin ei tule turhia riitoja kolmen kuukauden päästä - erotessa. Ai niin - voi minua vanhaa höppänää! Ettehän te voi erota, kun te ette ole oikeastaan missään muussa kuin seksisuhteessa keskenänne - vai - hmm - miten se nyt menee - - - ?

III
1
 Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kahteen päreeseen sukupuoli- ja lukumäärä- ym.-neutraalista avioliitosta [hiukan menee asian vierestä ajoittain mutta menköön].

*

Ajat oikeansuuntaista asiaa IM mutta aika lailla vääristä syistä tai ainakin väärästä suunnasta katsoen - epärelevantteja asioita painottaen.

Ei sateenkaari-vihreässä lahkossa ole kyse siitä kommunismista, joka kaatui 20 vuotta sitten - ei myöskään kiinalaisesta totalitarismista. Moralistinen hysteria päinvastoin entisestään kyseenalaistaa argumenttiasi, jonka ytimessä lienee vaatimus siitä, että ihmisten pitäisi hoitaa ja järjestää seksuaali- ja parisuhteensa aivan määrätyillä tavoilla - vasta yli 18-vuotiaina, lähetyssaarnaaja-asennossa ja ilmeisesti jotain buddhalaista mantraa hokien [hmm - voisi olla kiihottavaakin].

Minulle on aivan sama, miten päin ja kenen kanssa ihmiset naivat, mutta ei lainkaan yhdentekevää, miten he parisuhteensa institutionaalisesti järjestävät. Nämä kaksi yleensä toisiinsa kytkettyä asiaa pitää osata käsitteellisesti erottaa toisistaan. Ajaessaan [pakko]suvaitsevuuden nimissä lapsellista ja hedonistista libertiini-anarkismiaan sateenkaari-vihreät kuitenkin väistämättä sekoittavat yksityisen ja julkisen sfäärin yhä suuremmassa määrin toisiinsa.

Ja kun mikään ei enää ole yksityistä [paitsi paradoksaalisesti julkisuus, kuten Zizek päättelee], tulee kaikesta toiminnallisesta kommunikaatiosta [elämisestä ylipäätään] tositeeveessä ja ylipäätään sosiaalisessa mediassa dokumentoitua toilailua, jota pidetään välttämättömänä nautinnon ja onnen  [jotka kapitalismi on onnistunut ideologisesti samaistamaan] tavoittamisen kannalta.

Tämän toilailun kapitalistinen media/mediakapitalismi perverssin yliminän [Toisen] hahmossa velvoittaa nauttimaan ad. inf., ja se onnistuu parhaiten, kun talous-subjekti [minuus] muuttuu mediakapitalismin myllyssä itseään uusintavaksi tuotteeksi.
 Narsistis-ekonominen yliminä - iso Toinen eli kapitalismin auktoriteetti julistaa jokaikisessä poliittisessa mediamainoksessaan: Ellet kuluta, kapitalismi romahtaa - kaikki romahtaa! - -  Vihreät ovat antautuneet tämä vaatimuksen edessä iloiten. Heidän liikkeensä ei eroa enää piiruakaan kaupallisesta sosiaalipornosta [eli tositeeveestä].

Tätä kehitystä minä halveksin, mutta ymmärrän kyllä, ettei sille voi mitään, elleivät ihmiset halua tajuta, kykene tajuamaan tai voi tajuta, mitä aito sivistys + etiikka [Hegelin siveellisyys] vaatii toteutuakseen: yhteiskunnallista ja institutionaalista integraatiota eikä mitään eettisen periaatteellisuuden, yksityisyyden ja etäisyyden [noli me tangere] ja jopa konservatiivisen pidättyvyyden [mikä ei tarkoita moralismia] dekonstruoivaa ja nihiloivaa laumaliikettä, jota kapitalismi vie kuin pässiä narussa sen sekoittaessa päätään naivin ideologisesta vapaus- ja oikeushuumasta.

2
Se, mitä yrität IM sanoa yhteiskunnasta ja instituutioista, osuu jo paremmin maaliinsa.

Nykyvihreät vai sanoisimmeko sateenkaarivihreät eivät ole kommunisteja vaan anarkisteja. Heidän liberalisminsa on libertaristista/uusliberalistista negatiivisen vapauden hippiyttä - olkoonkin, että he saattavat joskus olla ajamassa kaikenlaisia kiintiöitä.

Mutta kiintiöityksetkin (miten olisi polyamoria-yhteisö-kiintiö;) palvelevat tässä libertiini-hedonistien yhtä aikaa sekä atomisoitunutta [liberaali-kapitalismi] sekä a-subjektiivista [vihreä luontomystiikka] ihmiskäsitystä, joka on pelkkä sekava mystifikaatio kuten luonto-ideologisilla hörhöillä aina.

