Miten näytellä naimista?

Keitin kielimafialle iltakofeiinit ja pistin ne duuniin. Piristyivät kirjoittamaan huomattavia lisäyksiä pornofilmin määrittelyyn - aikalisä: 19.6 klo: 14.50. - - Tämä teksti saattaa muuttua, ja on jo osittain muuttunut, painotukseltaan hiukan toisentyyppiseksi kuin, miten sen alunperin ajattelin.
*

Pitkäksi venähtäneestä lisäyksestä edelliseen tekstiin tuli uusi päre, koska se muokkautui omaksi jutukseen. Aiheena on kuitenkin edelleen porno, seksi, fantasia ja näytteleminen sekä näitä teemoja sivuavat pohdiskelut.
*
Joku saattaa nyt kysyä, että mitä näyttelemistä naimisessa muka on? Eikö se olekin pelkkää ähkimistä, hillitöntä himoa ja panoa? No totta kai - sitä juuri, mutta silti väitän, että pornofilmien taiteellisesti yleensä surkea taso johtuu paitsi siitä, että sitä tekevät vain miehet toisille miehille, myös siitä yksinkertaisesta tosiasiasta ja syystä, että pornoa on erittäin vaikea näytellä.

Periaatteessa kuka tahansa osaa nussia, mutta kuka osaa näytellä nussimista ja silti saada jopa aidosti orgasmin näytellessään? Puhun nyt naisista, sillä mieshän ei voi orgasmiaan näytellä ilman trikkejä. Kun lasti lentää, niin se on siinä, kuten jääkiekkoselostaja sanoisi. Muussa tapauksessa mitään orgasmia ei tullut.

Kyseessä ei ole mikään helppo juttu. Silti hyvä naisnäyttelijä osaa jujuttaa meitä luulemaan, että hän todella sai orgasmin. - No - turha ehkä ryhtyä nussimaan pilkkua tässä asiassa. Eikö meille miehille pitäisi riittää, että nainen voi ainakin eläytyä rooliinsa niin täysillä kuin pystyy, ja että se (saa meille) riittää - sillä elokuvathan kuten sanottu ovat illuusiota (älkää nyt hymyilkö, tämä on totinen paikka!). - - Vai pitäisikö pornoa tehdä lähinnä dokumentaarisessa ja kasvatuksellisessa hengessä? Valitettavasti sellainen on melko tylsää katseltavaa.

Perimmältään tässä on kuitenkin kyse - ei enemmästä tai vähemmästä kuin parisuhteeseen liittyvästä - tietyssä mielessä näennäisestä mutta silti paradoksaalisesta ja pahimmillaan jopa traagisesta - kahtiajaosta kiimaisesti panevaan himoon sekä hellään ja sosiaaliseen rakastamiseen - biologis-animaaliseen ja psykososiaaliseen elementtiin.

Kyseinen mentaalis-sosiaalis-biologinen jako sisällyttää itseensä väistämättä sen, että joudumme kaikki näyttelemään suurimman osan elämäämme, mitä seksuaalisen halun purkamiseen ja/tai siihen pyrkimiseen tulee. Hieman kyynisesti sanottuna, pyrimme pitämään yllä läheisyyden vaatimaa roolia eli näyttelemme partnerillemme tai sitten käytämme pelkästään ja yksinomaan fantasiaa (masturbaatio), joka on tietysti sekin merkittävä tekijä myös parisuhteessa - kahden kesken.

Orgasmi itsessään ei kuitenkaan ole enää näyttelemistä, mutta juuri orgasmiin (mies ajattelee näin) meidän fantasiamme, joiden sosiaalisena vastineena (kääntöpuolena - ei fantasian vastakohtana) on aina eräänlainen roolinotto (flirtti, kiusoittelu, hellät sanat), kuitenkin pyrkivät.

Sekä miesten että naisten sopii kuvitella alussa esitetty tilanne, jossa joutuisi näyttelemään oikeasti pornofilmissä ja kuitenkin sen tehdäkseen tulisi kyetä myös saamaan aidosti orgasmi (ja/tai kokea syvää eroottista läheisyyttä) ilman, että roolityöstä ja koko elokuvasta tulisi pelkkää 'lihan vääntöä ja nesteiden pursuamista' - ikäänkuin tahdotonta kiimassa sätkimistä, mikä lopultakin turruttaa ja äärimmillään toistettuna jopa masentaa. - - Tarvitaan siis fantasiaa, näyttelemistä - sanalla sanoen sublimaatiota, jotta seksi latautuisi kerta toisensa jälkeen yhtä sähköisesti kuin ennenkin.