Vihreät luulevat täysin naivisti ja perimmältään narsistisesti, että suvaitsevaisuudesta seuraa väistämättä toisen ihmisen kunnioitus. Käsitys on naivi, koska ihminen suvaitsee aina vain sellaista, mistä hän ei pidä, joten sitä, jonka/minkä hän hyväksyy, ei käsitteellisesti edes voi suvaita. Sitäpaitsi pakko- eli repressiivinen suvaitsevaisuus ylipäätään todistaa, miten pihalla nämä ihmiset ajattelunsa logiikan, koherenssin ja moraalisen rehellisyyden suhteen ovat.

Vain jos ajattelemme, että kommunismin naivi, mytologinen, romanttinen - ja vaarallinen - ideaali oli/on valtion totaali häviäminen, vihreät ovat kommunisteja, jotka etsivät paratiisia kuin orgasmia, vaikka sellaisen utopian globaali toteutuminen hajottaisi minkä tahansa vähänkin toimivan yhteiskuntarakenteen palasiksi. Yksittäiset kommuunit ovat mahdollisia vain siksi, että ne syntyvät hierarkisen yhteiskuntaruumiin puitteisiin - ei muuten.

Eivätkö vihreät ole lukeneet lainkaan antropologiaa? Eivät luonnon ja kulttuurin rajalla vaikuttavat insestisäännötkään syntyneet sen vuoksi, että jonkun primitiivisen heimon patriarkaalinen järjestys halusi alistaa naiset ja lapset saadakseen seksiä ja sotilaita. Kyllä siinä aivan fundamentaalisessa mielessä on kyse yhteisön perusrakenteiden konstituoimisesta, joita ilman yhteisöä ei ole olemassa - on vain sekasorto ja turvattomuus.

Etkö ole IM tajunnut, että nykyään ideologinen jako liberalismiin ja konservativismiin ei enää yksilö- eikä mielipidemittausten tasolla noudata perinteistä vasemmisto-oikeisto-akselia, joka perustui työnantajan ja työntekijän erilaiseen luokka-asemaan.

Toisaalta on muistettava, että vanha kapitalismi oli talousliberalismia kannattavaa mutta arvokonservatiivista, kun taas nykyiset uusliberaali-spekulantit sen sijaan ovat arvoliberaaleja ellei peräti arvopluralisteja. - - Singapore ja Kiina ovat sitten ihan oma lukunsa kapitalismia.

Minä esimerkiksi olisin antiikin kyynistä koulukuntaa edustava konservatiivi-sosialisti, mikäli uskoisin sosialismiin niin paljon, että olisin valmis allekirjoittamaan jonkun tiukan sosialistisen ohjelman. Mutta en ole. Vielä - - .;\]

No - enhän minä usko Jumalaankaan - miksi sitten sosialismiin. Kaikki perustavat valtio-opilliset [poliittiset] käsitteet ovat maallistuneita teologisia käsitteitä [Carl Schmitt], joten käytännöllisesti sitoutunut usko poliittis-ideologiseen päämäärään tavallaan jo tämän vuoksi edellyttää ellei jopa vaadi uskonnollisen uskon kaltaista vakaumusta.

Ei riitä, että pidän esim. Marxin lisäarvoteoriaa jopa tieteellisesti melko pätevänä, koska teorian tunnustamisesta on vielä ikuisuus käytäntöön ja toimintaan [muistutan tässä yhteydessä, että kiinnostukseni desisonismiin ei ole mikään sattuma - kaikkea muuta].
*
Korostan siis moraalisen närkästyksen sijaan yhteiskunnan institutionaalisen integraation säilyttämistä perherakenteen osalta. Vihreitten ajama anarkismi-hömppä nimittäin tekee mahdottomaksi minkä tahansa järkevän ja pitkäjänteisen yhteiskuntamuodon. Tämä pluralismi ei horjuta vaan päinvastoin tukee kapitalistisen tavarara- ja media-tuotteistamisen mielikuvakauppaa - tositeeveetä, jossa sateenkaari-libertiinit jatkavat elämäänsä kuin kalat vedessä. Eikö juuri se ole laajassa mielessä yhteiskunnallista konservativismia [väärää sellaista] jos mikä?

Nimitän pakkosuvaitsevaisuus-vaatimuksilla valtaa käyttäviä ja vastustajia leimaavia anarko-vihreitä sekä heitä peesaavaa arhinmäkiläistä markkinatalous-sosialismia uudenlaisen kapitalismin koeputkilapsiksi, joilla ei ole isää ja jotka syntyvät keinotekoisessa kohdussa. Sen verran nimittäin jää jäljelle vapaudesta, joka alistuu teknokapitalismin ehtoihin niin naivilla innolla kuin sateenkaari-heimo tekee - - pelkkiä hedonistisia klooneja eli nautinnon ja kulutuksen orjia - juuri sellaisia, joita teknokapitalismi tarvitsee tuotteistaessaan kaiken tavaramuodon homogeeniseksi mielihyvä-objektiksi.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Serge_Moscovici
http://fi.wikipedia.org/wiki/Polyamoria
http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/1135266442328/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/ikaneutraali-avioliittoko-seuraavaksi.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/sukupuolineutraali-lukumaaraneutraali.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Polyamory
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo
http://fi.wiktionary.org/wiki/homogeeninen
http://www.netn.fi/298/netn_298_kirja4.html
http://schooloftantra.net/articles/Polyamory/PolyAdvisors/Can_She_Create_Alchemy_If_She_Lacks_Chemistry_w_Him.htm

Pelastuuko maailma kapitalismin rautaiselta logiikalta idunsyönnillä, pyöräilyllä ja homomarsseilla?

Kolme sitaattia kirjasta Vihreä uusjako [2010].

I
1
Mikään ei estä meitä tuottamasta kaikille sellaisia koteja, tavaroita, vaatetusta ja liikennettä, jotka ovat energiaa säästäviä ja yksinkertaisia korjata. Mikään ei estä meitä lisäämästä vapaa-aikaamme ja todella tarpeellisten tuotteiden määrää. Mikään ei estä tätä kaikkea toteutumasta, paitsi kapitalismin logiikka [Andre Gotz, 1980]

2
Luonto kutistuu sitä mukaa, kun pääoma kasvaa. Markkinoiden kasvu ei voi ratkaista kriisiä, joka on syntynyt markkinoiden kasvusta [Vandana Shiva, 2008].

3
Samalla kun ihmiskunta loputtoman ahneutensa seurauksena taistelee olemassaolostaan, ajatus jatkuvasta kasvusta on mahdoton. Sen sijaan kuvitelma elämästä myös ylihuomenna muutakin luomakuntaa kunnioittaen olisi harkitsemisen arvoinen [Aki Kaurismäki, 2010]

II
[Tämän tekstin lajityyppi on ilkeä, puolueellinen mutta totuudesta tinkimätön poleeminen satiiri]
*
Yhdyn Vihreä uusjako-kirjassa esitettyyn vasemmisto-ekopoliittiseen näkemykseen, mutta en sen naivisti ylläpitämään uskoon ideologisesta arvoliberalismista tai pikemminkin arvopluralismista.

Kannatan kyllä parlamentarismia, mutta en mainos-parlamentarismia, joka ryömii pääoman liekanarussa ja mediaa nöyristellen. Kannatan toki myös oikeusvaltiota - toisin sanoen puolueetonta oikeudenkäyntiä, sikäli kuin kapitalismin kaikkialle tunkevat lonkerot eivät väistämättä ole tehneet jo siitäkin pääoma-lobbareitten paratiisia, sillä onhan kaikki oikeudenkäyttö väistämättä sidottu poliittisilla päätöksillä legitimoituihin lakilinjauksiin. Miten siis oikeuslaitos voisi olla jokin kapitalismista riippumaton institutionaalinen elin, jos sen perimmäinen reason for being on tukea vallitsevaa jatkuvan kasvun yhteiskuntajärestelmää, jota kutsun ilman-jarruja-helvettiin-politiikaksi?

Perimmäinen oikeusjärjestys heijastelee tietysti jossain määrin aina vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja sen arvoja eikä puolueeton arviointi voi toteutua kapitalismissa varsinkaan harmaan talouden [valtava bisnes] kontrolloimisen suhteen, koska se on niin syvässä kytköksessä itse markkinatalouden perimmäisiin toimintatapoihin ja vapaus-arvoihin.

Tällaisesta näkemyksestä, jota voinee kuitenkin pitää tosiasiana ei pidä vetää liian relativistisia ja kyynisiä johtopäätöksiä - eikä myöskään ylläpitää joitain lapsellisia kuvitelmia arvoliberalismin emansipatorisesta kaikkivoimasta suhteessa pääoman valtaan.

Päinvastoin - on uskallettava muuttaa yhteiskuntajärjestelmää suhteessa kapitalistisiin arvoihin ja toimintatapoihin ja tuon muutoksen on lähdettävä selkeän poliittisen tahdon aikaansaamasta vankkumattomasta päätöksestä eikä esim. jostain täysin epämääräisestä, tavoitteiltaan ja arvoiltaan ristiriitaisesta, talouspoliittisesti kulutuskapitalismiin sulautuneesta hippi- ja summerhill-vanhempien synnyttämästä äpärälapsiliikkeestä, joka hajoaa pelkästään jo omaan arvopluralismiinsa.

Pääoma on saatava parlamentaariseen kontrolliin tai se tuotteistaa ja teollistaa kaiken - jopa meidän ajatuksemme aina siihen asti, kunnes se kuuluisa kriittinen piste on resurssien ja ekologisen kestokyvyn suhteen saavutettu ja ylitetty eikä paluuta enää ole. Mad Max ei ole mikään science-fiction-hömppä vaan teollisen kapitalismin tulevaisuudenkuva.