En malta olla tässäkin vinosti hymyilemättä Augustinukselle ja muille kirkkoisille. Saarnatessaan pidättyvyyttä ellei peräti maltillista askeesia he tulivat rakentaneeksi 'aikapommin', joka taatusti piti yllä seksuaalisia fantasioita. - Mutta juuri nuo affektiiviset kuvitelmathan heidän piti pidättyvyydellä sammuttaa! - Niinpä niin - Augustinuksen sinänsä mainiot ja terävät Tunnustukset sisältävät minun mielestäni ajoittain huonoa tai ainakin hieman tekopyhää psykologiaa - 'ruumiin väärinkäsitystä', kuten Nietzsche sanoisi.

Tietenkin miehet ja naiset ovat seksuaalisen halun, fantasioiden ja seksuaaliroolien ('näyttelemisen') suhteen erilaisia - biologisista syistä. Miehen seksuaalisuus on kyltymätöntä, koska purkautumiseen valmista spermaa kehittyy jatkuvasti, kun taas naisen kuukautiskierto jo sinällään periodisoi - siis tekee naisen halun biologisesti hitaamman syklin mukaan toimivaksi verrattuna mieheen, jolle jatkuva aamuerektio on melko varma merkki siitä, että halun biologia vielä toimii.

Haluan kuitenkin painottaa yhä uudestaan fantasian ja 'näyttelemisen' merkitystä seksuaalisuudessa. Ideaalisessa pornofilmissä on kolme tasoa: 1) seksi, 2) fantasia eli 'näytteleminen' ja 3) näytteleminen (ilman lainausmerkkejä) eli illuusion luominen siitä, että kaksi ensimmäistä elementtiä toteutuvat filmissä aidosti - siten, että ne nimenomaan sulautuvat harmonisesti yhteen.

Toisin sanoen - seksistä ei pidä pornofilmissä tulla kaikkea muuta kommunikaatiota ja toimintaa rajoittava itsetarkoitus (hah - vai ei tule!) eikä puolestaan psykososiaalisuudesta eli fantasiaroolituksesta halun avointa purkautumista liiaksi säätelevä etiketti tai 'kosiorituaali'. Juoni pitää Josefine Mutzenbacherin tapaan rakentaa perustaltaan yksinkertaisesti mutta huolella, ja paljon pitää nähdä vaivaa muun muassa kuvauksen sekä puvustuksen suhteen.

Pelkästään seksin ympärille ei tietenkään voi rakentaa kovin monipuolisia juonirakenteita, mutta pitää muistaa, ettei pornofilmin nyt sentään mikään Madame Bovary tai Anna Karenina tarvitse olla. Siinähän perimmäisenä tarkoituksena on viihdyttää katsojaa hyvin yksinkertaisella tavalla: - esittämällä sukupuoliaktikohtauksia mahdollisimman kiihottavasti unohtamatta kuitenkaan eroottisen läheisyyden ja ironian sekä itseironian (jota Mutzenbacheristakin löytyy) tärkeyttä.

Mutta tällainen - pornofilmin sisällöllisen funktion 'taiteellisempi' määrittely - on kai liian idealistinen projekti - liikaa vaadittu; - olemmehan sentään aika ajoin varsin kiimaisia elukoita kaikki, joten seksuaalisuus tulee vääjäämättä dominoimaan noissa filmeissä muita kommunikaation ja toiminnan alueita.

On kuitenkin syytä merkitsevästi huomioida, että siinä missä seksuaalisuus on naisille perimmäisesti olemuksellinen tila, jossa seksuaalisen halun virikkeet syntyvät melkein mistä vain, siinä miehet puolestaan tietoisesti pyrkivät stimuloimaan itseään vahvoilla seksuaalisilla ärsykkeillä - lähinnä naisen seksuaalisuuden kautta.

Mies on muka sukupuolisesti aktiivisempi ja etsii seksuaalista kiihoketta tietoisemmin ja tarkoitushakuisemmin kuin nainen. (Näennäisesti - toiminnan tasolla näin onkin, mutta olemuksellisesti juuri nainen suorastaan tihkuu seksiä biologisena olentona). Mieheltä siis 'puuttuu' (sic) koko ajan enemmän kuin naiselta, joka on kuten jo edellä vihjattiin itse ruumiillistunut luonto - seksuaalinen maaäiti. Sitäpaitsi nainen ei tarvitse miestä lisääntyäkseen - ainoastaan miehen siemennestettä (tämä tosiasia on julma uhka miehen 'antropologiselle' narsismille!).

En kuitenkaan malta olla väittämättä, että tässä miehen ja naisen välisessä 'epäsuhdassa' piilee jonkinlainen paradoksi, jonka mies voi yrittää ylittää. Voidaan nimittäin perustellusti kysyä, miksi mies ylipäätään kohkaa naisen perään kuin kuolaava koni? Eikö myös hän voisi yhtä hyvin kuin nainen odottaa, että hänet isketään?