Vihreät kestävän kehityksen kapitalistit ovat kuitenkin langenneet harhaan, jonka mukaan sukupuolineutraalit avioliitot, kasvissyönti ja pyöräily ovat tehokkain keino pelastaa maapallo. Voin vain kuvitella, miten ökykapitalisti nauraa näille piipertäjille, joiden perimmäistä ideologia-kritiikin ja ekopoliittisen tietoisuuden tasoa edusti äskettäin osuvasti Anni Sinnemäki pillushorteissaan äänestettäessä eduskunnan uudesta puhemiehestä.

Lutkat ja itujen syönti pelastavat maailman. Hahhahhaa! Ja hyi helvetti perään. Sanoudun jyrkästi irti Vihreitten ideologisesta pintaliidosta, vaikka heitä olenkin 20 vuoden aikana parikolme kertaa äänestänyt. En äänestä enää, ja nyt alkaa näyttää jopa siltä, että hätäratkaisuna äänestämäni Paavo Arhinmäki [jonka kyllä tiesin liberaaliksi] on liittoutunut lopullisesti Vihreitten hömppä-liberalismin kanssa jäädessään 'hoitamaan köyhien asioita'[?] Kataisen finanssipankki-hallitukseen. Otan ääneni takaisin.

Liberalismi toteutuu ]jos toteutuu] lopulta vain yhden yksilön päätöksenä suhteessa toiseen yksilöön [joukkoliikkeenä se on ideologinen harha], mutta siihen ei voida kollektiivisesti pakottaa ketään ajautumatta merkilliseen tasapäistämiseen, joka mitä ilmeisimmin on uudenlaisen totalitarismin ilmentymä - repressiivistä pakkosuvaitsevaisuutta.

Slavoj Zizek on lacanilaisen psykoanalyysin lähtökohdista analysoinut osuvasti liberalismin yhteiskunnallista kyvyttömyyttä - sen piilevää ideologisuutta, joka sulautuu aina tiedostamattoman yliminän [Big Other] alaisuuteen - olipa tuo yliminä sitten kristittyjen Jumala tai kapitalistisen liberalismin jumalaksi muuttunut imperatiivi: nauti, kuluta, sopeudu, pärjää, saa menestystä ja vaikutusvaltaa - tule onnelliseksi [vaikka väkisin]!

Kun ihminen pakotetaan suvaitsevaisuuteen, onnen tavoitteluun [joka yksipuolisesti ja lähes harhaisesti ymmärretään nautinnoksi myös vihreässä liikkeessä] ja ylipäätään markkinatalouden ehdoilla ohjelmoituun positiivisella energialla teeskentelyyn [vrt Pekka Himanen], hän ei taatusti voi sisimmältään muuta kuin ahdistua [tai tulla idiootiksi], koska häneltä on silloin viety nimenomaan valinnan mahdollisuus. Liberalismi siis kumoaa itsensä eli kääntyy vastakohdakseen pakkoneuroottisessa onnen tavoittelussaan.

Vihreät hippi-liberaalit ovat täysin voimattomia kapitalistisen logiikan edessä. Ylipäätään nykymaailmassa ei voi olla liberalismia, jota kapitalismi ei alkaisi käyttää energian-lähteenään ja siten vesittäisi koko liberalismin ydinajatuksen - vapaan harkintavallan mahdollisuuden. Mutta tätä ei vihreä tilastomies tai vihreä lutkanainen ymmärrä vaan pyöräilee parisataa kilometriä putkeen hikoillakseen huonon omantunnon hetkellisesti pois tai menee homomarsseille julistamaan solidaarisesti individualistista vapautta [siis mitä - voiko massaliikkeessä olla aidosti liberaali ja yksilöllinen?] ja luulee, että sillä tavoin maailma pelastuu.

Ideologisen pintaliidon innokkaimmat toteuttajat löytyvät tällä hetkellä Vihreän puolueen 'veteraaneista', joskin myös Paavo Arhinmäen enemmistö-vasemmistoliittolaisuus näyttää vajonneen oman vallanhalun motivoimaan pikkupolitikointiin pintaliberaalisilla aatteilla, jotka eivät kapitalismia miksikään muuta - päinvastoin pönkittävät sitä.

Mutta tätä tosiasiaa eivät reilun kaupan luontaistuote-ideologioihin ja biletys-liberalismiin hurahtaneet idunsyöjä-lutkat tajua, koska luulevat, että todellisen muutoksen aikaansaamiseksi ei tarvita talouspoliittisten makrorakenteiden radikaalia muuttamista. Pääasia että saa nussia ihan kenen ja minkä ja kuinka monen kanssa haluaa ja päästä vieläpä virallisesti naimisiin vaikka polyamoriseen haaremiin [pappi siunaa tämän polyamorisen ryhmän (9 'puolisoa') avioliitoksi]. Kaikki muu muutos tulee sitten omia aikojaan perässä...

Korkealla pilvenpiirtäjän nokassa ollaan myös tyytyväisiä. - - 'Hyviä kuluttajia noistakin homo-vapausmarssijoista vielä tulee', naurahtavat suurpääoman portivartijat käsiään hykerrellen ja kvanttimatematiikalla ohjelmoitu pörssipelikone edessään. 'Me tehdään vielä vitusti rahaa niiden kiimalla, kunhan se ensin transformoidaan hallitusti kulutuslibidon käyttöön. - Me tehdään enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin - -hehhehhee! Kiitti vaan homoliberaalit - te pelastitte kapitalismin!'
*
http://www.like.fi/kirjat/vihrea-uusjako
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vasemmistofoorumi
http://en.wikipedia.org/wiki/Green_liberalism
http://www.facebook.com/note.php?note_id=225413364153461&comments
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2513181/eskelinen-ja-sorsa-hammentavat-talouskeskustelua
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/pamfletti-teilaa-aiemmat-green-new-dealit

Timo Soini ja postmoderni poliittinen plurealismi

'Muistakaa rakkaat ihmiset tämä totuus: emme me voita pelkästään yksilöinä vaan meidän korkea yhteinen moraalimme on se, joka nostaa meidät muiden yläpuolelle!'
*
[Kielimafia kiroaa ja ehkä myös korjaa tekstin typot ja toistot - 6.3.]
*
On kolme olotilaa, joiden vallitessa ei pitäisi kirjoittaa: a] paha känni, b] väsymys, c] vitutus, koska ne aiheuttavat tarkkaavaisuuden herpaantumista ja ajatuksen pätkimistä. Tietysti on vielä se neljäs ja kaikkein pahin eli pahan kännin aiheuttama väsynyt vitutus. - No - onneksi tämä neljäs olotila ei pahimmillaan vaivaa minua kuin enintään pari kertaa/kk. Olotila b tuntuu jo useammin ja etenkin kirottu c joka ainoa päivä.

I
1
Siteeraan Ville Similän lyhyen kolumnin tähän kokonaisuudessaan, koska siitä löytyy pari totuuden jyvästä. Timo Soini tosiaankin edustaa omanlaatuistaan postmodernismia Suomen puoluepolittisella kartalla. Johdonmukaisesta ja yhtenäiseltä kuulostavaa suuntaa edustavasta Soinista on moneksi - ehkä aivan liian moneksi.

Häntä voisi kutsua 'glokalisaation' [käytän termiä tässä omiin tarkoituksiini] guruksi. joka korottaa Suomen nationalistisen identiteetin maailmankaikkeuden tärkeimmäksi asiaksi Jumalan jälkeen. Uskomaton pelimies siis on kyseessä.

Retoriikan taidoil/l/taan Soini on verrattomalla ja häpeämättömällä tavalla rahvaan ikioma akateeminen juntti, joka osaa ottaa politiikan rennosti. Harvoin on laskelmoiva populismi kuulostanut noin vetoavalta. Tämä mies vie sosiaalidemokraateilta ja [osittain myös] keskustalta lukemattomia ääniä samaan tapaan kuin vihreät aikoinaan äärivasemmistolta, joka oli menettänyt ideologisen uskottavuutensa niin globaalisti kuin lokaalistikin [kykypuolue sen sijaan ei ota riskejä vaan äänestää rahaa eli valtiovarainministeriämme EU-Jyrkiä].

Soinin arvomaailma on konservatiivinen, moralistinen ja kansallinen ellei sitten paikallistasoa ylikorostaessaan jopa impivaaralainen. Samaan tapaan Hitler, Mussolini ja Hirohito [akselivaltioiden johtajat] julistivat/edustivat kansallista yhtenäisyyttä ja kansan oman arvon tunnetta.

Olen kirjoittanut päreluonnosta Soinin moraalisesta konservatiivisuudesta hänen politiikkansa perimmäisenä 'ideologiana' vihreitten Panu Laturin yliampuvan joskin myös perustellun puheen pohjalta, jonka teemoja tässä sivuan [ks.luku III].

[Tarkoitukseni on palata Laturin puheeseen myöhemmin. Analyysi tästä aiheesta ei ole minulle mikään helppo nakki, koska pidän itseäni ajoittain hyvinkin populistisena, moralistisena ja konservatiivisena ihmisenä [saatan siis löytää sekä Laturiin että Soiniin kohdistamastani kritiikistä oman peilikuvani ja tämä pitää yrittää tiedostaa, jottei tahattomasti lankeaisi itse muille asettamaansa kriitikon ansaan ;\].