Toki näin tapahtuukin monissa 'parisuhderituaaleissa' (jotka ovat aina yhtä primitiivisiä ja neurooottisia!), mutta tarkoitukseni on puhua nyt sukupuoliroolien stereotypioista. - Nimittäin - apropos! - muutetaan hieman näkökulmaa (tämä on eräs versio kuuluisasta 'parallax view'sta) ja käännetään tuosta vain 'gender-asetukset' ylösalaisin eli annetaan miehelle 'lupa' käyttäytyä naisen tavoin. - Ottakaa kiinni jos saatte! - - En suinkaan pihtaa vaan testaan (hehheh!).

Hmm - - nyt pitänee ottaa aikalisä, sillä mielikuvitukseni on saattanut äsken ryhtyä laukkaamaan liian lujaa, joten palaan stereotyyppis-traditionaaliseen erotteluun miehen ja naisen sukupuoliroolituksen suhteen. Ja tuo erotteluhan on edelleenkin yllättävän tiukka ja tarkka - etten sanoisi dogmaattinen - jopa urbaaneissa, ultraliberaalien androgyynien yhteisöissä, jossa kaikki käy ja kaikkea kokeillaan - kunnes on tehtävä ikäänkuin lopullinen valinta: elääkö miehen vai naisen kanssa - tai sitten yksin.

Mutta heti siitä lähtien, kun ryhdytään elämään virallisesti (en selitä mitä tämä merkitsee) tuon maailman kuuluisimman sadomasokistisen instituution - parisuhteen - sisällä, siitä lähtien spontaani hyppelehtiminen aidan toiselle puolelle (vaikka ruoho onkin siellä aina vihreämpää) julistetaan omantunnon kysymykseksi - toisin sanoen enemmän tai vähemmän kielletyksi leikiksi, josta seuraa aina sekä sisäinen (omantunnon tuskat) että ulkoinen (puolison/kumppanin ja yhteisön) tuomio.

..........(aikalisä)...........

Tulen pornofilmipohdiskeluissani siihen lopputulemaan, että 'fataali' biologispohjainen erilaisuus seksuaalisuuden kokemisessa, seksuaalisessa herkkyydessä ja stereotyyppisten gender-asetusten paineessa johtaa siihen, että juuri miehet tekevät ja myös katsovat pornofilmejä ylivoimaisesti eniten. Miehet tekevät noita filmejä itseään ja toisia miehiä - eivät naisia - varten.

Entä minkälainen olisi naisten tekemä pornofimi? Sellainen joka on tehty myös miehille. Olen kuullut (muistaaksaeni Zizekin kautta), että tällaisia yritelmiä on tarjolla esim. Ranskassa mutta niiden myyntimenestys on ollut melko kehno. Taiteellisesta tasosta en tiedä. Itse asiassa ajattelen varsin sovinistisesti, että naisten tekemä pornofimi olisi joko lesboille suunnattu, tai sitten se on jo itsessään jonkinlainen contradictio in adjecto - itseensä sisältyvä ristiriita.

Eivät naiset tarvitse pornoa, naiset tarvitsevat fantasiaa ja näyttelemistä. Miehet taas ovat jämähtäneet omaan himoonsa ja stimuloivat itseään taiteellisesti huonolla pornolla, jossa yleensä on vähän mielikuvitusta, paljon 'runsaita' naisia, suuria kyrpiä ja hillitöntä panemista (ks. PS.).

Nyt kun olen toistuvasti päätynyt viimemainittuun klisheeseen, tekee mieleni lopettaa S.:n minulle kerran toteamaan spontaaniin ihmetykseen, jonka mukaan hän piti lähes käsittämättömänä, miten kaksi niin kertakaikkisen erilaista ja toisilleen vastakkaista olentoa kuin mies ja nainen voivat ylipäätään olla yhdessä.

Tähän en voi sanoa muuta kuin: Olen samaa mieltä honey. With love! (Mutta ei ilman pornoa mumisen itsekseni kenenkään sitä kuulematta...)
*
PS.
Erosta huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia jokainen nainen - jos ei muuten niin tiedostamattaan - tietää, mitä mies haluaa. (Se onkin paljon helpompaa kuin miehen tietää, mitä nainen todella haluaa.) Muuten en voi ymmärtää noita puolialastomia tytönhupakoita 'vesirajaa' hipovissa lannevaatteissaan - hameiksi niitä tuskin voi enää sanoa.

*

com/article/176328/8_reasons_to_have_sex_before_you_get.html

Parinmuodostusrituaalit ja tikkatauluseksi

Kirjoitettu kommentiksi Iinekselle (sekä ohimennen myös HG:lle) Iineksen päreessä Yksin oon mä vain.
*
Kielimafia moittii kirjoittajaa. Hänen tekstinsä ei kulje, se kuulostaa teennäisen hauskalta ja sivistyssanamaneereihin jämähäneeltä toistolta. - - ja mitäpäs tähän meikäläinen mitään lisäämään. Annan kielenhallinnan poliiseille täydet valtuudet: 'Jos jotain on tehtävissä tekstin sujuvuuden parantamiseksi, niin tehkää se'. He pudistelevat päitään, mutta korjaavat sentään joitain yksittäisiä, pikku kohtia - klo: 14.20.
*
- En ole kovin hyvin perillä, Iines, päreesi kirjailija Timo Hännikäisen 'agendasta' (en ole kirjaansa Ilman. Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä lukenut), mutta onneksi minun ei tarvitse enää itseäni noitten asioitten kanssa riivata (hymiö).