Olen kuitenkin kiinnostunut sekä Timo Soinin politiikasta että persoonasta. Olkoon Ville Similän kolumni eräänlainen lähtölaukaus epävirallisille pohdinnoilleni, mitä tähän Veikko Vennamon lahjakkaimpaan perilliseen tulee. Tuon lähtölaukauksen haluan kuitenkin myös tiivistää seuraaviin - kieltämättä kärjistettyihin väitteisiin.

Ensinnäkin: jos Timo Soini yhtäkkiä menehtyisi äkillisen sairauteen tai tapaturmaan, se merkitsisi perussuomalaisten tuhoa, koska a] puolueella ei ole ketään läheltäkään Soinin karismaan verrattavaa aktivistia [onko muka Jussi Halla-aho karismaattinen?], jolloin b] liikkeeltä katoaisi sen Führer, jota ilman se ei ole muuta kuin heterogeeninen lauma ajoittain lähes patologisten pelkojen ja syvän kaunaisuuden motivoimia kansalaisia - noita arjen asiantuntijoita [kuten typerä termi kuuluu] eli kunnallis-poliittisen piirisarjan räksyttäjiä.

Toiseksi [kohtiin a ja b liittyen]: jos Soinista tulee pääministeri, ei perussuomalaisista taida löytyä hallitustyöhön tarpeeksi päteviä, kokeneita ja koulutettuja ihmisiä. Sille tulee käymään kuin aikoinaan esipersujen eli vennamolaisten työvoimaministeriölle, jota johti Urpo Leppänen, jonka taidot riittivät vain tyhjän lipevään retoriikkaan - ei itse talouspoliittisten ja yhteiskuntatieteellisten diskurssien ja käytäntöjen hallintaan. Niinpä Leppänen herätti ainakin minussa säälin ja halveksunnan sekaisia tuntoja, kun oivalsin, että tuo tyyppi on [ehkä tiedostamattaan] pelkkä huijari.

Mutta Soinin ehdottomana valttina voidaan pitää juuri sitä, mitä Laturi hänessä inhoaa ja pelkää: suomalaisen yhteisöllisyyden [vapaus johonkin] korostamista universaalin/abstraktin yksilöllisyyden [vapaus rajoituksista] sijaan [mikä asenne on tuomittu toimimaan globaalin kapitalismin ehdoilla] sekä politiikan sitomista tiettyyn käsitykseen hyvästä elämästä ja oikeasta moraalista.

Tämä on nationalistista arvokonservatismia, joka vastustaa ääriliberalismin rajoittamatonta yksilöllistä vapautta valita mitä tahansa, käyttäytyä miten mauttomasti tahansa, ja joka kaiken lisäksi katsoo demokraattisen liberalismin periaatteella oikeudekseen markkinoida ideoimaansa/tuotteistamaansa kaupallista sisältöä ['paskaa'] ihmisille joka tuutista ja mainosraosta käsin.

Tiedostan kyllä, ettei Soini esitä näin kärkeviä kapitalismi-kriittisiä mielipiteitä ainakaan julkisesti, mutta pointtini on siinä, että Soini on tuonut politiikkaan takaisin ideologis-tyyppiset julistukset moralismeineen kaikkineen ja tämä lienee hänen perusvahvuutensa [ja heikkoutensa jos niikseen tulee] - olkoonkin, että hän ei ole mikään johdonmukainen ja kovin syvällinen ideologia-teoreetikko - tai sitten hän yksinkertaisesti vain on niin taitava/ovela, ettei hän edes yritä kaupata liian vaikeasti muotoiltuja sekä hankalasti omaksuttavia maksiimeja äänestäjäkunnalleen, joka koostuu taviksista ja junteista, jotka ovat - kuten kansan enemmistö aina - ennakkoluulojen ja stereotypioiden lähtökohdista maailmaa sekä toisia ihmisiä tulkitsevia kansalaisia - [myös halla-aholaiset, vaikka he ihan järkevästi mamu-kritiikkiään joskus perustelevatkin; ytimeltään tuo kritiikki kuitenkin kumpuaa jostain muualta kuin noista järkevistä perusteluista].

Kuten sanottu - Laturin globaalin teknovihreä, kestävän talouskasvun varaan rakentuva yksilön vapauden ja onnellisuuden johonkin hemmetin onnellisuus-mittariin perustava idealistinen humaanisuus on Soinin moralistiseen retoriikkaan verrattuna myynyt itsensä lopullisesti kapitalismille, vaikka eläinten oikeuksia ajaakin [ikäänkuin teollisuus-kanojen (ym. teollisuus-eläinten) huono kohtelu olisi kapitalistisen systeemin perimmäinen skandaali?].

Summa: Laturi ei tee politiikka vaan spekuloi kestävällä ja humaanilla talouskasvulla, joka on silkka idealistinen ja sellaisenaan hyvällä omallatunnolla tuhoon johtava utooppinen harhakuvitelma [dystopia].