- Ohi on, sanoi entinen varusmieskin.

Toisaalta - eihän mulla itselläni tietenkään mitään hätää ole. Pistän kottaraiset (niitä pyörii parvekkeellani jopa talvisin) jonoon ja rupean raakkaamaan, kuten Herra 47 aikoinaan pragmaattisesti totesi.

Ei silti, etteikö joillain olisi vaikeata (minulla on ollut). Mitäpäs minä heistä (ja entisestä itsestäni). Ja mitäpäs sinäkään Iines heistä.

Toivoo ihailijasi ja empaattis-nihilistinen riitakumppanisi.
*
Mitäs sanot Iines, jos pistämme HG:n lentorahtina Kiinaan räksyttämästä? Siellä HG saattaa löytää itsensä Hänet, eikä hänen tarvitsisi jatkaa enää täällä kitumassa mustasukkaisuuttaan ja riivaamassa sillä muita.

Minähän en sen sijaan tunnetusti ole kenellekään mustasukkainen...

Mitä? Väittääkö joku, että minä muka olisin mustasukkainen? Onko moista ilkeyttä ennen kuultu?

On paljon perustellumpaa puolustaa itseään sekä esittää 'lennokkaasti' asiallista kritiikkiä kuin puukottaa ihmisiä kuoliaaksi itsekkäitten ja sairaalloisten, kontrolloimattomien, täyttymättömien ja siten turhautumista aiheuttavien, toiseen ihmiseen kohdistuvien seksuaalisten halujensa (puutteensa) vuoksi.

Tarkoitan selventäen, että toki sentään kirjoittamalla saa tappaa toisen. Se ei ainakaan vielä ole julistettu rikokseksi. Ja sellaista olen kyllä harjoittanut niin, että veri tirskahtelee Moran terästä.

Taitaapa semmoinen kaiken lisäksi olla suosituinta kirjallisuutta nykymailmassa. Vaikken minä esimerkiksi Ilkka Remeksen kaupallis-teollisia liukuhihna-dekkareita kovin korkealle arvostakaan.
*
Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että Hännikäinen näkee omassa peilissään luultavasti väärän miehen. Lukisi helvetti soikoon paremmin Aristofaneensa, Rabelais'nsa, Molierensa, Gogolinsa ja etenkin Kafkansa.

Voin paljastaa, että minä näen omassa peilissäni joka päivä hyönteisen ja sorkkaeläimen hybridin. Porsaskuoriaisen. Sittisonniaisen (joka todella on hyönteinen ja sorkkaeläin!). Sikalukin. Lehmänpaskokärpäsen (joka tosin on pikemminkin sorkkaeläimen ulostus kuin itse alkuperäinen hoofbug).
*
Ei naisia tarvitse iskeä. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse iskeä ketään.

Koko iskemispakkomielle on silkkaa mielikuvituksen puutteesta kärsivien keskinkertaisuuksien ajanhaaskausta.

Ei nimittäin tarvitse itse asiassa muuta kuin antaa heteromiehenä huhu, luulo ja/tai vaikutelma siitä, että on homo ja käyttäytyä sitten sosiaalisessa elämässä niinkuin heterona yleensä käyttäytyy (mieluummin ehkä yksin eläen, vaikkei silläkään niin väliä ole, asuuko miehen vai naisen kanssa), niin kenekään naisen luontainen uteliaisuus ei jätä tällaista tyyppiä lopullisesti rauhaan, ennenkuin hän jotain kautta - mieluummin tietysti itse - 'saa' todistaa kyseiselle homolle, ettei tämä todellisuudessa mikään homo ollutkaan.

Evoluutiopeli on näissä asioissa mennyt naisten emansipoiduttua niin kovaksi, että miehen suorastaan kannattaa tehdä itsestään saavuttamaton.

Silloin hänestä tulee samalla tavalla kiinnostava kuin naisesta, joka, vastikään urbanisoituneessa suomalaisesa taajamassa (esim. 1960-luvun alun Helsinki), ehkäisypillerien 'vaikutuksen alaisuudessa' elävänä, toteutti kirjaimellisesti ja käytännössä moralistisen 'pidä housut jalassa ja Jumala mielessä'- asenteensa - saaden siten nuorilta uroksilta heitä kiihottavasti ärsyttävän totaalipihtarin maineen.

Miesten ja naisten luonto - kuten sanottu - on mielestäni tässä asiassa tietoisuuden tasolla hyvin samankaltainen (vietin psykosomatiikan fysiologinen sisältö ja siten vietin fantasiafiksaatiot/-traumat toki ovat erityyppisiä), ja saatamme havaita kyseisen asiaintilan jälleen kerran helpommin juuri autonomis-universaalin moraalisen vakaumuksen, laissez-faire-liberaalilla, henkilökohtaisilla sopimuksilla ja pelisäännöillä, korvanneissa yhteiskunnissa, joiden yhä korkeampana käytännön ideaalina on tasa-arvo - etenkin sukupuolten välinen tasa-arvo, mikä siis käytännön feministisissä tulkinnoissa tarkoittaa naisten oikeuksien preferoimista miesten vastaavien suhteen - kaikissa asioissa.

Tällaista tasa-arvo-ideaalia ei vielä ole saavutettu, mutta sinne päin ollaan matkalla, ja se myös aiheuttaa joitain muka uusia ongelmia 'parinmuodostusrituaaliemme' käytännöissä.

Viitaten yhä miesten ja naisten tiettyyn, perimmäiseen samankaltaisuuteen, egoa omalta 'suunnaltaan' dominoivan sukupuolisen narsismin ilmenemismuotojen suhteen, niin eihän mikään loukkaa 'keskimääräisen' ihmisen itsetuntoa seksuaalisen viettelevyyden kilpakentillä niin paljon kuin se, että joku antaa piupaut koko tälle kilpailulle ja päättää elää selibaatissa.

Että hän toisin sanoen ryhtyy itsekkäimmäksi olioksi 'dogmaattisen' tasa-arvon ja yhdenmukaisen käyttäytymisasenteen = konformismin ja opportunismin arvopohjakseen valinneessa yhteiskunnassa. Tämä on ikäänkuin kapinaa, koska myös viettelypeliin osallistumattomuus tulkitaan tasa-arvoaikanamme kansalaisvelvollisuuden törkeäksi laiminlyönniksi.

Karismaattis-eroottisen viehätysvoiman erot vaihtelevat yksilöllisesti, mutta eivät niin paljon, etteikö tässä tapauksessa juuri emansipoitunut nainen kokisi miltei loukkaukseksi, jos joku mies ei halua huomioida ja noteerata hänen edustamaansa sukupuolta seksuaalisesti vaan toteaa jopa/peräti julkisesti, että sorry - ohi meni - olet väärää sukupuolta - ja että - sitäpaitsi - mä elän selibaatissa - erittäin luotettavassa ja uskollisessa, autoeroottisessa suhteessa itseni kanssa.

Kuvatunlaisen asenteen säilyttäminen ja käyttäminen iskukeinona saattaa kyllä vaatia melkoista itsensä hallintaa ja pokkaa joissain asioissa.

Esimerkiksi sen, että pitää pystyä olemaan täysin totuudellinen - jopa niin totuudellinen, ettei kukaan enää usko, mitä tulet kulloinkin äärimmäisessä rehellisyydessäsi sanoneeksi.

Homous ja absoluuttinen selibaatti ovat tietysti strategisia asenteita, mutta muuten voi ladata elämästään ulos julkisuuteen silkkaa totta - joskin tietysti retoriikalla dramatisoiden ja höystettynä.
*
Lopetan tämän alkavaa seniilyttäni totuudenmukaisesti raottavan tunnustuskommentti-genreen kuuluvan vuodatuksen huokaisemalla - kuten kommentin alkupuolella - helpotuksesta, sen vuoksi, että olen kohta jo 55 ja ½-vuotias, seksuaalis-sukupuolisesti 'täysin palvellut', ruma(?), rampa, ylipainoinen - joskin silti helvetin karismaattisen ja hurmaavan oloinen, erittäin lahjakas, erittäin fiksu ja luova - luomakunnan kruunu-nimistä sukupuolta edustava, evoluution ihmisjalostuskehityksen hämmästyttävimpään huippukastiin kuuluva alfauros, jolle naisten iskeminen on nykyään vähän samaa kuin heittäisi tikkaa:
- Aina osuu tauluun; - ja jos ei osu heti, pitänee mennä heittämään lähempää sitä tikkaa - - jollei - kuten monesti käy - taulu itse kävele lähemmäs tikattavaksi.

Rakkaus ei tunne rajoja

Keskittykäämme tänään elokuvaan Brokeback Mountain - TV 1 - klo 22.15.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Brokeback_Mountain
*
http://thisisntsydney.blogspot.com/2008_01_01_archive.html

The Battle of the Sexes

Sukupuolet ovat toisilleen pettymys: se johtuu siitä, että ne kunnioittavat ja rakastavat oikeastaan vain itseänsä (tai omaa ihannettansa, lausuaksemme asian miellyttävämmin -). Niin tahtoo mies naisen rauhalliseksi, - mutta juuri nainen on olennaisesti rauhaton, niinkuin kissa, kuinka hyvin hän lieneekään harjoittautunut rauhalliselta näyttämään.

Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen §131

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_the_sexes

lalangue.wordpress.com/category/humor/.

Tunnustuskia erotessa

Tämän kirjeen tyylilaji on tuntematon, joskin se lienee hyvin lähellä naivia realismia ainakin silloin, kun ei tahtoen tai tahtomattaan käänny farssiksi ja/tai satiiriksi.
*
EILA

Jos haluat tässä ja edellisessä postauksessa esitettyjen ajatuskokeiden jälkeen katkaista välit kanssani, toimit täysin vastoin periaatteitasi todistaen minulle kuitenkin samalla paradoksaalisesti sen, että rakastat minua tavalla, jota olen odottanut jo pitkään.
*
Et vastaa puhelimeen. Onko minun ymmärrettävä, että haluat panna välit poikki? Jos näin on, niin en voi – tuohon aiemman postaukseni sitaattiin viitaten – muuta kuin toistaa, että silloin sinä vihdoinkin rakastat minua tavalla, joka sekä reflektoiden että myös tunteella huomioi ne minun miehiseen itsekunnioitukseeni erottamattomasti kuuluvat itseymmärrykseni piirteet, jotka määrittävät käsityksiäni siitä, mitä miehen ja naisen välinen rakkaus ja keskinäinen arvostus toteutuakseen välttämättä vaatii.

Vielä kerran ja tätä koko ajan seuraavassa toistaen – koska et halua jatkaa samaan tyyliin kuin ennen vaan mieluummin jätät minut, viestit minulle, että rakastat minua ehkä enemmän tai ainakin ylivoimaisesti eri tavalla enemmän kuin ketään muuta juuri nyt tuntemaasi miestä.

Kahdessa edellisessä postauksessa esittämäni ajatuskoe on siten tuottanut tuloksen, johon saatan olla enemmän kuin tyytyväinen: sinä rakastat minua - - - koska jätät minut, etkä suostu elämään enää tuossa vanhassa suhteessamme, jossa haavoitit minun miehistä itsekunnioitustani, ja joka aiheutti minussa itsehalveksuntaa.

Rakastan sinua nyt ehkä enemmän kuin koskaan; – olenhan juuri saanut sinulta, minut jättäessäsi, sellaisen rakkaudentunnustuksen, josta haaveilin sisimmässäni jo skype-hulluutemme alusta lähtien.

En siis erehtynyt sinun suhteesi. En myöskään omien tunteitteni suhteen. Olet minulle rakkain ihminen tässä maailmassa.

Olisin kuitenkin halunnut, että sinusta tulisi minulle rakkain ihminen koko elämässäni – koko ihmissuhteitteni kokemushistoriassa. Mutta jos olen vilpittömän rehellinen itselleni – vielä kerran: sellainen sinusta tuli juuri sinä hetkenä, kun jätit minut. Kiitos siitä rakas. Olen onnellinen, että vihdoin saan kokea rakkautesi, joka täyttää kaikki ne vastavuoroisuuden elementit, jotka tarvitaan meidän välillämme vallitsevaan, elämää suurempaan hellyyden- ja läheisyydentunteeseen.

Muistele minua joskus rakas. Minäkin muistelen sinua. Parhain muistolahja, jonka voit minua varten valmistaa, on ikioma muistolipas, jossa lukee: Raunon lipas. Sen voit sitten jättää johonkin tuntemattomaan paikkaan ja toivoa, että sen löytää joku nainen, joka ihastuu siihen, vie kotiinsa, asettaa takan päälle ja katselee sitä hellästi haaveillen ja rakkaimpia muistojaan läpieläen. Silloin – tuossa muistolippaassa - me kaksi olemme ikuisesti yhtä kuolemankin jälkeen.

Miksi en siis rakastaisi sinua enemmän kuin ketään koskaan? Pystyithän sinä viimein rakastamaan minua niinkuin minä tuota rakkautta miehenä syvimmiltään tarvitsin, toivoin ja halusin.

Bye bye kulta. Hellä muistosi ei unohdu milloinkaan. Olemme aina yhtä – erossa.

Rauno

PS.
Eila kulta. Tämä teksti – farssimaisuudestaan ja satiirisuudestaan huolimatta tai juuri niiden takia - on ehkä raastavin ja syvin sinulle koskaan kirjoittamani rakkaudentunnustus. En voi elää ilman sinua, ja suuressa rakkaudessasi sinä viimein tajusit sen.

PPS.

Liittomme sai lopulta Korkeimman siunauksen.

Pappi kysyi meiltä: Tahdotko sinä Rauno erota tästä Eilasta? Minä nyökkäsin hämmentyneen varmasti: Tahdon. Pappi jatkoi: Tahdotko sinä Eila erota tästä Raunosta? Sinä vastasit pontevasti: No ihan varm...tahdon. Pappi lopetti kysymällä: Tahdotteko te olla erossa toisistanne aina sekä myötä- ja vastoinkäymisissä? Yhteen ääneen kajautimme niin lujaa, että kaksi todistajaa oli lentää ahtereilleen: Tahdomme!