Kestävää kehitystä ei ole, mikäli hyväksytään kapitalismin taloustieteelliset/-poliittiset perusehdot, jotka keynesläisyyskin itse asiassa vain ratifioi lopullisesti.

2
Vihreät haluavat yleishumanismissaan olla vapaita universaaleja idealisteja ilman sitovaa ja ideologiseksi uhkaksi koettua moraalia [mitä siis kutsun kapitalismiksi hyvällä omallatunnolla].

Perussuomalaiset sen sijaan valitsevat yhteisöllisen ja kansallisen moraalin, jonka ihanteet on sidottu nimenomaan vahvaan nationalistis-moraaliseen asenteeseen [mistä ei ole montaa askelta totalitarismin tielle].

Molemmissa asenteissa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Itse en aio äänestää kumpaakaan puoluetta. Äänestän nimittäin Myöhempien aikojen kommunistien Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

II
Miksi Timo Soini vihaa Kari Hotakaista? [Ville Similä, HS.fi, 5.3]

Perussuomalaisethan ilmoittautuivat postmodernin tekotaiteen vastustajiksi, ja Suomen taatusti postmodernein kirjailija on Kari Hotakainen.

Otetaan vaikkapa romaani Sydänkohtauksia (1999).

Juoni lyhyesti: Eletään vuotta 1971, ja Helsingin Maunulassa kuvataan gangsterielokuvaa Kummisetä.

Mitäs se sellainen on olevinaan, häh? Naapurin marsukin tietää, ettei Kummisetää oikeasti kuvattu Maunulassa!

Kyllä kansa tietää, sanoo Timo Soini.

Ja kansa rakastaa Kari Hotakaista.

Miksi siis Timo Soini voi vihata Kari Hotakaista?

Siksi, että Perussuomalaiset on ainoa postmoderni puolue.

Tämä on tietysti ristiriitaista. Kielitoimiston sanakirjan mukaan postmodernismi on moniarvoisuutta korostava kulttuuri, ja perussuomalaisethan vastustavat moniarvoisuutta.

Perussuomalaiset menestyy juuri siksi, että se on niin täynnä ristiriitoja.

Otetaan Timo Soini: Espoolainen, joka puolustaa maaseutua.
Katolilainen. Ravimies. Maisteri. Juntti.

Mitä se sellainen on olevinaan, häh?

Politiikkahan pelaa yksinkertaistuksilla: porvari, työläinen, vihreä.

Luulisi, että perussuomalaisuus hajoaa ristiriitoihinsa.

Käy päinvastoin.

Perussuomalaisten kannatus räjähti vasta sitten, kun Soinista tuli euroedustaja, joka vastustaa Euroopan unionia.

Miksi ristiriidat ovat tuhoisia muille puolueille mutta hyödyllisiä perussuomalaisille?

Samasta syystä kuin Kari Hotakainen voi kirjoittaa romaanin, jossa Martin Scorsese sekoilee Maunulassa.

Kun ristiriitaisia tarinoita on loputtomasti, ne menettävät merkityksensä. Näin lukija – äänestäjä – voi vapaasti luoda merkityksen itse.

Perussuomalaisten sanoma on ristiriitainen ja skitsofreeninen, aivan kuten postmoderni romaani.

Ei sillä ole väliä, että Kummisetää ei oikeasti kuvattu Maunulassa.

Lukija tietää, että se on fiktiota.

Aivan kuten se kansa, josta Timo Soini aina puhuu.
*
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.

III
Tiivistelmä Panu Laturin perussuomalaisten vaaliohjelmaan kohdistamasta murska-kritiikistä.

Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi latasi vihreiden valtuuskunnan kokouksessa lauantaina täyslaidallisen perussuomalaisten vaaliohjelmaa kohtaan. "Olen erittäin huolestunut Suomen puolesta", Laturi sanoi ohjelmasta kuultuaan. Laturin mukaan "ohjelma on suorastaan vaihtoehto sille mikä on ollut Suomen menestyksen strategia ja salaisuus ja mitä Suomen pitäisi tulevaisuudessa olla". "Jos Soini on vallassa, voimme sanoa hei hei kansainvälisyydelle, luovalle vapaalle ilmapiirille ja avoimuudelle, vapaudelle ja yksilöllisyydelle. "He haluavat jättää Suomen tuleville sukupolville moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä." - "Se on kaikkein pelottavinta, että rakennetaan politiikkaa sen perusteella minkä he määrittelevät moraalisesti oikeaksi. On pelottavaa että ohjelmassa sanotaan millä sävyllä historiaa pitäisi opettaa suomalaisille. Laturille perussuomalaisten ohjelma tuo mieleen maat, jossa puolue määrittää mikä on moraalisesti oikein. Lähimpänä Neuvostoliitto.Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei puhunut ohjelmasta, vaan jätti sen "omaan arvoonsa." - [HS.fi, 26.2]
*
http://www.hs.fi/juttusarja/simila/artikkeli/Miksi+Timo+Soini+vihaa+Kari+Hotakaista/1135264285570/?cmp=tm_etu_kolumni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pluralismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi
http://www.valtikka.fi/sanasto/glokalisaatio/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_Soini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panu_Laturi
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Politiikka/ketju/5789765/
http://www.mormonit.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6hempien_Aikojen_Pyhien_Jeesuksen_Kristuksen_kirkko
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9643162