Ja tällä tavoin meistä tuli ei-aviopari, joka ei elänyt yhdessä vaan erossa keskenään - onnellisena elämänsä loppuun saakka.

(Tämä tarina on tosi.)

Se sama vanha juttu, joka 'tarjoillaan' aina uudessa paketissa

Järki meni

Tuo nainen jostain henkevyyttä sai.
Mies järjen menetti; hän naisen nai.
Hän sortui touhuun turhaan, halpamaiseen,
ja päänsä mäntyyn löi - ei ei! Vaan naiseen!

Friedrich Nietzsche: Iloinen tiede

Pahoja miehiä, hyljeksittyjä naisia - missä on syyllinen?

Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreessä "Nuorta sen lihan olla pitää" iineksen ja saaran kommenteihin.
*

Saara sanoi...
En kyllä käsitä, mitä vallanhalua tässä nyt oli. Surullistahan tämä on kaikin puolin, kun ikätoverit eivät toisilleen kelpaa. Hyljeksittyjä keski-ikäisiä naisia maailma täynnä, kun miehet unelmoivat nuorempien perään, joita vain harvoin onnistuvat saamaan. Kaikki häviävät.

Iines sanoi...
RR, arvasin tämän siirtosi, joskaan en halunnut sitä. Sinä väistät keskustelussa aina, kun lähestytään ihmisyyttä, miehen ja naisen samuutta, josta ei ole valmiita filosofiakirjoituksia, koska miehet ovat filosofian kirjoittaneet. Mutta - se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus.

Ja lopuksi, ei tässä huumorintajua tarvita, kun keskustellaan miehen ja naisen tasaisesta arvosta seksinkin suhteen. Asiallisuus riittää, joskin saa seksille toki nauraakin, sillä sehän on iloinen asia, elämän suola, sokeri ja pippuri'.

*

Ollaan sitten asiallisesti tasa-arvoisia. Piste. Eikö helpottanutkin. Kyllä varmasti. Ihan on taivaallinen olo.

Menisitten joskus kuuntelemaan jotain poliittis-filosofista luentoa, jossa käsitellään tasa-arvon ja vapauden välistä problematiikkaa, joka on käsitteellis-argumentatiivisellakin tasolla liki sovittamaton ristiriita - ellei nyt sitten ryhdytä maalaamaan utopioita.

Evät nämä ongelmat ole mitään miesten kirjoittamaa sovinismia! Heta Gylling tai Maija-Riitta Ollila (sekä monet muut paitsi ehkä Sari Näre ;) esimerkiksi ovat täysin päteviä luennoimaan aiheesta.

Se tasa-arvo, josta te puhutte on varmastikin tasa-arvoa, mutta ei missään tapaksessa sitä tasa-arvoa, jota pidetään poliittis-filosofisena ihanteena, koska teidän intentionne on aivan sama kuin sovinistimiehillä: pidetään kiinni omista oikeuksista niin pitkään kuin vain ikinä on mahdollista ikäänkuin toinen osapuoli - miehet - olisivat yksinomaan pelkkiä riistäjiä ja sikailijoita.

Sopii muuten tosiaan miettiä tuota Snellmannin aikaa, jonka jälkeen naisen asema Suomessakin on parantunut suorastaan mullistavalla tavalla.
Sekä perheenäidin roolissa, työelämän alueilla että poliittisesti, juridisesti ja sosiaalisesti mutta myös teknologian ja lääketieteen kehittymisen ansiosta.
Modernisaation kehityksen suurimpia hyötyjiä ovat olleet naiset ja lapset - eivät niinkään miehet.

Koettakaa nyt ottaa perspektiiviä tähän asiaan eikä pyöriä aina oman navan tai ylipäätään navan ympärillä!

Oleellista tässä kaikessa on kompromissien taito ja ennenkaikkea psykososiaalisen yhteistoiminnan ja vapaan kommunikaation perustalle rakentuva tasa-arvon tunnustaminen ja siihen pyrkiminen.

Vasta sen jälkeen lakiteksteihin raapustetut periaatteet esim. juuri naisten tasa-arvoisemmasta palkkauksesta saattavat toteutua hieman paremmin kuin ennen.

Mutta tämä vaatii muutosta syvemmällä kuin lakitekstien tasolla, eikä sitä tapahdu niin kauan kuin miehen ja naisen välinen - sanoisinko 'ontologisen' (erilaisten 'olemassaolotapojen') suhde ei muutu asenteellisesta räksyttämisestä kiihkottomamman ja asiakeskeisemmän - vähemmän ad hominem-argumentaation sävyttämäksi keskusteluksi - jos se miehen ja naisen välisessä dialogissa milloinkaan voi edes olla mahdolista.
*
(Ehkä jopa rakastuminen pitäisi siis julistaa 'kielletyksi'. Niinpä niin Platon - jo sinä näit tämän asian ytimeen Valtio-dialogissa, vaikka ratkaisusi oli kaikkea muuta kuin liberaali.
Platonin valtio oli muuten 'absoluuttisen' joskin hierarkisen tasa-arvon ilmentymä - myös naisten suhteen. Jopa siinä määrin, että se aivan ilmeisesti muistutti jossain määrin Spartan militaristista totalitarismia, jossa naisetkin kelpasivat sotilaiksi).
*
Nimittäin - kun kummallakin osapuolella on karvat pystyssä (mikään muuhan ei enää tässä keskustelun vaiheessa ole pystyssä), niin siitä seuraa vain loputtomasti lisää räksyttämistä.

Vielä kerran: voidaanhan niitä tasa-arvolakeja kirjoitella, mutta kun ei mikään näytä riittävän.

Olen joskus ennenkin vihjannut, että Islam on ratkaissut nämä ongelmat kätevän radikaalisti: siellä pannaan pulinat poikki ja laakista.

Mutta se ei ole tasa-arvoa. Enkä minä suinkaan sellaista diktatuuria halua. En yksinkertaisesti voisi luopua siitä sananvapauden periaatteesta, joka liberaalissa demokratiassa mahdollistaa minunkin kaltaisieni koiranleukojen tai 'totuudenpuhujien' olemassaolon.

Pitäis vain hyväksyä tämä loputon jankkaaminen...Voin miehenä ymmärtää varsin hyvin, miten joskus tulee mitta täyteen sitä yhtä ja samaa ikuista valitusta, jolle ei loppua näy.

Nietzsche kirjoitti, että mikään ei ole sielua raastavampi kokemus kuin kuunnella sairastavan naisen loputonta, kaunaista ja pahantahtoista vuodatusta ihmisistä, joita tämä vihaa ja halveksuu.

Sellaisesta sairastuu jo itse kuuntelijakin.

Eräs analyysi seksuaalisuudesta

Kemppiselle päreeseen "Juoppolintu". (Editointi pätkii)

*
Leiki ja näprää sinä Kemppinen besserwissermäisyytesi kanssa kuin murrosikäinen poika, joka on juuri löytämässä/löytänyt peniksensä aiemmin niin salaperäisen merkityksen ja funktion - eli siitä, miten penistä voi käyttää nautinnon välineenä.

Sitähän nämä kaikki kaikenmaailman esineillä 'näpräilyt' sinulle merkitsevät: nautinnon siirtämistä vaginasta/emättimestä ('maailmasta'- kts. PS.) peleihin, koneisiin, kelloihin ynnä muihin härveleihin.

Kyllä ne fetisseistä käyvät erinomaisesti. Ei siinä mitään. Mutta nautinto, joka niiden avulla voidaan saada, jää aina puolitiehen, vaikka sen voikin hetkittäin kokea lähes täydelliseksi.

Kyse on narsistisesta itsetyydytyksestä, josta ei heru sen 'kiihokkeelle' mitään - koska kiihoke on vain väline - ei koskaan itse tarkoitus.

'Kunnon' yhdyntää, joka jättää 'jäljen' myös psyykeen, ei kuitenkaan ole rakennettu fetissien varaan - siinä toinen ihminen on nautinnon syy, lähtökohta ja kohde: - psyyken lisäarvo eikä pelkästään sen käyttöarvo.

Todellakin - äärimmäisen tyydyttävä seksuaalinen suhde luo lisäarvoa ja rakentaa parisuhdetta - se ei ole vain käyttöarvolla mitattavissa.

Mutta tästä Marx ei ymmärtänyt hevon pierua. Hänelle lisäarvo merkitsi aina (taloudellista) riistoa.
Marxille vaimo oli ja eli vain hänen omia tarkoituksiaan/työtänsä varten/kuten Einsteininkin tapauksessa, kuten jne...kaikkein valistuneimpienkien miesten historia on naisten alistamisen historiaa...

Eikä tästä lisäarvoproblematiikasta seksuaaliekonomiassa ymmärtänyt mitään edes kvasimetafyysikko ja reduktionisti Freud.
Freudille yhdyntä oli eläimellisen vietin pakonomainen purkaus, joka yhteisön koossapysymiseksi piti mystifioida romantiikaksi ja sen sellaiseksi.

Mutta tuo on pahanlaatuista pessimismiä, johon itseensä sisältyy seksuaalisuuden torjunta (Freudilla?! - kyllä).

*
Seksuaalisuudesta meille ei kuitenkaan jää kuin yksi 'varma' johtopäätös: "Halun kohtalot ovat tuntemattomia" (Riceour).

*
PS. Saban kuningattaresta kerrotaan, että hän ei ollut nainen, - hän oli maailma.