Kun jätteet menivät pörssiin ja muuttuivat puhtaiksi eli kannattaviksi

Kiitos taas Tuomas Nevanlinnalle, jota pidän Suomen terävimpänä filosofisena kriitikkona - ainakin verrattuna analyyttisen filosofian pelipalikoitten siirtelijöihin - noihin semanttisesti naiveilla, didaktisen teknokratian implikoivilla argumenteillaan näperteleviin akateemisiin robotteihin, jotka 'ratkaisevat' ongelmia objektiivisesti (lue: ideologisesti) venyttämällä niiden käsitteellistä perustaa loputtomiin tai katkaisemalla näiltä käsitteiltä joko pään tai jalat (Prokrusteen vuode) - sen sijaan että loisivat uusia käsitteitä, koska vanhat on korruptoitu ja rappeutettu naturalistisen 'vaihtoarvo'-pragmatismin sekä 'mikään ei o mitään'- dekonstruktionismin teilipyörässä. - (Naturalismi ja dekonstruktionismi ovat reaktiivisen nihilismin (metafysiikan ja ontologian romahtamisen) kääntöpuolia/seurauksia, eivät suinkaan toistensa vastakohtia).
*
Vihreiden outo yhtälö
Tuomas Nevanlinna
10.2.2010

Vihreästä liikkeestä tulee mieleen "luonto". Muuta yhdistävää tekijää ei olekaan helppo jäljittää. Liikkeessä ovat piipertäneet niin uushipit kuin uusteknokraatit, niin reaalipoliitikot kuin haaveilijat, niin Linkola kuin vannoutuneet kissaihmiset.

Vihreän ajattelun taustalla ei ole yhtä teoriaa. Se ei edes teeskentele että olisi, niin kuin marxismi vielä saattoi tehdä.

Miksi näin?

Hahmotan taustaksi kaksi 1800-luvun mittaan tiivistynyttä aatehistoriallista ilmiötä. Niistä kumpikaan ei ole yksi oppi. Pikemminkin ne ovat eräänlaisia pohjavirtauksia, jotka ovat synnyttäneet erilaisia filosofisia ja poliittisia kukintoja.

Ensimmäistä nimitän ekonomismiksi. Sen perusidea on, että talouden ja tekniikan mylly tuottaa sellaista aineellista materiaalista hyvää, joka on poliittisesti kiistatonta. Ekonomismin kaikki totuudet on johdettu talousteoriasta ja sen taustalla on usko järkeen ja edistykseen. Sitä edustavat monet liberalismeista ja monet marxismeista. Ja sosiaalidemokratia.

Toista pohjavirtausta kutsun rousseauismiksi. Se kumpuaa romantisoivista tavoista tulkita Jean-Jacquesin filosofiaa. Luonnollinen ja orgaaninen elämä on, kas, parempaa kuin vieraantunut ja pirstaloitunut. Pahiksia ovat välineellinen luontosuhde, yhteisöllisyyden puute, massoittuminen, kerskakulutus. Edistysusko on tiessään, tilalla kumajaa utooppis-nostalginen saarnasävy.

1960-luvulla alkoi ilmestyä raportteja ja pamfletteja, joiden kautta sana "ekologia" sai nykyisen merkityksensä. Perushuomio oli se, ettei luonto olekaan loppumaton resurssi. Sekin on niukkuushyödyke ja siksi osa talouden järjestelmää.

Sittemmin luonnonvaratuhlauksen estämiseksi on kehitetty erilaisia keinoja. Ne eivät olennoi ekonomian kritiikkiä. Ne ovat päinvastoin tapoja ekonomisoida lisää.

Pahin ulkoisvaikutuksista onkin ympäristön tärveltyminen. Siitä päästöverot. Kierrätyksessä jätteetkin tehostetaan. Onko ekonomisempaa ajatusta?

Ekologia on ekonomismin triumfi: kaikki todella on taloutta. Mutta samalla ekologia tuhoaa ekonomismin, koska kokonaisdiagnoosi on vääjäämättä rousseauistinen. Tavalla tai toisella.

Vihreä liike syntyy ekonomismin ja rousseauismin mahdottoman risteyspisteen ympärille. Ei ihme, että kiista on jatkuvaa. Kyseessä on sekä pakkoavioliitto että sukuriita.
*
http://www.istockphoto.com/file_closeup/concepts-and-ideas/5370677-trashed-euro-banknotes.php?id=5370677